Takaisin

Oppisopimus on työsuhde

Rakentaja-lehti 30.9.2022

Oppisopimuksen ja koulutussopimuksen erot eivät ole tuttuja kaikilla työmailla.

Monilla ammattioppilaitoksilla on myös omia työmaita, joilla opiskelijat saavat käytännön kokemusta rakentamisesta. Kuvassa Espoon Omnian opiskelijat rakentavat omakotitaloa Espoossa.

Rakennusliiton toimitsija törmäsi kesällä työmaalla tilanteeseen, jossa työnantajalle ei ollut selvää, että oppisopimuksella työskentelevien palkkauksessa tulee noudattaa rakennusalan työehtosopimusta.

Oppisopimus muuttui joitakin vuosia sitten siten, että opiskelijan ei tarvitse suorittaa koko oppisopimusta yhden yrityksen palveluksessa, vaan sopimuksia voidaan solmia lyhyemmiksi pätkiksi eri tutkinnon osien suorittamiseen. Nyt näyttäisi siltä, että oppisopimus sekoitetaan koulutussopimukseen, joka on ilmainen harjoittelu ja jossa vastuu oppimisesta on koululla.

Oppisopimuksen ja koulutussopimuksen erot

– On tärkeää ymmärtää, että oppisopimus on työelämässä tapahtuvaa oppimista palkallisessa työssä. Oppisopimuksen edellytyksenä on, että sitä tehdään vähintään 25 tuntia viikossa ja että sitä ohjaa työpaikalla työpaikkaohjaaja, Rakennusliiton koulutuspäällikkö Juhani Lohikoski kertoo.

Lohikoski muistuttaa, että oppisopimusta ei voi tehdä eräänlaisena yleisharjoitteluna, vaan siinä opetellaan tiettyjä nimettyjä työtehtäviä, joista suoritetaan lopuksi näyttö. Työelämän ja oppilaitoksen edustaja arvioivat näytöt.

Juhani Lohikoski

– Näyttöjen kautta tarkistetaan osaaminen ja saadaan opintopisteitä. Kun näyttöjä on kasassa tarpeeksi, tutkinto katsotaan suoritetuksi ja saa oikeuden myös jatko-opintoihin, jos esimerkiksi haluaa jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa.

Oppisopimus tehdään aina oppijan ja työnantajan välisellä sopimuksella.

Koulutussopimus, eli se, mikä aiemmin miellettiin harjoitteluksi, on palkaton ja se tehdään oppilaitoksen ja työpaikan välillä. Vastuu opiskelusta säilyy oppilaitoksella ja jopa ruokailu tapahtuu teoriassa koululla. Tosin moni työnantaja hoitaa opiskelijan ruokailun omalla kustannuksellaan.

– Yritys saa oppisopimuksesta koulutuskorvausta joitakin satasia. Harjoittelulla ei saa korvata työvoimaa, eli harjoittelijoita ei voida käyttää ilmaisena työvoimareservinä korvaamassa osaavaa työvoimaa.

Sujuvuutta tarvitaan lisää

Ammattioppilaitoksissa tehdään nykyään kaikille opiskelijoille henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS) ja osin niitä tehdään käytännössä liukuhihnalta. Opettajien resurssit eivät kaikissa oppilaitoksissa yksinkertaisesti riitä panostamaan jokaisen HOKSin yksityiskohtiin.

– Osassa oppilaitoksissa yhteistyö työelämän ja oppilaitoksen kanssa on erittäin hyvää, osassa näkyy leipiintymistä. Useimmissa paikoissa oppimista sekä koulussa että työelämässä mietitään kuitenkin hyvin joustavasti, Lohikoski sanoo.

Yrityksissä erot oppisopimuksen ja koulutussopimuksen välillä aiheuttavat varmasti välillä väärinkäsityksiä.

– Nämä kaksi työssäoppimisen tapaa sekoitetaan keskenään. En tiedä, onko oppilaitosten kanssa käyty läpi kaikkia pelisääntöjä, Lohikoski sanoo.

Yritys saa valtavan puntin läpikäytäviä papereita oppilaitoksesta asioista, joita pitäisi huomioida.

– Harvalla yrityksellä on resursseja käydä kaikkea läpi. Erityisesti pienemmille yrityksille ohjeistuksen pitäisi olla mahdollisimman simppeli. Byrokratiaa on kyllä saatu purettua, mutta työtä on vielä tehtävänä.

Oppisopimus myös vaatii yritykseltä työpaikkaohjaajan käyttämistä.

– Onko työpaikkaohjaaja kartalla ja onko hänellä aikaa tukea oppimista? Lohikoski miettii.

Rakennusliitto on jo jonkin aikaa kouluttanut työpaikkaohjaajia liiton jäsenkoulutuksissa.

– Sitäkin koulutusta pitää kehittää eteenpäin, samoin kuin sitä, miten työpaikkaohjaajia palkitaan heidän oppilaan hyväksi käyttämästään ajasta. Esimerkiksi monissa talotekniikka-alan yrityksissä maksetaan hyvin. Työnantajanpuolen kanssa ei ole vielä löydetty yhteisymmärrystä siitä, millainen tuki työpaikkaohjaajalle on riittävä, Lohikoski toteaa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten