Rakennusliiton jäsen työskenteli putkiasentajana putkialan yrityksessä määräaikaisessa työsuhteessa noin neljän kuukauden ajan. Määräaikaisen työsuhteen piti kestää marraskuun 2020 loppupuolelle asti, mutta työnantaja purki työsopimuksen ennenaikaisesti noin kuukautta aikaisemmin. Työnantaja maksoi kuitenkin palkan kotiin määräaikaisen työsopimuksen alkuperäisen keston loppuun saakka.
TE-toimisto katsoi, että työntekijä oli itse aiheuttanut työsuhteensa päättymisen ja määräsi työntekijälle karenssin, joka poistettiin Rakennusliiton riitautettua työsuhteen päättämisen.
Rakennusliiton lakimies neuvotteli jutusta työnantajan kanssa. Työnantaja ei nähnyt asiassa ongelmaa, sillä palkka koko työsuhteen ajalta oli kuitenkin maksettu. Työnantaja ei myöskään suostunut missään asian selvittelyn vaiheessa yksilöimään purkamisen perusteena olevia väitteitä työntekijän moitittavasta menettelystä tai työntekijän väitettyjä virheitä työsuhteen aikana.
Määräaikainen työsopimus sitoo työnantajaa ja työntekijää määräaikaisuuden loppuun asti, eikä sitä voida päättää kuin työsopimuslain mukaisilla päättämisperusteilla. Määräaikainen työsopimus ilman irtisanomisehtoa voidaan päättää vain koeaikaehdon perusteella tai työsopimuslain mukaisilla purkamisperusteilla. Määräaikainen työsopimus, jossa on irtisanomisehto (ns. sekamuotoinen sopimus) voidaan päättää edellä mainitun lisäksi myös työsopimuslain mukaisilla irtisanomisperusteilla. Työnantajan velvollisuutena on osoittaa, että määräaikaisen työsopimuksen päättämiselle on ollut lainmukainen peruste.
Määräaikaisen työsopimuksen perusteeton päättäminen oikeuttaa työsopimuslain mukaisiin korvauksiin, eikä työnantaja vapaudu korvausvelvollisuudesta maksamalla työntekijälle palkan jälkikäteen määräaikaisuuden alkuperäisen keston loppuun asti. Korvauksen määrässä otetaan kuitenkin huomioon muun muassa määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika.
Jutun sopiminen kirjallisella sovintosopimuksella ja korvauksen jaottelu kannattaa
Asiasta neuvoteltiin vielä liittotasolla ja juttu sovittiin siten, että työnantaja maksoi työntekijälle irtisanomisaikaa vastaavan korvauksen sekä korvauksen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Työnantajan aikaisemmin maksama noin kuukauden palkka otettiin huomioon korvauksen määrässä.
Kirjallisessa sovintosopimuksessa korvauksesta enin osa jaoteltiin korvaukseksi työntekijälle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta eli korvaukseksi työntekijän kokemasta loukkauksesta. Jaottelu tehtiin, koska aineettoman vahingon korvauksesta ei vähennetä työntekijälle maksettuja työttömyyspäivärahoja. Sen sijaan korvauksesta, joka kohdistuu työntekijälle aiheutuneeseen taloudelliseen menetykseen, vähennetään pääsäännön mukaan 75 %:ia työntekijälle samalta ajalta maksetuista ansiopäivärahoista. Työllisyysrahasto hyväksyi lausunnossaan Rakennusliiton esittämän korvausten jaottelun liiton esittämien perustelujen pohjalta. Ansiopäivärahojen yhteensovitus tehtiin lopulta puolen kuukauden korvauksen osalta.
Rajavartijat tekevät maahantulotarkastusta Tallinnasta saapuville matkustajille Länsiterminaalissa Helsingissä 26. tammikuuta 2021. Sisärajoilla sallitaan vain huoltovarmuuden ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämätön työmatkaliikenne. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA
– Korona-aikana sisärajavalvonta on vaikuttanut niin, että olemme saaneet ihan uudella tavalla vinkkejä Suomeen tulevista työntekijöistä, joista normaalin, vapaan liikkuvuuden aikana emme saa mitään tietoa, ylitarkastaja Riku Rajamäki Etelä-Suomen avin työsuojelun vastuualueelta kertoo.
Etelä-Suomen aluehallintoviraston ulkomaalaisvalvonnan tiimi teki vuonna 2020 Etelä-Suomen alueella yhteensä 343 ulkomaalaisvalvonnan tarkastusta. Tarkastusmääriin viime vuonna vaikutti keväällä 2020 alkanut koronaviruspandemia.
Enemmän vihjeitä, enemmän rikkeitä
Ulkomaalaisvalvontaan liittyvien vihjeiden määrä kasvoi 15 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna. Vuonna 2020 valvonnan näkökulmasta hyödyllisiä vihjeitä saatiin yhteensä yli 508, kun vuonna 2019 vastaava luku oli noin 440. Suurin osa vihjeistä saatiin muilta viranomaisilta, jotka työskentelevät ulkomaalaisten Suomessa työskentelyn parissa. Eniten vihjeitä tuli rakennusalalle.
– Hyviä vihjeitä saatiin muun muassa rajavalvonnasta, jossa sisärajavalvonnan takia selvitetään maahan tulevien ulkomaalaisten maahantuloedellytyksiä. Tämän selvittelyn yhteydessä on havaittu usein erityisesti Virossa pysyvästi asuvia henkilöitä, joilla ei kuitenkaan ole Viron tai muun EU-maan kansalaisuutta. Suomalaisen yrityksen palveluksessa työskennelläkseen he tarvitsisivat Suomesta myönnetyn työntekoon oikeuttavan oleskeluluvan, joka heiltä usein kuitenkin puuttuu. Tämä tarkoittaa sitä, että he työskentelevät täällä työnteko-oikeudetta. Ilmiön laajuus on oikeastaan tullut uutena asiana, emme ole tajunneetkaan, miten paljon heitä Etelä-Suomessa työskentelee, Rajamäki kertoo.
Vuonna 2020 tarkastuksia tehtiin koronapandemiasta huolimatta sekä ennalta ilmoittamattomina iskutarkastuksina että perinteisinä yritystarkastuksina. Ulkomaalaisvalvonnan tarkastuksissa, joissa ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeutta arvioitiin, työpaikoista 37 prosentissa oli vähintään yksi ulkomaalainen työntekijä, jolla ei ollut oikeutta tehdä kyseistä työtä Suomessa. Vuonna 2019 vastaava luku oli 20 prosenttia.
–Työnteko-oikeudettomia ulkomaalaisia työntekijöitä ei juurikaan ole tullut vastaan niin, että he olisivat suoraan isojen pääurakoitsijarakennusyritysten palkkalistoilla. Mutta isojen yritysten isoilta työmailta heitä löytyy usein alihankintaketjun alemmilta tasoilta. Jos nämä työntekijät ovat ulkomaalaisen aliurakoitsijan palveluksessa, päätoteuttaja vastaa siitä, että työntekoon oikeuttavat luvat ovat kunnossa, Rajamäki kertoo.
Vajaa 70 prosenttia koko Suomen ulkomaalaisvalvonnan valvontakohteista, joissa havaittiin työnteko-oikeudettomia ulkomaalaisia, sijaitsi Etelä-Suomessa.
Tessiä ei noudatettu
Etelä-Suomen alueella havaittiin runsaasti puutteita ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamisessa. Puutteita oli erityisesti yleissitovan työehtosopimuksen palkkausta koskevien säännösten noudattamisessa. Rakennusalalla puutteita havaittiin 65 prosentilla tarkastuksista.
Suurimmat puutteet koskivat tessin mukaisen palkan ja lisien korvaamisen tasoa, eli ulkomaalaisille työntekijöille maksettiin liian pientä palkkaa.
Ulkomaalaisvalvonnan haasteena on edelleen ulkomaalaisten työntekijöiden todellisen työskentelyajan selvittäminen. Vuonna 2020 monilla tarkastuksilla havaittiin, että työnantaja ei ollut pitänyt työaikalain mukaista kirjanpitoa. Tällöin tarkastajan on vaikea saada käsitystä ulkomaalaisten työntekijöiden todellisista työsuhteen vähimmäisehdoista, kun työntekijälle maksettua palkkaa ei voida verrata todellisten tehtyjen työtuntien määrään.
Rakennusalalla puutteita työaikakirjanpidon pitämisessä havaittiin 58 prosentilla tarkastuksista.
Etelä-Suomen ulkomaalaisvalvonnassa tehtiin 26 tarkastusta Suomeen työntekijöitä lähettäviin yrityksiin. Näistä tarkastuksista suuri osa tehtiin rakennusalalle. Tarkastuksissa havaittiin paljon puutteita, esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden palkkaus ei ollut kunnossa 2/3 yrityksistä.
Valvonnassa on havaittu, että ulkomaisten yksityisten elinkeinonharjoittajien määrä on jonkin verran lisääntynyt alihankintaketjuissa. Aina ei ole valvonnan keinoin mahdollista saada täyttä varmuutta, onko kyse todellisesta yrittäjätyöstä vai niin kutsutusta valeyrittäjyydestä. Valeyrittäjyys mahdollistaa työnantajavelvollisuuksien kiertämisen ja työtä tekevä henkilö ei aina tiedä itsekään olevansa yrittäjä. Pahimmillaan näissä tapauksissa voi olla kyse työperäisestä ihmiskaupasta tai niihin voi liittyä myös muita lievempiä syrjinnän tunnusmerkkejä.
Rakennusliiton jäsen työskenteli kesällä 2018 kaivinkoneenkuljettajana kaukolämmön uudistustyömaalla. Kaivuutyö oli edennyt suunnitellun mukaisesti viikon verran, kun kaivinkoneen kauha osui kaivettavan kanaalin sivulta tulleeseen 10 kV suurjännitekaapeliin. Kaivinkoneenkuljettaja ei nähnyt vaurioitunutta kaapelia, mutta ymmärsi osuneensa kauhallaan johonkin. Hän soitti aikaisemmin saamansa ohjeistuksen mukaisesti työnjohtajalle, muttei tavoittanut tätä.
Kaivinkoneenkuljettaja päätti odottaessaan takaisin soittoa mennä selvittämään, mihin kauha oli osunut ja mitä vahinkoa oli mahdollisesti aiheutunut. Hän ehti metallisella lapiolla pyyhkäistä pari lapiollista maata sivuun, kun näki vaurioituneelta näyttäneen mustan lettikaapelin. Kaivinkoneenkuljettaja ymmärsi heti vaaran, muttei ehtinyt kauemmaksi kaivannosta, kun kaapeliin oli kytkeytynyt sähkövirta takaisin päälle. Työntekijä sai kaapelista valokaaren aiheuttamia lieviä palovammoja jalkaansa ja käteensä.
Aluehallintovirasto teki poliisille työtapaturmasta ilmoituksen esitutkintaa varten. Kaivinkoneenkuljettaja sai alkuvuonna 2019 poliisilta kutsun saapua kuultavaksi esitutkintaan asianomistajan asemassa ja hän kääntyi tässä vaiheessa Rakennusliiton aluetoimiston puoleen saadakseen apua rikosprosessiin. Työntekijä ilmoitti esitutkinnassa vaativansa rangaistusta. Työnjohtajaa sekä yhteisen työmaan päätoteuttajan vastuuhenkilöä kuultiin epäiltynä työturvallisuusrikoksesta.
Työnantajalle syyte
Syyttäjä nosti syytteen kesäkuussa 2020 ennen kuin kaksi vuotta oli kulunut tapaturmasta ja syyteoikeus asiassa olisi vanhentunut. Työnantajan edustajaa ja päätoteuttajan edustajaa syytettiin työturvallisuusrikoksesta. Työntekijä yhtyi syytteeseen ja vaati vahingonkorvausta kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta. Tapaturmasta ei ollut aiheutunut pysyvää haittaa tai ansionmenetystä.
Työnantajan edustajaa syytettiin siitä, että tämä oli sallinut työntekijöiden työskennellä ilman kaapelikarttoja tai muuta tietoa kaapeleiden sijainnista. Työmaan alkaessa oli maassa ollut merkittynä kaapeleiden sijainnit, mutta kaivuun edetessä merkinnät olivat loppuneet eikä uusia ollut ehditty tekemään työntekijöiden huomautuksista huolimatta. Yhteisen työmaan toteuttajaa syytettiin siitä, että tämä oli laiminlyönyt rakennustöiden työturvallisuutta koskevien suunnitelmien laatimisen, vaara- ja haittatekijöiden selvittämisen sekä tunnistetuista vaaroista tiedottamisen oikea-aikaisesti.
Sakkoja ja vahingonkorvauksia
Usein tapaturman aiheutumiseen vaikuttaa jonkun työturvallisuusseikan laiminlyöminen, inhimilliset hetkessä tehdyt ratkaisut ja sattuma. Tässä tapaturmassa oli toki onnellista sattumaakin, ettei työntekijä loukkaantunut vakavammin. Rikosprosessissa tyypillisesti jokainen syytetty pyrkii näyttämään toimineensa oikein ja usein tämä tarkoittaa sitä, että vastuuta vieritetään työntekijälle. Työntekijän pitkää kokemusta vastaavista tehtävistä korostetaan ja toisaalta pyritään osoittamaan, että työntekijä on ryhtynyt johonkin sellaiseen, mitä työnantaja ei olisi voinut odottaa.
Työntekijä saattaa helposti itsekin arvioida toimiaan kriittisesti ja ajatella, olisiko voinut tapaturman jotenkin estää. Työnantajalla on kuitenkin jatkuva velvollisuus tarkkailla työoloja ja ryhtyä epäkohdan havaitessaan tarpeellisiin toimenpiteisiin. Työnantaja on vastuussa siitä, että laitteet, työtavat ja työolot ovat niin turvallisia, ettei työntekijän turvallisuus vaarannu.
Asia käsiteltiin käräjäoikeudessa marraskuussa 2020. Rakennusliiton lakimies avusti liiton jäsentä asiassa. Käräjäoikeus tuomitsi työnjohtajan sakkorangaistukseen työturvallisuusrikoksesta sekä velvoitti korvaamaan asianomistajan korvausvaatimukset täysimääräisesti. Päätoteuttajan vastuuhenkilö tuomittiin työturvallisuusrikkomuksesta. Tuomiosta ei valitettu hovioikeuteen.
Verottaja kohtelee kevytyrittäjiä kuin normaaleja palkansaajia, eli mitään yrittäjälle mahdollisia verovähennyksiä ei voi tehdä. Suomen sosiaaliturva kohtelee kevytyrittäjää kuin yrittäjää, jolloin monella tapaa palkkatyöläisen asemassa oleva ihminen tipahtaa työttömyyskassojen ulkopuolelle.
Näyttää myös siltä, että kaikki kevytyrittäjät eivät ole pystyneet laskemaan työlleen kunnollista hintaa, eikä kevytyrittäjiä koskevien ja eläke- ja tapaturmavakuutusten puutteita ei tunneta.
”Ei varaa suojavarusteisiin”
Sen laskeminen, mitä käteen pitäisi jäädä, jotta kevytyrittäjyys tulisi edes jollain tavalla kannattavaksi, ei ole ihan yksinkertaista.
– Teimme kesällä työmaakierrosta liiton toisen toimitsijan, Laura Aholan kanssa Turun seudun työmailla ja kiinnitimme huomiota kahteen työntekijään, jotka piikkasivat seinää ja lastasivat purkujätettä lavalle: kummallakaan ei ollut kypärää eikä hengityssuojainta, vaikka kyseessä oli pölyävä työ. Menimme juttelemaan heidän kanssaan ja kyselemään suojavarusteiden perään, Rakennusliiton läntisen palvelualueen päällikkö Jouni Ruotsalainen kertoo.
– Olen tavannut näitä kevytyrittäjiä arviolta kymmenkunta. Pääsääntöisesti varusteet, suojaimet ynnä muut ovat olleet täysin olemattomat, Ahola kuittaa.
Keskustelussa kaksi rakentajaa kertoi, että he ovat kevytyrittäjiä, eikä heillä on varaa henkilönsuojaimiin. He laskuttivat tekemästään työstä 14 euroa/h plus alv 24 prosenttia eli yhteensä 17,84 euroa.
– Tästä summasta esimerkiksi Ukko.fi ottaa ensin palkkiota 5 prosenttia ja sen jälkeen vielä bruttopalkasta 2,9 prosenttia. Lisäksi summasta vähennetään sairausvakuutusmaksu ja normaali ennakonpidätys veroprosentin mukaan. Kevytyrittäjä ei saa työnantajan maksamaa, verovapaata päivittäisten matkakulujen korvausta, Ruotsalainen luettelee.
Ulkomaalaisia työntekijöitä
Liiton Helsingin palvelupisteen aluetoimitsija Ari Koli kertoo, että pk-seudulla on törmätty lähinnä yhdenlaisiin kevytyrittäjiin:
– Ulkomailta tulleita, jotka suurimmaksi osaksi tietävät olevansa kevytyrittäjiä, mutta eivät tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa. Näin ollen laskutuspalvelun perushinnan lisäksi tarjottavat vakuutukset ja muut vapaaehtoiset maksulliset palvelut jäävät hankkimatta ja oma tulevaisuus turvaamatta, Koli kertoo.
Kolin mukaan kevytyrittäjäksi on usein ajauduttu oman työnantajan ohjauksella ja opastuksella.
– Mutta on ollut myös niitä työnantajia, jotka ovat keränneet kaikilta työntekijöiltä valtakirjat ja siirtäneet ne kevytyrittäjiksi. Yksi tällainen yritys ainakin vaihtoi toimeksiantosopimukset takaisin työsopimuksiksi Rakennusliiton saatua tietoa asiasta.
Kolin tietoon tulleet laskutushinnat ovat yleensä olleet 16–20 euroa tunnilta, mutta jopa 14 euroa tunnilta on tullut vastaan.
– Näistä voi kaikki laskea paljon jää sivukulujen jälkeen yrittäjäriskillä käteen, Koli sanoo.
Ei eläkettä, ei laajaa tapaturmavakuutusta
Mikäli kevytyrittäjän tulotaso jää alle yrittäjien eläkevakuutuksen alarajan, 8 063,57 euroa, ei kevytyrittäjätuloilla ole mahdollista kartuttaa eläkekertymää. Alan suurimman (yli 100 000 käyttäjää) laskutuspalvelun Ukko.fi:n oman kyselyn mukaan yli 74 prosenttia palvelun kautta laskuttavista kevytyrittäjistä tienaa alle 1 000 euroa kuukaudessa ja 60 prosenttia alle 500 euroa kuukaudessa. Näistä töistä ei kerry eläkettä.
Sama koskee myös työtapaturmavakuutusta. Laajaa, esimerkiksi palkansaajia koskevaa työtapaturmavakuutusta ei saa, mikäli kevytyrittäjä tienaa vähemmän kuin 8 063,57 euroa vuodessa.
Suomessa kaikki työntekijät on vakuutettu työtapaturman varalta ja vakuutuksesta maksetaan sairaanhoito ja monipuolisesti myös kuntoutusta. Yrittäjä pystyy hankkimaan itselleen lähes yhtä kattavan vakuutuksen kuin palkansaaja, mikäli YEL-tuloraja täyttyy.
Putkialalla toimiva työnantaja lomautti aikaisemmin putkiasentajana ja sittemmin työeläkeyhtiön kustantaman uudelleenkoulutuksen jälkeen työnjohtajana työskennelleen Rakennusliiton pitkäaikaisen jäsenen tammikuussa 2018. Lomautuksen perusteena oli se, että tarjolla ei ollut työnjohtajan töitä, vaan ainoastaan putkiasentajan töitä, joihin työntekijä oli työkykyneuvotteluissa todettu terveydentilansa puolesta soveltumattomaksi.
Työntekijä irtisanoutui syyskuussa 2018 lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti 200 päivää ja vaati työnantajaa maksamaan 6 kuukauden irtisanomisajan palkan. Rakennusliiton aluetoimitsija pyrki selvittämään asiaa työnantajan kanssa ja laati palkkaturvahakemuksen irtisanomisajan palkasta, koska työnantaja jätti sen maksamatta. Hakemus hylättiin työnantajan kiistettyä saatavat.
Palkkaturvapäätöksen muutoksenhakuosoituksena oli kanteen nostaminen työnantajaa vastaan käräjäoikeudessa. Rakennusliitto myönsi jäsenelleen oikeusavun, minkä jälkeen irtisanomisajan palkkaa ja odotusajan palkkaa vaadittiin työnantajalta kanteella käräjäoikeudessa. Työntekijän asiamiehenä toimi Rakennusliiton lakimies.
Työnantaja kiisti vaatimukset
Oikeudenkäynnissä oli kyse sen arvioimisesta, oliko lomautus kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää ennen työntekijän irtisanoutumista vai oliko työnantaja ennen sitä tehnyt lomautuksen keskeyttävän, aidon työtarjouksen. Työnantajalla oli jutussa näyttötaakka eli sen tuli pystyä osoittamaan, että töitä oli tarjottu.
Työnantaja kiisti vaaditut saatavat oikeudenkäynnissä ensinnäkin sillä perusteella, että työntekijälle oli tekstiviestitse 27.6.2018 ilmoitettu lomautuksen päättymisestä viimeistään 2.7.2018, jolloin lomautus ei ollut vielä kestänyt 200 päivää. Käräjäoikeudessa pystyttiin kuitenkin työntekijän puolesta osoittamaan, että tarjottu työ oli sellaista, johon työntekijä ei terveydentilansa puolesta kyennyt. Käräjäoikeuden arvion mukaan tällainen työtarjous ei keskeyttänyt 200 päivän lomautuksen yhdenjaksoisuutta.
Toinen työnantajan oikeudenkäynnissä esittämä peruste kiistämiselle oli se, että työntekijä oli sopinut työnantajan kanssa 2.8.2018 pidetyssä palaverissa palaavansa töihin syyskuun alussa 2018. Väitteensä tueksi työnantaja esitti palaverista laaditun muistion, jota työntekijä ei ollut allekirjoittanut ja jota ei ollut lähetetty työntekijälle tiedoksi ennen asian muuttumista riitaiseksi. Nämä seikat heikensivät käräjäoikeuden mukaan muistion luotettavuutta.
Työntekijä kiisti oikeudenkäynnissä sopineensa töihin paluusta, sillä työnantaja ei ylipäätään ollut tarjonnut hänelle töitä palaverissa. Palaverissa oli työntekijän mukaan keskusteltu yleisluontoisesti töihinpaluun edellytyksistä.
Työntekijä oli vielä ennen irtisanoutumistaan lähettänyt työnantajalle sähköpostin 4.9.2018 ja tiedustellut, mitä töitä olisi tarjolla ja milloin työt alkaisivat. Sähköposti oli oikeudessa kirjallisena todisteena ja riidatonta oli, ettei työnantaja vastannut tiedusteluun lainkaan viikkoon, minkä jälkeen työntekijä irtisanoutui 11.9.2018.
Puolen vuoden palkka
Käräjäoikeus arvioi tuomiossaan sitä, oliko työtä tarjottu työsopimuslain ja oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Lomautuksen päättyminen edellyttää, että työnantaja yksilöi riittävällä tarkkuudella töiden alkamisajankohdan. Työhönpaluuilmoituksen tulee olla niin täsmällinen, että työntekijä ymmärtää olevansa velvollinen palaamaan työhön ilmoitettuna päivänä.
Yleisluontoinen työtilannekeskustelu ei päätä lomautusta. Työnantajan edustajat eivät oikeudenkäynnissäkään osanneet kertoa tarkempaa ajankohtaa töiden alkamiselle kuin syyskuun alun. Koska työnantaja ei ollut vastannut työntekijän sähköpostitiedusteluun 4.9.2018 mitään, töiden alkamisajankohtaa ei oltu yksilöity riittävällä tarkkuudella ennen työntekijän irtisanoutumista.
Työnantaja sai kärsiä haitalliset seuraamukset siitä, että töiden alkamisajankohta oli jäänyt epäselväksi. Käräjäoikeus velvoitti työnantajan maksamaan työntekijälle viivästyskorkoineen 6 kuukauden irtisanomisajan palkan ja odotusajan palkan 6 päivältä. Käräjäoikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi, ja työnantaja maksoi tuomion perusteella työntekijälle noin 26 000 euroa sekä lisäksi Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut.
Rakennusalaan liittyvät edelleen tyypilliset talousrikoslajit kuten veropetokset, joihin voi kuulua kuittikauppaa tai perusteettomia alv-palautuksia.
– Nämä yleensä aiheuttavat oheisrikoksena myös kirjanpitoon liittyviä rikosepäilyjä, eli kirjanpidon laatimista suoranaisesti laiminlyödään tai se laaditaan vääränsisältöisenä. Myös työeläkevakuutusmaksupetokset ovat tyypillisiä, Keskusrikospoliisin talousrikosyksikön johtaja Mikko Kiiski kertoo.
Kiiskin mukaan veropetokset voivat toimia myös esirikoksina rahanpesulle. Rahanpesurikoksissa poliisi on saanut havaintoja kryptovaluuttojen käytöstä. Kiiski arvelee ilmiön yleistyvän samalla, kun virtuaalivaluuttojen käyttö lisääntyy muutenkin. Etuna rikolliselle kryptovaluuttojen käytössä on, että ne eivät ole niin helposti esimeriksi talousrikostutkijoiden jäljitettävissä.
– Nämä kaikki trendit eivät näy pelkästään rakennusalalla, mutta ovat tyypillisiä talousrikollisuudessa, Kiiski toteaa.
Työperäinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa voidaan myös laskea talousrikollisuudeksi. Ilmiö on noussut otsikoihin viime kuukausina ja toimenpiteisiin on ryhdytty.
– Ihmiskauppa on talousrikollisuuden alalla törkeimmästä päästä, sillä siinä puututaan ihmisten henkeen terveyteen ja pyritään saamaan sillä oikeudetonta hyötyä, Kiiski sanoo.
– Työperäisen ihmiskaupan motiivit ovat taloudelliset ja sen voidaan katsoa olevan talousrikollisuutta. Ihmiskauppajuttujen selvittämiseen tarvitaan osaamista talousrikollisuudesta ja riittäviä resursseja, Kiiski jatkaa.
Alipalkkaus on työperäisen hyväksikäytön muoto, jonka esiintymismuodot vaihtelevat. Alipalkkaus on välillistä harmaata taloutta ja sitä ilmenee myös rakennusalalla ulkomaisen työvoiman myötä.
– Veroja ja maksuja jää yhteiskunnalta saamatta, kun veropohja jää alipalkkauksen takia liian matalaksi. Uudessa harmaan talouden ja talousrikollisuuden toimenpideohjelmassa selvitetään uusia keinoja, esimerkiksi hallinnollisia sanktioita puutua tahalliseen tai törkeän huolimattomaan alipalkkaukseen. Itse olen näiden kannalla, Verohallinnon harmaan talouden yksikön johtaja Janne Marttinen toteaa.
Urakoiden ketjutus voi altistaa rikoksille
Kesällä ilmi tuli parikin isompaa rakennusalan talousrikosvyyhtiä. Miten poliisi pääsee näihin kiinni?
– Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on rikosten ennalta estäminen ja paljastaminen.. Näitä tulee ilmi paljon oman työmme kautta analyysien ja muiden ennalta estävien työkalujen avulla. Mutta kuten aina harmaan talouden torjunnassa, viranomaisyhteistyö on kriittisen tärkeää. Tietoa kertyy pienistä jyväsistä aina valmiiseen materiaaliin esimerkiksi verotarkastuksista tai Aveilta. Me tarkastelemme saatuja tietoja sitten rikosoikeudellisesta näkökulmasta, Kiiski kuvaa.
Rakennusala on pirstaleinen ja urakoita ketjutetaan pitkiinkin ketjuihin. Altistaako alan rakenne talousrikollisuudelle?
– Se riippuu toimijoiden tarkoitusperästä. Kunhan esimerkiksi tilaajavastuulain mukaiset toimenpiteet hoidetaan ja valvotaan, että koko ketjun osalta täyttyvät viranomaisvelvoitteet sekä muut asiaan kuuluvat maksut, se on perusteltua, Kiiski toteaa.
Kolikon toinen puoli ovat toimijat, joiden tarkoitusperät ovat rikollisia.
– Ketjutus on kiistatta yksi tapa, jota on hyödynnetty vääriin tarkoituksiin. Ketjutuksella pyritään vaikeuttamaan rikosepäilyn selvittämistä. Yritetään piilottaa rahavirrat ja se, kuka tosiasiallisesti on vastuussa. Harjoitetaan mahdollisesti pimeää palkanmaksua tai pimeän ulkomaisen työvoiman käyttöä. Työmarkkinat globalisoituvat ja se näkyy myös rakennusalalla. Suunta on vahvistunut entisestään, Kiiski sanoo.
Toimenpiteillä on merkitystä
Valtioneuvosto on hyväksynyt uuden harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian ja toimenpideohjelman tämän vuoden kesäkuussa vuosille 2020–2023.
Rakennusalan harmaata taloutta on pyritty kitkemään viimeisen 10 vuoden aikana muun muassa käänteisellä alv:llä, veronumeron käyttöönotolla sekä laajennetulla työntekijöitä ja aliurakointitietoa koskevalla ilmoitusmenettelyllä. Myös tilaajavastuulaki on aikanaan säädetty harmaan talouden torjumiseksi.
– Käänteisen arvonlisäveron vaikutus vuositasolla on noin 75 miljoonaa euroa vuodessa ja veronumeron ja ilmoitusvelvollisuuden yhteisvaikutus on tuonut palkkatuloja näkyväksi 300 miljoonaa euron edestä, josta veroja maksetaan noin 100 miljoonaa euroa. Nämä uudistukset ovat muuttaneet tilannetta rakennusalalla parempaan suuntaan, mutta eivät ole poistaneet harmaata taloutta kokonaan, Marttinen toteaa.
Verohallinto toteutti vuoden 2019 huhtikuussa laajan kyselyn eri viranomaisille, yrityksille ja työntekijäpuolen edustajille siitä, miten harmaa talous on kehittynyt.
– Harmaa talous elää ajan mukana. Esimerkiksi uudet työntekemisen muodot kuten alustatalous näkyvät myös harmaan talouden muodoissa. Siksi tarvitaan edelleen toimenpiteitä sekä ajantasaisia toimivaltuuksia viranomaisille esimerkiksi tietojensaannin ja -vaihdon osalta, Marttinen sanoo.
– Rikollisetkin pyrkivät kehittämään toimintaansa, etsivät uusi kanavia, kun viranomaiset paikkaavat aukkoja. Se on sellaista kissa ja hiiri -leikkiä. Meidän on oltava kehityksen hermolla koko ajan. Käyttöön otetut keinot ovat toimineet, mutta emme voi tuudittautua siihen, kun aina löytyy uusia tekotapoja. Eli takaavatko nyt käytössä olevat keinot tulevaisuudessa menestystä harmaan taloudun torjunnassa, sitä ei pysty lupaamaan, Kiiski toteaa.
Rakennusalan kannalta on kiinnostava meneillään oleva hanke (osana harmaan talouden toimenpideohjelmaa), jossa selvitetään mahdollisuutta laajentaa velvoitteidenhoitoa koskevia tietoja ja muista viranomaisrekistereiden tietoja julkisessa YTJ- järjestelmässä nykyistä laajemmin. Tällöin yrityksillä olisi mahdollisuus valita yhteistyökumppaninsa sen mukaan, miten ne ovat hoitaneet velvoitteitaan.
– On vaikeampi kiertää velvoitteita, jos ne ovat julkista tietoa, Marttinen sanoo.
Marttisen mukaan myös kirjanpitovelvoitetta olisi tarkoitus laajentaa koskemaan ulkomaisia yrityksiä, kun niillä on kiinteä toimipaikka Suomessa.
Korona tuo oman osansa
Sekä Marttinen että Kiiski näkevät korona-ajan väliaikaisen konkurssilainsäädännön näkyvän ensi vuonna omassa työssään, kun väliaikainen velallisen suoja päättyy.
– Konkurssien määrä saattaa kasvaa ja niihin voi liittyä harmaan talouden ilmiöitä. Myös korona-aikana annettujen yritystukien osalta voi tulla ilmi väärinkäytöksiä, Marttinen sanoo.
Kiiski näkee yhtenä mahdollisuutena esimerkiksi velallisten rikokset, jossa konkreettisissa maksuvaikeuksissa olevien yhtiöiden varallisuutta on siirretty pois yhtiöstä viime hetkillä ilman hyväksyttävää syytä.
– Nämä mahdolliset vaikutukset eivät varmasti tule konkretisoituessaan rajoittumaan vain rakennusalalle, mutta asiaa seurataan ja poliisi sekä viranomaisyhteistyökumppanimme laativat asiaan liittyen säännöllisesti toimintaympäristöanalyysejä, Kiiski toteaa.
– Toteutimme kyselytutkimuksen harmaan talouden torjuntaviranomaisille. Koronan takia valvonnan keinoja on jouduttu muuttamaan muun muassa etätarkastuksiksi useissa eri viranomaisissa. Kyselytutkimukseen saadut vastaukset viittaavat siihen, että valvonnan tehokkuus etätarkastusten lisääntymisen myötä on saattanut heiketä. Lisäksi voidaan arvioida, että koronasta aiheutuvat työtehtävät todennäköisesti lisääntyvät seuraavien 1–3 vuoden aikana torjuntatyössä, sanoo Marttinen.
Euroopan komissio on tehnyt direktiiviesityksen eurooppalaiseksi minimipalkkalainsäädännöksi. EU:n alueelle ei olla ajamassa samaa minimipalkkaa kaikille, vaan esitys ottaa huomioon maiden erilaiset järjestelmät. Mitä se tarkoittaa suomalaisten ja koko Euroopan työntekijöiden kannalta?
SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä vastaa kansainvälisen edunvalvonnan koordinoinnista ja kehittämisestä. Hän seuraa työssään tiiviisti EU:n päätöksentekoa ja edustaa SAK:ta EU:n Euroopan Talous- ja sosiaalikomiteassa.
Missä vaiheessa keskustelu eurooppalaisesta vähimmäispalkasta sai kunnolla siivet alleen?
– Ajatus itsessään on jo vanha, ja siitä on puhunut sekä ay-liike että monet tutkijat. Viimeisen 3 vuoden aikana aiheeseen ovat ensin tarttuneet Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja esimerkiksi Saksan nykyisen hallituksen ohjelmaan kirjattiin vaatimus eurooppalaisesta minimipalkkalainsäädännöstä.
– Vähimmäispalkka oli viime EU-vaaleissa sosiaalidemokraattisen ryhmän ohjelmassa ja se oli ryhmän ehto Ursula von der Leyenin tukemiseksi komission johtoon. Nimityspuheessaan hän vahvisti komission lähtevän valmistelamaan asiaa.
Ehdotusta on vastustettu. Ketkä ja miksi?
– Vastustajissa on 2 erilaista ryhmää. Ensimmäiseen kuuluvat Ruotsi ja Tanska, jossa sekä työmarkkinajärjestöt että maan hallinto vastustavat esitystä sillä perusteella, että ne katsovat sen vaarantavan maiden työmarkkinamallin. Toiseen vastustavaan ryhmään kuuluvat jotkut itäisen Euroopan maat, jotka ovat muutenkin kriittisiä EU:n sääntelyä kohtaan. Näissä maissa katsotaan, että heidän kilpailukykynsä kärsii, jos palkat nousisivat lainsäädännön myötä. Näiden maiden hallitukset eivät todennäköisesti myöskään pidä siitä, että esityksessä halutaan vahvistaa työmarkkinaosapuolten asemaa, jota esimerkiksi Puolassa on pyritty viime vuosina heikentämään entisestään.
– Suomessa työnantajapuoli vastustaa esitystä perustellen sitä sillä, että se rikkoo EU:n perussopimusta. Komissio on kuitenkin tehnyt esityksensä asiantuntijoiden selvityksen pohjalta ja myös meidän analyysimme on, että koska lainsäädäntö ei pakota johonkin tiettyyn palkkatasoon tai työmarkkinamalliin, on se ihan perussopimuksen mukainen.
Mitä esitys tarkoittaa työntekijöiden kannalta?
– Esityksessä sanotaan, että jäsenmaiden tulee edistää työmarkkinajärjestöjen mahdollisuuksia sopia työehdoista alakohtaisesti tai useampi ala yhdessä. Työntekijöiden kannalta on katsottu, että työehdot ja palkat ovat parempia niissä maissa, joissa niistä on sovittu alakohtaisesti.
– Niissä maissa, joissa on lailla säädetty minimipalkka, ei pakoteta yhteistä tiettyä tasoa, mutta minimipalkkoja määritellessä mukaan pitäisi ottaa työmarkkinaosapuolet. Tarkastelussa pitäisi tulevaisuudessa huomioida ostovoima, elinkustannukset, yleinen palkkakehitys ja tuottavuus. Tällä hetkellä monessa maassa minimipalkan taso on ollut puhtaasti poliittinen päätös.
Entä Suomen kannalta?
– Esitys antaisi velvoitteen edistää sellaista työmarkkinamallia, joka meillä on käytössä eli alakohtaista sopimista. Tätä on kyseenalaistettu viime vuosien keskustelussa Suomessa, on haluttu sopia työpaikka- tai jopa yksilökohtaisesti palkoista ja työehdoista. Nyt komissio antaa tukensa suomalaiselle mallille. Mallissa korostuu vakaus, ennustettavuus ja säällinen palkkataso. Komissio ei myöskään pidä alakohtaista sopimista työllisyyden kasvun esteenä, eikä yleissitovuus ole uhattuna.
– Mielestäni esitys on työntekijöiden kannalta myönteinen. Se vaikuttaisi myös keskusteluun siitä, onko alakohtainen sopiminen hyvä vai huono asia. Esimerkiksi yleissitovuuden poisto, jota jotkin tahot haluavat, voisi olla tämän lainsäädännön hengen vastaista. Vaikka laki ei pakota mihinkään tiettyyn toimenpiteeseen, se kuitenkin määrittää suunnan, mihin mennään.
Miten hanke etenee?
– Esityksestä keskustellaan nyt ensin Euroopan unionin neuvoston virkamiestyöryhmissä, mistä se siirtyy neuvoston käsittelyyn. Myös Euroopan parlamentti aloittelee pikku hiljaa esityksen käsittelyä työelämäasioiden valiokunnassa ja sille nimetään raportööri. Raportööri vastaa parlamentin kannan laatimisesta. Ehkä ensi keväänä alkaa olla tiedossa, minkälaiseksi esitys muokkaantuu.
– Suurin kysymysmerkki on nyt siinä, kuinka moni jäsenmaiden hallituksista vastustaa ehdotusta. Jos riittävän moni vastustaisi, komissio voisi joutua vetämään esityksensä takaisin ja muokkaamaan sitä. Esityksen hyväksyminen vaatii määräenemmistön neuvoston äänestyksessä ja voi olla pitkään epäselvää, meneekö se läpi. Itse en usko, että enemmistö vastustaisi sitä. Kaikilla – kuten Suomella – ei ole vielä kantaa.
Rakennusliiton oikeusosastokaan ei jäänyt vaille pandemian vaikutuksia keväällä. Juristeista osa siirtyi monipaikkaiseen työskentelyyn maaliskuun puolivälissä.
– Keväällä käytännössä kaikki istunnot siirrettiin hamaan tulevaisuuteen, liiton juristit Anna Lauri, Mia Sinda, Katja Syrjänen ja Päivi Poutanen kertovat.
Oikeusjuttujen valmistelut tehtiin pääosin etäyhteyksin. Työn määrä ei silti vähentynyt.
– Korona toi erityisesti keväällä normaalia enemmän erilaisia tiedusteluja. Kanteita kirjoitettiin ahkerasti, minkä lisäksi käynnissä olevat työehtosopimusneuvottelut pitivät osaston kiireisenä, Sinda kertoo.
Poutanen palasi vanhempainvapaalta töihin kesäkuun alussa.
– Työkulttuurin muutos etätyöskentelyn takia tuntui suurelta aluksi. Juttujen ajamisen osalta tilanne oli minulla hieman erilainen kuin muilla, kun keskeneräisiä tuomioistuinprosesseja ei ollut käynnissä, Poutanen kuvaa. Tuomioistuimien ruuhkan purkaminen vie aikaa ja odotettavissa toki on, että vireille tulevien riita-asioiden valmisteluistunnot viivästyvät.
Suomen oikeuslaitos on tähän asti suhtautunut pidättäytyvästi etäkuulemisiin. Lauri kuvaa tilannetta niin, että ennen sai erityisestä syystä oikeuden etäkuulemiseen ja nyt se on toivottavaa, kun pyritään välttämään matkustamista. Kaikki ei kuitenkaan aluksi sujunut kuin Strömsössä.
– Oikeudet käyttävät Skypeä, jonka toiminnassa on usein haastetta. Linjat olivat usein tukossa, joten yhteyksien toiminnassa sekä videokuvan välittymisessä on ongelmia. Kerran sain istua etäkäsittelyssä niin, että vastapuolen kasvoihin pysähtynyt kuva näkyi ruudulla 3 tuntia, Sinda kertoo.
Uusi järjestelyjä oikeuteen
Keväältä siirtyneitä juttuja alettiin käsitellä kesän loppupuolella ja alkusyksystä.
– Käsittelyjen siirtymiset ovat varmasti olleet henkisesti raskaita jäsenille. Oikeudenkäynti jännittää usein jäseniä ja kun käsittelypäivä siirtyy, joutuu henkisen valmistautumisen aloittamaan alusta, Syrjänen sanoo.
Joskus mukana on erityisen huonoa tuuria. Yksi Syrjäsen sovittelu siirtyi ensin keväältä syksylle. Kaksi päivää ennen sovitteluistuntoa tuli ilmoitus, että sovittelija oli joutunut karanteeniin. Nyt jännitetään, pysyvätkö kaikki terveinä seuraavaan yritykseen. Yksikin sairastunut ihminen siirtää tällä hetkellä käsittelyt hamaan tulevaisuuteen.
– Minä sain nuhan ennen yhtä käsittelyä. Kävin koronatestissä ja keskustelimme kaikkien osapuolten kanssa, voinko tulla nuhaisena paikalle negatiivisen koronatestin kanssa, jotta istunto voidaan järjestää, Sinda kertoo ajan haasteista.
Oikeuslaitos on saanut sopeutua etäyhteyksien lisäksi myös muilla tavoin. Käsittelyjä on pitänyt siirtää suurempiin tiloihin ja esimerkiksi työtuomioistuimelle on järjestetty väliaikainen tila pääkäsittelysaliksi Messukeskuksesta, jotta pääkäsittelyt, joissa voi olla paikalla parikymmentä ihmistä, eivät viivästyisi riittävän isojen tilojen puutteen vuoksi.
– Istuntojen aloitusajoissa on myös tehty aloitusaikojen porrastusta. Lisäksi kaikkia käsittelyihin osallistuvia ei ole haluttu istuttaa odottamassa samaan aikaan, vaan osapuolet ovat saaneet mennä suoraan saliin, Lauri kertoo.
Nyt myös maskisuositusta on laajennettu.
– Oikeuslaitoksissa on voimassa maskisuositukset ja tähänastisen kokemuksen valossa maskia on avustajien suotavaa pitää sekä turvatarkastuksessa, odotusaulassa että oikeussalissa istunnon ajan, Lauri kertoo.
Syrjänen on menossa seuraavaksi Lahteen sovitteluun ja käyttää maskia, vaikka asialle on varattukin iso sali.
– Me istumme lähekkäin päämiehen kanssa, joten se on molempien turvaksi tarkoitettu.
Pidempiä käsittelyaikoja, enemmän sovittelua
Tuomioistuimissa menetettiin keväällä useita kuukausia ja koska ne olivat muutenkin ruuhkautuneita, voi pääkaupunkiseudulla käsittelyä joutua odottamaan todella pitkään.
– Jos Helsingissä on jo valmiiksi käsittelyajat olleet noin 1,5–2 vuotta, pidentyvät ne nyt entisestään, Sinda sanoo.
Toisaalta se on lisännyt osapuolten sovitteluhalukkuutta.
– Olen pelkästään tällä viikolla sopinut 3 juttua. Sovinnon syntyminen on usein olosuhdesidonnaista. Nyt, kun kaikki käsittelyt ovat siirtyneet, on osapuolilla ollut enemmän haluja tehdä töitä sovinnon eteen, Sinda kertoo.
Sovinnosta hyötyy sekä ruuhkautunut oikeusjärjestelmä että liiton jäsen, jonka asiat etenevät tyydyttävään pisteeseen nopeammin.
Vaikka moni asia tehdäänkin etänä, oikeustiimi reissaa vielä pitkin syksyä ympäri Suomea. Istuntoja on niin pääkaupunkiseudulla, Turussa, Porissa, Lahdessa, Kuopiossa kuin Oulussakin. Kaikki pyörii – keskellä pandemiaakin – ja rakentajien murheet ovat pysyneet samanlaisina. ¶
Hallituksen esityksessä (71/2020) ehdotetaan muutettavaksi työntekijöiden lähettämisestä annettua lakia. Ehdotetuilla muutoksilla pantaisiin täytäntöön palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvaa työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan EU-direktiivin muutosdirektiivi. Sillä laajennetaan lähetettyjen työntekijöiden lainsäädäntöä muillekin aloille kuin rakennusalalle.
Direktiivissä, joka Suomen pitäisi implementoida, on pykälä 5, jossa lähetettyjen työntekijöiden ensimmäisen Suomeen suuntautuvan matkan ja majoituksen kustannukset määriteltäisiin lähettäjämaan lainsäädännön ja työsopimusten mukaan.
Hallituksen esitystä on valmisteltu kolmikannassa, ja siinä esitetään, että Suomi poikkeaisi EU-lainsäädännöstä. HE 71/2020:ssa matka- ja majoituskustannukset määräytyisivät siten, että ne vastaisivat asiallisesti suomalaisten työehtosopimusten tasoa, mikäli lähettäjämaassa ei ole säädetty korvauksista mitään tai kustannusten korvaustaso poikkeaisi olennaisesti alaspäin Suomen tasosta.
– EU-lainsäädännöstä on mahdollista poiketa kansallisesti sosiaalisesti pakottavista syistä. Kolmikantavalmistelussa Rakennusliitto, Rakennusteollisuus ja Suomen Yrittäjät näkivät, että erityisesti rakennusalalla tällainen erityinen peruste on. EK olisi halunnut lakiesityksen komission direktiivin mukaan, Rakennusliiton vastaava lakimies Jyrki Ojanen sanoo.
Kolmannes pois palkasta
Ongelmakohta muutosdirektiivistä rakennusalan kannalta on, että työntekijöiden tilapäiseen työntekomaahan lähettämisestä aiheutuvat kustannukset, kuten matka- ja majoituskustannukset, jäisivät lähtöjäsenvaltion soveltamisalaan ja määräytyisivät lisäksi myös työsopimuksessa sovittujen ehtojen mukaisesti.
– Ongelman tästä tekee se, että Euroopassa on työvoiman lähettäjämaita, jotka ovat poistaneet matkustuksen ja majoituksen korvauksen säännökset omasta lainsäädännöstään. Tälläisessä tilanteessa työnantaja voisi ulosmitata kolmanneksen työntekijän palkasta näihin kustannuksiin, Ojanen toteaa.
Tämä muuttuu näkyväksi siinä vaiheessa, kun esimerkiksi romanialainen yritys lähettää Suomeen työntekijöitä ja noin 2 000 euron kuukausipalkasta otetaan matka- ja majoituskustannuksia 650 euron edestä. Kukaan ei kuitenkaan pysty valvomaan, vastaavatko majoitusolosuhteet Suomessa riittäväksi määriteltyä tasoa. Tämä johtaisi epäreiluun kilpailutilanteeseen.
– Tälläkin hetkellä on ollut nähtävissä, että rakennusalalla lähetettyjen työntekijöiden yhdenvertaisessa kohtelussa on jo nyt vakavia ongelmia. Avit raportoivat vuonna 2019 lähetettyjen työntekijöiden palkkauksen puutteista joka toisen tarkastuksen yhteydessä. Koronaepidemian myötä on myös ulkomaisen työvoiman majoitusolosuhteiden puutteet ovat tulleet entistä näkyvämmiksi, Ojanen muistuttaa.
Ojasen mukaan mikäli direktiivi toteutuisi EU:n määräämässä muodossa, voisi tulla houkutus perustaa yritys esimerkiksi Romaniaan ja lähettää sieltä työntekijöitä esimerkiksi Ouluun täysin eri säännöillä kuin vaasalainen yritys, joka lähettää työntekijät suomalaisilla säännöillä.
– Se merkitsisi rakennusalalla tasapuolisten toimintaedellytysten vaarantumista, Ojanen sanoo.
