Työterveyslaitoksen Oulun toimipisteessä on laboratorio, jossa tutkitaan lämpötilan vaikutusta ihmiseen.

– Meillä on lämpösäädeltävä laboratorio, jossa pystytään säätämään lämpötilaa aina -45 asteesta +45 lämpöasteeseen. Lisäksi siellä voidaan säätää ilman suhteellista kosteutta 90 prosenttiin asti. Laboratoriossa on myös tuulitunneli, jolla saamme myös ilman liikkeen mukaan mittauksiin jopa 10 m/s asti, erikoistutkija Kirsi Jussila Työterveyslaitokselta kertoo.

Laboratorioon voidaan tuoda erilaisia elementtejä, joilla voidaan säätää fyysistä kuormitusta, kuten esimerkiksi testiratoja, juoksumattoja ja työtehtävien simulaatioita.

Ilman suhteellinen kosteus lisää kuormitusta

Työterveyslaitoksen projektissa tutkitaan erityisesti ilman suhteellisen kosteuden vaikutusta yhdessä kuumuuden kanssa, ja keinoja sen hallitsemiseen.

– Työssä kuormittaa tietysti lämpötila, mutta suhteellinen kosteus lisää kuormitusta. Tutkimuksessa testataan henkilöiden kuormitusta 30 asteen lämpötilassa, jossa suhteellinen kosteus on ensin 40 prosenttia ja toisessa vaiheessa 75 prosenttia, joka on jo todella korkea, Jussila kertoo.

Testihenkilöt kävelevät juoksumatolla 4 km/h, mikä vastaa kevyttä tai keskiraskasta kuormitusta. Tutkijat mittaavat koehenkilön ihon lämpötilaa, kehon syvälämpötilaa ja sydämen sykettä. Testihenkilöt myös haastatellaan, jotta saadaan tietoa siitä, miltä heistä tuntuu. Vaatteet ja testihenkilö punnitaan mittauksen alussa ja lopussa sen selvittämiseksi, kuinka paljon henkilö on hikoillut suorituksen aikana.

Ihon pintalämpötilaa mitataan sensoreilla muun muassa otsasta, lapojen kohdalta, käsistä ja jaloista. Mutta miten kehon syvälämpötilaa mitataan?

– Aiemmin sitä mitattiin rektaalilämpömittarilla, mutta tässä projektissa on käytössä Burana-tabletin kokoinen lämpömittari, joka niellään pari tuntia ennen suoritusta. Se antaa reaaliaikaista lämpötilatietoa koko mittauksen ajan, Jussila paljastaa.

Jäähdyttäviä asusteita

Kuormituksen ohella tutkimuksessa etsitään tietoa myös siitä, auttavatko erilaiset jäähdyttävät asusteet kuumakuormituksen hallintaan.

­–Tutkimuksessa on mukana ilmaa puhaltavia liivejä sekä kylmäpakkausliivejä, joita esimerkiksi urheilijat käyttävät kisoissa suoritusten välissä.

Kylmäpakkaukset eivät ole perinteisiä kylmäkalleja, vaan niissä käytetään faasimuutosmateriaaleja, jotka lämpenevät hitaammin. Nekin pitää kuitenkin alun perin jäähdyttää. Kylmäpakkaukset tuovat liiviin lisäpainoa noin 1–2 kiloa.

– Puhaltavan liivin vaikutus on melko maltillinen. Puhaltava liivi ei puhalla viilennettyä ilmaa, joten sen vaikutus perustuu siihen, että puhallus kuljettaa hikeä pois iholta, ja luo viileämmän tunteen.

Rakentajia kuormittaa monenlainen kuumuus

Rakentajat työskentelevät usein haastavissa olosuhteissa ja kuuma tuo siihen oman lisänsä. Pelkkä lämpömittarin tuijottaminen ei välttämättä kerro koko totuutta työmaan lämpöolosuhteista.

­– Rakennustyömailla työskennellään usein ulkona. Auringon uv-säteily ja lämpösäteily on siellä voimakkaampi kuin sisätiloissa. Olisi tärkeää, että olisi varjopaikkoja ja mahdollisuuksia olla myös viileämmässä tilassa, kuten jäähdytetyissä sosiaalitiloissa, Jussila sanoo.

Myös raskaat suojavarusteet lisäävät kuormitusta.

– Suojavarusteet on tietenkin pakko olla työturvallisuuden takia päällä, mutta olisi tärkeää varmistaa, että eri vuodenaikoina olisi lämpötilaan sopivat varusteet. Lisäksi voi miettiä, pitäisikö jäähdyttäviä asusteita käyttää esimerkiksi tauoilla.

Tuore betonivalu lisää ilman suhteellista kosteutta sisätiloissa ja asfalttityömaalla ongelmana on sekä kosteus, kuuma bitumimassa ja massan musta väri, joka lisää kuumuutta. Keho joutuu koville.

– Kun keho pyrkii poistamaan lämpöä ja hikoilu kiihtyy, ensimmäisenä vaarassa on kehon suola- ja nestetasapaino. Aivojen lämpötila lähtee nousemaan ja se aiheuttaa väsymystä ja tarkkaavaisuuden herpaantumista. Tämä on työturvallisuuden kannalta tärkeää huomioida, sillä kun huomiokyky heikkenee, tapaturmariski kasvaa, Jussila sanoo.

Kuumuus lisää ihon pintaverenkiertoa, mikä on poissa lihaksilta. Lihakset väsyvätkin nopeammin kuumassa.

Tämänhetkiset ohjeet kuumassa työskentelyyn (jos lämpötila nousee yli 28 asteen, täytyy pitää 10 minuutin tauko aina 50 minuutin työskentelyn jälkeen), ovat hyvin yleisluontoisia, eivätkö ne huomioi erilaisia töitä ja olosuhteita.

– Työpaikoilla kuumuuden aiheuttamaa kuormitusta pitäisi pystyä arvioimaan tarkemmin kuin pelkän lämpötilan perusteella, Jussila neuvoo.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Työterveyslaitos/Sirkka Rissanen

Pandemian jättämä varjo näkyy yhä. Suomalaisten työhyvinvointi ei ole palannut pandemiaa edeltäneelle tasolle, vaan se on heikentynyt lievästi viimeisen 3,5 vuoden aikana.

Sairaana työskentely on lisääntynyt: 41 prosenttia on tehnyt vähintään kahdesti töitä sairaana edellisen puolen vuoden aikana.

– Työntekijät ja alemmat toimihenkilöt tekevät enemmän sairaana töitä kuin ylemmät toimihenkilöt, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen toteaa.

Sekä aivan nuoret että iäkkäät työntekijät tekevät enemmän sairaana töitä, naiset hieman miehiä enemmän.

– Syyt sairaana työskentelyyn kumpuavat eri aiheista. Se on varsin yleistä ja se ei johdu pelkästään koronasta.

Hakasen mukaan sairaana työskentelevät ovat yleensä jo valmiiksi työn ylikuormittamia. Voi olla tunne, että ei ole varaa olla poissa töistä.

– Tässä voi olla kahdenlaista vastuun tunnetta. Katoaako oma työpaikka, jos on sieltä poissa? Toiseksi voidaan tuntea lojaalisuutta työkavereita kohtaan. He ovat pulassa, jos en ole töissä.

Rakennusalalla erityisesti vuokratyöntekijät voivat joutua painostuksen kohteeksi sairaslomien suhteen.

– Tutkimusten mukaan sairaana työskentely ennustaa tulevia sairaspoissaoloja. Sairaana työskennellessä voi tartuttaa muita etkä palaudu riittävästi työstä. Kun et kunnolla palaudu rasituksesta, myöhemmin et enää kykene tulemaan töihin sairautesi takia, Hakanen hahmottaa työkyvyn heikentymisen noidankehää.

Myös työuupumus linkittyy usein sairaana työskentelyyn. Työuupumusoireilu oli hieman yleisempää kuin vuonna 2019. Koronan pelättiin aiheuttavan työuupumuksen lisääntymistä, mutta sen sijaan etätyö lisäsi tylsistymisen tunteita.

– 17 prosentilla tutkituista oli työuupumuksen kohonnut riski. Lähes 9 prosenttia työntekijöistä sinnitteli töissä, vaikka työuupumusmittarit olivat punaisella.

Työntekijöiden kannalta huono asia on myös se, että työnjohdon työuupumus on lisääntynyt huomattavasti. Se heikentää koko työyhteisön toimintakykyä.

Työpaikalle saadaan hyvä henki helpolla

Alle 36-vuotiaiden työntekijöiden työhyvinvointi on huonommalla tolalla kuin vuonna 2019. Yksi syy siihen on Hakasen mielestä nuorten huonompi kiinnittyminen työelämään.

– Nuoret kaipaavat huomioimista, palautetta ja hyvää työnjohtoa. Sitä hihaa, mitä voi nykäistä tarvittaessa työpaikalla. Nuorten kohdalla etenkin työolotekijät ovat yhteydessä heikentyneeseen työhyvinvointiin.

Nuoria rassaavat myös vähäiset autonomian kokemukset työssä, työn yksitoikkoisuus ja omien taitojen kehittämisen mahdottomuus.

– Monipuolinen työ, autonomia ja uuden oppiminen suojelevat työuupumukselta.

Vaikka Miten Suomi voi? -tutkimuksessa nähdään merkkejä työelämän heikentymisestä, kaikki ei ole vielä pilalla.

– Suomalaisten työhyvinvointi ei ole vielä palannut sille tasolle, mitä se oli 3 kuukautta ennen kuin koronapandemia muutti Suomen ja maailman. Huononnukset eivät ole dramaattisia, mutta ne ovat johdonmukaisia.

– Meillä on valtavasti työn imua alalla kuin alalla. Työelämässä on luottamusta ja reiluuden kokemuksia. Meidän pitää vahvistaa sitä hyvää työelämässä.

Hakasen mielestä hyvän työpaikkahengen luominen ei vaadi supersankariluokan mullistuksia.

– Hyvä arki työyhteisössä syntyy yksinkertaisista asioita. Ollaan kiinnostuneita toisen tekemisistä, ollaan huomaavaisia ja annetaan hyvä palautetta silloin, kun siihen on aihetta. Hyvä porukkahenki saadaan aikaiseksi pienillä asioilla. Silloin pärjätään hankalissakin olosuhteissa.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves

Melu- ja asbestiplakkitauti ovat tähän asti pitäneet kärkisijoja työikäisillä rakentajilla tilastoiduissa ammattitautidiagnooseissa. Tilanne on nyt muuttunut ja yleisin diagnoosi on allerginen kosketusihottuma. Muutos tapahtui hivenen varkain, sillä Työterveyslaitos ei saanut hetkeen päivitettyä ammattitautitilastoja.

– Työperäisten sairauksien rekisterin tietoihin on pitänyt tehdä mittavia korjauksia, myös takautuvasti. Vakuutusyhtiöiden tuottamassa aineistossa oli ongelmia. Tapaturmavakuutuskeskus kerää vakuutusyhtiöiltä (pois lukien Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela) ammattitauteja koskevat tiedot ja osa tiedoista oli jäänyt siirtymättä kerääjälle. Nyt tilastot on korjattu ja vuoden 2019 ja 2020 tiedot julkistettu, ylilääkäri Kirsi Koskela Työterveyslaitokselta kertoo.

Rakennusalalla suunta on hyvä

– Rakennusalalla diagnosoitujen ammattitautien määrä on vähentynyt vuosien myötä. Aikaisemmin meluvamma oli yleisin alan ammattitauti ja asbestiplakkitauti toiseksi yleisin. Nyt allerginen kosketusihottuma on noussut yleisimmäksi alan ammattitaudiksi, Kirsi Koskela sanoo.

Koskelan mukaan asbestisairaudet tulevat entisestään hiipumaan, sillä asbestille ei enää altistuta työelämässä lähes ollenkaan, kun asbestityössä käytetään asianmukaisia suojaimia.

– Mutta melulle altistutaan työelämässä edelleen. Jää vielä nähtäväksi, miten hyvin melulta suojautuminen onnistuu, mutta meluvammat olisivat täysin ehkäistävissä.

Allergiaa epoksista

– Allerginen kosketusihottuma on tosiaan siirtynyt ykköspaikalle. Sitä aiheuttavat eniten epoksiyhdisteet ja toisena esimerkiksi vesiohenteisissa maaleissa olevat säilöntäaineet. Lisäksi on yksittäisiä tapauksia muihin altisteisiin liittyen, Koskela listaa.

Esimerkiksi jotkut allergisoituvat suojakäsineiden kumikemikaaleille tai joillekin väriaineille.

– Nämä ovat kuitenkin hyvin pieniä määriä.

Eniten allergista kosketusihottumaa ammattitautina on todettu putkiasentajilla.

– Ja siinä puhutaan putkien sukittajista, lisäksi jonkun verran lattianpäällystäjiä. Suojautuminen sukittamisessa ei ilmeisesti ole riittävää. Siinähän on ilmeisesti hyvin lyhyt koulutuskin. Ehkä koulutuksessa keskitytään pääasiassa työtehtävän opettamiseen eikä kemikaalien terveysvaaroista ja tarvittavasta suojautumisesta anneta riittävää ohjeistusta, Koskela miettii.

Koskelan mukaan suojautuminen epoksiyhdisteiltä on äärimmäisen tärkeää.

– Epoksi on todella voimakkaasti herkistävä aine ja kosketusallergian muodostumiseen voi riittää yksi roiskaus iholla.

Rakennusliitto on yrittänyt ajaa muun muassa putkisukitukseen sertifikaattia, joka jokaisen työntekijän pitäisi suorittaa. Koskela ei pidä ajatusta huonona.

– Se voisi olla vähän samanlainen kuin maatalousyrittäjillä, joiden täytyy suorittaa tutkinto kasvinsuojeluaineiden osalta. Siitä saa sertifikaatin, että osaa levittää turvallisesti pelloille torjunta-aineita.

Polvet kovilla

Yhtenä ilmiönä rakentajilla on alkanut lisääntyä polven limapussin tulehdus eli bursiitti.

– Määrät eivät ole suuria, mutta itse uskon tämän olevan alidiagnosoitu sairaus. Työntekijät siis saavat polvensa turvonneiksi ja kipeiksi polvillaan työskentelyssä polvisuojista huolimatta, jos polvisuojat eivät ole riittävän hyvät.

Vaiva voi tulla sellaisissa töissä, joissa työskennellään pitkiä aikoja polviasennossa.

– Ja se on epämiellyttävä vaiva ja aiheuttaa ainakin väliaikaisesti työkyvyttömyyden polvillaan työskentelyyn.

Koskelan epäilys alidiagnosoinnista johtuu siitä, että vaiva voi parantua itsestään riittävällä levolla, eikä ammattitautiprosessiin edes lähdetä.

Ammattitaudin toteamisessa voi mennä vuosi

– Ammattitaudin vahvistamisessa voi mennä puolesta vuodesta vuoteen. Yleensä prosessi alkaa siitä, että lääkärillä on herännyt epäilys siitä, että esimerkiksi ihottuma liittyy työhön ja potilas lähetetään jatkotutkimuksiin, Koskela kertoo.

Joissain tilanteissa saattaa olla, että asia on jo selvinnyt yliopisto- tai keskussairaalassa, eikä Työterveyslaitoksen tutkimuksia tarvita. Työterveyslaitokselle tarvitaan vakuutusyhtiön maksusitoumus.

– Eli kyllä se on vähintään kuukausien prosessi.

Sotkiko koronapandemian alku ammattitautien diagnosoimisen prosessia?

– Työskentelen myös työlääketieteen poliklinikalla, niin kyllä se siellä näkyi. Työperäisten sairauksien lähetevirta hiipui. Totuushan on se, että ihmiset ylipäätään asioivat koronaepidemian aikaan vähemmän terveydenhuollossa kuin ennen koronaa.

Koskelan mukaan TTL:ssä on spekuloitu sillä, että toteutuiko vuonna 2020 kaikki tarvittavat tutkimukset ja johtuiko vuoden 2020 allergisten ihottumien nousun taittuminen siitä, että selvityksiä siirtyi eteenpäin.

– Se oikeastaan nähdään vasta koronan jälkeisistä luvuista. Seuraan mielenkiinnolla, miltä tilanne silloin näyttää.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Suomessa on ollut viime vuodesta asti meneillään iso tutkimushanke Työuupumuksen alkulähteillä, jossa yritetään vastata kysymykseen, mitkä kaikki tekijät aikaansaavat työuupumusta nykypäivän työelämässä.

– Työuupumusta on tutkittu jo 1970-luvulta lähtien. Tietoa erilaisista kuormittavista tekijöistä on jo paljon, mutta me haluamme saada aiheen tutkimusta eteenpäin. Ovatko asiat muuttuneet esimerkiksi koronapandemian myötä ja onko juuri tässä hetkessä jotain erityistä, joka selittäisi runsasta työuupumusoireilua, tutkimusprojektin vetäjä, Tampereen Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja Anne Mäkikangas kysyy.

Tarkoituksena on nyt toteuttaa laaja kyselytutkimus, jossa olisi mukana mahdollisimman heterogeeninen joukko Suomen työntekijöitä, jossa olisi mukana myös ihmisiä myös perinteisistä duunariammateista.

Uutta tietoa luvassa

Viime syksynä toteutettiin hankkeen haastattelututkimusosuus. Siinä haastateltiin yhteensä 25:ttä vakavista työuupumusoireista kärsivää työntekijää eri aloilta. Haastatteluista ilmeni uusia, kiinnostavia asioita, joita hyödynnetään tutkimuksen seuraavassa vaiheessa.

– Olemme jo tienneet, että työuupumuksen syntymiseen vaikuttavat muun muassa sellaiset asiat kuin liika kiire, liian vähäiset resurssit työn tekemiseen (esimerkiksi työyhteisön sosiaalisen tuen puute), mutta nyt haastatteluissa nousi esiin työmarkkinoiden epävarmuus, joka varmasti koskettaa nyt esimerkiksi rakennusalaa.

Haastatteluissa on myös noussut esiin aiemmin huonosti tunnistettu seikka; työuupumuksen perusta on saatettu luoda jo työntekijän perehdytysvaiheessa, kun perehdytystä työhön ei ole tehty tai se on tehty huonosti.

– Puhutaan paljon perehdytyksen tärkeydestä ja se on näköjään sitä myös tästä näkökulmasta. Huono perehdytys voi olla osa yhtä isoa työuupumuksen nimittäjää eli kiirettä. Perehdytykseen ei ole aikaa, kun esihenkilö on liian kiireinen, Mäkikangas miettii.

Työuupumuksen perinteiset ja uudet oireet

Työuupumuksen oireisto on aiemmassa tutkimuksessa huomattu koostuvan 3 erilaisesta oireesta. Ne ovat uupumusasteinen väsymys, ammatillisen itsetunnon heikkeneminen ja kyynistyminen.

– Tutkimuksessamme on nyt nostettu myös 2 uutta oiretta mukaan; kognitiiviset oireet, kuten keskittymisvaikeudet ja ongelmat muistin kanssa. Henkilö toimii ikään kuin autopilotilla ja jos pitäisi tehdä päätöksiä, se on hyvin vaikeaa. Kuulin yhdeltä lääkäriltä tapauksesta, jossa mies oli solmimassa solmiota, mutta ei yhtäkkiä pystynyt muistamaan, miten se tehdään, Mäkikangas kertoo.

Toinen uusi oire on tunteiden hallinnat häiriöt.

– Sillä tarkoitan reagointia ärsykkeisiin kohtuuttomalla tavalla, eli eräänlaista emotionaalista pärskähtelyä. Saatetaan purskahdella itkuun palaverissa tai ollaan hyvin ärhäköitä. Vihan ja ärtymyksen tunteita osoitetaan normaalia enemmän.

Työuupumus ei ole sairausdiagnoosi

Yksi työuupumukseen liittyvistä hankaluuksista on, että se ei ole sairausdiagnoosi vaan oireperäinen diagnoosi. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että työuupunut ei ole oikeutettu moniin sosiaalisiin ja taloudellisiin etuuksiin, joihin jollakin muualla diagnoosilla olisi.

– Useasti lääkäri kirjaakin diagnoosiksi masennuksen tai ahdistuksen. Työelämän tutkimuskeskus tekee parhaillaan yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa kansainvälistä selvitystä työuupumuksen diagnostisesta statuksesta ja hoidosta eri maissa. Euroopassa on hyvin erilaisia käytäntöjä, Mäkikangas sanoo.

Ruotsissa työuupumus on sairausdiagnoosi, Latviassa ja Italiassa se luokitellaan ammattitaudiksi, Espanjassa se voidaan oikeusteitse määritellä työtapaturmaksi. Suhtautuminen vaihtelee siis dramaattisesti maasta toiseen.

– Hankalaa tästä tekee se, miten syy-seuraussuhde osoitetaan? Miten näytetään, että altiste tulee työpaikalta ja työstä, kun siihen voi kietoutua monimutkaisesti paljon muitakin asioita. Voi olla vaikea perhetilanne, lähimmäisen sairastuminen, kuormittavia erityislapsia ja niin edelleen.

Syy pitäisi pystyä osoittamaan kiistattomasti, varsinkin jos lähdettäisiin hakemaan korvauksia oikeusteitse.

Mutta tutkimus menee eteenpäin ja mitä enemmän tiedämme työuupumuksesta, sen parempi. Mäkikangas kannustaakin rakentajia vastaamaan kyselyyn sankoin joukoin.

– Myös rakennusalalla on työuupumusta. Jo pelkkä kyselyyn vastaaminen voi olla hyvä herättelemään ja miettimään omaa tilannettaan. Ja me toivomme, että saisimme teidän alaltanne kuulumisia. Kyselyssä on avokysymyksiä, joissa voi avata juuri omaa työtilannettaan ja sen kuormittavia tekijöitä.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Lehtikuva

Taisto Puurusen ei tarvinnut nuoruudessaan harrastaa liikuntaa, sillä pudasjärveläisen maatilan työt pitivät kuntoa yllä ilman vapaa-ajan liikuntaa. Harrastusliikunta alkoi vasta aikamiehen iässä.

– Juoksin vuonna 2007 ensimmäisen maratonin. Sitä ennen olin hiihdellyt, mutta totesin, että juokseminen on helpompaa, kun ei tarvitse voidella kenkiä, 63-vuotias Puurunen perustelee.

Puurunen ehti tehdä 42 vuoden mittaisen uran mittakirvesmiehenä.

– Menin 1980-luvun alussa Kostamuksessa velimiehelle mitan päähän.

Puurusella vierähti viimeisellä työnantajallaan, Lapin Teollisuusrakennuksen palveluksessa 20 vuotta.

– Teimme massiivisia kohteita. Kaivoksia ja teollisuuslaitoksia on tullut kierrettyä. Kerran teimme kerrostaloremontin Keminmaassa täytetyönä hiljaisempina aikoina.

Työ oli Lapin Teollisuusrakennuksella hyvin liikkuvaa, sillä työmaita oli ympäri Suomea. Työnantajan kanssa oli helppo tulla toimeen, sillä työnjohdon sanaan pystyi luottamaan. Laaja työterveyshuolto ja kunnolliset reissumiesten asunnot helpottivat työntekoa.

Puuruselle viimeiseksi työmaaksi jäi Kemin biotuotetehdas.

– Ehdin olla siellä vuoden verran.

Parkinsonin taudin ensimmäiset oireet ilmenivät vuoden 2022 keväällä.

– Jäin juhannukselta lomille ja toivoin, että pahoinvointi ja liikkumisen epävarmuus katoaisi. Olin 5 viikkoa lomalla ja siihen päälle vielä yhden sairaslomaviikon. Ehdin olla pari viikkoa työmaalla, kun vastaavaa mestaria kesälomalla tuuraava aluepäällikkö kysyi, mikä minua vaivaa.

Mestari tiesi Puurusen urheiluharrastukset ja ihmetteli mittamiehen lyhyttä askelta, sillä ripeät liikkeet olivat Puurusen tavaramerkki työelämässä.

Pian tämän jälkeen puhelin soi ja langan toisessa päässä oli työterveyslääkäri. Yleislääkäriltä tapaus siirtyi nopeasti erikoislääkärille. Puuruselle oli helpotus, kun diagnoosi Parkinsonin taudista varmistui.

– Alkuun syyksi epäiltiin rasitusta, sitten masennusta.

Liikunta tekee hyvää

Liikkumisen riemua Parkinsonin tauti ei ole vienyt.

– Kohtuullista liikkumista suositellaan Parkinsonin taudin hoidossa. Jos jämähtää sohvan pohjalle, siellä myös pysyy. En ole tosin saanut täsmällistä vastausta, mikä on kohtuullisen liikkumisen määrä. Kysyin, riittääkö 3 000 kilometrin juoksulenkit vuodessa kohtuulliseen liikuntaan. Kyllä se kuulemma riitti.

Naisystävän liikuntaharrastus ja 2 koiran ulkoilutuksen tarve auttavat myös pitämään Puurusen liikkeessä.

Kesäisin ja syksyisin marjastaminen tuo vaihtelua juoksu- ja kävelylenkkeihin.

– Hyppiminen ja kyykkiminen tekee myös hyvää Parkinsonin taudissa.

Omaa liikkumista helpottaakseen Puurunen on käynyt silmien laserleikkauksessa, jolla pääsee eroon silmälaseista.

– Nyt on paljon mukavampi lähteä lenkille räntäsateellakin. Nyt näkee, mitä sykemittarissa lukee.

Jatkuvalla lääkityksellä Parkinsonin taudin oireita ja etenemistä voidaan hallita hyvin. Puurusen lääkitystaso on lievimmästä päästä.

Yhdistystoiminta pitää virkeänä

Puurunen haluaa painottaa, että työmaalla on hyvä seurata työkavereiden edesottamuksia. Vaikka alussa työmaalla ihmeteltiin muutosta, se pantiin ensin väsymyksen piikkiin. Kannattaakin kysyä, jos vähänkin epäilee työkaverin työkuntoa

– Minulla esimerkiksi puhe muuttui hiljaiseksi. Aiemmin, kun karjaisin työmaalla, se kuului työmaan toiseen päähän. Telineillä liikkuminen rupesi pelottamaan, Puurunen kertaa omia ensioireitaan.

Yhdistystoiminta on tärkeä osa Puurusen elämää. Veteraaniurheilijoiden Oulunsuun Heitto -seura tarvitsee välillä talkoolaisia kisatapahtumien järjestämiseen. Puurunen on jokakesäisen Iijokisoudun soututoimikunnan puuhamiehiä.

– Osallistuin Iijokisoutuun ensimmäisen kerran 23 vuotta sitten. Keulavenemiehenä olen ollut viimeiset 7 vuotta. Työhön kuuluu muun muassa soutajien paikkojen jakaminen ja taukojen määrittely.

Rakennusliitossa Puurusella on luottamustoimet Oulun aluejärjestön hallituksessa ja Pudasjärven osasto 425:n puheenjohtajana

– Osaston puheenjohtajan pestiin jatkajaa ei ole löytynyt. Lupasin olla vielä tämän kauden.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

– Rakennusalalla näkyy verensokerin mittauksessa, onko kausi päällä vai ei. Kauden aikana se on korkeampi. Riippuu varmasti paljon siitä, minkälaiset sosiaalitilat on käytössä eli minkälaista syöminen silloin on, Diabetesliiton asiantuntijaylilääkäri Elina Pimiä kertoo.

Pimiä ei toimi vain Diabetesliiton asiantuntijana, vaan tekee kliinistä työtä potilaiden parissa. Hänellä on siis myös käytännön ymmärrystä diabetesta sairastavista ihmisistä ja heidän hoidostaan.

Pimiä pitää suurimpana virhekäsityksenä diabeteksessa sitä, että sen ajatellaan jollain tavalla olevan ihmisen omaa syytä.

– Varsinkin kakkostyypin diabetekseen liittyy stigma. ”Miten olet elänyt, kun olet saanut sen.” Kakkostyypin diabetes on kuitenkin huomattavasti ykköstyyppiä periytyvämpi. Toki suurin riski sen puhkeamiseen on ylipainoisilla, mutta sitä sairastavat myös normaalipainoiset ja toisaalta monella ylipainoisella ei ole diabetesta, Pimiä muistuttaa.

Periytyvyys ei kuitenkaan tarkoita vääjäämättömyyttä; omilla teoilla voi vaikuttaa.

Elämäntapamme on ongelmallinen

Kakkostyypin diabetesta sairastavien määrä Suomessa on lähes kolminkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Sitä sairastaa noin 370 000 suomalaista. Mistä se johtuu?

– Ensinnäkin liikkumisen murros. Lasten leikkiminen on muuttunut paikallaan olemiseksi. Toimistotyön lisääntyminen ja fyysisen työn muuttuminen kevyemmäksi muuttavat nekin energiankulutustamme, Pimiä sanoo.

Hypermarketit tuuppaavat ostamaan kassan läheisyydessä herkkuja.

– Kun seuraavan kerran seisot kassajonossa, katso, mitä sinulle myydään. Lielahden City-Marketissa on yksi kassa, jossa on kesällä hyppynaruja ja lastenlehtiä. Ei jäätelöallasta tai namiosastoa.

Myös annos- ja pakkauskokojen kasvu saa meidät syömään enemmän. Kyse on ns. Supersize me -ilmiöstä.

Hankala huomata

Kakkostyypin diabetesta ei välttämättä huomaa. Se voi aiheuttaa pientä väsymystä ruokailun jälkeen, janoa ja ylimääräistä virtsaamistarvetta.

– Ensimmäinen oire voi olla sydänkohtaus. Riskitekijät diabeteksessa ovat hyvin samanlaiset kuin valtimosairauksissa ja nämä kaksi myös kietoutuvat toisiinsa, Pimiä kertoo.

Tämän takia työterveyshuollolla on tärkeä rooli taudin huomaamisessa ajoissa. Ne, joilla ei sellaista ole, voivat ottaa yhteyttä terveyskeskuksen terveydenhoitajaan.

– Näitä palveluita on julkisesti eri nimillä kuten esimerkiksi aikuisten neuvola. Terveydenhoitaja tekee vastaanotolla arvion tilanteesta. Olet varmasti maksanut veroissasi tästä, joten palvelua kannattaa käyttää!

Hoidossa korostuu yksilöllisyys

Diabeteksen hoidossa auttavat lääkkeet ja elämäntapamuutokset. Ne ovat kuitenkin yksilöllisiä, eikä sama muotti sovi kaikille.

– Lääkehoidon valinta riippuu siitä, onko potilaalla lisäsairauksia esimerkiksi munuaisiin tai sydämeen liittyen. Jos näitä muita sairauksia ei ole, mutta on esimerkiksi painonhallintaongelmia, käytetään painoa laskevaa lääkitystä, Pimiä selventää.

Diabetekseen liittyvä insuliiniresistenssi, eli poikkeava fysiologinen vaste insuliiniin sen kohdekudoksissa, hyötyy liikunnasta.

– Vaikka liikunta ei laihduttaisi, se pystyy parantamaan insuliiniresistenssiä.

Ruokavalion osalta hoidossa keskitytään kiellettyjen ja sallittujen aineksien listaamisen sijaan vastaamaan kysymykseen ”Millainen syöjä olet?”

– Jos joku on esimerkiksi tunnesyöjä tai sellainen, joka ei syö koko päivänä mitään ja sitten paljon illalla, keskitytään ateriarytmiin, riittävään kuidun ja proteiinin saantiin ja kylläisyyden tunteeseen. Verensokerin pitäminen tasaisena on tärkeää. Jos olet joskus mennyt nälkäisenä ruokakauppaan, tiedät, miten käy.

Syyllistäminen ei toimi. Yleensä ihmiset ovat kamalan kovia itselleen.

– Ei kannata heti aloittaa sata lasissa vaan askel kerrallaan. Ei kielletä kaikkia herkkuja, vaan puhutaan annoskoosta. Mietitään sellaista liikuntaa, jota ihminen pystyy tekemään.

Elämäntapamuutos vaatii kuitenkin yhtä asiaa ja se on motivaatio.

– Ihmistä eivät motivoi numerot, että näin paljon verensokeri on laskenut tai näin paljon paino on tippunut. Vahvimpia motivaattoreita ovat unelmat ja ne ovat jokaisella erilaisia. Joku voi haaveilla vielä pääsevänsä jollekin erityiselle matkalle, toinen haluaa jaksaa viettää aikaa lastenlasten kanssa.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Lehtikuva

Viime vuoden marraskuussa luottamushenkilöiden jatkokurssilla Marjo Valkonen tajusi, että hänellä on taas orastava työuupumus. Herätyksen antoi liiton sosiaalipoliittisen asiantuntijan Jere Ketolan esittelemä lista burn outin oireista.

– Minulla oli ristiriitaisia tunteita, koska olen aina ollut tunnollinen, velvollisuudentuntoinen, ahkera, tehokas ja haluan tehdä asiat hyvin. Jätänkö työkaverit pulaan ja miten työmaa etenee, kun jään saikulle, Valkonen kuvaa tilannetta.

Valkoselle loppuun palamisen olisi pitänyt olla jo tuttua, mutta silti toinen kerta pääsi yllättämään. Ensimmäisellä kerralla Valkonen oli painanut töitä määräaikaisilla sopimuksilla 7 vuotta ilman kunnollisia lomia. Vuoden 2017 kesällä alkoivat työuupumuksen moninaiset oireet; unettomuutta, käsien tärinää, rytmihäiriöitä, huippausta, keskittymis- ja muistiongelmia.

Pahimmillaan Valkosen työpäivät sujuivat muistamattomuuden sumussa. Yhtenä talviaamuna Valkonen ajoi huomaamattaan tutulta tieltä metsään.

– Työterveyslääkäri määräsi masennuslääkkeitä, jotta minua rupeaisi nukuttamaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että töissä pitää käydä eikä jäädä sairaslomille.

Pahenevan tilanteen katkaisi hetkeksi 1,5 kuukauden lomautus keväällä 2018. Valkonen vietti kuukauden Thaimaassa reppureissaajana ja sai levättyä kunnolla. Lomautuksen jälkeen meni kuitenkin vain reilu kuukausi, kun Valkonen joutui sairaalaan.

– Olin päivän sydänfilmeissä ja tehtiin kaiken maailman testejä. Leposykkeet olivat edelleen 135–140 välillä.

Tällä kertaa lääkäri tunnisti työuupumuksen oireet. Tuli sairaslomaa ja passitus työpsykologin juttusille. Se auttoi Valkosen paranemisen alkuun. Etenkin psykologin kanssa keskustelu tehosi.

– Minulle tuli suunnaton häpeä ja ahdistus siitä, kun en voinutkaan olla enää se super-Marjo, joka jaksoi painaa sata lasissa koko ajan. Oli hirveätä joutua pysähtymään.

Työnantaja heittäytyi hankalaksi

Kovan suorittamisen lisäksi työuupumukseen oli muitakin syitä. Jatkuva kiire ja riittämättömyyden tunne. Työ on tehtävä huonommin kuin mihin oma osaaminen olisi riittänyt. Rakennusalalle tyypilliset jatkuvat keskeytykset työpäivän aikana. Työnjohdon osaamattomuus. Palautteen, etenkin myönteisen, puute. Vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön.

Tuoreimman burn outin taustalla oli vielä työpaikkakiusaamista, joka osittain johtui työnantajan veemäisestä suhtautumisesta luottamushenkilö Valkosen toimintaan työntekijöiden puolestapuhujana. Tilanne korjautui irtisanomisen kautta. Lääkäri suositteli omassa lausunnossaan irtisanoutumista ja esitti, ettei irtisanoutumisesta seuraisi karenssia.

– Jouduin taistelemaan uupuneena sairasloman alkaessa palkoista, jotka oli maksettu väärin. Työnantaja vitkutteli myös tietojen lähettämisestä Kelalle. Jouduin olemaan kuukauden saikulla ilman tuloja. Lampsin lopulta liiton toimistolle ja toimitsija Mika Tourunen teki valvontakirjeen asiasta. Sen jälkeen asiat rupesivat hoitumaan.

Valkosen lisäksi yrityksessä oli muitakin laatoittajia, jotka ovat joutuneet pitkälle sairaslomalle työuupumuksen takia. Työpaikkaan liittyvät kokemukset voivat olla hyvin rankkoja.

– Läksimme sairaslomani alussa yhden burn outista kärsivän työkaverini kanssa hakemaan työkaluja pois työmaalta. Mitä lähemmäs ajoin työmaata, sitä enemmän kädet tärisivät ja hikoilivat. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa.

Työkaverilla oli aivan samanlaiset tunnelmat vielä illalla käynnin jälkeen.

Valkonen palasi töihin huhtikuussa toisen yrityksen leipiin. Työsopimus oli määräaikainen. Urakan päätyttyä oli mahdollisuus antaa taas mielelle ja kropalle aikaa palautua ja levätä.

– Oli helpottavaa palata töihin, kun ei tarvitse olla siinä ikuisessa oravanpyörässä taas.

Lyhyen työttömyysjakson jälkeen Valkonen on taas laatoitushommissa.

Vuokratyöntekijä on aina tarkkailussa

Vuokratyöntekijöille kasautuu normaalia enemmän työuupumukselle altistavia tilanteita

– Rakennustyömaalla on monta projektia päällä yhtä aikaa. Vuokratyöntekijä on harmaalla alueella, kaikkia urakkaporukoita on avustettava. Urakkaporukoiden rajalla on esimerkiksi valvottava, että raudoitukset menevät kunnolla ristiin, vuokratyöyritys Workpowerin entinen luottamusvaltuutettu, kirvesmies J-P Tanskanen kuvaa.

– Me rakennamme talon mahdollisimman nopeasti, että pääsemme aikaisemmin työttömiksi.

Tanskanen tunnistaa sekä Valkosen listauksen suomalaisen työkulttuurin ongelmista että Ketosen listan oireista. Perheellisen on pakko jaksaa ja eläkkeellä ehtii rentoutumaan.

– Jokainen pelkää oman työpaikkansa puolesta. Siitä tulee epäterve ilmapiiri. Ruvetaan nokittelemaan toisia. Yhteysmiehen tai työsuojeluvaltuutetun roolissa olet silloin puun ja kuoren välissä, vaikka työ olisi mielenkiintoista ja monipuolista.

Vuokratyöntekijät ovat koko ajan irtisanomisuhan alla. Jos naama ei miellytä työnjohtoa, mauri saa mennä.

Tanskasen työuupumus tunnistettiin työterveydenhuollon rutiinikäynnillä. Oireita oli ollut jo aiemmin. Burn out todettiin vuosi sitten.

– Kunto on parempaan päin menossa. Suuntavaisto on vähän hukassa. Kalentereiden ja aikataulujen kanssa on vielä hankalaa. Pitkä sairasloma auttaa ottamaan etäisyyttä työhön.

Vertaistuki on auttanut selvittelemään uupumista. Valkonen ja Tanskanen ovat pitäneet yhteyttä ja tsempanneet toisiaan.

– Vanhusten ja opiskelijoiden mielenterveysongelmista voidaan jo puhua, mutta työntekijöiden ongelmat ovat vielä tabu.

Myös lähipiiri kärsii loppuun palamisesta.

– Illat ja viikonloput meni sohvalla maatessa. En ollut enää se iloinen ja pirteä itseni. Tiuskin perheenjäsenille. Muutuin siitä, mitä itse halusin olla.

Työuupumus voi olla myös työturvallisuusriski. Muistinko hiekoittaa kulkuväylät tai asentaa turvakaiteet joka holville?

Sairaslomien ja työttömyyden jälkeen Tanskanen miettii alanvaihtoa.

– Kroppa ei välttämättä kestä eläkeikään saakka. Olen hakenut opettajasijaisuuksia, niissä töissä on vaihtelevampaa rakentamista.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Tampereen yliopisto etsii vapaaehtoisia haastateltavia työuupumustutkimukseen. Linkki esitteeseen.