Rakennusliiton toimitsija törmäsi kesällä työmaalla tilanteeseen, jossa työnantajalle ei ollut selvää, että oppisopimuksella työskentelevien palkkauksessa tulee noudattaa rakennusalan työehtosopimusta.

Oppisopimus muuttui joitakin vuosia sitten siten, että opiskelijan ei tarvitse suorittaa koko oppisopimusta yhden yrityksen palveluksessa, vaan sopimuksia voidaan solmia lyhyemmiksi pätkiksi eri tutkinnon osien suorittamiseen. Nyt näyttäisi siltä, että oppisopimus sekoitetaan koulutussopimukseen, joka on ilmainen harjoittelu ja jossa vastuu oppimisesta on koululla.

Oppisopimuksen ja koulutussopimuksen erot

– On tärkeää ymmärtää, että oppisopimus on työelämässä tapahtuvaa oppimista palkallisessa työssä. Oppisopimuksen edellytyksenä on, että sitä tehdään vähintään 25 tuntia viikossa ja että sitä ohjaa työpaikalla työpaikkaohjaaja, Rakennusliiton koulutuspäällikkö Juhani Lohikoski kertoo.

Lohikoski muistuttaa, että oppisopimusta ei voi tehdä eräänlaisena yleisharjoitteluna, vaan siinä opetellaan tiettyjä nimettyjä työtehtäviä, joista suoritetaan lopuksi näyttö. Työelämän ja oppilaitoksen edustaja arvioivat näytöt.

– Näyttöjen kautta tarkistetaan osaaminen ja saadaan opintopisteitä. Kun näyttöjä on kasassa tarpeeksi, tutkinto katsotaan suoritetuksi ja saa oikeuden myös jatko-opintoihin, jos esimerkiksi haluaa jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa.

Oppisopimus tehdään aina oppijan ja työnantajan välisellä sopimuksella.

Koulutussopimus, eli se, mikä aiemmin miellettiin harjoitteluksi, on palkaton ja se tehdään oppilaitoksen ja työpaikan välillä. Vastuu opiskelusta säilyy oppilaitoksella ja jopa ruokailu tapahtuu teoriassa koululla. Tosin moni työnantaja hoitaa opiskelijan ruokailun omalla kustannuksellaan.

– Yritys saa oppisopimuksesta koulutuskorvausta joitakin satasia. Harjoittelulla ei saa korvata työvoimaa, eli harjoittelijoita ei voida käyttää ilmaisena työvoimareservinä korvaamassa osaavaa työvoimaa.

Sujuvuutta tarvitaan lisää

Ammattioppilaitoksissa tehdään nykyään kaikille opiskelijoille henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS) ja osin niitä tehdään käytännössä liukuhihnalta. Opettajien resurssit eivät kaikissa oppilaitoksissa yksinkertaisesti riitä panostamaan jokaisen HOKSin yksityiskohtiin.

– Osassa oppilaitoksissa yhteistyö työelämän ja oppilaitoksen kanssa on erittäin hyvää, osassa näkyy leipiintymistä. Useimmissa paikoissa oppimista sekä koulussa että työelämässä mietitään kuitenkin hyvin joustavasti, Lohikoski sanoo.

Yrityksissä erot oppisopimuksen ja koulutussopimuksen välillä aiheuttavat varmasti välillä väärinkäsityksiä.

– Nämä kaksi työssäoppimisen tapaa sekoitetaan keskenään. En tiedä, onko oppilaitosten kanssa käyty läpi kaikkia pelisääntöjä, Lohikoski sanoo.

Yritys saa valtavan puntin läpikäytäviä papereita oppilaitoksesta asioista, joita pitäisi huomioida.

– Harvalla yrityksellä on resursseja käydä kaikkea läpi. Erityisesti pienemmille yrityksille ohjeistuksen pitäisi olla mahdollisimman simppeli. Byrokratiaa on kyllä saatu purettua, mutta työtä on vielä tehtävänä.

Oppisopimus myös vaatii yritykseltä työpaikkaohjaajan käyttämistä.

– Onko työpaikkaohjaaja kartalla ja onko hänellä aikaa tukea oppimista? Lohikoski miettii.

Rakennusliitto on jo jonkin aikaa kouluttanut työpaikkaohjaajia liiton jäsenkoulutuksissa.

– Sitäkin koulutusta pitää kehittää eteenpäin, samoin kuin sitä, miten työpaikkaohjaajia palkitaan heidän oppilaan hyväksi käyttämästään ajasta. Esimerkiksi monissa talotekniikka-alan yrityksissä maksetaan hyvin. Työnantajanpuolen kanssa ei ole vielä löydetty yhteisymmärrystä siitä, millainen tuki työpaikkaohjaajalle on riittävä, Lohikoski toteaa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Tes-laskimella urakan arviointi ja seuraaminen onnistuu helposti.

Laatulattiat Uusimaa Oy:n työmailla tehdään urakkaa ilman erillistä urakkasopimusta. Tekijät laskevat itse tehdyt työt.

– En olisi yhtään kartalla mitä tienaan, ellen koko ajan tekisi mittapöytäkirjaa neliöistä. Syötän tiedot urakkalaskuriin ja pystyn tarkastamaan 2 viikon päästä tilinauhan summat. Meillä ei näy tilinauhasta muuta kuin könttäsumma, pääluottamusmies, laatoittaja Marjo Valkonen toteaa.

Muutkin firman laatoittajat käyttävät tes-laskinta. Valkosella on laskimesta parin vuoden käyttökokemus.

– Matto- ja parkettimiehet narisevat siitä, että heille ei ole vielä tehty vastaavaa laskuria.

Lattianpäällystysalalle on aiemmin tehty  excel-urakanlaskentataulukko, mutta se ei ole tällä hetkellä julkisessa jakelussa. Muiden tes-alojen excel-pohjaisia urakkalaskimia voi käydä kopioimassa Rakennusliiton nettisivuilta.

Mittaviiva Oy on toteuttanut  16  talonrakennusalan tes-laskinta. Niitä voi myös tarvittaessa yhdistää, esimerkiksi muottityön ja raudoituksen urakat voi laskea samalla kertaa. Tes-laskimissa on tessin mukaiset lähtöhinnat, mutta urakan voi laskea myös työmaakohtaisesti sovituilla hinnoilla.

– Meillä on sovittu paikallisesti pikasauma-aineille oma hinta, Valkonen kertoo.

Viimeisimmät Mittaviivan uutuudet ovat urakan jakolista ja urakkatuntikirja.

Valkosen mielestä tes-laskimen käytön oppii helposti.

– Jos tekee urakan keskeyttäviä tunteja, nekin pystyy laskemaan mukaan. Silloin voi laskea koko tilin kerralla. Se säästää aikaa ja vaivaa huomattavasti, Valkonen kehuu.

Valkonen tulostaa itselleen kaikki listat. PDF-tallennus olisi hyvä jatkokehittelyn paikka tes-laskimelle.

Urakkatyötä halutaan lisätä

Talonrakennuksen sopimusalavastaava Toni Malmström haluaisi tes-laskimet kovempaan käyttöön.

– Olemme huolissamme siitä, että urakkatyön tekeminen vähenee talonrakennuksessa. Olemme lisänneet myös urakan nokkamieskoulutusta samasta syystä. Koulutuksessa harjoitellaan myös tes-laskurin käyttöä, jotta voi etukäteen arvioida keikkoja ja työn menekkiä, Malmström sanoo.

Seuraavat nokkamieskoulutukset järjestetään 12. marraskuuta Kuopiossa ja Oulussa ensi vuoden alkupuolella. Parin vuoden aikana noin 100 rakennusliittolaista on osallistunut nokkamieskoulutukseen.

– Helsingissä voidaan järjestää pikakurssi, kun kiinnostuneita on tarpeeksi, Malmström lupaa.

Tes-laskimen yllättävin käyttäjäryhmä on Avin tarkastajat. Sen avulla he pystyvät arvioimaan, onko yrityksen ilmoittama urakointi edes mahdollista työntekijöiden palkkauksen kannalta.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

– Meiltä tulee rakennuksille erittäin motivoituneita kavereita, joilla on kova halu oppia lisää. Emme sano, että he ovat ”huippuosaajia”, niin kuin muotitermi kuuluu. Sen sijaan he ovat valmiita elinikäiseen oppimiseen. Kaikki haluavat kehittyä yhä paremmiksi rakentajiksi.

Näin sanoo rakennusalan lehtori Mikä Hämäläinen Tampereen seudun ammattiopiston eli Tredun Nokian Kivimiehenkadun toimipisteeltä.

Hämäläinen tietää, mitä elämä rakennuksilla on, koska hän on työskennellyt entisessä elämässään kirvesmiehenä. Tuolloin hän toimi myös työsuojeluvaltuutettuna ja luottamusmiehenä.

– Meillä ei ole puutetta opiskelijoista. Kun aloituspaikkoja on vuosittain 40, oli meillä kevään yhteishaussa 57 ensisijaista hakijaa. Yhteensä hakijoita oli yli 200.

Ei opiskella aikaa vaan osaamista

Tredun Nokian Kivimiehenkadun toimipisteessä eletään ”lopun aikoja”. Koulu saa pian uudet tilat ja muuttoon valmistaudutaan. Samalla loppuu myös karski huulenheitto vieressä sijaitsevasta legendaarisesta Pitkäniemen psykiatrisesta sairaalasta.

Lehtorin Hämäläisen koko komea tittelilitania kuuluu näin: rakennus-, puutarha ja kiinteistöpalvelualan tiimivastaava. Hämäläinen ei titteleistä niin perusta. Sen sijaan hän korostaa muutosta, joka ammatillisessa koulutuksessa tapahtui vuonna 2018.

– Ennen oli opiskeltu aikaa, mutta sitten katse kääntyi osaamiseen. Aikaisemmin opiskelu kesti 3 vuotta ja piste. Nyt voi tutkinnon suorittaa nopeamminkin, jos osoittaa osaavansa vaadittavat asiat.

– Jos on esimerkiksi ehtinyt jo hankkia osaamista käytännön työelämässä, ei täällä pidä kaikkea. aloittaa alusta alkaen

Kertoessaan opetuksen uusista tuulista Hämäläinen ottaa esimerkin ralliautoilun maailmasta:

– Nykyään opiskelija on heti kuskin paikalla ja opettajat ovat siinä vieressä kartanlukijoita.

Resurssien niukkuus näkyy

Ikävänä piirteenä ammattiopetuksessa lehtori Mikä Hämäläinen näkee opetusresurssien heikentymisen. 

– Lähiopetuksen tuntimäärä on vähentynyt, mikä on valitettavaa. Kun vielä reilut 10 vuotta sitten lähiopetusta oli 20–21 tuntia viikossa, nyt sitä on 16 tuntia. Loput ovat sitten itseopiskelua.

– Joskus halutaan tehdä välttämättömyydestä hyve eli perustellaan lähiopetuksen vähentymistä sillä, että ”kyllä työelämä opettaa”. Mutta ei se niin mene. Koulutusvaiheessa pitää saada niin vahvat perustiedot rakentamisesta ja työturvallisuudesta, että työmaalla pärjää.

Opintojen keskeyttäminen ei ole Tredun Kivimiehenkadun toimipisteellä kasvanut suureksi ongelmaksi.

– Vaikka ainahan joku keskeyttää. Tällöin opiskelija on jossain vaiheessa huomannut, että rakentaminen ei sittenkään ollut hänen juttunsa. Kuluvan lukuvuoden aikana vain yksi sadasta on keskeyttänyt lopullisesti. Yritämme puuttua opiskelun ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, että keskeyttämisiä tulisi mahdollisimman vähän.

Tredun yhteistyö rakennusliikkeiden kanssa on tiivistä. Työharjoittelupaikkoja järjestyy rakennuksille mukavasti.

– Mutta työpaikkaohjaajista on pulaa. Heitä tarvittaisiin rakennuksille enemmän, Hämäläinen vihjaisee.

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen

Kahvilassa istuu pariskunta, jota voisi luonnehtia kahdella sanalla: innostunut ja tyytyväinen. Muun muassa Ylen TV-kuuluttajana, puheviestinnän opettajana ja pitkän linjan yrittäjänä toiminut Marjo Wilska ja hänen puolisonsa, pitkän linjan graafisen teollisuuden ammattilainen Voitto Savolainen ovat vaihtaneet uransa suuntaa ja opiskelleet rakennusalaa vähän yli vuoden ajan. Wilska on juuri valmistunut maalariksi ja Savolainen valmistuu pian talonrakentajaksi.

– Kouluttauduin teknillisessä opistossa ja ehdin toimia graafisen teollisuuden palveluksessa monenlaisissa tehtävissä aina toimitusjohtajasta maajohtajaksi. Päätös suunnan muuttamisesta tapahtui syksyllä 2020. Neuvottelin eräänä perjantaina esimieheni kanssa, milloin olen vapaa ja seuraavana marraskuisena maanantaina aloitin opiskelun Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudassa talonrakentajaksi, Savolainen kertoo.

– Minäkin olin alkanut miettiä, mitä hän haluaisin tehdä elämälläni. Voitto oli aloittanut Keudassa ensimmäisenä ja oli niin fiiliksissä joka aamu, että aloin ajatella, pitäisikö minunkin, Wilska muistelee.

Alanvaihto ei ole kaduttanut kumpaakaan, vaikka välillä uuden oppiminen vaatiikin paljon toistoja ja se voi turhauttaa.

– Mutta turhautua ei saa. Mietin, että toisaalta minun ei enää tarvitse laatia budjetteja tai istua hallituksen kokouksissa. Kun teen tämän työn kunnolla, voin panna oven perässäni kiinni ja työ jää sinne, Savolainen sanoo.

– Välillä jollain työmaalla on ollut huonot työolosuhteet ja olen miettinyt, mitä ihmettä teen täällä. Mutta sitten muistan, mitä oli aiemmin ja tiedän miksi, Wilska toteaa.

Oikeastaan pariskunnan ensimmäinen yhteinen työmaa oli tyttären asunnon remontointi jo vuosia sitten.

– Mietin jo silloin, että olisipa ihanaa tehdä tätä työkseen, Wilska muistelee.

Aikuisopiskelun hyvät puolet

Molemmat kuvaavat koulutuksen hakuprosessia sujuvaksi ja perusteelliseksi.

– Kävin tutustumassa Keudassa, ja minut otti vastaan vastuuopettaja Jorma Valtonen. Kiersimme yhdessä koululla. Vielä siinä vaiheessa mietin, tulisiko minusta artesaani, mutta Valtonen sai minut kiinnostumaan pintakäsittelystä. Laitoin hakemuksen menemään ja aloitin tammikuussa 2021, Wilska kertoo.

Wilskalla on muun muassa filosofian maisterin paperit ja lukuisia muita koulutuksia jo käytynä, joten hän sai hyväksiluettua monia yleisopintoja, kuten kielet. Vain kemian kohdalla Wilskakin joutui tankkaamaan etäopintoja.

– Vastuuopettaja on auttanut ja ohjannut minua koko ajan ja olen päässyt ison osan ajasta oppimaan työssä. Minulle nykyisen kaltainen henkilökohtainen opintopolku on toiminut hyvin. Toki silloin itsellä on oltava selkeä kuva siitä, mitä haluaa. Näkemystä siitä, mitä kohti on menossa, Wilska kertoo.

Savolainen kertoo, että häntä haastateltiin kattavasti Keudan hakuprosessissa.

– Motivaatio tsekattiin tarkkaan. Aikuisopiskelijoista pidetään siellä hyvä huoli. Olen aina voinut soittaa opettajalle tai lähettää videon ja kysyä, miten sinä tekisit tämän ja olen aina saanut apua. Keuda on tukenut etänäkin hyvin, Savolainen kertoo.

Myös siitä, että takana on jo pitkä ura työelämässä ja aiempia opintoja, on hyötyä opinnoissa.

– Aikuisopiskelija osaa ja uskaltaa kysyä miksi jokin asia tehdään niin kuin se tehdään. Aikuisella on myös ehkä hivenen enemmän pitkäjänteisyyttä: jos näkee opettajan olevan kuormittunut ja 20 hengaajan ympäröimänä, ei jotain asiaa kysy silloin, vaan laittaa paremmassa ajankohdassa esimerkiksi viestiä.

Savolaisen mukaan Keudalla on hyvät partnerit omilla työmaillaan.

– Jokaiseen työhön löytyy niin Keudasta kuin partnereista oma spesialistinsa, jolta voi oppia, miten työ tehdään kunnolla. Otin kaikkien firmojen ja tekijöiden yhteystiedot ylös, sillä haluan kasvattaa omaa verkostoani koko ajan, Savolainen sanoo.

Hän ehti olla marraskuussa 2020 muutaman viikon koululla, kun korona sulki ammattiopiston.

– Soitin Puutuote Hoville ja sieltä löytyi töitä joulukuulle asti. Alkuvuodesta 2021 koulu oli hetken auki, mutta sulkeutui taas helmikuussa koronatilanteen pahentuessa. Olin yhteydessä samaan yritykseen ja lähdin rakentamaan rantasaunahuvilaa sekä innostin Marjon lähtemään mukaani, Savolainen kertoo

Töitä vaikka missä

Rakentamisen oppii parhaiten tekemällä, osaavien ammattilaisen ohjauksessa. Sekä Wilskalla että Savolaisella suurin osa oppimisesta on tapahtunut työmailla.

– Minä työskentelin ensin Keudan omalla työmaalla ja siirryin sieltä Kellokosken ruukin remonttityömaalle, jossa tehtiin kuntosalia. Samoihin aikoihin Voitto oli vanhan vedenpuhdistamon työmaalla. Keuda tekee myös tällaisia kulttuurikohdesaneerauksia, Wilska kertoo.

Seuraavaksi Wilska seurasi Savolaista Luumäelle Puutuote Hovin leipiin maalaamaan ja laatoittamaan ja sieltä Espoon Suvisaaristoon hirsihuvilan korjaus- ja ulkomaalaustöihin.

– Olen halunnut oppia mikrosementin käyttöä, joten nyt olen ollut Pisarameri Oy:n palveluksessa, sekä työmailla että heidän show roomissaan.

Kaksikon opintielle kuului myös kansainvälinen vaihto Ranskan Bretagnessa viime vuonna. He palaavat saman työmaan uuteen vaiheeseen tänä keväänä.

– Hankimme itse Ranskan harjoittelupaikan, sillä normaali yhteistyö kansainvälisten koulujen välillä oli katkolla koronan takia, Savolainen kertoo.

Työmailla töistä ja opitusta raportoidaan aina koululle tekstein ja kuvin työmaaraportissa.

– Se on hyödyllistä myös itselle. Kun tein tapetoinnista raportin, olen palannut siihen useita kertoja jälkeenpäin tarkistaakseni, miten joku asia kannattaakaan hoitaa, Wilska sanoo.

Ajatuksen aihetta

Wilskan mukaan hänen käsityksensä rakennusalasta on muuttunut opintojen ja työnteon myötä vielä positiivisempaan suuntaan kuin ennen.

– Aloitukseni koulussa oli hyvin opettavainen. Olen saanut nähdä paljon erilaisia työtapoja ja myös tekijöitä laidasta laitaan. Mielestäni suomalaisella työvoimalla on valttikortti verrattuna muihin; ei oikaista, tehdään laatua alusta asti. Olemme valinneet harjoittelupaikkammekin sen mukaan, että niissä halutaan tehdä vähintään kymppimiikkaa.

Savolaisen mukaan koulussa korostetaan turvallisia työnteon tapoja.

– Työturvallisuutta vahditaan. Koulussa on opiskelijoita ympäri maailmaa ja opettajat puhuvat englantia. He valvovat ja selittävät, kun opiskelijoita on myös maista, joissa turvallisuuskulttuuri on erilainen.

Entä sitten se kuuma peruna, fyysinen jaksaminen raskaassa työssä, kun ei ole ihan nuorikaan?

– Onhan tämä työ fyysisesti älyttömän raskasta. Olen 53-vuotias, jos lähtisin vaan suorilta näin fyysiselle alalle ilman hyvää peruskuntoa, ei siitä olisi tullut mitään. Onneksi olen aina huolehtinut kunnostani. Toisaalta niska- ja hartiakivut ovat poistuneet kokonaan, kun en enää istu koko päivää tietokoneella, Wilska sanoo.

– Minä sain osana opintojani tehtäväksi miettiä, millä tavalla pidän huolta kunnostani raskaassa työssä. Tajusin, että harrastamani aerobiset lajit eivät tekisi sitä ja aloin käydä kuntosalilla. Treeni koostuu klassisesta voimaharjoittelusta; maastavetoa, penkkipunnerrusta ja niin edelleen, Savolainen sanoo.

Fyysisen jaksamisen lisäksi alanvaihdos aikuisena vaatii myös taloudellista jaksamista.

– Talouden on oltava kunnossa. Tiedän, että tulotasoni laskee selvästi entiseen nähden, mutta se ei haittaa, kun saan tehdä työtä, jota haluan, Savolainen sanoo.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Rakennusliiton rekrypäivillä opiskelijoille oli tarjolla yritysten tietoiskuja.

Rakennusliiton neljännet rekrypäivät pidettiin 5.–7. huhtikuuta Helsingin aluetoimiston ja keskustoimiston tiloissa. Ammattikoululaisten työ- ja harjoittelupaikkojen etsintää helpottamaan tarkoitettuun tapahtumaan osallistui reilut 400 opiskelijaa ja 20 yritystä.

Rekrypäivät aloitettiin talonrakennusalan teemapäivällä.

Stadin ammattiopiston rakennusalan opiskelija Essi Saarikoski on aloittanut opinnot viikkoa ennen rekrypäiviä.

– Yritän etsiä sellaisia rakennusalan kesätyötä, johon ei tarvita paljoakaan kokemusta, Saarikoski toteaa.

Roni Upas opiskelee toista vuotta rakennusalan perustutkintoa Stadin ammattiopistossa.

– Täällä on tarjolla tosi monipuolisia hommia. Minulla on kesätöitä, mutta ne eivät ole rakennusalalta. Jos pääsen alan töihin, voisin silloin tehdä näyttöjä, Upas haluaa yhdistää työn ja opiskelun.

Pintakäsittelyalan rekrypäivänä paikalla oli myös Helsingin maalariammattikoulun toisen vuosikurssin opiskelijat Jenna Toivari ja Elina Pajala. Päivän anti vastasi molempien mielestä ennakko-odotuksia.

– Tulin tutustumaan yrityksiin ja kuulemaan siitä, millaista työtä olisi tarjolla. Täällä oli hyvä kattaus erilaisia yrityksiä, Toivari sanoo.

– Saimme hyvän kuvan niistä yrityksistä, jotka olivat paikalla, Pajala jatkaa.

Molemmilla opiskelijoilla opinnot ovat loppusuoralla. Tulevaisuuden työpaikkaa haetaan laajalla skaalalla. Toivarilla työtilanne on vielä hakuvaiheessa. Pajala on työskennellyt vuoden verran K-Raudan viikonloppumyyjänä.

– Olen kiinnostunut lavastemaalauksesta ja yritän päästä sellaiseen työhön, Pajala sanoo.

Pajalan ja Toivarin olisivat kaivanneet rekrypäiville enemmän yrityksiä ja parempaa mahdollisuutta keskustella yritysten edustajien kanssa henkilökohtaisesti.

– Tässä talossa oli hankala vähän hankala sukkuloida paikasta toiseen, Toivari huomauttaa.

Väljyyttä talotekniikan rekrypäivillä

Rakennusliiton rekrypäivät päättyivät talotekniikka-alan päivään. Paikalla oli 6 alan työnantajaa ja noin 60 alan opiskelijaa.

Stadin ammattiopiston ensimmäisen vuoden talotekniikan opiskelija Ambrose  Erharuyi oli tyytyväinen rekrypäivän antiin.

– Sain hyviä kontakteja yrityksiin, kuten Assembliniin ja Constiin.

Erharuyilla ei ole vielä kesätyöpaikkaa, mutta rekrypäivien ansiosta kesäduunin löytyminen on helpompaa.

Pääkaupunkiseudulla toimiva Rakennusyhtiö  H. Kanto Oy oli ensimmäistä kertaa rekrypäivillä.

– Meille on tullut yhteydenottoja ja muutama työhakemuskin tilaisuuden jälkeen, toimitusjohtaja Harri Kanto kertoo.

Kanto esitteli 15-henkisen yrityksen toimintaa 9 opiskelijaryhmälle.

– Meillä oli tuuria, kun saimme ison neuvottelutilan yritysesittelyämme varten. Oma tila ja rauha tuki hyvin meidän sanomaamme.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Luottamushenkilöiden tapaamiset auttavat jaksamaan työmaalla.

Rakennusliiton koulutuskoneisto käynnistyy hiljalleen koronakoomasta. Tampereella 30.3.–1.4. järjestetylle luottamushenkilöiden täydennyskurssille osallistui vajaat 100 henkeä.

Yleisö lämpeni etenkin työhyvinvointia käsitelleessä Jaksaa, jaksaa -paneelikeskustelussa.

– Psykososiaalisen kuormituksen ja henkisen hyvinvoinnin riskitekijät pitäisi ottaa samalla lailla huomioon työterveyshuollossa kuin pölyt ja mölyt, SAK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi määritteli.

Työläjärvi muistutti, että työpaikoilla on tehtävä muutaman vuoden välein työpaikkaselvitys, jossa kartoitetaan työolosuhteet ja riskitekijät.

– Osana selvitystä kysellään myös työyhteisön tilaa, työssä jaksamista ja henkistä hyvinvointia.

Muita ison luentosalin aiheita olivat rakennusalan kiertotalousosaaminen, ilmastomuutoksen vaikutus rakentamiseen ja työturvallisuuteen sekä Qatarin MM-jalkapallokisojen rakennustöiden aiheuttamat siirtotyöläisten ongelmat. Viimeksi mainitusta aiheesta voit lukea enemmän lehden sivuilta 42–45.

Ohjelmassa oli myös erilaisia pienryhmien työpajoja, joissa syvennyttiin muun muassa vaikuttamiseen, osaamisen kehittämiseen ja verkko-oppimisen työkaluihin. Uusia tessejä ja työmarkkinatilannetta puitiin liiton varapuheenjohtajan Kimmo Palosen ja vastaavan lakimiehen Jyrki Ojasen voimin.

Koronan rikkomaa koulutusta

Korona on vaikuttanut monien luottamushenkilöiden koulutuskiertoon merkittävästi.

– Olin helmikuussa 2020 esiintymistaitokurssilla Helsingissä, kun ensimmäisiä uutisia koronan leviämisestä rupesi tulemaan, vantaalaisen Maalausliike Vilen & Syrjäsen toisen kauden luottamusmies, maalari Pirita Järvinen muistelee.

Saman vuoden alussa Järvinen ja Ruduksen Kurikan toimipisteen luottamusmies, raudoittaja Juha Isomäki ehtivät käymään myös luottamushenkilökoulutuksen peruskurssin Vantaalla.

– Olen ollut luottamusmiehenä vuoden 2020 alusta lähtien, Isomäki toteaa.

Maalausliike Vilen & Syrjäsen työsuojeluvaltuutettu, maalari Emma Hyvönen pyyhkäisi suoraan jatkokurssille.

– Olen ihan noviisi. Tämä on ensimmäinen luottamushenkilökurssi, johon osallistun. Minun piti olla työsuojeluvaltuutettujen peruskurssilla, mutta se peruuntui.

Hyvöstä ei yhtään haitannut suora hyppy täydennyskurssille.

– Olen itse opiskellut sen verran, että olen hyvin kartalla, tammikuun alussa työsuojeluvaltuutetun pestin aloittanut Hyvönen jatkaa.

Loimaalaisen SL Rappauksen luottamusmies, maalari Salla Lehtosella on myös peruskurssi jäänyt väliin.

– Olen kyllä käynyt muita lyhyempiä kursseja useampana vuonna. Ilmoittauduin pariinkin kertaan peruskurssille, mutta ne peruttiin. Teen urakkaa, joten opinnotkin on sijoitettava työmaan aikataulun mukaan.

Innostusta  omaan tekemisen

Vaikka jatkokurssille tulijoilla on kokemusta luottamushenkilötehtävistä, työpaikalle on tuomisina lisäoppia ja uusia kikkoja.

– Hyvät kouluttajat, uutta tietoa ja vanhaa sai päivitettyä. Verkko-oppimisympäristöä pidän hyvänä  työkaluna, Isomäki kiteyttää.

– Itselläni jäi vahvasti mieleen työhyvinvointiasiat. Täällä tapaa vanhoja tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin. Ajatusten vaihto on tärkeää, Lehtonen jatkaa.

– Työhyvinvointi-aiheeseen voisi käyttää vaikka koko päivän. Workshopeissa pääsee paremmin tutustumaan ihmisiin, Järvinen komppaa.

– Kurssi on syventänyt tietämystäni liiton toiminnasta ja vaikuttamisen mahdollisuuksista. Qatarin ihmisoikeustilannekatsaus oli myös mielenkiintoinen, Hyvönen sanoo.

– Meillä on työhyvinvointi hyvällä mallilla, mutta se on tärkeä asia,  Isomäki lisää.

Tärkeimmät viemiset kurssilta työpaikoille ovat lisäinnostus omaan tekemiseen ja isomman porukan taustatuki luottamushenkilön työssä.

Kaikille haastatelluille luottamushenkilöille järjestyi tarpeeksi aikaa hoitaa jäsenten asioita. Lehtonen pystyy urakkatyöstä huolimatta järjestämään joustavasti aikaa työntekijöiden edustamiseen tarvittavan ajan. SL Rappaus urakoi Helsingissä, Turussa, Tampereella ja niiden ympäristössä.

– Meillä on Kurikassa 60 työläistä. Saan aikaa luottamustehtävien hoitamiseen hyvin joustavasti. Tessin mukaan on  8 tuntia viikossa, mutta ajankäyttöä ei ole koskaan seurattu, Isomäki kuvaa tilannetta.

Maalausliike Vilen & Syrjäsen palveluksessa on lähes 60 henkeä. Luottamushenkilöiden ajankäyttö on ollut helppo järjestää ja tessin mukainen työstä vapautusaika on riittänyt asioiden hoitamiseen.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen