Korjausrakentaminen arkistot - Rakennusliitto

Korjausrakentaja on moniosaaja

Keudan pintakäsittelyn opiskelijat ovat tykänneet vanhasta korjauskohteesta.

Keravalla korjataan noin satavuotiasta pientä puutaloa, jossa alun perin asui 2 perhettä, mutta sen jälkeen se toimi pitkään saksalaisena päiväkotina. Pikkuruista taloa korjaavat Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudan korjausrakentamisen opiskelijat.

– Olen alkuperäiseltä koulutukseltani nuoriso-ohjaaja, mutta huomasin pian, että ehkä se ei olekaan minun juttuni. Äiti ehdotti jo 9. luokalla, että tulisiko minusta rakentaja. Silloin ihmettelin sitä, mutta oikeassahan äiti lopulta oli, pintakäsittelyn opiskelija Oona Kolehmainen sanoo.

Keudan opiskelija Oona Kolehmainen harjaa ja pohjamaalaa peltikattoa kuukulkijan korissa.

Kolehmainen on juuri viettänyt aikaa kuukulkijan ohjaksissa. Hän raaputtaa pahimpia rosoja irti ja pohjamaalaa talon vanhaa peltikattoa. Hän on tykännyt siitä, että opintoihin kuuluu aidoissa korjauskohteissa työskentely.

– Minulle sopii koulutus, jossa pääsee aidosti tekemään jotain. Olen tykännyt käytännön työstä tässä kohteessa. Ensin pelotti, että miten pärjään kuukulkijan korissa, mutta ei se sitten kuitenkaan pelottanut yhtään. Peruskorjaus kiinnostaa minua, voisin kuvitella tekeväni sitä enemmän.

Kolehmainen on osa noin 20 opiskelijan joukkoa, joka korjaa taloa tuntiopettaja Juha Alaraatikan lempeässä ohjauksessa. Työmaan vetovastuu on kokeneemmalla opiskelijalla, Voitto Savolaisella, jolle projektin vetäminen on osa opintoja.

– Osa opiskelijoista suorittaa täällä TE-toimiston kautta 6–9 kuukauden korjausrakentamisen koulutusta, osa on oppivelvollisia. Todella suuri osa on alanvaihtajia, Alaraatikka kertoo osallistujista.

Keudan korjausrakentamisen opetus tapahtuu pitkälti käytännön työssä. Opinahjolla on vuosittain pari kohdetta, joissa opiskelijat pääsevät oppimaan kädentaitoja konkreettisesti. Kivenhakkaajan mökiksi kutsutussa kohteessa tehdään aumakaton pesu, puhdistus ja maalaus, ulkoseinien ikkunapielien puhdistus, kunnostus ja maalaus, sokkelin kunnostus, hulevesien ohjaus, tavaroiden poisvienti, purkutyöt ja siivous. Lisäksi opiskelijat oppivat telineasennusta ja kuukulkijan käyttöä.

Alaraatikan mukaan työmaakokemus on todella tärkeää korjausrakentajille, eikä koulu aina saa niin monia työmaita, kuin olisi tarve. Jos hän saisi ylimääräistä rahaa sen verran kuin haluaa, opettajalla olisi yksi unelma.

– Ostaisin 1970–1980-lukujen rivitaloja. Siinä tulisi kaikki peruskorjauksen oleelliset asiat vastaan.

Pintakäsittelyn opettaja Suvi Höglund on ehtinyt olla vuoden töissä Keudassa. Aikaisemmin hän opetti samaa alaa Vantaan Variassa. Hänellä on parikymmentä opiskelijaa, joista osa on paikalla kohteessa.

– Tämä kohteessa tehtävä työ on sitä parasta opetusta. Vaikka emme pääse tekemään tässä julkisivun ulkomaalausta Keravan tekemän päätöksen takia, saimme toisen kohteen, jossa sitäkin päästään tekemään.

Kivenhakkaajan mökin ikkunat irrotetaan ja viedään koululle, jossa opiskelijat kunnostavat ne vanhaa arvostaen. Se on oma tutkinnonosansa. Kohteessa on myös päästy harjoittamaan salapoliisintyötä, kun on selvitelty, mitä maaleja on käytetty ikkunapokien, katon ja julkisivun maalaamiseen.

– Se oli hauskaa, kun testasimme maaleja Tikkurilan testipaketilla, opiskelija Oona Kolehmainen kertoo.

Käytännön työtä

Myös Työtehoseuran Variston toimipisteessä on vilskettä ja meininkiä, kun työsalissa opetellaan vesieristämistä.

Pohto Salonen ja Mikko Myller uskova, että korjaajille löytyy töitä jatkossakin.

– 6–9 kuukauden korjausrakentaja-koulutukseen tulee pääosa opiskelijoista TE-toimiston kautta, mutta myös omaehtoisia kouluttautujia on. Opiskelijat ovat aikuisia ja tulevat hyvin erilaisista taustoista. Alanvaihtajien määrä on kasvanut selvästi, koulutuspäällikkö Mikko Myller Työtehoseurasta kertoo.

Talonrakennuksen opettaja Pohto Salonen arvelee, että suosio johtuu rakennusalan fyysisyydestä.

– Halutaan päästä tekemään konkreettista työtä. Meillä oli koulutuksessa yksi lentäjäkin koronan aikana. Monella saattaa olla taustaa alalle harrastusten kautta. On hyvä, kun näillä alanvaihtajilla on jo työelämätaidot valmiiksi hallussa, kun nuoremmilla opetus lähtee usein kellon opettamisesta, Salonen toteaa.

Koulutuksen loppuun suorittaneiden määrä vaihtelee.

– Joskus sitä saa kaikki maaliin, joskus muutama lähtee matkalla, osa tosin alan töihin. Koulutuksesta valmistuneiden työllistymisprosentti on noin 60:n kieppeillä, Salonen kertoo.

– Pohto saa opiskelijat työllistettyä hyvin. Meillä on paljon yrityksiä yhteistyökumppaneina, mikä auttaa siinä, että 35–40 prosenttia opiskelusta tapahtuu työssäoppimisena koulutussopimuksella, Myller kertoo.

Korjausrakentaja-koulutuksen sisältö riippuu opiskelijan henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta, mutta useimmiten siihen kuuluvat muun muassa elementtiasennukset sekä perustus-, vedeneristys- ja laatoitustyöt. Usein myös asbesti-koulutus on osana kokonaisuutta.

– Teoriaopintoja on yhtenä päivänä viikossa ja loput 4 päivää vietetään työsalissa tai työmailla. Opiskelijat ovat esimerkiksi toteuttaneet näiden meidän omien tilojemme märkätilojen remontin, Myller sanoo.

Märkätilojen ja keittiöiden uudistamiset ovat useimmissa asuntoremonteissa ne tärkeimmät kohteet.

– Me olemme keskittyneet korjausrakentamisen opetuksessa tällaisiin työllistäviin taitoihin. Esimerkiksi perinnerakentaminen ja siihen liittyvä korjaus ei hirveästi työllistä, vaikka sellaisenkin osaajia tietysti tarvitaan, Salonen toteaa.

Korjausrakentajat ovat joustavia

Työtehoseuran Vantaan toimipisteen työsalissa harjoitellaan vesieristämistä.

– Uudisrakentaminen ja korjausrakentaminen vaativat omanlaisiaan osaajia. Korjauksia suunnitellaan hankkeen edetessä ja yllätyksiä tulee. Vaatii vähän erilaista hereillä oloa ja valppautta, Mikko Myller toteaa.

– Korjauksessa korostuvat enemmän myös sosiaaliset taidot, kun työt risteävät kaiken aikaa ja koko porukka on usein samaan aikaan mukana työmaalla. Joutuu ehkä tekemään enemmän yhteistyötä, Pohto Salonen miettii.

Myllerin ja Salosen mielestä tietynlainen vastuun ottaja sopii parhaiten korjausrakentajaksi.

Juha Alaraatikka miettii, että kädentaitoja vaaditaan enemmän korjaus- kuin uudistyömailla.

– Suunnitelmat ovat harvoin tarkkoja, jolloin tarvitaan paljon enemmän paikallasuunnittelua ja soveltamista. Uudisrakentaminen on ehkä hiukan yksinkertaisempaa.

Myller ja Salonen arvelevat, että vaikka rakentaminen lähtisi muuten laskuun, korjaaminen säilyy ja työllistää.

– Kun tekijöitä on ollut rakentamisen buumin aikana vaikea saada esimerkiksi omakotitalojen korjaustyömaille, on muodostunut patoutunutta kysyntää. Kun vasta 1990-luvun lopulta on alettu rakentaa nykystandardien mukaisia pientaloja, on vaikka kuinka paljon vanhempaa kantaa, jossa riittää korjattavaa, Myller toteaa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Pyynikin historiallinen helmi peruskorjataan kellarista kattoon

Tampereen Pyynkin ehkä tunnetuin rakennus, vanha teku korjataan täydellisesti, mutta ulkonäkö jää entiselleen.

Vähän yli 100-vuotias Vanha teku Tampereen Pyynikillä peruskorjataan kerralla uuden vuosisadan pytingiksi.

– Runko jää, melkein kaikki muu pannaan uusiksi, kuvailee remonttia työmaan vastaava mestari Kimmo Keskitalo.

Vuonna 1916 valmistuneessa rakennuksessa toimi alun perin Tampereen teknillinen oppilaitos, mutta myöhemmin siitä on saanut sijansa muun muassa Tampereen yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta.

Pari vuotta talon valmistumisen jälkeen Suomessa puhkesi kansalaissota. Tampereen punakaarti perusti esikuntansa hienon Teknillisen oppilaitoksen tiloihin. Esikunnan johdossa oli sekatyömies ja harrastenäyttelijä Hugo Salmela, jolla ei ollut lainkaan sotilaskoulutusta.

Maaliskuun lopulla Salmela kuoli talossa sattuneessa räjähdyksessä. Turman syystä on monta käsitystä: valkoisten pommiattentaatti, kilpailevien punakaartilaisjohtajien pommi-isku, varomaton käsikranaatin käsittely…

Kaupungilla on jo 100 vuoden ajan kiertänyt sitkeästi huhu, jonka mukaan Salmelan haamu kummittelisi vielä näinäkin päivinä rakennuksen pitkillä käytävillä.

Ulkonäkö säilyy

Taavi Lahtinen (vas) ja Hannu Tuominen ovat Vanhan tekun työmaan nuorimpia rakentajia.

Vaikka Pyynikin yksi maamerkeistä kokeekin täydellisen muodonmuutoksen, rakennuksen ulkonäkö ei muutu. Julkisivun rappauksia uusitaan, mutta ne tehdään entistä kunnioittaen. Kaikki ikkunat toki menevät vaihtoon.

Kellarikerroksessa oli runsaasti asbestia, joka on poistettu. Hankalaa on ollut kellarin paaluttaminen. Jopa 20 metrin mittaisia paaluja on juntattu maaperään pätkä kerrallaan.

Välipohjat on avattu ja täytteenä ollut koksikuona on poistettu. Sen tilalle on pantu vaahtolasia. Kaikki eloperäinen aines poistetaan rakenteista homevaurioiden ehkäisemiseksi.

Vanhaa tekua on uusittu sekä 1930-luvulla että 1970-luvulla. Viimeisin remontti tehtiin 1980-luvun lopulla. Talotekniikka oli kuitenkin käynyt sen verran vanhanaikaiseksi, että se uusitaan kokonaan. Rakennukseen tulee koneellinen ilmanvaihto ja patteriverkosto uusitaan.

Pyynikin kaunottaressa on myös taiteellisia arvoja: esimerkiksi liikuntasali henkii mennyttä maailmaa. Puiset paraatiovet ovat entisöitävänä eikä niiden ilme muutu.

Entisaikojen tapaan talon seinät on rakennettu ainakin puolen metrin vahvuisiksi: tiiliä on seinässä pitkittäin ja poikittain. Jotkut sisäseinät eivät ole paljon tätä ohuempia.

Satakin rakentajaa kerralla

Kunnianarvoisan vanhan teknillisen oppilaitoksen peruskorjaus ei ole halpa projekti. Tampereen kaupunki on budjetoinut siihen 24 miljoonaa euroa.

Taavi Lahtinen poraa reikiä raudoitusta varten.

Korjaustyöt alkoivat viime vuoden elokuussa ja niiden on tarkoitus jatkua ensi vuoden kesäkuuhun saakka. Parhaimmillaan työssä on ollut yli 100 henkeä. Elokuun lopulla työmaan vahvuus oli vajaat 70 työntekijää. Pian työntekijämäärän odotetaan taas nousevan lähes sataan.

Työntekijöiden vaihtuvuus kohteessa on ollut ripeää. Siitä kertoo se, että elokuussa laskettiin, että perehdytykseen oli osallistunut peräti 701 työntekijää.

– Meillä on kansallisuuksien kirjo aika laaja, vastaava mestari Kimmo Keskitalo kertoo.

– Julkisivurappaajat ovat albanialaisia, sisätiloja rappaamassa on ukrainalaisia ja virolaisia, myös venäläisiä on mukana.

Keskitalon mukaan ukrainalaiset ja venäläiset ovat tulleet hyvin toimeen keskenään, vaikka maat muuten ovatkin sodassa.

Pääurakoitsijana toimii R4 Korjausurakointi Oy. Aliurakoitsijoita on matkan varrella ollut kymmeniä. Kaikkien aliurakoitsijoiden kerrotaan olevan suomalaisia firmoja.

Kun peruskorjaus valmistuu, sijoittuu taloon musiikkilukio ja yläkoulu. Se toimii myös muiden koulujen remonttien aikana väistötilana. Iltaisin taloon pääsevät esittävän taiteen harrastajat.

Rakennuksen seinässä ei ole muistokilpeä, mutta siinä voisi hyvin olla marmorinen laattaa, johon olisi kirjoitettu: ”Tässä rakennuksessa sijaitsevassa teknillisessä opistossa opiskeli teknikoksi kirjailija Kalle Päätalo”. 

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen

Julkisivuun ei kosketa

Hotelli Ilves valmistui 35 vuotta sitten ja on siitä asti ollut Näsinneulan ohella yksi Tampereen kauas näkyvistä maamerkeistä.

Tammerkosken partaalla sijaitsevaa 19-kerroksista hotellia on pidetty Tampereen ykkösmajoittamona – onhan siellä viettänyt yönsä useita kuuluisuuksia, kuten Mauno Koivisto, Bill Clinton ja Mike Tyson.

Nyt maankuulu hotelli on suljettu peruskorjauksen ajaksi. Sisätilat kokevat täydellisen uudistuksen, mutta julkisivuun ei kosketa. Se jää henkimään 1980-luvun rakennustyyliä pienine laattoineen.

Ikkunanvaihtajia ei huimannut

Työsuojeluvaltuutettu Gabriel Riekki.

Peruskorjauksen pääurakoi Skanska Talonrakennus Oy Pirkanmaa. Sillä on enimmillään ollut kohteessa parikymmentä omaa työntekijää, mutta alihankkijat mukaan lukien huipussaan työntekijöitä oli parisensataa. Kun Rakentaja vieraili työmaalla lokakuun alkupuolella, oli työmaalla vajaat sata työntekijää.

Työsuojeluvaltuutettu Gabriel Riekki voi jo huokaista helpotuksesta, kun ennakolta vaarallisimmaksi arvioitu työ, ikkunoiden vaihtaminen, on saatu loppuun. Ikkunoita vaihdettiin lähemmäs 1 000 kappaletta ja työ oli tehtävä ulkoa käsin.

– Ylimpään eli 19. kerrokseen tehtiin kaiteet valjastyönä ikkunoiden ympärille. Kaikki meni lopulta hyvin, Riekki muistelee ikkunoiden vaihtoa.

Rakennusmies Jere Viljanen oli tekemässä 19. kerroksen kaiteita. Häntä ei huimannut korkeuksissa.

– Sehän on selvää, että kun valjaissa roikutaan noissa korkeuksissa, pitää olla järki ja harkinta mukana. Ei siellä parane riehua tai ottaa turhia riskejä.

Enemmän haittaa oli kylmyydestä ja tuulesta.

– Muutamana päivänä ei ikkunanvaihtotyötä voinut tehdä kun oli niin kova tuuli. Pakkanen ja tuuli eivät ole oikein kiva yhdistelmä, kun töitä tehdään noin korkealla. Mutta ei minua palellut. Lyhyet kalsarit riittivät.

Ikkunat olivat suurimmillaan 2 x 2 metriä, joten niitä ei voinut siirrellä kovalla tuulella. Tuuli ottaa rajusti kiinni isoihin ikkunoihin. Gabriel Riekki keksi rakentaa nostolavoille muoviset tuulensuojat, jotka helpottivat ikkunanvaihtotyötä.

Kahdeksannestatoista kerroksesta alemmas ikkunat vaihdettiin nostolavaan turvautuen. Niitä oli käytössä peräti 7 kappaletta. Ensin vanhat ikkunat piti saada kauniisti pois ja sitten uudet karmit paikalleen. Viimeksi laitettiin nelinkertaiset lasit.

– Purkuvaiheessa meni muutama ikkuna säpäleeksi, vaikka yritettiin kuinka nätisti ottaa. Sellaista ei oikein voi välttää, kun ikkuna irrotetaan imukupeilla. Olivat joskus niin tiukasti kiinni, Viljanen muistelee.

Vahvaa tekoa

Vuonna 1986 valmistuneen hotellin rakenteet ovat vahvat ja edelleen hyvässä kunnossa.

– Ei voi moittia sen aikaista työtä. Holvit on valettu komeasti ja paikan päällä. Palkit ovat isoja, Gabriel Riekki arvioi.

Rakennuksen ylin kerros on alumiinia. Näin on varauduttu siihen, että rakennusta jatkettaisiin joskus ylöspäin.

– Kyllä tämä vielä lisäkerroksia kestäisi. Eri asia on, tehdäänkö niitä koskaan.

Ilves oli aikanaan Tampereen keskustan korkein rakennus ja oikeastaan ainoa ”pilvenpiirtäjä”. Nykyään Tampereen keskustassa on useita Ilvestä korkeampia rakennuksia ja tulossa on lisää.

Logistiikka on tuottanut ongelmia koko peruskorjaustyön ajan. Aivan hotelli Ilveksen kyljessä sijaitsee vilkas kauppakeskus nimeltä Koskikeskus, jonne toimitetaan tämän tästä myytävää tavaraa.

– Koskikeskuksen tavaraliikenne on kulkenut työmaan läpi, mistä on koitunut monenlaista hankaluutta. Kun tähän lisätään vielä työmaan oma vilkas tavaraliikenne, on siinä ollut logistista säätämistä, Gabriel Riekki huokaisee.

Työsuojeluvaltuutetun tehtävässään Riekki on voinut iloita siitä, että työmaa on selvinnyt isommitta onnettomuuksitta. Joitakin läheltä piti -tilanteita on tosin kirjattu ja pari pienempää onnettomuutta. Pidempiä sairauslomia ei ole kuitenkaan ollut.

– Asbestia on onneksi vain lattiarakenteissa, mutta koska lattiaa ei revitty auki missään, ei asbestin kanssa ole jouduttu tekemisiin.

Sisäpinnat uusiksi

Rakennusmies Miika Matikainen

Vaikka kunnianarvoisan hotellin ulkopinnat jäävätkin koskemattomiksi, käydään sisäpinnat läpi kauttaaltaan. Kaikki 336 huonetta remontoidaan ja uusia ravintoloita rakennetaan sisälle ja ulos. Ensi keväälle jäävät vielä hotellin edustan maatyöt.

Myös aula- ja kokoustilat uudistetaan. Peruskorjaus on suunnitelman mukaan ohi vuoden loppuun mennessä.

Yksi nuorimmista hotellin peruskorjaajista on 21-vuotias rakennusmies Miika Matikainen. Hän on valmistunut ammattikoulusta pari vuotta sitten. Matikainen on suorapuheinen nuorimies. Hän vastaa räväkästi kysymykseen, kumpi on mieluisampaa, peruskorjaaminen vai uudisrakentaminen?

– Kyllähän tällainen peruskorjaaminen on ihan p-seestä! Mieluummin minä uutta taloa rakentaisin.  Olen ennen aina rakentanut uutta ja tämä on minun ensimmäinen peruskorjauskohteeni.

Kun Matikaiselta utelee syytä noin tiukkaan vastaukseen, hän viittaa palkkaukseen:

– Uudisrakennuskohteessa pääsee enemmän urakalle. Uudisrakentaminen on mielenkiintoisempaa, tämä nyt on tällaista nyppimistä.

Matikaisen töihin on kuulunut muun muassa kulmalistojen asentaminen, kipsilevytyöt, paikkojen suojaaminen ja ovien korjaaminen.

– Maltan tuskin odottaa, että pääsen seuraavaan kohteeseen eli rakentamaan Nokialle hyvinvointikeskusta.

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen

Putkiwuoriolla tehdään töitä reilussa porukassa

Saneeraustyömaalla putkiasentaja pääsee soveltamaan osaamistaan.

Pekka Lankinen työskentelee Putkiwuoriolla lähes pelkästään saneerauskohteissa.

Putkiwuorion saneeraustyömaan sosiaalitiloihin saapuessa kannattaa katsoa mihin astuu ja millä korkeudella katto on. Helsingin Töölössä sijaitsevan vanhan kerrostalon kellarikerroksessa palo-ovet sijaitsevat syvennyksissä ja matalan katon jännepalkit ovat näkösällä.

Putkiwuorion työporukan vahvuus on vaihdellut tällä työmaalla 2–4 putkiasentajan välillä työvaiheesta riippuen. Töölöläisen kerrostalon työmaa on hyvin tyypillinen saneerauskohde. Kellarin putkitus on uusittu muutamia vuosia sitten. Vesiputket on myös vaihdettu talossa kertaalleen jossain vaiheessa. Remonttiaikataulu on venynyt kuukaudella alkuperäisestä.

– Ensiksi purkamisessa meni enemmän aikaa. Sen lisäksi tuli paljon asukkaiden tekemiä muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiin, putkiasentaja Pekka Lankinen listaa.

Remonttityömaa käynnistyi toukokuussa ja näillä näkymin valmista tulee huhtikuussa. Kerrostalon asukkaat ovat yhtä lukuun ottamatta onneksi evakossa remontin ajan. Putkisaneerauksen lisäksi keittiöiden ja kylpyhuoneiden paikkoja vaihdetaan useassa kiinteistössä. Samaan aikaan tehtävä ilmanvaihtoremontti on erillinen Tuloilma.com Helsinki Oy:n urakka.

Lankinen on ollut jo reilut 16 vuotta Putkiwuorion palkkalistoilla. Työuran alkupuolella työpaikan vaihtaminen kävi helpostikin, mutta nyt työvuosien karttuessa asiallista työnantajaa ei viitsi ihan pienestä syystä vaihtaa.

– Olen tehnyt viime vuodet lähes pelkästään remppaa.

Lankisen mukaan firman asentajat ovat valikoituneet kahteen selkeään ryhmään: uudiskohteiden ja remonttien tekijöihin.

Firman nuorimpiin putkiasentajiin lukeutuva Juha Lötjönen on tullut Runeberginkadun työmaalle elo-syyskuun vaihteessa. Putkiwuoriolla Lötjönen on työskennellyt vajaat 4 vuotta.

– Olen joskus ollut avustamassa kalustuksessa uudispuolella, mutta tykkään enemmän saneerauksesta. Tässä pääsee soveltamaan. Uudispuolella ollaan tarkempia. Jos teet jotain eri tavalla, siitä huomautetaan aika nopeasti.

– Täällä on yleensä lämmintä, Lankinen summaa lisää plussia hyvien puolien listalle.

Lötjösen mukaan Putkiwuoriolla on hyvä työporukka.

– Täällä on sellainen ilmapiiri, että kehtaa kysyä. Nuorempana asentajana ei tiedä vielä kaikkea.

Vanhojen asentajien kolotukset huomioidaan

Pääluottamusmies, putkiasentaja Vesa Ketelimäki allekirjoittaa Lankisen ja Lötjösen näkemykset asiallisesta työnantajasta ja reilusta työporukasta. Luottamusmiespesti on kestänyt jo reilut 10 vuotta.

– Pyrimme kiertämään työsuojeluvaltuutettu Jouko Pekkolan kanssa alkavat työmaat. Asentajat ovat olleet niin pitkään talossa, että olemme paljon yhteyksissä ja keskustelemme muutenkin asioista, Ketelimäki toteaa.

Putkiasennus on sen verran rankka laji, että lähes jokaisella ikääntyneellä asentajalla on kehittynyt jonkinlaista kremppaa: polvet eivät tahdo kestää ja muissakin nivelissä on monenlaista kulumaa.

– Jo 40-vuotiailla asentajilla on työterveysongelmia, Ketelimäki sanoo.

– Se on ihme, jos vanhemmalla asentajalle ei ole mitään vaivaa, Lankinen vahvistaa.

Ketelimäki tekee 3-päiväistä työviikkoa, jotta jaksaa olla töissä vähintään 63 ikävuoteen asti.

– Täytän ensi keväänä 63 vuotta. Työuralla tulee täyteen 38 vuotta Putkiwuorion palveluksessa.

Yksi vaihtoehto on hakea työuraeläkettä, mutta Ketelimäki ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä. Työuraeläkkeen saaminen ei myöskään ole aivan läpihuutojuttu.

Putkiwuoriolla ymmärretään vanhempien asentajien kolotukset ja työtä pyritään keventämään tarpeen mukaan.

– Minunkin osa-aikatyöni sovittiin saman tien. Kun kysyin, milloin voin aloittaa, minulle sanottiin: ”Aloita vaikka ensi maanantaina”.

Lötjösellä ei ole vielä kiirettä eläkkeelle. Siksi tämäkin putkiremontti kannattaa tehdä mahdollisimman hyvin.

– Pääsen vielä saneeraamaan tätä samaa työmaata uudestaan, Lötjönen heittää.

Lötjösellä on putkiasennus tullut suvunperintönä, sillä isä oli myös putkihommissa. Juha Lötjönen on ollut myös alan ulkopuolisissa töissä, mutta tarve omilla käsillä tekemiseen veti kuitenkin lopulta putkitöihin.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Runeberginkadun saneeraustyömaalla tehdään paljon muutoksia aikaisempiin tilaratkaisuihin.

Remontti sujuisi urakalla ripeämmin

Työsuojeluvaltuutettu Anne Kyytsönen esitteli ennen ruokatunnille lähtöä ikkunanpokien kunnostustilaa taloyhtiön ullakolla.

Helsingissä palautetaan rappukäytävään 1930-luvun tunnelmaa.

Helsingin Kurvissa on kunnon kesähelle. Onneksi Veljekset Lehtinen Maalausliike Oy:n porrasremonttityömaalla tehdään töitä siedettävissä olosuhteissa. Työsuojeluvaltuutettu Anne Kyytsönen on totuttuun tapaan työporukan nokkana.

– Täällä on nyt 4 maalaria, oppisopimusopiskelija ja timpuri töissä, Kyytsönen laskee heinäkuun alun tilannetta.

Tänä kesänä Lehtisellä on töissä yli 50 työntekijää, joista alle 10 on kesätyöntekijöitä.

– Tämän rappukäytävän kunnostus alkoi 17. toukokuuta kello 12.30, Leena Salmijärvi muistaa tarkasti työmaan aloituksen.

Taloyhtiön 4 rappukäytävän remontissa kaikki seinäpinnat, ovien ulkomaalaukset ja ikkunanpokat kunnostetaan ja palautetaan alkuperäisiin 1930-luvun väreihin. Työmaa on käynnistynyt maaliskuussa.

Korona-ajan työllisyys on ollut firmassa hyvällä tolalla. Lehtisellä ei ollut lomautuksia viime talvena lainkaan.

Maalari Maija Penttinen on aloittanut Lehtisellä haastatteluviikolla.

– Yrityksen vaihtoon ei ollut mitään erityistä syytä. Halusin vaihtelua, Maalaamo MTW:ssä aikaisemmin työskennellyt Penttinen kuittaa.

Taloyhtiön tiloihin on soviteltu sosiaalitilat ja varastot.

– Työmaan sosiaalitilat ovat saunan pukuhuoneessa. Lukollisia pukukaappeja ei ole. Maalit ja muu sälä on sijoitettu pannuhuoneeseen. Nämä ovat väliaikaisten työmaiden ongelmia.

Remontin keskellä pyörivät myös asukkaat. Kyytsönen on aina tullut toimeen asukkaiden kanssa, vaikka taloyhtiön erimielisyydet vaikkapa värivalinnoista on kerrottu myös maalareille.

Kyytsönen tekee mielellään urakkaa.

– Tein jo heti toisena maalarivuotenani urakkaa. Minulla oli hyvä opettaja, Tarja Korhonen työparinani. Kun on asennetta, urakassa pärjää.

Urakkatyö on helpoin tapa nostaa omaa ansiotaan, jos urakoita pääsee vain tekemään. Kyytsönen haluaisi pitkän urakkatauon takia tehdä 2 viimeistä porraskäytävää urakalla, mutta asiasta ei ole päässyt neuvottelemaan työnjohdon kanssa.

– Olen vitospalkkaryhmässä ja saan maalarimestarilisät, mutta siitä huolimatta palkka jää pieneksi.

Kohti parempaa urakkahinnoittelua

Tes-työryhmässä Kyytsönen muistutti aina siitä, että korotukset pitäisi saada kaikille pinnoille ja kohteille, jolloin urakasta sopiminen helpottuisi. Samaa asiaa Kyytsönen pääsee tulevaisuudessa ajamaan myös alan urakkaneuvotteluryhmässä.

– Meillä urakasta sopiminen on ollut puhtaasti paikallista sopimista rönttäsummasta.

Nykyisessä firman palkkalistoilla Kyytsönen on ollut lähes 9 vuotta.

– Tulin tänne Nurmisen maalausliikkeestä, jossa tehtiin etupäässä uudiskohteita. Korjausrakentamisen työmaat ovat monipuolisempia ja kiinnostavampia. Työmaat ovat pienempiä ja hiljaisempia. Kuulosuojaimia ei tarvitse käyttää jatkuvasti, Kyytsönen perustelee.

Työsuojelun kannalta saneerauskohteissa on helpompi toimia, kun työmaalla ei ole useiden eri firmojen työntekijöitä. Kaikille tuttu työmaa vähentää vaaran paikkoja. Työsuojeluvaltuutettuna Kyytsönen on Lehtisellä toista kautta, mutta aikaisemmissa työpaikoissa tsv-kokemusta on kertynyt 10 vuoden edestä. Työsuojeluvaltuutetun pestiin ei yleensä ole tungosta.

– Kukaan ei oikein halua työsuojeluvaltuutetuksi, kun sitä pidetään hankalana tehtävänä. Minua se ei haittaa yhtään, Kyytsönen toteaa.

Yrityksen luottamusmies Taina Karejoki on Kyytsöselle tärkeä työpari työntekijöiden asioiden hoitamisessa. Työntekijöiden palkkaryhmittely teettää välillä töitä luottamushenkilöille. Toimitsijoilta on saanut tarvittaessa apua ongelmatilanteisiin ja tähän asti asiat ovat ratkenneet puhumalla.

– Tiedonsaanti aliurakoitsijoista on hankalaa, kun työmailla käy esimerkiksi sähkäreitä ja putkareita. Luottamushenkilöiden pitäisi saada ne tietoonsa automaattisesti, Kyytsönen muistuttaa.

Kyytsönen Rakennusliiton hallituksessa ensimmäisellä edustajankaudellaan. Toissa sopimuskierroksella Kyytsönen oli maalausalan tes-työryhmässä. Helsingin maalariosaston jäsenyys on alkanut jo vuonna 1990.

– Olen ollut osaston hallituksessa vuodesta 2003. Tällä hetkellä olen toista vuotta puheenjohtajana. Sitä ennen olin sihteerinä ja varapuheenjohtajana useamman kauden.

Osaston tiedotus kulkee tätä nykyä etupäässä Facebookin ja sähköpostilistojen kautta.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

Remonttihommissa riittää vaihtelua


Köökarinkujan remppakohde on Kalle Kososelle lyhyen työmatkan päässä.

Helsingin Laajasalon Köökarinkujalla on tehty remonttia Lehto Remontit Oy:n voimin elokuusta lähtien. Kerrostalo on vuodelta 1971. Remontin pohjimmainen syy on linjasaneeraus. Uusiksi menevät niin putket, sähköt kuin antennitkin. Kylpyhuoneet ja vessat uusitaan kokonaan. Asukkailla on ollut mahdollisuus tilata myös keittiöremontti, maalaustöitä ja laminaattilattioiden asennus samaan yhteyteen.

Rappukäytävät sekä yleiset tilat, kuten kerhohuoneisto, sauna ja uima-allas remontoidaan. Kerrostalon piha-alueella parannetaan salaojitusta ja viemäröintiä sadevesien paremman juoksutuksen takaamiseksi. Ulkoseinien vauriot korjataan tarpeen mukaan.

Työmaan yhteysmiehenä on yksikön luottamusmies Kalle Kosonen. Kososella on näillä näkymin töitä tiedossa tässä kohteessa elokuulle asti. Työmaalla on 3–4 Lehdon omaa asentajaa ja puolenkymmentä aliurakoitsijan asentajaa.

Kalle Kosonen valittiin viime syksynä uudestaan yksikön luottamusmieheksi.

– Olen ollut 4,5 vuotta luottamusmiehenä. Valinta tehtiin aina firman asentajapalaverissa, joten se ei mennyt aivan kalenterivuosien mukaan.

– Sovimme, että tällä kertaa luottamusmieskauteni kestää vuoden. Meidän linjasaneeraus- ja remonttiyksikkömme sulautetaan Lehto Asunnot -yksikköön ja siellä on pääluottamushenkilönä Satu Mäkinen. Katsomme vuoden päästä luottamusmieskuviot uudestaan.

Lehdolla on työmaita ympäri Suomea ja yksi vaihtoehto on valita alueellisia luottamushenkilöitä. Lopullinen kuvio on vielä mietinnässä.

Kosonen on päätynyt Lehdolle töihin yrityskauppojen myötä, kun Lehto-konserni osti vuonna 2010 Rakennuskartio Oy:n sekä sen tytäryhtiö Remonttipartio Oy:n. Sitä ennen Lehto-konserni oli ollut vähemmistöosakkaana yrityksissä. Vanhat yritysnimet hävisivät vasta muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä yksikössä työskentelee satakunta rakentajaa.

– Minusta tuli luottamusmies puolivahingossa, sen suurempaa kutsumusta minulla ei ollut tähän tehtävään.

Työkokemusta Kososella on reilut 20 vuotta. Nykyisen yrityksen palkkalistoilla Kosonen on ollut 8,5 vuotta. Kososen aikaisempi työura pienemmissä rakennusfirmoissa oli kuitenkin jo tasoittanut tietä luottamusmiehen pestille. Aikaisempien työnantajien kanssa oli joutunut vääntämään ja selvittelemään urakkahinnoittelua ja palkanmaksun perusteita. Nykyisessä työpaikassa nämä asiat ovat kunnossa.

– Luottamusmiehen kannalta asiat ovat silloin hyvin, kun ei ole tekemistä.

Lehto-konsernissa käytiin syksyllä yt-neuvottelut, mutta ne eivät koskeneet suoraan remonttiyksikköä. Kosonen edusti myös korjausrakentamisyksikön työntekijöitä, sillä heillä ei ollut omaa luottamusmiestä. Irtisanomisilta vältyttiin, joten Kososella oli lähinnä tiedottajan rooli neuvotteluprosessissa.

Remonttimies tykkää vaihtelusta

Remonttihommissa Kososta miellyttää vaihteleva työ.

– Työuran alussa olin laatoittaja, sitten mattomies. Sen jälkeen menin sellaiseen firmaan töihin missä piti tehdä parketti- ja laminaattilattioita sekä maalaustöitä ja keittiöasennuksia. Monipuolinen tekeminen on mukavampaa.

Kososella on kokemusta isoista uudiskohteista, joissa työ on suoraviivaista suunnitelmien toteuttamista.

– Remonttikohteissa joutuu miettimään ja soveltamaan enemmän. Jokainen työmaa on erilainen.

Juuri työn alla olleessa keittiökalusteiden asennuksessa on hyvä esimerkki muuttuvista tilanteista. Kalusteiden sovitusmittausten jälkeen lv-nousut jouduttiin tekemään suunniteltua korkeammiksi, mikä muutti alakoteloiden korkeutta.

– Ratkaisu on keksittävä nopeasti.

Köökarinkujalla Kosonen on tehnyt myös yleistilojen mattotöitä ja paikkauksia. Monipuolisten töiden kääntöpuoli on se, että työkaluja on melkoinen arsenaali.

– Omista työkaluista saa korvauksen. Tykkään käyttää omia työkaluja, sillä niillä on tottunut tekemään. Kun lainaa toisen ruuviväännintä, erimerkkinen kone ei tunnu istuvan käteen.

Lähes kaikki tekevät kaikkea

Lähes kaikki remonttiyksikön työntekijät muutamaa maalaria lukuun ottamatta tekevät työkohteiden kaikki työvaiheet. 

– Esimerkiksi kylpyhuoneen tehnyt laattamies ottaa usein hoitaakseen asunnon muut työt, kuten laminaattilattiat ja listoitukset.

Remontin keskeltä löytyy välillä asukkaitakin, mikä ei Kososta haittaa. Sosiaaliset taidot pitää olla kunnossa, vaikka palaute on voittopuolisesti positiivista.

– Asiakaspalvelu pitää olla hanskassa.

Kaupunkialueella työmaatontit ovat usein ahtaita ja parkkipaikat kaukana. Laajasalossa on mukavasti tilaa. Työmaan tavarat mahtuvat kerrostalon pihamaalle ja kadun varteen mahtuu pysäköimään koko päiväksi. Sosiaalitilat on tehty kerrostalon yleisiin tiloihin.

– Keskustan työmaat ovat hankalia autoilun kannalta.

Köökarinkujan työmaa on sopivan lähellä kotia.

– Asun Jollaksessa, työmatkaa tulee 4 kilometriä. Eniten aikaa vieviä projekteja ovat työmatkat Espooseen. Menetkö Helsingin keskustan läpi vai kehäteitä pitkin. Jos lähtee tavallista myöhempään töistä, joudut seisomaan ruuhkassa.

Kososella ei ole tulevalta tes-kierrokselta muita erityisempiä toiveita kuin asialliset palkankorotukset. Työporukassa on puhuttu siitä, että nykyistä pekkaspäivien prosenttiperusteista maksatusta olisi korjattava. Lehdolla palattaisiin mielellään vanhaan käytäntöön eli pekkaspäivien ja arkipyhien maksamiseen silloin, kun vapaapäivä pidetään. Arkipyhät pienentävät tilipussia etenkin vuodenvaihteessa.

– Monia harmittaa se, että pekkaspäivä on nyt tavallaan palkaton päivä.

Pekkaspäivien maksatus voisi toimia vanhaan malliin vakiintuneissa rakennusyrityksissä.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen