Urakkatyö on hyvä tapa parantaa oman työn mielekkyyttä.

Oululaisessa HT-Maalaus Oy:ssä kaikki työntekijät tekevät töistään urakalla mahdollisimman paljon.

– Siirryimme reilu vuosi sitten tekemään lähes kaiken urakalla, maalari Miia Keskikallio sanoo.

Alkuun urakan teko jännitti, mutta hyvin nopeasti parempi palkka ja sujuvampi töiden järjestely vei voiton. Paluu tuntitöihin ei kiinnosta. Yrityksessä urakat hinnoitellaan maalausalan tessin mukaisesti.

Piia Kariniemi ja Keskikallio ovat olleet HT-Maalauksen palkkalistoilla 3,5 vuotta. Molemmat ovat olleet alalla vuodesta 2011 lähtien. Firmassa on 2 omistajan lisäksi 10 maalaria. Yritykseen on tullut 2 uutta työntekijää tämän vuoden aikana.

– Paras työpaikka ja parhaat työkaverit tähän mennessä, Kariniemi ja Keskikallio kehuvat.

Hyvästä työporukasta kertoo se, että työparit vaihtelevat kohteen mukaan ja kaikilta sujuu urakanteko mallikkaasti. Kariniemi ja Keskikallio ovat identtisiä kaksosia, joten urakan työnjaosta ei tarvitse edes keskustella.

– Tiedämme puhumattakin tasan tarkkaan mitä toinen tekee, Keskikallio toteaa.

Kaksoset ovat tehneet etenkin omakotitalojen maalausurakoita työparina.

Urakkalaskennan alkeet ammattikouluun

Ammattikoulussa urakanlaskentaa ei opetettu lainkaan, mutta erikoisammattitutkintoon kuuluivat myös urakanteon perusteet, Kariniemi sanoo.

– Olisi hyvä, että urakanlaskennasta olisi kurssi ammattikoulussakin, jotta nuoret tajuaisivat sen mahdollisuudet.

Hyvä urakka lähtee siitä, että maalari pääsee tutustumaan työkohteeseen, tekemään laskelmat ja tilaamaan tarvittavat materiaalit työmaalle. Urakat ovat niin lyhytkestoisia, että välipohjia ei makseta.

Haastatteluhetkellä Kariniemi ja Keskikallio remppasivat Oulussa Pekurin kortteliin Ikealle suunnittelustudiota tuntitöinä. Tilassa ei ollut tarpeeksi suuria yhtenäisiä pintoja maalattavaksi ja remontin takia työmaalla on koko ajan muuta porukkaa.

– Urakasta on välillä mukava rauhoittua tuntitöihin, Kariniemi ja Keskikallio sanovat.

Seuraavaan tessiin Kariniemi ja Keskikallio haluaisivat paremmat pykälät raskauteen ja äitiyteen liittyvissä asioissa. Esimerkiksi lapsen sairauteen liittyvien operaatioiden käynneistä tessissä ei ole mainintaa.

– Näihin kysymyksiin on jouduttu kaivamaan vastauksia suoraan lainsäädännöstä, Rakennusliiton Oulun aluetoimitsija Mika Yli-Suvanto kertoo.

Yli-Suvanto löysi tulkinnan, että ne ovat lainmukaisia palkallisia vapaita. Maalausalalle tulee yhä enemmän töihin naisia. Tästä syystä alan tessi on edelläkävijän asemassa rakennusalan naistyöntekijöiden pulmakysymysten ratkaisemisessa.

Urakka lähti paalutuksesta

Rave Rakennus Oy:n oululaisella kerrostalotyömaalla Jyrki Alamikkelän urakkaporukka on ollut paikalla alusta lähtien.

– Ensimmäisenä valoimme teräspaalut täyteen ja teimme sitten paaluanturat, Alamikkelä sanoo.

Eteläisen Heinäpään maapohja on erittäin pehmeää. Alamikkelän mukaan teräspaalut upposivat ensimmäiset 6 metriä kuin tyhjään olisi painanut. Pommisuojan päälle on nyt nostettu 3 kerrosta ja 5 kerrosta odottaa vielä vuoroaan.

– Meillä on nyt tässä runkourakka. Kerros nousee 8 päivässä. Näillä näkymin teemme myös väliseinät ja alakatot.

Alakattotöiden jälkeen urakka on yleensä katkaistava, sillä työnteko muuttuu pirstaleisemaksi. Pienempiä urakoita voi sopia muun muassa listoituksesta sekä ovi- ja ikkuna-asennuksista.

– Kerrokset toistavat itseään kakkosesta seiskaan. Kahdeksas kerros on vähän hulppeampi. En erityisemmin tykkää kerrostalojen tekemisestä, sillä yhden kerroksen jälkeen alkaa se sama kaava, Alamikkelä toteaa.

Toistolla saadaan kuitenkin turhat työliikkeet minimoitua ja tuottavuus nostettua huippuunsa. Urakkaan kuuluvia töitä pitää myös olla sen verran edessä, että seuraavaan työvaiheeseen voi siirtyä saumattomasti. Näillä eväillä pääsee nostamaan keskituntiansiota.

Työn järkeistämisellä ja kehittämisellä pääsee paremmalle ansiotasolle, mutta urakkatyö vaatii myös hyvätahtista työntekoa. Alamikkelä muistuttaa, ettei kroppaa kannata repiä hajalle työnteolla. Sen on kestettävä eläkeikään asti.

– Toivo Tuppurainen on ollut oppi-isäni urakanteossa ja nokkamiehen työssä. Ensimmäinen yhteinen urakka meillä oli vuonna 2007. Alkuun olin opissa ja sihteerinä. Viime vuodet olen ollut nokkamiehenä. Topi on yhä tukena ja me mietimme urakoita yhdessä.

Alamikkelä huolehtii yhteydenpidosta urakoitsijaan ja neuvotteluistakin pääasiassa yksin. Toivo Tuppurainen osallistuu myös välillä urakkaneuvotteluihin.

– Se on helpompaa, kun on kahdet aivot käytössä. Topille on vuosikymmenten varrelta kertynyt sellainen hintatietoisuus, että ratkaisuja tulee kuin apteekin hyllyltä. Itse joudun kaivamaan niitä enemmän papereista.

7 urakkamiestä

Työkunnan kokonaisvahvuus on 7 henkeä, mutta yksi jäsenistä ei pysty tällä hetkellä työskentelemään urakalla lonkkaleikkauksen takia.

– Meidän porukassamme on aika hyvä ikärakenne. Topi on täyttänyt jo 60 vuotta. Itse olen 46-vuotias, samoin Voitto Manninen. Sen lisäksi meillä on pari kolmekymppistä Henri Kaiponen ja Olli Heikkinen.

Urakkaporukan nuorin on kirvesmies Antti Tuppurainen.

– Aloitin oppisopimuskoulutuksen lokakuun alussa. On tässä vielä hommaa.

Antti Tuppurainen on kuulunut urakkaporukkaan jo 5 vuotta.

– Antilla on vankka kokemus rakentamisesta. Tarkka ja jämpti kaveri, joka tekee töitä järjestelmällisesti ja kerralla valmiiksi. Sillä se raha tehdään, Alamikkelä kehaisee.

Tuleeko Antista Topin ja Jyrkin työn jatkaja nokkamiehenä 10 vuoden päästä?

– En tiedä vielä. Aika haastavalta se näyttää, mutta kyllä se on mahdollista.

Alamikkelällä on rakennusalan työkokemusta 25 vuotta ja nokkamiehen pestistä 14 vuotta, mutta vieläkin tulee vastaan uutta. Kiinnostus urakantekoon lähti jo mittakirvesmiesajoilta. Mittamiehen työtahti sidottiin urakkaan ja se näkyi myös tilinauhassa.

– Urakassa pääsee vaikuttamaan omaan tekemiseensä. Samalla kaikki turha nillittäminen työajoista ja muusta loppuu. Kun homma etenee, aikataulussa pysytään ja jälki on kunnollista, on sama, milloin töissä kuljetaan.

Kta sama, prosentti eri

Urakkaporukan nuorin tienaa 80 prosenttia urakan keskituntiansiosta. Toivo Tuppuraisen ja Jyrki Alamikkelän ansio on kiinnitetty 105 prosenttiin kta:sta. Muille maksetaan 100 prosentin kta:ta.

– Otamme Topin kanssa jonkin verran enemmän paperitöiden ja muun omalla ajalla tuumaamisen takia, Alamikkelä perustelee.

Urakanlaskennan vaatima aika vaihtelee paljon työmaan ja yrityksen mukaan.

– Pahimmassa tapauksessa joutuu itse massoittelemaan ja se vie paljon aikaa ennen kuin pystyy tekemään tarjouksen. Isoilla yrityksillä on yleensä massalistat ja yksikköhinnat valmiina. Tällaisessa kerrostalokohteessa se on helppoa. Laskee yhden kerroksen, kertoo sen kerrosmäärällä ja lisää kellarin omana laskelmana.

Päätöksenteko urakkaan lähtemisestä sujuu demokraattisesti. Kaikilla on sananvaltaa siihen, otetaanko urakka vai odotetaanko vielä parempaa tarjousta.

– Olemme joutuneet välillä hajaantumaan eri työmaille. Etenkin korona-aikaan olemme työskennelleet erillään.

Nokkamiehen työnkuvaan kuuluu kaikki mahdollinen urakoitsijan yhteydenpidosta apumiehen töihin. Pienessä porukassa kaikki tekevät kaikkia työvaiheita sujuvasti.

– Työtehtäviä pyritään myös vaihtamaan, ettei tekeminen mene liian yksitoikkoiseksi. Nuoremmat saavat samalla kokemusta.

Ennen urakkaporukan vetämistä ja lasten syntymää Alamikkelä oli Rakennusliiton mittamiestyöryhmässä. Siikarantakin ehti tulla tutuksi työnantajan kustantaman mittamieskoulutuksen ansiosta.

– Teen mittaukset ja naputtelen merkit perässä tulevalle muottiporukalle. Esimerkiksi tänään olen merkitsemässä väliseiniä ja asentamassa rankaa paikalle. Olen palveluammatissa ja mahdollistamassa sen, että kaikilla hommat rullaavat eteenpäin.

Hotelli Ilves valmistui 35 vuotta sitten ja on siitä asti ollut Näsinneulan ohella yksi Tampereen kauas näkyvistä maamerkeistä.

Tammerkosken partaalla sijaitsevaa 19-kerroksista hotellia on pidetty Tampereen ykkösmajoittamona – onhan siellä viettänyt yönsä useita kuuluisuuksia, kuten Mauno Koivisto, Bill Clinton ja Mike Tyson.

Nyt maankuulu hotelli on suljettu peruskorjauksen ajaksi. Sisätilat kokevat täydellisen uudistuksen, mutta julkisivuun ei kosketa. Se jää henkimään 1980-luvun rakennustyyliä pienine laattoineen.

Ikkunanvaihtajia ei huimannut

Peruskorjauksen pääurakoi Skanska Talonrakennus Oy Pirkanmaa. Sillä on enimmillään ollut kohteessa parikymmentä omaa työntekijää, mutta alihankkijat mukaan lukien huipussaan työntekijöitä oli parisensataa. Kun Rakentaja vieraili työmaalla lokakuun alkupuolella, oli työmaalla vajaat sata työntekijää.

Työsuojeluvaltuutettu Gabriel Riekki voi jo huokaista helpotuksesta, kun ennakolta vaarallisimmaksi arvioitu työ, ikkunoiden vaihtaminen, on saatu loppuun. Ikkunoita vaihdettiin lähemmäs 1 000 kappaletta ja työ oli tehtävä ulkoa käsin.

– Ylimpään eli 19. kerrokseen tehtiin kaiteet valjastyönä ikkunoiden ympärille. Kaikki meni lopulta hyvin, Riekki muistelee ikkunoiden vaihtoa.

Rakennusmies Jere Viljanen oli tekemässä 19. kerroksen kaiteita. Häntä ei huimannut korkeuksissa.

– Sehän on selvää, että kun valjaissa roikutaan noissa korkeuksissa, pitää olla järki ja harkinta mukana. Ei siellä parane riehua tai ottaa turhia riskejä.

Enemmän haittaa oli kylmyydestä ja tuulesta.

– Muutamana päivänä ei ikkunanvaihtotyötä voinut tehdä kun oli niin kova tuuli. Pakkanen ja tuuli eivät ole oikein kiva yhdistelmä, kun töitä tehdään noin korkealla. Mutta ei minua palellut. Lyhyet kalsarit riittivät.

Ikkunat olivat suurimmillaan 2 x 2 metriä, joten niitä ei voinut siirrellä kovalla tuulella. Tuuli ottaa rajusti kiinni isoihin ikkunoihin. Gabriel Riekki keksi rakentaa nostolavoille muoviset tuulensuojat, jotka helpottivat ikkunanvaihtotyötä.

Kahdeksannestatoista kerroksesta alemmas ikkunat vaihdettiin nostolavaan turvautuen. Niitä oli käytössä peräti 7 kappaletta. Ensin vanhat ikkunat piti saada kauniisti pois ja sitten uudet karmit paikalleen. Viimeksi laitettiin nelinkertaiset lasit.

– Purkuvaiheessa meni muutama ikkuna säpäleeksi, vaikka yritettiin kuinka nätisti ottaa. Sellaista ei oikein voi välttää, kun ikkuna irrotetaan imukupeilla. Olivat joskus niin tiukasti kiinni, Viljanen muistelee.

Vahvaa tekoa

Vuonna 1986 valmistuneen hotellin rakenteet ovat vahvat ja edelleen hyvässä kunnossa.

– Ei voi moittia sen aikaista työtä. Holvit on valettu komeasti ja paikan päällä. Palkit ovat isoja, Gabriel Riekki arvioi.

Rakennuksen ylin kerros on alumiinia. Näin on varauduttu siihen, että rakennusta jatkettaisiin joskus ylöspäin.

– Kyllä tämä vielä lisäkerroksia kestäisi. Eri asia on, tehdäänkö niitä koskaan.

Ilves oli aikanaan Tampereen keskustan korkein rakennus ja oikeastaan ainoa ”pilvenpiirtäjä”. Nykyään Tampereen keskustassa on useita Ilvestä korkeampia rakennuksia ja tulossa on lisää.

Logistiikka on tuottanut ongelmia koko peruskorjaustyön ajan. Aivan hotelli Ilveksen kyljessä sijaitsee vilkas kauppakeskus nimeltä Koskikeskus, jonne toimitetaan tämän tästä myytävää tavaraa.

– Koskikeskuksen tavaraliikenne on kulkenut työmaan läpi, mistä on koitunut monenlaista hankaluutta. Kun tähän lisätään vielä työmaan oma vilkas tavaraliikenne, on siinä ollut logistista säätämistä, Gabriel Riekki huokaisee.

Työsuojeluvaltuutetun tehtävässään Riekki on voinut iloita siitä, että työmaa on selvinnyt isommitta onnettomuuksitta. Joitakin läheltä piti -tilanteita on tosin kirjattu ja pari pienempää onnettomuutta. Pidempiä sairauslomia ei ole kuitenkaan ollut.

– Asbestia on onneksi vain lattiarakenteissa, mutta koska lattiaa ei revitty auki missään, ei asbestin kanssa ole jouduttu tekemisiin.

Sisäpinnat uusiksi

Vaikka kunnianarvoisan hotellin ulkopinnat jäävätkin koskemattomiksi, käydään sisäpinnat läpi kauttaaltaan. Kaikki 336 huonetta remontoidaan ja uusia ravintoloita rakennetaan sisälle ja ulos. Ensi keväälle jäävät vielä hotellin edustan maatyöt.

Myös aula- ja kokoustilat uudistetaan. Peruskorjaus on suunnitelman mukaan ohi vuoden loppuun mennessä.

Yksi nuorimmista hotellin peruskorjaajista on 21-vuotias rakennusmies Miika Matikainen. Hän on valmistunut ammattikoulusta pari vuotta sitten. Matikainen on suorapuheinen nuorimies. Hän vastaa räväkästi kysymykseen, kumpi on mieluisampaa, peruskorjaaminen vai uudisrakentaminen?

– Kyllähän tällainen peruskorjaaminen on ihan p-seestä! Mieluummin minä uutta taloa rakentaisin.  Olen ennen aina rakentanut uutta ja tämä on minun ensimmäinen peruskorjauskohteeni.

Kun Matikaiselta utelee syytä noin tiukkaan vastaukseen, hän viittaa palkkaukseen:

– Uudisrakennuskohteessa pääsee enemmän urakalle. Uudisrakentaminen on mielenkiintoisempaa, tämä nyt on tällaista nyppimistä.

Matikaisen töihin on kuulunut muun muassa kulmalistojen asentaminen, kipsilevytyöt, paikkojen suojaaminen ja ovien korjaaminen.

– Maltan tuskin odottaa, että pääsen seuraavaan kohteeseen eli rakentamaan Nokialle hyvinvointikeskusta.

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen

Saneeraustyömaalla putkiasentaja pääsee soveltamaan osaamistaan.

Putkiwuorion saneeraustyömaan sosiaalitiloihin saapuessa kannattaa katsoa mihin astuu ja millä korkeudella katto on. Helsingin Töölössä sijaitsevan vanhan kerrostalon kellarikerroksessa palo-ovet sijaitsevat syvennyksissä ja matalan katon jännepalkit ovat näkösällä.

Putkiwuorion työporukan vahvuus on vaihdellut tällä työmaalla 2–4 putkiasentajan välillä työvaiheesta riippuen. Töölöläisen kerrostalon työmaa on hyvin tyypillinen saneerauskohde. Kellarin putkitus on uusittu muutamia vuosia sitten. Vesiputket on myös vaihdettu talossa kertaalleen jossain vaiheessa. Remonttiaikataulu on venynyt kuukaudella alkuperäisestä.

– Ensiksi purkamisessa meni enemmän aikaa. Sen lisäksi tuli paljon asukkaiden tekemiä muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiin, putkiasentaja Pekka Lankinen listaa.

Remonttityömaa käynnistyi toukokuussa ja näillä näkymin valmista tulee huhtikuussa. Kerrostalon asukkaat ovat yhtä lukuun ottamatta onneksi evakossa remontin ajan. Putkisaneerauksen lisäksi keittiöiden ja kylpyhuoneiden paikkoja vaihdetaan useassa kiinteistössä. Samaan aikaan tehtävä ilmanvaihtoremontti on erillinen Tuloilma.com Helsinki Oy:n urakka.

Lankinen on ollut jo reilut 16 vuotta Putkiwuorion palkkalistoilla. Työuran alkupuolella työpaikan vaihtaminen kävi helpostikin, mutta nyt työvuosien karttuessa asiallista työnantajaa ei viitsi ihan pienestä syystä vaihtaa.

– Olen tehnyt viime vuodet lähes pelkästään remppaa.

Lankisen mukaan firman asentajat ovat valikoituneet kahteen selkeään ryhmään: uudiskohteiden ja remonttien tekijöihin.

Firman nuorimpiin putkiasentajiin lukeutuva Juha Lötjönen on tullut Runeberginkadun työmaalle elo-syyskuun vaihteessa. Putkiwuoriolla Lötjönen on työskennellyt vajaat 4 vuotta.

– Olen joskus ollut avustamassa kalustuksessa uudispuolella, mutta tykkään enemmän saneerauksesta. Tässä pääsee soveltamaan. Uudispuolella ollaan tarkempia. Jos teet jotain eri tavalla, siitä huomautetaan aika nopeasti.

– Täällä on yleensä lämmintä, Lankinen summaa lisää plussia hyvien puolien listalle.

Lötjösen mukaan Putkiwuoriolla on hyvä työporukka.

– Täällä on sellainen ilmapiiri, että kehtaa kysyä. Nuorempana asentajana ei tiedä vielä kaikkea.

Vanhojen asentajien kolotukset huomioidaan

Pääluottamusmies, putkiasentaja Vesa Ketelimäki allekirjoittaa Lankisen ja Lötjösen näkemykset asiallisesta työnantajasta ja reilusta työporukasta. Luottamusmiespesti on kestänyt jo reilut 10 vuotta.

– Pyrimme kiertämään työsuojeluvaltuutettu Jouko Pekkolan kanssa alkavat työmaat. Asentajat ovat olleet niin pitkään talossa, että olemme paljon yhteyksissä ja keskustelemme muutenkin asioista, Ketelimäki toteaa.

Putkiasennus on sen verran rankka laji, että lähes jokaisella ikääntyneellä asentajalla on kehittynyt jonkinlaista kremppaa: polvet eivät tahdo kestää ja muissakin nivelissä on monenlaista kulumaa.

– Jo 40-vuotiailla asentajilla on työterveysongelmia, Ketelimäki sanoo.

– Se on ihme, jos vanhemmalla asentajalle ei ole mitään vaivaa, Lankinen vahvistaa.

Ketelimäki tekee 3-päiväistä työviikkoa, jotta jaksaa olla töissä vähintään 63 ikävuoteen asti.

– Täytän ensi keväänä 63 vuotta. Työuralla tulee täyteen 38 vuotta Putkiwuorion palveluksessa.

Yksi vaihtoehto on hakea työuraeläkettä, mutta Ketelimäki ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä. Työuraeläkkeen saaminen ei myöskään ole aivan läpihuutojuttu.

Putkiwuoriolla ymmärretään vanhempien asentajien kolotukset ja työtä pyritään keventämään tarpeen mukaan.

– Minunkin osa-aikatyöni sovittiin saman tien. Kun kysyin, milloin voin aloittaa, minulle sanottiin: ”Aloita vaikka ensi maanantaina”.

Lötjösellä ei ole vielä kiirettä eläkkeelle. Siksi tämäkin putkiremontti kannattaa tehdä mahdollisimman hyvin.

– Pääsen vielä saneeraamaan tätä samaa työmaata uudestaan, Lötjönen heittää.

Lötjösellä on putkiasennus tullut suvunperintönä, sillä isä oli myös putkihommissa. Juha Lötjönen on ollut myös alan ulkopuolisissa töissä, mutta tarve omilla käsillä tekemiseen veti kuitenkin lopulta putkitöihin.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Helsingissä palautetaan rappukäytävään 1930-luvun tunnelmaa.

Helsingin Kurvissa on kunnon kesähelle. Onneksi Veljekset Lehtinen Maalausliike Oy:n porrasremonttityömaalla tehdään töitä siedettävissä olosuhteissa. Työsuojeluvaltuutettu Anne Kyytsönen on totuttuun tapaan työporukan nokkana.

– Täällä on nyt 4 maalaria, oppisopimusopiskelija ja timpuri töissä, Kyytsönen laskee heinäkuun alun tilannetta.

Tänä kesänä Lehtisellä on töissä yli 50 työntekijää, joista alle 10 on kesätyöntekijöitä.

– Tämän rappukäytävän kunnostus alkoi 17. toukokuuta kello 12.30, Leena Salmijärvi muistaa tarkasti työmaan aloituksen.

Taloyhtiön 4 rappukäytävän remontissa kaikki seinäpinnat, ovien ulkomaalaukset ja ikkunanpokat kunnostetaan ja palautetaan alkuperäisiin 1930-luvun väreihin. Työmaa on käynnistynyt maaliskuussa.

Korona-ajan työllisyys on ollut firmassa hyvällä tolalla. Lehtisellä ei ollut lomautuksia viime talvena lainkaan.

Maalari Maija Penttinen on aloittanut Lehtisellä haastatteluviikolla.

– Yrityksen vaihtoon ei ollut mitään erityistä syytä. Halusin vaihtelua, Maalaamo MTW:ssä aikaisemmin työskennellyt Penttinen kuittaa.

Taloyhtiön tiloihin on soviteltu sosiaalitilat ja varastot.

– Työmaan sosiaalitilat ovat saunan pukuhuoneessa. Lukollisia pukukaappeja ei ole. Maalit ja muu sälä on sijoitettu pannuhuoneeseen. Nämä ovat väliaikaisten työmaiden ongelmia.

Remontin keskellä pyörivät myös asukkaat. Kyytsönen on aina tullut toimeen asukkaiden kanssa, vaikka taloyhtiön erimielisyydet vaikkapa värivalinnoista on kerrottu myös maalareille.

Kyytsönen tekee mielellään urakkaa.

– Tein jo heti toisena maalarivuotenani urakkaa. Minulla oli hyvä opettaja, Tarja Korhonen työparinani. Kun on asennetta, urakassa pärjää.

Urakkatyö on helpoin tapa nostaa omaa ansiotaan, jos urakoita pääsee vain tekemään. Kyytsönen haluaisi pitkän urakkatauon takia tehdä 2 viimeistä porraskäytävää urakalla, mutta asiasta ei ole päässyt neuvottelemaan työnjohdon kanssa.

– Olen vitospalkkaryhmässä ja saan maalarimestarilisät, mutta siitä huolimatta palkka jää pieneksi.

Kohti parempaa urakkahinnoittelua

Tes-työryhmässä Kyytsönen muistutti aina siitä, että korotukset pitäisi saada kaikille pinnoille ja kohteille, jolloin urakasta sopiminen helpottuisi. Samaa asiaa Kyytsönen pääsee tulevaisuudessa ajamaan myös alan urakkaneuvotteluryhmässä.

– Meillä urakasta sopiminen on ollut puhtaasti paikallista sopimista rönttäsummasta.

Nykyisessä firman palkkalistoilla Kyytsönen on ollut lähes 9 vuotta.

– Tulin tänne Nurmisen maalausliikkeestä, jossa tehtiin etupäässä uudiskohteita. Korjausrakentamisen työmaat ovat monipuolisempia ja kiinnostavampia. Työmaat ovat pienempiä ja hiljaisempia. Kuulosuojaimia ei tarvitse käyttää jatkuvasti, Kyytsönen perustelee.

Työsuojelun kannalta saneerauskohteissa on helpompi toimia, kun työmaalla ei ole useiden eri firmojen työntekijöitä. Kaikille tuttu työmaa vähentää vaaran paikkoja. Työsuojeluvaltuutettuna Kyytsönen on Lehtisellä toista kautta, mutta aikaisemmissa työpaikoissa tsv-kokemusta on kertynyt 10 vuoden edestä. Työsuojeluvaltuutetun pestiin ei yleensä ole tungosta.

– Kukaan ei oikein halua työsuojeluvaltuutetuksi, kun sitä pidetään hankalana tehtävänä. Minua se ei haittaa yhtään, Kyytsönen toteaa.

Yrityksen luottamusmies Taina Karejoki on Kyytsöselle tärkeä työpari työntekijöiden asioiden hoitamisessa. Työntekijöiden palkkaryhmittely teettää välillä töitä luottamushenkilöille. Toimitsijoilta on saanut tarvittaessa apua ongelmatilanteisiin ja tähän asti asiat ovat ratkenneet puhumalla.

– Tiedonsaanti aliurakoitsijoista on hankalaa, kun työmailla käy esimerkiksi sähkäreitä ja putkareita. Luottamushenkilöiden pitäisi saada ne tietoonsa automaattisesti, Kyytsönen muistuttaa.

Kyytsönen Rakennusliiton hallituksessa ensimmäisellä edustajankaudellaan. Toissa sopimuskierroksella Kyytsönen oli maalausalan tes-työryhmässä. Helsingin maalariosaston jäsenyys on alkanut jo vuonna 1990.

– Olen ollut osaston hallituksessa vuodesta 2003. Tällä hetkellä olen toista vuotta puheenjohtajana. Sitä ennen olin sihteerinä ja varapuheenjohtajana useamman kauden.

Osaston tiedotus kulkee tätä nykyä etupäässä Facebookin ja sähköpostilistojen kautta.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

Asfalttiasema valmistaa ja levitysryhmä viimeistelee.

Toukokuussa Lohjalla on täydellinen asfaltointikeli: pilvipouta ja lämmintä alle 20 astetta. Asfalttikallion pienempiä kohteita tekevä levitysporukka on jo tehnyt ensimmäisen päällystysurakan ensimmäisen vaiheen. Levittäjän kuljettaja Jari Rantanen on tehnyt jo 8 vuotta töitä tässä ryhmässä, mutta kokemusta on myös maantieasfaltoinnista.

– Koneet tekevät siellä automaattisesti töitä, Rantanen vertaa.

Maisema vaihtuu useampaan otteeseen samankin päivän aikana. Välillä tehdään vaikkapa pihamaita, katujen paikkauksia ja sillanpäällystyksiä. Tämän pienlevitysryhmän työmaat ovat pääasiassa Uudellamaalla Kehäkolmosen pohjoispuolella.

Rantanen on käynyt asfalttitöissä myös Tanskassa.

– Olin siellä kesällä 1995. Hieno paikka, palkka oli parempi, mutta niin oli hintatasokin. Jos siellä olisi ollut pidempään, olisi pitänyt siirtyä Tanskan verotuksen piiriin.

Rantasen työuraan mahtuu puolenkymmentä asfalttifirmaa. Asfalttikallion yrityskulttuuri on Rantasen mukaan toimiva ja levitysryhmien erityispiirteet huomioiva.

Asfalttikallio tekee koulutusyhteistyötä Hyria-oppilaitoksen kanssa. Levitysporukassa on käytännön oppia hakeva opiskelija.

– Tiesin, että tämä on tosi fyysistä hommaa. Työolosuhteet vaihtelevat koko ajan, joko on kuumaa tai ihan litimärkää. Ei ole tullut yllätyksiä, harjoittelija Jere Laine kertoo.

Kolamies Marco Kupari on tullut myös alalle Hyrian kautta.

– Olin mukana ensimmäisessä koulutusryhmässä 3 vuotta sitten.

Kuparin elämänrytmiin sopivat myös pitemmät lomautukset talvisin. Käytännössä lomautusjaksot ovat olleet 4–5 kuukauden mittaisia.

– Meillä on myös talvilevitysporukoita, mutta se työnteko ei ole itselleni mielekästä. Pitkä loma on tämän työn parhaita puolia, Rantanen sanoo.

Talvipakkasilla ei ole mahdollista tehdä kunnollista jälkeä. Talvipaikkauksia on tietenkin pakko tehdä, jotta liikenne sujuisi.

– Leipäännyin välillä näihin asfalttihommiin ja läksin maanrakennusalan koulutukseen. Sitten minulle soitettiin Tieliikennelaitokselta ja he saivat minut palaamaan takaisin, Rantanen toteaa.

Risua kattilaan

– Hienoa risua kauhaan, asfalttiaseman hoitaja ja luottamusmies Timo Kostiainen komentaa LA-puhelimeen.

Risu on RC-massaa eli vanhaa asfalttia.

– Risua lämmittäessä pitää olla tarkkana, sillä se syttyy helposti palamaan räjähdyksenomaisesti. Syötintä ei saa päästää tyhjäksi.

Asfalttikallion Tuusulan asfalttiasemalla riittää säädettävää, sillä massaa lähtee 20 levitysporukalle. Tänä kesänä 10 Asfalttikallion levitysryhmää hakee massansa Tuusulasta. Samaan aikaan on teossa puolenkymmentä eri massalaatua.

– Siirrettävillä asemilla tehdään yleensä yhtä massalaatua yhdelle porukalla kerrallaan. Tässä kun istuu 8–12 tuntia, pää on aika tyhjä.

Pitkä yövuoro on rauhallinen, massaa tehdään vain parille ryhmälle. Aamuisin asemalla on rumba päällä, kun 20 ryhmää haluaa tavaraa samaan aikaan. Toisaalta massalaatujen vaihtaminen ja säätäminen tekee työstä mielenkiintoista.

Nopeaa reagointia ja valppautta vaativa työ vaikuttaa osaltaan siihen, että asfalttiasemalle on hankala saada työntekijöitä. Työpäivien pituuden ennustamattomuus ja kesälomien puute ei helpota rekrytointia.

Kostiaisen lisäksi Tuusulan asemalla työskentelee pyöräkoneen kuljettaja siiloja täyttämässä ja huoltotöissä sekä vaakaaja massojen punnituksessa ja laskutuksessa. Kiinteällä koneasemalla tehdään massaa lähes ympäri vuoden. Vuosituotanto on 300 000–400 000 tonnia.

– Tänä vuonna meillä oli normaalia pidempi 3 kuukauden huoltoseisokki. Meillä oli siirrettävä koneasema sillä aikaa käytössä.

Pitkä tauko on huollon kannalta helpompi, sillä yleensä talvihuolto tehdään 2 viikon jaksoissa massanteon välissä. Asemalle tuli uusia massasiiloja seisokin yhteydessä lähes tuplasti lisää.

Älä oleta, vaan sovi

Kostiainen on tehnyt asfalttitöitä 15-vuotiaasta lähtien. Peruskoulun päälle kertyi vuoden verran tietotekniikan opintoja, kunnes asfalttiviidakko söi miehen kokonaan.

– Pääsin koneasemalle ensiksi apumiehen apumieheksi. Minusta haluttiin vain päästä eroon, kun joka päivä kävin kysymässä onko töitä, Kostiainen kertoo.

– Seuraavana kesänä palasin takaisin ja syksyllä en enää mennyt takaisin kouluun, kun oli mukavampaa tienata rahaa.

Tielaitoksen koneaseman hoitaja eläköityi vuonna 2005 ja Kostiainen kouluttautui hänen seuraajaksensa. Yritysevoluution kautta palkanmaksajaksi vaihtui lopulta NCC, josta Kostiainen vaihtoi Asfalttikallioon vuonna 2013.

Kostiainen on ensimmäinen varsinainen luottamusmies Asfalttikalliossa vuodesta 2016 lähtien. Aikaisempaa kokemusta Kostiaisella oli varatyösuojeluvaltuutetun tehtävistä Destiassa. Riitatilanteet ovat ratkenneet puhumalla.

– Ne ongelmat, joita yleensä joudun selvittelemään, johtuvat siitä, että oletetaan liikaa. Asiat pitäisi sopia loppuun asti kunnolla, Kostiainen toteaa.

Teksti: Jukka Nissinen Kuvat: Kimmo Brandt, Jukka Nissinen

• 

• 

• 

• 

• 

Ylivieska saa kaksi uutta koulua tulevaksi syksyksi Skanskan ja Caverionin yhteishankkeena. Työmailla paiskii noin 65 rakentajaa, Taanilassa 35 ja Jokirannassa 30.

Skanska vastaa rakennustekniikasta ja sen suunnittelusta sekä toimii pääurakoitsijana. Caverion puolestaan vastaa talotekniikan kokonaistoteutuksesta suunnitteluineen ja hoitaa kunnossapitoon liittyvät tehtävät 20 vuoden ylläpitojakson ajan.

Skanskan alueluottamushenkilö Jani Mikkonen on itse töissä Ainolanpihan kerrostalotyömaalla Oulussa, mutta on käynyt useasti piipahtamassa Ylivieskassa. Hänen luottamushenkilövastuulleen kuuluu Skanskan Lapin ja Oulun seudun työmaat.

– Ylivieskassa on Skanskalle uusia motivoituneita työntekijöitä, ja työt luistavat hyvin. Koulut ovat isoja kohteita paikkakunnan ja alueen näkökulmasta. Elinkaarihanke merkitsee myös sitä, että rakentamisen laatuun panostetaan.

Mikkonen arvioi, että lähitulevaisuudessa asuntotuotanto saattaa hidastua. Koronan vaikutukset voivat näkyä tässä pienellä viiveellä.

– Se on sanottava, että Skanskalla on otettu pandemia vakavasti ja panostettu koronarajoituksiin. Esimerkiksi jos perheenjäsen käy testissä, Skanskan työntekijä odottaa kotona siihen asti, että tulos saadaan selville.

Ylivieskan jedit

Vastaava työnjohtaja Martti Siika-aho Taanilan koulutyömaalta sanoo, että elinkaarimalli on hyvä tapa toteuttaa kouluja, sillä hankkeeseen varataan riittävästi aikaa ja rakennus ehditään myös koekäyttää perusteellisesti ennen opetuksen alkamista.

– Rakenteellisesti kouluissa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Ulkoseinät ovat betonia, runko koostuu betonielementeistä ja paikallavaletuista seinistä, puuta on kattorakenteissa. Rakennuksen pohja jouduttiin paaluttamaan savisen maaperän takia.

Sellainen hienous rakennuksiin liittyy, että niissä on korkea koneellisesti tuulettuva alapohja. Pihojen pohjatyöt on tehty, pintatyöt jatkuvat kun talvi on ohi. Sisätyöt ovat parhaillaan käynnissä, ja ne ovat jo pitkällä.

Työsuojeluvaltuutettu, kirvesmies Mikko Kokko on menossa jatkamaan holkkien valamista lattioihin: ensin tehdään massa ja sen jälkeen valetaan paikat tuleville salin tolpille.

– Parasta näissä hommissa on töiden monipuolisuus, saa tehdä laidasta laitaan töitä. Haastavimpia kohtia ovat erilaisten liitosten teot. Pitää olla yhtä kuvien kanssa, jedimestari Kokko muotoilee.

– Ei kuvien lukeminen silti mitään rakettitiedettä ole. Ja tarvittaessa voi kysyä joltain vanhemmalta timpuriltä, mikä olisi hyvä tapa edetä.

Kokko miettii, että kirvesmiehen työt vaativat kolmiulotteista hahmotuskykyä ja sitä, että osaa soveltaa teoriaa käytäntöön.

– Toki alku-uralla jokaiselle pitää taata oppimisen mahdollisuus. Minullekin aikanaan koulun jälkeen näytettiin kädestä pitäen asioita ja niin osaaminen karttui.

Tekniikkakäytävät

Ylivieskan kaksikerroksisiin koulurakennuksiin on rakennettu yläpohjaan erityiset talotekniikan käytävät IV-linjoille. Tällä on suora vaikutus paitsi rakentamiseen niin, että alakattoihin ei tarvitse rakentaa suurta määrää kanavia, myös huoltoon, kun huoltotyöt voidaan tehdä koulutyötä häiritsemättä.

Hankekehityspäällikkö Teemu Liehu Caverionilta sanoo, että elinkaarimallin etuna kouluissa on hyvät ja ajantasaiset olosuhteet oppimiseen.

– Kouluille tulee tarkasti ohjattava tekniikka, jota voidaan säätää käyttötarpeen mukaan. Koulut ovat malliesimerkkejä nykyaikaisesta oppimis- ja oheiskäyttöympäristöstä, jossa digitaalisuuden ja tiedonhallinnan yhteensovittaminen toteutuu.

Liehun mukaan taloteknisesti optimaalinen koulurakennus olisi kuin Rubikin kuutio. Ylivieskaan syntyy kuitenkin kaksi ”kukkaa”, joissa rakennus levittyy keskusaukion ympärille.

– Kerroskorkeus olisi järkevää tehdä korkeammaksi kuin nykyisin tehdään, sillä se helpottaa talotekniikan toimivuutta ja tuo säästöjä. Osin pystyimme Ylivieskassa vähentämään tilanahtautta yläpohjan konehuoneilla.

Hyvästä paremmaksi

Tarkoitus on, että palvelujakson aikana käyttäjäkokemuksesta kerätään koko ajan tietoa, ja sen perusteella voidaan tehdä säätöjä, jotta ympäristö on paras mahdollinen oppimiseen.

– Tuotekehitys ei siis saa loppua rakennuksen luovutusvaiheessa. Olemme paikalla koko palvelujakson ajan. Tuomme samalla nykyaikaiset raportointimenetelmät päätöksien tueksi, Liehu muotoilee.

– Kun digitaalinen toiminnanohjausjärjestelmä toimii, saadaan joka vuosi säästöä rakennuksen elinkaaren ajalta, minkä lisäksi mahdollistuu koulun tärkein tehtävä eli oppiminen.

Oppimisympäristössä toteutuu esimerkiksi turvallinen kampuksella kaikkialla toimiva verkkoyhteys, joka voidaan yhdistää kaikkiin laitteisiin. Kulku tiloihin helpottuu, kun ovissa on henkilötunnistin, joka aukaisee ovet esimerkiksi siivoojille.

– Myös jokaisella lampulla on osoite, eli valaistustekniikkaa voidaan ohjata myös etänä. Siivoojalle syttyy automaattisesti siivoukseen sopivat valot, kun taas opettajat saavat heille sovitetun valaistuksen toiminnan mukaan.

Toteutuksen osalta Liehu sanoo Ylivieskan olevan malliesimerkki yhteistyöstä.

– Olemme saaneet tehdä hyvää yhteistyötä unelmatiimin kanssa, johon kuuluu niin Skanska kuin tilaajan edustajat.

Puhdasta ja paikallista

Sisällä Taanilassa loppusiivooja Johanna Prittinen on tekemässä P1:stä varten tarkastusta.

– Muutama kohta pitää korjata, esimerkiksi katon poikkikiskojen pölyttömyys pitää varmistaa ja folioputket pyyhkiä.

Prittinen vaihtoi rakennustyöhön hoitoalalta.

– On ollut mukava tehdä töitä ilman, että siihen liittyy asiakkaiden ohjausta. Toisaalta P1-siivous on haasteellista, ja samalla pitää löytää toiminnallinen yhtenäisyys, niin että kaikki ymmärtävät puhtauden merkityksen.

Ulkona kirvesmiehet Antti Polso ja Arto Ahokas lyövät levyä seinään. Ahokkaan mielestä kirpakka 19 asteen pakkanen on parempi kuin märkä keli.

– Haastavinta näin isolla työmaalla on työvaiheiden ennakointi, hän sanoo.

Välillä mestareita muistutetaan esimerkiksi koolinkitavaran loppumisuhasta. Molemmat ammattilaiset kulkevat Ylivieskan työmaalle Toholammilta, jonne on 45 kilometriä suuntaansa.

Miksi valitsitte alun perin rakennusalan?

– Rakennusmiehet ovat kovia jätkiä, Polso lataa ja nauraa päälle.

Ja mehän tiedämme jo paikallisista jedivoimista. Ahokas taas arvostaa monipuolista työnkuvaa, mikä motivoi.

– Pystytin ennen Skanskaa elementtitaloja. Homma kesti kerrallaan viikon tai kaksi. Nyt saa tehdä monipuolisemmin töitä.

Materiaalit ja vaatimukset

Koululle rakennetaan kansainväliset mitat täyttävä liikuntahalli. Ylivieskassa ollaan intohimoisia futsal-pelaajia, ja hallissa voidaan järjestää sarjapelejä iltaisin, kun rakennus ei ole koulukäytössä.

Työmaan ollessa käynnissä liikuntahallia on voitu käyttää kuivana materiaalien säilytyspaikkana. Pääpaino on kuitenkin ollut täsmätoimituksissa, jolloin materiaaleja ei jouduta pitämään työmaalla pitkiä aikoja.

Koulutyömailla on kunnianhimoinen neljän tähden RTS-luokitustavoite. Martti Siika-ahon mukaan sen eteen pitää tehdä töitä.

– Ympäristövaatimuksia on paljon enemmän kuin kahden tähden luokassa. Pitää osata ottaa ympäristövaatimukset huomioon kokonaisvaltaisesti koko hankkeen ajan ja koko rakennusketjussa.

– Käytännössä luokitustavoite merkitsee dokumenttien tekemistä ja vaatimustasoon pääsyn osoittamista esimerkiksi materiaalien oikeasta käsittelystä. Mutta nämä menevät aika hyvin käsi kädessä Kuivaketju10-järjestelmän vaatimusten kanssa.

Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä

• 

•