Katja Syvärinen kuuntelee - Rakennusliitto

Takaisin

Katja Syvärinen kuuntelee

29.1.2021

SAK:n ensimmäinen naispuolinen varapuheenjohtaja haluaa suhtautua liittojen jäseniin kuin asiakkaisiin – liittoon kuulumisen hyödyn täytyy näkyä kaikessa.

Katja Syvärinen valittiin SAK:n varapuheenjohtajaksi erikoiseen aikaan. Valintaprosessi siirtyi – koronan takia. Suurin osa työyhteisöstä toimii etänä – koronan takia. Silti perustehtävät ovat tavallista, arkista työtä. Syvärinen johtaa muun muassa keskusjärjestön järjestöosastoa, johon kuuluvat myös alueelliset toimistot, nuorisotyötä, ay-koulutustoimintaa, oppilaistoyhteistyötä ja niin edelleen. Työhön ei siis liity yksin varapuheenjohtajan yhteiskuntavaikuttaminen ja edustaminen.

– Minä olen pyrkinyt olemaan aika paljon konttorilla. SAK:n työntekijöistä suuri osa työskentelee etänä, joten täällä on maksimissaan noin neljännes paikalla. Onneksi näen kuitenkin ihmisiä jonkin verran. Se on tutustumisen ja perehtymisen kannalta todella tärkeää, Syvärinen kertoo.

Syvärinen on joutunut pohtimaan, miten koko ay-liike toimii etämaailmassa.

– Miten tässä tilanteessa pystytään hakemaan uusia jäseniä, miten pystymme tekemään työtämme näkyväksi tai edunvalvontatyötä arjessa. Tämä tilanne haastaa monella tapaa.

Jäsenyys, jäsenyys, jäsenyys

SAK:n uudessa strategiassa painotetaan vahvasti jäsenyyden merkitystä; miten saadaan uusia jäseniä, miten pidetään vanhat jäsenet ja miten huolehditaan siitä, että erilaisissa ammateissa työskentelevät tai opiskelevat haluavat tulla toimintaan mukaan.

– Meillä on paljon toimivia käytäntöjä, jotka tulevaisuudessakin ovat perusteltuja. Mutta kyllä meidän pitää olla pari askelta edellä, jos halutaan homman menevän myös tulevaisuudessa maaliin. Jäsenkehitys ei ole ollut kovin auvoisaa monessakaan liitossa. Kolkutellaan jo yleissitovuuden rajoja. Onko silloin aidosti mahdollisuus puhua, edustaa ja vaatia? Joukkovoima perustuu laajaan jäsenpohjaan, Syvärinen sanoo.

Joskus muinoin liittoon kuuluminen oli itsestäänselvyys, enää ei.

– Jos me haluamme pärjätä, meidän on kuunneltava ihmisiä. Oltava jäsenen iholla, mutta myös jäsenyyttä empivien ja jopa liitosta eronneiden iholla. Miten he näkevät meidät? Olen itse muotoilijataustainen, joten työskentelytapani on asiakaslähtöisyys. Heitä on kuunneltava ja heille on kehitettävä palvelua. Hyödyn pitää näkyä jatkuvasti.

Syvärisen mukaan liiton avun pitää olla saatavissa välittömästi, kun jäsen sitä tarvitsee.

– Tänä päivänä sen pitää olla 24/7, monella kielellä ja monissa kanavissa. Tämä on kaikkien liittojen haaste.

Syvärinen näkee SAK:n johtamisen hyvin samanlaisena kuin minkä tahansa järjestön, jossa jäsenet edistävät omalla vapaa-ajallaan sekä toisten ihmisten että omaa hyvinvointiaan. Ihmisten vapaa-ajasta kuitenkin kilpaillaan verisesti.

– Joku voi vielä työmaalla toimia ay-liikkeessä, mutta osallistuuko hän osasto- tai aluejärjestötoimintaan tai liiton toimintaan laajemminkin? Miten teemme toiminnasta 2020-luvulla houkuttelevaa, yhteisöllistä toimintaa, jossa yhteiskunnallinen vaikuttaminen, osallisuuden kokemus ja mukava yhdessäolo niveltyvät hyvällä tavalla? Sen etsimisessä voi aivan mainiosti ottaa inspiraatiota muista järjestöistä ja vapaaehtoistoiminnasta.

Pieni ja äänekäs ay-vihamielistö

Sosiaalinen media tarjoaa nykyään laajan areenan ay-liikkeen parjaamiselle. Tästä Syvärinen on käyttänyt puheessaan termiä ”ay-vihamielistö”. Onko ay-vastainen puhe lisääntynyt?

– En tiedä, onko ilmiö sen laajempi kuin se on ennenkään ollut. Vastakkainasettelua työn ja pääoman välille lietsojia ja kovia asenteita on ollut aina. Näitä asenteita ei suinkaan ole kaikilla, vaan kyseessä ovat yksittäiset toimialat, yritykset ja jopa yksittäiset yrittäjät. Tämä on sellainen mediasota, jota vastaan tälläkin puolella on pakko taistella, mutta asiallisesti. Ei kannata lähteä mukaan samoilla aseilla, vaan kestävä lähtökohta on korostaa sopimisen merkitystä, Syvärinen muistuttaa.

Syvärinen muistelee, minkälainen vyörytys syntyi, kun Metsäteollisuus ry ilmoitti, ettei se enää tee liittotason sopimuksia.

– Ei se sitten kuitenkaan saanut vastakaikua muissa työnantajaliitoissa eikä edes Metsäteollisuuden sisällä varauksetonta kannatusta. On ehkä joidenkin intressi, että sopimisen systeemiä heikennetään, mutta luulen, että suuri osaa näkee, että toimivat rakenteet ja vahvat, asiantuntevat ammattiliitot ovat edellytys yhteiskunnan vakaalle taloudelliselle kehitykselle, ennustettavuudelle ja hyvinvoinnille.

Syvärinen kuitenkin myöntää, kuinka hämmästyttävää on, minkälaiselle ”likasankosysteemille” hänen asemassaan joutuu altistumaan.

– Noh, toki se on ammatinvalintakysymys. Aina löytyy niitä, jotka hyökkäävät, mutta siitä sitten vaan.

Keskinäinen kähinä vahingoittaa kaikkia

Haave yhdestä suuresta yhteisestä palkansaajien keskusjärjestöstä kaatui ja SAK:n sisälläkään liitot eivät aina onnistu puhaltamaan yhteiseen hiileen. Mitä tälle on tehtävissä?

– Pitkällä tähtäimellä ymmärrys on, että jäsenten puolustaminen ei välttämättä tarkoita aina sitä, että pidetään niistä omista reviireistä hulluna kiinni. Se saattaa kääntyä itseään vastaan ja koko järjestäytymisen suosiota vastaan, jos alamme näyttäytyä riitaisena ja keskenään toraisena, Syvärinen toteaa.

Syvärisellä ei ole viisastenkiveä asian ratkaisemiseksi.

– Liittojen sisällä on tietysti omat toimintatapansa. Tärkeintä on, että meillä on hyvät välit ja puheyhteydet ja että pystytään miettimään tavoitteita laajemmin. En usko, että kokonaan pääsemme tästä tilanteesta, kun koko työelämä on niin turbulenttia tällä hetkellä. Mennään yhdestä ammatista moniosaamiseen, eikä silloin ole itsestään selvää, kenelle kuuluu jonkin alan työntekijöiden edunvalvonta.

Kun väistämättömiä konfliktitilanteita liittojen ja järjestöjen välillä tulee, on pahinta antaa riitojen paisua.

– Uutisointi ei ole silloin kovin iloista. Se on sekä ilkkuvaa että vahingollista koko ay-liikkeelle. Mitä nopeammin riidat saadaan ratkaistua, sen parempi. Kaikilla on varmasti perimmiltään vilpitön halu puolustaa omia jäseniään, mutta järjestöjohtajana en toivo sellaista kilpailua, joka vahingoittaa kaikkia.

Syvärinen näkee myönteisenä sen, että liittoja on yhdistynyt leveämpien hartioiden alle.

– Niissä on pystytty ehkä ratkomaan liittoraja- konflikteja. Toisaalta kun syntyy isoja kokonaisuuksia, niiden sisällä voi ainakin jonkin aikaa olla samanlaisia ongelmia. Ay-liike on tunnettu siitä, että osaamme neuvotella, mutta meidän pitäisi pystyä tekemään niin myös keskenämme.

Teksti: Johanna Hellsten, Kuva: Antti Kirves