Takaisin

Tarkistettavaa työsuojeluvaltuutetuille

Rakentaja-lehti 14.8.2020

ASA-rekisteriin on ilmoitettava kvartsipölylle altistuneet.

Bathroom renovation. LEHTIKUVA / SEPPO SAMULI

Kvartsipöly lisättiin syöpävaarallisten aineiden listalle koko EU:n alueella tänä vuonna ja sille altistuneet työntekijät on ilmoitettava vuosittain ASA-rekisteriin, jota Suomessa hallinnoi Työterveyslaitos.

– ASA-rekisteriin tehtävät ilmoitukset kuuluvat meidän valvontaamme, ylitarkastaja Satu Auno Etelä-Suomen Avin työsuojelun vastuualueelta kertoo.

Aunon mukaan tähän asti ASA-rekisteriin tehtäviä ilmoituksia on rakennusalalla ollut melko vähän, mutta kvartsipölyn tuleminen altisteiden listalle lisää sellaisten yritysten määrää huomattavasti, joiden täytyy tehdä ilmoitus rekisteriin.

– Tässä vaiheessa meillä ei vielä ole tarkkaa arvioita siitä, kuinka isoa työntekijämäärää ilmoitusvelvollisuus koskee. Joukko joka tapauksessa laajenee huomattavasti.

Auno kertoo, että asiasta on käyty aktiivista keskustelua sekä yritysten että sidosryhmien kanssa.

– Keskusteluista on käynyt hyvin ilmi se, että altistumisen arviointi on hankalaa. On selvää, että mittauksia ei ole järkevää toteuttaa kaikilla työmailla. Ilmoitusvelvollisuus täyttyy, kun työntekijän on todettu altistuneen kvartsipölylle biologisten altistumismittausten, työhygieenisten mittausten tai muilla työpaikoilla vastaavissa olosuhteissa tehtyjen selvitysten ja mittausten perusteella. Ellei käytettävissä ole mittaustietoja, altistuneiksi on ilmoitettava työntekijät, jotka ovat altistuneet merkittävän osan työajastaan vähintään 20 työpäivänä. Mutta mikä etäisyys pölyn lähteeseen lasketaan altistumiseksi? Tieto kehittyy koko ajan, kun tutkimus- ja mittaustietoa saadaan, Auno toteaa.

Yrityksillä vielä tehtävää

Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueilla on meneillään valtakunnallinen hanke, jossa tarkastetaan, millä tavalla yritykset ovat alkaneet noudattaa uusia velvoitteitaan. Kvartsipölyaltistumisen riski on muun muassa murskaamoissa, valimoissa, kaivannaisteollisuudessa, louhinta- ja kivitöissä sekä rakentamisessa työskentelevillä.

Koronapandemia on hidastanut Avin projektia, mutta heinäkuun alkuun mennessä Suomessa oli ehditty tehdä 64 työpaikkatarkastusta rakennustuoteteollisuudessa ja rakennusyrityksissä.

– Ainakin Pohjois-Suomen kohdalla näyttää siltä, että yritykset ovat odotelleet, mitä viranomaiset velvoittavat tekemään. Riskien arviointia kvartsipölyn osalta ei ollut tehty kuin yksittäisissä yrityksissä. Oma-aloitteisuus on puuttunut, ylitarkastaja Lasse Ketola Pohjois-Suomen Avin työsuojelun vastuualueelta kertoo.

Myöskään työterveyshuollon kanssa ei ole päivitetty työpaikkaselvityksiä eikä siten myöskään siihen perustuvia työsuojelun toimintaohjelmia.

– Vaaroja on tunnistettu, mutta riskejä ei ole arvioitu, Ketola sanoo.

Kun riskien ja altistumisien arviointia ei ole tehty, ei pystytä tekemään myöskään ASA-luetteloita altistuneista henkilöistä.

Tietoa ja tutkimusta tarvitaan

Osa ongelmaa on siinä, että tutkimusta ja tietoa sitä, miten esimerkiksi työmailla altistutaan kvartsipölylle, on huonosti.

– TTL hakee parhaillaan rahoituspäätöstä tutkimushankkeelle, jossa testattaisiin eri työmenetelmiä ja niissä altistumista, Auno kertoo.

Betoniteollisuudessa on jo tehty yhdessä Työterveyslaitoksen kanssa opas kvartsipölyn hallinnasta tehdasympäristössä.

– Teollisuudessa on vakiintunut työympäristö, jossa on helpompi vaikuttaa pölynhallintaan. Olisi ehkä mietittävä, pitäisikö työmaidenkin pölyävät vaiheet tehdä teollisessa ympäristössä ja tuoda työmaalle valmiimpina, Ketola pohtii.

Ketolan mukaan alan toimijat voisivat kehittää tietyistä yleisistä työvaiheista ja -tavoista yhteismitalliset ohjeet, jolloin kaikkien ei tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan.

– Esimerkiksi piikkauksesta tai lattian hionnasta suunnitellaan työkortti, johon kirjataan työmenetelmät myös pölynsidontaan ja -hallintaan sekä tehdään mittaukset. Niiden tulosten pohjalta saataisiin tietoa 10–12 työvaiheesta ja niiden aiheuttamasta altistumisesta. Sillä päästäisiin jo pitkälle, Ketola sanoo.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Lehtikuva