Aina sattuu, kun tapahtuu - Rakennusliitto

Takaisin

Aina sattuu, kun tapahtuu

14.2.2022

Rakentaja-lehden mokatarinakeräykseen osallistui reilut 100 kirjoittajaa. Hyviä tekstejä tuli sen verran, että niitä julkaistaan useammassa erässä lehdessämme.

Tarinankeräyksessä sattuneen mokan takia kaikkia tekstejä ja kirjoittajia ei voi yhdistää toisiinsa. Osa tekijöistä on jo tavoitettu sähköpostitse.

Vetelää muotissa

Päivä oli mennyt alusta asti päin persettä. Valua oli joutunut odottamaan ainakin 40 minuuttia, kun rekkaa purettiin pihalla, eikä massaa saanut tuotua halliin. Oli tyyntä ennen myrskyä. Tiesin, että loppupäivästä rytisee. Lopulta mäski oli liian vetelää ja villalevyt uivat kuran päällä.

Nyt kello oli jo yksi ja hakkasin vasaralla ulkokuoren muotteja liian kovaa kiinni. Ohuet lankanaulat taittuivat mutkalle. Puristin vasarasta liian kovaa. Yritin niin vitusti, ettei hommasta enää tullut mitään.

Ja sitten olikin jo iltapäiväkahvin aika.

– Onko paha kivi, Antti kysyi, kun istuin pöytään.

– Vitun paha.

Antti nauroi. Hän oli ollut tehtaalla jo parisenkymmentä vuotta.

Se madalsi ääntää ja huusi viereiseen pöytään Matille.

– Meetkö pojalle kaveriksi kakkoseen. On kuulema vittumainen kivi.

Matti tuli jossain siinä kahden nurkilla. Hän ei koskaan hymyillyt paljoakaan, mutta kokemusta oli kymmeniä vuosia ja kivet tulivat valmiiksi ajoissa.

Matti auttoi saamaan nostolenkit ja sälät ulkokuoren muotin sisään. Sanoi kuitenkin, että ei tiennyt kestääkö muotti valua.

Eikä se kestänytkään. Ei kuulunut edes pamausta, kun teräspöytää vasten oleva muotti levisi ja massa valu lattialle.

– Vooi saatanaaaa! Ylitöiksi meni, Matti ulvoi.

Hyppäsin alas ja lapioin kuraa takasin muotin sisään.

– Älä perkele sitä sinne takasin laita! Lapa se sinne jassikkaan, Matti mylvi.

Pala nousi kurkkuun ja rintakehä sylkytti hätäisesti. Ei kuitenkaan auttanut itku mäessä. Nielaisin pari kertaa ja aloin viskoa mäskiä jassikkaan niin että laidat paukku.

Elementtipöydän ympärille alkoi kertyä porukkaa ihmettelemään. Osa virnisteli ja sehän vitutti Mattia. Se visko ulkokuoren muotit lattialle niin että halli raikui.

Sitten se otti ison puristimen ja pari lankunpätkää ja puristi muotit takaisin yhteen. Se väänsi akkukoneella vielä pari ysikymppistä ruuvia muotteihin melkein kuin rankaistakseen niitä siitä, että ne olivat levinneet.

Äijiä alkoi valua sosiaalitiloja kohti. Kello oli puoli neljä ja Mattia vitutti entistä enemmän. Se hakkasi ulkokuoren muotteja kiinni vasaralla niin kovaa, että lankut olivat aivan lommoilla.

Minulla velloi rinnassa vieläkin semmoinen tumma myrsky. Hampaiden välistä purskahteli hiljaisia kirosanoja ja selkäpiitä kouri kylmästi. Hävetti niin hemmetisti.

Tunnelma hallissa rauhoittui sen tyhjentyessä. Oli hiljaista ja Matti alkoi selkeästi rauhoittua. Ylityöt on jotenkin helpompi hyväksyä silloin, kun muut ovat jo lähteneet töistä.

Matti löi vasaralla pari tukea pöydän ja muotin väliin, ettei ne pääsisi kaatumaan ja istahti muotin laidalle.

– No siinähän se alkas taas olla, Matti sanoi ja virnisti vähän.

Se oli ensimmäinen kerta, kun näin sen naamalla mitään hymyyn viittaavaa.

– Semmosta se täällä on. Kaikilla on muotti jossain vaiheessa pamahtanut auki. Kantapään kautta täytyy oppia, kun ei kellään oo täällä aikaa opettaa.

Matti oli vähän aikaa hiljaa ennen kuin jatkoi.

– Mutta nytpä osaat taas vähän enemmän.

Sylkytys rinnassa alkoi rauhoittua ja me istuimme muotin laidalla hiljaa siihen asti, kun valukippo tuli ja massa alkoi tömähdellä kumeasti villalevyjen päälle.

– Kylläpä se näyttää kestävän. Lähetäänpä helvettiin täältä, Matti sanoi ja oli taas oma itsensä.

Vaihdoin kamppeet pukkarissa ja katselin samalla laskevan auringon viimeisiä rippeitä, jotka pärskäyttivät ohi seilaavien pilvien laidat hopeisiksi. Maaliskuu oli lopuillaan ja toinen viikko elementtitehtaalla alkoi olla ohitse.

Onni Heikkinen

Tapaturmaherkkä rakennuttaja

Tämä tapahtui 1990-luvun alussa. Teimme talon eräälle yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan kohonneelle miehelle. Työmaan tontilla oli vanha vaja, jota me pidimme taukotupana. Isäntä oli päättänyt, että vaja puretaan ja hän halusi tehdä sen itse.

Eräänä päivänä hän tuli työmaalle ja kiipesi vajan päälle, josta katto oli jo purettu. Hän kiskaisi moottorisahan käyntiin ja rupesi hommiin. Hetken päästä välipohja romahti ja isäntä tippui alas. Välipohja oli täynnä sahanpurua, jotka tuli kaikki hänen päälleen.

Me työmiehet olimme aitiopaikalla katselemassa tätä tapahtumaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kampesi itsensä omin avuin pois, klenkkasi autolleen ja lähti pois.

Isäntä tuli seuraavana päivänä työmaalle jalka paketissa. Seisoimme tontin reunalla ja kävimme elisen päivän tapahtumia läpi, kun hän astui terveellä jalalla lautaan, jossa oli naula pystyssä. Muistan kun olimme hetken hiljaa ja katsoimme toisiamme silmiin.

– Eiköhän se ole parempi, että minä pysyn nyt poissa tältä työmaalta, isäntä totesi.

No, Isäntä kyllä kävi vielä työmaalla jonkun kerran. Hommat hoidettiin kunnialla loppuun ja pidettiin oikein mukavat harjannostajaiset.

Pete

Kaikki alkoi maalipurkin kannen varmistuksesta

Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä olin työkaverini kanssa tekemässä vuosiremonttia taloyhtiöön. Työkaverini meni eri taloon kuin minä.

Kun olin saanut hommat hoidettua, kannoin 3 litran maaliastian eteiseen. Päätin vielä varmistaa, että maalipurkin kansi on kiinni polkaisemalla jalalla kantta. Tämä osoittautuikin vuosisadan pahimmaksi virheeksi. Tai siltä se ainakin tuntui sillä hetkellä.

Joko maalipurkin kansi oli liian heikkoa tekoa tai jalkani liian voimakas, sillä jalka upposi kannen mukana maaliastiaan ja maalia lensi kaikkialle. PALJON! Seinille, ovelle, listoille, lattialle sekä kuramatolle.

Ei muuta kun äkkiä puhelin käteen ja soitto työkaverille. Onneksi asukas itse ei juuri tuolloin ollut kotona. Työkaverini tuli paikalle ja hän oli lähes yhtä järkyttynyt näystä kuin minä. Ehkä jopa enemmän.

– Nyt äkkiä pyyhit niitä seiniä paperilla ja minä menen suihkuun pesemään tämän maton. Viruttelin paniikissa mattoa asukkaan omassa suihkussa peläten koko ajan, että hän ilmestyy kotiinsa hetkenä minä hyvänsä. Ikinä en muuten ole niin tehokkaasti pessyt mattoa!

Tuskaiset minuutit tuntuivat ikuisuudelta. Onneksi asukas ei tullutkaan tämän katastrofin keskelle.

Loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin kaikki maalitahrat puhdistettua ja asunto näytti siltä kuin mitään ei olisi sattunutkaan.

Kun sykkeet saatiin laskemaan, soitin asukkaalle puhelun. Kerroin, että hänen kuramatolleen oli tippunut pieni pisara maalia ja kävin putsaamassa maton taloyhtiön teknisen tilan pesualtaalla.

Näin puoli vuotta jälkeenpäin on asialle saatu nauraa jo monet kerrat, vaikka silloin se tuntui, että saa sydänkohtauksen siitä järkytyksen määrästä.

Matonpesijä

Kiireessä ei ehdi testaamaan

Olimme työkaverin kanssa purkamassa kiireisellä työnantajan määräämällä aikataululla varaston väliseinän puurunkoa. Työkaveri haki 2 ketjusahaa. Sanoi, että kumpikaan ei toimi, vaikka sähköt pelaa.

Soitin työpäällikölle ja pyysin lupaa käydä ostamassa uudet sahat. Takaisin tullessa kokeilin vanhoja sahoja ja kumpikin toimi. Ketjulukot olivat vain jääneet päälle eikä työkaveri kiireessä kokeillut niitä.

Naurua riitti loppupurkutyön ajaksi tästä mokasta. Onneksi meille molemmille jäi ehjät sahat kotikäyttöön

Tätä se kiire teetti, mutta työ tuli valmiiksi.

El Toro

Kevät paljasti palkkikätkön

Eräällä talvityömaalla piti etsiä metallipalkeja, jotka piti hitsailla paikalleen tukipalkeiksi rappukäytävän tasolaatoille. Lunta oli yli 80 senttimetriä joka puolella. Mestari sanoi, että tuolta ne hangesta löytyy.

Kaivoin 3 päivää pakkasessa lapion kanssa tonttia. Lunta oli ainoastaan vyötärön asti. Kaikkea muuta löytyi paitsi ne metallipalkit.

Jälkeenpäin asialle on naurettu, kun ne kevätauringon avittamana löytyivät noin 2,5 kuukautta myöhässä.

Jorma69

Savolaisen selkeä osoite

Viime vuosituhannen vaihteessa eräässä savolaisessa saneerausfirmassa tehtiin paljon remontteja kaupungin kiinteistöihin. Saatiin eräänä aamuna ohjeeksi mennä yhteen sairaalaan, sille ja sille osastolle, käytävälle se ja se. Oikealla puolella on kylpyhuone/wc, joka remontoidaan kokonaan. Aloittakaa purkutyöt, kalusteet pois, laatat pois jne.

Mentiin paikalle ja sovittiin henkilökunnan kanssa, että aloitetaan työt. Puolilta päivin purkutyöt olivat jo pitkällä, kun tilakeskuksen mestari tuli käymään ja totesi, että pojilla on kyllä työt hyvällä mallilla, mutta teillä on väärä tila työn alla, tarkoitus oli korjata viereinen henkilökunnan wc.

Toisen kerran sattui läheltä piti -tapaus, kun ohjeena oli eräässä päiväkodissa vesileikkialtaan uusiminen. Mentiin päiväkotiin ja alettiin esitellä henkilökunnalle työsuunnitelmia. Ihmetystä herätti, kun kyseisessä päiväkodissa ei ollut minkäänlaista allasta. Oli mennyt kaksi samankaltaisesti nimettyä päiväkotia sekaisin.

Vielä nykyäänkin keikkaremonttitöissä työselitykset monesti ovat: ”mene jonnekin ja tee jotakin”. Vihjeeksi saa kenties jonkin puhelinnumeron.

Mika Hallikainen