Rakennusliiton jäsen työskenteli kesällä 2018 kaivinkoneenkuljettajana kaukolämmön uudistustyömaalla. Kaivuutyö oli edennyt suunnitellun mukaisesti viikon verran, kun kaivinkoneen kauha osui kaivettavan kanaalin sivulta tulleeseen 10 kV suurjännitekaapeliin. Kaivinkoneenkuljettaja ei nähnyt vaurioitunutta kaapelia, mutta ymmärsi osuneensa kauhallaan johonkin. Hän soitti aikaisemmin saamansa ohjeistuksen mukaisesti työnjohtajalle, muttei tavoittanut tätä.

Kaivinkoneenkuljettaja päätti odottaessaan takaisin soittoa mennä selvittämään, mihin kauha oli osunut ja mitä vahinkoa oli mahdollisesti aiheutunut. Hän ehti metallisella lapiolla pyyhkäistä pari lapiollista maata sivuun, kun näki vaurioituneelta näyttäneen mustan lettikaapelin. Kaivinkoneenkuljettaja ymmärsi heti vaaran, muttei ehtinyt kauemmaksi kaivannosta, kun kaapeliin oli kytkeytynyt sähkövirta takaisin päälle. Työntekijä sai kaapelista valokaaren aiheuttamia lieviä palovammoja jalkaansa ja käteensä.

Aluehallintovirasto teki poliisille työtapaturmasta ilmoituksen esitutkintaa varten. Kaivinkoneenkuljettaja sai alkuvuonna 2019 poliisilta kutsun saapua kuultavaksi esitutkintaan asianomistajan asemassa ja hän kääntyi tässä vaiheessa Rakennusliiton aluetoimiston puoleen saadakseen apua rikosprosessiin. Työntekijä ilmoitti esitutkinnassa vaativansa rangaistusta. Työnjohtajaa sekä yhteisen työmaan päätoteuttajan vastuuhenkilöä kuultiin epäiltynä työturvallisuusrikoksesta.

Työnantajalle syyte

Syyttäjä nosti syytteen kesäkuussa 2020 ennen kuin kaksi vuotta oli kulunut tapaturmasta ja syyteoikeus asiassa olisi vanhentunut. Työnantajan edustajaa ja päätoteuttajan edustajaa syytettiin työturvallisuusrikoksesta. Työntekijä yhtyi syytteeseen ja vaati vahingonkorvausta kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta. Tapaturmasta ei ollut aiheutunut pysyvää haittaa tai ansionmenetystä.

Työnantajan edustajaa syytettiin siitä, että tämä oli sallinut työntekijöiden työskennellä ilman kaapelikarttoja tai muuta tietoa kaapeleiden sijainnista. Työmaan alkaessa oli maassa ollut merkittynä kaapeleiden sijainnit, mutta kaivuun edetessä merkinnät olivat loppuneet eikä uusia ollut ehditty tekemään työntekijöiden huomautuksista huolimatta. Yhteisen työmaan toteuttajaa syytettiin siitä, että tämä oli laiminlyönyt rakennustöiden työturvallisuutta koskevien suunnitelmien laatimisen, vaara- ja haittatekijöiden selvittämisen sekä tunnistetuista vaaroista tiedottamisen oikea-aikaisesti.

Sakkoja ja vahingonkorvauksia

Usein tapaturman aiheutumiseen vaikuttaa jonkun työturvallisuusseikan laiminlyöminen, inhimilliset hetkessä tehdyt ratkaisut ja sattuma. Tässä tapaturmassa oli toki onnellista sattumaakin, ettei työntekijä loukkaantunut vakavammin. Rikosprosessissa tyypillisesti jokainen syytetty pyrkii näyttämään toimineensa oikein ja usein tämä tarkoittaa sitä, että vastuuta vieritetään työntekijälle. Työntekijän pitkää kokemusta vastaavista tehtävistä korostetaan ja toisaalta pyritään osoittamaan, että työntekijä on ryhtynyt johonkin sellaiseen, mitä työnantaja ei olisi voinut odottaa.

Työntekijä saattaa helposti itsekin arvioida toimiaan kriittisesti ja ajatella, olisiko voinut tapaturman jotenkin estää. Työnantajalla on kuitenkin jatkuva velvollisuus tarkkailla työoloja ja ryhtyä epäkohdan havaitessaan tarpeellisiin toimenpiteisiin. Työnantaja on vastuussa siitä, että laitteet, työtavat ja työolot ovat niin turvallisia, ettei työntekijän turvallisuus vaarannu.

Asia käsiteltiin käräjäoikeudessa marraskuussa 2020. Rakennusliiton lakimies avusti liiton jäsentä asiassa. Käräjäoikeus tuomitsi työnjohtajan sakkorangaistukseen työturvallisuusrikoksesta sekä velvoitti korvaamaan asianomistajan korvausvaatimukset täysimääräisesti. Päätoteuttajan vastuuhenkilö tuomittiin työturvallisuusrikkomuksesta. Tuomiosta ei valitettu hovioikeuteen.

Päivi Poutanen

Putkialalla toimiva työnantaja lomautti aikaisemmin putkiasentajana ja sittemmin työeläkeyhtiön kustantaman uudelleenkoulutuksen jälkeen työnjohtajana työskennelleen Rakennusliiton pitkäaikaisen jäsenen tammikuussa 2018. Lomautuksen perusteena oli se, että tarjolla ei ollut työnjohtajan töitä, vaan ainoastaan putkiasentajan töitä, joihin työntekijä oli työkykyneuvotteluissa todettu terveydentilansa puolesta soveltumattomaksi.

Työntekijä irtisanoutui syyskuussa 2018 lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti 200 päivää ja vaati työnantajaa maksamaan 6 kuukauden irtisanomisajan palkan. Rakennusliiton aluetoimitsija pyrki selvittämään asiaa työnantajan kanssa ja laati palkkaturvahakemuksen irtisanomisajan palkasta, koska työnantaja jätti sen maksamatta. Hakemus hylättiin työnantajan kiistettyä saatavat.

Palkkaturvapäätöksen muutoksenhakuosoituksena oli kanteen nostaminen työnantajaa vastaan käräjäoikeudessa. Rakennusliitto myönsi jäsenelleen oikeusavun, minkä jälkeen irtisanomisajan palkkaa ja odotusajan palkkaa vaadittiin työnantajalta kanteella käräjäoikeudessa. Työntekijän asiamiehenä toimi Rakennusliiton lakimies.

Työnantaja kiisti vaatimukset

Oikeudenkäynnissä oli kyse sen arvioimisesta, oliko lomautus kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää ennen työntekijän irtisanoutumista vai oliko työnantaja ennen sitä tehnyt lomautuksen keskeyttävän, aidon työtarjouksen. Työnantajalla oli jutussa näyttötaakka eli sen tuli pystyä osoittamaan, että töitä oli tarjottu.

Työnantaja kiisti vaaditut saatavat oikeudenkäynnissä ensinnäkin sillä perusteella, että työntekijälle oli tekstiviestitse 27.6.2018 ilmoitettu lomautuksen päättymisestä viimeistään 2.7.2018, jolloin lomautus ei ollut vielä kestänyt 200 päivää. Käräjäoikeudessa pystyttiin kuitenkin työntekijän puolesta osoittamaan, että tarjottu työ oli sellaista, johon työntekijä ei terveydentilansa puolesta kyennyt. Käräjäoikeuden arvion mukaan tällainen työtarjous ei keskeyttänyt 200 päivän lomautuksen yhdenjaksoisuutta.

Toinen työnantajan oikeudenkäynnissä esittämä peruste kiistämiselle oli se, että työntekijä oli sopinut työnantajan kanssa 2.8.2018 pidetyssä palaverissa palaavansa töihin syyskuun alussa 2018. Väitteensä tueksi työnantaja esitti palaverista laaditun muistion, jota työntekijä ei ollut allekirjoittanut ja jota ei ollut lähetetty työntekijälle tiedoksi ennen asian muuttumista riitaiseksi. Nämä seikat heikensivät käräjäoikeuden mukaan muistion luotettavuutta.

Työntekijä kiisti oikeudenkäynnissä sopineensa töihin paluusta, sillä työnantaja ei ylipäätään ollut tarjonnut hänelle töitä palaverissa. Palaverissa oli työntekijän mukaan keskusteltu yleisluontoisesti töihinpaluun edellytyksistä.

Työntekijä oli vielä ennen irtisanoutumistaan lähettänyt työnantajalle sähköpostin 4.9.2018 ja tiedustellut, mitä töitä olisi tarjolla ja milloin työt alkaisivat. Sähköposti oli oikeudessa kirjallisena todisteena ja riidatonta oli, ettei työnantaja vastannut tiedusteluun lainkaan viikkoon, minkä jälkeen työntekijä irtisanoutui 11.9.2018.

Puolen vuoden palkka

Käräjäoikeus arvioi tuomiossaan sitä, oliko työtä tarjottu työsopimuslain ja oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Lomautuksen päättyminen edellyttää, että työnantaja yksilöi riittävällä tarkkuudella töiden alkamisajankohdan. Työhönpaluuilmoituksen tulee olla niin täsmällinen, että työntekijä ymmärtää olevansa velvollinen palaamaan työhön ilmoitettuna päivänä.

Yleisluontoinen työtilannekeskustelu ei päätä lomautusta. Työnantajan edustajat eivät oikeudenkäynnissäkään osanneet kertoa tarkempaa ajankohtaa töiden alkamiselle kuin syyskuun alun. Koska työnantaja ei ollut vastannut työntekijän sähköpostitiedusteluun 4.9.2018 mitään, töiden alkamisajankohtaa ei oltu yksilöity riittävällä tarkkuudella ennen työntekijän irtisanoutumista.

Työnantaja sai kärsiä haitalliset seuraamukset siitä, että töiden alkamisajankohta oli jäänyt epäselväksi. Käräjäoikeus velvoitti työnantajan maksamaan työntekijälle viivästyskorkoineen 6 kuukauden irtisanomisajan palkan ja odotusajan palkan 6 päivältä. Käräjäoikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi, ja työnantaja maksoi tuomion perusteella työntekijälle noin 26 000 euroa sekä lisäksi Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut.

Teksti: Katja Syrjänen, Kuva: Jukka Nissinen

Rakennusalaan liittyvät edelleen tyypilliset talousrikoslajit kuten veropetokset, joihin voi kuulua kuittikauppaa tai perusteettomia alv-palautuksia.

– Nämä yleensä aiheuttavat oheisrikoksena myös kirjanpitoon liittyviä rikosepäilyjä, eli kirjanpidon laatimista suoranaisesti laiminlyödään tai se laaditaan vääränsisältöisenä. Myös työeläkevakuutusmaksupetokset ovat tyypillisiä, Keskusrikospoliisin talousrikosyksikön johtaja Mikko Kiiski kertoo.

Kiiskin mukaan veropetokset voivat toimia myös esirikoksina rahanpesulle. Rahanpesurikoksissa poliisi on saanut havaintoja kryptovaluuttojen käytöstä. Kiiski arvelee ilmiön yleistyvän samalla, kun virtuaalivaluuttojen käyttö lisääntyy muutenkin. Etuna rikolliselle kryptovaluuttojen käytössä on, että ne eivät ole niin helposti esimeriksi talousrikostutkijoiden jäljitettävissä.

– Nämä kaikki trendit eivät näy pelkästään rakennusalalla, mutta ovat tyypillisiä talousrikollisuudessa, Kiiski toteaa.

Työperäinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa voidaan myös laskea talousrikollisuudeksi. Ilmiö on noussut otsikoihin viime kuukausina ja toimenpiteisiin on ryhdytty.

– Ihmiskauppa on talousrikollisuuden alalla törkeimmästä päästä, sillä siinä puututaan ihmisten henkeen terveyteen ja pyritään saamaan sillä oikeudetonta hyötyä, Kiiski sanoo.

– Työperäisen ihmiskaupan motiivit ovat taloudelliset ja sen voidaan katsoa olevan talousrikollisuutta. Ihmiskauppajuttujen selvittämiseen tarvitaan osaamista talousrikollisuudesta ja riittäviä resursseja, Kiiski jatkaa.

Alipalkkaus on työperäisen hyväksikäytön muoto, jonka esiintymismuodot vaihtelevat.  Alipalkkaus on välillistä harmaata taloutta ja sitä ilmenee myös rakennusalalla ulkomaisen työvoiman myötä.

– Veroja ja maksuja jää yhteiskunnalta saamatta, kun veropohja jää alipalkkauksen takia liian matalaksi. Uudessa harmaan talouden ja talousrikollisuuden toimenpideohjelmassa selvitetään uusia keinoja, esimerkiksi hallinnollisia sanktioita puutua tahalliseen tai törkeän huolimattomaan alipalkkaukseen. Itse olen näiden  kannalla, Verohallinnon harmaan talouden yksikön johtaja Janne Marttinen toteaa.

Urakoiden ketjutus voi altistaa rikoksille

Kesällä ilmi tuli parikin isompaa rakennusalan talousrikosvyyhtiä. Miten poliisi pääsee näihin kiinni?

– Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on rikosten ennalta estäminen ja paljastaminen.. Näitä tulee ilmi paljon oman työmme kautta analyysien ja muiden ennalta estävien työkalujen avulla. Mutta kuten aina harmaan talouden torjunnassa, viranomaisyhteistyö on kriittisen tärkeää. Tietoa kertyy pienistä jyväsistä aina valmiiseen materiaaliin esimerkiksi verotarkastuksista tai Aveilta. Me tarkastelemme saatuja tietoja sitten rikosoikeudellisesta näkökulmasta, Kiiski kuvaa.

Rakennusala on pirstaleinen ja urakoita ketjutetaan pitkiinkin ketjuihin. Altistaako alan rakenne talousrikollisuudelle?

– Se riippuu toimijoiden tarkoitusperästä. Kunhan esimerkiksi tilaajavastuulain mukaiset toimenpiteet hoidetaan ja valvotaan, että koko ketjun osalta täyttyvät viranomaisvelvoitteet sekä muut asiaan kuuluvat maksut, se on perusteltua, Kiiski toteaa.

Kolikon toinen puoli ovat toimijat, joiden tarkoitusperät ovat rikollisia.

– Ketjutus on kiistatta yksi tapa, jota on hyödynnetty vääriin tarkoituksiin. Ketjutuksella pyritään vaikeuttamaan rikosepäilyn selvittämistä. Yritetään piilottaa rahavirrat ja se, kuka tosiasiallisesti on vastuussa. Harjoitetaan mahdollisesti pimeää palkanmaksua tai pimeän ulkomaisen työvoiman käyttöä. Työmarkkinat globalisoituvat ja se näkyy myös rakennusalalla. Suunta on vahvistunut entisestään, Kiiski sanoo.

Toimenpiteillä on merkitystä

Valtioneuvosto on hyväksynyt uuden harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian ja toimenpideohjelman tämän vuoden kesäkuussa vuosille 2020–2023.

Rakennusalan harmaata taloutta on pyritty kitkemään viimeisen 10 vuoden aikana muun muassa käänteisellä alv:llä, veronumeron käyttöönotolla sekä laajennetulla työntekijöitä ja aliurakointitietoa koskevalla ilmoitusmenettelyllä.  Myös tilaajavastuulaki on aikanaan säädetty harmaan talouden torjumiseksi.

– Käänteisen arvonlisäveron vaikutus vuositasolla on noin 75 miljoonaa euroa vuodessa ja veronumeron ja ilmoitusvelvollisuuden yhteisvaikutus on tuonut palkkatuloja näkyväksi 300 miljoonaa euron edestä, josta veroja maksetaan noin 100 miljoonaa euroa. Nämä uudistukset ovat muuttaneet tilannetta rakennusalalla parempaan suuntaan, mutta eivät ole poistaneet harmaata taloutta kokonaan, Marttinen toteaa.

Verohallinto toteutti vuoden 2019 huhtikuussa laajan kyselyn eri viranomaisille, yrityksille ja työntekijäpuolen edustajille siitä, miten harmaa talous on kehittynyt.

– Harmaa talous elää ajan mukana. Esimerkiksi uudet työntekemisen muodot kuten alustatalous näkyvät myös harmaan talouden muodoissa. Siksi tarvitaan edelleen toimenpiteitä sekä ajantasaisia toimivaltuuksia viranomaisille esimerkiksi tietojensaannin ja -vaihdon osalta, Marttinen sanoo.

– Rikollisetkin pyrkivät kehittämään toimintaansa, etsivät uusi kanavia, kun viranomaiset paikkaavat aukkoja. Se on sellaista kissa ja hiiri -leikkiä. Meidän on oltava kehityksen hermolla koko ajan. Käyttöön otetut keinot ovat toimineet, mutta emme voi tuudittautua siihen, kun aina löytyy uusia tekotapoja. Eli takaavatko nyt käytössä olevat keinot tulevaisuudessa menestystä harmaan taloudun torjunnassa, sitä ei pysty lupaamaan, Kiiski toteaa.

Rakennusalan kannalta on kiinnostava meneillään oleva hanke (osana harmaan talouden toimenpideohjelmaa), jossa selvitetään mahdollisuutta laajentaa velvoitteidenhoitoa koskevia tietoja ja muista viranomaisrekistereiden tietoja julkisessa YTJ- järjestelmässä nykyistä laajemmin.  Tällöin yrityksillä olisi mahdollisuus valita yhteistyökumppaninsa sen mukaan, miten ne ovat hoitaneet velvoitteitaan.

– On vaikeampi kiertää velvoitteita, jos ne ovat julkista tietoa, Marttinen sanoo.

Marttisen mukaan myös kirjanpitovelvoitetta olisi tarkoitus laajentaa koskemaan ulkomaisia yrityksiä, kun niillä on kiinteä toimipaikka Suomessa.

Korona tuo oman osansa

Sekä Marttinen että Kiiski näkevät korona-ajan väliaikaisen konkurssilainsäädännön näkyvän ensi vuonna omassa työssään, kun väliaikainen velallisen suoja päättyy.

– Konkurssien määrä saattaa kasvaa ja niihin voi liittyä harmaan talouden ilmiöitä. Myös korona-aikana annettujen yritystukien osalta voi tulla ilmi väärinkäytöksiä, Marttinen sanoo.

Kiiski näkee yhtenä mahdollisuutena esimerkiksi velallisten rikokset, jossa konkreettisissa maksuvaikeuksissa olevien yhtiöiden varallisuutta on siirretty pois yhtiöstä viime hetkillä ilman hyväksyttävää syytä.

– Nämä mahdolliset vaikutukset eivät varmasti tule konkretisoituessaan rajoittumaan vain rakennusalalle, mutta asiaa seurataan ja poliisi sekä viranomaisyhteistyökumppanimme laativat asiaan liittyen säännöllisesti toimintaympäristöanalyysejä, Kiiski toteaa.

– Toteutimme kyselytutkimuksen harmaan talouden torjuntaviranomaisille. Koronan takia valvonnan keinoja on jouduttu muuttamaan muun muassa etätarkastuksiksi useissa eri viranomaisissa. Kyselytutkimukseen saadut vastaukset viittaavat siihen, että valvonnan tehokkuus etätarkastusten lisääntymisen myötä on saattanut heiketä. Lisäksi voidaan arvioida, että koronasta aiheutuvat työtehtävät todennäköisesti lisääntyvät seuraavien 1–3 vuoden aikana torjuntatyössä, sanoo Marttinen. 

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Rakennusliiton oikeusosastokaan ei jäänyt vaille pandemian vaikutuksia keväällä. Juristeista osa siirtyi monipaikkaiseen työskentelyyn maaliskuun puolivälissä.

– Keväällä käytännössä kaikki istunnot siirrettiin hamaan tulevaisuuteen, liiton juristit Anna Lauri, Mia Sinda, Katja Syrjänen ja Päivi Poutanen kertovat.

Oikeusjuttujen valmistelut tehtiin pääosin etäyhteyksin. Työn määrä ei silti vähentynyt.

– Korona toi erityisesti keväällä normaalia enemmän erilaisia tiedusteluja. Kanteita kirjoitettiin ahkerasti, minkä lisäksi käynnissä olevat työehtosopimusneuvottelut pitivät osaston kiireisenä, Sinda kertoo.

Poutanen palasi vanhempainvapaalta töihin kesäkuun alussa.

– Työkulttuurin muutos etätyöskentelyn takia tuntui suurelta aluksi. Juttujen ajamisen osalta tilanne oli minulla hieman erilainen kuin muilla, kun keskeneräisiä tuomioistuinprosesseja ei ollut käynnissä, Poutanen kuvaa. Tuomioistuimien ruuhkan purkaminen vie aikaa ja odotettavissa toki on, että vireille tulevien riita-asioiden valmisteluistunnot viivästyvät.

Suomen oikeuslaitos on tähän asti suhtautunut pidättäytyvästi  etäkuulemisiin. Lauri kuvaa tilannetta niin, että ennen sai erityisestä syystä oikeuden etäkuulemiseen ja nyt se on toivottavaa, kun pyritään välttämään matkustamista. Kaikki ei kuitenkaan aluksi sujunut kuin Strömsössä.

– Oikeudet käyttävät Skypeä, jonka toiminnassa on usein haastetta. Linjat olivat usein tukossa, joten  yhteyksien toiminnassa sekä videokuvan välittymisessä on ongelmia. Kerran sain istua etäkäsittelyssä niin, että vastapuolen kasvoihin pysähtynyt kuva näkyi ruudulla 3 tuntia, Sinda kertoo.

Uusi järjestelyjä oikeuteen

Keväältä siirtyneitä juttuja alettiin käsitellä kesän loppupuolella ja alkusyksystä.

– Käsittelyjen siirtymiset ovat varmasti olleet henkisesti raskaita jäsenille. Oikeudenkäynti jännittää usein jäseniä ja kun käsittelypäivä siirtyy, joutuu henkisen valmistautumisen aloittamaan alusta, Syrjänen sanoo.

Joskus mukana on erityisen huonoa tuuria. Yksi Syrjäsen sovittelu siirtyi ensin keväältä syksylle. Kaksi päivää ennen sovitteluistuntoa tuli ilmoitus, että sovittelija oli joutunut karanteeniin. Nyt jännitetään, pysyvätkö kaikki terveinä seuraavaan yritykseen. Yksikin sairastunut ihminen siirtää tällä hetkellä käsittelyt hamaan tulevaisuuteen.

– Minä sain nuhan ennen yhtä käsittelyä. Kävin koronatestissä ja keskustelimme kaikkien osapuolten kanssa, voinko tulla nuhaisena paikalle negatiivisen koronatestin kanssa, jotta istunto voidaan järjestää, Sinda kertoo ajan haasteista.

Oikeuslaitos on saanut sopeutua etäyhteyksien lisäksi myös muilla tavoin. Käsittelyjä on pitänyt siirtää suurempiin tiloihin ja esimerkiksi työtuomioistuimelle on järjestetty väliaikainen tila pääkäsittelysaliksi Messukeskuksesta, jotta pääkäsittelyt, joissa voi olla paikalla parikymmentä ihmistä, eivät viivästyisi riittävän isojen tilojen puutteen vuoksi.

– Istuntojen aloitusajoissa on myös tehty aloitusaikojen porrastusta. Lisäksi kaikkia käsittelyihin osallistuvia ei ole haluttu istuttaa odottamassa samaan aikaan, vaan osapuolet ovat saaneet mennä suoraan saliin, Lauri kertoo.

Nyt myös maskisuositusta on laajennettu.

– Oikeuslaitoksissa on voimassa maskisuositukset ja tähänastisen kokemuksen valossa maskia on avustajien suotavaa pitää sekä turvatarkastuksessa, odotusaulassa että oikeussalissa istunnon ajan, Lauri kertoo.

Syrjänen on menossa seuraavaksi Lahteen sovitteluun ja käyttää maskia, vaikka asialle on varattukin iso sali.

– Me istumme lähekkäin päämiehen kanssa, joten se on molempien turvaksi tarkoitettu.

Pidempiä käsittelyaikoja, enemmän sovittelua

Tuomioistuimissa menetettiin keväällä useita kuukausia ja koska ne olivat muutenkin ruuhkautuneita, voi pääkaupunkiseudulla käsittelyä joutua odottamaan todella pitkään.

– Jos Helsingissä on jo valmiiksi käsittelyajat olleet noin 1,5–2 vuotta, pidentyvät ne nyt entisestään, Sinda sanoo.

Toisaalta se on lisännyt osapuolten sovitteluhalukkuutta.

– Olen pelkästään tällä viikolla sopinut 3 juttua. Sovinnon syntyminen on usein olosuhdesidonnaista. Nyt, kun kaikki käsittelyt ovat siirtyneet, on osapuolilla ollut enemmän haluja tehdä töitä sovinnon eteen, Sinda kertoo.

Sovinnosta hyötyy sekä ruuhkautunut oikeusjärjestelmä että liiton jäsen, jonka asiat etenevät tyydyttävään pisteeseen nopeammin.

Vaikka moni asia tehdäänkin etänä, oikeustiimi reissaa vielä pitkin syksyä ympäri Suomea. Istuntoja on niin pääkaupunkiseudulla, Turussa, Porissa, Lahdessa, Kuopiossa kuin Oulussakin. Kaikki pyörii – keskellä pandemiaakin – ja rakentajien murheet ovat pysyneet samanlaisina. ¶

Hallituksen esityksessä (71/2020) ehdotetaan muutettavaksi työntekijöiden lähettämisestä annettua lakia. Ehdotetuilla muutoksilla pantaisiin täytäntöön palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvaa työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan EU-direktiivin muutosdirektiivi. Sillä laajennetaan lähetettyjen työntekijöiden lainsäädäntöä muillekin aloille kuin rakennusalalle.

Direktiivissä, joka Suomen pitäisi implementoida, on pykälä 5, jossa lähetettyjen työntekijöiden ensimmäisen Suomeen suuntautuvan matkan ja majoituksen kustannukset määriteltäisiin lähettäjämaan lainsäädännön ja työsopimusten mukaan.

Hallituksen esitystä on valmisteltu kolmikannassa, ja siinä esitetään, että Suomi poikkeaisi EU-lainsäädännöstä. HE 71/2020:ssa matka- ja majoituskustannukset määräytyisivät siten, että ne vastaisivat asiallisesti suomalaisten työehtosopimusten tasoa, mikäli lähettäjämaassa ei ole säädetty korvauksista mitään tai kustannusten korvaustaso poikkeaisi olennaisesti alaspäin Suomen tasosta.

– EU-lainsäädännöstä on mahdollista poiketa kansallisesti sosiaalisesti pakottavista syistä. Kolmikantavalmistelussa Rakennusliitto, Rakennusteollisuus ja Suomen Yrittäjät näkivät, että erityisesti rakennusalalla tällainen erityinen peruste on. EK olisi halunnut lakiesityksen komission direktiivin mukaan, Rakennusliiton vastaava lakimies Jyrki Ojanen sanoo.

Kolmannes pois palkasta

Ongelmakohta muutosdirektiivistä rakennusalan kannalta on, että työntekijöiden tilapäiseen työntekomaahan lähettämisestä aiheutuvat kustannukset, kuten matka- ja majoituskustannukset, jäisivät lähtöjäsenvaltion soveltamisalaan ja määräytyisivät lisäksi myös työsopimuksessa sovittujen ehtojen mukaisesti.

– Ongelman tästä tekee se, että Euroopassa on työvoiman lähettäjämaita, jotka ovat poistaneet matkustuksen ja majoituksen korvauksen säännökset omasta lainsäädännöstään. Tälläisessä tilanteessa työnantaja voisi ulosmitata kolmanneksen työntekijän palkasta näihin kustannuksiin, Ojanen toteaa.

Tämä muuttuu näkyväksi siinä vaiheessa, kun esimerkiksi romanialainen yritys lähettää Suomeen työntekijöitä ja noin 2 000 euron kuukausipalkasta otetaan matka- ja majoituskustannuksia 650 euron edestä. Kukaan ei kuitenkaan pysty valvomaan, vastaavatko majoitusolosuhteet Suomessa riittäväksi määriteltyä tasoa. Tämä johtaisi epäreiluun kilpailutilanteeseen.

– Tälläkin hetkellä on ollut nähtävissä, että rakennusalalla lähetettyjen työntekijöiden yhdenvertaisessa kohtelussa on jo nyt vakavia ongelmia. Avit raportoivat vuonna 2019 lähetettyjen työntekijöiden palkkauksen puutteista joka toisen tarkastuksen yhteydessä. Koronaepidemian myötä on myös ulkomaisen työvoiman majoitusolosuhteiden puutteet ovat tulleet entistä näkyvämmiksi, Ojanen muistuttaa.

Ojasen mukaan mikäli direktiivi toteutuisi EU:n määräämässä muodossa, voisi tulla houkutus perustaa yritys esimerkiksi Romaniaan ja lähettää sieltä työntekijöitä esimerkiksi Ouluun täysin eri säännöillä kuin vaasalainen yritys, joka lähettää työntekijät suomalaisilla säännöillä.

– Se merkitsisi rakennusalalla tasapuolisten toimintaedellytysten vaarantumista, Ojanen sanoo.

Johanna Hellsten

Koronavirukselle altistumisesta johtuva karanteeni ei oikeuta poikkeamaan vuosilomalaista eikä työehtosopimuksen vuosilomamääräyksistä, elleivät työntekijä ja työnantaja sovi joustoista vuosiloman pitämiseen. Kesälomakausi on 2.5.–30.9., millä ajalle lähtökohtaisesti on sijoitettava vuosilomasta 24 päivää. Muu osa lomasta on annettava ennen seuraavan lomakauden alkua.

Vuosiloman ajalta työntekijä saa normaalisti työehtosopimuksen mukaisen lomapalkkansa. Mikäli työntekijä pitää kesälomansa kesken lomautuksen, jatkuu lomautus alkuperäisen lomautusilmoituksen mukaisesti vuosiloman päätyttyä.

Kesälomamatkojen suhteen on syytä etukäteen selvittää, millainen karanteenisuositus matkalta palattua on (Työnantajalla ei välttämättä ole palkanmaksuvelvoitetta, jos karanteenisuositus menee päällekkäin töihin paluun kanssa.). Jos työntekijä on määrätty karanteeniin työmatkallaan, suositus on, että työnantaja maksaa työntekijälle palkkaa karanteenin ajalta.

Mikäli työntekijä joutuu korona-altistuksen takia karanteeniin kesälomansa tai työajan lyhennyksestä annetun vapaan aikana, niin altistuksella ei sinänsä ole vaikutusta vapaan tai loman ajankohtaan.

Entä jos sitten vielä kaiken lisäksi sairastuu?

Jos työntekijä sairastuu koronavirukseen, työntekijälle maksetaan työpäiviltä normaalia sairausajan palkkaa työntekijään sovellettavan työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.

Jos työntekijä on vuosilomansa tai sen osan alkaessa koronan vuoksi työkyvytön, loma on työntekijän pyynnöstä siirrettävä myöhempään ajankohtaan. Mikäli työntekijä sairastuu vuosiloman tai sen osan aikana, tällä on oikeus pyynnöstään saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvät kuusi lomapäivää ylittävät työkyvyttömyyspäivät.

Edellä tarkoitetut omavastuupäivät eivät saa kuitenkaan vähentää työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan. Toisin sanoen omavastuupäiviä voi olla vain silloin, kun työntekijä on ansainnut lomaa enemmän kuin neljä viikkoa. Siirretty osa kesälomasta on annettava kuluvalla lomakaudella tai jos tämä ei ole mahdollista, niin se on annettava seuraavan vuoden lomakaudella ja kuitenkin viimeistään seuraavan vuoden loppuun mennessä.

Tuli reissattua maassa, josta palatessa suositellaan omaehtoista karanteenia. Saako siitä korvausta?

Tietyistä Euroopan maista palaaville suositetaan tällä hetkellä niin sanottua omaehtoista karanteenia. Sitä ei pidä kuitenkaan sekoittaa lääkärin määräämään karanteeniin. Omaehtoisessa karanteenissa ei makseta tartuntapäivärahaa.

Kela voi maksaa tartuntatautipäivärahaa, kun työntekijä on määrätty olemaan poissa työstään jonkin tartuntataudin, esimerkiksi koronaviruksen, leviämisen estämiseksi. Alle 16-vuotiaan huoltajalla on oikeus tartuntatautipäivärahaan, jos lapsi on määrätty karanteeniin ja huoltaja ei siksi voi tehdä työtä.

Tartuntatautipäivärahassa ei ole omavastuuaikaa, ja se korvaa täysimääräisesti työstä poissaolon, eristyksen tai karanteenin aiheuttaman ansionmenetyksen. Työntekijän päiväraha määräytyy sen palkan mukaan, jonka hän olisi saanut, jos hän olisi ollut töissä.

Kela tarvitsee tartuntatautipäivärahan maksamista varten kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätöksen työstä poissaolosta, eristämisestä tai karanteenista.

Päivärahaa voidaan maksaa EU-alueella eristetylle tai karanteenin määrätylle henkilölle. Karanteenista tai eristyksestä tarvitaan todistus lääkäriltä, jolla on oikeus määrätä näitä rajoituksia kyseisessä maassa.

Palkkaturvana maksetaan työntekijän työsuhteesta johtuvia saatavia, joiden peruste ja määrä on saatu selvitettyä. Saatavaa on haettava palkkaturvana 3 kuukauden kuluessa sen erääntymisestä. Palkkaturvan saamisen edellytyksenä on työnantajan maksukyvyttömyys.

Saatavien enimmäismäärä, mikä voidaan suorittaa palkkaturvana, on 15.200 euroa samalle työnantajalle tehdyn työn perusteella. Palkkaturvana maksettavan työaikapankkisaatavan enimmäismäärä samalle työnantajalle tehdyn työn perusteella on työntekijän 6 kuukauden palkkaa vastaava määrä. Jotta työaikapankkisaatava voidaan suorittaa palkkaturvana, on työaikapankkijärjestelmän käyttöönotosta ja sisällöstä tullut sopia työpaikalla kirjallisesti tai sen ehtojen tulee olla muutoin kirjattu. Lisäksi edellytetään, että työnantaja on pitänyt työntekijäkohtaisista saatavista ja niiden kertymisestä työaikapankkitiliä tai että tilitapahtumat ja niiden ajankohdat ovat todettavissa työaika- ja palkkakirjanpidosta.

Oikeus saada työsuhdesaatavia palkkaturvana ei ole ehdoton, sillä työntekijän oikeutta palkkaturvaan rajoitetaan väärinkäytösten estämiseen tarkoitetuilla säännöksillä. Palkkaturvaviranomaisella on perustellusta syystä oikeus evätä palkkaturva tai harkita maksettavan palkkaturvan määrä. Kyse on työntekijän kannalta merkittävästä, vaikkakin poikkeuksellisesti käytettäväksi tarkoitetusta oikeudesta, jolla voidaan rajoittaa valtion vastuulle tulevaa maksuvelvollisuutta seuraavissa tilanteissa:

• Työntekijän saatava perustuu sopimukseen tai järjestelyyn, joka on ilmeisesti tehty palkkaturvan saamiseksi. Tästä olisi kysymys esim. silloin, kun on syytä epäillä, ettei työnantaja maksukykyisenä olisi sopimukseen sitoutunut, vaan se on tehty vain siinä tarkoituksessa, että valtio maksaisi saatavan palkkaturvana.
• Palkkaturvana haettu saatava on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tehtyyn työhön ja muihin olosuhteisiin nähden voidaan pitää kohtuullisena. Tällaisena tilanteena pidetään esim. yrittäjän perheenjäsenelle suoritettua palkkaa, joka on ylisuuri suhteessa tehtyyn työhön nähden.
• Työntekijä hakee toistuvasti palkkaturvana samaan työnantajaan kohdistuvia saatavia. Säännöstä on sovellettu tilanteissa, joissa on tehty useita palkkaturvahakemuksia lyhyehkön ajan sisällä.
• Työntekijä on jatkanut työsuhteessa vielä senkin jälkeen, kun hänen on täytynyt tietää, ettei työnantaja kykene suoriutumaan palkanmaksustaan. Säännös on tarkoitettu estämään tilanteita, joissa työntekijä jatkaa työntekoaan työnantajansa palveluksessa, vaikka työsuhteesta johtuvien saatavien maksaminen on laiminlyöty pidemmältä ajalta. Työnteon jatkaminen tällaisessa tilanteessa kasvattaisi palkkaturvan piiriin kuuluvien maksamattomien saatavien määrää. Tarkoituksena ei ole, että työntekijä voisi jatkaa työntekoaan tietoisesti palkkaturvajärjestelmän kustannuksella.

Maksettava palkkaturva voidaan perustellusta syystä myös rajoittaa määrään, jonka työnantaja on maksanut työntekijälle työsuhteesta johtuvina saatavina vuoden kuluessa ennen palkkaturvahakemuksen jättämistä.