Yksi Suomen kohutuimmista rakennuskohteista, Tampereen Arena, komeilee uutuuttaan kiiltävänä Tampereen ydinkeskustassa. Sen sijainti on peräti otollinen: Arenan alla kulkee Tampere-Helsinki junarata, linja-autoasema on parin sadan metrin päässä ja ratikkalinjakin menee melkein ohitse.

Rakennusliiton Tampereen toimisto sijaitsi vuosikymmenet lähes Arenan seinänaapurissa, Sorinkadulla. Siellä pitää yhä majaa liiton suurin osasto, ”kymppi”.

Kun Rakentaja vieraili työmaalla, pantiin Arenaa kiihkeästi avajaiskuntoon. Tamperelaisessa jääkiekossa alkaa uusi aikakausi, kun Tappara ja Ilves jättävät legendaarisen Hakametsän – tamperelaisittain ”Hakamettän” – hallin ja siirtyvät pelaamaan Arenalla.

Ensi keväänä Arena isännöi jääkiekon MM-kisoja.

Rakentaja käväisi työmaalla ja kysyi kolmen Rakennusliiton jäsenen mietteitä uuden urheilu- ja tapahtumakeskuksen avajaisjuhlan aattona.

”Mahtava kokemus” ja ”työ kuin työ”

– Tämä on ollut aivan mahtava kokemus. Tunnen, että olen saanut olla mukana historiallisessa projektissa. Tällaista ei elämässä pääse ehkä koskaan enää kokemaan, ihastelee rakennuslogistiikkaa koordinoiva Sanna Virtanen.

– Olen 61-vuotias ja nähnyt monenlaisia työmaita, mutta kyllä tämä on yksi mieleen jäävimmistä. Työ on tietysti työtä, mutta on ollut hienoa nähdä parin vuoden aikana, miten kokonaisuus on syntynyt, säestää työsuojeluvaltuutettu Matti Malander.

Kolmas haastateltava Juhana Ruonakoski ei kuitenkaan lähde hypetykseen mukaan:

– Minusta tuntuu, että tämä on vain yksi työmaa muiden joukossa. Kun vielä olen ollut pääasiassa perehdyttämistehtävissä, niin en voi edes sanoa, että minun kädenjälkeni jäisi tähän millään tavalla. Olen oppinut täällä paljon uutta, mutta odotan jo siirtoa uudelle työmaalle ja sen mukanaan tuomia haasteita.

Eteläkannen päälle rakentuvista kerrostaloista toinen on jo valmistunut, mutta toista tehdään vielä täyttä päätä. Parhaimmillaan työmaalla on ollut noin 700 työntekijää, mutta nyt määrä on pudonnut 300:een. Kun eteläinen kansi rakennuksineen on valmis, siirrytään tekemään pohjoista kantta, lähemmäs rautatieasemaa. Sen päälle tulee vielä 3 kerrostaloa.

Paksu kansi

Kerrostaloja ja Arenaa kannatteleva kansi on rakennettu rautatien päälle. Se on paksu ja luja, koska heppoinen rakenne ei pystyisi kantamaan valtavia rakennusmassoja.

– Siinä on rautaa aivan jumalattomasti. Voi olla, että rautaa on enemmän kuin betonia, Matti Malander siunailee.

Ts-valtuutettu Malander on tehnyt työmaalle paljon turvallisuutta edistäviä rakenteita, kuten aitoja, aukkosuojia ja kaiteita.

– Aina kun olen nähnyt turvallisuuspuutteita, olen yrittänyt korjata niitä.

Malanderin ponnisteluista huolimatta työmaalla on sattunut muutama työtapaturma.

– Ne ovat olleet ikäviä juttuja, mutta kun verrataan tapaturmia valtavaan työntekijämäärään, niin ei tämä ehkä sittenkään ole ollut mikään kovin vaarallinen työmaa.

Isoimman turvallisuusongelman ovat muodostaneet suuret korkeuserot.

– Kun Arenan katsomoita ei ollut vielä asennettu, oli lehtereiltä aika hurja pudotus alas. Kaiteita on pitänyt tehdä paljon. Toinen ikävä asia on ollut koronaepidemia. Täällä on pyörinyt muutamia tartuntaryöpsähdyksiä ja kerran on järjestetty oikein iso joukkotestauskin, Malander kertoo.

Juhana Ruonakosken titteli on turvallisuustyöntekijä, mutta tällä työmaalla hän on ollut pääasiassa perehdyttämistehtävissä.

– Ennen työmaalle saapumista työntekijä suorittaa verkossa pääurakoitsijan eli SRV:n oman yleisperehdytyksen, jonka kieliversiot ovat viro, englanti, latvia, puola, suomi, ruotsi ja venäjä. Verkossa suoritettavan työmaaperehdytyksen kieliversioita ovat suomi, englanti, viro ja venäjä.

Perehdyttämisessä vieraat kielet ovat tarpeen, koska ulkomaalaisten osuus työntekijämäärästä on peräti neljännes.

Tavaraliikenteessä on ollut järjestämistä

Kansi ja Arena on mahdutettu pienelle tontille aivan Tampereen vilkasliikenteisessä keskustassa. Kun runko valmistui, ei tavaraliikenteelle jäänyt paljon tilaa. Logistiikalle tämä on asettanut aivan erityisiä vaatimuksia.

– Tavarantoimittajat eivät aina noudata sovittuja aikatauluja. Siitä seuraa väistämättä ongelmia, logistiikasta huolehtiva Sanna Virtanen huokaa.

Virtasen toinen tehtävä on toimia rakennussiivoojien esinaisena.

– Meillä on enimmillään ollut 13 siivoojaa. Nyt heitä on enää 3, Virtanen laskee marraskuun lopussa.

– Kun olen nyt ollut siivoajien kanssa tekemisissä, olen huomannut, kuinka tärkeää työtä he tekevät. Työmaan turvallisuus ja yleinen viihtyvyys riippuvat paljon heidän panoksestaan.

Kukaan Rakentajan haastattelemasta kolmikosta ei tunnustaudu jääkiekon ylimmäksi ystäväksi. Kaikki lupaavat kuitenkin ”jossain vaiheessa” tulla jonkun pelinkin katsomaan.

Kolmikon asenne tiivistyy Matti Malanderin diplomaattiseen tunnustukseen:

– Kun minulta Tampereella kysytään, olenko Tapparan vai Ilveksen kannattaja, vastaan yleensä, että en kummankaan. Kannatan Rauman Lukkoa.

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen

Urakkatyö on hyvä tapa parantaa oman työn mielekkyyttä.

Oululaisessa HT-Maalaus Oy:ssä kaikki työntekijät tekevät töistään urakalla mahdollisimman paljon.

– Siirryimme reilu vuosi sitten tekemään lähes kaiken urakalla, maalari Miia Keskikallio sanoo.

Alkuun urakan teko jännitti, mutta hyvin nopeasti parempi palkka ja sujuvampi töiden järjestely vei voiton. Paluu tuntitöihin ei kiinnosta. Yrityksessä urakat hinnoitellaan maalausalan tessin mukaisesti.

Piia Kariniemi ja Keskikallio ovat olleet HT-Maalauksen palkkalistoilla 3,5 vuotta. Molemmat ovat olleet alalla vuodesta 2011 lähtien. Firmassa on 2 omistajan lisäksi 10 maalaria. Yritykseen on tullut 2 uutta työntekijää tämän vuoden aikana.

– Paras työpaikka ja parhaat työkaverit tähän mennessä, Kariniemi ja Keskikallio kehuvat.

Hyvästä työporukasta kertoo se, että työparit vaihtelevat kohteen mukaan ja kaikilta sujuu urakanteko mallikkaasti. Kariniemi ja Keskikallio ovat identtisiä kaksosia, joten urakan työnjaosta ei tarvitse edes keskustella.

– Tiedämme puhumattakin tasan tarkkaan mitä toinen tekee, Keskikallio toteaa.

Kaksoset ovat tehneet etenkin omakotitalojen maalausurakoita työparina.

Urakkalaskennan alkeet ammattikouluun

Ammattikoulussa urakanlaskentaa ei opetettu lainkaan, mutta erikoisammattitutkintoon kuuluivat myös urakanteon perusteet, Kariniemi sanoo.

– Olisi hyvä, että urakanlaskennasta olisi kurssi ammattikoulussakin, jotta nuoret tajuaisivat sen mahdollisuudet.

Hyvä urakka lähtee siitä, että maalari pääsee tutustumaan työkohteeseen, tekemään laskelmat ja tilaamaan tarvittavat materiaalit työmaalle. Urakat ovat niin lyhytkestoisia, että välipohjia ei makseta.

Haastatteluhetkellä Kariniemi ja Keskikallio remppasivat Oulussa Pekurin kortteliin Ikealle suunnittelustudiota tuntitöinä. Tilassa ei ollut tarpeeksi suuria yhtenäisiä pintoja maalattavaksi ja remontin takia työmaalla on koko ajan muuta porukkaa.

– Urakasta on välillä mukava rauhoittua tuntitöihin, Kariniemi ja Keskikallio sanovat.

Seuraavaan tessiin Kariniemi ja Keskikallio haluaisivat paremmat pykälät raskauteen ja äitiyteen liittyvissä asioissa. Esimerkiksi lapsen sairauteen liittyvien operaatioiden käynneistä tessissä ei ole mainintaa.

– Näihin kysymyksiin on jouduttu kaivamaan vastauksia suoraan lainsäädännöstä, Rakennusliiton Oulun aluetoimitsija Mika Yli-Suvanto kertoo.

Yli-Suvanto löysi tulkinnan, että ne ovat lainmukaisia palkallisia vapaita. Maalausalalle tulee yhä enemmän töihin naisia. Tästä syystä alan tessi on edelläkävijän asemassa rakennusalan naistyöntekijöiden pulmakysymysten ratkaisemisessa.

Urakka lähti paalutuksesta

Rave Rakennus Oy:n oululaisella kerrostalotyömaalla Jyrki Alamikkelän urakkaporukka on ollut paikalla alusta lähtien.

– Ensimmäisenä valoimme teräspaalut täyteen ja teimme sitten paaluanturat, Alamikkelä sanoo.

Eteläisen Heinäpään maapohja on erittäin pehmeää. Alamikkelän mukaan teräspaalut upposivat ensimmäiset 6 metriä kuin tyhjään olisi painanut. Pommisuojan päälle on nyt nostettu 3 kerrosta ja 5 kerrosta odottaa vielä vuoroaan.

– Meillä on nyt tässä runkourakka. Kerros nousee 8 päivässä. Näillä näkymin teemme myös väliseinät ja alakatot.

Alakattotöiden jälkeen urakka on yleensä katkaistava, sillä työnteko muuttuu pirstaleisemaksi. Pienempiä urakoita voi sopia muun muassa listoituksesta sekä ovi- ja ikkuna-asennuksista.

– Kerrokset toistavat itseään kakkosesta seiskaan. Kahdeksas kerros on vähän hulppeampi. En erityisemmin tykkää kerrostalojen tekemisestä, sillä yhden kerroksen jälkeen alkaa se sama kaava, Alamikkelä toteaa.

Toistolla saadaan kuitenkin turhat työliikkeet minimoitua ja tuottavuus nostettua huippuunsa. Urakkaan kuuluvia töitä pitää myös olla sen verran edessä, että seuraavaan työvaiheeseen voi siirtyä saumattomasti. Näillä eväillä pääsee nostamaan keskituntiansiota.

Työn järkeistämisellä ja kehittämisellä pääsee paremmalle ansiotasolle, mutta urakkatyö vaatii myös hyvätahtista työntekoa. Alamikkelä muistuttaa, ettei kroppaa kannata repiä hajalle työnteolla. Sen on kestettävä eläkeikään asti.

– Toivo Tuppurainen on ollut oppi-isäni urakanteossa ja nokkamiehen työssä. Ensimmäinen yhteinen urakka meillä oli vuonna 2007. Alkuun olin opissa ja sihteerinä. Viime vuodet olen ollut nokkamiehenä. Topi on yhä tukena ja me mietimme urakoita yhdessä.

Alamikkelä huolehtii yhteydenpidosta urakoitsijaan ja neuvotteluistakin pääasiassa yksin. Toivo Tuppurainen osallistuu myös välillä urakkaneuvotteluihin.

– Se on helpompaa, kun on kahdet aivot käytössä. Topille on vuosikymmenten varrelta kertynyt sellainen hintatietoisuus, että ratkaisuja tulee kuin apteekin hyllyltä. Itse joudun kaivamaan niitä enemmän papereista.

7 urakkamiestä

Työkunnan kokonaisvahvuus on 7 henkeä, mutta yksi jäsenistä ei pysty tällä hetkellä työskentelemään urakalla lonkkaleikkauksen takia.

– Meidän porukassamme on aika hyvä ikärakenne. Topi on täyttänyt jo 60 vuotta. Itse olen 46-vuotias, samoin Voitto Manninen. Sen lisäksi meillä on pari kolmekymppistä Henri Kaiponen ja Olli Heikkinen.

Urakkaporukan nuorin on kirvesmies Antti Tuppurainen.

– Aloitin oppisopimuskoulutuksen lokakuun alussa. On tässä vielä hommaa.

Antti Tuppurainen on kuulunut urakkaporukkaan jo 5 vuotta.

– Antilla on vankka kokemus rakentamisesta. Tarkka ja jämpti kaveri, joka tekee töitä järjestelmällisesti ja kerralla valmiiksi. Sillä se raha tehdään, Alamikkelä kehaisee.

Tuleeko Antista Topin ja Jyrkin työn jatkaja nokkamiehenä 10 vuoden päästä?

– En tiedä vielä. Aika haastavalta se näyttää, mutta kyllä se on mahdollista.

Alamikkelällä on rakennusalan työkokemusta 25 vuotta ja nokkamiehen pestistä 14 vuotta, mutta vieläkin tulee vastaan uutta. Kiinnostus urakantekoon lähti jo mittakirvesmiesajoilta. Mittamiehen työtahti sidottiin urakkaan ja se näkyi myös tilinauhassa.

– Urakassa pääsee vaikuttamaan omaan tekemiseensä. Samalla kaikki turha nillittäminen työajoista ja muusta loppuu. Kun homma etenee, aikataulussa pysytään ja jälki on kunnollista, on sama, milloin töissä kuljetaan.

Kta sama, prosentti eri

Urakkaporukan nuorin tienaa 80 prosenttia urakan keskituntiansiosta. Toivo Tuppuraisen ja Jyrki Alamikkelän ansio on kiinnitetty 105 prosenttiin kta:sta. Muille maksetaan 100 prosentin kta:ta.

– Otamme Topin kanssa jonkin verran enemmän paperitöiden ja muun omalla ajalla tuumaamisen takia, Alamikkelä perustelee.

Urakanlaskennan vaatima aika vaihtelee paljon työmaan ja yrityksen mukaan.

– Pahimmassa tapauksessa joutuu itse massoittelemaan ja se vie paljon aikaa ennen kuin pystyy tekemään tarjouksen. Isoilla yrityksillä on yleensä massalistat ja yksikköhinnat valmiina. Tällaisessa kerrostalokohteessa se on helppoa. Laskee yhden kerroksen, kertoo sen kerrosmäärällä ja lisää kellarin omana laskelmana.

Päätöksenteko urakkaan lähtemisestä sujuu demokraattisesti. Kaikilla on sananvaltaa siihen, otetaanko urakka vai odotetaanko vielä parempaa tarjousta.

– Olemme joutuneet välillä hajaantumaan eri työmaille. Etenkin korona-aikaan olemme työskennelleet erillään.

Nokkamiehen työnkuvaan kuuluu kaikki mahdollinen urakoitsijan yhteydenpidosta apumiehen töihin. Pienessä porukassa kaikki tekevät kaikkia työvaiheita sujuvasti.

– Työtehtäviä pyritään myös vaihtamaan, ettei tekeminen mene liian yksitoikkoiseksi. Nuoremmat saavat samalla kokemusta.

Ennen urakkaporukan vetämistä ja lasten syntymää Alamikkelä oli Rakennusliiton mittamiestyöryhmässä. Siikarantakin ehti tulla tutuksi työnantajan kustantaman mittamieskoulutuksen ansiosta.

– Teen mittaukset ja naputtelen merkit perässä tulevalle muottiporukalle. Esimerkiksi tänään olen merkitsemässä väliseiniä ja asentamassa rankaa paikalle. Olen palveluammatissa ja mahdollistamassa sen, että kaikilla hommat rullaavat eteenpäin.

Ylivieska saa kaksi uutta koulua tulevaksi syksyksi Skanskan ja Caverionin yhteishankkeena. Työmailla paiskii noin 65 rakentajaa, Taanilassa 35 ja Jokirannassa 30.

Skanska vastaa rakennustekniikasta ja sen suunnittelusta sekä toimii pääurakoitsijana. Caverion puolestaan vastaa talotekniikan kokonaistoteutuksesta suunnitteluineen ja hoitaa kunnossapitoon liittyvät tehtävät 20 vuoden ylläpitojakson ajan.

Skanskan alueluottamushenkilö Jani Mikkonen on itse töissä Ainolanpihan kerrostalotyömaalla Oulussa, mutta on käynyt useasti piipahtamassa Ylivieskassa. Hänen luottamushenkilövastuulleen kuuluu Skanskan Lapin ja Oulun seudun työmaat.

– Ylivieskassa on Skanskalle uusia motivoituneita työntekijöitä, ja työt luistavat hyvin. Koulut ovat isoja kohteita paikkakunnan ja alueen näkökulmasta. Elinkaarihanke merkitsee myös sitä, että rakentamisen laatuun panostetaan.

Mikkonen arvioi, että lähitulevaisuudessa asuntotuotanto saattaa hidastua. Koronan vaikutukset voivat näkyä tässä pienellä viiveellä.

– Se on sanottava, että Skanskalla on otettu pandemia vakavasti ja panostettu koronarajoituksiin. Esimerkiksi jos perheenjäsen käy testissä, Skanskan työntekijä odottaa kotona siihen asti, että tulos saadaan selville.

Ylivieskan jedit

Vastaava työnjohtaja Martti Siika-aho Taanilan koulutyömaalta sanoo, että elinkaarimalli on hyvä tapa toteuttaa kouluja, sillä hankkeeseen varataan riittävästi aikaa ja rakennus ehditään myös koekäyttää perusteellisesti ennen opetuksen alkamista.

– Rakenteellisesti kouluissa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Ulkoseinät ovat betonia, runko koostuu betonielementeistä ja paikallavaletuista seinistä, puuta on kattorakenteissa. Rakennuksen pohja jouduttiin paaluttamaan savisen maaperän takia.

Sellainen hienous rakennuksiin liittyy, että niissä on korkea koneellisesti tuulettuva alapohja. Pihojen pohjatyöt on tehty, pintatyöt jatkuvat kun talvi on ohi. Sisätyöt ovat parhaillaan käynnissä, ja ne ovat jo pitkällä.

Työsuojeluvaltuutettu, kirvesmies Mikko Kokko on menossa jatkamaan holkkien valamista lattioihin: ensin tehdään massa ja sen jälkeen valetaan paikat tuleville salin tolpille.

– Parasta näissä hommissa on töiden monipuolisuus, saa tehdä laidasta laitaan töitä. Haastavimpia kohtia ovat erilaisten liitosten teot. Pitää olla yhtä kuvien kanssa, jedimestari Kokko muotoilee.

– Ei kuvien lukeminen silti mitään rakettitiedettä ole. Ja tarvittaessa voi kysyä joltain vanhemmalta timpuriltä, mikä olisi hyvä tapa edetä.

Kokko miettii, että kirvesmiehen työt vaativat kolmiulotteista hahmotuskykyä ja sitä, että osaa soveltaa teoriaa käytäntöön.

– Toki alku-uralla jokaiselle pitää taata oppimisen mahdollisuus. Minullekin aikanaan koulun jälkeen näytettiin kädestä pitäen asioita ja niin osaaminen karttui.

Tekniikkakäytävät

Ylivieskan kaksikerroksisiin koulurakennuksiin on rakennettu yläpohjaan erityiset talotekniikan käytävät IV-linjoille. Tällä on suora vaikutus paitsi rakentamiseen niin, että alakattoihin ei tarvitse rakentaa suurta määrää kanavia, myös huoltoon, kun huoltotyöt voidaan tehdä koulutyötä häiritsemättä.

Hankekehityspäällikkö Teemu Liehu Caverionilta sanoo, että elinkaarimallin etuna kouluissa on hyvät ja ajantasaiset olosuhteet oppimiseen.

– Kouluille tulee tarkasti ohjattava tekniikka, jota voidaan säätää käyttötarpeen mukaan. Koulut ovat malliesimerkkejä nykyaikaisesta oppimis- ja oheiskäyttöympäristöstä, jossa digitaalisuuden ja tiedonhallinnan yhteensovittaminen toteutuu.

Liehun mukaan taloteknisesti optimaalinen koulurakennus olisi kuin Rubikin kuutio. Ylivieskaan syntyy kuitenkin kaksi ”kukkaa”, joissa rakennus levittyy keskusaukion ympärille.

– Kerroskorkeus olisi järkevää tehdä korkeammaksi kuin nykyisin tehdään, sillä se helpottaa talotekniikan toimivuutta ja tuo säästöjä. Osin pystyimme Ylivieskassa vähentämään tilanahtautta yläpohjan konehuoneilla.

Hyvästä paremmaksi

Tarkoitus on, että palvelujakson aikana käyttäjäkokemuksesta kerätään koko ajan tietoa, ja sen perusteella voidaan tehdä säätöjä, jotta ympäristö on paras mahdollinen oppimiseen.

– Tuotekehitys ei siis saa loppua rakennuksen luovutusvaiheessa. Olemme paikalla koko palvelujakson ajan. Tuomme samalla nykyaikaiset raportointimenetelmät päätöksien tueksi, Liehu muotoilee.

– Kun digitaalinen toiminnanohjausjärjestelmä toimii, saadaan joka vuosi säästöä rakennuksen elinkaaren ajalta, minkä lisäksi mahdollistuu koulun tärkein tehtävä eli oppiminen.

Oppimisympäristössä toteutuu esimerkiksi turvallinen kampuksella kaikkialla toimiva verkkoyhteys, joka voidaan yhdistää kaikkiin laitteisiin. Kulku tiloihin helpottuu, kun ovissa on henkilötunnistin, joka aukaisee ovet esimerkiksi siivoojille.

– Myös jokaisella lampulla on osoite, eli valaistustekniikkaa voidaan ohjata myös etänä. Siivoojalle syttyy automaattisesti siivoukseen sopivat valot, kun taas opettajat saavat heille sovitetun valaistuksen toiminnan mukaan.

Toteutuksen osalta Liehu sanoo Ylivieskan olevan malliesimerkki yhteistyöstä.

– Olemme saaneet tehdä hyvää yhteistyötä unelmatiimin kanssa, johon kuuluu niin Skanska kuin tilaajan edustajat.

Puhdasta ja paikallista

Sisällä Taanilassa loppusiivooja Johanna Prittinen on tekemässä P1:stä varten tarkastusta.

– Muutama kohta pitää korjata, esimerkiksi katon poikkikiskojen pölyttömyys pitää varmistaa ja folioputket pyyhkiä.

Prittinen vaihtoi rakennustyöhön hoitoalalta.

– On ollut mukava tehdä töitä ilman, että siihen liittyy asiakkaiden ohjausta. Toisaalta P1-siivous on haasteellista, ja samalla pitää löytää toiminnallinen yhtenäisyys, niin että kaikki ymmärtävät puhtauden merkityksen.

Ulkona kirvesmiehet Antti Polso ja Arto Ahokas lyövät levyä seinään. Ahokkaan mielestä kirpakka 19 asteen pakkanen on parempi kuin märkä keli.

– Haastavinta näin isolla työmaalla on työvaiheiden ennakointi, hän sanoo.

Välillä mestareita muistutetaan esimerkiksi koolinkitavaran loppumisuhasta. Molemmat ammattilaiset kulkevat Ylivieskan työmaalle Toholammilta, jonne on 45 kilometriä suuntaansa.

Miksi valitsitte alun perin rakennusalan?

– Rakennusmiehet ovat kovia jätkiä, Polso lataa ja nauraa päälle.

Ja mehän tiedämme jo paikallisista jedivoimista. Ahokas taas arvostaa monipuolista työnkuvaa, mikä motivoi.

– Pystytin ennen Skanskaa elementtitaloja. Homma kesti kerrallaan viikon tai kaksi. Nyt saa tehdä monipuolisemmin töitä.

Materiaalit ja vaatimukset

Koululle rakennetaan kansainväliset mitat täyttävä liikuntahalli. Ylivieskassa ollaan intohimoisia futsal-pelaajia, ja hallissa voidaan järjestää sarjapelejä iltaisin, kun rakennus ei ole koulukäytössä.

Työmaan ollessa käynnissä liikuntahallia on voitu käyttää kuivana materiaalien säilytyspaikkana. Pääpaino on kuitenkin ollut täsmätoimituksissa, jolloin materiaaleja ei jouduta pitämään työmaalla pitkiä aikoja.

Koulutyömailla on kunnianhimoinen neljän tähden RTS-luokitustavoite. Martti Siika-ahon mukaan sen eteen pitää tehdä töitä.

– Ympäristövaatimuksia on paljon enemmän kuin kahden tähden luokassa. Pitää osata ottaa ympäristövaatimukset huomioon kokonaisvaltaisesti koko hankkeen ajan ja koko rakennusketjussa.

– Käytännössä luokitustavoite merkitsee dokumenttien tekemistä ja vaatimustasoon pääsyn osoittamista esimerkiksi materiaalien oikeasta käsittelystä. Mutta nämä menevät aika hyvin käsi kädessä Kuivaketju10-järjestelmän vaatimusten kanssa.

Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä

• 

• 

Pasilaa jatketaan Helsingissä pohjoiseen. Entisen Maaliikennekeskuksen alueella NCC:llä on työn alla 4 vierekkäistä kerrostalotyömaata.

– Olen ollut täällä töissä vähän yli vuoden verran. Tulin jo anturavaiheessa työmaalle, Postimiehen ja Kuriirin työmaiden yhteysmies Timo Hautamäki laskee.

– Tulin juuri ennen pääsiäistä tänne, Postiljoonin ja Kustinpolun työmaiden yhteysmies Jari Matilainen jatkaa.

NCC urakoi Pohjois-Pasilassa vuoden 2022 syyskuulle asti.

Maaliikennekeskuksen alue on kallioista. Naapurityömailla räjäytellään vielä. Kerrostalojen perustukset on tehty anturakumien päälle, sillä Helsingin kaupunki suunnittelee raitiovaunulinjan jatkamista alueelle.

Tänä syksynä aloitettiin raitiotien rakentaminen Länsi-Pasilan ja tulevan Pohjois-Pasilan väliin jäävään Ilmalaan asti. Linjan 9 päätepysäkin pitäisi olla käytössä vuonna 2021. Raitsikan saapumisesta Pohjois-Pasilaan ei ole vielä tarkempia suunnitelmia.

Parkkipaikkoja on vielä tarpeeksi. Liikennejärjestelyt muuttuvat koko ajan uudella asuinalueella.

– Reitit ovat muuttuneet jo 3 kertaa puolen vuoden aikana, Matilainen toteaa.

NCC:n työmailla on tällä hetkellä lähes 200 työntekijää. Väkeä tulee lisää, kun varsinaiset sisätyöt saadaan käyntiin. NCC:n omia työntekijöitä on 20.

Luottamus parempi

Matilainen on ollut NCC:n kirjoilla pysyvästi vuodesta 2007 lähtien.

– Olen kotoisin Jyväskylästä, jossa kävin ammattikouluni. Ennen armeijaan menoa sain työpestin NCC:ltä. Muutin Turkuun vuonna 2007 ja kävin kysymässä töitä työmaalta. Pääsin töihin lokakuussa 2007. Turusta muutin Espooseen kesällä 2008. Sain jatkaa pääkaupunkiseudulla NCC:n palkkalistoilla.

– Ensimmäiset hyvä kokemukset NCC:stä työnantajana saivat tulemaan uudestaan. Työtilanne on ollut hyvä. Uusi työmaa on alkanut sopivasti edellisen loputtua. Työkaverit ja työnjohtajat ovat tulleet tutuiksi.

Hautamäki muistaa NCC:lle tulopäivänsä tarkalleen juuri tulleiden lomalistojen ansiosta: 1.6.2012.

Matilainen tekee töitä runkoporukan tahdissa. Työviihtyvyyden kannalta iso tekijä on molemminpuolinen luottamus. Matilainen tietää mitä töitä seuraavaksi mestalla tehdään ja mestari tietää, että hommat tehdään niin kuin pitääkin.

– Välillä joku työnjohtajista käy kysymässä ehdinkö tekemään jonkin homman välissä. Ystävällisellä puheella saa paljon aikaan, Matilainen sanoo.

Matilainen tekee tuntitöitä, mutta joistakin työvaiheista maksetaan suoritusrahaa. Hautamäelle tulee ylimääräinen korvaus ovien sulkemisesta työpäivän päätteeksi.

– Edellisestä Tapiolan työmaasta ei pysty pistämään paremmaksi. Viime vuonna tuli laki vastaan: ylityötunteja ei voinut tehdä enempää.

Molemmat ovat sitä mieltä, että palkan lisistä työajoista pystyy neuvottelemaan työmailla. Jousto toimii molempiin suuntiin, ylitöihin jäädään tarvittaessa.

– Se on molemminpuolista venymistä. Jos jokin tehtävä vaatii ylitöihin jäämistä, se tehdään, jos ei ole omia menoja. Vastaavasti vapaata ja pekkasia voi pitää tarvittaessa, Matilainen sanoo.

– Olen monesti jäänyt perjantaina ylitöihin, koska se vähentää maanantain kiireitä. Se on jo todettu, että betonivalun tilaaminen perjantaiksi on huono idea, Hautamäki kiteyttää.

– Se myöhästyy aina. Muillakin työmailla valetaan yleensä samaan aikaan. Valupäivä on kiireinen kaikille, Matilainen komppaa.

Yhteysmiehen helppo valinta

Matilainen oli yhteysmiehenä ensimmäisen kerran vuonna 2011.

– Moni ei halua yhteysmieheksi työmaalla. Yleensä he osoittavat Jaria sormella: Jarihan voisi olla yhteysmies. Soraääniä ei ole valinnoista kuulunut.

Hautamäki oli edellisellä pitkäaikaisella työmaalla Tapiolassa yhteysmiehenä.

– Se on yksi tapa vaikuttaa työsuojeluun. Tykkään haasteista ja miettiä, mikä on paras tapa tehdä jokin työvaihe turvallisesti. TR-kierroksella näkee ne puutteet, joita seuraavaksi on korjaamassa.

NCC:n pääluottamusmies Pauli Haapiainen kiertää työmaat kerran kuukaudessa, jotta mittaukset pysyvät tasalaatuisina.

Koronapandemia on kiertänyt NCC:n Pohjois-Pasilan työmaat kaukaa. Korona lopetti perinteiset työmaan aamujumppatuokiot, koska kokoontuminen samaan paikkaan ei ole fiksua.

– Tulemme porrastetusti työmaalle, samoin tauot on porrastettu, Matilainen sanoo.

Varotoimenpiteitä on tehty tarpeen mukaan. Desinfiointipullojen ohi ei pysty kävelemään sisätiloihin.

– Siivooja käy joka päivä sosiaalitiloissa, Matilainen sanoo.

Sosiaalitilojen siivous on ulkoistettu, mutta työmaalla on NCC:n omat rakennussiivoojat.

– Joka työmaalla on huomattu, että omat siivoojat pitävät hyvin yllä yleistä siisteyttä. Työmaa muuttuu koko ajan, Hautamäki toteaa.

– Jokainen työntekijä siivoaa omat roskansa, mutta pölynhallinta jää rakennussiivoojan tehtäväksi, Matilainen muistuttaa.

Säilytystiloista puutetta

Etenkin betonityövaiheessa työvaatteiden säilytystilaa ei ole koskaan riittävästi.

– Tessiin pitäisi saada parempi kirjaus vaatekaapeista. Kaikilla pitäisi olla käytössään 2 kaappia, toinen betonin ryvettämille työvaatteille. Siviilikamat pitää nyt tunkea pikkuiseen ylälokeroon, Hautamäki.

Tuleviin tes-neuvotteluihin Hautamäki lähettää tasakorotusterveiset.

– Korotuksen tulee olla euromääräinen. Prosenttipohjaisesta korotukset hyötyvät enemmän kovapalkkaiset työntekijät, Hautamäki muistuttaa.

Pohjois-Pasila

Maaliikennekeskuksen ja Postin lajittelukeskuksen paikalle rakennetaan nauhakaupunkimaista jatketta työn alla olevalle Keski-Pasilalle ja Ilmalalle.

Asuntorakentaminen alkoi viime vuonna entisen Maaliikennekeskuksen alueelta Postipuistosta. Helsingin kaupungin suunnitelmien mukaan Pohjois-Pasilan asukasluku kasvaa yli 12 000 henkeen. Seuraavaksi rakentaminen siirtyy Ilmalan aseman ympäristöön. Viimeisenä rakennetaan Postin lajittelukeskuksen alue 2030-luvulla.

Tällä hetkellä Postipuiston alueella urakoivat muun muassa Evälahti Uusimaa, Fira,

EKE Rakennus, Skanska, Bonava, NCC, U-H Rakennus ja Luja.

• 

• 

• 

Entisellä Pasilan konepaja-alueella näkee koko rakentamisen kirjon. Teollisuuskadun puolella tehdään vasta maanrakennustöitä. Konepajankujalla kannetaan valaisimia konttoritilojen uudelleensisustusta varten ennen vuokralaisten saapumista.

– Vuokralainen on halunnut tilaan lisää huoneita, uusia seiniä maalaava Sannamari Räty kertoo omasta työkohteestaan.

Maalaamo MTW:llä riittää töitä jatkossakin Konepajankujalla.

– Minulla on ollut töitä koko ajan. Ensimmäisen ilmoituksen mahdollisesta lomautuksesta sain tänä keväänä koronan takia, 3 vuotta maalarina työskennellyt Räty toteaa.

Ilmoitus ei kuitenkaan johtanut lomautukseen ja maalaustöitä on riittänyt koko koronapandemian ajan.

Räty on tullut pintakäsittelyalalle Helsingin maalarikoulun verhoilu- ja sisustusalan perustutkinnon kautta. Fyysinen työ ja oman työn edistymisen hahmottaminen ovat tärkeitä syitä alan valintaan.

– Olen tehnyt kaikki harjoittelujaksoni Maalaamo MTW:llä ja jäin töihin tänne. Olen esittänyt todella paljon tyhmiä kysymyksiä, mutta kukaan ei ole hermostunut siitä. Täällä on huippukivat duunikaverit. Firmassa toimitaan reilusti ja työnjohtoon on hyvä puheyhteys. Tykkään haasteista ja sellaisia töitä myös annetaan.

Harjoittelijan vinkkilista

Räty on halunnut pistää omat hyvät kokemuksensa työnohjauksesta kiertoon.

– Omasta urheiluvalmennuksesta ja opettajan sijaisuuksista on ollut hyötyä harjoittelun ohjauksessa. Haluan antaa alasta yhtä positiivisen kuvan kuin itse sain harjoittelijana.

Rädyn vinkkilista harjoitteluun tuleville sisältää tuttuja juttuja, mutta on kertaamisen arvoinen.

– Harjoittelu kannattaa ottaa tosissaan. Se ei vaadi muuta kuin olet ajoissa paikalla ja kuuntelet mitä sinulle sanotaan. Vanhoilla työntekijöillä on hyviä vinkkejä, niitä kannattaa kuunnella. Koulusta tullut harjoittelija ei ole valmis ammattilainen. Minultakin revittiin nauhat pois saumoista moneen kertaan ja sanottiin: tee uudelleen. Nyt olen siitä kiitollinen. En olisi muuten oppinut tekemään nauhoituksia kunnolla. Tämä työ vaatii elinikäistä oppimista. Uusia materiaaleja tulee koko ajan.

– Opiskelijalla ei ole mitään kiirettä töissä. Sanon aina, että tee omaan tahtiisi, sillä tärkeintä on hyvä lopputulos. Hosuminen ei maalaamisessa auta yhtään. Maalasin itse harjoittelijana yhtä pientä huonetta 2 päivää. Työnjohtaja lohdutti, että kyllä vauhti kasvaa vielä. Tämäkin huone pitäisi maalata parissa tunnissa.

Urakkatöihin Räty ei ole vielä 3 vuoden työkokemuksen jälkeen lähtenyt. Urheilijataustasta huolimatta maalausalan urakanteko saattaisi käydä liian paljon kunnon päälle. Kokemuksen karttuessa mieli saattaa muuttua. MTW tekee paljon saneerausta ja suojeltujen tilojen entisöintiä.

– Olin yli vuoden Käärmetalon työmaalla. Peruskorjaus sai vuoden 2019 Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon. Maalasimme ovien karmeja ja kynnyksiä.

Räty on joutunut kerran vaatimaan parempia sosiaalitiloja työmaalle.

– Olimme siivoojan kanssa ainoat naiset työmaalla ja ilmoitin, etten ala vaihtamaan työvaatteitani samoissa tiloissa, jossa on keski-ikäisiä miehiä. En lähde kotiin työvaatteet päällä ja sotke omaa autoani maalitahroilla.

Rädyn mukaan isoilla rakennusyhtiöillä sosiaalitilat ovat aina olleet kunnossa.

Äänikirja rytmittää työtä

Vaihtelevan työn lisäksi maalatessa voi omaa työrauhaansa täydentää äänikirjoilla

– Ystäväni ovat kateellisia siitä, että voin kuunnella äänikirjoja työskennellessäni. Tänä vuonna olen kuunnellut jo 45 kirjaa työajalla.

Kuulokkeet pysyvät taskussa silloin, kun työmaalla on paljon muuta liikennettä. Yksinäinen puurtaminen on siedettävämpää hyvän kirjan tai musiikin kanssa.

– Äänikirjat ovat hyviä senkin takia, että kuuntelun läpi kuulee muutkin äänet hyvin.

Räty suosittelee erityisesti Maria Petterssonin Historian jännät naiset -kirjaa, jonka hän kuunteli heti julkaisun jälkeen kuukausi sitten.

Räty on työn takia joutunut jättämään urheilun puolitoista vuotta sitten. Räty pelasi maalivahtina tuusulalaisen SM-tason Blue Rings -joukkueen riveissä. Urheilu olisi vaatinut liikaa aikaa.

– Maalarin työ ei sovi SM-tason urheilijan rytmiin. Pelin jälkeen yöunet jäivät 4–5 tuntiin. Silloin ei palaudu tarpeeksi, Räty perustelee valintaansa.

Rätyä ei harmita urheilu-uran lopettaminen. Sohvaperunaksi Räty ei ole heittäytynyt, sillä tällä hetkellä hän treenaa ensi kesän puolimaratonia varten.

– Meillä on puolitoistavuotias basset artésien normand -koira, jonka kanssa ulkoillaan säännöllisesti. Tykkään myös hyvin paljon ruuanlaitosta.

Työterveyshuoltoon tarvitaan paremmat tes-kirjaukset

Helsingin kaupungin vuokrataloremonttikohteessa Herttoniemessä tehdään jo uutta pintaa asuntoihin.

– Ennen tehtiin urakalla. Nykyään tehdään porukalla, JMP Oy:n luottamusmies Jukka Viitanen kuvaa maalausalan palkkausperusteiden kehitystä.

–  Urakkahintatarjoukset ovat lähes samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten.

Tuntipalkan päälle JMP:ssä maksetaan piiskarahaa. Viitanen odottaa kauhulla uuden muodin eli lean-ajattelun tuloa työmaille. Toyotan autotehtaalla syntynyttä toiminnanohjausmallia on jo kokeiltu Suomessa rakentamisessa.

– Lean voi toimia työmaalla, jossa kaikki tuotteet ovat mittatarkkoja. Tällaisessa remonttikohteessa on aina heittoja mitoituksessa. Jos tällaisessa paikassa joutuu miettimään tiukassa aikataulussa pysymistä, siitä ei tule mitään.

Seuraavalla tes-kierroksella Viitanen haluaisi tuoda keskustelun alle paremman työterveyshuollon.

– Esimerkiksi meillä työterveyshuoltoon kuuluu vain terveystarkastukset. Työterveyshuollon tasoa pitäisi kehittää.

Viitaselle on kertynyt maalausalan työkokemusta jo 27 vuotta. Nykyisen työnantajan leivissä Viitanen on ollut 6 vuotta. Luottamusmiehen pesti on kestänyt 4 vuotta. Tänä syksynä on luottamusmiesvaalit, mutta muita ehdokkaita ei ole vielä ilmaantunut.

Viitasen työmaat ovat etupäässä pääkaupunkiseudulla, jossa parkkipaikat ovat joskus hakusessa. Tällä kertaa Herttoniemen työmaa on pysäköinnin kannalta passelissa paikassa. – Keskustan työmailla auto on pakko jättää kauemmaksi.

Teksti: Jukka Nissinen ja kuvat: Kimmo Brandt

• 

• 

• 

• 

Kouvolan keskustan ja Valtatie 6:n väliin rakennetaan parhaillaan uutta Ratamokeskus-sairaalaa.

Yhteysmies Arvi Kärhä oli ensimmäisiä Lujatalon työntekijöitä Ratamon tontilla.

– Tuli työmaalle 3. helmikuuta. Silloin täällä oli kaivinkone ja 2 maanrakennusmiestä tekemässä työmaakoppien pohjia, Kärhä sanoo.

Kärhä kulkee töissä Luumäeltä käsin. Hän Lujatalon Lappeenrannan yksikön palkkalistoilla, mutta on lainassa tällä työmaalla. Nykyiselle työmaalle matkaa kertyy 62 kilometriä. Lujalle Kärhä on tullut töihin ensimmäistä kertaa 13 vuotta sitten, mutta joutui välillä käymään muualla töissä pitkien lomautusten takia.

– Nyt ei ole enää pitkä matka eläkeikään. Nyt on enää 3 vuotta jäljellä, jos haluaa päästä korotetulle eläkkeelle, 62 vuotta täyttänyt Kärhä laskee.

Kärhä on tyytyväinen siihen, että rakentamisessa on kehitys kulkenut sääsuojauksen osalta eteenpäin.

– Pressujen alla rakentaminen on fiksumpaa, kun vettä ei tule alakertaan.

Ratamokeskus-työmaan TR-tulosten pisteet ovat 90:n paremmalla puolella.

– Siisteyttä ja henkilökohtaisten suojaimien, etenkin suojalasien, käyttöä pitää vielä tehostaa, jotta päästäisiin vielä parempiin pisteisiin.

Lujalla työsuojeluvaltuutetut kiertävät tekemässä TR-mittauksia eri työmailla, jotta mittari pelaa samalla lailla koko konsernissa. Korona-aikana TR-kalibrointi on tietenkin pois ohjelmasta. Kouvolan alueella on tiedossa muutamia sairastapauksia, mutta Lujan työmaat ovat säästyneet pandemialta.

– Tällä hetkellä työmaalla on kymmenkunta alihankkijan työntekijää, jos vuokramiehet lasketaan mukaan, Kärhä toteaa.

Työtekijämäärä kokonaisuudessaan on alihankkijat mukaan lukien noin 70 henkeä. Projektiurakkamalli näkyy siinä, että Ratamokeskus-työmaalla aliurakat pitää kilpailuttaa.

– Se vaikuttaa myös omien miesten palkkaamiseen, siihen on oltava lupa projektijohdolta, alueyksikön ensimmäinen varatyösuojeluvaltuutettu Ville Pihlajasalo sanoo.

Pääosa Lujatalon omista miehistä on yrityksen Kotkan konttorin palkkalistoilla.

– Lujatalolaisia on tällä työmaalla kymmenkunta, kun kaikki kesälomat on pidetty.

Työsuojelu vaatii jatkuvaa ylläpitoa

Pihlajasalo on ollut varatyösuojeluvaltuutettuna vuoden verran. Vaalit menivät sopuisasti, sillä tehtävään ei ollut tunkua.

– Roni Lonka kysyi, lähtisinkö varatyösuojeluvaltuutetuksi. Elämäntilanteeni on sellainen, että voin helposti tuurata Lonkaa.

Työsuojeluvaltuutetun pestissä kiinnosti mahdollisuus päästä vaikuttamaan työpaikan turvallisuusasioihin.

– Työsuojelua ei oteta vieläkään tarpeeksi vakavasti huomioon. Jouduin usein kysymään työmaalla, olisiko jokin toinen turvallisempi tapa tehdä, ettei joutuisi ottamaan riskejä riskeeraamaan. Olen kiinnostunut siitä, että asiat saadaan hoitumaan mahdollisimman hyvin. Pidetään työmaa ja rakennusala turvallisena.

Pihlajasalo on ollut ennen tsv-pestiään yhteysmiehenä. Ronin edeltäjä Juha Mahalakoivu kysäisi nuorelta rakennusmieheltä kiinnostaisiko tällainen pesti.

– Siinä pääsi näkemään työmaata vähän laajemmin. Eihän se paljoa muuttanut tilannetta, puutuin epäkohtiin samalla tavalla aikaisemminkin. Onhan se tietysti hienoa, että joku luottaa sinuun ja samalla pääsee kehittämään työtään. Mahlakoivu halusi siirtää tehtäviään nuoremmille.

Ratamokeskuksen työmaalla ei ole sattunut vakavampia työtapaturmia. Pienillä nirhaumilla on selvitty. Suojavälineissä on vielä kehittämistä, esimerkiksi suojalasien käytettävyyden suhteen.

– Olemme huomanneet, että viiltosuojakäsineitä käytettäessä kädet kuivuvat herkästi. Olen kysellyt mestareilta löytyisikö asiaan ratkaisua. Puuta käsitellessä esimerkiksi laudoitustöissä hanskoista tikut tulevat helposti läpi. Parannettavaa vielä riittää, Pihlajasalo toteaa.

Pihlajasalo ei ole vielä ehtinyt liiton ts-koulutuksiin mukaan.

– Lonka on kehottanut, että lähde ihmeessä. Se onkin minun tavoitteenani,

Koulutukset ovat nyt vaikeammin järjestettävissä koronapandemian takia.

Lujatalon työllisyys hyvällä mallilla

Kymenlaakson rakentajien työllisyystilanne on jo useamman vuoden ajan ollut heikko. Pihlajasalollakin oli lomautus viime talvena.

– Jouduin ajamaan Porvooseen töihin 4 vuoden ajan. Talvet ovat olleet usein hyvin hiljaisia työnteon kannalta.

Tällä hetkellä kaikki Lujatalon työntekijät ovat täystyöllistetty.

– Kuulin, että meille on juuri palkattu yksi timpuri lisää.

Ratamokeskuksen Pihlajasalo on tullut kesäkuun lopulla. Näillä näkymin töitä tällä työmaalla riittää puoleksitoista vuodeksi. Pihlajasalo on tullut Lujatalolle töihin 8 vuotta sitten suoraan ammattikoulusta.

Teksti: Jukka Nissinen, kuvat: Kimmo Brandt

• 

• 

• 

• 

Pohjantikankujalla Oulun Kaakkurissa tehdään parhaillaan kahta kerrostaloa, joihin ei tule ulkoseiniin eristeitä ja muovikalvoja. Muurausporukka urakoi 88-senttistä ulkoseinää lähes 100 vuotta vanhoilla muuraustekniikoilla.

Talojen välipohjat on rakennettu pilarien varaan. Ulkoseinät eivät kanna välipohjalaattoja. Ikkunoiden sisä- ja ulkopuolella on syvät ikkunapenkit. Ulkoseiniin ei tule villaa eristeeksi eikä muovista kosteussulkua.

Kerrostaloihin tulee myös perinteinen painovoimainen ilmanvaihto. TA-yhtiöiden kerrostalohankkeen yhtenä pontimena on ollut Tekesin sekä kiinteistö- ja rakennusalan rahoittama Terve Talo -teknologiaohjelma.

– Suurin tekijä oli homeongelmat, TA-yhtiöiden projektipäällikkö Jouko Knuutinen perustelee talohanketta.

Vaikka oppia on haettu vanhoista rakennustekniikoista, Pohjantikankujalle ei tehdä mitään perinnetorppaa.

– 1960-luvulla rakennuksissa oli huonommat ikkunat ja märkätiloista puuttui vesikiertoinen lattialämmitys, Knuutinen kertoo.

Ilmanvaihto on toteutettu elpo-hormeilla. Ilmankiertoa on parannettu lämpövastuksilla hormin yläosassa ja kasvattamalla hormien kokoa ylöspäin mentäessä.

– Heinä-elokuu on ilmanvaihdon kannalta ongelmallisin ajanjakso. Monet ovat sitä mieltä, että koneellinen ilmanvaihto on parempi. He ovat oikeassa silloin, kun se on päällä ja toimii. Suodattimet ovat usein tukossa, säädöt pielessä ja joskus ilmastointikone on sammunut eikä kukaan huomaa sitä.

Tuuletusikkunoissa käytetään Mobair-järjestelmää. Tuloilma lämpiää venttiilien välisessä tilassa ennen sisälle pääsyä.

– Tuuletusikkunassa on lämmitystermostaatti, jotta ilma ei olisi liian kylmää talvella.

Talorungon kuivuminen varmistetaan pitemmällä rakennusajalla. Talo ehtii kuivua koko ensi kesän. Ulkoiseinärakenteisiin upotetaan antureita, joilla seurataan lämpötilaa ja kosteutta. Jokaisessa asunnossa on erillinen lämpötilan seuranta.

– Kahdessa asunnossa seinät tasoitetaan ja maalataan savitasoitteilla ja -maalilla. Verrataan näiden huoneistojen kosteusolosuhteita muihin huoneistoihin. Savella pitäisi olla kosteutta tasoittava vaikutus

Määräykset muuttuivat, hormeihin lisättiin lämmitys

Kerrostalohanke ei saanut keväällä 2018 rakennuslupaa, sillä iv-määräysten mukaan talossa piti olla koneellinen ilmanvaihto. Vuoden 2019 alusta määräykset lievenivät ja mahdollistivat painovoimaisen ilmanvaihdon käyttöönoton. Ilmanvaihtojärjestelmään lisättiin aurinkosähköllä toimiva hormien yläosan lämmitysjärjestelmä, joka tehostaa ilmankiertoa kesäisin.

– Oulun yliopistolla on tehty virtaussimulointi, jonka mukaan ilmastointi tulisi toimimaan kohtuullisen hyvin.

Muutosten jälkeen lupa heltisi. Kerrostalojen toimivuutta seurataan vielä valmistumisen jälkeenkin. Mikäli tekniikan toimivuudessa on ongelmia, lupaviranomaiset voivat vaatia niiden korjaamista.

TA:ssa aiotaan jatkaa uusien rakentamistapojen kokeilemista asuntotuotannossa.

– Kaikki tuotanto ei voi olla pelkkää kokeilua. Meillä pitää olla myös normituotantoa, jotka kantavat mukanaan kokeiluja.

TA on iso vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja rakentava yhtiö. Pelkästään Oulun alueella yhtiöllä on reilut 3 000 asuntoa.

– Meillä on parhaillaan suunnitteilla rivitalokohde, jonka ulkoseinät ovat massiivihirrestä.

Puun lisäksi muut luonnonmateriaalit kiinnostavat.

– Olki eristeenä ja savi pinnoitusmateriaalina. Savea kokeilemme Pohjantikankujallakin.

Kokeilemisen yhtenä pontimena on TA:lla hiilijalanjälkeä pienentävien rakennustapojen etsiminen.  Alustavien laskelmien mukaan paikallaanmuuratun ja painovoimaisella ilmanvaihdolla toimivan kerrostalon energiankäyttö olisi vähäisempää tavanomaiseen koneellisesti ilmastoituun elementtikerrostaloon verrattuna.

Paksun muuratun ulkoseinän harvoja ongelmia on nykykännyköiden heikko kuuluvuus sisätiloissa. Tätä ongelmaa korjataan talon sisäpuolisilla tukiantenneilla.

Pohjola Rakennuksen vastaava mestari Jyrki Kivelä ja TA-yhtiöiden projektipäällikkö Jouko Knuutinen tarkastavat elpo-hormien eristeitä, jotka jouduttiin tekemään työmaalla.

Suomen suurin muurauskohde

Kerrostalokohteessa muurataan lähes puoli miljoonaa tiiltä. Runkoon uppoaa tiiliä 360 000 kappaletta. Sisäseinissä osa tiilipinnasta jätetään näkyville.

– Normaalisti tavallisen kerrostalon muurauksessa kuluu 30 000–40 000 kiveä, ProSAH Oy:n toimitusjohtaja Mikko Jesiöjärvi vertaa.

Runko muurattiin 4 muurarin voimin. Sisäpuolella muuraus tehtiin telineiltä, ulkopuoli hoidettiin samaan aikaan mastolavanosturin avulla

– Seinärakenne oli niin leveä, ettei sitä pystynyt muuraamaan pelkästään yhdeltä puolelta.

Painovoimainen ilmanvaihto näkyy ulospäin siinä, että kerrostalon katolla törröttää 52 ilmanvaihtohormia.

Vuodesta 1979 ilmastointiasennusta tehneelle Leo Lämsälle Pohjantikankujan kerrostalotyömaa on todella harvinainen kohde.

– Työurani alkuvuosina tällaisia painovoimaisia ilmanvaihtojärjestelmiä tehtiin vielä jonkin verran, etenkin Ruotsissa, missä aloitin työurani. Suomesta en muista vastaavaa kohdetta.

Pitkä työkeikka, lyhyt työmatka

Muurausporukan nokka Kalle Anttila on tyytyväinen urakkaan. Hinnoittelun perusta on tessin saumatun muurauksen neliöhinta, mutta kohde käydään ensin läpi ja haittalisät korottavat yksikköhintaa.

– Sillä lailla löytyy oikea hinta. Töitä ei kannata myöskään ylihinnoitella, jotta työtä riittää jatkossakin.

Muurauskauhalla saa asiallisen tienestin. Muurausporukkaan kuuluvat apumiehet tienaavat myös kohtuullista tuntipalkkaa.

Anttila on ollut ProSAH Oy:n palkkalistoilla kokoaikaisesti vuodesta 2017 lähtien. Urakkaporukassa on myös Anttilan kaksoisveli Ville.

– Ville on luvannut jatkaa muuraamista minun nimissäni sen jälkeen, kun minä lopetan.

Anttilalla on harvinaisen lyhyt työmatka ja pitkä muurausurakka samalla työmaatontilla. Työmatka sujuu polkupyörällä ja näillä näkymin muurauskeikka jatkuu toukokuulle asti. Pienempiä muuraustöitä on mahdollisesti luvassa ensi kesälle.  

Muuraustekniikka on koeponnistettu jo 100 vuotta sitten. Suomessakin massiivirunkoisissa ja painovoimaisen ilmanvaihdon kautta hengittävissä kerrostaloissa asuu tyytyväisiä ihmisiä tänäkin päivänä.

– Jos tämän talon tekniikka saadaan toimimaan, asumisviihtyvyys on aivan omaa luokkaansa. Tärkeintä on antaa rakenteiden kuivua tarpeeksi, Anttila sanoo.

Urakkaporukka aloitti työt syyskuun puolivälissä. Töiden aloittamista viivästytti työmaan pohjatyöt, sillä maapohja oli arvioitua pehmeämpää. Urakkaporukalla meni hieman aikaa tavallista massiivisemman ulkoseinän muuraustavan hanskaamisessa ennen kuin työt alkoivat sujua urakkatahtiin. Ulkoseinän kokotiilinen paksuus on 88 senttiä. Ikkunat ja parvekkeet hidastivat urakkavauhtia, mutta talojen päädyissä on puolestaan pystytty latomaan suoraa seinää vauhdikkaasti.

– Päädyissä yhteen kerrokseen meni 8 000 tiiltä. Parhaimmillaan muuraamme yli 6 000 kiveä päivässä. Rekka tuo joka toinen päivä tiiliä. Se pitää meidät tahdissa, Anttila laskee.

Anttilan urakkaporukka ei ole aikaisemmin tehnyt kerrostalon paikallaanmuurausta. Työ luonnistuu mainiosti muurarin perusoppimäärällä.

– Olen muurannut vuodesta 1985 ammattikoululaisesta ja ämpärimuurauksesta lähtien.

Rakennusliitto on Kalle Anttilalle tuttu yhdistys, sillä hän on osasto 614:n, Oulun muurarit, varapuheenjohtaja.

Teksti: Jukka Nissinen Valokuvat: Petteri Löppönen