Kouvolan palvelupisteen nykyinen osoite Kouvolankatu 18 on ollut voimassa vuodesta 2016, kun silloinen aluetoimisto muutti Salpausselänkadulta. Palvelupisteen tuorein työntekijä ei ehtinyt muuttokuormaan mukaan.

– Olen ollut Rakennusliitossa töissä 3 vuotta. Edellisessä työpaikassa ehdin olla 30 vuotta, aluetoimitsija Jarkko Harjumaaskola muistelee.

Pisimpään kouvolalaisista Rakennusliiton leivissä on ollut palveluneuvoja, jäsenyysasiantuntija Paula Lipiäinen.

– 18 vuotta tuli juuri täyteen. Tulin Salpausselänkadun toimistoon töihin 2. tammikuuta 2003. Ensimmäisen kerran olin Rakennusliitossa töissä 1980-luvulla.

Aluetoimitsija Petri Hiltunen on aloittanut Rakennusliitossa joulukuussa 2004.

– Olin aluksi Helsingin aluetoimistossa 2,5 vuotta, sitten siirryin Kouvolaan.

Hiltunen kiistää, että kustannuspaikan vaihtamiseen olisi vaikuttanut Lieksassa eletty lapsuus ja nuoruus.

Kouvola siirtyi reilu vuosi sitten Rakennusliiton eteläiseen palvelualueeseen. Siirto on luonteva, sillä merkittävä osa Kymenlaakson rakentajista käy töissä pääkaupunkiseudulla.

– Kymenlaaksolaiset ovat meille hyviä asiakkaita. Täällä ei ole läheskään niin monimutkaisia riitoja työnantajien kanssa kuin pääkaupunkiseudulla. Meillä on ollut aina hiljaista liiton lakiosaston kannalta. Valtaosa riidoista selviää puhelinsoitolla, Hiltunen vertaa.

– Palkkaturvahakemuksia ei ole tarvinnut kovin montaa tehdä, Harjumaaskola komppaa.

– Täällä ei taida olla niin hankalia työnantajia, Hiltunen miettii syitä tilanteeseen.

Lipiäisen työpöydällä näkyy paheneva työttömyystilanne.

– Viime maanantaina oli paljon työttömyyspäivärahahakemusten tuojia. Ihmiset tulevat Kotkasta ja Savitaipaleelta asti. Ensimmäinen hakemus tuodaan mielellään itse. Samalla voidaan katsoa, onko kaikki tarvittavat todistukset ovat matkassa. Tiistaina tuotiin puuttuvia papereita sovitusti, aiemmin etuuskäsittelijänä työskennellyt Lipiäinen kertoo.

Kymen rakentajien työttömyysaste on yli 22 prosenttia.

– Työttömyyspäivärahan hakijoiden joukossa on paljon sellaisia, jotka ovat olleet työttömänä viimeksi 1990-luvulla, Lipiäinen sanoo.

Lipiäinen kuuluu liiton jäsenrekisterin työntekijöiden kouluttajarinkiin, joten erilaiset jäsenyyslajit ovat tuttuja.

– Minulta kysytään jäsenyyteen liittyviä tulkintoja ja neuvoja. Haluan auttaa liiton jäseniä asioiden hoidossa ja tehdä työtäni jäsenen edun mukaisesti.

Lipiäinen ottaa selvää myös työttömyysturvan muutoksista, joita tulee vähintään kerran vuodessa. Koronapandemian aikana on voimassa myös erilaisia poikkeussääntöjä. Puhelinpäivystys kuuluu myös jokaviikkoiseen työrutiiniin.

Koko konttori oli huhti–toukokuun ajan etätöissä. Työmaakierroksille toimitsijat pääsivät kesäkuun alussa ja palvelupiste palasi lähemmäksi normaalia ajanrientoa.

– Maskit ovat käytössä ja emme mene sosiaalitiloihin. Jututamme porukkaa ulkona, Harjumaaskola kuvaa voimassa olevaa käytäntöä.

Yrittäjät kyselevät jatkuvasti ammattitaitoista työvoimaa toimitsijoilta. Hiltunen auttoi vähän aikaa sitten rakennusfirmaa löytämään mittakirvesmiehen.

– Lähetin 421 sähköpostia jäsenrekisteristä kirjatuille mittakirvesmiehille. Yksi mittakirvesmies työllistyi tätä kautta.

Oma ammattiluokitus kannattaa pitää ajan tasalla. Se voi helpottaa työpaikan löytämisessä.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen, taustakartta: Maanmittauslaitoksen Vanhat kartat -palvelu

Rakennusliiton Jyväskylän palvelupiste sijaitsee Yrjönkadun ja Rauhankadun kulmassa melkein Tourujoen partaalla. Viereisestä Tourulan kaupunginosasta huolimatta konttori ei sijaitse aluetoimitsija Mika Tourusen suvun vanhoilla mailla.

Tourunen on ollut liitossa töissä 5 vuotta. Hänelle on tänä syksynä keskitetty Keski-Suomen alueen riita-asioiden valmistelut oikeusapua varten.

– Olen työkorttikouluttaja ja mukana liiton ulkomaalaistiimissä.

Palveluneuvoja, jäsenyysasiantuntija Riikka Antinaho tuli töihin Rakennusliittoon SAK:n Jyväskylän aluepalvelukeskuksesta 4 vuotta sitten. Rakennusliiton palveluipiste on avoinna maanantaisin. Merkittävä osa Antinahon asiakkaista tuo erilaisia työttömyysturvaan, eläkepäätöksiin ja jäsenmaksuun liittyviä hakemuksia ja tositteita.

– Puhelinpalvelu on iso työtäni. Osallistun 2–3 päivänä viikossa puhelinpäivystykseen. Olen erikoistunut opiskelijoiden ja eläkeläisten vapaajäsenyyksien selvitykseen, mutta teen kaikkia jäsenasioihin liittyvää työtä.

Maanantain kävijämäärä on 5–10 henkeä. Toimitsijat ottavat suurimman osan kävijöistä vastaan, Antinaho purkaa jonoa, sillä kävijät tulevat yleensä yhdessä ryppäässä.

– Iso osa kävijöistä on avaimen hakijoita. Toimiston neuvottelutilat ovat osastojen kokous- ja muussa käytössä, Tourunen sanoo.

Vaikka korona rajoittaa konttorilla käyntiä, se on tärkeä osa liiton toimintaa.

– Keskusteleminen on tärkeä sosiaalinen osa työtämme, tuore aluetoimitsija Tuomas Tihinen muistuttaa.

Tihinen on aloittanut työt Rakennusliitossa 1. marraskuuta.

– Suuria yllätyksiä ei ole tullut vastaan. Olen päässyt sisään työyhteisöön yllättävän helposti, vaikka olen tehnyt 20 vuotta aivan toisenlaista työtä, rakennustuotetehtaalla työskennellyt Tihinen toteaa.

Rakennustuotepuolen kokemus tuo jatkossa Tihiselle töitä läntisen palvelualueen tehtailta.

Tihisen vastuulla on tällä hetkellä pääasiassa luottamushenkilöiden perehdyttämiset.

– Perehdytykset on nyt helpointa tehdä toimistolla, sillä työmaakäyntien järjestäminen on pandemian takia hankalampaa. Luottamushenkilöt ovat myös pitäneet tätä hyvänä mallina.

Jyväskylässä työskentelee myös Rakennuskassan Kirsi Kolmonen.

– Aikaisemmin työttömyyspäivärahat maksettiin alueellisesti, mutta me olemme jo pitkään toimineet valtakunnallisesti.

Kolmonen on tullut Rakennusliittoon töihin vuonna 1997 muutamaksi viikoksi sairaslomasijaiseksi.

Hajautettu kassan toimintamalli tarkoitti viikoittaisia etäpalavereita jo ennen koronapandemiaa. Kolmoselle etäpalaverit eivät ole ongelma.

Jyväskylässä tykätään siitä, että kaikilla on omat työhuoneet avokonttorin sijaan. Se takaa paremmin työrauhan.

Mikä on jyväskyläläisten koronavinkki?

– Älkää olko puolison kanssa samaan aikaan etätöissä. Silloin joutuu tekemään töitä sohvan nurkassa pahvilaatikko työpöytänä. Kroppa ei ole vieläkään toipunut siitä solmusta, Tourunen sanoo.

Antinaho, 6- ja 10- vuotiaiden poikien äiti on samaa mieltä etätyön epäautuaallisuudesta.

– Koti ja työ on pidettävä erillään.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen, taustakartta: Maanmittauslaitoksen Vanhat kartat -palvelu

Katja Syvärinen valittiin SAK:n varapuheenjohtajaksi erikoiseen aikaan. Valintaprosessi siirtyi – koronan takia. Suurin osa työyhteisöstä toimii etänä – koronan takia. Silti perustehtävät ovat tavallista, arkista työtä. Syvärinen johtaa muun muassa keskusjärjestön järjestöosastoa, johon kuuluvat myös alueelliset toimistot, nuorisotyötä, ay-koulutustoimintaa, oppilaistoyhteistyötä ja niin edelleen. Työhön ei siis liity yksin varapuheenjohtajan yhteiskuntavaikuttaminen ja edustaminen.

– Minä olen pyrkinyt olemaan aika paljon konttorilla. SAK:n työntekijöistä suuri osa työskentelee etänä, joten täällä on maksimissaan noin neljännes paikalla. Onneksi näen kuitenkin ihmisiä jonkin verran. Se on tutustumisen ja perehtymisen kannalta todella tärkeää, Syvärinen kertoo.

Syvärinen on joutunut pohtimaan, miten koko ay-liike toimii etämaailmassa.

– Miten tässä tilanteessa pystytään hakemaan uusia jäseniä, miten pystymme tekemään työtämme näkyväksi tai edunvalvontatyötä arjessa. Tämä tilanne haastaa monella tapaa.

Jäsenyys, jäsenyys, jäsenyys

SAK:n uudessa strategiassa painotetaan vahvasti jäsenyyden merkitystä; miten saadaan uusia jäseniä, miten pidetään vanhat jäsenet ja miten huolehditaan siitä, että erilaisissa ammateissa työskentelevät tai opiskelevat haluavat tulla toimintaan mukaan.

– Meillä on paljon toimivia käytäntöjä, jotka tulevaisuudessakin ovat perusteltuja. Mutta kyllä meidän pitää olla pari askelta edellä, jos halutaan homman menevän myös tulevaisuudessa maaliin. Jäsenkehitys ei ole ollut kovin auvoisaa monessakaan liitossa. Kolkutellaan jo yleissitovuuden rajoja. Onko silloin aidosti mahdollisuus puhua, edustaa ja vaatia? Joukkovoima perustuu laajaan jäsenpohjaan, Syvärinen sanoo.

Joskus muinoin liittoon kuuluminen oli itsestäänselvyys, enää ei.

– Jos me haluamme pärjätä, meidän on kuunneltava ihmisiä. Oltava jäsenen iholla, mutta myös jäsenyyttä empivien ja jopa liitosta eronneiden iholla. Miten he näkevät meidät? Olen itse muotoilijataustainen, joten työskentelytapani on asiakaslähtöisyys. Heitä on kuunneltava ja heille on kehitettävä palvelua. Hyödyn pitää näkyä jatkuvasti.

Syvärisen mukaan liiton avun pitää olla saatavissa välittömästi, kun jäsen sitä tarvitsee.

– Tänä päivänä sen pitää olla 24/7, monella kielellä ja monissa kanavissa. Tämä on kaikkien liittojen haaste.

Syvärinen näkee SAK:n johtamisen hyvin samanlaisena kuin minkä tahansa järjestön, jossa jäsenet edistävät omalla vapaa-ajallaan sekä toisten ihmisten että omaa hyvinvointiaan. Ihmisten vapaa-ajasta kuitenkin kilpaillaan verisesti.

– Joku voi vielä työmaalla toimia ay-liikkeessä, mutta osallistuuko hän osasto- tai aluejärjestötoimintaan tai liiton toimintaan laajemminkin? Miten teemme toiminnasta 2020-luvulla houkuttelevaa, yhteisöllistä toimintaa, jossa yhteiskunnallinen vaikuttaminen, osallisuuden kokemus ja mukava yhdessäolo niveltyvät hyvällä tavalla? Sen etsimisessä voi aivan mainiosti ottaa inspiraatiota muista järjestöistä ja vapaaehtoistoiminnasta.

Pieni ja äänekäs ay-vihamielistö

Sosiaalinen media tarjoaa nykyään laajan areenan ay-liikkeen parjaamiselle. Tästä Syvärinen on käyttänyt puheessaan termiä ”ay-vihamielistö”. Onko ay-vastainen puhe lisääntynyt?

– En tiedä, onko ilmiö sen laajempi kuin se on ennenkään ollut. Vastakkainasettelua työn ja pääoman välille lietsojia ja kovia asenteita on ollut aina. Näitä asenteita ei suinkaan ole kaikilla, vaan kyseessä ovat yksittäiset toimialat, yritykset ja jopa yksittäiset yrittäjät. Tämä on sellainen mediasota, jota vastaan tälläkin puolella on pakko taistella, mutta asiallisesti. Ei kannata lähteä mukaan samoilla aseilla, vaan kestävä lähtökohta on korostaa sopimisen merkitystä, Syvärinen muistuttaa.

Syvärinen muistelee, minkälainen vyörytys syntyi, kun Metsäteollisuus ry ilmoitti, ettei se enää tee liittotason sopimuksia.

– Ei se sitten kuitenkaan saanut vastakaikua muissa työnantajaliitoissa eikä edes Metsäteollisuuden sisällä varauksetonta kannatusta. On ehkä joidenkin intressi, että sopimisen systeemiä heikennetään, mutta luulen, että suuri osaa näkee, että toimivat rakenteet ja vahvat, asiantuntevat ammattiliitot ovat edellytys yhteiskunnan vakaalle taloudelliselle kehitykselle, ennustettavuudelle ja hyvinvoinnille.

Syvärinen kuitenkin myöntää, kuinka hämmästyttävää on, minkälaiselle ”likasankosysteemille” hänen asemassaan joutuu altistumaan.

– Noh, toki se on ammatinvalintakysymys. Aina löytyy niitä, jotka hyökkäävät, mutta siitä sitten vaan.

Keskinäinen kähinä vahingoittaa kaikkia

Haave yhdestä suuresta yhteisestä palkansaajien keskusjärjestöstä kaatui ja SAK:n sisälläkään liitot eivät aina onnistu puhaltamaan yhteiseen hiileen. Mitä tälle on tehtävissä?

– Pitkällä tähtäimellä ymmärrys on, että jäsenten puolustaminen ei välttämättä tarkoita aina sitä, että pidetään niistä omista reviireistä hulluna kiinni. Se saattaa kääntyä itseään vastaan ja koko järjestäytymisen suosiota vastaan, jos alamme näyttäytyä riitaisena ja keskenään toraisena, Syvärinen toteaa.

Syvärisellä ei ole viisastenkiveä asian ratkaisemiseksi.

– Liittojen sisällä on tietysti omat toimintatapansa. Tärkeintä on, että meillä on hyvät välit ja puheyhteydet ja että pystytään miettimään tavoitteita laajemmin. En usko, että kokonaan pääsemme tästä tilanteesta, kun koko työelämä on niin turbulenttia tällä hetkellä. Mennään yhdestä ammatista moniosaamiseen, eikä silloin ole itsestään selvää, kenelle kuuluu jonkin alan työntekijöiden edunvalvonta.

Kun väistämättömiä konfliktitilanteita liittojen ja järjestöjen välillä tulee, on pahinta antaa riitojen paisua.

– Uutisointi ei ole silloin kovin iloista. Se on sekä ilkkuvaa että vahingollista koko ay-liikkeelle. Mitä nopeammin riidat saadaan ratkaistua, sen parempi. Kaikilla on varmasti perimmiltään vilpitön halu puolustaa omia jäseniään, mutta järjestöjohtajana en toivo sellaista kilpailua, joka vahingoittaa kaikkia.

Syvärinen näkee myönteisenä sen, että liittoja on yhdistynyt leveämpien hartioiden alle.

– Niissä on pystytty ehkä ratkomaan liittoraja- konflikteja. Toisaalta kun syntyy isoja kokonaisuuksia, niiden sisällä voi ainakin jonkin aikaa olla samanlaisia ongelmia. Ay-liike on tunnettu siitä, että osaamme neuvotella, mutta meidän pitäisi pystyä tekemään niin myös keskenämme.

Teksti: Johanna Hellsten, Kuva: Antti Kirves

Viime työehtosopimuskierroksella 55 vuotta täyttäneille rakennusalan työntekijöille tuli oikeus ylimääräiseen 5 arkipäivän mittaiseen palkattomaan vapaaseen. Perinteisistä rokulipäivistä nämä vapaapäivät eroavat siinä, että vuosiloma kertyy vapaan ajalta.

Työntekijä ja työnantaja sopivat vapaapäivien pitämisestä etukäteen. Vapaapäivät voi pitää kerralla, yksitellen tai muiden lomien yhteydessä.

Rakentaja-lehti lähetti sähköpostitse kaikille viimeistään toukokuun alussa 55 vuotta täyttäneille A-maksaville jäsenille kyselyn, jossa selviteltiin uuden palkattoman vapaan käyttöä. Vastauksia tuli kohtuullisesti, 8 prosenttia kyselyn saaneista vastasi määräaikaan mennessä. Vastaajista 27 prosenttia oli yli 61-vuotiaita.

Palkattoman vapaan suosio ei ollut kovin suurta, sillä 6 prosenttia vastanneista oli käyttänyt vapaapäivien mahdollisuutta ja 2 prosenttia vastanneista oli sopinut vapaapäivien käytöstä.

Avovastauksista kävi ilmi, että palkattomien vapaiden pitäminen ei yksinkertaisesti onnistu taloudellisen tilanteen takia. Kaikilla työnantajilla ei myöskään ole halua sopia ylimääräisistä vapaista.

Palkaton vapaa ei ollut tessin tärkein muutos. Tämä näkyy avovastauksissa, sillä moni jäsen kuuli vapaasta ensimmäistä kertaa kyselyn ansiosta.

Kaikki eivät pysty hyödyntämään uutta vapaata. YIT:n asfalttityöntekijä Kitta Hautasaari ei pysty käyttämään palkatonta vapaa taloudellisista syistä.

– Meillä on ollut käytössä palkattomia tuotantovapaita. Olen yhden jakson pitänyt ja se oli tiukkaa, kun sain yhden viikon tilin sen takia. Olen mieluummin hakeutunut toiseen työporukkaan töihin.

– Minulla on se periaate, että kun töihin on lähdetty, sieltä revitään joka ainoa tunti mikä vaan saadaan irti.

Huhtasaaren työt rytmittyvät yleensä maanantaista torstaille, joten perjantaina on mahdollista hoitaa viranomaisasioinnit ja hammaslääkärikäynnit.

Pallas Rakennus Oy:n mittakirvesmies Kauno Peltonen ei tarvitse vapaata.

– Teen 10-tuntista päivää, joten minulla on aina perjantait vapaata.

Palkattomalle vapaalle on käyttöä

Kivilinja Oy:n kivimies Kimmo Sumiloff pitää palkattoman vapaan mahdollisuutta hyvänä

– Välillä, kun paukut on loppu, on ihan hyvä päästä lepäämään.

Kiven hakkaaminen on urakkaluonteista työtä, mikä on helpottanut vapaiden pitämistä.

– Niin lomat kuin ylimääräiset vapaat on saanut silloin kuin itse on halunnut. Tämä vapaan pitäminen on varmasti hyvä takaportti myös muille aloille.

Sumiloffin polvella kiikkuu puhelinhaastattelun aikana 2-vuotias lapsenlapsi. Sumiloff on valmis nimeämään uuden lomamahdollisuuden pappavapaaksi.

– Tämän kaverin kanssa touhuaminen auttaa hyvin unohtamaan työasiat.

Rakennus Puskala Oy:n mittakirvesmies Matti Hanni oli ehtinyt alustavasti keskustella uudesta vapaasta luottamusmiehen kanssa.

– Olimme epätietoisia siitä, että määritelläänkö tämä vapaa kalenterivuoden vai lomanmääräytymiskauden mukaan.

Tämäkin määrittely on sovittavissa paikallisesti.

– Jos äijä on kunnossa ja jaksaa tehdä töitä, ei tälle lomalle ole välttämättä tarvetta. Itselläni ei ole nyt tarvetta, mutta lomamahdollisuus kiinnostaa. Joskus voi tarvita sellaista puhalteluhetkeä.

Yksi sopiva ajankohta voisi olla vapaan ajoittaminen vaimon loman yhteyteen. Asuntoautoreissu voisi olla lomailuohjelmassa.

– Olemme vielä seurusteluvaiheessa, sillä emme ole olleet yhdessä vielä 40 vuottakaan.

Bravida Finland Oy:n alueluottamusmies, putkimies Jari Wallenius uskoo, että vapaalle on käyttöä.

– Meillä on firmassa muutama iäkkäämpi kaveri, joita tämä voisi kiinnostaa. Itse voisin käyttää lomaa tipoittain.

Wallenius on osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, johon palkattoman vapaan säätömahdollisuus sopii hyvin. Eläke pudottaa pekkaspäivät pois käytöstä.

Lapin teollisuusrakennus Oy:n mittakirvesmies Taisto Puurusen mestari vaihtui juuri ja palkattomasta vapaasta on keskusteltava vielä uudestaan.

– Moniko työntekijä pystyy tätä vapaata käyttämään? Moni laskee omaa tulevaa eläkekertymää. Reissutyöntekijälle tästä voisi olla hyötyä.

Ylimääräinen vapaa kuluisi lasten luona vierailuun ja urheiluharrastuksiin.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

Neuvottelupäällikkö ja tes-toimitsija

Matti, mitä teet työksesi?

– Neuvottelupäällikkönä olen työehtotoimitsijoiden esimies. Tes-neuvotteluihin valmistauduttaessa selvitän sopimustilannetta puheenjohtajiston kanssa. Olen mukana erilaisissa SAK:n työryhmissä.

– Olen myös tes-toimitsija. Vastuullani on infra- ja maanrakennusala.

Milloin aloitetaan valmistautuminen seuraavaan tes-kierrokseen?

– Keskustoimistolla valmistautuminen on jo aloitettu. Jokaisella neuvottelukierroksella jotain jää aina saamatta. Työehtosopimusta on kehitettävä koko ajan ja se työ pyörii meillä taustalla.

– Varsinainen höyry pannaan päälle ensi syksynä. Koronan takia emme vielä tiedä, miten jäsenistön kokoontumisia voidaan järjestää. Maakokous on kuitenkin tarkoitus pitää ensi vuonna. Nettikyselyjä on tehty aikaisemminkin, se ainakin toteutuu. Kartoitamme tavoitteita ja selvitämme toteutunutta palkkatasoa.

Maarakentajat ovat tunnettuja tiukoista mielipiteistään.

– Alalla on aktiiveja, jotka tietävät mitä tessiltä haluavat. He ovat tiukasti ajamiensa sopimusehtojen takana. Neuvottelut ovat samanlaista jauhamista kuin muissakin tes-pöydissä. Hiljaa hyvä tulee.

Mikä on ollut työurasi paras tes-neuvottelukierros?

– Vuoden 2008 tes-kierros on ollut paras koko rakennusalalle. Infrapuolella taulukot nousivat merkittävästi ja saimme muutaman uuden lisän tessiin.  

– Yleensä tes-neuvottelut eivät ole mitään loistavia suorituksia. Tärkeintä on mennä edes vähän eteenpäin työehtojen kehittämisessä muutoinkin kuin palkkojen osalta. Olemme esimerkiksi lyhentäneet sairausajan yhden päivän karenssia 2 vuodesta puoleen vuoteen.

Yhtenäistyvätkö eri alojen tessit tulevaisuudessa?

– Siihen pyritään koko ajan, mutta huomioimme sen, miten hyvin tessin määräykset sopivat eri aloille. Se helpottaisi työntekijöiden edunvalvontaa. Palkkausjärjestelmäkin alkaa jo olla samanlainen eri aloilla.

Millä rakennusalan palkkatasoa voitaisiin parantaa?

– Jos saisimme urakkatyön osuutta nostettua, saisimme palkkatason nousemaan.

Milloin tulit töihin Rakennusliittoon?

– Tulin vakituiseksi vuonna 1997. Sitä ennen olin ollut liittotoimikunnan puheenjohtajana vuosina 1991–1995 ja yhden kauden liittovaltuuston puheenjohtajana ennen Rakennusliittoon tuloani.

Miten päädyit mukaan ay-toimintaan?

– Olin mukana Ylikiimingin kunnallispolitiikassa. Työmailla päädyin luottamusmieheksi. Palavereissa en osannut pitää suutani kiinni. Sitä kautta sotkeuduin näihin ay-asioihin.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

– Jo keväällä keskusteluissa tutkijoiden kanssa aiheutti hämmennystä se, miten koronaviruksen leviämisestä sanottiin yhtä ja toista. Ilmavälitteisyyttä ei voi sulkea pois, vaan aerosolien on oltava mukana, kun leviämistä pohditaan, Piia Sormunen sanoo.

Tieteellisiä julkaisuja koronaviruksesta on ilmestynyt jo 36 000. Ongelmana on, että ne eivät kaikki ole korkealaatuisia. Siksi Tampereen yliopistolla polkaistiin käyntiin Licence to Breathe -hanke, johon osallistuu 24 suomalaista laboratorio- ja teknologiayritystä, ohjelmistotoimittajaa sekä terveys-, rakennus- ja kiinteistöalan toimijaa sekä tutkijoita 4 eri alalta. Piia Sormunen vetää hanketta.

Hanke käynnistettiin tiukalla aikataululla touko–kesäkuun aikana ja sille saatiin 300 000 euron rahoitus Business Finlandilta.

– Projektinjohto on minulle luontevaa, mutta kyllä verkoston kokoamisessa tuli todella kiire, Sormunen kertoo.

Ensin tietoa, suodatettuna

Ongelmana on koko kriisin aikana ollut se, että tutkimustietoa on paljon, mutta sen selvittäminen, mikä siitä on laadukasta, on hankalaa. Hankkeessa yritetään saada selkoa siitä, miten koronavirus tarttuu sisäilmassa sekä pintojen kautta.

– Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tutkijat keskittyvät tiedon seulomiseen. Ajantasaisen tiedon tuottamiseen on perustettu tilannehuone, josta hankkeessa mukana olevat yritykset voivat koko ajan saada tuoretta tietoa, Sormunen selittää.

– Tällä hetkellä tarvitaan uusia teknologioita esimerkiksi ilmanpuhdistukseen. Sellaiseen, joka oikeasti ottaa virukset kiinni ja tapaa ne. Eli ei catch and release vaan catch and kill. Tähän tarvitaan laboratoriossa tehtävää tutkimusta ja näyttöä, Sormunen jatkaa.

Mukana on lääketieteen, biotieteiden, virtaustekniikan, aerosolifysiikan, talotekniikan ja kiinteistöalan asiantuntijoita.

Turvatuunausta ja uusia ajatuksia

Hankkeessa pyritään löytämään toimintatapoja tilojen – sekä uusien että vanhojen – suunnittelemiseen siten, että ne olisivat ihmisille mahdollisimman turvallisia.

– Perinteisissä tiloissa pyritään niin sanottuun turvatuunaukseen, ja siihen, miten olosuhteita pystytään parantamaan nopeasti, Sormunen kertoo.

Uudistettavissa tiloissa tilaa käytetään edelleen perinteisesti, mutta korjausrakentamisen keinoin pyritään uudistamaan esimerkiksi talotekniikka.

– Sen osalta pohditaan esimerkiksi sitä, että jos ihmisten hengityskorkeudella on koronavirusta, miten se saadaan tekniikalla pois tilasta ja hengitysilmasta. Tähän voivat tuoda toivoa erilaiset ilmansuodatusratkaisut.

Oman ongelmakenttänsä sisäilman osalta muodostavat myös laivat, bussit ja junat. Niissä käytetään ihan erilaista tekniikkaa kuin muissa sisätiloissa.

– Niissä ilmanvaihto perustuu osin kiertoilmaan. Mitä jos virukset leviävät sen mukana? Yritämme selvittää, miten ne leviävät, kuinka pieninä hiukkasina ja ovatko virukset vielä hengissä? Sen selvittäminen on ryhmän lääketieteilijöiden hommaa.

– Tässä on meneillään ajattelutavan muutos. Aiemmin ollaan pohdittu sitä, miten rakennus voi sairastuttaa ihmisen. Nyt mietitään sitä, että se sairastuttaja onkin ihminen, rakennuksen tai tilan loppukäyttäjä.

Tavoitteena teknologiavienti

Business Finlandin rahoittamien hankkeiden pitää aina liittyä siihen, kuinka yritysten kansainvälistä vientiä voidaan kasvattaa. Siksi hankkeen pitkän tähtäimen kakkosvaihe on siinä, mihin teknologioihin pitää keskittyä juuri nyt. Hanke tähtää tutkijoiden ja yritysten yhteisinnovaatioihin.

– Suomesta löytyy kovan tason sisäilmaosaamista sekä muuta taloteknistä osaamista niin suunnittelun, urakoinnin että teknologian osalta. Koronavirus on globaali ongelma, johon tarvitaan globaaleja ratkaisuja, Sormunen sanoo.

Sormunen muistuttaa, että uusilla innovaatioilla ei taklata pelkästään koronaa, vaan myös muita viruksia.

– Ja se miten meillä menee kansainvälisillä vientimarkkinoilla, ei hyödytä vain yrityksiä, vaan koko Suomea. Yrityksillä on nyt iso rooli löytää oman tuotekehityksen kautta innovaatiota, joka tuo lisää bisnestä Suomelle. Yhdessä olemme vahvempia.

Teksti: Johanna Hellsten

Kuva: Antti Kirves

Koulutuspäällikkö

Juhani Lohikoski, mitä teet työksesi?

– Tittelini ei ole muuttunut, joten olen koulutuspäällikkö vieläkin. Koulutustiimimme, jossa toisena työntekijänä on Sara Putaansuu, on laajenemassa. Säädämme jatkossakin kahdestaan järjestö- ja luottamusmieskoulutusta, mutta uudessa laajemmassa tiimissä on myös nuorisotyö ja urapalvelut.

Mikä on syy muutoksiin?

– Rakennamme koulutusta laajemmasta ammatillisesta näkökulmasta. Meilläkin on tehty asioita vähän omissa siiloissaan. Nuoriso on esimerkiksi puuhaillut omia koulutuksia eikä meillä ole ollut niistä tietoa. Rakennamme alustan, johon kootaan koulutukset ja urapalvelut samaan pakettiin. Mukaan otetaan myös muiden tuottamia palveluita, joista me vinkkaamme jäsenille.

– Perusidea on sama kuin 100 vuotta sitten. Liitto jeesasi jäseniään erilaisissa elämäntilanteissa.

Millainen työura sinulla on ollut Rakennusliitossa?

– Aloitin Siikarannassa vuonna 2009 luottamusmiesaineiden opettajaksi. Kun löimme hynttyyt yhteen Kiljava-opiston kanssa, tulin töihin liiton keskustoimistolle vuoden 2012 lopulla.

Kaipaatko takaisin Siikarantaan?

– En. Olemme vapaampia kehittämään omaa koulutustamme, kun meitä ei säätele valtionapujärjestelmän määräykset. Teemme muuten tulevaisuudessa yhteistyötä Teollisuusliiton Murikka-opiston kanssa.

Merkittävä osa koulutuksesta on kuitenkin internetissä?

– Rakennamme Putaansuun kanssa sähköistä oppisympäristöä. Se oli käytössä jo ennen korona-aikaa vaikuttajakoulutuksessa. Jäsenet voivat opiskella verkossa milloin vain kurssien sijaan.

Oppiiko siellä internetissä oikeasti?

– Sähköisen oppimisympäristön haasteena on se, että sen pitää olla osallistavaa. Teemme verkossa paljon ryhmätöitä ja opiskelemme neuvottelutaitoja.

Miten korona vaikutti liiton koulutustarjontaan?

– Koronarajoitusten alkaessa olin Helsingin Triplassa vetämässä esiintymistaidon koulutusta. Oma Teams-fiidini oli jäänyt auki ja sieltä paukkui yleisölle informaatiota kurssien perumisesta. Jengi naureskeli, että taitaa jäädä seuraavan viikon kurssi Oulussa väliin.

– Mietimme miten korvaamme kursseja ja yhtenä ratkaisuna oli se, että kutsuimme työsuojeluvaltuutettuja verkkotapaamisiin iltaisin. Vähän sellaista uskovaisten teetupameininkiä ja höyryjen päästelyä. Jengi tykkäsi siitä meiningistä. Uusi vaikuttajaporukka ryhmäytyi yllättävän hyvin etäyhteyksien kautta. Ihmiset eivät voi kuitenkaan hetkessä hypätä uuteen etäpalaverien maailmaan. Se on huomattu ihan liiton työntekijöidenkin viestinnässä.

– Lähiopetusta on aloiteltu uudelleen. Luemme tarkkaan THL:n ohjeistukset. Huolehdimme turvaväleistä, hygieniasta ja tilaisuuksissa on tarjolla maskeja.

Mitä suomalaiselle koulutuspolitiikalle kuuluu?

– Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä on tärkeää edistää ammattikoulujen tilannetta. Opiskelijat eivät aina ole kovin motivoituneita ja rakennusalan vetovoima on ollut laskussa. Oppilaiden ohjaamista on valitettavan vähän ammattikouluissa. Kehitämme yritysten kanssa työssäoppimista.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen