Kansallinen erityistarve ohittaa EU-direktiivin - Rakennusliitto

Takaisin

Kansallinen erityistarve ohittaa EU-direktiivin

25.9.2020

Lähetettyjen työntekijöiden direktiivi saanee mallioppilas-Suomen lipeämään rivistä.

Hallituksen esityksessä (71/2020) ehdotetaan muutettavaksi työntekijöiden lähettämisestä annettua lakia. Ehdotetuilla muutoksilla pantaisiin täytäntöön palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvaa työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan EU-direktiivin muutosdirektiivi. Sillä laajennetaan lähetettyjen työntekijöiden lainsäädäntöä muillekin aloille kuin rakennusalalle.

Direktiivissä, joka Suomen pitäisi implementoida, on pykälä 5, jossa lähetettyjen työntekijöiden ensimmäisen Suomeen suuntautuvan matkan ja majoituksen kustannukset määriteltäisiin lähettäjämaan lainsäädännön ja työsopimusten mukaan.

Hallituksen esitystä on valmisteltu kolmikannassa, ja siinä esitetään, että Suomi poikkeaisi EU-lainsäädännöstä. HE 71/2020:ssa matka- ja majoituskustannukset määräytyisivät siten, että ne vastaisivat asiallisesti suomalaisten työehtosopimusten tasoa, mikäli lähettäjämaassa ei ole säädetty korvauksista mitään tai kustannusten korvaustaso poikkeaisi olennaisesti alaspäin Suomen tasosta.

– EU-lainsäädännöstä on mahdollista poiketa kansallisesti sosiaalisesti pakottavista syistä. Kolmikantavalmistelussa Rakennusliitto, Rakennusteollisuus ja Suomen Yrittäjät näkivät, että erityisesti rakennusalalla tällainen erityinen peruste on. EK olisi halunnut lakiesityksen komission direktiivin mukaan, Rakennusliiton vastaava lakimies Jyrki Ojanen sanoo.

Kolmannes pois palkasta

Ongelmakohta muutosdirektiivistä rakennusalan kannalta on, että työntekijöiden tilapäiseen työntekomaahan lähettämisestä aiheutuvat kustannukset, kuten matka- ja majoituskustannukset, jäisivät lähtöjäsenvaltion soveltamisalaan ja määräytyisivät lisäksi myös työsopimuksessa sovittujen ehtojen mukaisesti.

– Ongelman tästä tekee se, että Euroopassa on työvoiman lähettäjämaita, jotka ovat poistaneet matkustuksen ja majoituksen korvauksen säännökset omasta lainsäädännöstään. Tälläisessä tilanteessa työnantaja voisi ulosmitata kolmanneksen työntekijän palkasta näihin kustannuksiin, Ojanen toteaa.

Tämä muuttuu näkyväksi siinä vaiheessa, kun esimerkiksi romanialainen yritys lähettää Suomeen työntekijöitä ja noin 2 000 euron kuukausipalkasta otetaan matka- ja majoituskustannuksia 650 euron edestä. Kukaan ei kuitenkaan pysty valvomaan, vastaavatko majoitusolosuhteet Suomessa riittäväksi määriteltyä tasoa. Tämä johtaisi epäreiluun kilpailutilanteeseen.

– Tälläkin hetkellä on ollut nähtävissä, että rakennusalalla lähetettyjen työntekijöiden yhdenvertaisessa kohtelussa on jo nyt vakavia ongelmia. Avit raportoivat vuonna 2019 lähetettyjen työntekijöiden palkkauksen puutteista joka toisen tarkastuksen yhteydessä. Koronaepidemian myötä on myös ulkomaisen työvoiman majoitusolosuhteiden puutteet ovat tulleet entistä näkyvämmiksi, Ojanen muistuttaa.

Ojasen mukaan mikäli direktiivi toteutuisi EU:n määräämässä muodossa, voisi tulla houkutus perustaa yritys esimerkiksi Romaniaan ja lähettää sieltä työntekijöitä esimerkiksi Ouluun täysin eri säännöillä kuin vaasalainen yritys, joka lähettää työntekijät suomalaisilla säännöillä.

– Se merkitsisi rakennusalalla tasapuolisten toimintaedellytysten vaarantumista, Ojanen sanoo.

Johanna Hellsten