Melu- ja asbestiplakkitauti ovat tähän asti pitäneet kärkisijoja työikäisillä rakentajilla tilastoiduissa ammattitautidiagnooseissa. Tilanne on nyt muuttunut ja yleisin diagnoosi on allerginen kosketusihottuma. Muutos tapahtui hivenen varkain, sillä Työterveyslaitos ei saanut hetkeen päivitettyä ammattitautitilastoja.

– Työperäisten sairauksien rekisterin tietoihin on pitänyt tehdä mittavia korjauksia, myös takautuvasti. Vakuutusyhtiöiden tuottamassa aineistossa oli ongelmia. Tapaturmavakuutuskeskus kerää vakuutusyhtiöiltä (pois lukien Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela) ammattitauteja koskevat tiedot ja osa tiedoista oli jäänyt siirtymättä kerääjälle. Nyt tilastot on korjattu ja vuoden 2019 ja 2020 tiedot julkistettu, ylilääkäri Kirsi Koskela Työterveyslaitokselta kertoo.

Rakennusalalla suunta on hyvä

– Rakennusalalla diagnosoitujen ammattitautien määrä on vähentynyt vuosien myötä. Aikaisemmin meluvamma oli yleisin alan ammattitauti ja asbestiplakkitauti toiseksi yleisin. Nyt allerginen kosketusihottuma on noussut yleisimmäksi alan ammattitaudiksi, Kirsi Koskela sanoo.

Koskelan mukaan asbestisairaudet tulevat entisestään hiipumaan, sillä asbestille ei enää altistuta työelämässä lähes ollenkaan, kun asbestityössä käytetään asianmukaisia suojaimia.

– Mutta melulle altistutaan työelämässä edelleen. Jää vielä nähtäväksi, miten hyvin melulta suojautuminen onnistuu, mutta meluvammat olisivat täysin ehkäistävissä.

Allergiaa epoksista

– Allerginen kosketusihottuma on tosiaan siirtynyt ykköspaikalle. Sitä aiheuttavat eniten epoksiyhdisteet ja toisena esimerkiksi vesiohenteisissa maaleissa olevat säilöntäaineet. Lisäksi on yksittäisiä tapauksia muihin altisteisiin liittyen, Koskela listaa.

Esimerkiksi jotkut allergisoituvat suojakäsineiden kumikemikaaleille tai joillekin väriaineille.

– Nämä ovat kuitenkin hyvin pieniä määriä.

Eniten allergista kosketusihottumaa ammattitautina on todettu putkiasentajilla.

– Ja siinä puhutaan putkien sukittajista, lisäksi jonkun verran lattianpäällystäjiä. Suojautuminen sukittamisessa ei ilmeisesti ole riittävää. Siinähän on ilmeisesti hyvin lyhyt koulutuskin. Ehkä koulutuksessa keskitytään pääasiassa työtehtävän opettamiseen eikä kemikaalien terveysvaaroista ja tarvittavasta suojautumisesta anneta riittävää ohjeistusta, Koskela miettii.

Koskelan mukaan suojautuminen epoksiyhdisteiltä on äärimmäisen tärkeää.

– Epoksi on todella voimakkaasti herkistävä aine ja kosketusallergian muodostumiseen voi riittää yksi roiskaus iholla.

Rakennusliitto on yrittänyt ajaa muun muassa putkisukitukseen sertifikaattia, joka jokaisen työntekijän pitäisi suorittaa. Koskela ei pidä ajatusta huonona.

– Se voisi olla vähän samanlainen kuin maatalousyrittäjillä, joiden täytyy suorittaa tutkinto kasvinsuojeluaineiden osalta. Siitä saa sertifikaatin, että osaa levittää turvallisesti pelloille torjunta-aineita.

Polvet kovilla

Yhtenä ilmiönä rakentajilla on alkanut lisääntyä polven limapussin tulehdus eli bursiitti.

– Määrät eivät ole suuria, mutta itse uskon tämän olevan alidiagnosoitu sairaus. Työntekijät siis saavat polvensa turvonneiksi ja kipeiksi polvillaan työskentelyssä polvisuojista huolimatta, jos polvisuojat eivät ole riittävän hyvät.

Vaiva voi tulla sellaisissa töissä, joissa työskennellään pitkiä aikoja polviasennossa.

– Ja se on epämiellyttävä vaiva ja aiheuttaa ainakin väliaikaisesti työkyvyttömyyden polvillaan työskentelyyn.

Koskelan epäilys alidiagnosoinnista johtuu siitä, että vaiva voi parantua itsestään riittävällä levolla, eikä ammattitautiprosessiin edes lähdetä.

Ammattitaudin toteamisessa voi mennä vuosi

– Ammattitaudin vahvistamisessa voi mennä puolesta vuodesta vuoteen. Yleensä prosessi alkaa siitä, että lääkärillä on herännyt epäilys siitä, että esimerkiksi ihottuma liittyy työhön ja potilas lähetetään jatkotutkimuksiin, Koskela kertoo.

Joissain tilanteissa saattaa olla, että asia on jo selvinnyt yliopisto- tai keskussairaalassa, eikä Työterveyslaitoksen tutkimuksia tarvita. Työterveyslaitokselle tarvitaan vakuutusyhtiön maksusitoumus.

– Eli kyllä se on vähintään kuukausien prosessi.

Sotkiko koronapandemian alku ammattitautien diagnosoimisen prosessia?

– Työskentelen myös työlääketieteen poliklinikalla, niin kyllä se siellä näkyi. Työperäisten sairauksien lähetevirta hiipui. Totuushan on se, että ihmiset ylipäätään asioivat koronaepidemian aikaan vähemmän terveydenhuollossa kuin ennen koronaa.

Koskelan mukaan TTL:ssä on spekuloitu sillä, että toteutuiko vuonna 2020 kaikki tarvittavat tutkimukset ja johtuiko vuoden 2020 allergisten ihottumien nousun taittuminen siitä, että selvityksiä siirtyi eteenpäin.

– Se oikeastaan nähdään vasta koronan jälkeisistä luvuista. Seuraan mielenkiinnolla, miltä tilanne silloin näyttää.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Suomessa on ollut viime vuodesta asti meneillään iso tutkimushanke Työuupumuksen alkulähteillä, jossa yritetään vastata kysymykseen, mitkä kaikki tekijät aikaansaavat työuupumusta nykypäivän työelämässä.

– Työuupumusta on tutkittu jo 1970-luvulta lähtien. Tietoa erilaisista kuormittavista tekijöistä on jo paljon, mutta me haluamme saada aiheen tutkimusta eteenpäin. Ovatko asiat muuttuneet esimerkiksi koronapandemian myötä ja onko juuri tässä hetkessä jotain erityistä, joka selittäisi runsasta työuupumusoireilua, tutkimusprojektin vetäjä, Tampereen Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja Anne Mäkikangas kysyy.

Tarkoituksena on nyt toteuttaa laaja kyselytutkimus, jossa olisi mukana mahdollisimman heterogeeninen joukko Suomen työntekijöitä, jossa olisi mukana myös ihmisiä myös perinteisistä duunariammateista.

Uutta tietoa luvassa

Viime syksynä toteutettiin hankkeen haastattelututkimusosuus. Siinä haastateltiin yhteensä 25:ttä vakavista työuupumusoireista kärsivää työntekijää eri aloilta. Haastatteluista ilmeni uusia, kiinnostavia asioita, joita hyödynnetään tutkimuksen seuraavassa vaiheessa.

– Olemme jo tienneet, että työuupumuksen syntymiseen vaikuttavat muun muassa sellaiset asiat kuin liika kiire, liian vähäiset resurssit työn tekemiseen (esimerkiksi työyhteisön sosiaalisen tuen puute), mutta nyt haastatteluissa nousi esiin työmarkkinoiden epävarmuus, joka varmasti koskettaa nyt esimerkiksi rakennusalaa.

Haastatteluissa on myös noussut esiin aiemmin huonosti tunnistettu seikka; työuupumuksen perusta on saatettu luoda jo työntekijän perehdytysvaiheessa, kun perehdytystä työhön ei ole tehty tai se on tehty huonosti.

– Puhutaan paljon perehdytyksen tärkeydestä ja se on näköjään sitä myös tästä näkökulmasta. Huono perehdytys voi olla osa yhtä isoa työuupumuksen nimittäjää eli kiirettä. Perehdytykseen ei ole aikaa, kun esihenkilö on liian kiireinen, Mäkikangas miettii.

Työuupumuksen perinteiset ja uudet oireet

Työuupumuksen oireisto on aiemmassa tutkimuksessa huomattu koostuvan 3 erilaisesta oireesta. Ne ovat uupumusasteinen väsymys, ammatillisen itsetunnon heikkeneminen ja kyynistyminen.

– Tutkimuksessamme on nyt nostettu myös 2 uutta oiretta mukaan; kognitiiviset oireet, kuten keskittymisvaikeudet ja ongelmat muistin kanssa. Henkilö toimii ikään kuin autopilotilla ja jos pitäisi tehdä päätöksiä, se on hyvin vaikeaa. Kuulin yhdeltä lääkäriltä tapauksesta, jossa mies oli solmimassa solmiota, mutta ei yhtäkkiä pystynyt muistamaan, miten se tehdään, Mäkikangas kertoo.

Toinen uusi oire on tunteiden hallinnat häiriöt.

– Sillä tarkoitan reagointia ärsykkeisiin kohtuuttomalla tavalla, eli eräänlaista emotionaalista pärskähtelyä. Saatetaan purskahdella itkuun palaverissa tai ollaan hyvin ärhäköitä. Vihan ja ärtymyksen tunteita osoitetaan normaalia enemmän.

Työuupumus ei ole sairausdiagnoosi

Yksi työuupumukseen liittyvistä hankaluuksista on, että se ei ole sairausdiagnoosi vaan oireperäinen diagnoosi. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että työuupunut ei ole oikeutettu moniin sosiaalisiin ja taloudellisiin etuuksiin, joihin jollakin muualla diagnoosilla olisi.

– Useasti lääkäri kirjaakin diagnoosiksi masennuksen tai ahdistuksen. Työelämän tutkimuskeskus tekee parhaillaan yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa kansainvälistä selvitystä työuupumuksen diagnostisesta statuksesta ja hoidosta eri maissa. Euroopassa on hyvin erilaisia käytäntöjä, Mäkikangas sanoo.

Ruotsissa työuupumus on sairausdiagnoosi, Latviassa ja Italiassa se luokitellaan ammattitaudiksi, Espanjassa se voidaan oikeusteitse määritellä työtapaturmaksi. Suhtautuminen vaihtelee siis dramaattisesti maasta toiseen.

– Hankalaa tästä tekee se, miten syy-seuraussuhde osoitetaan? Miten näytetään, että altiste tulee työpaikalta ja työstä, kun siihen voi kietoutua monimutkaisesti paljon muitakin asioita. Voi olla vaikea perhetilanne, lähimmäisen sairastuminen, kuormittavia erityislapsia ja niin edelleen.

Syy pitäisi pystyä osoittamaan kiistattomasti, varsinkin jos lähdettäisiin hakemaan korvauksia oikeusteitse.

Mutta tutkimus menee eteenpäin ja mitä enemmän tiedämme työuupumuksesta, sen parempi. Mäkikangas kannustaakin rakentajia vastaamaan kyselyyn sankoin joukoin.

– Myös rakennusalalla on työuupumusta. Jo pelkkä kyselyyn vastaaminen voi olla hyvä herättelemään ja miettimään omaa tilannettaan. Ja me toivomme, että saisimme teidän alaltanne kuulumisia. Kyselyssä on avokysymyksiä, joissa voi avata juuri omaa työtilannettaan ja sen kuormittavia tekijöitä.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Lehtikuva

Taisto Puurusen ei tarvinnut nuoruudessaan harrastaa liikuntaa, sillä pudasjärveläisen maatilan työt pitivät kuntoa yllä ilman vapaa-ajan liikuntaa. Harrastusliikunta alkoi vasta aikamiehen iässä.

– Juoksin vuonna 2007 ensimmäisen maratonin. Sitä ennen olin hiihdellyt, mutta totesin, että juokseminen on helpompaa, kun ei tarvitse voidella kenkiä, 63-vuotias Puurunen perustelee.

Puurunen ehti tehdä 42 vuoden mittaisen uran mittakirvesmiehenä.

– Menin 1980-luvun alussa Kostamuksessa velimiehelle mitan päähän.

Puurusella vierähti viimeisellä työnantajallaan, Lapin Teollisuusrakennuksen palveluksessa 20 vuotta.

– Teimme massiivisia kohteita. Kaivoksia ja teollisuuslaitoksia on tullut kierrettyä. Kerran teimme kerrostaloremontin Keminmaassa täytetyönä hiljaisempina aikoina.

Työ oli Lapin Teollisuusrakennuksella hyvin liikkuvaa, sillä työmaita oli ympäri Suomea. Työnantajan kanssa oli helppo tulla toimeen, sillä työnjohdon sanaan pystyi luottamaan. Laaja työterveyshuolto ja kunnolliset reissumiesten asunnot helpottivat työntekoa.

Puuruselle viimeiseksi työmaaksi jäi Kemin biotuotetehdas.

– Ehdin olla siellä vuoden verran.

Parkinsonin taudin ensimmäiset oireet ilmenivät vuoden 2022 keväällä.

– Jäin juhannukselta lomille ja toivoin, että pahoinvointi ja liikkumisen epävarmuus katoaisi. Olin 5 viikkoa lomalla ja siihen päälle vielä yhden sairaslomaviikon. Ehdin olla pari viikkoa työmaalla, kun vastaavaa mestaria kesälomalla tuuraava aluepäällikkö kysyi, mikä minua vaivaa.

Mestari tiesi Puurusen urheiluharrastukset ja ihmetteli mittamiehen lyhyttä askelta, sillä ripeät liikkeet olivat Puurusen tavaramerkki työelämässä.

Pian tämän jälkeen puhelin soi ja langan toisessa päässä oli työterveyslääkäri. Yleislääkäriltä tapaus siirtyi nopeasti erikoislääkärille. Puuruselle oli helpotus, kun diagnoosi Parkinsonin taudista varmistui.

– Alkuun syyksi epäiltiin rasitusta, sitten masennusta.

Liikunta tekee hyvää

Liikkumisen riemua Parkinsonin tauti ei ole vienyt.

– Kohtuullista liikkumista suositellaan Parkinsonin taudin hoidossa. Jos jämähtää sohvan pohjalle, siellä myös pysyy. En ole tosin saanut täsmällistä vastausta, mikä on kohtuullisen liikkumisen määrä. Kysyin, riittääkö 3 000 kilometrin juoksulenkit vuodessa kohtuulliseen liikuntaan. Kyllä se kuulemma riitti.

Naisystävän liikuntaharrastus ja 2 koiran ulkoilutuksen tarve auttavat myös pitämään Puurusen liikkeessä.

Kesäisin ja syksyisin marjastaminen tuo vaihtelua juoksu- ja kävelylenkkeihin.

– Hyppiminen ja kyykkiminen tekee myös hyvää Parkinsonin taudissa.

Omaa liikkumista helpottaakseen Puurunen on käynyt silmien laserleikkauksessa, jolla pääsee eroon silmälaseista.

– Nyt on paljon mukavampi lähteä lenkille räntäsateellakin. Nyt näkee, mitä sykemittarissa lukee.

Jatkuvalla lääkityksellä Parkinsonin taudin oireita ja etenemistä voidaan hallita hyvin. Puurusen lääkitystaso on lievimmästä päästä.

Yhdistystoiminta pitää virkeänä

Puurunen haluaa painottaa, että työmaalla on hyvä seurata työkavereiden edesottamuksia. Vaikka alussa työmaalla ihmeteltiin muutosta, se pantiin ensin väsymyksen piikkiin. Kannattaakin kysyä, jos vähänkin epäilee työkaverin työkuntoa

– Minulla esimerkiksi puhe muuttui hiljaiseksi. Aiemmin, kun karjaisin työmaalla, se kuului työmaan toiseen päähän. Telineillä liikkuminen rupesi pelottamaan, Puurunen kertaa omia ensioireitaan.

Yhdistystoiminta on tärkeä osa Puurusen elämää. Veteraaniurheilijoiden Oulunsuun Heitto -seura tarvitsee välillä talkoolaisia kisatapahtumien järjestämiseen. Puurunen on jokakesäisen Iijokisoudun soututoimikunnan puuhamiehiä.

– Osallistuin Iijokisoutuun ensimmäisen kerran 23 vuotta sitten. Keulavenemiehenä olen ollut viimeiset 7 vuotta. Työhön kuuluu muun muassa soutajien paikkojen jakaminen ja taukojen määrittely.

Rakennusliitossa Puurusella on luottamustoimet Oulun aluejärjestön hallituksessa ja Pudasjärven osasto 425:n puheenjohtajana

– Osaston puheenjohtajan pestiin jatkajaa ei ole löytynyt. Lupasin olla vielä tämän kauden.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

– Rakennusalalla näkyy verensokerin mittauksessa, onko kausi päällä vai ei. Kauden aikana se on korkeampi. Riippuu varmasti paljon siitä, minkälaiset sosiaalitilat on käytössä eli minkälaista syöminen silloin on, Diabetesliiton asiantuntijaylilääkäri Elina Pimiä kertoo.

Pimiä ei toimi vain Diabetesliiton asiantuntijana, vaan tekee kliinistä työtä potilaiden parissa. Hänellä on siis myös käytännön ymmärrystä diabetesta sairastavista ihmisistä ja heidän hoidostaan.

Pimiä pitää suurimpana virhekäsityksenä diabeteksessa sitä, että sen ajatellaan jollain tavalla olevan ihmisen omaa syytä.

– Varsinkin kakkostyypin diabetekseen liittyy stigma. ”Miten olet elänyt, kun olet saanut sen.” Kakkostyypin diabetes on kuitenkin huomattavasti ykköstyyppiä periytyvämpi. Toki suurin riski sen puhkeamiseen on ylipainoisilla, mutta sitä sairastavat myös normaalipainoiset ja toisaalta monella ylipainoisella ei ole diabetesta, Pimiä muistuttaa.

Periytyvyys ei kuitenkaan tarkoita vääjäämättömyyttä; omilla teoilla voi vaikuttaa.

Elämäntapamme on ongelmallinen

Kakkostyypin diabetesta sairastavien määrä Suomessa on lähes kolminkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Sitä sairastaa noin 370 000 suomalaista. Mistä se johtuu?

– Ensinnäkin liikkumisen murros. Lasten leikkiminen on muuttunut paikallaan olemiseksi. Toimistotyön lisääntyminen ja fyysisen työn muuttuminen kevyemmäksi muuttavat nekin energiankulutustamme, Pimiä sanoo.

Hypermarketit tuuppaavat ostamaan kassan läheisyydessä herkkuja.

– Kun seuraavan kerran seisot kassajonossa, katso, mitä sinulle myydään. Lielahden City-Marketissa on yksi kassa, jossa on kesällä hyppynaruja ja lastenlehtiä. Ei jäätelöallasta tai namiosastoa.

Myös annos- ja pakkauskokojen kasvu saa meidät syömään enemmän. Kyse on ns. Supersize me -ilmiöstä.

Hankala huomata

Kakkostyypin diabetesta ei välttämättä huomaa. Se voi aiheuttaa pientä väsymystä ruokailun jälkeen, janoa ja ylimääräistä virtsaamistarvetta.

– Ensimmäinen oire voi olla sydänkohtaus. Riskitekijät diabeteksessa ovat hyvin samanlaiset kuin valtimosairauksissa ja nämä kaksi myös kietoutuvat toisiinsa, Pimiä kertoo.

Tämän takia työterveyshuollolla on tärkeä rooli taudin huomaamisessa ajoissa. Ne, joilla ei sellaista ole, voivat ottaa yhteyttä terveyskeskuksen terveydenhoitajaan.

– Näitä palveluita on julkisesti eri nimillä kuten esimerkiksi aikuisten neuvola. Terveydenhoitaja tekee vastaanotolla arvion tilanteesta. Olet varmasti maksanut veroissasi tästä, joten palvelua kannattaa käyttää!

Hoidossa korostuu yksilöllisyys

Diabeteksen hoidossa auttavat lääkkeet ja elämäntapamuutokset. Ne ovat kuitenkin yksilöllisiä, eikä sama muotti sovi kaikille.

– Lääkehoidon valinta riippuu siitä, onko potilaalla lisäsairauksia esimerkiksi munuaisiin tai sydämeen liittyen. Jos näitä muita sairauksia ei ole, mutta on esimerkiksi painonhallintaongelmia, käytetään painoa laskevaa lääkitystä, Pimiä selventää.

Diabetekseen liittyvä insuliiniresistenssi, eli poikkeava fysiologinen vaste insuliiniin sen kohdekudoksissa, hyötyy liikunnasta.

– Vaikka liikunta ei laihduttaisi, se pystyy parantamaan insuliiniresistenssiä.

Ruokavalion osalta hoidossa keskitytään kiellettyjen ja sallittujen aineksien listaamisen sijaan vastaamaan kysymykseen ”Millainen syöjä olet?”

– Jos joku on esimerkiksi tunnesyöjä tai sellainen, joka ei syö koko päivänä mitään ja sitten paljon illalla, keskitytään ateriarytmiin, riittävään kuidun ja proteiinin saantiin ja kylläisyyden tunteeseen. Verensokerin pitäminen tasaisena on tärkeää. Jos olet joskus mennyt nälkäisenä ruokakauppaan, tiedät, miten käy.

Syyllistäminen ei toimi. Yleensä ihmiset ovat kamalan kovia itselleen.

– Ei kannata heti aloittaa sata lasissa vaan askel kerrallaan. Ei kielletä kaikkia herkkuja, vaan puhutaan annoskoosta. Mietitään sellaista liikuntaa, jota ihminen pystyy tekemään.

Elämäntapamuutos vaatii kuitenkin yhtä asiaa ja se on motivaatio.

– Ihmistä eivät motivoi numerot, että näin paljon verensokeri on laskenut tai näin paljon paino on tippunut. Vahvimpia motivaattoreita ovat unelmat ja ne ovat jokaisella erilaisia. Joku voi haaveilla vielä pääsevänsä jollekin erityiselle matkalle, toinen haluaa jaksaa viettää aikaa lastenlasten kanssa.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Lehtikuva

Viime vuoden marraskuussa luottamushenkilöiden jatkokurssilla Marjo Valkonen tajusi, että hänellä on taas orastava työuupumus. Herätyksen antoi liiton sosiaalipoliittisen asiantuntijan Jere Ketolan esittelemä lista burn outin oireista.

– Minulla oli ristiriitaisia tunteita, koska olen aina ollut tunnollinen, velvollisuudentuntoinen, ahkera, tehokas ja haluan tehdä asiat hyvin. Jätänkö työkaverit pulaan ja miten työmaa etenee, kun jään saikulle, Valkonen kuvaa tilannetta.

Valkoselle loppuun palamisen olisi pitänyt olla jo tuttua, mutta silti toinen kerta pääsi yllättämään. Ensimmäisellä kerralla Valkonen oli painanut töitä määräaikaisilla sopimuksilla 7 vuotta ilman kunnollisia lomia. Vuoden 2017 kesällä alkoivat työuupumuksen moninaiset oireet; unettomuutta, käsien tärinää, rytmihäiriöitä, huippausta, keskittymis- ja muistiongelmia.

Pahimmillaan Valkosen työpäivät sujuivat muistamattomuuden sumussa. Yhtenä talviaamuna Valkonen ajoi huomaamattaan tutulta tieltä metsään.

– Työterveyslääkäri määräsi masennuslääkkeitä, jotta minua rupeaisi nukuttamaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että töissä pitää käydä eikä jäädä sairaslomille.

Pahenevan tilanteen katkaisi hetkeksi 1,5 kuukauden lomautus keväällä 2018. Valkonen vietti kuukauden Thaimaassa reppureissaajana ja sai levättyä kunnolla. Lomautuksen jälkeen meni kuitenkin vain reilu kuukausi, kun Valkonen joutui sairaalaan.

– Olin päivän sydänfilmeissä ja tehtiin kaiken maailman testejä. Leposykkeet olivat edelleen 135–140 välillä.

Tällä kertaa lääkäri tunnisti työuupumuksen oireet. Tuli sairaslomaa ja passitus työpsykologin juttusille. Se auttoi Valkosen paranemisen alkuun. Etenkin psykologin kanssa keskustelu tehosi.

– Minulle tuli suunnaton häpeä ja ahdistus siitä, kun en voinutkaan olla enää se super-Marjo, joka jaksoi painaa sata lasissa koko ajan. Oli hirveätä joutua pysähtymään.

Työnantaja heittäytyi hankalaksi

Kovan suorittamisen lisäksi työuupumukseen oli muitakin syitä. Jatkuva kiire ja riittämättömyyden tunne. Työ on tehtävä huonommin kuin mihin oma osaaminen olisi riittänyt. Rakennusalalle tyypilliset jatkuvat keskeytykset työpäivän aikana. Työnjohdon osaamattomuus. Palautteen, etenkin myönteisen, puute. Vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön.

Tuoreimman burn outin taustalla oli vielä työpaikkakiusaamista, joka osittain johtui työnantajan veemäisestä suhtautumisesta luottamushenkilö Valkosen toimintaan työntekijöiden puolestapuhujana. Tilanne korjautui irtisanomisen kautta. Lääkäri suositteli omassa lausunnossaan irtisanoutumista ja esitti, ettei irtisanoutumisesta seuraisi karenssia.

– Jouduin taistelemaan uupuneena sairasloman alkaessa palkoista, jotka oli maksettu väärin. Työnantaja vitkutteli myös tietojen lähettämisestä Kelalle. Jouduin olemaan kuukauden saikulla ilman tuloja. Lampsin lopulta liiton toimistolle ja toimitsija Mika Tourunen teki valvontakirjeen asiasta. Sen jälkeen asiat rupesivat hoitumaan.

Valkosen lisäksi yrityksessä oli muitakin laatoittajia, jotka ovat joutuneet pitkälle sairaslomalle työuupumuksen takia. Työpaikkaan liittyvät kokemukset voivat olla hyvin rankkoja.

– Läksimme sairaslomani alussa yhden burn outista kärsivän työkaverini kanssa hakemaan työkaluja pois työmaalta. Mitä lähemmäs ajoin työmaata, sitä enemmän kädet tärisivät ja hikoilivat. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa.

Työkaverilla oli aivan samanlaiset tunnelmat vielä illalla käynnin jälkeen.

Valkonen palasi töihin huhtikuussa toisen yrityksen leipiin. Työsopimus oli määräaikainen. Urakan päätyttyä oli mahdollisuus antaa taas mielelle ja kropalle aikaa palautua ja levätä.

– Oli helpottavaa palata töihin, kun ei tarvitse olla siinä ikuisessa oravanpyörässä taas.

Lyhyen työttömyysjakson jälkeen Valkonen on taas laatoitushommissa.

Vuokratyöntekijä on aina tarkkailussa

Vuokratyöntekijöille kasautuu normaalia enemmän työuupumukselle altistavia tilanteita

– Rakennustyömaalla on monta projektia päällä yhtä aikaa. Vuokratyöntekijä on harmaalla alueella, kaikkia urakkaporukoita on avustettava. Urakkaporukoiden rajalla on esimerkiksi valvottava, että raudoitukset menevät kunnolla ristiin, vuokratyöyritys Workpowerin entinen luottamusvaltuutettu, kirvesmies J-P Tanskanen kuvaa.

– Me rakennamme talon mahdollisimman nopeasti, että pääsemme aikaisemmin työttömiksi.

Tanskanen tunnistaa sekä Valkosen listauksen suomalaisen työkulttuurin ongelmista että Ketosen listan oireista. Perheellisen on pakko jaksaa ja eläkkeellä ehtii rentoutumaan.

– Jokainen pelkää oman työpaikkansa puolesta. Siitä tulee epäterve ilmapiiri. Ruvetaan nokittelemaan toisia. Yhteysmiehen tai työsuojeluvaltuutetun roolissa olet silloin puun ja kuoren välissä, vaikka työ olisi mielenkiintoista ja monipuolista.

Vuokratyöntekijät ovat koko ajan irtisanomisuhan alla. Jos naama ei miellytä työnjohtoa, mauri saa mennä.

Tanskasen työuupumus tunnistettiin työterveydenhuollon rutiinikäynnillä. Oireita oli ollut jo aiemmin. Burn out todettiin vuosi sitten.

– Kunto on parempaan päin menossa. Suuntavaisto on vähän hukassa. Kalentereiden ja aikataulujen kanssa on vielä hankalaa. Pitkä sairasloma auttaa ottamaan etäisyyttä työhön.

Vertaistuki on auttanut selvittelemään uupumista. Valkonen ja Tanskanen ovat pitäneet yhteyttä ja tsempanneet toisiaan.

– Vanhusten ja opiskelijoiden mielenterveysongelmista voidaan jo puhua, mutta työntekijöiden ongelmat ovat vielä tabu.

Myös lähipiiri kärsii loppuun palamisesta.

– Illat ja viikonloput meni sohvalla maatessa. En ollut enää se iloinen ja pirteä itseni. Tiuskin perheenjäsenille. Muutuin siitä, mitä itse halusin olla.

Työuupumus voi olla myös työturvallisuusriski. Muistinko hiekoittaa kulkuväylät tai asentaa turvakaiteet joka holville?

Sairaslomien ja työttömyyden jälkeen Tanskanen miettii alanvaihtoa.

– Kroppa ei välttämättä kestä eläkeikään saakka. Olen hakenut opettajasijaisuuksia, niissä töissä on vaihtelevampaa rakentamista.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Tampereen yliopisto etsii vapaaehtoisia haastateltavia työuupumustutkimukseen. Linkki esitteeseen.

– On helppoa sanoa näin jälkikäteen, että jotain merkkejä oli näkyvissä ennen sydänkohtausta. Oli väsymystä jo viime syksynä. Työpäivän jälkeen oli pakko nukkua päiväunet, jotta illalla jaksoi valvoa edes yli kahdeksaan. Kolesteroliarvot olivat myös koholla jo vuosia sitten, mutta niitä oli kyllä jo saatu laskettua lääkkeettömästi, Skanska Talonrakennus Oy:n pääluottamus Jari Renlund kertoo.

Renlund on saapunut Rakennusliiton keskustoimistolle haastatteluun suoraan laajoista verikokeista. Skanskalla työskentelevän miehen työterveyshuolto on vahvasti mukana toipumisvaiheessa ja seurannassa.

– Minulta jäi vuonna 2022 väliin terveystarkastus, jossa muun muassa ne kolesteroliarvot olisi mitattu. Siellä se lappu oli kalenterin välissä vielä tämän vuoden tammikuussa. Sydänkohtauksen aikaan kolesterolini oli yli 9, hän harmittelee.

On kuitenkin turhaa kysellä entä jos. Parempi miettiä, mitä nyt.

Apu saapui nopeasti

– Menin tapanina yksinään mökille. Koska kukaan ei ollut käynyt siellä pitkään aikaan, piti tehdä lumityöt ja kairata järveen reikä, josta kantaa saunalle vedet. Jouduin huilaamaan vartin välein, olin aivan puhki ja pää märkänä, Renlund kertoo.

Saunan jälkeen televisiota katsoessa alkoi olkapäässä tuntua välillä viiltävää kipua.

– Ajattelin, että se on kipeytynyt, kun tein niin paljon kaikkea. Menin sitten vain nukkumaan puoli kahdentoista aikaan. Parin tunnin päästä heräsin siihen, että käsi oli todella kipeä ja aivan puuduksissa. Mietin, johtuisiko se tukkoisesta rannekanavastani ja otin yhden Burana capsin. Kun kipu vain paheni, soitin lopulta 112:een.

Hätänumerossa vastannut päivystäjä kuunteli miehen oireet ja käski laittamaan ulkovalon päälle, käymään sohvalle pitkälleen jalat kohoasennossa ja odottamaan ambulanssia. Tilanne oli sen verran selvä.

– Ambulanssin tuloon meni 25 minuuttia. Se oli elämäni pisin odotus. Onneksi ambulanssista soitettiin matkan varrelta 2 kertaa ja kyseltiin vointia.

Ensihoitajat kiinnittivät ensi töikseen Renlundiin 9 anturia sydänkäyrää varten. Paperia ei ehtinyt tulla laitteesta ulos kuin 20 senttimetriä ja tilanne oli päivänselvä; Meilahtea kohti ja välittömästi.

– Minulle laitettiin tippa kiinni ja aspiriinijauhetta suoraan suuhun. Ajo sairaalaan kesti lumipyryssä puolitoista tuntia. Olin koko ajan tajuissani, myös siinä vaiheessa, kun Meilahdessa alettiin oikeasta ranteesta uittaa vaijeria sisään kohti sydäntä, pallolaajennuksen tekoa varten. Sanoin vain, että olkapään kohdalla vähän kutitti.

Renlundille tehtiin pallolaajennus vain muutamia tunteja ambulanssin tulosta. 4 ihmistä hyöri ympärillä.

– Aamulla lääkäri tuli kertomaan, että sydämen toisessa kammiossa on pieni kuollut osa, joka jättäisi jälkeensä jonkinlaista sydämen vajaatoimintaa, mutta vielä ei tiennyt, miten vakavaa. Sen näkee oikeastaan aikaisintaan vuoden päästä.

Toipuminen alkaa

Renlund vietti sairaalassa alle viikon, tiistaina sisään, lauantaina ulos. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että elämää voisi alkaa heti jatkaa entiseen malliin. Ensimmäiset 2 viikkoa piti välttää pienintäkin rasitusta, edes oman kotitien mäkeä ei saanut kävellä ylös. Myös ajokortti meni hyllylle 3 viikoksi. 3 kuukauteen ei saanut juoda lainkaan alkoholia, eikä sitä pidä pahemmin juoda edelleenkään.

– Aamulla piti syödä 5 eri pilleriä ja illalla 4. Niiden määrä onneksi hieman vähenee pikkuhiljaa. Käteen iskettiin lappu, jossa oli ruokia 3 eri kategoriassa; ensimmäisestä ei pitäisi syödä mitään, toisesta vähän ja kolmannen pitäisi muodostaa pääosa ruokavaliosta. Siinä huonoimmassa kategoriassa oli 75 prosenttia aiemmasta ruokavaliostani.

Makkarat ja punainen liha saivat lähteä kertaheitolla. Uuteen ruokavalioon kuuluu paljon kasviksia, kalaa ja kanaa.

– Sen huomasi kesällä, kun meillä ei grillattu kuin pari kertaa. Jos joskus harvoin haluan syödä makkaraa, se on kanamakkaraa. Se on kyllä ihan hyvää.

Renlund sai työnantajan kanssa sovittua, että hän pääsee palaamaan töihin 50-prosenttisella työajalle 2 kuukautta sydänkohtauksen jälkeen.

– Olin aluksi töissä niin, että päivät olivat lyhyempiä ja keskiviikko vapaa. Yhden kuukauden jälkeen työaikaa muutettiin 60-prosenttiseksi. Jos työni olisi fyysisempää, en usko tällaisen paluun olevan mahdollista.

Puhukaa, puhukaa, puhukaa

Renlund on alusta asti kertonut esimerkiksi työkavereille sydänkohtauksestaan. Hän on sitä mieltä, että asiasta ei puhuta lähellekään tarpeeksi.

– Sydänkohtaus on rankka juttu myös henkisesti. Minä sain sairaalasta sairaalapsykologin yhteystiedot asian käsittelemistä varten. Olen myös avoimesti kertonut töissä tilanteestani.

Samasta syystä hän suostui tähän Rakentajan haastatteluunkin.

­– Jos puhumalla asiasta pystyn vaikuttamaan siihen, että edes yksi ihminen ottaisi ajoissa yhteyttä lääkäriin, niin olen tyytyväinen. Menkää niihin lakisääteisiin terveystarkastuksiin, joita työnantaja tarjoaa ja tarkkailkaa terveyttänne muutenkin. Jos on vähänkin sellaista, mikä mietityttää, kysykää ammattilaiselta neuvoa. Älkää jääkö itseksenne ihmettelemään sitä kotiin siihen asti, että joku paikka hajoaa lopullisesti, Renlund kehottaa.

Puhuminen on tärkeää myös omien riskiensä selvittämisen kannalta.

– Sydänongelmiin vaikuttaa esimerkiksi geeniperimä todella paljon. Pitäisi tietää, mitä omassa suvussa on ollut, mutta jos näistä asioista ei puhuta, niin mistä sen oman riskinsä tietäisi?

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Allerginen reaktio tarkoittaa jonkin tekijän aiheuttamaa yliherkkyysreaktiota. Vakava allerginen reaktio eli anafylaksia taas on vaarallinen, monioireinen ja äkillinen allerginen reaktio, joka voi aiheuttaa jopa kuoleman.

Keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, ylilääkäri Hille Suojalehto Työterveyslaitokselta tutkii työkseen ammattitauteja, esimerkiksi astmaa. Myös anafylaksioita on ollut tutkimuksissa.

– Anafylaksia ei tule kenelle tahansa, vaan taustalla on elimistön taipumus herkistyä.

Parisataa vuosittain

Anafylaksiat ovat lisääntyneet, koska ihmiset ovat entistä allergisempia. Suomessa hoidetaan vuosittain 150–250 anafylaksiatapausta.

– Iho- ja allergiasairaalan anafylaksiarekisterin tapauksista noin 15 prosenttia on työikäisiä. Ilmoitetuista vakavista allergisista reaktioista vain 2 prosenttia saadaan työpaikalla, eli työpaikat eivät sinänsä ole keskiössä, reaktio voi tulla missä tahansa.

Joka vuosi kahdesta kahdeksaan ihmistä 100 000 ihmisen joukosta saa anafylaktisen reaktion Euroopassa. Vakava allerginen reaktio on siis harvinainen: 0,3 prosenttia ihmisistä saa elämänsä aikana anafylaksian.

Jos on aiemmin saanut vakavan allergisen reaktion, se voi tulla uudestaan. Todennäköisyyttä lisää joukko riskitekijöitä: huonossa hoitotasapainossa oleva astma, alkoholi, tietyt lääkkeet sekä infektiot. Jos ei ole allergista taipumusta anafylaksiaan, niin riskitekijät eivät yksinään aiheuta vakavaa reaktiota.

– Tärkeimmät anafylaksian aiheuttajat ovat ruoka-aineet ja pistiäiset, eli ampiaisen tai mehiläisen pisto.

Aikuisilla tavallisin aiheuttaja ruoka-aineista on pähkinä, mutta myös hedelmät, viljat, äyriäiset, siemenet, palkokasvit ja kala voivat aiheuttaa vakavan allergisen reaktion.

Pähkinöiden kohdalla voidaan tutkia anafylaksiaherkkyyttä.

– Tiedämme, mitkä proteiinit yhdistyvät allergiaan ja vakavaan allergiseen reaktioon, ja voimme selvittää anafylaksian riskiä verikokeilla, eli allergeenikomponenttitutkimuksilla.

Anafylaksia on siis monioireinen, ja siihen voi kuulua huulten ja luomien turvotusta, kurkun kuristumista, hengitysvaikeuksia, äänen käheytymistä, ihon punoitusta ja kutinaa sekä verenpaineenlaskua.

Adrenaliini ensiapuna

Vakavan allergisen reaktion pahin vaihe on yleensä ensimmäiset 10–30 minuuttia, mutta oireet voivat tulla uudestaan muutaman tunnin kuluttua.

Mikäli henkilö saa oireita, pitää hänelle pistää adrenaliini-injektio lihakseen reiteen. Sen voi tehdä vaatteen läpi.

– Jos kyse voi olla anafylaksiasta, pitää adrenaliini pistää varmuuden vuoksi eli epäily riittää. Terveelle ihmiselle adrenaliini ei ole vaarallista, mutta hoitamaton anafylaksia on. Siihen pitää aina suhtautua vakavasti.

Kun on selvitetty, onko henkilöllä adrenaliinia, pitää myös soittaa ambulanssi, päivystyksessä voidaan arvioida tilanne. Jos anafylaksia tulee ensimmäisen kerran, ei henkilöllä luultavasti ole adrenaliini-injektiota.

Mikäli ei ole vakavia oireita, jotka vaatisivat välitöntä päivystyskäyntiä, kannattaa silti käydä keskustelemassa lääkärin kanssa. Varsinkin, jos on aikaisemminkin saanut voimakkaita reaktioita esimerkiksi ampiaisen pistosta.

Rakennusalan ammattilaisten kannattaa pukeutua suojaaviin vaatteisiin myös kesällä, jos tietää allergisesta taipumuksesta ja työskentelee paikassa, jossa lentää pistiäisiä.

– Mielestäni kaikkien on myös hyvä osata antaa adrenaliini-injektio. Tästä voi olla puhetta esimerkiksi ensiapukoulutuksessa. Lisätietoja saa muun muassa Duodecim Terveyskirjastosta sekä Allergia-, Iho- ja Astmaliiton sivuilta.

Jos henkilö tietää anafylaksiariskistään, siitä ei tarvitse kertoa muille työpaikalla, mutta jos kertoo, se voi lisätä turvallisuudentunnetta. Että työkaveri tietää, missä adrenaliini on.

Kortisoni tai antihistamiini eivät ole riittäviä anafylaksiassa, eli älä leiki supersankaria, käy lääkärissä.

Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä