Kolmanneksessa asbestipurkutöistä huomautettavaa

 
Vanhojen sähkökeskusten seinät ja kytkinlaitteiden taustat ovat tyypillisiä kohteita, jotka voivat sisältää asbestia. Kuva: Riitta Malve

– Kolmanneksessa asbestityömaiden tarkastuksista olemme havainneet puutteita asbestipölyn hallinnan suojauksissa, asbestityön ennakkoilmoituksissa ja asbestityön turvallisuussuunnitelmissa, ylitarkastaja Mikko Koivisto Länsi- ja Sisä-Suomen Avin työsuojelun vastuualueelta kertoo.

Arviolta noin puolet viime vuoden valvotuista asbestipurkutyömaista on koskenut asunto-osakeyhtiöitä.

Asbestilupien tarkastukset liittyvät työnantajan lupaprosessiin.

– Tällöin työnantajalla on intressi saada asbestipurkutyölupa ja lupa-asiat ovat olleet pääsääntöisesti kunnossa. Eniten huomautettavaa näissä tarkastuksissa on ollut asbestityössä käytetyissä ilmankäsittelylaitteissa, Koivisto toteaa.

Koivisto analysoi Rakentaja-lehden pyynnöstä, minkä tyyppisiä puutteita asbestipölyn hallinnassa on ollut.

– Suuressa osassa nuo velvoitteet on annettu kolmijakoiseen sulkukammioon – esimerkiksi niiden kokoon ja varusteluun – liittyen. Lainsäädännön mukaan varusteluun kuuluu sisimpään osaan pölynimuri vaatteiden imurointia varten sekä jäteastia tai -pussi kertakäyttövaatteita ja -varusteita varten. Keskimmäisessä osassa on oltava suihku tai peseytymisvälineet ja ulommassa osassa naulakko pitovaatteita varten. Lisäksi monesti on annettu velvoitteita varoitusmerkintöihin liittyen, Koivisto kertoo.

Pakollinen ilmoitusmenettely

Osana asbestipurkutyön valvontaa työsuojeluviranomaiset valvovat asbestipurkutyötä koskevaa ilmoitusmenettelyä. Asbestipurkutyöhön ryhtyvän on tehtävä alueellisesti työsuojeluviranomaiselle kirjallinen asbestityön ennakkoilmoitus.

– Ennakkoilmoitus on toimitettava 7 päivää ennen purkutyön aloitusta. Valvontaa kohdennetaan muun muassa ilmoituksiin, joissa 7 päivän ilmoitusaika ei täyty. Hätätyön kuten esimerkiksi putkirikon osalta ennakkoilmoitus on tehtävä heti, kun se on mahdollista. Muu perusteltu ilmoitusajasta poikkeaminen edellyttää alueellisen työsuojeluviranomaisen hyväksynnän, Koivisto muistuttaa.

– Asbestilupalupatarkastuksissa kaikkien asioiden on oltava kunnossa. Jos velvoitteita annetaan, tarkastajat suorittavat uusintatarkastuksen ja valvovat, että puutteet on korjattu. Lupaprosessi ei muuten etene, Koivisto kertoo.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Riitta Malve

Työntekijäammateissa on korkea kuolleisuus

Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessa havaittiin miehillä 31 ja naisilla 11 korkean kuolleisuuden työntekijäammattia. Näissä korkean kuolleisuuden ammateissa työskenteli neljännes kaikista miespalkansaajista ja kymmenesosa naispalkansaajista.

Korkean kuolleisuuden ammatteja molemmilla sukupuolilla olivat tarjoilijat, siivoojat, kiinteistönhuoltajat, lehden ja mainosten jakajat, pakkaajat ja lajittelijat sekä rahdinkäsittelijät ja varastotyöntekijät. Miehillä kuolleisuus oli korkeaa myös useilla rakennustyöntekijöillä, konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä kuljetustyöntekijöillä.

Suuressa osassa ammateista ammatin korkeasta kuolleisuudesta selittyi ainakin osa, kun koulutus, tulot, työttömyys ja toimiala huomioitiin.

Pieni palkka, työttömyys ja alkoholi

Väitöstutkimuksen tekijä, erikoistutkija Hanna Rinne Kelan tutkimusosastolta, on viettänyt koko tukijanuransa sosioekonomisten terveyserojen äärellä.

– Niitä on tutkittu Suomessa paljon, mutta silti ne erot ovat suuria. Minua kiinnosti pureutua syvemmin siihen, mikä tietyissä ammateissa on korkean kuolleisuuden syynä, Rinne kuvaa.

Rinne keräsi aineistonsa erilaisista rekistereistä; mukana on kaikki palkansaajat vuodelta 2000. Samalta vuodelta haettiin heidän tulonsa, koulutuksensa ja työttömyytensä sekä Tilastokeskuksen rekisteristä kuolinpäivä ja kuolinsyy vuoden 2015 loppuun saakka.

Korkeaan kuolleisuuteen vaikuttivat rakennusalalla taustatekijät kuten alhainen tulotaso ja työttömyys. Tarkasteltaessa 8:aa rakennusalan ammattia kaikissa näkyi myös alkoholi yhtenä kuolleisuuden taustatekijänä.

– Kaikki rakennusalan tutkituissa ammateissa kuolleisuus olisi ollut korkealla ilman alkoholinkin vaikutusta, mutta muutamassa alan ammatissa alkoholikuolleisuus selitti yli puolet kuolleisuudesta. Niitä ammatteja olivat muurarit ja laatoittajat, putkiasentajat ja -eristäjät sekä rakennusalan työntekijät ja avustavat työntekijät, Rinne listaa.

Rinteen mukaan elämäntavat ja työolot vaikuttavat toisiinsa.

– Yksilön syyllistäminen esimerkiksi alkoholin käytöstä ei kannata, työoloihin vaikuttaminen on tehokkaampaa. Terveyseroja kaventavien toimenpiteiden tulisi kohdentua aiempaa enemmän korkean kuolleisuuden työntekijäammatteihin. Vielä tärkeämpää on paneutua juurisyihin kuten haitallisiin työoloihin, Rinne toteaa.

Rakentajat käyttävät paljon terveyspalveluita

Rinteen väitöskirjan toinen puoli käsitteli terveydenhuollon palvelujen käyttöä. Siinäkin näkyi selkeästi, että työntekijäammateissa niitä käytetään enemmän. Rinne tarkasteli tilannetta Oulun seudulla.

– Tarkasteltujen miesten osalta esimerkiksi rakennusalan työntekijät käyttivät keskiarvoa enemmän terveyspalveluita. Naisten kohdalla toimistotyöntekijät käyttivät niitä eniten. Työntekijäammateissa olevien miesten osalta on kuolleisuus huomioiden selvää, että terveyspalveluiden käyttö oli silti riittämätöntä, Rinne arvelee.

– Onko kyse siitä, että kiinnostus omasta terveydestä ei ole niin korkea ja hoitoon ei hakeuduta ajoissa? Tutkimuksessa näkyi, että terveydenhuollon työntekijät käyttivät palveluita enemmän kuin muut, voiko se johtua siitä, että ovat kiinnostuneempia ja myös tietoisempia palveluista?

Rinne nostaa yhdeksi ongelmaksi sen, mitä myös Rakennusliitossa on huomattu; pienet työnantajat pitäisi vakuuttaa siitä, että työterveyspalveluiden tarjoaminen omille työntekijöille on kannattavaa.

– Työterveyshuollon puute on yhteydessä vähäisempään terveyspalveluiden käyttöön. Julkinen puoli ei pysty paikkaamaan vajetta.

Työntekijäammattien korkeampi kuolleisuus ei ole uusi ongelma. Onkin kysyttävä, miksi tilanne ei muutu?

– Näin on, vaikka Suomessa on jo pitkään tavoiteltu terveyserojen kaventumista. Silti olemme edelleen kärkipäässä, kun verrataan terveyseroja EU-tasolla. Tämä koskee erityisesti miehiä, naisilla terveyserot ovat pienempiä. Onko kyse esimerkiksi siitä, että Suomessa ammatit jakautuvat vahvemmin sukupuolen mukaan kuin monissa muissa EU-maissa? Rinne pohtii.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Jukka Nissinen

Asiantuntijan neuvo: Rakentajan tulisi liikkua vapaa-ajallaankin

Nina Koivumäki ei erityisemmin harrasta liikuntaa, mutta suostui sentään kokeilemaan ulkona sijaitsevia kuntoilulaitteita.

Jos sanoi, niin hänelle Minna Aittasalolla on vakava viesti:

­– Ei se työliikunta riitä. Työaikana ei kunto kohene. Päin vastoin työliikkeet ovat usein yksipuolisia toistoja, samanlaisia päivästä toiseen.

– Sitä mukaa kun ikää tulee lisää, täytyy vapaa-aikanakin harrastaa liikuntaa, jotta selviytyy töistä ongelmitta. Nuorempi työntekijä elpyy kuormitushuippuja sisältävistä fyysisistä töistä nopeammin, mutta vanhemmalla iällä elpyminen on hitaampaa.

Aittasalo tietää, mistä puhuu. Hän työskentelee liikuntaan keskittyvän UKK-instituutin vanhempana tutkijana. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja fysioterapeutti.

Miten saa haalariväen liikkumaan?

Minna Aittasalo pohtii työkseen sitä, miten ihmisten liikkumista voitaisiin edistää. Siitä aiheesta hän on tehnyt tohtorinväitöskirjansakin.

No miten?

– Helpointa ja ehkä pysyvintä on liittää liikkuminen arkirutiineihin. Esimerkiksi työmatkat voisi tehdä pyöräillen tai kävellen. Pyöräily kohentaa kestävyyskuntoa sekä vahvistaa reisilihaksia, jotka ovat tärkeitä esimerkiksi nostettaessa taakkoja. Nostothan pitäisi tehdä reisilihaksien avulla eikä selällä.

Aittasalon puhetta kuuntelee tarkkaavaisena Rekrytointipalvelu Sihti Oy:n pääluottamushenkilö Nina Koivumäki. Hänellä on monen vuoden kokemus rakennustyömailta, joten hänellä on paljon tietoa rakentajien kuntoilusta – ja kuntoilemattomuudestakin.

– Muuten hyvä, mutta rakentajien työmaat sijaitsevat yleensä niin kaukana kotoa, että  pyöräily töihin onnistuu harvoin. Niinpä työmaiden aidan vieressä ei nähdäkään rakentajien polkupyörärivejä, kuten monilla muilla työpaikoilla.

– Vaikka kyllä minä äskettäin puhuin rakennussiivoojan kanssa, joka tällä hetkellä pyöräilee töihin ja takaisin, 10 kilometriä suuntaansa.

Jatketaan siitä, miten liikkumista voitaisiin edistää.

– Työnantajatkin voisivat tässä tehdä yhtä ja toista. He voisivat tarjota henkilöstölleen liikuntaseteleitä kuntosalille, uimahalliin ja muihin liikuntapaikkoihin. He voisivat myös järjestää palauttavaa jumppaa työpäivän aikana.

Puheenvuoron ottaa taas Nina Koivumäki:

– Isommat työnantajat ovat järjestäneet rakennuksilla erilaisia keppijumppia työpäivän aluksi. Usein rakentajat naureskelevat tällaiselle ja osallistuminen on vähän sitä ja tätä. Mutta ajan myötä yleensä siitä innostutaan ja pian kaikki taivuttelevat vartaloaan keppijumpan tahdissa. 

– Valitettavasti vain pienet työnantajat eivät mitään jumppia järjestä. He kai laskevat minuutteja, jotka jumppa veisi työajasta. Eivät ajattele, että työntekijän fyysinen hyvinvointi sataa loppujen lopuksi myös työnantajan laariin.

– Aivan, hyväkuntoinen työntekijä selviytyy paremmin fyysisesti kuormittavasta työstä ja hänelle tulee vähemmän työperäisiä kremppoja kuin huonokuntoiselle. Joten työntekijän liikkuminen on myös työantajan etu, Aittasalo säestää.

Millaista kuntoilua?

Minna Aittasalo pohtii työkseen, kuinka ihmisten liikuntaharrastusta voitaisiin lisätä.

Aittasalo toistaa rakentajien liikkumisesta puhuttaessa yhtä avainsanaa. Se on: palauttava.

– Lihaskuntoharjoittelussa on tarpeen ylittää päivittäisen työn kuormittavuus liikkeitä tehtäessä. Näin helpotetaan kuormitushuipuista selviytymistä. 

Rankan työpäivän rasituksista toipumiseksi tarvitaan siis palauttavaa liikuntaa. Mutta millaista?

– Rakentajat ovat hyvin heterogeeninen joukko. Ei ole olemassa mitään yleispätevää reseptiä, jota voisi suositella kaikille.

– On katsottava yksilöllisesti, millainen on henkilön työnkuva, millainen kuormitus ja millaisia työasentoja ja -liikkeitä hänellä päivän mittaan on. Esimerkiksi maalari ei välttämättä hengästy, mutta sen sijaan hän voi tarvita tasapainoa kehittäviä tai niska-hartialihasten kestävyyttä parantavia harjoituksia.

– Yleisohjeena voisi sanoa, että liikkumisen pitäisi olla sellaista, että se auttaa suoriutumaan päivittäisestä työstä niin, että voimia jää vielä vapaa-ajalle.  

Tässä vaiheessa Nina Koivumäki puuttuu puheeseen:

– Olen työskennellyt rakennussiivoojana ja joutunut raahaamaan pölynimuria kerroksesta toiseen. Se käy ristiselän päälle. Huonokuntoinen ei jaksa kantaa imuria kerroksesta toiseen. Se taas on välttämätöntä, koska rakennusvaiheessa ei useinkaan ole käytössä hissejä.

Joku liikkuu, joku ei

Nina Koivumäki on pannut merkille valitettavan paradoksin: hyväkuntoiset liikkuvat, mutta huonokuntoiset eivät.

– Ne, joiden pitäisi kohentaa kuntoaan, eivät liiku, kun taas sutjakassa kunnossa olevat harrastavat kuntoilua. Olen myös havainnut, että nuoret rakentajat käyvät ahkerasti kuntosalilla, vaikka tekevätkin fyysistä työtä.

Minna Aittasalon mielestä kaikkien kannattaa harrastaa liikkumista. Jos ei muuta jaksa tai halua, niin kävely – sauvoilla tai ilman – on hänen mukaansa erinomainen palautumis- ja kuntoilumuoto. Tärkeää on, ettei rehki liikaa ja että osaa välttää vammoja.

– Kävely, ja tietenkin juokseminen, pitävät yllä ja parantavat kestävyyskuntoa. Japanilaiset ovat kehittäneet ajatuksen siitä, että joka päivä pitäisi kulkea 10 000 askelta vähintään. Minun täytyy kyllä rehellisesti todeta, että minun kaltaisen, istumatyötä tekevän on vaikea saada mittariin joka päivä noita 10 000 askelta. Hyvä tavoite on lisätä esimerkiksi 2 000 askelta siihen askelmäärään, joka itselle kertyy keskimäärin päivässä. Lisäys vastaa noin 15 minuutin reipasta kävelyä.

Aittasalo haluaa korostaa, että kaikenlainen liikkuminen on hyväksi. Niin varsinainen harjoittelu kuin hyötyliikuntakin, jossa kunto nousee ikään kuin ”siinä sivussa”.

Nina Koivumäki on rakennuksilla työskennellyt paitsi siivoojana, myös lattian hiojana, maalarina, raudoittajan apulaisena, paikkarina ja piikkaajana. Hän sanoo, että ei nykyisin kuntoile sanan varsinaisessa merkityksessä.

– Mutta meillä on omakotitalo rinteessä. Ylimmän ja alimman kohdan välillä on 26 metriä ja talossa on paljon portaita. Kyllä siinä reisilihakset vahvistuvat, kun ravaa tonttia ja portaita päivän mittaan edes takaisin.

UKK-instituutin läheisyydessä, Kaupin urheilupuistossa on kuntolaitteita taivasalla. Nina Koivumäki asettuu kokeilemaan niistä yhtä kuvaa varten.

– Ties vaikka vielä innostuisin, hän kommentoi rautaa nostaessaan.

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen

Rakentajat työterveyshuollossa

Mehiläinen, Pihlajalinna ja Terveystalo ovat suuria työterveydenhuollon palveluntuottajia. Rakentaja käy yleensä työterveyshuollossa lääkärillä.

Tuoreimman Kelan työterveyshuoltotilaston mukaan vuonna 2020 rakennusalan työntekijät kävivät työterveyshuollon tarkastuksissa 72,3 kertaa 100:a työntekijää kohden. Se on hieman keskimääräistä enemmän (67,8 käyntiä), mutta hieman vähemmän kuin teollisuusammateissa (79,4 käyntiä).

Kaivoksissa ja louhintatöissä työskentelevät työntekijät kävivät eniten työterveyshuollon terveystarkastuksissa, 126,6 käyntiä työntekijää kohden. Tässä työntekijäryhmässä on todennäköisesti mukana myös Rakennusliiton jäseniä.

Rakentajat kävivät muita työntekijöitä keskimääräistä enemmän lääkärin ja terveydenhoitajan tarkastuksissa. Rakentajien työterveyshuollon tarkastuksista lähes 88 prosenttia oli lääkärin tai terveydenhoitajan tekemiä.

Sen sijaan fysioterapeutin ja erikoislääkärin vastaanotolla käytiin keskimääräistä hieman vähemmän. Psykologilla käynti oli merkittävästi vähäisempää muihin aloihin verrattuna. Työterveyspsykologin vastaanotolla suomalaiset työntekijät kävivät keskimäärin 2,1 kertaa 100:a työntekijää kohden. Rakentajien vastaava luku oli 0,8 kertaa 100:a työntekijää kohden.

Sairaanhoitokäyntejä rakentajille kertyi 139,4 kertaa 100:a työntekijää kohden, mikä on merkittävästi muita ammattialoja vähemmän. Kaikkien alojen keskiarvo 173,5 kertaa 100:a työntekijää kohden. Sairaanhoitokäynnit keskittyivät lääkärien vastaanotolle, osuus oli reilut 78 prosenttia.

Laboratorio- ja kuvantamistutkimuksissa rakentajat kävivät 274,1 kertaa 100:a työntekijää kohden. Laboratoriokäyntejä oli keskimääräistä vähemmän, kuvantamistutkimuksia keskimääräistä enemmän.

Yksityiset työterveysasemat ja lääkärikeskukset tuottavat selkeästi suurimman osan työterveydenhuollon palveluista rakennusalalla.

Yhteistyö parantaa työterveyshuoltoa

Mehiläisen vastaavalla työterveyslääkärillä Unto Palosella on tilastotietoa tukeva näppituntuma.

– Rakennusalalla tuki- ja liikuntaelinten (tule) sairaudet ovat sekä tärkein käyntisyy että sairauspoissaolojen aiheuttaja. Mielenterveyden sairauspoissaolot ovat hiukan nousussa, mutta ovat yhä merkittävästi pienempi syy sairauspoissaoloihin. Asiantuntija- ja toimistotöissä mielenterveysongelmat ovat isommassa roolissa rakennusalaan verrattuna.

Osa mielenterveysongelmista voi Palosen mukaan kuitenkin piiloutua fyysisen oirehtimisen taakse.

– Pitkien kipuoireilujen taustalla voi olla jaksamisen ongelmat esimerkiksi hankalan perhetilanteen takia.

Mehiläisen työterveyshuollon asiakaskannasta rakennustoimialalla noin 10 prosentin osuus. Palosen mukaan toimialaluokitus ei taivu aivan täsmälliseen ammattien mukaiseen määritykseen.

Rakennustoimialan työterveyshuollon asiakaskäyntejä vuonna 2022 oli Mehiläisessä työntekijää kohden 20 prosenttia vähemmän kuin muilla toimialoilla.

– Vaikka vuosi 2022 on koronan vuoksi ollut hyvin poikkeava, näyttäisi käyntisuhde pysyneen samanlaisena kuin koronaa edeltävänä aikanakin, Palonen sanoo.

Palonen haluaisi lisätä työterveyshuollon, työsuojelun ja työnjohdon välistä yhteistyötä. Erityisesti silloin, kun työntekijän työkyky on alentunut, yhteistyötä tarvitaan työn kuormituksen räätälöintiin.

– Yhteistyöllä voidaan vaikuttaa sairauspoissaoloihin ja ennen kaikkea työturvallisuuteen. Tapaturmien ehkäisy on meidän kaikkien vastuulla.

Palonen muistuttaa, että vuosi sitten fysioterapeuttien asema muuttuu työterveyshuollon asiantuntijasta ammattihenkilöksi. Tämä tarkoittaa sitä, että fysioterapeutin vastaanotolle voi mennä tarvittaessa ilman lääkärin lähetettä.

– Meillä osa fysioterapeuteista on saanut lisäkoulutusta ja heillä on oikeus kirjoittaa lyhyt poissaolo tarvittaessa. Valtaosassa tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa varhain aloitettu fysioterapia ja omaehtoinen harjoittelu on paras ratkaisu vaivan parantamiseen.

Rakentajilla on hyvä työmotivaatio

Terveystalolle rakennusala on yksi suurimmista työterveyshuollon asiakasryhmistä.

Terveystalon Työterveyshuollon erikoislääkäri Matti Palomäen mukaan psykososiaalinen kuormitus on suhteellisesti suurempaa työnjohdolla ja pelkkää toimistotyötä tekevillä henkilöillä. Fyysinen kuormitus näkyy erityisesti työntekijätasolla, mutta työnjohdolla on myös paljon työtä vaikeuttavia tule-vaivoja.

– Työntekijöillä on paljon lakisääteisiä terveystarkastuksia, sillä heidän työssään on paljon altisteita, kuten melua, käsitärinää, pölyä ja kemikaaleja.

Moni työnantaja tarjoaa työntekijöilleen perustyöterveyshuollon päälle myös sairauksien hoitoa.

– Rakennustyöntekijöille tyypillisiä ovat tuki- ja liikuntaelinten sairauksien hoito. Ne korostuvat työterveyshuollossa, koska vaikuttavat merkittävästi työkykyyn. Niiden rinnalla käytetään työfysioterapeutin palveluja. Työfysioterapeutit jalkautuvat myös työmaille antamaan yksilöllistä ohjausta.

Sairauslomapäivien väheneminen nopeamman hoitoon pääsyn ansiosta näkyy suoraan työnantajien pienempinä kuluina.

Rakennusalan työntekijät ovat olleet Palomäelle mukavia asiakkaita.

– Rakennusalan ihmisillä on hyvä motivaatio työhönsä. Monilla on korkea kynnys jäädä pitkille sairaslomille ja ihmisillä on kiire päästä takaisin töihin, Palomäki sanoo.

Hyvän motivaation kääntöpuolena on Palomäen mukaan alanvaihdon vaikeus silloin, kun toimintakyky ei enää riitä rakennustöihin.

Palomäen mukaan rakennusalan sairauspoissaolojen trendi on ollut viime vuosina samanlainen kuin koko väestön sairauspoissaolojen kehitys.

– Koronapandemiavuonna 2020 sairauspoissaolot vähenivät koko maassa. Ne vähenivät jopa niillä työpaikoilla, jossa ei ollut mahdollisuutta etätyöhön. Rakennusalalla koronan esiintyminen painottuu vuonna 2021 työntekijöihin. Vuonna 2022 koronan esiintyminen oli työntekijöiden lisäksi suurta myös toimihenkilöillä, joilla se on ollut suurin sairauspoissaoloja aiheuttanut tekijä.

Tällä hetkellä Terveystalon rakennusalan asiakkaiden tärkein syy sairauspoissaoloihin on tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, osuus on 32 prosenttia. Korona kiilasi listalla toiseksi. Se kuuluu muut syyt -kategoriaan (32 %). Tapaturmat ovat kolmanneksi suurin (18 %) ja mielenterveysongelmat neljänneksi suurin (10 %) käyntisyy.

Kansallisuuksien kirjo

Pihlajalinna-konsernin ylilääkäri Sinikka Botsilla on 20 vuoden kokemus työterveyshuollosta rakennusalalla. Vuokrafirmojen kautta työllistyy yhä suurempi osa rakentajista ja se näkyy myös työterveyshuollon järjestämisessä.  Ala on myös kansainvälistynyt.

– Kansallisuuksien kirjo tuo erilaisia kielihaasteita sekä kulttuurisia käsityksiä terveydestä ja sen hoidosta.

Ulkomaisilla työntekijöillä ei yleensä ole tietoa suomalaisen työterveyshuollon käytännöistä, mikä voi johtaa terveydentilan merkittävään heikkenemiseen ennen hoitoon hakeutumista. Samalla pienet vaivat ovat kasvaneet hankalammin parannettaviksi.

Bots on kiinnostunut väestöterveyden kysymyksistä. Perinteisesti rakennusalalla on alakulttuuri, joka suosii epäterveitä elämäntapoja ja riskinottoa.

– Se saattaa olla jopa lisääntymässä. Ulkomailta tulevat työntekijät puskevat töitä itseään säästämättä ja sitten paikat hajoavat, Bots miettii.

Bots haluaisi vahvistaa työterveydenhuollon ennaltaehkäisevää toimintaa. Lakisääteiset työterveystarkastukset olisivat hyvä lähtökohta terveystiedon tarjoamiseen.

– Terveydenhuollon yhteistyötä pitäisi päästä tiivistämään myös pienempien yritysten kanssa, jotta työnantajat ymmärtäisivät ennaltaehkäisyn ja työsuojelun potentiaalin.  

Pihlajalinnan rakennusalan työterveydenhuollon käyntikerrat ovat viime vuosina liikkuneet tilastollisesti samaan tahtiin muiden ammattiryhmien kanssa.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

Kvartsipölyä pitää torjua paremmin

Työnantajan on pitänyt ilmoittaa kvartsipölylle altistuneet Työterveyslaitoksen ylläpitämään ASA-rekisteriin vuodesta 2020 lähtien. Altistuneeksi lasketaan työntekijä, joka tekee kvartsipölylle altistavaa työtä vähintään 20 päivänä vuodessa vähintään 2 tuntia päivässä tai vastaavan altistumisajan, esimerkiksi 1 tunnin 40 päivänä.

Mutta mikä on altistavaa työtä? Kuinka paljon rakentaja altistuu missäkin työssä? Miten se mitataan? Näihin kysymyksiin Työterveyslaitos, Rakennusliitto, Rakennusteollisuus RT ry ja rakennusalan isot yritykset etsivät täsmällisiä vastauksia vuosien 2021–2022 aikana.

– Meille alkoi tulla paljon viestejä työnantajilta, joilla oli puutteita tiedoissa, joita tarvittiin riskiarviointiin. Tarvittiin tietoa siitä, mitkä työntekijäryhmät ja ammattialat altistuvat, missä tilanteissa, kuinka paljon ja ketkä pitää saada altistuksen takia terveyden seurannan piiriin, johtava asiantuntija Tapani Tuomi Työterveyslaitoksesta kertoo.

Tarkkaa mittausta eri tehtävissä

Kun tehdään väliseinien ja välikattojen tasoitustöitä, on tärkeää eristää alue tilapäisillä suojaseinillä, jottei pölyä kulkeudu työskentelyalueen ulkopuolelle. Kuva: Tapani Tuomi, TTL

Tutkimusprojektiin haettiin rahoitusta yhdessä liittojen kanssa ja sen jälkeen laadittiin kysely yrityksille ja kumppaneille sen selvittämiseksi, mitä työtehtäviä otetaan mukaan. Testiyritykset jaettiin töiden laadun mukaan uudis-, korjaus- ja infrarakentamisen mukaan. Tavoitteena oli löytää suuri määrä toistettavia tehtäviä, joita sitten voitaisiin mitata.

– Työtehtäviä suorittaville työntekijöille annettiin mittalaite, hienopölyn erotteleva sykloni, johon imettiin pumpun avulla hengitettävää ilmaa ja joka erotteli alveoli-jakeet suodattimelle keskipakoisvoiman avulla, Tuomi kertoo laitteistoista.

Työntekijöillä oli itse asiassa 2 mittalaitetta; toisella mitattiin altistumista koko työpäivän ajan, toisella sitä hetkeä, jolloin työntekijä käytti hengityssuojainta. Näin pystyttiin mittamaan kokonaisaltistumista. Lisäksi työmaiden osastoilla mitattiin yleisilman altistepitoisuutta.

– Esiin nousi tehtäviä, joissa altistuttiin paljon. 60 prosentissa tehtävistä altistuminen oli vähäistä. Myös niissä tehtävissä, joissa altistumista tapahtui, työtä pystyttiin muokkaamaan niin, että altistuminen väheni huomattavasti. Olennaista on, miten työ tehdään, mitä pölynhallintakeinoja on käytössä ja miten henkilökohtaisesti suojaudutaan, Tuomi sanoo.

Mittauksissa huomattiin, että suuri osa altistumisesta tuli tilan yleisilman kautta myöskin niille ihmisille, jotka pölyävää työtehtävää tehdessään käyttivät hengityssuojainta.

– Hengityssuojain otettiin pois, kun alettiin tehdä jotain muuta, Tuomi kertoo.

Monesti sisärakennustöissä ilma ei vaihdu erityisen hyvin ja kvartsipölyä jää ilmaan leijumaan.

– Se on ikävä homma, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö löytyisi teknisiä ratkaisuja ongelman hoitoon. Kohdepoistot eivät valitettavasti yksinään estäneet pölyn pääsyä yleisilmaan. Ehkä tehokkaampi imuri voisi auttaa, samoin ilmansuodatus työtiloissa.

Tuomella on kuitenkin hyviäkin uutisia; yli puolet töistä, joiden ennalta ajateltiin olevan merkittävästi altistavia, eivät sitä olleet. Mediaani oli alle ASA-rekisterin ilmoitusrajan.

– On olemassa hyvin ratkaisuja, suojainten valinta voidaan toteuttaa fiksusti ja pölynhallintasuunnitelma tehdä huolella. Mitatuissa tilanteissa toteutus ja kommunikointi oli kuitenkin välillä puutteellista.

Liikennevalomalli neuvoo

Työterveyslaitos on nyt laatinut ohjeet siitä, miten paljon eri tavoilla tehdyt työtehtävät altistavat työntekijää kvartsipölylle. Ohjeet löytyvät laitoksen sivuilta google-haulla ohjeet kvartsipölyn hallintaan.

– Haluamme herättää yrityksiä siihen, miten ne valinnat, joita tehdään, vaikuttavat, Tuomi toteaa.

Ohjeissa on lukuisia eri rakentamisen työtehtäviä ja niiden erilaisia toteutustapoja, jotka on merkattu joko vihreällä, keltaisella tai oranssilla värillä. Vihreä tarkoittaa, että altistuminen on vähäistä ja toisen pään oranssi, että altistuminen on merkittävää, eli alueella, johon liittyy kohonnut riski sairastua silikoosiin tai keuhkosyöpään.

Yksinkertaistaen näin: ”Ei ilmanvaihtoa tiloissa, laitekohtainen kohdepoisto. Kivialustan pitkäkestoinen tai toistuva sahaaminen, poraaminen ja/tai hionta sisätiloissa. Hengityksensuojain käytössä vain työstön aikana”, vie altistumisen oranssille, eli yli työhygieenisen HTP-arvon ja lähelle lakisääteistä raja-arvoa.

Vihreälle päästään, jos ”Kivialustan märkäsahaaminen tai märkäporaaminen käyttäen hengityksensuojainta sisätiloissa. Kierrättävä, suodattava ilmanpuhdistin lähellä pölyn lähdettä.”

Rakennusliiton työsuojeluasiantuntija Tapio Jääskeläisen mukaan TTL:n ohjeistuksen liikennevalomalli on toimiva.

– Ei tarvitse tuijottaa pitoisuuksia, vaan muistaa, että punaiset, keltaiset ja vihreät työtehtävät aiheuttavat eriasteisia toimenpiteitä turvallisen työn tekemiseksi. Liikennevalot ohjaavat ensin teknisten ratkaisujen käyttöön pölynhallinnassa; kohdepoisto kaikkiin laitteisiin ja lisäksi olisi hyvä olla ilmankäsittelylaitteita työtehtävän läheisyydessä, jolloin saadaan mahdollinen ohivuotokin kuriin, Jääskeläinen neuvoo.

On myös tehtäviä ja tilanteita, joissa tekniset ratkaisut eivät riitä. Silloin on käytettävä hengityssuojainta.

– Pitää osata valita oikeanlainen hengityksensuojain tehtävän ja sen keston mukaan. Olennaista on, että se on paikallaan koko tehtävän keston ajan sekä riittävän ajan sen jälkeen. Kvartsipöly jää leijailemaan ilmaan. Myös muut tilassa olevat henkilöt pitää huomioida, Jääskeläinen muistuttaa.

Jääskeläinen korostaa, että kvartsipölyn hallinnan tulee olla suunniteltu kunnolla ja suunnitelmia pitää myös päivittää, kun tilanteet muuttuvat.

– Ja tämä ei koske pelkästään talonrakennusta ja infra-alaa. Myös tuotetehtailla, joissa tehdään kiven loppukäsittelyä, on otettava samoja toimia käyttöön.

Lue tästä, mitä mietteitä uuden ohjeet herättävät työmaalla.

Teksti: Johanna Hellsten

Hyvät käytännöt saatava kaikkien päähän

Työsuojeluvaltuutettu Vesa Immonen vie tietoa pölyn haitoista Hartelan työmaille.

Vesa Immonen oli mukana Työterveyslaitoksen toteuttamassa kvartsipölyn mittaushankkeessa yhtenä Hartelan edustajana.

– Esimies kertoi minulle hankkeesta ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Hanke oli kiinnostava itsellekin, kun pääsi näkemään, miten altistumista mitataan, 5 vuotta työsuojelutehtävissä ollut mies kertoo.

Immonen etsi hankkeelle työmaita ja Hartelalta löydettiin 4 sopivaa, 2 Raisiosta ja 2 Tampereelta. Niistä toinen, Hippos-talon purku, tuotti tärkeää tietoa erityisesti purkutyössä tapahtuvasta altistumisesta. Toisen Tampereen kohteen kohdalla mitattiin itse työmaan lisäksi sosiaalitiloja, eli kulkeutuuko kvartsipöly niihinkin.

– Ja kyllähän se kulkeutuu. Kun sosiaalitilaan tullaan betonin peittämissä vaatteissa ja se kuivuu ja rapisee joka paikkaan, Immonen toteaa.

Projektin opit käytäntöön

– Kun projekti alkoi, ajattelin, että tulokset voivat olla ihan mitä vain, pelkäsin pahempaakin. Nyt on luvut tiedossa ja todennettu. Seuraavaksi tietoa pitäisi saada ihan kaikille. Ihmiset ovat pelanneet pitkään betonin kanssa, joten voi olla aluksi vaikeaa hyväksyä ajatus, että se pöly on niin haitallista. Se vaatii totuttelua, Immonen miettii.

Volkhan Hüp on hiomassa pois elementtien liimoja Hartelan Liedossa sijaitsevalla asuintalotyömaalla. Hänellä on käytössään moottoroitu raitisilmamaski. – Omasta terveydestä täytyy pitää huolta, Hüp sanoo.

Immonen tekee Hartelan Länsi-Suomen työmailla TR-mittauksia, joissa pölynhallinta on ollut jo aiemminkin tärkeällä sijalla.

– Ne kohdat pitää katsoa tarkkaan, mutta pölyisyyden arvioiminen on tähän asti ollut todella hankalaa. Olen kantanut mittaamisen haasteista huolta jo aiemminkin.

Immosen mukaan TTL:n muotoilema liikennevalomalli kvartsipölyaltistumisen määrästä eri työskentelytavoilla tuntuu loogiselta ja laitoksen valmistamat ohjekortit ovat selkeitä.

– Niitä ei näy vielä työmailla, mutta se on ymmärrettävää, kun ne valmistuivat vasta joulukuussa.  Nyt alkaa kuitenkin olla aika toimia. Meillä on alkanut kohteita, joissa päästään käyttämään kortteja.

Immosen mukaan pölyn syntymisen minimoinnin pitäisi lähteä jo suunnittelupöydältä ja materiaalivalinnoista.

– Ja jos pölyä silti syntyy, sitä pitää pystyä hallitsemaan. Osastointi, kohdepoisto, alipaineistus ja viimeisenä henkilökohtainen suojain ja sen oikea käyttötapa.

Immonen näkee, että työnantajan vastuu on suuri, varsinkin jos kyseessä on kohteen pääurakoitsija.

– Pölynhallinnan vaatimukset pitäisi ulottaa sopimusten kautta koskemaan kaikkia työmaan toimijoita. ”Nämä ovat meidän vaatimuksemme eri töille ja näitä pitää kaikkien noudattaa.” Sillä jos yksi henkilö ei työmaalla tiedä miten toimia, se vaikuttaa kaikkiin muihinkin, Immonen sanoo.

Immosen suunnitelmissa on viedä tietämystä eteenpäin Hartelan työmailla sekä yrityksen omille että aliurakoitsijoiden työntekijöille. Samaa hän toivoo kaikilta alan toimijoilta.

Lue tästä tarkemmin kvartsipölyn mittaamisesta ja TTL:n liikennevalomallista.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Apua yökukkujalle

Väsyttää. Illalla ei saa unta, tai herää aamuyöstä valvomaan. Jollakin unta tulee kyllä riittävästi, mutta uni ei virkistä.

– Uniongelmat lähtivät Suomessa vuoden 2019 jälkeen kasvuun raketin lailla. Isot kriisit – koronapandemia, Ukrainan sota – aiheuttivat nousun. Julkisen terveydenhuollon rekistereistä se näkyy selkeästi. Nyt tilanteessa on pientä tasaantumista, mutta johtuuko se tilanteen paranemisesta, vai siitä, että ihmiset eivät pääse vastaanotolle, ei vielä tiedä, uniongelmiin erikoistunut yleislääkäri Eevert Partinen Terveystalosta kertoo.

Partisen mukaan uniongelmat koskevat kaikkia ikäluokkia, vaikka ison työterveystalon lääkärinä hän törmääkin nyt eniten työssäkäyvien univaikeuksiin.

Välillä vai usein?

– Noin puolet tulee meille siksi, että ei joko saa iltaisin unta tai heräilee keskellä yötä. Toinen puoli tulee siksi, että uni ei virkistä, vaikka nukkuisi kuinka paljon. Ensin selvitetään, onko unettomuuden syy elimellinen, esimerkiksi uniapnea tai levottomat jalat. Karkeasti ottaen naisilla syy on useammin ei-elimellinen, keski-ikäisillä miehillä on eniten uniapneaa.

Vastaanotolla lääkäri selvittää, onko kyse hetkittäisestä unettomuudesta, vai onko se kestänyt pitkään ja on jatkuvaa. Tilapäisestä unettomuudesta kärsii vähintään 30 prosenttia väestöstä.

– Valtaosa meistä nukkuu huonosti välillä. Pitkäkestoinen unettomuus – nukutaan huonosti 3 yötä viikossa ja tila kestää yli kuukauden– kärsii noin 12 prosenttia suomalaisista. Tämä vaikuttaa jo selvästi ihmisen toimintakykyyn, Partinen sanoo.

Mielen koulutusta

Unettomuutta hoidetaan paljon erilaisilla lääkkeillä. Partisen mukaan tietotaito ja ymmärrys lääkkeettömistä hoidoista on kuitenkin lisääntynyt, ja nykyään niitä olisi hyvä kokeilla ensin.

Ensin selvitetään uneen vaikuttavien asioiden tila.

– Onko sairauksia, joiden hoito voi vaikuttaa uneen, elintavat, kuten ravinto, liikunta ja unirytmin säännöllisyys, kofeiinin käyttö – juodaan kahvia liian myöhään, vaikka se ei sovi kaikille – alkoholi, joka on tyypillinen unta heikentävä tekijä, kun jo 1–2 annosta vaikuttaa uneen. Myös sosiaaliset suhteet, harrastukset ja työn ja vapaa-ajan tasapaino. Kaikki nämä käydään läpi, sillä ne vaikuttavat uneen, Partinen kertoo.

Unettomuuden hoidossa käytetään unettomuuteen suunniteltua kognitiivis-behavioraalista terapiaa.

– Sillä muokataan ajatuksia ja saadaan kehon ja mielen ylivireyttä rauhoitettua. Kehon ylivireyttä rauhoittavat myös jooga, mindfulness ja erilaiset hengitysharjoitukset. Mielen ylivireyteen vaikutetaan esimerkiksi kirjoittamalla mielessä vellovat asiat paperille ja käsitellään ne.

– Erityisesti fyysisen työn tekijöiden olisi hyvä muistaa, että vaikka työ on rankkaa, ei se riitä ainoaksi liikunnaksi. Esimerkiksi rauhallinen, palauttava kävelylenkki töiden jälkeen on parempi kuin sohvalle kellahtaminen, Partinen muistuttaa.

Useat työterveystoimijat, mukaan lukien Terveystalo, tarjoavat erilaista univalmennusta joko ryhmissä tai yksilöhoitona. Terveystalo on esimerkiksi kouluttanut yli 100 univalmentajaa, jotka opastavat ja auttavat uniongelmien lääkkeettömissä hoidoissa.

Aina lääkkeetön hoito ei kuitenkaan riitä ja avuksi voidaan tarvita tukilääkettä.

– Lääkkeet mietitään aina yksilöllisesti. Esimerkiksi jetlagiin ja viivästyneeseen unijaksoon melatoniinilla on huomattu olevan hyvä vaikutus. Lyhytaikaisesti voidaan myös käyttää perinteisiä unilääkkeitä, jos potilas ei nuku juuri lainkaan. Niiden käytössä pitää kuitenkin jo alussa tehdä suunnitelma siitä, miten lääkitys lopetetaan, Partinen muistuttaa.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Työkyvyn tukea Kiila-kuntoutuksesta

– Olemme huolissamme rakentajien työkyvystä ja etsimme kaikkia mahdollisia keinoja liiton jäsenten työkyvyn tukemiseen. Nyt Härmän kylpylään järjestetään rakentajien oma ryhmä, jossa hyödynnetään Kelan maksamaan Kiila-kuntoutusta, Rakennusliiton sosiaalipoliittinen asiantuntija Jere Ketola sanoo.

Kiila-kuntoutus on tarkoitettu määräaikaisessa tai vakituisessa työsuhteessa oleville työntekijöille tai yrittäjille. Kuntoutukseen valinnan perusteena on henkilöllä diagnosoitu sairaus, joka on heikentänyt työkykyä tai voidaan arvioida, että työkyky heikentyy lähivuosina. Kuntoutus toteutetaan aina yhteistyössä työpaikan ja työterveyshuollon kanssa. Kela maksaa kuntoutuksen kustannukset.

– Ryhmään voi hakea mukaan koko Suomesta ja sillä ei ole merkitystä, mikä sairaus on kuntoutustarpeen taustalla. Rakentajien vaivat liittyvät useimmiten tuki- ja liikuntaelimiin, mutta myös henkisen jaksamisen ongelmia on. Jos ryhmän ajankohta ei sovi, voi myös hakea KIILA-yksilöpalveluun. Yksilöpalvelussa ammattialaa ei ole etukäteen määritelty, vaan kuntoutuksen palveluntuottaja kokoaa yksittäisistä asiakkaista ryhmän, Ketola kertoo.

Härmässä on osaamista

Härmän kylpylän kuntoutusjohtaja Minna Vienola kertoo, että Härmän kylpylässä on järjestetty Kiila-kuntoutusjaksoja vuodesta 2016.

– Kuntoutuksessa on käynyt monenlaisia ryhmiä teollisuusaloista maatalouteen, hoitajista opettajiin. Nämä ovat useimmiten joko ammattiliittojen kautta tulleita ryhmiä tai suuryritysten omia ryhmiä.

Kiila-kuntoutus on nimenomaan ammatillista kuntoutusta. Ajatuksena on luoda eväät sille, että ihminen pystyy kuntoutuksen jälkeen jatkamaan kuntoutumista eteenpäin itsenäisesti. Työn ja sen kuormituksen hallinta paranee, kun kuntoutus suunnitellaan yhdessä työpaikan ja työterveyshuollon kanssa.

Miten kuntoutukseen sitten pääsee?

– Aluksi täytyy varata aika työterveyslääkäriltä tai yleislääkäriltä, joka arvioi, onko työkyky uhattuna. Lääkäri kirjoittaa B-lausunnon, joka liitetään hakemukseen Kelaan. Kela tekee päätöksen, onko hakija oikeutettu kuntoutukseen, Vienola kertoo.

Jos Kelan päätös on myönteinen, osallistuu ensimmäiseen palaveriin yhdessä kuntoutusta tarjoavan tahon moniammatillisen tiimin kanssa myös työntekijän esimies.

– Esimiehen on tarkoitus seurata tilannetta. Työpaikan pitää olla mukana prosessissa.

Tiimityötä

Kuntoutusta kaipaavista kootaan ryhmä, jossa on yleensä 6–8 henkeä. Kuntoutukseen kuuluu 3 lähikuntoutusjaksoa, joiden kesto on 3–5 päivää. Lisäksi on yksilötapaamisia.

Härmän kylpylässä kuntoutujan apuna on tiimi, jossa on mukana lääkäri, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, psykologi, työelämän asiantuntija ja usein myös tarpeen mukaan työfysioterapeutti, toimintaterapeutti ja sosiaalityöntekijä.

– Tiimin kokoonpano menee sen mukaan, mitkä ovat ryhmän tarpeet. Suunnittelussa käydään läpi sekä yksilölliset tarpeet että ryhmän itselleen määrittelemät yhteiset tavoitteet, Vienola sanoo.

Kuntoutuksen alussa ja lopussa on määritellyt mittarit, joilla kuntoutuksen onnistumista mitataan. Niihin kuuluvat muun muassa henkinen hyvinvointi, fyysinen suorituskyky, elämäntapamittari ja työkykymittari.

Härmän kylpylässä on ammattilaisten lisäksi hyvät puitteet kuntoutukseen. Kylpylä, jossa on 25-metrinen uima-allas, kuntosali, liikunta- ja urheiluhalli, luontopolku, 12-reikäinen golf-kenttä ja beach volley -kenttä ja niin edelleen.

– Me olemme täällä keskellä aakeeta laakeeta Etelä-Pohjanmaalla, jossa ihan omanlaistaan luontoa, Minna Vienola sanoo.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Härmän kylpylä

Menikö putki pitkäksi?

Mistä sen tietää, meneekö alkoholia liikaa? Netti on täynnä kaikenlaista laskuria, mutta kaksi asiaa nousee ylitse muiden; jos itse alkaa miettiä omaa kulutustaan tai jos joku läheinen uskaltaa avata suunsa.

Näin neuvoo Mehiläisen johtava työterveyslääkäri Sirkku Martti.

– Työterveystarkastuksissa tehdään usein AUDIT-kyselyjä alkoholinkäytöstä. Se voi myös toimia jonkinlaisena laukaisijana asian pohtimiseen. Moni pelkää stigmaa ja leimautumista, joten vaatii rohkeutta kysyä itseltään, onko alkoholin kanssa ongelmaa.

Näkyy työssä ja työturvallisuudessa

– Me emme ole työpaikalla eri persoonia, vaan se mitä tapahtuu kotona, vaikuttaa myös työpaikalla. Alkoholin riskikuluttaja voi miettiä, että mitä se haittaa, jos illalla otan muutaman, kun pää on selvä aamulla. Kognitiivisiin taitoihin sillä voi kuitenkin olla merkittävä vaikutus, Martti kertoo.

Uni häiriintyy alkoholista ja unella on suuri vaikutus ihmisen toimintakykyyn. Kun alkoholinkäyttö on säännönmukaista, aivojen voimavarat eivät pääse uudistumaan.

– Unettomat myös itselääkitsevät itseään alkoholilla. Alkoholiin kasvaa pikkuhiljaa toleranssi, eikä se enää tuo samaa rauhoittavaa vaikutusta vaan rikkoo unirytmin.

Tämä kaikki vaikuttaa esimerkiksi reaktionopeuteen ja myös keskittymiskyky ja ympäristön huomiointi kärsii.

– Rakennusalalla tehdään fyysistä työtä. Mitä fyysisempi ala, sitä suuremmat riskit työkavereille ja itselle, jos toimintakyky on heikentynyt. Työnantajalla on valtava työsuojelullinen vastuu, mutta myös joka ikisellä työntekijällä on vastuu noudattaa ohjeita ja säilyttää toimintakykynsä.

Puuttuminen kannattavaa, mutta vaikeaa

Alkoholinkäyttö aiheuttaa työpaikoilla vuosittain noin 500 miljoonan euron kustannukset. Se on melkoinen summa. Suomessa työikäisistä miehistä 8 % ja naisista 2 % kärsii alkoholiriippuvuudesta (eli riskikäytön vakavimmasta muodosta). Heistä 60 % on töissä

Hoitopolku ei tällä hetkellä toimi kovin hyvin. Hoidon saatavuus julkisella puolella on heikko.

– Työnantajilla pitäisi todella olla intressi tehdä asialle jotain. Työterveyshuollossa asioita otetaan puheeksi ja esimerkiksi A-klinikkasäätiö kouluttaa työpaikkoja tunnistamaan ongelmia ja toimii monessa paikassa yhteistyössä työterveyshuollon kanssa myös hoidon osalta. Silti usein siinä vaiheessa, kun työntekijän ongelma huomataan ja siihen puututaan, ollaan jo vuosia myöhässä, Martti sanoo.

– Varhainen puuttuminen toisen ihmisen alkoholinkäyttöön ei ole helppoa. Kaikkia työntekijöitä mutta erityisesti esimiehiä pitäisi kouluttaa ja tukea valtavasti enemmän siitä, miten yleistä päihdekäyttö Suomessa on.

Työkaverit voivat olla avainasemassa tilanteen huomaamisessa.

– Se joku, joka kysyy miten voit, mitä sulle kuuluu, onko kaikki hyvin? Olemme mielenterveysasioiden kanssa jo päässeet siihen, että niistä voi puhua arkipäiväisesti. Voisimmeko päästä samaan alkoholin osalta?

Martin mukaan hoitoonohjausvaiheessa ihmisellä on usein ollut jo 7–10 vuotta alkoholiriippuvuus, jolloin hoitoennuste ei ole järin hyvä.

Mutta alkoholismista voi myös parantua.

– Kunhan siihen päästään ajoissa kiinni. Ennen kuin ihmiseltä on mahdollisesti jo mennyt perhe, talous ja työpaikka. Työpaikka ja perhe tukevat kuntoutusta.

Martti kehottaa kaikkia työpaikkoja pohtimaan tapoja, joilla ihmisiä pystyttäisiin auttamaan ajoissa.

– Jos työnantaja tekee intervention eurolla, siitä tulee 2 euroa takaisin. Reilu puolet siitä 500 miljoonasta eurosta, joka nyt menetetään alkoholin takia, olisi mahdollista saada takaisin. Tämä on kaikkien asia.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Jukka Nissinen