Mikä yhdistää Belgian ja Suomen työmarkkinoita? - Rakennusliitto

Takaisin

Mikä yhdistää Belgian ja Suomen työmarkkinoita?

17.6.2021

Työllisyysaste on korkea ja keskitetyt sopimukset vähensivät työttömyyttä.

Tutkija Satu Ojalan mukaan myös työnantajien järjestäytymisaste vaikuttaa tessien kattavuuteen.

OECD:n ekonomisti Andrea Garneron 36 maan työmarkkinoita käsittelevässä tutkimuksessa Suomi on saanut yllättävän kumppanin.

– Belgia ja Suomi laskettiin keskitetyn mallin maiksi. Muut pohjoismaat kuuluivat koordinoidun mallin maihin, tutkimusaineistoon perehtynyt tutkija Satu Ojala kertoo.

Molempien työmarkkinaneuvottelumallien maissa työllisyysasteet olivat OECD-maiden korkeimpia ja palkkaerot pienempiä. Belgiassa ja Suomessa keskitetty malli alensi myös työttömyyttä.

Laajat työehtosopimukset olivat yhteydessä erilaisten määräaikaisten työsopimusten laajaan käyttöön. Tämä vastinpari unohtuu Ojalan mukaan työmarkkinakeskustelussa kokonaan.

– Suomessa on verrattain laajat mahdollisuudet käyttää joustavaa työvoimaa kuten alihankintaa, nollatuntisopimuksia tai vuokratyötä. En uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu, jos alustatalous yleistyisi esimerkiksi rakennusalalla.

Alustatalouden ituja on jo nähty Ukko.fi-palvelun muodossa rakennustyömailla.

Suomalaisen järjestelmän erityispiirteitä ovat joustavat lomautuskäytännöt ja irtisanomisen helppous. OECD:n tutkimus kumoaa osaltaan väitteitä jäykistä suomalaisista työmarkkinoista.

– Tutkimuskentällä ei tutkita riittävästi työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmäkokonaisuutta. Siitä seuraa se, että poliittista päätöksentekoa ei voida ruokkia tutkitulla tiedolla, Ojala harmittelee.

Ojalan mukaan olisi hyvä, jos esimerkiksi paikallisesta sopimisesta puhuttaessa selvennettäisiin alkuun, tarkoitetaanko sillä tes-neuvottelujärjestelmän sisällä tehtäviä muutoksia vai tessien yleissitovuudesta luopumista.

– Joissakin maissa yritysten järjestäytymisaste on suurempi, mistä johtuen suurin osa palkansaajista on työehtosopimusten piirissä. Emme tiedä toimisiko yleissitovuuden poistaminen samalla tavalla Suomessa, Ojala miettii.

Ruotsissa ja Tanskassa ei ole yleissitovia tessejä, mutta molemmissa maissa yli 80 prosenttia työntekijöistä on koordinoitujen tessien piirissä. Vastaavasti työntekijöiden tulkintaoikeudet ovat molemmissa maissa laajemmat. Suomessa työnantajalla on suurempi määräysvalta työpaikoilla.

Tupo, köyhän paras ystävä?

Tutkijana Ojala on miettinyt, olisiko vanhanaikainen keskitetty tupo-sopimusjärjestelmä yhä hyvä tapa sopia tulonjaosta ja työehdoista.

– Garneron analyysissa tutkimusaineiston viimeinen vuosi oli 2015. Sekä Belgiassa että Suomessa on menty kohti hajautetumpaa mallia, joka on käytössä muissa pohjoismaissa, Ojala muistuttaa.

Vahvasti koordinoitu malli toimii yhä Suomessa, vaikka työnantajien keskusliitto EK on irtisanoutunut keskitetyistä neuvotteluista. Tämä on näkynyt työnantajien näkemyksissä myös Rakennusliiton tes-neuvotteluissa.

Keskitettyihin tesseihin liittyy myös muutakin kuin palkasta ja työajasta sopiminen.

– Miten käy työrauhavelvoitteen, kun lisätään paikallista sopimista, Ojala kysyy.

Ojala pelkää, että yleissitovien tessien katoaminen heikentäisi työmarkkinoilla erityisesti naisten ja muiden jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien tilannetta.

– Jos nykyistä sopimisjärjestelmää leväytetään nykyisestä, nämä ryhmät kärsisivät siitä eniten. Meillä on jo nyt matalapalkkasektori. Siitä ei ole enää varaa mennä alaspäin.

Teksti: Jukka Nissinen, kuva: Tiina Hautamäki