Keittiössä on kivaa yksinkin - Rakennusliitto

Takaisin

Keittiössä on kivaa yksinkin

29.4.2021

Yksinasujien osuus kotitalouksista on jo lähes 45 prosenttia. Ryhmä on väliinputoaja niin asuntopolitiikassa kuin tutkimuksessakin.

Anne Tervo kaipaa tiiviimpää tutkijayhteisöä asumiseen liittyvään arkkitehtuuritutkimukseen.

Aalto-yliopiston asuntosuunnittelun lehtori Anne Tervon tutkimustyö yksinasuvien asumistarpeita ja -toiveista on saavuttanut yhden etapin.

– Luulin, että yksinasumista olisi tutkittu paljon ja olisi olemassa tutkimustraditio, jonka päälle rakentaisin oman väitöskirjatyöni. Yksinasuminen pilkahtelee erilaisissa tutkimusaineistoissa. Kotimainen tutkimus keskittyy yksinasumiseen elämäntilanteena tai elämäntapavalintana.

Yksinasuminen näyttäytyy silloin sosiaalisena suhteena ja yleensä yksinäisyytenä tai taloudellisina ongelmina. Toinen yksinasumisen tutkimuksen vinouma on siinä, että tilastolliset aineistot voivat häivyttää yksinasuvien ongelmat. Se vaikeuttaa asuntosuunnittelua, jos 45 prosenttia asuntokunnista jää huomioimatta suunnitteluprosessissa.

Yhden ihmisen talous tarvitsee enemmän neliöitä kuin isompi huonekunta. Keittiötilat, vessa ja suihku vaativat oman minimitilansa, vaikka käyttäjiä olisi vain yksi. Myös yksinasujien ahtauden kokemuksesta kertovat tulokset puoltavat tätä näkökulmaa.

Yksinasuminen on myös hankala ja arka aihe tutkittavaksi ja se sotketaan helposti sinkkuelämän haasteisiin.

– Yksinasumisen syyt ovat hyvin moninaisia, eivätkä välttämättä liity suoraan parisuhteeseen. Nämä ilmiöt jäävät helposti tilastojen ulkopuolelle, Tervo huomauttaa.

Hyvinvointivaltio mahdollistaa yksinasumisen

Yksinasumisen yleisyyteen vaikuttavat esimerkiksi hyvinvointivaltion luomat mahdollisuudet ja sukupuolten välinen tasa-arvo.

– Naisilla on varallisuutta ja he saavat valita itse, miten asuvat. Tämä on globaalissa tarkastelussa merkittävä asia. Sosiaalipolitiikan professori Juho Saari on sanonut, että yksinasuminen on hyvinvointivaltion saavutus, Tervo muistuttaa.

Yksinasujien haastattelututkimukset ovat hankalia toteuttaa. Haastatteluihin eivät tule ne, joilla menee huonosti. Ryhmähaastatteluissa voi olla hankala puhua omista toiveistaan muiden ihmisten kuunnellessa. Silti haastattelututkimuksia tarvitaan, sillä ne valottavat tilastoja paremmin monia yksinasumiseen liittyviä kysymyksiä. Yhdessä väitöskirja-aineistossaan Tervo selvitti ihmisten ajatuksia ihannekodista.

– Yllättäen erilliskeittiön tarve nousi haastatteluissa vahvana esille.

Yksi syy yllätykseen on se, että perinteisesti tutkijat kysyvät ihmisiltä montako huonetta asunnossa pitää olla. Keittiötä ei huomioida millään lailla tällaisessa kysymyspatterissa.

– Asuntosuunnittelun kannalta huoneiden määrään perustuvilla tutkimuksilla ei ole paljoakaan merkitystä.

Tervo on vahvasti sitä mieltä, että asuntorakentamisen pienimmän yksikön olisi oltava huone ja keittiö. Varsinaista neliömäärää Tervo ei naulaa yhtä vahvasti kiinni tyyppipiirustukseen.

– Neliöitä enemmän pitäisi puhua asuttavuudesta. Yhden huoneen asunto vastaa harvoin yksinasujien asumistarpeisiin. Haastatteluissani 10 neliön lisätila haluttiin käyttää mieluummin keittiöön tai erilliseen huoneeseen.

Suunnittelupeli kartoittaa toiveet

Tervo on ollut mukana kehittämässä suunnittelupeliä, jonka avulla asumiseen liittyvien tarpeiden ja toiveiden kartoittaminen on luontevampaa. Tutkimustapana peli voi avartaa vastaajan näkemystä mahdollisista kehitysratkaisuista. Kaiken asumiseen liittyvän ei tarvitse tapahtua omien seinien sisällä.

– Haluan jatkaa näiden menetelmien kehittämistä ja ison datan keräämistä.

Tervon mielestä asumiseen liittyvän arkkitehtuuritutkimuksen tekijät ovat liian levällään jopa Aalto-yliopiston sisällä, koko maan tilanteesta puhumattakaan.

– Me emme saa tutkimusryhmiin kuulumisen mukanaan tuomia synergiaetuja. Asumisen tutkimus on liian hajanaista.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves