Miten sulla menee?
Rakentaja-lehti 16.12.2021Ensi vuonna alkaa kolmas koronavuosi. Ajatus siitä tuntuu hyvin raskaalta, nyt, kun kohti joulua mennään samoissa tunnelmissa kuin vuosi sitten. Tartuntoja, karanteeneja, eristyksiä, kuolleita, ruuhkaa sairaaloissa. Työmailla on palattu pienen hengähdystauon jälkeen porrastuksiin, maskeihin ja muihin turvallisuustoimenpiteisiin.
Suomen Mielenterveys MIELI ry:n mukaan korona-aika on synnyttänyt vakavaa ”mielenterveysvelkaa”. Vielä tänä syksynä se ei kuitenkaan ole näkynyt itsemurhien määrän nousuna, mutta yhdistyksen teettämän kyselyn mukaan jo yli puolet nuorista aikuisista (18–34-vuotiaat) kokee, että epidemia on vaikuttanut kielteisesti heidän mielenterveyteensä.
Pelkkä korona ei kuitenkaan ole yksin syypää suomalaisten pahaan oloon. Työterveyslaitoksen mukaan mielenterveyden häiriöistä johtuvat pitkät sairauspoissaolot ovat nousseet 43 prosenttia jo vuosien 2016–2019 välillä. Suomessa osa ihmisistä voi todella pahoin. En oikein usko, että tästä kriisistä selvittäisiin perinteisellä sauna, viina ja terva -metodilla.
Työyhteisön tuella on tärkeä merkitys sekä siinä, että mielenterveyden ongelmat huomataan ajoissa, että siinä, miten ihminen joko pystyy työskentelemään, kun mieli järkkyy tai pääsee takaisin työn syrjään kiinni, jos on joutunut ottamaan huilitaukoa. Työkaverit ovat työnantajan lisäksi tärkeä osa yhteisöä, joka seisoo rinnalla silloin, kun kaikki ei ole hyvin. Ymmärrys ja reilu meininki työtovereiden taholta auttaa myös pienemmissä murheissa.
”Työmaalla tehdään töitä eikä jauheta paskaa” ei enää päde. Jo alkusyksystä minulle kerrottiin, että osa työmaiden yhteyshenkilöistä toimii luottamusasemansa lisäksi psykologina. Ihmisen on ehkä helpompi kertoa murheitaan henkilölle, joka auttaa muissakin asioissa, luottohenkilönä. Luottamus ja hyvä yhteishenki mahdollistaa sen, että ei aina tarvitse olla vahva.
Kun tähän joulun aikaan kuuluu se kuuluisa hyvä tahto, kannustan kaikkia kysymään työkaverilta oikeasti, mitä sulle kuuluu? Jos vastauksena tulee se tyypillinen ”eipä tässä mitään”, hyvä niin. Mutta joskus se saattaa olla kysymys, jota on oikeasti kaivattu ja tarvittu.