10 prosenttia rakentajista altistunut töissä koronalle

Helsinki GSE:n raportissa Koronatartuntojen ja sairaalahoidon riskien arviointi eri ammatti- ja tuloryhmissä todetaan, että vuoden 2021 puolella muun muassa rakennusten viimeistelytyöntekijät ja rakennustyöntekijät erottuvat selvästi tartuntaosuuksien suhteen ja heille tartuntoja on havaittu yli 1,5 prosentilla työntekijöistä alkuvuoden 2021 aikana.

Rakentaja-lehti lähetti vuoden 2021 maaliskuussa kyselyn koronalle altistumisesta ja tartunnoista liiton noin 42 000 työssäkäyvälle ja opiskelijajäsenille. Vastauksia saatiin 1 534. Rakentajat myös kertoivat avovastauksissaan korona-ajasta 40 sivun verran.

– Tilanteessa tullut selkeästi ilmi yhteiskunnan asennoituminen rakennustyömaihin. Aikaisemmat työmaiden ongelmat kuten sosiaalitilojen ahtaus, kulkevat flunssat ja taudit pienissä tiloissa, ovat nyt suurempi ongelma, kun yhteiskunta joutuu kantamaan osan tartuntataudeista. Julkinen keskustelu ei ole ennen nähnyt näitä ongelmia omanaan, sillä ne eivät ole suuresti levinneet työmaan ulkopuolelle, eräs vastaajista kirjoittaa.

Monia vastaajia tilanne turhauttaa ja koronalle toivotaan loppua.

– Olen sanonut alusta asti, että näissä välimallin rajoituksissa ei ole mitään järkeä. Pitäisi kerralla laittaa 3–4 viikon täys-lockdown päälle ja sitten rajat kiinni – tai no maasta saa lähteä ja jos joku on tulossa Suomeen niin 2 viikon omakustanteinen karanteeni hotellissa ja sen yhteydessä vähintään 3 testiä. Tällä tavalla saataisiin Suomi pyörimään normaalisti, yksi turhautuneista kirjoittaa.

10 prosentilla korona-altistus töissä

Vastanneista henkilöistä noin 10 prosenttia oli altistunut koronalle työpaikallaan. Työmaalla altistuneista 21 prosenttia oli saanut koronatartunnan.

Yli puolella vastaajista terveydentila on palautunut koronan sairastamisen jälkeen ennalleen. Kuitenkin 12 prosentilla tartunnan saaneista terveydentila ei ole palautunut ennalleen. 30 prosenttia ei halunnut vastata kysymykseen.

– Työkaverillani on ollut todennäköisesti jo viime vuoden keväällä korona ja on sen jälkeen sairastanut flunssan tapaisia oireita ja joutunut olemaan sairauslomalla viikon verran kuukaudessa jo vuoden ajan. Tästä syystä työnantajani on lomauttanut henkilön, vaikka arviona on, että sairastelu johtuu koronan heikentämästä immuunijärjestelmästä, eräs kirjoittaa.

Siitä, onko työnantaja ilmoittanut tapaturmavakuutusyhtiölle työntekijänsä työmaalla saadusta koronatartunnasta, ei tiennyt 70 prosenttia työntekijöistä. Työnantajalla on velvollisuus pitää kirjaa koronalle altistuneista, sillä se vaikuttaa mahdollisiin ammattitautipäätöksiin.

Joillakin työntekijöillä korona ahdistaa, eikä työnantajan toimiin täysin luoteta.

– Korona on vaikuttanut jokaiseen ja tuntuu että on raskas taakka päällä koko ajan.

– Korona on aiheuttanut todella paljon stressiä ainakin itselleni. Työn puolesta joudut liikkumaan paljon eri kohteissa ja sitten seurataankin jännittyneenä, että oletko joutunut joukkoaltistumiseen.

– Huolestuttaa tietysti tämä tilanne, mutta pakko vaan huolehtia omasta toiminnasta koronaa vastaan.

– Työnantajat osittain koittavat peitellä ja vähätellä, että työmaat pyörivät. Mikä toisaalta on ymmärrettävää, mutta pienen tekijän näkökulmasta aika häikäilemätöntä ja miettii, että onko tekijöiden turvallisuudella/terveydellä mitään väliä?

– Työmailla ei noudateta sääntöjä esimerkiksi maskeista tai sosiaalitilojen käytöstä. Työmaalla työskentelee yskiviä ja selkeästi kipeitä ihmisiä. Jos jotkut ovat sairastuneet koronaan, kielletään puhumasta kenellekään, ettei työmaata laiteta kiinni. Karanteeniin ei määrätä, vaikka altistuneita olisi ollut samassa tilassa, yksi vastaaja kiroaa.

Toisaalta yhdessä tsemppaamista pidetään tärkeänä.

– Suojautumisella, hygienialla ja turvaväleillä pääsee jo pitkälle.

– Ei ole vaikuttanut työpanokseen taikka aikatauluun. Tsempataan yhdessä tämä läpi.

Käsidesillä mennään

Kyselyssä selvitettiin myös, minkälaisia toimenpiteitä työmailla on käytössä koronatartuntojen estämiseksi. 80 prosenttia vastaajista kertoi, että saatavilla on käsidesiä. Lähes puolet oli kuitenkin sitä mieltä, ettei työmaiden hygieniatasoa ole parannettu. 58 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että sosiaalitiloja ei siivota enempää kuin aiemminkaan.

Noin puolet vastaajista kertoi, että kahvi- ja ruokailutaukoja ei ole porrastettu eikä työntekijöiden määrää samoissa tiloissa vähennetty. Alle puolet vastaajista kertoi työmaallaan olevan maskipakko.

11 prosenttia vastaajista sanoi, ettei työmaalla ole tehty mitään koronatartuntojen vähentämiseksi. Hyvin huolestuttavaa oli myös se, että 86 prosenttia kertoi, että käsienpesupaikkoja ei ole lisätty. Avovastauksissa työmaiden koronatoimet saavat huutia.

– Omalla työmaalla tahtoo saippua ja käsipaperi olla aina loppu. Pientä parannusta siihen, kun alkuun oltiin viikkoja ilman käsipaperia ja -saippuaa.

– Kuulun riskiryhmään, eikä tilannetta ole otettu ollenkaan tosissaan, saati edes riskiryhmäläisiä yhtään ajateltu. Käsisaippuakin vissiin maksaa kultaa.

– Rajoituksia ja suosituksia kyllä annetaan, mutta valvonta on olematonta. Jos ei ole valmis lähtemään yhteisiin majoitustiloihin ja peseytymistiloihin, sitä ei ymmärretä. Taukotilat toimivat samalla lailla kuin ennen korona-aikaa.

– Liian paljon porukkaa pienissä tiloissa ja vain 2 wc:tä ja käsienpesupaikkaa käytössä. Työntekijöitä useita kymmeniä.

Vaikka maskipakko on monella työmaalla, on sen valvonta niin ja näin. Moni kritisoi, ettei sitä valvota, ja maskit roikkuvat leuan alla.

– Maskipakon tultua osa porukasta käytti maskia mutta se lipsui pois, eikä sitä valvota mitenkään. Annetaan vaan ulospäin kuva, että kyllä on maskipakko.

– Työmailla ei ole tehty koronan ehkäisemiseksi juurikaan yhtään mitään. Maskin käytöllä firmat pyrkivät vain välttämään työmaan sulkemisen, jos tartunta todetaan. Kun on maskipakko, väittävät ettei tartunta ole tullut työmaalla ja hommat jatkuvat samaan malliin.

On myös työmaita, jolla tilanne otetaan vakavasti.

– Tauoilla visiiripakko, käsidesit joka taukokopin ovella, kopit siivotaan päivittäin, porrastetut työajat.

– Parityöskentelyä, paria ei vaihdeta. Eikä käydä toisten työpisteillä. Maskipakko, käsidesi ja turvavälit. Itse koen, että omassa työkohteessa on toteutunut hyvin.

– Meidän työmaallamme ei ole koronaa. Maskia käytetään sisällä ja ulkona. Kahvitauot ja ruokatauot on porrastettu.

Rakennustuotetahtailla koronan hallinta vaikuttaisi toimivan melko hyvin.

– Työskentelen rakennustuoteteollisuudessa ja työpisteellä on minun lisäkseni vakituisena 1 henkilö. Tavarantoimittajat eivät tuo rahtikirjoja henkilökohtaisesti, vaan ne jätetään ulos postilaatikkoon. Vierailijoita ei otetaan vastaan, eikä päälliköitä pyöri työpisteellä. Jos tulee, he käyttävät suojamaskeja. Työpisteellä vaihdetaan vaatteita ja ruokaillaan. Alusta asti, kun on reagoitu koronaan, niin on toiminut hyvin. Jos on ollut epäilys tartunnasta, henkilö on laitettu karanteenin ja lähikontaktissa olleet myös.

– Työmaalla, joka on tehdastyö, on hygieniaan satsattu alusta saakka. Vaikka olemme pienellä paikkakunnalla, on kaikkien vierailijoiden työmaalle tuloa karsittu ja etäpalavereita ollut käytössä. Toiminta desinfioinnin ja taukojen porrastusten osalta on ollut ihan ok. Maskien käyttö osastoilta toisille liikuttaessa on toiminut.

Karanteenin kautta

Työmaa-altistuksen jälkeen seuranneista toimenpiteistä karanteeniin määräämisestä kertoi 56 prosenttia vastaajista. Noin 10 prosenttia vastaajista kertoi, että työmaa oli suljettu. Kolmannes vastaajista kertoi, että työmaalle oli sen jälkeen määrätty maskipakko ja noin 15 prosenttia, että työmaalla työskentelyä oli porrastettu.

– Työmaalla oli viime syksyn aikana muutamia epäiltyjä altistumisia. Altistuneet kävivät testeissä ja jäivät karanteeniin. Muut jatkoivat töitä normaalisti. Jos testitulokset olisivat olleet positiivisia, työmaa olisi todennäköisesti suljettu.

– Käsidesit ja siivousten lisääminen tuli vasta kun koronatapauksia alkoi ilmetä työmaalla.

– Altistumisten tapahtuessa ei ole ollut selkeää toimintatapaa. Kokemus 3 eri rakennusliikkeen työmailta. Altistumistilanteessa ei olla noudatettu viranomaisten määräämää 14 vuorokauden karanteenia, vaan käsketty koronatestiin, jonka ollessa negatiivinen on käsketty palata töihin.

Karanteeniin joutuminen voi olla myös taloudellisesti raskasta, riippuen siitä, hakeeko tartuntapäivärahaa työnantaja vai työntelijä itse palkanmaksun lakatessa.

– Itse olen karanteenissa, kun äidillä on korona. Työnantaja hoiti hienosti homman, ettei itse tarvitse hakea koronakorvausta, vaan maksaa palkan normaalisti ja hakee sitten Kelalta.

Koronatiedottaminen sai vastaajilta pyyhkeitä. Erityisesti kommentoitiin sitä, että suurilla työmailla, pitkissä urakointiketjuissa tiedonsaanti oli heikkoa. Myös salailua epäiltiin.

– Info tulee uutisista. Uusista tartunnoista ei tiedoteta, varsinkaan kerrota kenellä positiivinen tulos on.

– Usein koronatartunnoista ilmestyy taukohuoneen seinälle joku lippulappu muiden lippulappujen joukkoon, jossa tartunnasta kerrotaan viikkoa myöhemmin sen ilmenemisestä. Pimentoon jää, että kuka koronaan on sairastunut ja sitä sitten yksin pohtii, että olikohan kyseinen henkilö työskentelemässä samoissa tiloissa minun kanssani.

– Ethän sä niillä isoilla työmailla edes osaa sanoa kuka sun kanssa on ollut samassa tilassa vartin tai pidempään ja millä etäisyydellä. Kaikkia ei edes tunne, etkä sä yksinkertaisesti voi kiinnittää huomiota siihen, että kuka siellä samassa tilassa sun kanssa hengittää, yksi vastaaja pohtii.

Kyselyn tekijä: Jukka Nissinen, teksti: Johanna Hellsten, kuvitus: Taïga Rapinat

Työpaikalla tarttunut korona on ammattitauti

Koronan jälkitaudit ovat vielä arvoitus. Jo sen takia ammattitautimääritys kannattaa hankkia.

Koronatestissä kannattaa käydä aina, kun epäilee mahdollista tartuntaa.

Helmikuun loppuun mennessä Tapaturma-asiain korvauslautakunta on määritellyt lähes 210 koronasairastumista ammattitaudiksi. Lähes kaikki ammattitautiluokituksen saaneet tapaukset ovat sosiaali- ja terveydenhuollon piiristä.

Rakennusalan koronatautiryppäät eivät ole nähtävästi vielä olleet korvauslautakunnan käsittelyssä. Muiden kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tapausten vähäisyyden vuoksi Tako ei voi tietosuojasyistä kertoa mitään mahdollisista rakennusalan ammattitautilausuntopyynnöistä.

Koronatartunnat näkyvät myös Rakennusliiton sosiaalipoliittiselle asiantuntijalle Tiina Nurmi-Kokolle tulevissa yhteydenotoissa.

– Yritysten luottamushenkilöt ovat kyselleet miten erilaisissa koronatilanteissa pitää toimia.

Vakavat epidemiat ovat olleet rakennusalallakin erittäin harvinaisia. Niinpä altistumisen, karanteenin ja sairastumisen käsitteet ovat tulleet ensimmäistä kertaa työsuojeluvaltuutettujen eteen.  

– Altistuminen ei aiheuta yksinomaan oikeuta korvauksiin työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan. Jos tartunnan on saanut työmaalla, se kuuluu lakisääteisen korvauksen piiriin, Nurmi-Kokko selventää.

Yksi syy rakennusalan vähäiseen määrään Takon ammattitautilausuntopyynnöissä voi olla se, että työnantajat eivät ole vielä ilmoittaneet tartunnoista vahinkovakuutusyhtiöille.

– Tämä ilmoitusvelvollisuus ei ole välttämättä aivan selvää työnantajille. Olen ohjeistanut jäseniämme tekemään ilmoituksen itse, jos työnantaja ei ole sitä tehnyt. Joidenkin vakuutusyhtiöiden nettisivuille on avattu ilmoituslomakkeita tätä varten, Nurmi-Kokko kertoo.

Jälkitaudit voivat yllättää

Koronan aiheuttamat jälkiseuraukset saattavat olla pitkäaikaisia. Jälkitaudeista ei tiedetä vielä paljoakaan, mutta tälläkin hetkellä vuoden takaisen pandemian ensiaallon sairastuneista jotkut eivät ole vieläkään päässeet palaamaan normaaliin elämänrytmiin.

– Tästäkin syystä koronailmoitusten tekeminen on äärimmäiseen tärkeää. Silloin pitkäaikaiset terveysongelmat ja mahdollinen työkyvyttömyys tulee korvauksen piiriin.

Koronavirus on biologinen altiste ja se kuuluu työnantajan lakisääteisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Altistuneiden työntekijöiden listaa on säilytettävä 10 vuotta ja sairastuneista työntekijöistä tietoa on säilytettävä 40 vuotta.

– Ammattitautitapauksissa selvitetään työmaan ja sen sosiaalitilojen olosuhteet ja suojautumisen mahdollisuudet.

Työmatkat ja työntekijöiden mahdollinen majoittuminen eivät kuulu ammattitautiseurannan piiriin.

– Voikin kysyä kuuluuko työnantajan velvollisuuksiin taata kunnolliset majoitustilat reissutyöntekijöille. Hotelleissa olisi nyt kapasiteettia tarjolla. Samalla työnantajat voisivat tukea toista koronan aiheuttamista talousongelmista kärsivää yrittäjäkuntaa, Nurmi-Kokko vinkkaa.

Uudessa tilanteessa tarvitaan tutkimusta

Koronapandemia vaatii viranomaisten selvitystyötä monella tasolla.

– Korona on meille uusi ammattitauti ja siksi kaikista tapauksista vakuutuslaitos pyytää lausunnon Tapaturma-asiain korvauslautakunnalta. Tällä tavalla taataan kaikkien työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu, Työterveyslaitoksen ylilääkäri Satu Soini toteaa.

– Koronan pitkäaikaisia lääketieteellisiä vaikutuksia ei vielä tunneta.

Takon toimiston päällikön Kirsi Salon mukaan yksi syy, miksi rakennusalan tautiryppäät eivät vielä näy korvauslautakunnan käsittelyssä, voi olla yritysten omien selvitysten keskeneräisyys. Ammattitauti-ilmoituksen tekeminen vakuutuslaitokselle on työnantajan velvollisuus. Salo suosittelee työntekijöitä tekemään koronatauti-ilmoituksia vakuutusyhtiöille, mikäli tartunta on saatu työmaalla ja jos työnantaja ei ole ilmoitusta tehnyt.

– Vakuutusyhtiö pyytää ilmoituksen jälkeen selvitystä ammattitautitapauksesta ja mahdollisesta altistumisesta.

Salo suosittaa ammattitauti-ilmoituksen tekoa mahdollisimman pian, sillä selvitystyön tekeminen on helpompaa tuoreiden tapausten osalta.

Tako on käsitellyt helmikuun loppuun mennessä 251 korona-altistuksesta tehtyä lausuntopyyntöä työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen perusteella. Näistä 208 tapauksessa katsottiin kyseessä olevan ammattitauti.

Rakennusliiton nettisivuille on koottu Korona ja rakennusala -tietopaketti, josta on hyvä aloittaa, mikäli epäilee koronavirustartuntaa.

Teksti: Jukka Nissinen, kuva: Kimmo Brandt

Kunta ei voi sulkea ”koronatyömaata”

Kuvan työmaa ei liity tapaukseen.

Rakennustyömailta paljastuu jatkuvasti isoja tartuntaketjuja, mutta vain joitakin yksittäisiä työmaita on suljettu kokonaan. Esimerkiksi Lehto Tilat Oy:n työmaalla Helsingin keskustassa – Rakennusmestarien talon muuttaminen hotelliksi – havaittiin 12.2. tehdyssä massatestauksessa yhteensä 30 koronatartuntaa, mutta Rakentajan saamien tietojen mukaan työmaa pyörii edelleen.  

Helsingin Sanomien jutussa (16.2.) Lehdon henkilöstöjohtaja Kaarle Törrönen sanoo työmaan sulkemisesta, että niin kauan kuin viranomaisilta ei tule selkeää määräystä, pääurakoitsijalla ei ole selkeää selkänojaa rikkoa aliurakoitsijoiden kanssa tekemiään sopimuksia

Helsingin epidemiologien toiminnan ylilääkäri Sanna Isosomppi toteaa yksiselitteisesti: 

– Ratkaisun työmaan sulkemisesta tekevät urakoitsijat. 

– Kunnalla ei ole juridista oikeutta sulkea yksityistä rakennustyömaata. Käytännössä siis ainoa mahdollisuutemme vaikuttaa asiaan on asettaa kaikki työntekijät karanteeniin. Karanteenipäätös on niin vahvasti yksilönvapautta rajoittava päätös, että siihen täytyy olla erityisen vahvat perusteet. Eli tartuntoja täytyy olla niin paljon, että on perusteltu syy epäillä kaikkien altistuneen, Vantaan tartuntataudeista vastaava ylilääkäri Kirsi Valtonen kertoo yleisistä periaatteista. 

Espoon tartuntataudeista vastaava ylilääkäri Anu Mustakari vahvistaa tiedon. 

– Tartuntatautiviranomainen ei voi nykyisen lain puitteissa sulkea työmaata. Sulkeminen on pääurakoitsijan päätös, johon liittyvässä riskinarviossa tartuntatautiasiantuntijat toki auttavat. Tilanteet arvioidaan yksilöllisesti, ja keskeistä on positiivisten näytteiden määrä ja laajuus työmaan eri osissa sekä kuinka todennäköisenä pidetään, että työmaalla on jo tapahtunut laajaa tartuntojen leviämistä. 

Massatestausta matalalla kynnyksellä 

Viime vuoden keväästä lähtien muassa SRV:n, Skanskan, Lehdon ja YIT:n työmailla on päädytty tekemään koko työmaan henkilöstön massaseulontoja. Niillä on paljastunut laajoja tartuntaketjuja. Miten työmaiden massaseulontoihin päädytään? Onko jokin tartuntojen määrän raja, jolloin kaikki joutuvat testiin? 

– Joukkoseulontapäätös tehdään tartuntatautilääkärin toimesta ja riippuu sairastuneiden määrästä, mahdollisesta muuntovirusepäilystä ja työmaan kokonaistyöntekijämäärästä. Lisäksi päätökseen vaikuttaa se, epäilläänkö jatkotartuntoja työmaalla vai löytyykö työntekijöille selkeä tartunnanlähde jostakin muualta. Tilanteet siis arvioidaan tapauskohtaisesti eikä mitään selkeitä lukumäärällisiä rajoja siksi pysty sanomaan, Valtonen kertoo.  

Isosompin mukaan seulonnan tarpeellisuus arvioidaan tilannekohtaisesti. Tällä hetkellä seulontoja toteutetaan Helsingissä rakennustyömailla matalalla kynnyksellä. 

Espoon osalta Mustakari toteaa, että periaatteessa yksikin tapaus riittää. 

– Jos on voimakas epäily, että tartunta on saatu juuri työmaalta. Yksittäinen tapaus johtaa joka tapauksessa vähintään altistuneiden kartoitukseen ja karanteeniin, ja jos tartuntariskiä pidetään suurena esimerkiksi virusmuunnoksen epäilyn perusteella, altistuneet myös testataan, Mustakari sanoo. 

Mustakarin mukaan tyypillinen joukkotestauksen laukaiseva tilanne on, että työmaalla on todettu 2 tai useampia tapauksia, joiden välille ei ole pystytty osoittamaan yhteyttä. Tämä viittaa siihen, että taudin tarttumista on jo voinut tapahtua laajemminkin eikä kaikkia sairastuneita ole tunnistettu. 

Työmaa pyörii tartunnoista huolimatta 

Yleinen käytäntö on myös se, että kun massatestaus on tehty, työmaa jatkaa pyörimistään mahdollisten tartuntojen vahvistumiseen saakka. Esimerkiksi aiemmin mainitulla Lehdon hotellityömaalla massatestaus tehtiin perjantaina ja tartuntojen määrästä tiedotettiin seuraavan tiistaina. 

Isosompin mukaan se, että työmaa pyörisi normaalisti, ei pidä paikkaansa. 

– Oireiset ja altistuneiksi arvioidut työntekijät eivät ole työssä, vaan heidät on määrätty eristykseen ja karanteeniin vastaavasti. Oireettomat ja muut kuin altistuneet työntekijät voivat käydä työssä seulontatestin tulosta odottaessaan. 

– Seulonnalla tutkitaan oireettomia kokonaistilanteen arvioimiseksi, mistä syystä työmaan toiminta voi jatkua normaalisti ainakin kunnes vastaukset on saatu, Valtonen kertoo Vantaan periaatteista. 

Mustakari muistuttaa, että tilanteet ovat erilaisia. 

– Jos tartuntoja todetaan heti alkuvaiheessa laajasti, työmaan ei useinkaan kannata toimia normaalisti, ja moni urakoitsija päättääkin ottaa muutaman päivän aikalisän, jotta tilannekuvaa saadaan testauksella ensin tarkennettua. Merkittävä osa työntekijöistä voi tällöin olla myös karanteenissa, mikä sekin vaikeuttaa normaalia toimintaa. 

Mustakari kertoo, että osa työmaista on tarkasti kohortoituja, eli eri työporukat eivät sekoitu töissä eivätkä tauoilla. Jos tartunnat ovat tällöin vain yhdessä lohkossa, muut osat voivat tällöin toimia normaalisti, vaikka testausta olisikin varmuuden vuoksi tehty myös niissä. 

– Kaikki perustuu yksilölliseen riskinarvioon. 

Aloite joukkoseulontoihin työmaalla voi tulla joko urakoitsijalta tai kaupungilta. Isosompin ja Mustakarin mukaan tartuntatautiviranomaiset saavat tiedon oman kunnan asukkaiden tartunnoista. Työmailla voi kuitenkin olla työntekijöitä useiden eri kuntien alueilta. 

– Usein työmailla on useiden eri kuntien asukkaita töissä, ja tällöin kokonaiskuva voi valjeta työnantajalle ennen kuin kaikki tiedot tulevat sairastuneiden kotikunnista työpaikan kuntaan, Mustakari toteaa. 

Isosomppi korostaa yhteistyötä urakoitsijan kanssa.  

– Jos tartunnan saaneet ovat jonkun muun kunnan asukkaita, saamme siitä tiedon tartunnan saaneen kotikunnan tartunnanjäljittäjältä tai työmaan edustajalta. 

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Kylmiä suihkuja, jäisiä avantoja

Avantouintia Hernesaaren Löylyn avannossa pakkassäässä Helsingissä sunnuntaina 25. helmikuuta 2018. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Työterveyslaitos julkaisi syksyllä tutkimusraportin palomiesten fyysisestä rasituksesta palautumisen vauhdittamisesta kylmäsumusuihkun avulla. Tulokset olivat lupaavia, rasituksesta palautuminen nopeutui parhaimmillaan parilla tunnilla.

– Tuloksiamme voi helposti soveltaa ja hyödyntää kaikissa pelastustoimen ammateissa sekä vastaavissa raskasta fyysistä työtä sisältävissä ammateissa, Työterveyslaitoksen erikoistutkija Satu Mänttäri toteaa.

Kollegallani on kotikäytössä kylmäsumusuihku. Hänen mukaansa kylmähoito auttaa reumaattisiin kipuihin. Onko meillä ihmelääke kaikkiin vaivoihin?

TTL:n tutkimus on tehty pienelle ja hyväkuntoiselle koejoukolle. Kokeeseen osallistui vain 10 palomiestä. Esimerkiksi kiinalaisessa tutkimuksessa on huomattu, että avantouinti voi lisätä sydän- ja  verisuonitautipotilaiden kuolemanriskiä.

Tuoreen kanadalaistutkimuksen mukaan urheilijoiden voimaharjoittelun aikana ei kannata ottaa kylmiä suihkuja. Harjoitusten jälkeinen kylmähoito lieventää proteiinisynteesiä ja lihasten kasvua.

Jos sittenkin avantoon?

Valitettavasti kylmäsumusuihkuttelu ei ole ilmaista puuhaa. Suihkulaite maksaa lähes 900 euroa ja sitä ei voi asentaa ahtaisiin suihkutiloihin. Olisiko mahdollista saada samat vaikutukset halvemmalla? Avantouinti talvisin ja uimahallien kylmäaltaat ajavat saman asian. Kylmään veteen pulahtelijat ovat rakennelleet  vanhoista pakastimista kotikäyttöisiä kylmävesialtaita. Kannattaa muuten ottaa kylvyn ajaksi sähköt pois päältä.

Talviuinnin harrastajia on Suomessa 150 000 henkeä. Siitä huolimatta talvi- ja avantouintia ei ole tutkittu kovinkaan paljon. On mahdollista, että talviuintia säännöllisesti harrastavilla on kehossaan tavallista enemmän ruskeaa rasvaa, joka parantaa elimistön aineenvaihduntaa. Tosin esimerkiksi Turun yliopiston tutkija Milja Holstila on sitä mieltä, että suomalaisen kesän hytisyttävän epämiellyttävä keli saattaa tuottaa paremmin ruskeaa rasvaa kuin avantouinti.

Todennäköisesti tärkein syy talviuinnin suosiolle on sen aiheuttama hyvän olon tunne. Ilmiö tunnetaan tiedemaailmassa ja tämä hormoniryöppy on nimetty post-swim high -tilaksi. Sen voi vapaasti suomentaa avantouimarin pilvireissuksi.

Teksti: Jukka Nissinen, Kuva: Lehtikuva

Sisulla aina uudestaan ylös

Simo Kurkela, Teboil Kaakkurinhovi

Oli vuosi 2008. Luonnonkivijulkisivumuurien asentaja Simo Kurkela työskenteli Levin uudessa hotellikohteessa. Vuosi oli Lapissa kiireistä aikaa, taloja nousi pitkin tuntureita kuin sieniä sateella.

– Työmaalla oli hirveä kiire. Piti saada nostettua 450-kiloinen I-palkki ja yritin sanoa, että kurotin tulee 1,5 tunnin kuluttua, Kurkela kertoo.

Miehet alkoivat nostaa palkkia käsin ylös telineille. Kurkela ei lähtenyt kiipeilemään, vaan ohjasti maan päältä toisia. Palkki lipesi miesten käsistä. Kurkela nappasi palkista oikealla kädellä kiinni ja hänen ranteensa pyörähti väärin päin.

– Runttasin ranteen takaisin paikalleen ja muurasin vielä 2 varvia. Sitten lähdin Kittilän terveysasemalle ja käsi kipsattiin, Kurkela muistelee.

Ranne on tähän mennessä leikattu 5 kertaa. Viimeisellä kerralla se jäykistettiin ja siinä on nykyään titaanilevy. Puristusvoima on käytännössä mennyt ja erityisesti viileä ilma heikentää ranteen toimivuutta.

– En pysty nostamaan mitään painavaa ja se on rakennuksilla aika huono homma.

Kaivoskouluun ja mittamieheksi

Vuonna 2009 aloitettiin uudelleenkoulutuksen suunnittelu yhdessä vakuutusyhtiö Ifin ja työelämää, yrityksiä ja kuntoutujia tukevan asiantuntijataho Verven kanssa.

– Suunnittelussa selvitetään kaikki mahdollinen, mitä on aiemmin tehnyt ja mitä osaa. Ensin miettivät, voisinko kouluttautua mestariksi. Minulta puuttuivat kaikki vieraat kielet, koska niitä ei vielä vaadittu rakennusalan opinnoissa, kun minä olin nuori. Minut määrättiin kaivoskouluun, vaikka vähän epäilin, miten se onnistuu ranteen kanssa, Kurkela kertoo.

Koulutus kesti 3 vuotta. Käsi aiheutti jatkuvasti ongelmia. Siitä kuului rutinaa koko ajan, sillä kaikki pehmytkudos oli mennyttä.

– Kun koulu oli käyty, tulikin vakuutusyhtiöltä paperit, joissa ilmoitettiin, että yhtiö oli tehnyt virheen lähettäessään minut kaivoskouluun. En ollut siihen työhön kykeneväinen. Sitten otettiin toinen kierros ja eväät alkoivat olla aika vähissä. Lopulta pääsin oppisopimuskoulutukseen Mittamies Oy:hyn.

Tarina ei päättynyt vielä tässä vaiheessa onnellisesti. Mittamiehen työt osoittautuivat aivan mahdottomiksi, sillä Kurkelan käsi ei kestänyt kylmää lainkaan.

Kurkela ryhtyi laattamieheksi, mutta siinäkään ei käynyt hyvin: hän nosti työmaalla palotorjuntalaitteiston mattomiehelle auton takaa. Se ei ollut hyvä idea.

– Tein yhtä aikaa nosto- ja kiertoliikettä ja selkäranka sanoi 3 kertaa poks. Oli aika selvää, että en pysty enää rakennusalalle.

Vakuutusyhtiö ei ymmärrettävästi enää lähtenyt uudelleenkoulutuksen kolmannelle kierrokselle, mutta onni onnettomuudessa oli siinä, että Kurkela oli toiminut vuosia pitsa-kokkina yhdessä vaiheessa työuraansa. Tuttu ravintoloitsija pyysi töihin Oulun Teboil Kaakkurinhoviin.

– Kokkaan lounasta ja pyöritän pitsaa. Se on sopinut minulle hyvin. Jos jotain raskasta pitää nostaa, pyydän apua. Ja Voltarenia selkään, 53-vuotias Kurkela kertoo.

Tarkempaa selvitystä tarvitaan

Kurkela on ollut kaikesta huolimatta tyytyväinen vakuutusyhtiön toimintaan.

– Homma on pelannut hyvin sen kanssa, Kurkela toteaa.

Sen sijaan kuntoutuksen asiantuntijana toiminut taho saa pyyhkeitä.

– Siellä pohdittiin vaihtoehtoja vähän turhan löyhin perustein. Ensin kaikista yritetään tehdä mestareita. Eivät ne hommat sovi kaikille. Arvioinnissa pitäisi myös olla mukana paljon enemmän asiantuntijalääkäreitä. Esimerkiksi sen kaivoskoulun osalta olisi pitänyt tajuta, ettei tuolla ranteella pystytä tekemään niitä töitä.

Kurkelan mukaan myös ihmisten mentaalista puolta pitäisi selvittää paljon paremmin.

– Jollekin vakava tapaturma voi laukaista rankan masennuksen, eikä sellaisesta ihmisestä ole enää töihin.

Kurkela on onnistunut säilyttämään sisunsa ja elämänasenteensa rankoista vuosista huolimatta. Päivääkään ei ole ollut 13 vuoteen ilman kipuja.

– Kotoa olen oppinut jo pienestä pitäen tekemään töitä. Silloin lähdettiin auttamaan töihin heti kun kynnelle kykeni. Minulla oli ala-asteellakin ihan oikeat perunannosto- ja puimalomat. Metsätöissä kierrettiin isän kanssa. Eikä perheellinen voi heittäytyä olemaan, vaikka joskus tuntuisi siltä, ettei jaksaisikaan.

Teksti: Johanna Hellsten, kuvat: Mikko Törmänen

Melu ei tule tyhjästä

Rakentajien yleisimmät ammattitaudit ovat meluvamma ja asbestiplakkitauti. Vuosina 2005–2014 rakentajilla diagnosoitiin noin 1 300 vakavaa meluvammaa. Samaan aikaan rakentajilla todettiin lähes 750 asbestiplakki- ja asbestoositapausta. Asbestin aiheuttamat ammattitaudit ovat erittäin vakavia, mutta meluvammoista ei yleensä puhuta julkisuudessa.

Työsuojelu on tehostunut ja suojaimet ovat parantuneet, mutta meluntorjunnassa on vielä tehtävää. Kuulosuojaimissa se ei jää ainakaan kiinni.

– Vaihtoehtoja on suojautumisen tarpeen mukaan sekä makuasiatkin huomioiden. Käyttökelpoinen vaihtoehto löytyy varmasti kaikille melualtistumistilanteisiin, Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Erkko Airo sanoo.

Onko meluntorjunta vaikeampaa rakennustyömailla kuin tehdasolosuhteissa?

–  Työnteon paikat vaihtelevat, samoin työvälineet, joista melu syntyy, Airo listaa rakennusmelun ongelmia.

Työmenetelmien ja -välineiden valinta on meluhaittojen syiden kitkentää. Uusien, hiljaisempien työkoneiden hankkiminen on työnantajan valintakysymys. Melulähteiden poistaminen on parasta melutorjuntaa.

Onko rakentajien asenteissa vielä korjattavaa?

– Parannusta asenteissa on tapahtunut, mutta maailma ei ole valmis tässäkään suhteessa. Yksilöiden välillä on tietenkin eroja, Airo miettii.

– On tärkeää, että suojaimia opetellaan käyttämään oikein ja huolellisesti. Muuten kuulovauriot eivät katoa tilastoista.

Rakennusalalla paljon melua

Airolla on kokemusta rakentamisen meluntorjunnasta 20 vuoden ajalta. Parempaan suuntaan on menty, mikä näkyy myös tilastoissa.

– Meluvaurioepäilyjä oli esimerkiksi vuonna 2016 noin 1 000 tapausta.  Vahvistettuja kuulovaurioita oli vajaat 400, Airo laskee.

Rakentaminen oli meluvaurioiden osalta pahin ammattiala Suomessa. Jopa metalliala jäi kakkoseksi meluvammojen osalta. Kuulovaurio voi syntyä pitkän ajan kuluessa, jolloin kuulon huononemista on vaikea huomata.

– 85 desibelin jatkuva melu on merkittävän riskin raja-arvo. Rakentamisessa on myös iskumelua, joka äärimmillään voi aiheuttaa tapaturmatyyppisen kuulon aleneman. Yleensä kyse on kuitenkin vuosien prosessista.

Airon mukaan vapaa-ajan esimerkit ovat auttaneet kuulon suojauksen merkityksen ymmärtämisessä.

– Ihmiset ovat tottuneet käyttämään konserteissa ja keikoilla korvatulppia.

Samalla musiikin kuuntelu kannettavilla laitteilla on lisääntynyt niin vapaa-ajalla kuin töissäkin. Se voi luoda uusia ongelmia, mikäli musiikkia kuunnellaan liian lujaa. Työpaikalla saatetaan korvata kuulosuojaimet kuulokkeilla.

– Nykyiset suoraan korvakäytävään työnnettävät silikonisovitteiset kuulokkeet asettuvat paikoilleen hyvin tiiviisti. Siitä voi tulla harhakuvitelma, että ne toimisivat kuulosuojaimina meluisassa työympäristössä.

Musiikin kuuntelusta ei suurta haittaa

Moni vanhempi rakentaja on pelännyt, että kuulokkeiden käyttäminen aiheuttaa työturvallisuusongelmia siksi, että ympäristön seuranta jäisi vähemmälle. Airo ei ole löytänyt vahvaa tutkimusnäyttöä taustamusiikin tai -puheen työsuojeluhaitoista, mutta tunnistaa tilanteen.

– Työpaikoilla käydään perusteltua keskustelua siitä, miten musiikin kuuntelu vaikuttaa havainnointiin tai keskittymiseen. En ole suoraan kuullut työpaikoilla tapahtuneista tapaturmista, jotka olisi liitetty musiikin kuunteluun, mutta olen lukenut yksittäisistä tapauksista, joissa radion/musiikin kuuntelun on epäilty olevan tapaturman osasyy.

Airo ei sulje pois havainnoinnin herpaantumisen mahdollisuutta.

– Jos äänilähde on kuulosuojaimessa, niissä on rajoitettu äänen voimakkuutta. Edellä mainituista mahdollisista epäilyistä ja huolista riippumatta rajoitustoiminto on hyvä asia kuulonsuojaimen toiminnan kannalta kuulon suojelemisen apuvälineenä.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

Kropan krempoissa liike on lääke

Rakennusalalla tehdään edelleen raskaita fyysisiä töitä, usein myös hankalissa asennoissa. Lisäksi erilaisia loukkaantumisia on edelleen enemmän kuin melkein millään muulla alalla. Harva rakentaja säilyy krempoitta koko työuransa ajan.

Liikettä, ei leikkelyä

– Olkapäihin liittyviä ongelmia on paljon, samoin lyhyt- ja pidempikestoisia alaselkävaivoja, tenniskyynärpäitä sekä polvien ja lonkkien nivelrikkoja, työterveyslääkäri Outi Pentinlehto Mehiläinen Oy:stä kertoo.

Pentinlehdon mukaan olkapääongelmista suuri osa on kiertäjäkalvoon liittyviä ongelmia, tulehduksia, vamman aiheuttamia repeämiä tai rappeuman seurauksia. Jo työuransa alussa olevia parikymppisiä joutuu hoitoon kremppojen takia.

– Vielä 5 vuotta sitten näitä ongelmia hoidettiin paljon leikkauksilla, esimerkiksi olkalisäkkeen avarrusleikkauksella. Tutkimus on osoittanut, että samaan lopputulokseen päästään fysioterapialla ja leikkauksia pyritään välttämään. Kun työterveyslääkäri on todennut ongelman, hän tekee lähetteen fysioterapeutille, joka tutkimuksen ja haastattelun perusteella antaa kuntoutusohjeet, työfysioterapeutti Minna Havunen kertoo.

Pentinlehdon mukaan kipua voidaan ensin hoitaa kuurina otettavilla kipulääkkeillä ja joissain tapauksissa käytetään myös kortisonipistoksia tulehduksen hillitsemiksi. Kipua voidaan lievittää myös kylmällä ja levolla. Myös sairasloma voi olla tarpeen kuormituksen keventämiseksi.

– Usein kevyt lihaskuntoharjoittelu auttaa, sillä liike on lääke. Lisäksi ohjaan työergonomiaa ja työtapoja tai työolosuhteita sellaisiksi, että vastaava ongelma ei toistuisi, Havunen kertoo.

Kuinka hyvin ihmiset muistavat tehdä kuntouttavia liikkeitä?

– Kipu on hyvä muistuttaja. Niin kauan kuin kipua tuntuu, muistaa liikkeet tehdä. Haastavampaa on siinä vaiheessa, kun kipu on poissa. Harjoituksia pitäisi tehdä jatkuvasti, ettei ongelma toistu, Havunen sanoo.

Toipumisaika on kiinni oman jaksamisen lisäksi työtehtävistä.

– Jos verrataan esimerkiksi rakennussiivousta ja yläsuuntaan tehtävää piikkaustyötä, on työn raskaudessa ehkä jonkin verran eroa, Pentinlehto sanoo.

Kuntoutus on syytä hoitaa huolella, koska jos esimerkiksi olkapää joudutaan leikkaamaan, kestää toipuminen pikemminkin kuukausia kuin viikkoja.

Työpäivä alkuun turvallisesti

Tuki- ja liikuntaelinvammojen ja -kulumien ehkäisy etukäteen on järkevää sekä työntekijälle että työnantajalle. Fyysisessä työssä kroppa on hyvä valmistaa päivän koitoksiin.

– Joka-aamuinen aamujumppa työmaalle tullessa joko yksin tai porukalla on hyvä alku. Siinä lämmitetään lihakset, notkistetaan nivelet ja herätetään hermosto, Havunen kuvaa.

Hyviä liikkeitä ovat erilaiset rangan kierrot, tasapainottelut yhdellä jalalla, kevyt kyykky ja hartioiden pyörittely. Hyvä liike keskellä työpäivääkin on nostotöiden jälkeen selän taivutus taaksepäin.

– Kaikki näitä voi tehdä myös pienissä erissä työpäivän aikana parin minuutin ajan, Havunen sanoo.

Hyvä työturvallisuus ei vaikuta vain tapaturmatiheyteen vaan myös muuhun fyysiseen hyvinvointiin.

– Nykyään rakennustöihin on olemassa monenlaisia apuvälineitä työtä helpottamaan, mutta käytetäänkö niitä kiireessä, on toinen kysymys. Tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja työsuojelulla yhdessä työterveyshuollon kanssa on tässä iso ja tärkeä osa, Havunen toteaa.

Pelkkä fyysinen työ ei riitä kuntoiluksi

Varsinkin vanhemmissa rakentajissa on niitä, jotka ajattelevat raskaan fyysisen työn käyvän liikunnasta ja että töiden jälkeen riittää lepo sohvalla. Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi siihen, miten kivuliaita vanhemmiten luonnollisesti muodostumat rappeumat kehossa ovat, voi vaikuttaa säännöllisellä liikunnalla myös työajan jälkeen.

– Nykynuoret ovat tietoisempia tästä. He tietävät, että raskas työ vaatii hyvää lihaksistoa. Nuorilla toisaalta saattaa mennä joskus yli. Jos rankan työpäivän jälkeen vetää vielä todella rankan treenin, se voi olla liikaa, Havunen muistuttaa.

Niveliä ja lihaksistoa olisi kuitenkin hyvä kuormittaa sopivasti, palautumista unohtamatta.

– Töistä palautuminen voi olla kevyttä liikuntaa, kehonhuoltoa kuten venyttelyä tai rullailua, rentoutumisharjoituksia, saunomista tai vaikka päiväunet. Sellaista, minkä kukin kokee rentouttavaksi, Havunen listaa.

– Sauna ja olut sen sijaan eivät ole paras vaihtoehto, sillä alkoholi heikentää pienissäkin määrissä yöunen laatua, Pentinlehto toteaa.

Palautumisen lisäksi tarvitaan myös kovempaa liikuntaa. Matalasykkeistä liikuntaa pitäisi saada viikoittain yhteensä vähintään 2,5 tuntia tai rankaa liikuntaa 1 tunti 15 minuuttia. Lisäksi lihaskuntoharjoittelua 2 kertaa viikossa.

Malliksi ylipuhuttiin Rakennusliiton hallituksen jäsen, Hartelan pääluottamusmies Janne Gren, joka jumppaa tässä Herttoniemen Hertsi-kauppakeskuksen viereisellä joutomaalla.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Tarkistettavaa työsuojeluvaltuutetuille

Bathroom renovation. LEHTIKUVA / SEPPO SAMULI

Kvartsipöly lisättiin syöpävaarallisten aineiden listalle koko EU:n alueella tänä vuonna ja sille altistuneet työntekijät on ilmoitettava vuosittain ASA-rekisteriin, jota Suomessa hallinnoi Työterveyslaitos.

– ASA-rekisteriin tehtävät ilmoitukset kuuluvat meidän valvontaamme, ylitarkastaja Satu Auno Etelä-Suomen Avin työsuojelun vastuualueelta kertoo.

Aunon mukaan tähän asti ASA-rekisteriin tehtäviä ilmoituksia on rakennusalalla ollut melko vähän, mutta kvartsipölyn tuleminen altisteiden listalle lisää sellaisten yritysten määrää huomattavasti, joiden täytyy tehdä ilmoitus rekisteriin.

– Tässä vaiheessa meillä ei vielä ole tarkkaa arvioita siitä, kuinka isoa työntekijämäärää ilmoitusvelvollisuus koskee. Joukko joka tapauksessa laajenee huomattavasti.

Auno kertoo, että asiasta on käyty aktiivista keskustelua sekä yritysten että sidosryhmien kanssa.

– Keskusteluista on käynyt hyvin ilmi se, että altistumisen arviointi on hankalaa. On selvää, että mittauksia ei ole järkevää toteuttaa kaikilla työmailla. Ilmoitusvelvollisuus täyttyy, kun työntekijän on todettu altistuneen kvartsipölylle biologisten altistumismittausten, työhygieenisten mittausten tai muilla työpaikoilla vastaavissa olosuhteissa tehtyjen selvitysten ja mittausten perusteella. Ellei käytettävissä ole mittaustietoja, altistuneiksi on ilmoitettava työntekijät, jotka ovat altistuneet merkittävän osan työajastaan vähintään 20 työpäivänä. Mutta mikä etäisyys pölyn lähteeseen lasketaan altistumiseksi? Tieto kehittyy koko ajan, kun tutkimus- ja mittaustietoa saadaan, Auno toteaa.

Yrityksillä vielä tehtävää

Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueilla on meneillään valtakunnallinen hanke, jossa tarkastetaan, millä tavalla yritykset ovat alkaneet noudattaa uusia velvoitteitaan. Kvartsipölyaltistumisen riski on muun muassa murskaamoissa, valimoissa, kaivannaisteollisuudessa, louhinta- ja kivitöissä sekä rakentamisessa työskentelevillä.

Koronapandemia on hidastanut Avin projektia, mutta heinäkuun alkuun mennessä Suomessa oli ehditty tehdä 64 työpaikkatarkastusta rakennustuoteteollisuudessa ja rakennusyrityksissä.

– Ainakin Pohjois-Suomen kohdalla näyttää siltä, että yritykset ovat odotelleet, mitä viranomaiset velvoittavat tekemään. Riskien arviointia kvartsipölyn osalta ei ollut tehty kuin yksittäisissä yrityksissä. Oma-aloitteisuus on puuttunut, ylitarkastaja Lasse Ketola Pohjois-Suomen Avin työsuojelun vastuualueelta kertoo.

Myöskään työterveyshuollon kanssa ei ole päivitetty työpaikkaselvityksiä eikä siten myöskään siihen perustuvia työsuojelun toimintaohjelmia.

– Vaaroja on tunnistettu, mutta riskejä ei ole arvioitu, Ketola sanoo.

Kun riskien ja altistumisien arviointia ei ole tehty, ei pystytä tekemään myöskään ASA-luetteloita altistuneista henkilöistä.

Tietoa ja tutkimusta tarvitaan

Osa ongelmaa on siinä, että tutkimusta ja tietoa sitä, miten esimerkiksi työmailla altistutaan kvartsipölylle, on huonosti.

– TTL hakee parhaillaan rahoituspäätöstä tutkimushankkeelle, jossa testattaisiin eri työmenetelmiä ja niissä altistumista, Auno kertoo.

Betoniteollisuudessa on jo tehty yhdessä Työterveyslaitoksen kanssa opas kvartsipölyn hallinnasta tehdasympäristössä.

– Teollisuudessa on vakiintunut työympäristö, jossa on helpompi vaikuttaa pölynhallintaan. Olisi ehkä mietittävä, pitäisikö työmaidenkin pölyävät vaiheet tehdä teollisessa ympäristössä ja tuoda työmaalle valmiimpina, Ketola pohtii.

Ketolan mukaan alan toimijat voisivat kehittää tietyistä yleisistä työvaiheista ja -tavoista yhteismitalliset ohjeet, jolloin kaikkien ei tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan.

– Esimerkiksi piikkauksesta tai lattian hionnasta suunnitellaan työkortti, johon kirjataan työmenetelmät myös pölynsidontaan ja -hallintaan sekä tehdään mittaukset. Niiden tulosten pohjalta saataisiin tietoa 10–12 työvaiheesta ja niiden aiheuttamasta altistumisesta. Sillä päästäisiin jo pitkälle, Ketola sanoo.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Lehtikuva

Tuleeko rakentajista kyborgeja?

Rakennusala on fyysisesti raskas ja kuormittava ala, jossa työskennellään mitä erikoisemmissa asennoissa. Erilaiset kulumat ja vammat tuki- ja liikuntaelimistölle ovat valitettavan arkipäiväisiä. Työterveyslaitos on aloittanut  Kädet koholla työskentelyn keventäminen eksoskeletonin avulla -tutkimusprojektin, jossa tutkitaan, voisiko ulkoisesta tukirangasta olla apua raskaissa töissä.

Työterveyslaitoksen tutkijat liikkuvat paljon kentällä mittaamassa fyysistä kuormitusta erilaisissa ammateissa.

– Olemme nähneet paljon esimerkiksi asennustöitä, joissa vietetään melkein koko päivä kädet koholla, tutkimusprojektin vetäjä, erikoistutkija Satu Mänttäri kertoo tutkimuksen taustoista.

Mänttärin kollega oli kuullut eksoskeletoneista, ja tutkijat huomasivat, että niistä löytyi hyvin vähän tutkimusta ja käyttökokemuksia. Rahoitus saatiin yhteistyökumppaneiden – Ramirent Oy:n ja Talonrakennusteollisuus ry:n – kanssa Työsuojelurahastosta ja projekti saatiin käyntiin vuoden alussa.

Mittausta  kentällä ja laboratoriossa

Tutkimus koostuu kahdesta osasta; toisessa tehdään erilaisia mittauksia laboratoriossa ja toisessa osassa mennään työmaalle todellisiin työolosuhteisiin.

Eksoskeleton löytyi valmiiksi Työterveyslaitokselta. Sitä testaamaan rekrytoitiin 15 ihmistä laboratorioon tutkimuksen ensivaiheeseen. Mitä tutkittiin?

– Koehenkilö siirteli 2 kilogramman punttia 0,5 metrin matkan neljällä eri kulmalla, eli käsien asento vaihteli 60–150 asteen kulman välillä. Liikettä toistettiin niin kauan, että koehenkilö tunsi merkittävää väsymystä. Koe tehtiin ensin ilman eksoskeletonia, sitten sen kanssa, Mänttäri kertoo.

Kokeessa mitattiin ensinnäkin sitä, kuinka kauan koehenkilö jaksoi toistaa liikkeitä. Tulos vaihteli 2–5 minuutin välillä. Kokeen aikana lihasten aktiivisuutta mitattiin 8:lla ihoon kiinnitetyllä elektrodilla eli tehtiin niin sanottu EMG-rekisteröinti (elektromyogrammi).

– Elektrodeja kiinnitettiin käsivarsiin, niska-hartiaseudulle sekä alaselkään. Lisäksi tutkittiin veren happisaturaatiota, jotta nähtiin, miten käsivarsien lihakset saavat happea. Toistuva liike ja kohoasento alkaa hapottaa käsivarsien lihaksissa melko nopeasti.

Työn aikana mitattiin vielä lisäksi sykettä ja verenpainetta. Sydän kuormittuu, kun se pyrkii pitämään verenkierron tasapainossa käsien ollessa yläasennossa.

– Ennen suoritusta ja sen jälkeen lihaksien rakennetta tarkasteltiin ultraäänilaitteella. Sillä pystyttiin tutkimaan lihaksen pitkittäisrakenteesta sitä, millä tavoin lihaskalvon ja lihassolujen välisen kalvon kulma muuttuu. Kun lihas rasittuu, kulma suurenee lihaksen yrittäessä kompensoida voimantuottoa väsyessään. Samalla laitteella pystytään myös näkemään minkä verran lihas turpoaa, kun rasitus kerää sinne nestettä, Mänttäri sanoo.

Työterveyslaitoksella on testissä Skelexin eksoskeleton.

Lihasvasara ei vielä naputa

Tutkimusryhmällä on myös mittari kenttätyöhön, kun testejä päästään tekemään oikeilla työmailla. Mittari on nimeltään myotonometri. Laite näyttää kännykältä ja siinä on eräänlainen lihasvasara, joka naputtaa lihasta. Se mittaa lihaksen värähtelyllä lihaksen elastisuutta, kiinteyttä ja jäykkyyttä.

– Esimerkiksi niska-hartiaseutu jumii helposti työssä, jossa ollaan kädet koholla. Lihaksen elastisuus siis heikkenee ja jäykkyys kasvaa, Mänttäri kuvaa.

Tärkeää on myös mitata hermoston toimivuutta. Niin sanottu M-vaste kertoo, kuinka hyvin impulssit siirtyvät lihassoluille. Jos hermo väsyy, sen kyky siirtää impulsseja lihaksille hidastuu.

– Sitä varten koehenkilöön kiinnitetään elektrodit tiettyjen hermojen kohdalle. Toisin kuin lihakset, jotka ovat näkyviä, on hermojen löytäminen hiukan hankalampaa. Niitä pitää etsiä. Kun oikea kohta löytyy, annetaan hermolle ärsykkeenä pieni sähköisku eli impulssi. Sitten tarkastellaan, kuinka nopeasti impulssi kulkee, Mänttäri selittää.

Melkoinen määrä mittauksia. Mänttäri haluaakin painottaa, että he tutkivat nimenomaan ihmisiä, eivät vain työtapoja.

Tekniikan pitää sopia käyttäjälleen

Tutkijat ehtivät tehdä osan laboratoriomittauksista valmiiksi, ennen kuin korona-pandemia sulki laboratorion.

– Vaikka mittaukset jäivät kesken, oli meidän ihan pakko vilkaista tähän mennessä saatuja tuloksia Sanoisin tämänhetkisiä tietoja varovaisen myönteisiksi. Eroja siis näkyy siinä, tehdäänkö työtä eksoskeletonin kanssa vai ilman, Mänttäri toteaa.

Toisaalta vielä on selvitettävääkin. Repunmallinen eksoskeleton painaa jonkin verran. Tutkijoiden pitää selvittää, kuormittaako sen käyttäminen ylävartalon sijaan esimerkiksi alaselkää.

– Meillä käytössä olevassa eksoskeletonissa on hyvin säätövaraa erikokoisille ihmisille. Itse olen pienikokoinen ihminen ja se sopi myös minulle. Tosin säädöt olivat kyllä sitten ääriasennossa, Mänttäri kertoo.

On todella tärkeää, että käytössä oleva eksoskeleton sopii käyttäjälleen. Muuten siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Mänttäri arvioi, että rakennustyöntekijöille ei olisi suurtakaan kynnystä käyttää eksoskeletonia, jos sellainen olisi tarjolla.

– Rakentajat ovat tottuneet erilaisiin suojavälineisiin. Eksoskeletonin käytössä on kuitenkin yksi olennainen asia; miten sen saa sopimaan turvavaljaiden kanssa.

Mänttärin mukaan eksoskeletoneiden hyöty–kustannussuhde on aika hyvä. Puhtaasti jousitekniikalle perustuvan laitteen hinta pyörii 2 500 eurossa. Sellaiset, joissa on mukana elektroniikka ja hydrauliikkaa ovat kalliimpia, noin 10 000 eurosta ylöspäin.

Teksti: Johanna Hellsten, kuvat: Skelex