Rakentajan eväät 5/2022

Keltavahvero, tuo metsiemme aromikas kaunotar, on upean monikäyttöinen ruokasieni, josta teet maukkaat piiraat, muhennokset, sopat, pastat ja risotot. Näin syksyä enteilevinä iltoina lautaselta löytyy lämmin, ihanan täyttävä kantarellileipä.

Tätä keltaista, pitkän satokauden sientä voi löytyä koivujen juurilta vielä lokakuun alussakin. Vaikka moni meistä säilöö talvea varten, itse syön kantarellit mieluiten pian keruun jälkeen. Jos et ehdi tai halua kokata kanttiksista ruokaa saman tien, laita ne paperipussiin tai suljettuun rasiaan ja säilytä jääkaapissa korkeintaan pari-kolme päivää.

Loistava ruokasieni

Helposti tunnistettava, toukkien karttama ja käsitellessä miellyttävä kantarelli viihtyy eri puolilla Suomea, joskin pohjoisessa se on harvinaisehko. Karotenoidi-nimisestä antioksidantista kauniin värinsä saavassa keltavahverossa on hivenaineita, vitamiineja, runsaasti kuituja ja proteiiniakin, mutta energianlähteeksi siitä ei vielä sellaisenaan ole.

Aromaattinen ja maukas kantarelli ei kaipaa ylenpalttista maustamista. Voi, suola, pippuri ja yrtti tai pari – siinäpä se. Kanttikset sopivat myös kermaa rakastavan kotikokin keittiöön.

Teksti ja kuva: Sanna Pöyry

Kesä, puukko ja rakentaja

Karhufestivaali 2021 Ilomantsi. Kuva: Eija Inkeri Hiltunen.

Pandemia ei enää estä ulkomaanmatkailua, mutta armas Suomen maa on niin täynnä koettavaa, että täältä tuskin ehtii pois tänäkään kesänä.

Kalenteriin nyt äkkiä esimerkiksi Ilomantsin elokuinen Karhufestivaali! Kolmipäiväinen tapahtuma kertoo verkkosivuillaan juhlistavansa luovuutta, uudistuvaa kansanperinnettä ja kansalliseläintämme karhua. Eli 11.–13.8. Ilomantsissa moottorisahat ärjyvät ja sahanpuru lentää, kun kilpailuun ilmoittautuneet itseoppineet veistäjät kovertavat puusta esiin karhun syliä.

Kesä vuollaan käyntiin kuitenkin jo ennen juhannusta Kauhavan Puukkofestivaaleilla 17.–18.6. Luvassa on paitsi puukkojen myyntinäyttely ja puukonvalmistuskilpailu, myös puukonheiton SM-kisat ja puukkorunokilpailu! Tässä todella poikkitaiteellisessa tapahtumassa voi päteä myös valmistamallaan fantasiapuukolla…

Suomen kesään kuuluu loputon saunominen, ja sitä voi sitten loputtomasti harrastaa 15.–17.7. Ikaalisten Toivolansaaren Saunafestivaaleilla. Paikan päälle voi lähteä pelkkä pyyhe olalla tai oma siirtosauna mukana. Paras siirtosauna palkitaan, samoin Suomen paras saunavastantekijä, maailman paras löylynheittäjä ja – vastanheittäjä. Huomio, saunafestareille kannattaa lähteä koko perheen voimin. Vastoja heittelevät lapset, ja löylynheitossakin on lapsille oma sarja.

Puukkofestivaalit 2021.

Saunahullujen kannattaa olla tarkkana, mille saunafestarille osuvat. Nimittäin Sauna Open Air Tampereen Hakametsän jäähallin parkkipaikalla nostaa hien pintaan ihan ilman löylyjä, ainakin kaikille metallimiehille ja -naisille. Tämä jo vakiintunut raskaamman musiikin festivaali tuo lavalle 7.–9.7. ulkomaisia ja kotimaisia heavybändejä siinä missä peräti 24-vuotias Tuskakin Helsingin Suvilahdessa edellisellä viikolla.

Mutta myös letkeämpää musiikkia on tarjolla. Viitasaaren TraktoriJatzit 15.–16.7. on vapaaehtoisvoimin toteutettu tapahtuma, jossa soitetaan musiikkia ja ihastellaan traktoreita. Ohjelma selviää myöhemmin, mutta verkkosivujen tunnelmavideosta päätellen sinne kannattaa mennä tarjonnasta riippumatta.

Heinäkuun kruunaa duunariväen ikioma Valkeakosken työväen musiikkitapahtuma 27.–31.7. Tiedossa kantaaottavaa musiikkia, amerikansuomalaisille lauluille omistettu siirtolaiskonsertti ja muitakin erikoiskeikkoja. Valmu valakoon siis voimaa elokuulle, jolloin on lähdettävä hytkymään esimerkiksi Kurikkaan. Monen muun festarin tapaan koronan takia tauolla ollut Rytmiraide palaa 19.-20.8. vakuuttavalla esiintyjäkaartilla.

Suvikuukausina kuuluu syödä hyvin. TasteSavo tarjoaa siihen monia mahdollisuuksia. Kuopion alueella vietetään kesän aikana muiden muassa Mansikkakarnevaaleja, Sampea ja samppanjaa -puistojuhlaa, Kuopio Food Festivalia, Kalaryssäystä eli kalamarkkinoita sekä SATOA Goes Wild -villiruokafestivaalia.

Toisinaan riittää pelkkä makkara ja markkinahumu. Niitä saa aistia kesäisillä toreilla ihan ilman tapahtumia, mutta varmasti myös Jämsän Äijän markkinoilla. Siellä valitaan heinäkuun alussa lisäksi Jämsän Äijä ja Ämmä.

Eukonkantoa vuonna 2019. Kuva: Hannu Keränen

Mitäs muuta sitä kesällä vielä tekisi kuin saunoisi, kuuntelisi musaa ja heittelisi puukkoja? No, eukon kantaminen kannattaa aina! Lajin MM-kisat taas Sonkajärvellä 1.–2.7. Huomio: ilmoittautumisaikaa on vielä 29.6. asti. Ja jos ei jostain syystä tee mieli rämpiä maastossa ihminen selässään, voi silti aina ilmoittautua karaoke-kisaan!

Koonnut: Sini Saaritsa

Rakentajan eväät: Pappilan hätävara, helppo ja herkullinen kesäjälkkäri

Niin paljon kuin ruoanlaittoa rakastankin, tuo rakkaus ei valitettavasti ulotu jälkiruokiin asti. Etenkin leivontaa vältän, koska leivottaessa reseptin raaka-ainemääriä ja etenemisjärjestystä tulee noudattaa mukisematta: muuten tuloksena on helposti pannukakku – silloinkin, kun ei olla pannaria tekemässä.

Jälkiruoan voi onneksi loihtia pöytään leipomattakin. Kermavaahdosta, rahkasta, pullasta, marjoista ja keksinmuruista sekoitettava pappilan hätävara syntyy helposti, ja sen muita aineksia voi vaihdella oman maun mukaan tai sen perusteella, mitä kaapin perukoilta sattuu löytymään. Siinä missä perinteinen ruotsalainen hätävara nojaa omenaan ja inkivääriin, meikäläisten versioissa suositaan marjoja ja hilloja.

Alun perin pappilan hätävara oli kuivahtaneista leivistä valmistettua hätävararuokaa; ei niinkään jälkiruoka. Jos leipälaatikostasi löytyy jo parhaat päivänsä nähnyt pullapitko, älä suotta heitä sitä pois vaan käytä se mieluummin tähän herkkuun! Jos pitko on jo ehtinyt selvästi kuivahtaa, voit paistaa pullasiivut rapeiksi pannulla ennen hätävaran kokoamista.

Pappilan hätävara tehdään kerrostamalla ainekset tarjoilumaljoihin, läpinäkyviin kulhoihin tai korkeisiin laseihin. Herkun voi sekoittaa suuremmassakin kulhossa, kuten omassa yhden hengen taloudessani usein teen.

Osa sekoittaa kerrokset toisiinsa saman tien ja antaa herkun tekeytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Näin maku saa syvyyttä. Itse annan silti vieraiden sekoittaa: näin hätävara näyttää tarjottaessa viehättävältä. Hätävara säilyy seuraavaan päivää jääkaapissa kelmun alla, joskaan kermavaahto ei ole enää pehmoisimmillaan.

Teksti ja kuva: Sanna Pöyry

Meemejä raksalta

Kuvassa punainen puukynä piirtää koronatestiin toista viivaa ja yläpuolella lukee: ”Sit kun katotaan tätä aikataulua niin huomennahan meillä alkaa sitten se villan asennus…”

Ruutu on yksi 14 postauksesta, jotka julkaistiin Instagramissa 27. tammikuuta – samana päivänä, jolloin yhteisöpalveluun luotiin uusi tili nimeltä @raksakahvi.

”Tämän tilin takaa löytyy rakennusalan ammattilainen, jolle piikkaaminen on päivitystä tutumpaa ja harjateräs taipuu tutummin kuin hästägit”, esittelyteksti kertoo.

Tässäkään jutussa raksakahvin henkilöllisyyttä ei kerrota, mutta todettakoon, että reilut 250 seuraajaa kerännyt instaaja on keski-ikäinen lapsiperheen vanhempi, joka työskentelee uudisrakennustyömailla kehä kolmosen ulkopuolella. Ennen raksakahvia hän ei ollut sosiaalisessa mediassa ollenkaan. Meemejä – somessa leviäviä humoristisia kuvia lyhyillä teksteillä – hän ei ollut erityisemmin katsellut.

– Ne oli mulle ihan uusi juttu. Instasta mulla oli se käsitys, että sinne pannaan kuvia aamupaloista, auringonlaskuista ja joogaposeerauksista. Ei kiinnostanut mua pätkääkään.

Mutta hän oli tekstitellyt hauskoja eläin- ja muita -kuvia omaksi huvikseen ja lähetellyt niitä myös rakennusalalla työskentelevälle siskolleen.

Sitten puoliso tuli esitelleeksi @hoitsujen_taukohuone -tilin meemejä, joissa revitään reipasta huumoria hoitoalan arjesta.

– Kysyin heti, että kai siellä nyt on myös rakennusalan meemitili. Mutta ei sellaista löytynyt.

Sisko hekotteli päivittäin kännykkään kilahtaville meemeille ja sanoi lopulta, että jos et sinä perusta instatiliä niin minä teen sen.

Niin polkaistiin käyntiin @raksakahvi, ja meemejä alkoi syntyä kiihtyvällä tahdilla. Sillä raksakahvin aihepankki on ehtymätön.

– Rakennusalalla aikataulut ovat tiukkoja, työvaiheita on paljon ja niitä pitää monien muuttujien kanssa sovitella yhteen. Usein jotain menee pieleen. Kaikki ne orastavat pienet katastrofit, niiden keskellä voi joko turhautua ja menettää hermonsa tai turvautua huumoriin.

Raksakahvi ammentaa tietenkin myös ihmisistä. Rakennusala on tekijän mielestä ”suora ala”, jossa ”työ on rehellistä ja asiat sanotaan suoraan”.

– Meidän alalle päätyy tosi persoonallisia tyyppejä, eikä siellä työmaalla perustyöntekijän tarvitse olla mikään asiakaspalvelija.

Ei hän itsekään ole. Hän vain rakastaa rakennusalaa ja nauttii erityisesti runkovaiheen töistä.

– Tykkään pelata betonin kanssa ja piikata. Juuri nyt teen plaanovalmisteluja.

Meemeissä kommentoidaan erilaisia töitä ja työvaiheita rakennussiivouksesta peltitöihin, valuhommiin tai vaikka paikkamaalaamiseen. Tekstit meemien alla kertovat raksan arjesta lämpimällä huumorilla. Esimerkiksi työmaan turvallisuutta mittaava TR-menetelmä saa osakseen lempeää naljailua. Raksakahvi haluaa pysytellä anonyyminä, jotta meemeistä ei tule turhan sisäsiistejä.

– Mutta en missään nimessä halua olla ketään kohtaan ilkeä.

Suosituimmiksi ovat nousseet salaperäisen @raksakahvin itse piirtämät sarjikset, joissa seikkailevat kypäräpäiset Kuutti ja Silli, maalari Lontti, Joku sekä hiukan omissa maailmoissaan ajelehtiva Sähköjänis. Ideat syntyvät työmaalla työkavereita seuraamalla.

– Ainakin näyttää siltä, että olen tulkinnut heidän tuntojaan oikein. Eniten toivon, että juuri rakennusalan tyypit löytävät raksakahville.

Teksti: Sini Saaritsa, meemit: @raksakahvi

Rakentajan eväät: Ruokakulut hallintaan!

Sanna Mansikkamäki kertoo, että Ruokatiedon tutkimuksen mukaan jopa 40 prosenttia suomalaisten päivittäisestä energiansaannista tulee välipaloista.

– Välipalat ovat tosi kalliita; jätä ne pois! Myös viihdesyöminen eli limpparit, energiajuomat, mehut ja take away -kahvit tulevat kalliiksi. Tee testi: juo pari kuukautta vain vettä ja syö vain ruoka-aikoina.

Myös kotona kokkaamalla säästää ruokakuluissa. Sannan mukaan kotiruokaklassikot voi tehdä ilman vuokaakin.

– Joka kodissa on uuni ja pari peltiä. Tee makaronilaatikko, pastavuoka tai lasagne pellille ja jaa se pakasterasioihin työviikkoa varten.

– Osta alkuviikosta iso kaali ja kilo porkkanaa ja tee juures-kaalisalaatti, jota otat aina työmaalle. Myös kasarihenkinen makaronisalaatti on helppo tehdä – ja maistuu kylmänäkin.

Vihannesten ja juuresten kohdalla sesonki on tärkeä. Kurkkua ja tomaattia ei kannata ostaa talvella, sillä ne ”maistuvat vedelle ja ovat kalliita”.

Myös hävikkiä tulee välttää, jos mielii pienentää ruokalaskuaan.

– Vaikka kahvi ei ole ikinä ollut näin kallista, raksoilla kaadetaan hurjasti kahvia hukkaan. Maamme suurin ruokahävikin aiheuttaja on kahvi.

Suunnitelmallisuutta ostoksiin

Sanna tekee ”jättiostokset” kerran viikossa ja täydentää niitä viikon mittaan tuoretuotteilla. Tärkeä osa ruokalaskun hallintaa on suunnittelu ja kauppalista.

– Lista auttaa siinä, ettei nälkäisenä tule tehtyä hätäostoksia. Silloin pitää pysyä listassa eikä ostaa mitään ylimääräistä.

Jos nykyhinnoilla haluaa selvitä halvalla arjen ruokakuluista, se tarkoittaa melko yksipuolisia raaka-aineita: juureksia, kaalia, puuroa, makkaraa…

– Loin aikoinaan Ilta-Sanomiin reseptejä, joilla neljä henkeä syö viidelläkympillä aterian 5 päivänä viikossa. Jos tänä päivänä tähtää samaan, on tingittävä tuoreesta kalasta, ellei itse kalasta.

– Pavut ovat halpoja ja soijarouhepussi pari euroa kilo. Mutta kannattaa miettiä, miksi rouhe on niin halpaa. Mitä enemmän käytämme sen ja kikherneiden kaltaista tuontitavaraa, sitä enemmän se on pois kotimaiselta maataloudelta.

Perunaa ja pataruokia

Vuoden 2019 keittokirjaksi valitun Peruna-kirjan tehnyt Mansikkamäki vannoo kotimaisen perunan nimiin ja sanoo, että sitä pitäisi syödä enemmän.

– Peruna on halvempaa ja terveellisempää kuin vehnäpasta, ja siitä tulee kylläisemmäksi kuin vehnästä. Pottu on kotimaista, vitamiinipitoista ja sopii keliaakikoillekin.

Myös makaronilaatikon voi Sannan mukaan valmistaa perunasta jauhelihan sijaan.

– Me suomalaiset syömme hurjia määriä jauhelihaa. Mitäpä, jos ostaisit halvempia ruhonosia? Pilko pataan niitä, perunaa ja pirusti juureksia, päälle olutta tai viiniä ja kansi, ja yöksi 120-asteiseen uuniin. Aamulla sulla on ihanan pehmeä pata, josta saat evästä töihin.

Entistä ehompia eineksiä

Einespuoleltakin löytyy nykyään terveellisiä edullisia tuotteita.

– Eineksiä ei kannata syrjiä. Esimerkiksi roiskeläppä on jo täysin lisäaineeton. Mutta ravintoarvoihin on hyvä kiinnittää huomiota. Einessalaatissa on usein vain pari lusikallista kanaa.

Valmissalaattien sijaan Sanna suosii maksa- ja lihaperunasoselaatikkoja ja tomaatti- ja hernekeittoa. Niiden kylkeen hän tekee ”valtavan kipon kaali-juuressalaattia”.

Einesten ohella kaapissa on hyvä olla linssejä, papuja, tomaattimurskaa ja mausteita, sekä jauhoja ja kuivahiivaa.

– Kotona leivottu sämpylä on maailman paras! Kun leipoo omat leivät, säästää etelänmatkan hinnan vuodessa.

Teksti: Sanna Pöyry, kuva: Pia Inberg

Vegen voimalla jaksaa paremmin

Työpäivän aikana Lappalainen ei syö lihaa. Muuten kanaa menee ”ehkä kerran 2 viikossa”, punaista lihaa kerran kuussa eli kebab-päivänä oman pojan kanssa. Myös meijerituotteet ovat jääneet: maito on vaihtunut kaurajuomaan, ja voin sijaan kotona kuluu oliivi-, rypsi- ja rapsiöljyä.

– Liikun ja teen paljon fyysistä työtä töissä, ja silti jaksan pelkkien kasvisten voimalla. Ei ole vaikeaa, sillä työmaat ovat yleensä kaupan lähellä, ja niissä on todella usein kattavat salaattibaarit.

Oma linja ei löytynyt yhdessä yössä. Ärhäkkä loikka vegaaniksi nuorena opiskelijana johti vakavaan anemiaan. Kun Sami lähti toisen kerran kasvislinjalle 2014, hän teki sen pikkuhiljaa. Silti maha oli sekaisin 4 viikkoa, koska kroppa ei ollut tottunut lihattomuuteen.

– Laihduin 52 kiloa 3 vuodessa, ja sittemmin paino on pysynyt 72 kilossa. Myös vireystaso on aivan toista! Kasviksilla jaksan painaa töissä ja pitkillä lenkeillä, sillä kasviproteiini sulaa hitaasti, hän kertoo ja jatkaa:

– Ja jos verrataan vegaani- ja vegekasseja sekasyöjän ruokakassiin, ne pesevät sen ekologisuudessa. Vaan kukapa tekisi sen tutkimuksen, joka todistaa viidenneksen kansasta olevan väärässä?

Oman hyvinvoinnin ehdoilla

Samin mukaan alkuun pääsee jo sillä, että vähentää lihan määrän puoleen. Nykyään se on helppoa työmaillakin, sillä ruokaloissa on kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja.

– Kun aikoinaan vaadin vaihtoehtoa vakiruokapaikkaani, omistaja yllättyi, että vegaaniruoalla oli niin paljon kysyntää. Mutta kun ihmiselle annetaan vaihtoehtoja, yleensä se uskaltaa kokeilla.

Työkavereiden rehuista naljailukin on muuttunut mielenkiinnoksi Samin ruokia kohtaan.

– Esittelen työmailla, mitä olen kokannut evääksi, ja annan maistaa. Toisin kuin 2000-luvun alussa, kaupoissa on niin hyviä vege- ja vegaanituotteita, ettei mausta tarvitse tinkiä. Sain kyllä käydä läpi 9 kaurajuomaa ennen kuin löysin tämän, joka maistuu hyvältä ja sopii kaikkeen.

Useampi työkaverikin on todennut kahvimaidon kaurajuomaan vaihdettuaan, ettei pakki ole enää niin sekaisin.

– Silti tällä alalla osa vetää litran maitoa päivässä ja lounaaksi roiskeläpän. Sitten piereskellään 24 tuntia vuorokaudessa ja ihmetellään, kun maha roikkuu melkein polvissa.

– Koska en käytä maitotuotteita, väitetään etten saa tarpeeksi kalsiumia ja kaliumia. Mutta yhtään luuta ei ole murtunut. Syön älyttömästi kalium- ja kalsiumpitoisia kasviksia, kuten kaaleja ja parsoja.

Nautiskellen keittiössä

Kotona Sami kokkaa jatkuvasti, ja etenkin vegaaniset Muu-tuotteet ovat kovassa käytössä.

– Vegaanipizzan teen Muu-jauhiksesta, kotimaisista sienistä, paprikasta ja vegaanisesta juustosta. Siitä kun nappaa 3 palaa mukaan ja hedelmiä päälle, jaksaa töissä pitkään.

Ykkösherkku on kesäkurpitsapasta, jossa on sieniä, tomaattia, paprikaa ja vegaanista kaurakermaa. Myös vegaanimakkarat innostavat, ja kotimaisista kaloista uusi suosikki on järvisärki.

– Tein piiraan särkipurkista ja sienistä – ai että tuli hyvää! Sienten protsku on tärkeä proteiininlähde.

Entä mistä löytyy aika kokeiluihin keittiössä?

– Rakastan ruoanlaittoa ja saatan kokkailla tuntikausia. Ihmettelijöille sanon, että älypuhelimen käytön vähentämisen myötä sitä aikaa löytyy ihmeesti.

Tärkein motivaattori ja kriitikko on oma poika.

– Hän tykkää jo vegesafkasta. Kun saat 11-vuotiaalle ruoan menemään alas, ruoka on onnistunut.

Teksti: Sanna Pöyry, kuva: Sami Lappalainen

Aina sattuu, kun tapahtuu

Rakentaja-lehden mokatarinakeräykseen osallistui reilut 100 kirjoittajaa. Hyviä tekstejä tuli sen verran, että niitä julkaistaan useammassa erässä lehdessämme.

Tarinankeräyksessä sattuneen mokan takia kaikkia tekstejä ja kirjoittajia ei voi yhdistää toisiinsa. Osa tekijöistä on jo tavoitettu sähköpostitse.

Vetelää muotissa

Päivä oli mennyt alusta asti päin persettä. Valua oli joutunut odottamaan ainakin 40 minuuttia, kun rekkaa purettiin pihalla, eikä massaa saanut tuotua halliin. Oli tyyntä ennen myrskyä. Tiesin, että loppupäivästä rytisee. Lopulta mäski oli liian vetelää ja villalevyt uivat kuran päällä.

Nyt kello oli jo yksi ja hakkasin vasaralla ulkokuoren muotteja liian kovaa kiinni. Ohuet lankanaulat taittuivat mutkalle. Puristin vasarasta liian kovaa. Yritin niin vitusti, ettei hommasta enää tullut mitään.

Ja sitten olikin jo iltapäiväkahvin aika.

– Onko paha kivi, Antti kysyi, kun istuin pöytään.

– Vitun paha.

Antti nauroi. Hän oli ollut tehtaalla jo parisenkymmentä vuotta.

Se madalsi ääntää ja huusi viereiseen pöytään Matille.

– Meetkö pojalle kaveriksi kakkoseen. On kuulema vittumainen kivi.

Matti tuli jossain siinä kahden nurkilla. Hän ei koskaan hymyillyt paljoakaan, mutta kokemusta oli kymmeniä vuosia ja kivet tulivat valmiiksi ajoissa.

Matti auttoi saamaan nostolenkit ja sälät ulkokuoren muotin sisään. Sanoi kuitenkin, että ei tiennyt kestääkö muotti valua.

Eikä se kestänytkään. Ei kuulunut edes pamausta, kun teräspöytää vasten oleva muotti levisi ja massa valu lattialle.

– Vooi saatanaaaa! Ylitöiksi meni, Matti ulvoi.

Hyppäsin alas ja lapioin kuraa takasin muotin sisään.

– Älä perkele sitä sinne takasin laita! Lapa se sinne jassikkaan, Matti mylvi.

Pala nousi kurkkuun ja rintakehä sylkytti hätäisesti. Ei kuitenkaan auttanut itku mäessä. Nielaisin pari kertaa ja aloin viskoa mäskiä jassikkaan niin että laidat paukku.

Elementtipöydän ympärille alkoi kertyä porukkaa ihmettelemään. Osa virnisteli ja sehän vitutti Mattia. Se visko ulkokuoren muotit lattialle niin että halli raikui.

Sitten se otti ison puristimen ja pari lankunpätkää ja puristi muotit takaisin yhteen. Se väänsi akkukoneella vielä pari ysikymppistä ruuvia muotteihin melkein kuin rankaistakseen niitä siitä, että ne olivat levinneet.

Äijiä alkoi valua sosiaalitiloja kohti. Kello oli puoli neljä ja Mattia vitutti entistä enemmän. Se hakkasi ulkokuoren muotteja kiinni vasaralla niin kovaa, että lankut olivat aivan lommoilla.

Minulla velloi rinnassa vieläkin semmoinen tumma myrsky. Hampaiden välistä purskahteli hiljaisia kirosanoja ja selkäpiitä kouri kylmästi. Hävetti niin hemmetisti.

Tunnelma hallissa rauhoittui sen tyhjentyessä. Oli hiljaista ja Matti alkoi selkeästi rauhoittua. Ylityöt on jotenkin helpompi hyväksyä silloin, kun muut ovat jo lähteneet töistä.

Matti löi vasaralla pari tukea pöydän ja muotin väliin, ettei ne pääsisi kaatumaan ja istahti muotin laidalle.

– No siinähän se alkas taas olla, Matti sanoi ja virnisti vähän.

Se oli ensimmäinen kerta, kun näin sen naamalla mitään hymyyn viittaavaa.

– Semmosta se täällä on. Kaikilla on muotti jossain vaiheessa pamahtanut auki. Kantapään kautta täytyy oppia, kun ei kellään oo täällä aikaa opettaa.

Matti oli vähän aikaa hiljaa ennen kuin jatkoi.

– Mutta nytpä osaat taas vähän enemmän.

Sylkytys rinnassa alkoi rauhoittua ja me istuimme muotin laidalla hiljaa siihen asti, kun valukippo tuli ja massa alkoi tömähdellä kumeasti villalevyjen päälle.

– Kylläpä se näyttää kestävän. Lähetäänpä helvettiin täältä, Matti sanoi ja oli taas oma itsensä.

Vaihdoin kamppeet pukkarissa ja katselin samalla laskevan auringon viimeisiä rippeitä, jotka pärskäyttivät ohi seilaavien pilvien laidat hopeisiksi. Maaliskuu oli lopuillaan ja toinen viikko elementtitehtaalla alkoi olla ohitse.

Onni Heikkinen

Tapaturmaherkkä rakennuttaja

Tämä tapahtui 1990-luvun alussa. Teimme talon eräälle yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan kohonneelle miehelle. Työmaan tontilla oli vanha vaja, jota me pidimme taukotupana. Isäntä oli päättänyt, että vaja puretaan ja hän halusi tehdä sen itse.

Eräänä päivänä hän tuli työmaalle ja kiipesi vajan päälle, josta katto oli jo purettu. Hän kiskaisi moottorisahan käyntiin ja rupesi hommiin. Hetken päästä välipohja romahti ja isäntä tippui alas. Välipohja oli täynnä sahanpurua, jotka tuli kaikki hänen päälleen.

Me työmiehet olimme aitiopaikalla katselemassa tätä tapahtumaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kampesi itsensä omin avuin pois, klenkkasi autolleen ja lähti pois.

Isäntä tuli seuraavana päivänä työmaalle jalka paketissa. Seisoimme tontin reunalla ja kävimme elisen päivän tapahtumia läpi, kun hän astui terveellä jalalla lautaan, jossa oli naula pystyssä. Muistan kun olimme hetken hiljaa ja katsoimme toisiamme silmiin.

– Eiköhän se ole parempi, että minä pysyn nyt poissa tältä työmaalta, isäntä totesi.

No, Isäntä kyllä kävi vielä työmaalla jonkun kerran. Hommat hoidettiin kunnialla loppuun ja pidettiin oikein mukavat harjannostajaiset.

Pete

Kaikki alkoi maalipurkin kannen varmistuksesta

Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä olin työkaverini kanssa tekemässä vuosiremonttia taloyhtiöön. Työkaverini meni eri taloon kuin minä.

Kun olin saanut hommat hoidettua, kannoin 3 litran maaliastian eteiseen. Päätin vielä varmistaa, että maalipurkin kansi on kiinni polkaisemalla jalalla kantta. Tämä osoittautuikin vuosisadan pahimmaksi virheeksi. Tai siltä se ainakin tuntui sillä hetkellä.

Joko maalipurkin kansi oli liian heikkoa tekoa tai jalkani liian voimakas, sillä jalka upposi kannen mukana maaliastiaan ja maalia lensi kaikkialle. PALJON! Seinille, ovelle, listoille, lattialle sekä kuramatolle.

Ei muuta kun äkkiä puhelin käteen ja soitto työkaverille. Onneksi asukas itse ei juuri tuolloin ollut kotona. Työkaverini tuli paikalle ja hän oli lähes yhtä järkyttynyt näystä kuin minä. Ehkä jopa enemmän.

– Nyt äkkiä pyyhit niitä seiniä paperilla ja minä menen suihkuun pesemään tämän maton. Viruttelin paniikissa mattoa asukkaan omassa suihkussa peläten koko ajan, että hän ilmestyy kotiinsa hetkenä minä hyvänsä. Ikinä en muuten ole niin tehokkaasti pessyt mattoa!

Tuskaiset minuutit tuntuivat ikuisuudelta. Onneksi asukas ei tullutkaan tämän katastrofin keskelle.

Loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin kaikki maalitahrat puhdistettua ja asunto näytti siltä kuin mitään ei olisi sattunutkaan.

Kun sykkeet saatiin laskemaan, soitin asukkaalle puhelun. Kerroin, että hänen kuramatolleen oli tippunut pieni pisara maalia ja kävin putsaamassa maton taloyhtiön teknisen tilan pesualtaalla.

Näin puoli vuotta jälkeenpäin on asialle saatu nauraa jo monet kerrat, vaikka silloin se tuntui, että saa sydänkohtauksen siitä järkytyksen määrästä.

Matonpesijä

Kiireessä ei ehdi testaamaan

Olimme työkaverin kanssa purkamassa kiireisellä työnantajan määräämällä aikataululla varaston väliseinän puurunkoa. Työkaveri haki 2 ketjusahaa. Sanoi, että kumpikaan ei toimi, vaikka sähköt pelaa.

Soitin työpäällikölle ja pyysin lupaa käydä ostamassa uudet sahat. Takaisin tullessa kokeilin vanhoja sahoja ja kumpikin toimi. Ketjulukot olivat vain jääneet päälle eikä työkaveri kiireessä kokeillut niitä.

Naurua riitti loppupurkutyön ajaksi tästä mokasta. Onneksi meille molemmille jäi ehjät sahat kotikäyttöön

Tätä se kiire teetti, mutta työ tuli valmiiksi.

El Toro

Kevät paljasti palkkikätkön

Eräällä talvityömaalla piti etsiä metallipalkeja, jotka piti hitsailla paikalleen tukipalkeiksi rappukäytävän tasolaatoille. Lunta oli yli 80 senttimetriä joka puolella. Mestari sanoi, että tuolta ne hangesta löytyy.

Kaivoin 3 päivää pakkasessa lapion kanssa tonttia. Lunta oli ainoastaan vyötärön asti. Kaikkea muuta löytyi paitsi ne metallipalkit.

Jälkeenpäin asialle on naurettu, kun ne kevätauringon avittamana löytyivät noin 2,5 kuukautta myöhässä.

Jorma69

Savolaisen selkeä osoite

Viime vuosituhannen vaihteessa eräässä savolaisessa saneerausfirmassa tehtiin paljon remontteja kaupungin kiinteistöihin. Saatiin eräänä aamuna ohjeeksi mennä yhteen sairaalaan, sille ja sille osastolle, käytävälle se ja se. Oikealla puolella on kylpyhuone/wc, joka remontoidaan kokonaan. Aloittakaa purkutyöt, kalusteet pois, laatat pois jne.

Mentiin paikalle ja sovittiin henkilökunnan kanssa, että aloitetaan työt. Puolilta päivin purkutyöt olivat jo pitkällä, kun tilakeskuksen mestari tuli käymään ja totesi, että pojilla on kyllä työt hyvällä mallilla, mutta teillä on väärä tila työn alla, tarkoitus oli korjata viereinen henkilökunnan wc.

Toisen kerran sattui läheltä piti -tapaus, kun ohjeena oli eräässä päiväkodissa vesileikkialtaan uusiminen. Mentiin päiväkotiin ja alettiin esitellä henkilökunnalle työsuunnitelmia. Ihmetystä herätti, kun kyseisessä päiväkodissa ei ollut minkäänlaista allasta. Oli mennyt kaksi samankaltaisesti nimettyä päiväkotia sekaisin.

Vielä nykyäänkin keikkaremonttitöissä työselitykset monesti ovat: ”mene jonnekin ja tee jotakin”. Vihjeeksi saa kenties jonkin puhelinnumeron.

Mika Hallikainen