Vaihteleva työaikaehto rakennusalalla
Rakentaja-lehti 16.12.2022Rakennusalalle vaihteleva työaika on perinteisesti sopinut huonosti, koska työt rakennustyömailla aloitetaan pääsääntöisesti klo 7 ja työt päättyvät klo 16.
Rakennusliiton solmimissa työehtosopimuksissa ei ole määräyksiä vaihtelevasta työajasta. Vaihtelevan työajan käyttämisen edellytykset on määritelty laissa 2018 vuodesta lähtien ja viime vuosien aikana asiasta on työnantajien ja työntekijöiden välillä tullut palkkariitoja säännöllisen epäsäännöllisesti.
Työsopimuslaissa vaihtelevaa työaikaa koskevalla ehdolla tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä, taikka työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa.
Työnantajan aloitteesta vaihtelevasta työajasta voidaan sopia vain, kun työvoiman tarve ei ole kiinteä. Jos työaika osoittautuu tosiasiassa kiinteäksi, on vaihteleva työaikaehto pätemätön ja työaikaehtoa tulee tulkita kiinteänä. Työaikaa ei saa sopia työnantajan aloitteesta todellista tarvetta pienemmäksi. Tällainen tilanne on räikeämmillään silloin kuin työpaikan kaikki työntekijät tekevät vaihtelevaa työaikaa.
Vaihtelevaa työaikaa noudatettaessa on työnantajan työaikalain mukaisesti laadittava vähintään viikoksi kerrallaan työvuoroluettelo, josta on käytävä ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen ja taukojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Mikäli työajan sijoittelu ei vaihtele, ei työvuoroluetteloita tarvitse viikoittain laatia.
Kun töitä on hyvin tarjolla, riitaisuuksia ei yleensä synny. Työsuhteen alussa tehtyä työaikaehtoa tarkastellaan käytännössä vasta siinä kohdassa, kun kyseeseen tulee esim. sairaustapaus, työnantajan tilauskanta vähenee yllättäen tai lasketaan irtisanomisajan palkan määrää. Joskus taas työn tarjoamatta jättämiselle epäillään olevan henkilöstä johtuvia epäasiallisia syitä. Tällöin työaikaehtoa voidaan tarkastella pitkäkin aika taakse päin ja työnantaja voi joutua maksamaan tältä ajalta työtunnit täyteen vajailta työpäiviltä tai työviikoilta.
Rakennusliiton jäsenistössä on ollut tapauksia, joissa allekirjoitettu työsopimus on ollut niin sanottu nollatuntisopimus. Työsuhteen alussa ei keskustelua ole käyty siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimatarve. Työnantajalta usein jää antamatta myös kirjallinen selvitys työvoimatarpeen vaihtelusta, vaikka työsopimuslain mukaan selvitys pitäisi antaa viimeistään ensimmäisen palkanmaksukauden päättymiseen mennessä. Työtä on usein tehty säännöllisesti 8 tuntia päivässä. Mikäli työsopimuksen työaikaehdosta huolimatta työntekijä on tehnyt pidemmän aikaa kiinteää työmäärää, niin työnantajan työvoimatarpeen voidaan arvioida olevan kiinteä ja tällöin työntekijällä on oikeus saada korvaus myös niiltä päiviltä, joilta työnantaja ei ole tarjonnut töitä.
Aikaisemmin lakiin oli kirjattu, että jos toteutunut työaika ei vastaa sovittua työaikaa kuudelta kuukaudelta, on työnantajan työntekijän pyynnöstä neuvoteltava työaikaehto uudestaan vastaamaan todellista työvoimatarvetta. Laki on tältä osin muuttunut ja työntekijän ei enää erikseen pyyntöä tarvitse esittää. Kuluneen vuoden elokuusta lähtien velvollisuus tarkastella toteutunutta työaikaa on ollut työnantajan velvollisuus ilman erillistä pyyntöä. Työnantajan on vähintään 12 kuukauden välein tarkasteltava sovitun työaikaehdon toteutumista. Jos tarkastelujaksolla toteutuneiden työtuntien määrä ja työnantajan työvoiman tarve osoittavat, että työsopimuksessa sovittu vähimmäistyöaika olisi määriteltävissä korkeammaksi, työnantajan on kuukauden kuluessa tarjottava sopimusta työaikaehdon muuttamisesta tarvetta vastaavaksi.
Teksti: Päivi Poutanen