Vuonna 2019 Skanska, Rakennusliitto ja Barona Oy kehittelivät vaihtoehtoisen opinpolun, mestari-kisälli-ohjelman, jonka tarkoituksena oli, että 5–6 nuorelle tarjottiin mahdollisuus 6 kuukauden palkalliseen työssäoppimiseen työmaalla kokeneen rakentajan opastuksessa. Tänä vuonna ohjelma laajeni 2 uuteen yritykseen ja Rakentaja lähti YIT:n työmaille katsomaan, kuinka homma tällä kertaa sujuu.

Nuoret ovat aluksi 3 kuukautta Baronan palkkalistoilla ja jos työt alkavat sujua, on heidät tarkoitus palkata YIT:n kirjoille jatkamaan oppimista. Barona hoiti alkukarsinnan haastattelun. Kakkoshaastattelun tekivät YIT:n edustajat, joukossa myös YIT:n pääkaupunkiseudun luottamusmies, Jari Jääskeläinen.

”Ohjaaja on ollut tosi mukava”

YIT:n espoolaisella työmaalla odottelevat ohjaajana toimiva työmaan varavaltuutettu Johan Kotiranta, kisälli Patrik Laulajainen ja oppisopimusopiskelija Oona Pohjolainen. Kotiranta ohjaa molempia nuoria rakentajia.

– Minulle ilmoitettiin, että ”olet niin hyvä ihmisten kanssa”, joten ala hoitaa ohjausta. Olen tehnyt sitä aiemminkin ja minulla on myös ohjaajan koulutus osana erikoisammattitutkintoa, Kotiranta kertoo.

Kotiranta kertoo, että he viettävät käytännössä yhdessä kaiken ajan.

– Molemmat oppivat ja näkevät, miten eri töitä tehdään. Ei tule kenellekään sellaista fiilistä, että jäisi ulkopuolelle.

Kisällinoppiin lähtenyt Laulajainen ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä rakennusalalla.

– Olen tehnyt joskus rakennusalan töitä, mutta missasin yhteishaun. Sitten huomasin ilmoituksen tästä mahdollisuudesta Instagramissa ja kun tähän ei vaadittu kokemusta kentältä, päätin hakea. Ajattelin, että tästä saisi käteen ammattitaitoa, Laulajainen kertoo.

Laulajainen aloitti työmaalla 9. elokuuta ja ensimmäiset päivät tehtiin perehtymistä yritykseen ja kyseiseen työmaahan, käytiin turvapuistossa ja suoritettiin työturvallisuuskortti.

– Pääsin aika alussa jo purkamaan valumuottia pois portaista, Laulajainen sanoo tyytyväisenä.

Hän kehuu ohjaajaa ”tosi mukavaksi”, mutta piruilee Kotirannalle siitä, että tämä oli lomalla ensimmäiset 2 viikkoa ohjauspestistä. Huomaa heti, että välit mestarin ja kisällin välillä ovat mutkattomat.

Työmaalla iso osa urakoista on myyty ulos, joten välillä vaivaa työn puute. Se ei ole kuitenkaan muuttanut Laulajaisen ajatuksia alasta. Tekemällä oppiminen on sopinut Laulajaiselle hyvin.

– Sen osaan jo sanoa, että tämä on minun alani. Olen aina tykännyt nähdä omien käsieni jäljen ja olen ihminen, joka oppii nimenomaan tekemällä. Työmaalla on myös hyvä henki; kaikki ovat tosi sosiaalisia ja jengi auttaa ja selittää, jos tulee kysymyksiä.

– Olemme tehneet yhdessä TR-mittauksia, fiksanneet niiden puutelistoja, rakentaneet kulkuteitä ja suojauksia, Kotiranta kertoo.

Kotiranta pitää ohjaajan tärkeimpänä ominaisuutena rauhallisuutta.

– Pitää jaksaa selittää ohjattaville selkeästi ja kunnolla opittavat asiat ja jaksaa aukaista sitä, miksi jotain tehdään, ei pelkästään miten tehdään. Välillä se tarkoittaa myöskin rakennusalan slangin suomentamista.

”Työmaalla on hyvä vibe”

Vantaalaisen asuinrakennustyömaan ”grillikatoksessa” istuu kahvilla työmaan työsuojeluvaltuutettu, ohjaaja Pentti ”Pena” Kotajärvi ja kisälli Abdimahab Hashi. Kotajärvelläkin on oppilaanohjauksen paperit lakkarissa ja YIT:ltä kokemusta jo 21 vuotta. Kyllä sillä kokemuksella voi jo mestariksi puhutella. Hän ohjaa työmaalla myös ammattikorkeakoululaisten haalari-harjoitteluja.

– Abdilla on lähtenyt homma käyntiin hyvin. Vaikka hänellä ei ole aiempaa rakennusalan kokemusta, on hän nopea oppimaan ja luotto on noussut nopeasti. Alkuun opiskeltiin työturvallisuusasioita, tehtiin TR-mittauksia ja opeteltiin työkoneiden käyttöä. Uskalsin jo jättää hänet 4 tunniksi tekemään töitä itsenäisesti, Kotajärvi kertoo.

Kotäjärvi kehuu Hashin halua tehdä töitä.

– Minulla on ollut hyvä onni, en ole joutunut tekemään siivousta juuri lainkaan. Tavaroiden järjestelyä olen tietenkin tehnyt. Täällä tulee joka päivä jotain uutta eteen, voi oppia todella nopeasti, Hashi kertoo.

Kotajärvi ja Hashi tekevät muun muassa työmaan valojen asennusta. Lisäksi vesi-, lämmitys-, kotelointi- ja suojaustyöt ovat parivaljakon päivittäistä kauraa. Sisätöitä ei tässä vaiheessa pääse kokeilemaan, sillä ne urakat on myyty ulos.

– Mutta työturvallisuus on tärkein työ, jota Abdi tekee, Kotajärvi toteaa.

Hashi – kuten toinenkin kisälli – huomasi haun ohjelmaan Instagramissa.

– Näin videon, jossa joku aiempi kisälli kertoi, minkälaista hänellä on ollut. Ajattelin, että tämä voisi olla hyvä kokemus ja tilaisuus ja tein hakemuksen. Sekä Baronan että YIT:n haastattelut olivat mukavia tilaisuuksia. Ne olivat enemmän jutustelua kuin haastatteluja, Hashi kertoo.

Hän nauraa, että harjoittelun aluksi kerrottiin ensin kaikki kauhea, mitä työmaalla voi tapahtua.

– On tosi tärkeää, miten tulee työmaalle, ja miten huomioi aluetta ja tilanteita ja että tekee mitä sanotaan. Silloin työ on turvallista.

Nuori mies kehuu ohjaajaansa kärsivälliseksi mieheksi.

– Pena jaksaa opettaa ja toistaa ohjeita. Muutenkin tämä on hyvä työympäristö. Jengi auttaa, jos tarvitsee apua, myös aliurakoitsijoiden työntekijät. Esimerkiksi Otiksen hissikorjaajat tulivat auttamaan meitä yhdessä nostossa. Tätä arvostan. Täällä on hyvä vibe.

Työmaalla rakennetaan kahta 8-kerroksista asuinkerrostaloa ja niiden jälkeen yksi 15-kerroksinen. Se tulee olemaan Länsi-Vantaan korkein tornitalo.

– Toivon, että sen rakentaminen alkaisi nopeasti, niin Abdi pääsisi tutustumaan korkean rakentamisen työturvallisuuteen. Se on ihan eri juttu esimerkiksi palo- ja putoamisturvallisuuden kannalta. Kaiken pitää olla moneen kertaan varmistettua, Kotajärvi sanoo.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

– Urakkaporukan nokka Pasi Heikkilä tuli sanomaan minulle, että Jarkko on niin kova tekemään töitä, että sille pitäisi alkaa maksaa palkkaa, työmaan vastaava mestari Ilkka Heikkilä kommentoi syksyisenä aamuna Temotek Oy:n Domus Arctican opiskelija-asuntotyömaalla Rovaniemellä.

Jarkolla tarkoitetaan 3. vuoden talonrakennuksen opiskelijaa Jarkko Willbergiä, joka tuli alun perin yritykseen työharjoitteluun, mutta otettiinkin viime vuonna sinne oppisopimukselle. Tällä työmaalla Willbergiä ohjaa kokenut työmaamestari Teijo Hietanen, joka on itsekin aloittanut työuransa kirvesmiehen hommista. Hietanen on myös kouluttautunut työnohjaajaksi.

Willberg opiskelee Lapin Koulutuskeskus REDU:ssa talonrakennusalan tutkintoa.

– Ensimmäinen vuosi meni teoriaopinnoissa. Pääsin kesätöihin työmaalle heti ensimmäisen vuoden jälkeen, hän kertoo.

Rakennusala alkoi kiinnostaa isoveljen vanavedessä. Oli Willbergillä jotain kokemusta töistä jo ennen opintojakin.

– Autoin tekemään mummolaan uuden katon, hän kertoo.

Willberg pääsi Temotekille harjoitteluun toisen opintovuoden syksynä. Ajoitus oli koronankin kannalta loistava.

– Minulla oli tuuria. Korona ei oikeastaan vaikuttanut mitenkään, sillä olin jo työmaalla oppimassa.

Willberg kokee, että alanvalinta osui nappiin.

– Halusin päästä tekemään itse konkreettisia asioita, en istumaan missään toimistolla. Parasta rakennusalassa on työnteko ja työkaverit, Willberg hehkuttaa.

Helppoa kuin heinänteko

Oppisopimusjärjestelmä uudistui ammattikoulu-uudistuksen myötä. Byrokraattisesti ja hankalaksi koettu prosessi muuttui kertaheitolla yksinkertaisemmaksi.

– Työssäoppimisjakso muutettiin oppisopimukseksi. Se hoitui yhdellä paperilla ja minun, Lapin Koulutuskeskus REDUn opettajan ja Willbergin allekirjoituksella, Hietanen kuvaa.

Hietasen mukaan mitään monimutkaista prosessia ei ollut, kun asiointi tapahtui suoraan koulun kanssa. Opettaja soittelee ja käy säännöllisesti työmaalla katsomassa, miten opiskelija pärjää, mutta käytännön arvosanojen antamisen hoitaa Hietanen.

– Minä teen sen osalta opettajan työt, hän toteaa.

Tämän tyyppisessä oppisopimuskoulutuksessa työssäoppija saa opintojensa ajalta rakennusalan tessin mukaista minimipalkkaa. Koulutuskeskus maksaa yritykselle 150 euroa kuussa korvausta työssäoppimisesta.

Willbergin opintosuunnitelmaan kuuluu työmaalla näytöt talonrakennuksen perustustöistä, runkovaiheen töistä, raudoituksesta ja betonoinnista, ulkoverhouksesta ja kattotöistä.

Opiskelu työmaalla on ollut tehokasta ja Willbergillä on jo käytännössä kaikki vaaditut näytöt kasassa.

– Minun pitää tehdä vielä opettajalle vaadittu dokumentointi, Willberg kertoo.

Aluksi Willberg teki työmaalla kaikenlaista pientä avustavaa työtä, mutta pääsi nopeasti mukaan puuelementtien asennukseen.

– Olen saanut tehdä laajasti kaikkea runkoasennuksista ikkuna- ja oviasennuksiin. Ei tällaista olisi ollut mahdollista oppia kouluympäristössä. Saan selkeät ohjeet ja kokeneemmilta työntekijöiltä apua. Aina voi kysyä, jos jotain tulee.

Tällä hetkellä Willberg on kokeneiden lattia-asentajien opissa sisätöissä.

Näin kasvaa osaajia

Työmaan nurkassa on iso teltta, jossa Rakennusliiton valtuston jäsen ja Lapin aluejärjestön puheenjohtaja Harri Anttila valmistaa kerrostalon puujulkisivuelementtejä käsityönä. Nuori Willberg pyöri aiemmalla työmaalla myös Anttilan mukana.

– Kun Willberg tuli meille harjoitteluun, ajattelin, että tämä poika pitää napata mukaan. Hänellä on ihan tuhannen taalan paikka nyt; jos kaikki menee hyvin, tulevaisuudessa riittää töitä, Anttila toteaa.

Ja tuhannen taalan paikka tämä on myös yrityksille.

– Ammattikoulun opiskelijoiden valmiuksissa on aika suurta hajontaa. Kun hyvä löytyy, on järkevää maksaa hänelle palkkaa, jolloin on todennäköistä, että ihminen haluaa jäädä töihin firmaan. Jos jatkossakin halutaan tehdä paikallisella työvoimalla, otetaan hyvät kaverit kiinni. Turvataan yrityksen tulevaisuutta, Anttila jatkaa.

Anttilan mukaan Willberg ei ole hirveästi tarvinnut vahtimista.

– Tietysti pitää olla tarkkana siitä, mitä nuori tekijä osaa tehdä ja mitä ei. Ei pidä toisaalta laittaa lakaisemaan lattiaa, mutta ei myöskään tekemään mitään liian vaativaa alkuvaiheessa. Willbergin kanssa tämä on mennyt aika nappiin. Hän ottaa tietoa vastaan.

Samaa sanovat mestari Heikkilä ja työmaamestari Hietanen.

– Willberg osaa tulla kysymään, jos ei osaa jotain ja ottaa neuvot ja opit vastaan, miehet toteavat.

Myöskään työturvallisuudesta ei tarvitse huomautella.

– Siitä ei ole tarvinnut erikseen sanoa. Täällä Temotekilla on jämpti meininki. Jos nykyään väki tekisi sellaisia asioita kun minä nuorena tein, tulisi varmasti lähtö työmaalta. Ajat ovat onneksi muuttuneet, Hietanen sanoo.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Ammattikoulutuksen hankkiminen koronavuoden aikana ei ole ollut kaikille ihan helppoa. Vasaroimista ei voi opettaa etänä, mutta onneksi esimerkiksi näyttöjä on pystytty järjestämään poikkeusoloissa ja työmaat ovat pystyneet tarjoamaan nuorille harjoittelupaikkoja.

Rakennusliitto halusi tänä vuonna muistaa ammattikoululaisia, ja kesäkuussa jokaiseen Uudenmaan alueen ammattioppilaitokseen jaetaan valmistuneille 2 Tsemppari-stipendiä jokaista ammattialaa kohden. Opettajat valitsevat stipendien saajat. Stipendi on 100 euron arvoinen rahastipendi.

– Perusteluja stipendin saamiseksi olivat muun muassa sinnikkyys, reiluus, yhteishengen luojana toimiminen ja joukkupelaajamainen henki. Stipendit jaettiin henkilökohtaisesti kouluittain, Rakennusliiton oppilaitostiedottaja Anniina Kangas kertoo.

”Haluan rakentaa oman talon.”

Parikymppinen Maire Tuomisto on Vantaan Varia-ammattioppilaitoksesta valmistunut tuore timpuri. Hän työskentelee Peab Rakennus Oy:n palveluksessa.

– Minulla on ollut unelmana osata rakentaa oma talo. Hain rakennuspuolelle hetken mielijohteesta, mutta mitä pidempään olen ollut täällä, sitä oikeammalta alan valinta tuntuu, alun perin vartiointipuolella työskennellyt Tuomisto kertoo.

Hän on kasvanut maaseudulla ja tottunut tekemään töitä käsillään.

Tuomisto aloitti opiskelut vuoden 2018 syksyllä. Ammattikoulureformi käynnistyi vuonna 2018 ja alku oli Tuomiston mukaan hieman hakemista sekä opiskelijoille että opettajille.

– Mutta opettajat olivat Variassa todella päteviä ja innostivat hakemaan töitä ja opiskelemaan lisää.

Tuomisto päättikin hakea ensimmäistä harjoittelupaikkaa jo saman vuoden joulukuussa.

– Rakennusliiton työntekijät tulivat koululle esittelemään liiton toimintaa. He sanoivat, että voivat auttaa harjoittelupaikan löytämisessä, joten soitin liittoon ja paikka löytyi Rakennus-Aleksi Oy:stä, Tuomisto kertoo.

Tuomisto valmistui jo vuoden 2020 syksyllä. Hän hyötyi aiemmista lukio-opinnoistaan niin, ettei yleisiin opintoihin mennyt kovin paljon aikaa. Myöskään korona ei ehtinyt sotkea hänen opintojaan, sillä Tuomisto oli jo pitkälti siirtynyt työmaaolosuhteisiin siinä vaiheessa kun pandemia alkoi.

– Jatkoin harjoittelua Rakennus-Aleksissa ja tämän vuoden maaliskuussa siirryin Peabille.

Nyt hän toimii Vantaan Tikkurilassa sijaitsevan työmaan työsuojeluvaltuutettuna.

– Haluan jatkaa näissä töissä, kun ne on nyt hyviksi todettu. Olen myös pohtinut rakennusmestarin opintoja.

Rakennusalan parhaana piirteenä Tuomisto pitää alalla vallitsevaa huumoria.

– Ilman huumoria täällä ei myöskään pärjäisi.

Alaa syytetään silloin tällöin naisiin kohdistuvasta vähättelystä. Timpurisnaisia ei myöskään vielä valtavia määriä. Miten Tuomisto kokee, että häneen on suhtauduttu?

– En ole kokenut minkäänlaista vähättelyä. Joskus joku on miettinyt, jaksanko tehdä jotain hommaa ja aluksi työmaalle tulo hiukan jännitti, mutta hyvin vähän ollut mitään negatiivista.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Vuonna 2019 lanseeratun Mestari–kisälli-työssäoppimisohjelman seuraava haku nuorille käynnistyy keväällä 2021. Rakennusyritysten lisäksi projektissa ovat mukana Rakennusliitto ja Barona.

Mestari–kisälli-työssäoppimisohjelma toteutetaan pääkaupunkiseudulla Skanskan, YIT ja Peabin työmailla. Samalla selvitetään mahdollisuuksia laajentaa työssäoppimisohjelmaa myöhemmin myös muualle Suomeen. Vuonna 2019 alkaneen ohjelman käynnistivät Skanska, Rakennusliitto ja Barona. Viime vuonna Skanskalle haki 40 nuorta, joista valittiin 6. Heidät ripoteltiin eri puolelle Etelä-Suomen työmaita.

Nyt ohjelman toisella kierroksella yritykset tarjoavat taas 6 kuukauden määräaikaisen työsopimuksen, jonka aikana nuoret tutustuvat työmaaharjoittelussa rakentamisen tehtäviin pääkaupunkiseudun työmailla kokeneiden ammattilaisten ohjauksessa.

Ohjelma tekijöille

Mestari–kisälli-työssäoppimisohjelma on kohdennettu nuorille, jotka oppivat paremmin tekemällä kuin koulun penkillä istuen. Työssäoppimisen kautta nuori, jolla on potentiaalia, mutta ei selkeää urasuunnitelmaa tai keinoja mielekkään työn löytämiseksi, voi päästä kiinni työelämään.

– On erinomaista, että Mestari–kisälli-ohjelma laajenee ja osoittaa toimivan tavan rekrytoida nuoria rakennusalalle. Se kertoo yhteiskuntavastuusta ja toisaalta fiksusta linjasta katsoa tulevaisuuteen satsaten oman työvoiman lisäämiseen sekä laadukkaan rakentamisen vahvistamiseen. Lisää tällaista, Rakennusliiton koulutuspäällikkö Juhani Lohikoski kannustaa.

–  Nuorten jääminen työelämän tai koulutuksen ulkopuolelle voi pahimmassa tapauksessa johtaa syrjäytymiseen ja tulee toteutuessaan myös yhteiskunnalle kalliiksi. Mestari-kisälli-ohjelman ensimmäisen kierroksen tulokset olivat rohkaisevat ja motivoivat. Nyt pallo on lähtenyt pyörimään ja mukaan ovat tulleet YIT ja Peab. Kannustan muitakin yrityksiä liittymään joukkoon ja lähtemään rohkeasti mukaan, Skanska Talorakennus Oy:n aluejohtaja Ilpo Luhtala sanoo.

Johanna Hellsten

Rakennusliiton rekrytointipäivät järjestettiin jo toista kertaa 4.–6. helmikuuta. Tapahtuman tärkein anti oli tutustuttaa opiskelijat rakennusalan työpaikkoihin.

 – Eräs opiskelija tuli minulta kysymään neuvoa, miten päästä tiettyyn yritykseen töihin, rekrytointipäivien vetäjä, oppilaitostiedottaja Anniina Kangas kertoo.

– Vastasin, että sinulla on nyt hyvät mahdollisuudet, sillä yrityksen toimitusjohtaja on paikalla. Opiskelija kysyi silmät suurina, että onko tuo tosiaan toimitusjohtaja?

Kankaan mukaan tapahtuma mataloittaa kynnystä ottaa yhteyttä yrityksiin myös rekrytointipäivien jälkeen.

Rekrytointipäivillä oli oma teemapäivä talorakennukselle, pintakäsittelylle ja talotekniikalle. Reilut 20 yritystä esitteli toimintaansa 500 opiskelijalle. Rakennusliitto tarjosi heille kalasoppaa, jotta kaikki jaksoivat kiertää 7–10 esittelyrastia lävitse.

Kankaan mukaan liiton rekrytointipäivät toimivat paremmin kuin erilaiset isot rekrymessut tai vastaavat työtoritapahtumat. Ohjattu kiertokäynti eri yritysten esittelyihin välittää tietoa tarkemmin kuin yleinen haahuilu Messukeskuksessa.

– Yritysten työntekijöiden oma ammattiylpeys välittyy ja tarttuu paremmin meidän järjestämässä tapahtumassa. Opiskelijastakin alkaa tuntua, että hän opiskelee juuri oikealle alalle, Kangas sanoo.

– Yritysten edustajat eivät kuitenkaan kaunistelleet todellisuutta. Opiskelijoille kerrottiin, että rakentaminen on rankkaa duunia.

Työt oppii tekemällä

Caverionin huoltopäällikkö Veli-Matti Ilmolahden mukaan harjoittelijalla pitää olla asenne kohdallaan. Osaaminen karttuu sitten ajan myötä.

– Kannattaa olla aktiivinen. Meillä on aina joku, joka ohjaa ja neuvoo opiskelijaa. Osaamistasoaan ei kannata jännittää.

Rekrytointipäivien kävijämäärä kasvoi viime vuodesta jonkin verran ja oppilaitosten opettajat olivat tällä kertaa aktiivisemmin mukana opiskelijaryhmien kierrättämisessä yritysrastien välillä.

– Järjestämme samanlaisen tilaisuuden myös ensi vuonna. Tarkoituksena on, että markkinoimme tilaisuutta myös Rakennusliittoon kuuluville työttömille työnhakijoille, Kangas kertoo.

Espoon Leppävaarassa talotekniikkaa opiskelevalla Leevi Lindholmilla rekrytointipäivät onnistuivat täydellisesti.

– Hain harjoittelupaikkaa Cerviltä. Aloitan siellä maanantaina 2–3 kuukauden harjoittelujakson. Jos hyvin käy, töitä voi olla pidemmäksikin aikaa, toisen vuosikurssin opiskelija Lindholm kertoo.

Toinen mielenkiintoinen työtarjous tuli Boltilta, joka haki tulityövahteja. Harjoittelupaikan lisäksi Lindholm piti tärkeänä sitä, että useampi yritys tuli tilaisuudessa tutuksi. Yritysinfoa olisi voinut olla enemmänkin.

– Yritykset olisivat voineet kertoa toiminnastaan laajemmin. Nyt esittelyissä jäi pitkiä hiljaisia hetkiä.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Rakennusalalla pelätään työvoimapulaa. Samaan aikaan opetusta on siirretty koululuokista työmaille. Turussa työpaikkaohjaajien koulutustilaisuudessa annettiin eväitä harjoittelijoiden ohjaamiseen työmaalla.

– Sinä olet esimerkki nuorelle rakentajalle. Hän imee kaiken tiedon ja näkemyksesi, Kiljavan opiston koulutuspäällikkö Antero Ahonen muistutti työpaikkaohjaajan vastuusta.

Ahosesta leivottiin muottitimpuri Äänekosken paperitehtaan rakennustyömaalla 1980-luvun lopulla.

– Ensimmäisenä työpäivänä mestari viittasi isolla työmaalla kaukaisuuteen: ”Mene tuon Männistön Reiskan matkaan”. Reiskalla oli päällä punainen teddykarvainen metsurin välitakki. Päässä oli pelkästään lampaanvillainen kypärämyssy. Jumankauta mille se mies haisi: moottorisahan katkulle, purulle, hielle ja ehkä vähän vanhalle viinalle. Ajattelin, että tuo on kyllä oikea Mies!

Tärkein tunne Ahoselle oli se, että Reiska otti mukaansa joka paikkaan: kahvitauolle, työnjohtajan kopille ja muun työporukan joukkoon. Esitteli mestarit, työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen.

– Ensimmäisen tilin jälkeen meitä oli 2 samannäköistä timpuria. Ostin metsurintakin ja moottorisahan.

Ahosen mukaan käytännössä kaikki työntekijät ohjaavat työpaikalla uutta tulokasta. Vastuu onnistuneesta harjoittelusta kuuluu koko työyhteisölle.

Harjoittelijalle annettava sopivasti vastuuta

Forssalainen tasoitemies ja maalari Niko-Juhani Pitkänen oli 4 vuotta sitten työharjoittelussa Tasoite ja Maalaus Virolainen Oy:ssä. Pitkäsellä on kokemusta kolmenlaisista työnohjaajista.

– Tapio Virolainen oli parasohjaaja. Toisen ääripään ohjaaja ei onnistunut ohjaamisessa ollenkaan. Hän vain kiukutteli ja jätti minut yksin tekemään töitä. Työn jälkeen hän ei ollut koskaan tyytyväinen, Pitkänen vertaa.

Kolmas ohjaaja oli mukava ja avulias, mutta liiallisella holhoamisella esti harjoittelijan oman työnteon ja oppimisen.

– Olin enemmänkin apumiehenä. Se ei kehitä osaamista. Kehittyminen tapahtuu haasteiden kautta.

Maalarimestari Virolaisen ohjauksessa oli sopiva sekoitus neuvomista ja harjoittelijan omaa yrittämistä.

– Teimme töitä työparina. Tein ensin itse. Jos työ ei mennyt kohdilleen, Tapio näytti kuinka hän tekisi sen itse. Kirjoista näitä töitä ei opi, vaan tekemällä.

Virolainen arvosteli Pitkäsen näyttötyöt, vaikka hän ei ollutkaan virallinen ohjaaja.

– En antanut ihan puhtaita papereita näytöistä, Virolainen kertoo.

Arvioinnit olivat hyvin perusteltuja: mitä hyvää suorituksessa oli ja mitä pitäisi vielä kehittää.

Virolaisen mielestä työharjoittelujärjestelmän iso ongelma on se, että työnohjaaja on viimeinen, jolle kerrotaan harjoittelijan tulosta työmaalle. Harjoittelusopimus tehdään oppilaitoksen ja yrityksen välillä.

– Ohjaaja joutuu ohjaamaan hänelle aivan tuntematonta harjoittelijaa, Virolainen toteaa.

Pitkäsen mukaan harjoittelija saattaa joutua hyppäämään työmaalla liian suuriin saappaisiin.

– Vaikka lain mukaan opiskelija ei saisi korvata työntekijää, kiireen takia harjoittelija joutuu siihen tilanteeseen.

Turun työpaikkaohjaajien koulutustilaisuus oli hetkessä täynnä. Rakennusliiton läntisen toiminta-alueen päällikkö Jouni Ruotsalainen ihmettelee työnantajien nihkeyttä ohjaajakoulutusta kohtaan.

– Työnantajat eivät päästä työaikana ohjaajakoulutukseen. Tarvetta koulutukselle on, sillä tällekin kurssille on 70 hakijaa ympäri läntistä toiminta-aluetta. He olivat valmiita opiskelemaan vapaa-ajallaan.