Rakennusala näkyi Kesäduunari-infossa - Rakennusliitto

Takaisin

Rakennusala näkyi Kesäduunari-infossa

19.8.2022

Nuoret painiskelevat pitkälti samojen ongelmien kanssa kuin vanhemmatkin rakentajat.

SAK:n, Akavan ja STTK:n tarjoama ilmainen Kesäduunari-info on taas ollut toiminnassa koko kesän. Sekä puhelimitse että whatsappissa toimivassa palvelussa kesätyöntekijöille tarjotaan infoa työelämän pulmatilanteisiin. Niitä on tullut eteen myös rakennusalalla.

– Infoon on tullut rakennusalalta puheluilta sekä alan kesätyöntekijöiltä että sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat olleet vähän pidempään alalla, mutta eivät kuulu Rakennusliittoon. Soittoja on tullut myös Rakennusliiton opiskelijajäseniltä, jotka eivät ole tienneet, että he saisivat apua myös liitosta, kesäduunarineuvoja Hanna-Marilla Zidan kertoo.

Toisaalta puhelimeen soittavat Rakennusliiton opiskelijajäsenet saattavat olla hyvinkin tietoisia työehtosopimuksista.

– He osaavat kysyä todella tarkkoja kysymyksiä tesseistä.

Irtisanominen, sairaus ja palkka

Zidanin mukaan ongelmatilanteet ovat liittyneet esimerkiksi irtisanomisiin.

– Työntekijä on irtisanottu kesken kesätyön eikä irtisanominen ole mennyt ihan niin kuin sen pitäisi mennä.

Puheluita on tullut myös sairastumisiin liittyen. Soittajille on ollut epäselvää, miten sairausajan palkka määräytyy.

– Nuorilla on myös paljon palkkaan liittyviä kysymyksiä. Kun he saavat ensimmäisen palkkalaskelman, se herättää hämmennystä monimutkaisuutensa takia, Zidan sanoo.

Aina palkkaa ei myöskään ole maksettu työehtosopimuksen mukaisesti.

– Joissain tilanteissa kyseessä on ihan rehellinen virhe työnantajan puolelta, mutta joskus näyttää siltä, että on vähän kokeiltu kepillä jäätä. Työuransa alussa oleva ei välttämättä tiedä tai huomaa virhettä.

Työturvallisuudesta sen sijaan ei rakennusalalta juuri kysymyksiä tule, toisin kuin monella muulla alalla.

– Ehkä se alkaa olla rakennusalalla selvempää kuin muualla, kun asiasta on puhuttu niin pitkään ja paljon.

Perehdytyksessä puutteita

Zidanin mukaan lähes kaikilla aloilla perehdytys näyttäisi olevan vaihtelevaa.

– Nuori ei tiedä, keneltä työpaikalla voi kysyä neuvoa. Työpaikan ilmapiiristä riippuen he joko kokevat, että ei voi kysyä tai sitten vastuussa olevat henkilöt ovat lomilla, eikä ole muistettu kertoa, kuka heitä tuuraa. Olisi todella tärkeää, että nuori saisi kunnollisen perehdytyksen työhön. Työn johto ja valvonta kuuluu yksiselitteisesti työnantajalle, eikä sitä saisi jättää puolitiehen.

Zidanin mukaan työsuhteiden ongelmat korostuvat nuorilla työntekijöillä ja maahanmuuttajilla. Uutena vitsauksena ovat toimeksiantosopimukset, joilla päivänselvä työsuhde naamioidaan yrittäjyyssuhteeksi.

– Näin pyritään välttämään työnantajan velvollisuuksia. Sillä on todella pitkäaikaiset seuraukset, mitä enemmän tällaiset sopimukset yleistyvät. Nuorille ei kerry esimerkiksi eläkettä.

Äiti ei enää soita

Rakennusliiton Helsingin palvelupisteet aluetoimitsija Johanna Elonen sanoo, että pääosa liiton opiskelijajäsenistä osaa soittaa Rakennusliittoon.

– Moni on liittynyt joko ammattikoulussa liittoon tai sitten työmaalla. Jotkut ovat saaneet liittymisneuvot omilta vanhemmiltaan, Elonen listaa.

Kesätyöntekijöiltä tulee liittoon jonkin verran puheluita. Eloselle ovat tuttuja erityisesti maalausalan ongelmat.

– Sääeste ja niiden palkanmaksusta tulee usein kysymyksiä. Myös työturvallisuudesta kysytään. Esimerkiksi jos pelkää korkeita paikkoja ja pomo käskee nosturiin, miten tulee toimia. Turvavarusteista kysellään myös. Tässä on sukupolviero; jos ennen aikaan ihmisiä oli vaikea saada käyttämään varusteita, nykyiset nuoret työntekijät nimenomaan haluavat käyttää niitä, Elonen kertoo.

Työsuhteen päättyessä palkanmaksussa on saattanut olla epäselvyyksiä, eli jotain on jäänyt maksamatta. Silloinkin liiton puhelin soi. Samoin kun määräaikainen työsuhde on päätetty työnantajan puolelta.

Joskus menneinä vuosina nuorten rakentajien vanhemman soittivat liittoon nuoren puolesta. Tällaista sattuu enää harvoin.

– Nykynuoret ovat reippaampia kuin edeltäjänsä ja soittavat ihan itse, Elonen sanoo.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten