Kvartsipöly ei ole leikin asia: sille altistuminen aiheuttaa silikoosia ja keuhkosyöpää. Altistumisesta sairauteen saattaa kulua kymmeniä vuosia, mutta sairauden uhka on todellinen.
Ammattitautirekisteriin ilmoitetaan reilut 10 kvartsipölystä johtuvaa silikoosi- ja keuhkosyöpätapausta vuosittain.
– Rakennustyömailla kvartsipölyä syntyy kun hiotaan, sahataan, porataan, räjäytetään, piikataan tai murskataan betonia, tiiltä tai kiveä, määrittelee Työterveyslaitoksen (TTL) johtava asiantuntija Tapani Tuomi.
TTL on nyt ottanut kvartsipölyn suurennuslasin alle. Laitos haluaa tutkia, missä määrin työpaikoilla todella altistutaan kvartsipölylle, mitkä ovat tehokkaimmat työtehtäväkohtaiset pölyntorjuntakeinot ja missä tehtävissä pölyltä on suojauduttava hengityksensuojaimin.
– Olemme mitanneet kvartsipölypitoisuuksia erilaisissa työtehtävissä ja tämän perusteella olemme jo laatineet parikymmentä ohjetta altistumisen ehkäisemiseksi ja lisää ohjeita on tulossa, Tuomi kertoo.
Keinoja on
Vaikka kvartsipöly on terveydelle vaarallista, on olemassa keinoja, joilla altistumista voidaan torjua.
– On esimerkiksi konekohtaisia kohdepoistoja, jotka kytketään HEPA-suodattimilla varustettuihin imureihin. Monissa tehtävissä voidaan käyttää torjuntakeinona vettä. On myös yleisilmanpuhdistimia, Tuomi luettelee.
EU:n syöpädirektiivin päivityksen tuloksena Suomessakin on kvartsipölylle asetettu sitova raja-arvo, jota ei saa ylittää.
– Tietoisuus kvartsipölyn terveysvaikutuksista on yrityksissä ja työpaikoilla lisääntynyt, mutta ei vielä tarpeeksi. Toisinaan käy niin, että suojaudutaan vain kaikkein pölyisimmän työvaiheen aikana, mutta sitten otetaan suojain pois. Ei ymmärretä, että hienojakoinen pöly ei laskeudu heti. Yleisilmassa sitä saattaa leijailla vielä pitkään.
Meneillään olevassa tutkimuksessa on mukana suuria rakennusalan yrityksiä, kuten NCC, Hartela, CONSTI ja Destia. Ne ovat Tuomen mukaan olleet hyvin sitoutuneita tutkimukseen ja pölymittauksia on saatu tehdä työmailla kiitettävästi.
Hienojakoista pölyä
Pienimmät kvartsipölyhiukkaset ovat haitallisimpia. Pienimpiä hiukkasia ei aina edes näe silmällä. Ne jäävät yleisilmaan pitkäksi aikaa, vaikka työ on jo lopetettu.
Pitkään kvartsipölylle altistuneiden keuhkoihin kerääntyy kvartsipartikkeleita. Seurauksena voi olla krooninen keuhkojen tulehdus tai kivipölykeuhko. Myös keuhkosyövän kasvaa altistuneilla riski.
Erityisen vaarallista pölyaltistuminen on henkilöille, jotka tupakoivat.
Kvartsipölylle altistuneet työntekijät on lain mukaan ilmoitettava TTL:n ylläpitämään ASA-rekisteriin, joka on ollut käytössä jo yli 40 vuotta. Työnantajan on ilmoitettava rekisteriin pölylle altistuneet työntekijät, kun altistuminen on todettu mittauksin.
ASA-rekisteriin ilmoitetaan syöpävaarallisten aineiden kanssa tekemiseen joutuneet työntekijät. Kvartsipöly lisättiin näiden aineiden joukkoon vuoden 2020 alusta lukien.
TTL:stä kerrotaan, että ASA-rekisteriin on kaikkinensa ilmoitettu yli 1 000 työpaikkaa. Suomessa kvartsipölylle altistuu noin 50 000 työntekijää, joista suuri osa työskentelee rakennusalalla.
Turvakengät, kuten moni muukin rakentajan turvallisuuden kannalta välttämätön tuote, kehittyvät eteenpäin turvallisuusvaatimusten ja käyttäjien halujen mukaan. Niiden ominaisuudet, mukavuus ja ulkonäkö paranevat, ne muuttuvat kevyemmiksi ja helpommin jalkaan sujautettaviksi.
Mitä pitää tietää turvakenkää valitessaan? Rakentaja vieraili kahden ison työvaateliikkeen – Skyddan ja IKH:n – myymälöissä tutustumassa ja asiantuntijoiden puheilla.
Kenkä käytön mukaan
– Esimerkiksi maalareille riittää sisätöissä perusmallinen matala turvakenkä, kun taas kirvesmies voi tarvita nilkkaa tukevaa korkeampaa mallia. Olennaista on, että työmaalla kaikissa kengissä on oltava naulaanastumissuoja sekä kärkisuoja, Heikki Petrov Skyddasta kertoo.
Heikki Petrov
Petrovin mukaan työmaat luovat omia käytäntöjään; joillakin työmailla esimerkiksi kaikilta vaaditaan korkeavartisia turvakenkiä. Puolikorkean varren lisäksi työmaalla voidaan vaatia umpikenkiä, jotta ne suojaavat paremmin kosteudelta.
– Korkeampivartisissa kengissä käytetään esimerkiksi memory foamia tukemaan nilkkaa. Se suojaa nyrjähdyksiltä ja venähdyksiltä, Senja Vuorma IKH:sta selittää.
Myös yksittäisillä yrityksillä on omia vaatimuksiaan kengille. Vuorma kertoo, että esimerkiksi joillain Ruduksen työmailla vaaditaan turvakengiltä myös jalkapöydän suojaamista.
Erityisesti ulkotyötä tekeville työntekijöille hankitaan usein sekä kesä- että talvikengät. Etelä-Suomessa, ja jos työssä ei olla kaiken aikaa ulkona, riittävät yleensä talvivuorettomat kengät.
– Toisaalta, jos turvakenkä on tehty kesäkäyttöön, sen pohja ei välttämättä pidä talvella. Talvikenkänä myytävissä turvakengissä pohjan on pidettävä myös kylmällä, Petrov toteaa.
– Esimerkiksi Sievin talvi- ja kesämallistossa alkaa olla useampi malli, jossa on erityinen kitkapohja, Vuorma kertoo.
Yksi tärkeä ominaisuuden on turvakengän kosteuskestävyys.
Senja Vuorma.
– Esimerkiksi Sievin turvakengissä käytetään nahkaa, joka kestää hyvin kosteutta, mutta vaatii huoltoa. Osassa kengistä käytetään myös goretex-suojakalvoa, joka tekee kengästä vedenpitävän, Vuorma kertoo.
Kesäkuumalla työskennellessä myös kengän tuulettuvuus lisää sen käyttömukavuutta. Ei-umpinainen turvakenkä ja ”sandaalimallinen” turvakenkä ovat viileämpiä vaihtoehtoja.
– Sandaalimallissakin on mukana naulaanastumis- ja kärkisuoja. Vaikka osalla työmaita vaaditaan umpinaisia kenkiä kesälläkin, myös sandaaleja menee, Vuorma kertoo.
– Kengän myyjän tehtävänä on kysellä, missä hommissa kenkää käytetään. Ei ole olemassa yhtä kenkää, joka sopisi kaikkeen, Petrov sanoo.
Mistä tuntee laadun?
Mistä tunnistaa laadukkaan turvakengän? Petrovin mukaan hinta antaa osviittaa.
– Paremmat turvakengät ovat kalliimpia. Myös tunnetun valmistajan kengät ovat useammin laadukkaita kuin täysin tuntemattoman. Silti tunnettu brändikään ei välttämättä riitä, sillä ostajan pitää tietää, mitä käyttötarkoitusta varten kenkä on tehty.
Petrov kertoo esimerkin: jos tarkastelee kahta samanlaista kenkää, joista toinen on kevyt ja toinen järeä, pitää ymmärtää, että se miellyttävän kevyt kenkä ei kestä kovemmissa hommissa kuin lyhyen aikaa.
– Vaikka hinta ei korreloisi 100-prosenttisesti laadun kanssa, niin kun verrataan 70 euron kenkää ja 170 euron kenkää, niissä on eroa. Laadukkaat materiaalit ovat yleensä suurin syy korkeampaan hintaan. Lisäksi Boa-kiinnitys nostaa hintaa suhteessa nauhoilla solmittaviin malleihin, Vuorma sanoo.
Vuorman mukaan myös välttämätön standardisointi näkyy hinnassa, sillä uusille malleille on haettava oma sertifikaattinsa.
Petrov harmittelee, että jotkin firmat laskevat, kaksien turvakenkien per työntekijä tulevan kalliiksi.
– Ei osata laskea, että jos niitä on kahdet, ne eivät myöskään kulu yhtä nopeasti.
Vuorman mukaan yrityksiltä olisi fiksuinta laittaa hintakatto työntekijöiden kengille ja antaa heidän valita omat turvakenkänsä.
– Silloin jokainen saisi itselleen sopivat kengät.
Hienosäätöä
Turvakengän käytettävyyteen vaikuttaa myös sen kiinnitys. Yhä useammissa turvakengissä on Boa-kiinnitys tai vastaava toisen merkin tuote, eli nauhojen solmimiseen ei enää menee aikaa, vaan kenkä ruuvataan kiinni.
– Meidän myymistämme kengistä jo 80 prosenttia on Boa-kiinnityksellä. Se näkyy myös kengän hinnassa, mutta toisaalta mekanismilla on elinikäinen takuu. Eli jos esimerkiksi teräsvaijeri katkeaa, se vaihdetaan uuteen. Joskus lukkomekanismiin pääsee sisälle työmaan pölyjä, jolloin se ei toimi. Silloin se voidaan vaihtaa myymälässä, Vuorma kertoo.
Pohjan ja kärkisuojan materiaaleissa on myös valinnanvaraa. Valittu materiaali vaikuttaa kengän painoon. Naulaanastumissuoja voi olla terästä, kevlaria tai komposiittia. Kärkisuojat valmistetaan teräksestä, alumiinista tai komposiitista.
Joissakin töissä joudutaan jatkuvasti kiipeämään tikapuille. Perusturvakengässä pohja voi alkaa antaa periksi, kun rasitus kohdistuu säännöllisesti jalan keskiosaan. Myös jalka rasittuu. Joihinkin turvakenkiin onkin tehty jalan kaarella teräsvahvike kiipeilyn varalle.
Usein kenkien käyttäjiltä unohtuu pohjallisten merkitys.
– Jos pitää samoja kenkiä 8 tuntia päivässä, 5 päivänä viikossa, pitäisi pohjallisia vaihtaa vähintään puolen vuoden välien. Muuten niiden vaimentavuus ja elastisuus on mennyttä. Todellisuus on se, että kun tullaan hankkimaan uusia pohjallisia, siitä edellisestä ei ole enää mitään jäljellä, Petrov sanoo.
Pohjallisia löytyy useilta valmistajilta ja niitä on monia erilaisia. Osa vaimentaa askelta, osa tukee jalkaholvia, jos se on korkea.
– Talvisin suositaan huopa-alumiinipohjallista, joka eristää kylmältä, varsinkin jos naulaanastumissuoja on terästä, Vuorma sanoo.
– Jos jalkojen kanssa on ongelmia, on myös lämmössä jalan muotoon muototutuvia. Pohjallinen laitetaan 90-asteiseen uuniin, istutaan alas odottamaan pari minuuttia, laitetaan lämmitetty pohjallinen kenkään ja kenkä jalkaan. Odotetaan toiset pari minuuttia ja pohjallinen muotoutuu oman jalan mukaan, Petrov kertoo.
IKH:n myymälässä on skanneri, joka mittaa jalan pohjan muotoa.
– Skanneri ehdottaa sitten oikeanlaista pohjallista, joka soveltuu mahdollisimman hyvin jalan muotoon, Vuorma sanoo.
Nuoret välittävät ulkonäöstä
Viime vuosina erityisesti nuoremmat rakentajat ovat toivoneet turvakengistä enemmän siviilikengän näköisiä. Lenkkarin ja klassisen CAT-kengän näköisiä tuotteita onkin tullut markkinoilla.
– Esimerkiksi australialaisen Steel Blue -merkin kengät näyttävät vaelluskengiltä. Turvakenkiäkin valmistavan lenkkarimerkki Reebokin kengät näyttävät lenkkitossuilta. Niissä on silti samat ominaisuudet kuin muissakin turvakengissä. ”Turvakenkämuodissa” korostuvat nyt ulkonäkö, keveys ja pikakiinnitys, Petrov kertoo.
– Helly Hansenin kapeamman lestin mallit ovat suosittuja erityisesti naisten keskuudessa. Suosiossa ovat nousseet enemmän lenkkarin näköiset turvakengät, Vuorma vahvistaa.
Työsuojeluvaltuutetut tekevät jatkuvasti töitä työturvallisuuden parantamiseksi.
Ahtaalla tontilla kaupungin keskustassa nostotyön turvallisuus korostuu.
Helsingin ydinkeskustassa päärautatieasemaa vastapäätä tehdään remonttia ahtaassa korttelissa. Skanskan Grand Hansa -hotellityömaalla Uusi ylioppilastalo, Hansatalo sekä Hotelli Seurahuone yhdistetään yhdeksi hotelliksi. Uusi ylioppilastalo ei tosin ole enää uudisrakennus, sillä se valmistui vuonna 1910 ja Seurahuone 4 vuotta myöhemmin.
Tontin ahtaudessa nostot ovat työturvallisuuden kannalta erittäin kriittisiä.
– Nosturinkuljettaja Eero Hinkula ja alamies Jukka Pyykkönen ovat erittäin tärkeässä roolissa tällä työmaalla. Meillä on ollut paljon tapetilla nostotyön turvallisuus ja nostoalueiden rajaaminen, Skanska Talonrakennus Etelä-Suomen työsuojeluvaltuutettu Oula Sinkkonen kertoo.
Skanskalla on omaa alamieskoulutusta.
– Olen yksi meidän alamieskouluttajistamme. Meidän työmaillamme on oltava taakannostajan lupa ennen kuin niihin hommiin pääsee.
Oula Sinkkonen.
Yhtenä työturvallisuuden kehittämistyökaluna Skanskalla on 4 alueellista työsuojelun keskustoimikuntaa. Sinkkonen on Etelä-Suomen toimikunnan jäsen.
– Toimikunta kokoontuu neljännesvuosittain ja sillä on neuvonantajan rooli. Toimikunnassa on jäseniä korkeimmasta johdosta lähtien työntekijöihin asti. Käsittelemme pääasiassa työterveyteen, -turvallisuuteen ja -hyvinvointiin liittyviä asioita.
Skanskan työterveydenhuollosta vastaava Terveystalo on myös mukana toimikunnassa.
Sinkkonen on myös Rakennusliiton Uudenmaan työsuojelujaoston puheenjohtaja ja Muutosryhmä 23:n jäsen. Tämän vuoden alusta lähtien Sinkkonen on johtanut puhetta Helsingin kirvesmiehet, osasto 001:ssä.
– Työmaiden työsuojeluvaltuutettuna aloitin vuonna 2007. Päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna olen ollut kymmenkunta vuotta.
Koronapandemiasta on tullut takapakkia työturvallisuudessa.
– Korona-aika on rappeuttanut työmaiden henkilökohtaisten suojainten käyttöä ja jossain määrin työturvallisuutta muutenkin. Valvontaa on ollut vähemmän ja töitä on tehty pienemmissä porukoissa.
Työsuojeluvaltuutetun työhön kuuluvat muun muassa tulkin ja viestinviejän tehtävät.
– Työntekijät valittavat sosiaalitilojen määrästä ja päivittäisestä kunnossapidosta. Työntekijöiltä tulee myös kyselyitä oikea-aikaisista työvaatteiden ja -kenkien tilauksista.
Sinkkonen tekee TR-mittausten kalibrointia Skanskan työmailla. Työmaiden TR-mittaajat ottavat palautteen pääasiassa hyvin vastaan. Sinkkosen mukaan mittausten pisteytyksessä on sen verran huojuntaa, että kalibrointimittaukset ovat tarpeen yleisen tason säilyttämiseksi.
Työsuojelussa riittää ratkottavaa talonrakennuksessa tulevaisuudessakin.
– Haluaisin panostaa enemmän hiljaisen tappajan eli kvartsipölyn torjuntaan ja pölymäärien mittaamiseen.
Toinen tärkeä kohde tulevaisuudessa on psykososiaalisen kuormittavuuden tunnistaminen ja ehkäisy.
– Korona-aika ei ole ainakaan helpottanut tätä työtä. Toivottavasti tilanne helpottuu nyt.
Kielivaikeudet hankaloittavat
Tasoite ja Maalaus Vesa Oy:n työsuojeluvaltuutettu Jorma Koskinen käy läpi Vantaan Kivistössä kerrostalon vuosikorjauslistaa.
– Tätä ennen olin Helsingin Munkkiniemessä Vanhalla kadettikoululla tekemässä viimeistelytöitä. Odottelemme varsinaisten firman omien töiden alkua, jotka ovat vähän viivästyneet.
Koskinen on ollut reilut 10 vuotta yrityksen työsuojeluvaltuutettuna. Tasoite ja Maalaus Vesan palkkalistoille Koskinen tuli vuonna 1997. Pitkät työsuhteet ovat firmassa yleisiä.
– Olen vetänyt työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen tehtäviä yhdessä. Olen kysellyt kiinnostusta työsuojeluvaltuutetuksi ryhtymisestä, mutta lapasia ei ole noussut pystyyn.
Jorma Koskinen.
Tasoite ja Maalaus Vesalla on 15 vakituista työntekijää, joten luottamustehtävien yhdistäminen on järkevää. Päällimmäinen työturvallisuuden haaste on eteläsuomalaiselle maalausfirmalle tyypillinen: miten viestiä ymmärrettävästi työntekijöille.
– Suurin osa työntekijöistä on Uzbekistanista. Kielimuuri rakennuksilla on suuri, englanti ei ole enää pääkieli. Asiat on näytettävä kädestä pitäen.
Pahemmilta onnettomuuksilta on kuitenkin vielä vältytty. Tänä talvena jäiset kulkutiet ja liukastumiset ovat rakennustyömaiden riesana. Maalarit kantavat paljon tavaraa kerroksiin. Liukkaista kulkuteistä tulee oma riskilisänsä.
– Välillä tämä on aikamoista muulin hommaa. Kun olemme yleensä aliurakoitsijana, nostimet eivät ole monestikaan käytössä meidän tavaroidemme tullessa työmaalle.
Maalien liuottimet eivät ole enää työturvallisuusriski, mutta uusia ongelmia tulee aina entisten tilalle.
– Nykyään ovat ongelmana kovettajat. Niistä tulee monelle allergisia oireita. Pidän itse suojakäsineitä, jotta ei tulisi kontaktia.
Pintakäsittelijöiden työmailla betonipöly on iso työturvallisuusriski.
– Ennen työmailla oli siivoojia, mutta nyt jokainen työntekijä hoitaa omat roskansa. Rakentaminen on mennyt siihen, että kenelläkään ei ole päävastuuta. Urakat on jaettu niin pitkälle, että yksi tekijä käy lyömässä yhden naulan, Koskinen kärjistää.
Omien jälkien siivoaminen mestalla ei riitä ja se näkyy myös työn jäljessä.
– Maalarin pitäisi saada nätti seinä, mutta se on työlästä, jos lattian rajassa on puoli metriä hiekkaa.
Siivouksen lisäksi kulkuteiden avoinna pitämiseen ja työmaan kunnolliseen valaistukseen olisi panostettava enemmän.
Kursseilta uusia ideoita työsuojeluun
LVI-Lämsä Oy:n ilmastointiasentaja Erno Alanko on yllättäen joutunut yötöihin Rovaniemen Saarenkylän K-Citymarketille. Työrytmin muutos näkyy univelan kertymisessä.
– Kun on tehnyt lähes 15 vuotta samaan kellonaikaan töitä, rytmin vaihdos on vaikeaa. Maanantain ja keskiviikon välillä sain nukuttua yhteensä 4 tuntia. Silloin en enää ollut pelikunnossa.
Marketin työmaa saatiin onneksi sellaiselle mallille, että yötöistä pystyttiin luopumaan ja siirtymään normaalimpaan ylityöhön. Syy pahaan sumaan olivat sairaslomat ja kohteen vaatima tiukka aikataulutus.
– Tältä työmaalta oli puolenkymmentä työntekijää yhtä aikaa sairaslomalla.
Suurin osa Alangon työajasta kuluu tällä hetkellä Lapin keskussairaalan laajennusosan työmaalla.
Erno Alanko.
Alanko oli haastatteluhetkellä työsuojeluvaltuutettu. Uudeksi työsuojeluvaltuutetuksi valittiin putkiasentaja Jaakko Varrio, joka on myös osasto 406, Rovaniemen putkimiesten puheenjohtaja. Valinta tehtiin mobiilisovelluksella etänä, mikä sopii korona-aikaan ja hajallaan oleville työmaille erinomaisesti. LVI-Lämsällä on noin 40 työntekijää.
– Monesti työsuojelun pienet puutteet ja liian vähäisten sosiaalitilojen ongelmat ratkeavat sillä, että paikalla olevat työntekijät huomauttavat asiasta itse, Alanko sanoo.
Alanko ehti käydä hyvissä ajoin ennen koronasulkua luottamushenkilökoulutusessa.
– Siellä oppi uutta. Jopa sellaistakin, mitä itse ei olisi osannut hakea.
Erilaisten yritysten toimintatavat ja alueelliset eroavaisuudet selvenivät kurssin aikana.
– Miten esimerkiksi sairasloman omailmoitustavat ovat toimineet muissa yrityksissä, Alanko heittää esimerkin ratkaisujen esittelystä kurssilla.
LVI-Lämsällä pääsee joustavasti työterveydenhuoltoon. Lyhyet sairauspoissaolot onnistuvat omalla ilmoituksella. Lämsällä on ollut mahdollista päästä 3 fysioterapeuttikäynnille ja tarpeen tullen erikoislääkärin konsultointiin. Firma tukee työntekijöiden liikuntaharrastuksia 150 eurolla vuodessa.
Työtä keventäviä työkaluja saa käyttöönsä tarpeen mukaan.
– Minullakin alkoi tulla niittaushommissa ongelmia kyynärvarsien kanssa jo kolmikymppisenä.
Työnantaja empi alkuun kalliin akkukäyttöisen vetoniittikoneen hankintaa. Alanko perusteli hankintaa sillä, että jo muutaman sairaslomapäivän peruuntuminen vuodessa tekee hankinnasta edullisen.
– Eteläsuomalaisessa firmassa on otettu käyttöön viiltosuojahihat. Silloin ei tarvitse käyttää pitkähihaista paitaa, joka tarttuu helposti kiinni, Alanko kertaa kurssin antia.
Putki- ja ilmastointiasentajat ovat usein aliurakoitsijana työmaalla. Isommat pääurakoitsijafirmat ja isot työmaat ovat työsuojeluvaltuutetun työn kannalta helppoja kohteita. Pienemmillä työmailla joutuu joskus vääntämään perusasioista. Yleisin puute on sosiaalitilojen vähyys ja niiden huono kunto.
– Esimerkiksi keskussairaan työmaalla on siistiä. Joka kerta, kun siellä joutuu sahaamaan reiän, sen päällä on luukku ja maalaukset kunnossa. Telineet rakennetaan, kun niitä tarvitaan, Alanko sanoo.
Työturvallisuuden ja työssä jaksamisen kannalta helppo ja nopea tapa olisi siirrettävien työmaahissien yleistyminen työmailla.
– Muistan Rovaniemeltä 2 työmaata, joissa oli Alimakin hissi. Se oli todella hyvä kampe. Vaikka työmaalla on torninosturi ja kurottajia, jossain vaiheessa ne ovat koko päivän kiinni muissa nostohommissa. Se on myös työtehokkuuden parantaja.
Rakentajille eksoskeletoneista on hyötyä rajatuissa työtehtävissä. Inlookilla haetaan vielä sopivaa työkohdetta ja tekijää.
Sisäkattoasentaja Matti Ukkonen sovittaa eksoskeletonia.
Hankalia ja raskaita työvaiheita keventämään tarkoitettuja eksoskeletoneja käytetään jo teollisuudessa ja rakennustyömailla. Kaikkiin töihin ne eivät sovellu, joten eksoskeletonia sovitettava ja testattava ensin.
– Käykö liivit tähän päälle, Inlookin sisäkattoasentaja Matti Ukkonen kysyy eksoskeletonin testausvaiheessa.
Eksoskeletonin käytössä turvallisuus on etusijalla. Ylöspäin suuntautuvan työskentelyyn tarkoitetun eksoskeletonin jousirakenteen takia työkaluliivit pitäisi pukea niiden alle.
Ukkosen asennuskohteessa on jo lämmöt päällä ja katonrajassa on T-paitatyöskentelykelit. Eksoskeletonin alkuperäiset käsivarsikupit ovat liian isot. Niiden kanssa pitäisi pitkähihaista työpaitaa, jotta hihnat eivät hinkkaisi työmiehen nahkaa vereslihalle. Käsivarsikuppeja vaihtamalla eksoskeleton saataisiin istumaan paremmin työntekijän päälle.
Ukkonen keksii työvaiheen, jossa eksoskeletonista olisi hyötyä.
– Tarkastusluukkuja voisin asentaa nämä päällä. Siinä ei tarvita ruuveja.
Viimeinen ongelma eksoskeletonin kannalta Ukkosen työssä on se, että töitä tehdään kattorungon sisässä. Eksoskeletonin runko nousee niin paljon olkapäiden yläpuolelle ja sivuille, että kiinnijäämisen riski kasvaa merkittävästi.
Tällä kertaa eksoskeletonia ei päästy kokeilemaan tositoimissa. Erilaisille eksoskeletoneille sopivia työkohteita ja tekijöitä löytyy varmasti Inlookin työmailta.
Yläkroppa lujilla sisäkattotöissä
Eksoskeletoneiden hinnat ovat pudonneet jo sen verran, että yrityksillä on mahdollisuus hankkia niitä useampia kokeiltavaksi eri työkohteissa.
– Hartiat ja selkä on asennushommissa kovilla, Inlookin pääluottamusmies, sisäkattoasentaja Aarne Penttinen sanoo.
Työturvallisuus ja hyvän työasennon löytäminen on tarkkaa hienosäätöä.
– Asennustelineen on oltava juuri oikealla korkeudella, ettei joudu kurkottelemaan.
Työsuojeluvaltuutettu, Helsingin Sisävalmistemiehet -osaston sihteeri Esa Tukiainen on samaa mieltä työsuojelun ja -terveyden tärkeimmistä ongelmista.
– Terveenä eläkkeelle meiltä on päässyt vain jokunen asentaja. Niska-, selkä- ja hartiavaivat ovat yleisiä.
Inlookin työsuojeluvaltuutettu Esa Tukiaisen mukaan lyhyen sairasloman omailmoitus on toimiva käytäntö.
Penttinen on joutunut jättämään tekonivelpolvileikkauksen jälkeen varsinaiset asennustyöt ja työskentelee nyt Tukiaisen työparina Inlookin keskusvarastolla Helsingin Herttoniemessä.
– Kun lopetin sisäkattotyöt, sen jälkeen alkoi jomottaa selkää ja hartioita. Polvi ei hajonnut työn takia, olen tehty sen verran heikoista osista, Penttinen vitsailee.
Viimeisimpiä työsuojelu-uudistuksia ovat olleet katon proppauksessa käytettävät umpisuojalasit ja proppukoneeseen kytketty imuri.
– Suurin osa pääurakoitsijoistakin vaatii imurin käyttöä, Tukiainen sanoo.
– Ylöspäin propatessa se on hyvä laite. Se vähentää huomattavasti pölyä, Penttinen jatkaa.
Inlookin työterveyshuolto on huomattavasti lain vaatimaa vähimmäistasoa parempi. Mehiläisen työterveyshuolto ympäri maata on käytössä myös työstä riippumattomien vaivojen hoitoon.
– Käytössämme on liikunta- ja hierontasetelit. Työnantaja panostaa siihen, että ukot pysyvät kunnossa, Tukiainen ja Penttinen sanovat.
– Lääkäriin pääsee heti ja meillä voi olla 3 päivää sairaslomalla omalla ilmoituksella.
Tukiaisen mukaan sairasloman omailmoitus on toiminut hyvin. Luottamus on hyvä lääke lyhyissä sairaslomissa.
Korona ei ole pahemmin sotkenut Inlookin töitä. Vain parilla työmaalla urakat on jouduttu keskeyttämään koko työmaan mentyä kiinni tartuntojen takia.
Työmaakierroksille heti, kun on mahdollista
Penttinen ja Tukiainen kiertävät työmaita mahdollisimman paljon ympäri maata. Työmaakäynnit keskittyvät Helsinki–Tampere–Turku-alueelle, sillä rakentaminenkin keskittyy sinne. Työmaakäynnit ovat nyt käynnistyneet uudelleen.
– Meillä meni 2 vuotta hukkaan työmaakäyntien osalta koronan takia. Ainoa työmaa, missä pääsimme pandemian aikana käymään, oli Siltasairaalan ulkolippa, Penttinen toteaa.
– Välillä meitä pyydetään työmaalle käymään. Menemme mielellämme ja vastaanotto on ollut aina hyvä, Tukiainen sanoo.
Tukiainen ja Penttinen ovat ilmoittautuneet tämän kevään luottamushenkilöiden täydennyskurssille.
– Tilanteet elävät koko ajan. Kurssilta saa aina uutta tietoa, Tukiainen tähdentää.
– Siellä tutustuu uusiin ihmisiin ja samalla saa tietoa, miten muualla toimitaan.
Kunnon luottamushenkilövaalit
Inlook Oy on Suomen suurin sisäkattoasennuksia urakoiva yritys. Sisäkattojen lisäksi Inlook asentaa järjestelmäseiniä, väliseiniä sekä julkisivuverhouksia. Inlook-konserni toimii myös Ruotsissa ja Baltian maissa. Penttinen ja Tukiainen ovat noin 300 asentajan luottamushenkilöitä.
Inlookilla työsuhteet ovat yleensä pitkiä. Penttinen on ollut talossa lähes 35 vuotta. Parhaimmillaan Inlookilla työskenteli myös 3 Penttisen poikaa.
– Minulla on nyt kolmas kausi luottamusmiehenä, Penttinen sanoo.
Tukiainen on ollut Inlookilla töissä 6 vuotta, mutta rakennusalan työkokemusta on kertynyt jo 34 vuoden edestä.
– Olen nyt toista kautta työsuojeluvaltuutettuna. Sitä ennen olin varatyösuojeluvaltuutettu.
Vuodenvaihteessa uudistettuihin pesteihin oli kiinnostusta niin paljon, että luottamushenkilöistä päästiin äänestämään.
– Työsuojeluvaltuutetuksi oli ehdolla 3 ja luottamusmiesehdokkaita oli 5, Tukiainen kertoo vaaliasetelmista.
Äänestämisessä käytetty Rakennusliiton sovellus sai niin kehuja kuin moitteitakin. Sovellus toimi hyvin ja tulokset tulivat nopeasti muutamassa minuutissa. Työnantajakin kannusti vaalien toteuttamiseen sähköisesti.
– Meilläkin on töissä vanhaa porukkaa ja kaikilla ei ole niitä älykännyköitä, Penttinen muistuttaa.
– Pienen setvimisen jälkeen selvisi, että äänestämään pääsi myös tietokoneen kautta. Sovellus oli meillä käytössä ensimmäistä kertaa.
Penttinen ei kaipaa takaisin 300 kirjeen lähetysrumbaa. Etenkään kun postin perillemenoon ei voi tänä päivänä luottaa.
Päänavaus alakattotöiden tes-hinnoittelussa
Talonrakennuksen tessiin tuli nyt uudestaan alakattotöiden hinnoittelu. Tätä ennen alakattotöiden hinnoittelua ei ole ollut tessissä. Työnantajat käyttivät Sisäkattoyhdistyksen hinnastoa 1990-luvun loppupuolelle asti.
– Teimme isolla porukalla töitä tes-hinnoittelun eteen yli 20 vuotta, Inlookin pääluottamusmies, sisäkattoasentaja Aarne Penttinen toteaa.
Uusi hinnoittelu ei muuta merkittävästi palkkausta ainakaan Inlookilla.
– Teemme töitä etupäässä urakalla, Inlookin työsuojeluvaltuutettu, Helsingin Sisävalmistemiehet -osaston sihteeri Esa Tukiainen muistuttaa.
Inlookin pääluottamusmies Aarne Penttinen on tyytyväinen sisäkattohinnoittelun saamisesta tessiin parinkymmenen vuoden väännön jälkeen.
Tes-hinnoittelun uskotaan yhtenäistävän sisäkattoasentajien palkkoja yritysten välillä. Uudessa tessissä ei ole kovin montaa kattotyyppiä, mutta sitä pidetään hyvänä päänavauksena. Rakennusliiton omassa Talonrakennusalan urakkahinnoittelu 2021–2022 -vihkosessa on lisää epävirallisia kattotyyppihinnoitteluja, mutta vihkosen hinnat perustuvat edellisen tessin mukaisiin palkkausperusteisiin.
– Tällä hetkellä joka firmassa on omat hinnastot käytössä, Penttinen sanoo.
Urakkahinnoittelua on ollut laatimassa laaja joukko sisäkattoasennuksen ammattilaisia.
– Olemme kokoontuneet useiden firmojen luottamushenkilöporukalla moneen kertaan 20 vuoden aikana miettimään yhteistyössä tätä hinnoittelua, Penttinen tähdentää.
Tukiainen ja Penttinen muistuttavat, että tes-hinnoittelu on vasta pohjahinta töille.
– Jokainen asentaja ja asennusmesta on erilainen. Joskus joutuu menemään töihin kaatopaikalle. Työmiehen tehokkuuteen monet tekijät, Tukiainen sanoo.
– Kuvissa kerrokset näyttävät samanlaisilta, mutta ne eivät ole sitä käytännössä, Penttinen jatkaa.
Näin sen pitäisi mennä; työntekijällä on kaksi kunnon kaappia, joihin tavarat mahtuvat. Oikealla esimerkki todellisuudesta.
Rakentajien työvaatteet eivät ole vain työvaatteita, vaan ne toimivat myös suojavaatteina. Rakentamiseen liittyy altistumista erilaisille syöpävaarallisillekin aineille, liuottimille ja sen tyyppiselle lialle, jota ei pitäisi päästä kulkeutumaan työmaan ulkopuolelle. Kuitenkin monella työmaalla rakentajan arkivaatteet ja suojavaatteet viettävät aikaa samassa ahtaassa kaapissa. Usein kaapin ovi ei edes mahdu kiinni, sillä varsinkin näin talviaikana työmaavarusteet vievät tilaa.
– Meillä on selkeä jako sosiaalitilojen laadussa yleensäkin työmailla: isot vakiintuneet toimijat tarjoavat varsin hyvät sosiaalitilat työntekijöilleen. Pienillä työmailla kuten esimerkiksi maalaus- ja julkisivutyömailla sekä taloyhtiöiden muilla remonttityömailla sosiaalitilat on tungettu ahtaisiin pannuhuoneisiin tai kerhotiloihin, eikä niiden varustelu ole kovin hyvä, Rakennusliiton työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen kertoo.
Tämä jako näkyy myös vaatteiden säilytyksessä.
– Oma kokemukseni on, että isolla työmaalla työmaan päätoteuttaja tarjoaa omille työntekijöilleen heti työmaan alussa kaapit varusteiden säilytykseen. Ali- ja sivu-urakoitsijoiden työntekijät saavat mitä saavat ja vuokratyöntekijät saavat olla ilman, Jääskeläinen sanoo.
Kaksi kunnon kaappia: likainen ja puhdas
Sosiaalitila-asetuksessa vaaditaan, että jokaisella työmaan työntekijällä tulee olla yksi 400 mm leveä kaappi. Rakennusliitto on jo pitkään toivonut asetukseen muutosta, jolla työntekijälle taattaisiin 2 saman kokoista kaappia, joista toinen olisi ”puhdas”, eli tarkoitettu yksinomaan omille vaatteille. Yksi kaappi täytyy ääriään myöten talviaikaan.
– Sinne pitäisi mahtua työkaluvyö, housut, talvitakki, fleece, kypärä, lasit hanskat, talvikengät, sisätyökengät ja kumisaappaat ja sitten toisinpäin siviilihousut, kengät, takki, reppu, mahdollisesti pyöräilykypäräkin, Jääskeläinen luettelee.
Hän pitää hyvin huolestuttavana sitä, että yhden kaapin politiikalla erilaiset altisteet kuten kvartsipöly tarttuvat muihinkin vaatteisiin kuin työvaatteisiin.
– Ei ole kiva lähteä kotiin likaisissa vaatteissa ja viedä altisteita kuten pölyjä ja maaleja kotiin. Rakennusalan työvaatteita ei voida ajatella vain työvaatteina, vaan ne ovat suojavaatteita, hän toteaa.
Kuka pesee vaatteet?
Rakentaja-lehdessä oli vuonna 2018 artikkeli työvaatteiden pesusta. Joillakin työmailla on omia pesukoneita ja esimerkiksi tuoteteollisuuden yrityksissä työnantaja hoitaa kertarytinällä isomman satsin pesut yhteistyössä pesulayritysten kanssa. Jutussa useampi rakentaja kertoo, miten kotona on hajonnut pesukoneita työmaavaatteiden pesun jäljiltä.
Miten työmailla voisi toimia työvaatteiden huoltopalvelu?
– Jos sellaiselle olisi kysyntää, joku palvelutarjoaja alkaisi varmasti tarjota sellaista palvelua, että auto kiertäisi yrityksen työmaat, keräisi likaiset vaatteet pesuun ja toisi puhtaat tilalle. Joka tapauksessa olisi järkevää, että jokin muu taho pesisi ne kuin työntekijä itse, samassa pesukoneessa puolison ja muksujen vaatteiden kanssa, Jääskeläinen miettii.
Jääskeläinen myöntää, että pienemmillä yrityksillä tämä voisi tuottaa haasteita, mutta toteaa, ettei nykyinen käytäntö ole tätä päivää.
Hän ei pidä erityisen hyvänä ratkaisuna, että kaikilla työmailla olisi oma pesukoneensa. Se voi toimia pienellä porukalla, mutta miten pesu saataisiin organisoitua isommilla mestoilla?
– Hyvä kysymys myös on, milloin vaatteita pestäisiin? Pitäisikö työmaalle jäädä työpäivän jälkeen omalla ajalla pesemään vaatteitaan? Ei pitäisi jäädä Jääskeläinen, vastaa.
Teksti: Johanna Hellsten, Kuvat: Tapio Jääskeläinen
Parmaco suunnitteli Rakennusliiton pyynnöstä kunnollisen sosiaalitilakokonaisuuden 50 työntekijälle.
Rakennuskonserni YIT tarjoaa työntekijöilleen koronatestipakkauksia koko maassa.
– Jos työmaalla katsotaan tarpeelliseksi, sinne tilataan koronan pikatestejä ja niitä jaetaan työntekijöille, YIT:n talonrakennuksen Tampereen alueen työsuojeluvaltuutettu Pekka Mäki kertoo.
Tampereella koronatilanne on pahenemassa. Mäen mukaan työmaita ei ole vielä tarvinnut sulkea Pirkanmaalla.
– Seuraamme joululomien jälkeistä tilannetta tarkasti. Informoimme työntekijöitä turvaväleistä ja taukojen porrastuksista. Olemme varpaillamme, sillä tartuntamäärät ovat kasvussa.
Mäki muistuttaa, että koronasta eroon pääseminen vaatii kaikilta tekoja.
– Viestimme aktiivisesti tilanteesta ja kannustamme ihmisiä ottamaan rokotuksia, Mäki toteaa.
YIT:llä on Pirkanmaalla käynnissä reilut 20 työmaata. YIT:n alueyksikössä työskentelee vajaat 200 rakentajaa.
Viime aikojen huonot koronauutiset näkyvät myös rakennustyömaiden käytännöissä.
– Marraskuun viimeisellä viikolla tuli kirityksiä. Koko ajan on ollut käytössä tehostettu siivous, mutta nyt palattiin pienryhmiin, ruokailujen ja taukojen porrastuksiin ja maskipakkoon sisätiloissa alueille, joilla on voimassa etätyösuositus, mikäli yli 1 metrin välimatkaa ei voi pitää. Tämä saattaa vielä laajentua koskemaan koko maata, YIT:n talonrakennuksen pääluottamusmies Jussi Sakari sanoo.
Hartela Etelä-Suomen pääluottamusmies Janne Gren kertoo, että Hartela on juuri sulkenut yhden työmaan väliaikaisesti koronatartuntaryppään takia.
– Marraskuun lopussa toimia kiristettiin. Töihin tulon sekä ruoka- ja kahvitaukojen porrastukset tuotiin takaisin niin, että voi olla korkeintaan 10 hengen ryhmiä. Suljetun työmaan osalta kaikille työmaalla toimijoille on esitetty pyyntö, että itsenäisyyspäivän jälkeen tullaan töihin vain koronatestin kautta. Meillä pyritään toimimaan vastuullisesti, Gren sanoo.
Skanskan pääluottamusmies Jari Renlund toteaa, että kaikilla Skanskan työmailla maskikäytäntöjä ja porrastuksia ei ollut ehditty purkaa.
– Uusi ohjeita ei siis ole juuri tarvittu, mutta talon pikkujoulut peruttiin kokonaan.
Myös Peabin Helsingin ja Uudenmaan alueen pääluottamusmies Jarkko Korpihete kertoo, että Peabin työmailla ei ole luovuttu porrastuksista tai pienryhmistä missään vaiheessa. Maskisuositusta kevennettiin ulkotiloissa kesällä.
– Nyt maski on oltava päässä koko ajan. Joillain työmailla aliurakoitsijat ovat lipsuneet tästä. Joissain töissä maskin käyttö on vaikeaa. Kun tulee työlasien ja maskin sisätiloihin, ei näe huurustumisen takia mitään. Siinä on ensimmäinen vaaranpaikka, jos lattialla on esimerkiksi keloja, joita ei huomaa.
YIT:n työmailla muun muassa maskipakkoa oli helpotettu koronatilanteen ollessa parempi. Sakarin mukaan myös muissa toimissa osa työmaista oli purkanut järjestelyjä.
– Työntekijöiden puolelta on nyt tullut pyyntöjä, että tulisi sellaisia ohjeita, joita pystyisi oikeasti noudattamaan; absoluuttinen maskipakko näillä keleillä on todella hankala, sillä suojalasien ja maskin käyttö yhdessä sisälle ulkoa liikuttaessa on todella ikävää lasien huurustumisen takia, Sakari sanoo.
Sakari toivookin, että kaikki muut turvallisuustoimenpiteet tehtäisiin ensin ja henkilösuojainten käyttö vasta kun nämä on tehty.
– Urakkaporukka työskentelee yhdessä, syö yhdessä, juo kahvit yhdessä ja vaihtaa vaatteet yhdessä. He altistuvat toisilleen joka tapauksessa. Tärkeää olisi, että jos ulkopuolinen tulee samaan tilaan, sitten käytettäisiin maskia.
Grenin mukaan Hartelan työmailla ei ole maskipakkoa, paitsi jos työmaille menee vierailemaan.
– Ulkopuolisilla on sisätiloissa maskipakko.
Peabin työmaille lähetettiin marraskuun lopussa myös muistutuksena tiedote, että edes pikkuflunssassa ei saa tulla töihin.
– Nyt on tärkeää, että työmailla ei levitellä mitään tauteja, Korpihete toteaa.
Kun koronatilanne alkoi vuonna 2020 eivät Peabin luottamusmiehet saaneet kiertää työmailla lainkaan. Tähän ei olla palaamassa, vaan luottamushenkilöt saavat kiertää normaalisti.
Jari Jääskeläinen esittelee opiskelijoille moottorisahoja.
Vantaan Variassa on jo pitkät perinteet yhteistyötapahtumista Rakennusliiton aktiivien ja Rakennusteollisuus RT ry:n kanssa. Ensimmäisen vuoden rakennusalan opiskelijoille suunnattu työturvallisuuspäivä jäi viime vuonna järjestämättä koronan takia, mutta tänä vuonna yli 80 oppilasta pääsi kiertämään eriaiheisilla rasteilla Varian pihalla, luokissa ja työsaleissa.
Rasteja järjestivät muun muassa YIT:n, Skanskan, Hartelan jaPeabin luottamusmiehet sekä alan yritykset kuten Bosch, Würth, Hilti ja Dino. Rasteilla käynnistettiin moottorisahaa, roikuttiin valjaissa, ohjattiin henkilönostinta, lyötiin nauloja ja tutustuttiin tikkaisiin, pukkeihin ja alumiinitelineisiin. Jokaiselta rastilta sai hyväksytystä suorituksesta leiman vihkoon.
Työturvallisuuspäivän ja kouluyhteistyön pitkäaikainen puuhamies, Rakennusliiton hallituksen jäsen ja YIT Rakennus oy:n pääkaupunkiseudun luottamusmies Jari Jääskeläinen ohjeisti nuoria ulkoteltassa moottorisahan turvallisesta käytöstä.
– Hirveän hyvä fiilis. Noin 80 oppilasta on osallistunut rasteille, mikä on ihan hyvä lukumäärä. Yksi ongelma on ollut; tänä vuonna mukana on talonrakentajien lisäksi maalareita, eikä heillä ole normaalivarustuksessa kuulosuojaimia. Oppilaitoksen olisi pitänyt järjestää ne kuten muutkin turvavälineet, Jääskeläinen totesi.
Moottorisaha-rastilla oppilaat kuuntelevat hiirenhiljaa, kun Jääskeläinen puhuu sahoista, työvälinekorvauksista ja verovähennyksistä. Uskalsiko kukaan kysyä mitään?
– Eipä juuri, mutta yksi oppilas kysyi töitä. Hän olisi kiinnostunut tulemaan YIT:lle oppisopimukselle. Sanoin, että en voi luvata mitään, mutta selvitän asian. Hienoa aktiivisuutta, Jääskeläinen kertoi.
Valjaat kuntoon
Putoamiset ovat pahimpia tapaturmia, mitä rakennustyömailla voi tapahtua. Vaikka niiltä suojaudutaan kaiteilla ja muilla järjestelyillä, myös henkilökohtaisten putoamissuojainten käyttö on tärkeää. Ja välineitä pitää osata käyttää oikein.
Janne Gren tarkistaa opiskelijan valjaat.
Valjasrastilla päivysti Skanska Talonrakennus Oy:n alueyksikön pääluottamusmies Jari Renlund, joka on ollut jo vuosia mukana työturvallisuuspäivien järjestelyissä sekä Vantaalla että Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudassa.
– Vähemmän osallistujia kuin olisin toivonut. Kun koulu ei pakollista, jotkut jättämät tulematta. Tämä olisi kuitenkin turvallinen tapa tutustua hyviin työtapoihin. Se ensimmäinen kerta oikealla työmaalla voi olla aika karu, Renlund sanoi.
Renlundin mukaan monien työmaiden työturvallisuusorganisaatio on melko kapea, eikä aikaa kädestä pitäen tapahtuvaan ohjaukseen riitä, vaikka pitäisi.
Hartelan pääluottamusmies ja Rakennusliiton hallituksen jäsen Janne Gren neuvoo opiskelijoita kiristämään valjaat huolellisesti erityisesti reisilenkkien kohdalta.
– Jos putoat, osuu suurin osa painosta reisiremmien varaan. Jos remmit ovat esimerkiksi kivesten kohdalta huonosti, voi käydä todella pahasti. Kun teette parityöskentelyä valjaiden kanssa, tarkastakaa aina ristiin toisiltanne, että valjaat on kiinnitetty kunnolla, Gren muistutti nuoria rakentajia.
Renlund on tyytyväinen, kun suurin osa nuorista haluasi kokeilla katosta roikkumista.
– Vain pari tyyppiä ei halunnut sotkea vaatteitaan valjaissa.
Helsinki GSE:n raportissa Koronatartuntojen ja sairaalahoidon riskien arviointi eri ammatti- ja tuloryhmissä todetaan, että vuoden 2021 puolella muun muassa rakennusten viimeistelytyöntekijät ja rakennustyöntekijät erottuvat selvästi tartuntaosuuksien suhteen ja heille tartuntoja on havaittu yli 1,5 prosentilla työntekijöistä alkuvuoden 2021 aikana.
Rakentaja-lehti lähetti vuoden 2021 maaliskuussa kyselyn koronalle altistumisesta ja tartunnoista liiton noin 42 000 työssäkäyvälle ja opiskelijajäsenille. Vastauksia saatiin 1 534. Rakentajat myös kertoivat avovastauksissaan korona-ajasta 40 sivun verran.
– Tilanteessa tullut selkeästi ilmi yhteiskunnan asennoituminen rakennustyömaihin. Aikaisemmat työmaiden ongelmat kuten sosiaalitilojen ahtaus, kulkevat flunssat ja taudit pienissä tiloissa, ovat nyt suurempi ongelma, kun yhteiskunta joutuu kantamaan osan tartuntataudeista. Julkinen keskustelu ei ole ennen nähnyt näitä ongelmia omanaan, sillä ne eivät ole suuresti levinneet työmaan ulkopuolelle, eräs vastaajista kirjoittaa.
Monia vastaajia tilanne turhauttaa ja koronalle toivotaan loppua.
– Olen sanonut alusta asti, että näissä välimallin rajoituksissa ei ole mitään järkeä. Pitäisi kerralla laittaa 3–4 viikon täys-lockdown päälle ja sitten rajat kiinni – tai no maasta saa lähteä ja jos joku on tulossa Suomeen niin 2 viikon omakustanteinen karanteeni hotellissa ja sen yhteydessä vähintään 3 testiä. Tällä tavalla saataisiin Suomi pyörimään normaalisti, yksi turhautuneista kirjoittaa.
10 prosentilla korona-altistus töissä
Vastanneista henkilöistä noin 10 prosenttia oli altistunut koronalle työpaikallaan. Työmaalla altistuneista 21 prosenttia oli saanut koronatartunnan.
Yli puolella vastaajista terveydentila on palautunut koronan sairastamisen jälkeen ennalleen. Kuitenkin 12 prosentilla tartunnan saaneista terveydentila ei ole palautunut ennalleen. 30 prosenttia ei halunnut vastata kysymykseen.
– Työkaverillani on ollut todennäköisesti jo viime vuoden keväällä korona ja on sen jälkeen sairastanut flunssan tapaisia oireita ja joutunut olemaan sairauslomalla viikon verran kuukaudessa jo vuoden ajan. Tästä syystä työnantajani on lomauttanut henkilön, vaikka arviona on, että sairastelu johtuu koronan heikentämästä immuunijärjestelmästä, eräs kirjoittaa.
Siitä, onko työnantaja ilmoittanut tapaturmavakuutusyhtiölle työntekijänsä työmaalla saadusta koronatartunnasta, ei tiennyt 70 prosenttia työntekijöistä. Työnantajalla on velvollisuus pitää kirjaa koronalle altistuneista, sillä se vaikuttaa mahdollisiin ammattitautipäätöksiin.
Joillakin työntekijöillä korona ahdistaa, eikä työnantajan toimiin täysin luoteta.
– Korona on vaikuttanut jokaiseen ja tuntuu että on raskas taakka päällä koko ajan.
– Korona on aiheuttanut todella paljon stressiä ainakin itselleni. Työn puolesta joudut liikkumaan paljon eri kohteissa ja sitten seurataankin jännittyneenä, että oletko joutunut joukkoaltistumiseen.
– Huolestuttaa tietysti tämä tilanne, mutta pakko vaan huolehtia omasta toiminnasta koronaa vastaan.
– Työnantajat osittain koittavat peitellä ja vähätellä, että työmaat pyörivät. Mikä toisaalta on ymmärrettävää, mutta pienen tekijän näkökulmasta aika häikäilemätöntä ja miettii, että onko tekijöiden turvallisuudella/terveydellä mitään väliä?
– Työmailla ei noudateta sääntöjä esimerkiksi maskeista tai sosiaalitilojen käytöstä. Työmaalla työskentelee yskiviä ja selkeästi kipeitä ihmisiä. Jos jotkut ovat sairastuneet koronaan, kielletään puhumasta kenellekään, ettei työmaata laiteta kiinni. Karanteeniin ei määrätä, vaikka altistuneita olisi ollut samassa tilassa, yksi vastaaja kiroaa.
Toisaalta yhdessä tsemppaamista pidetään tärkeänä.
– Suojautumisella, hygienialla ja turvaväleillä pääsee jo pitkälle.
– Ei ole vaikuttanut työpanokseen taikka aikatauluun. Tsempataan yhdessä tämä läpi.
Käsidesillä mennään
Kyselyssä selvitettiin myös, minkälaisia toimenpiteitä työmailla on käytössä koronatartuntojen estämiseksi. 80 prosenttia vastaajista kertoi, että saatavilla on käsidesiä. Lähes puolet oli kuitenkin sitä mieltä, ettei työmaiden hygieniatasoa ole parannettu. 58 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että sosiaalitiloja ei siivota enempää kuin aiemminkaan.
Noin puolet vastaajista kertoi, että kahvi- ja ruokailutaukoja ei ole porrastettu eikä työntekijöiden määrää samoissa tiloissa vähennetty. Alle puolet vastaajista kertoi työmaallaan olevan maskipakko.
11 prosenttia vastaajista sanoi, ettei työmaalla ole tehty mitään koronatartuntojen vähentämiseksi. Hyvin huolestuttavaa oli myös se, että 86 prosenttia kertoi, että käsienpesupaikkoja ei ole lisätty. Avovastauksissa työmaiden koronatoimet saavat huutia.
– Omalla työmaalla tahtoo saippua ja käsipaperi olla aina loppu. Pientä parannusta siihen, kun alkuun oltiin viikkoja ilman käsipaperia ja -saippuaa.
– Kuulun riskiryhmään, eikä tilannetta ole otettu ollenkaan tosissaan, saati edes riskiryhmäläisiä yhtään ajateltu. Käsisaippuakin vissiin maksaa kultaa.
– Rajoituksia ja suosituksia kyllä annetaan, mutta valvonta on olematonta. Jos ei ole valmis lähtemään yhteisiin majoitustiloihin ja peseytymistiloihin, sitä ei ymmärretä. Taukotilat toimivat samalla lailla kuin ennen korona-aikaa.
– Liian paljon porukkaa pienissä tiloissa ja vain 2 wc:tä ja käsienpesupaikkaa käytössä. Työntekijöitä useita kymmeniä.
Vaikka maskipakko on monella työmaalla, on sen valvonta niin ja näin. Moni kritisoi, ettei sitä valvota, ja maskit roikkuvat leuan alla.
– Maskipakon tultua osa porukasta käytti maskia mutta se lipsui pois, eikä sitä valvota mitenkään. Annetaan vaan ulospäin kuva, että kyllä on maskipakko.
– Työmailla ei ole tehty koronan ehkäisemiseksi juurikaan yhtään mitään. Maskin käytöllä firmat pyrkivät vain välttämään työmaan sulkemisen, jos tartunta todetaan. Kun on maskipakko, väittävät ettei tartunta ole tullut työmaalla ja hommat jatkuvat samaan malliin.
On myös työmaita, jolla tilanne otetaan vakavasti.
– Parityöskentelyä, paria ei vaihdeta. Eikä käydä toisten työpisteillä. Maskipakko, käsidesi ja turvavälit. Itse koen, että omassa työkohteessa on toteutunut hyvin.
– Meidän työmaallamme ei ole koronaa. Maskia käytetään sisällä ja ulkona. Kahvitauot ja ruokatauot on porrastettu.
Rakennustuotetahtailla koronan hallinta vaikuttaisi toimivan melko hyvin.
– Työskentelen rakennustuoteteollisuudessa ja työpisteellä on minun lisäkseni vakituisena 1 henkilö. Tavarantoimittajat eivät tuo rahtikirjoja henkilökohtaisesti, vaan ne jätetään ulos postilaatikkoon. Vierailijoita ei otetaan vastaan, eikä päälliköitä pyöri työpisteellä. Jos tulee, he käyttävät suojamaskeja. Työpisteellä vaihdetaan vaatteita ja ruokaillaan. Alusta asti, kun on reagoitu koronaan, niin on toiminut hyvin. Jos on ollut epäilys tartunnasta, henkilö on laitettu karanteenin ja lähikontaktissa olleet myös.
– Työmaalla, joka on tehdastyö, on hygieniaan satsattu alusta saakka. Vaikka olemme pienellä paikkakunnalla, on kaikkien vierailijoiden työmaalle tuloa karsittu ja etäpalavereita ollut käytössä. Toiminta desinfioinnin ja taukojen porrastusten osalta on ollut ihan ok. Maskien käyttö osastoilta toisille liikuttaessa on toiminut.
Karanteenin kautta
Työmaa-altistuksen jälkeen seuranneista toimenpiteistä karanteeniin määräämisestä kertoi 56 prosenttia vastaajista. Noin 10 prosenttia vastaajista kertoi, että työmaa oli suljettu. Kolmannes vastaajista kertoi, että työmaalle oli sen jälkeen määrätty maskipakko ja noin 15 prosenttia, että työmaalla työskentelyä oli porrastettu.
– Työmaalla oli viime syksyn aikana muutamia epäiltyjä altistumisia. Altistuneet kävivät testeissä ja jäivät karanteeniin. Muut jatkoivat töitä normaalisti. Jos testitulokset olisivat olleet positiivisia, työmaa olisi todennäköisesti suljettu.
– Käsidesit ja siivousten lisääminen tuli vasta kun koronatapauksia alkoi ilmetä työmaalla.
– Altistumisten tapahtuessa ei ole ollut selkeää toimintatapaa. Kokemus 3 eri rakennusliikkeen työmailta. Altistumistilanteessa ei olla noudatettu viranomaisten määräämää 14 vuorokauden karanteenia, vaan käsketty koronatestiin, jonka ollessa negatiivinen on käsketty palata töihin.
Karanteeniin joutuminen voi olla myös taloudellisesti raskasta, riippuen siitä, hakeeko tartuntapäivärahaa työnantaja vai työntelijä itse palkanmaksun lakatessa.
– Itse olen karanteenissa, kun äidillä on korona. Työnantaja hoiti hienosti homman, ettei itse tarvitse hakea koronakorvausta, vaan maksaa palkan normaalisti ja hakee sitten Kelalta.
Koronatiedottaminen sai vastaajilta pyyhkeitä. Erityisesti kommentoitiin sitä, että suurilla työmailla, pitkissä urakointiketjuissa tiedonsaanti oli heikkoa. Myös salailua epäiltiin.
– Info tulee uutisista. Uusista tartunnoista ei tiedoteta, varsinkaan kerrota kenellä positiivinen tulos on.
– Usein koronatartunnoista ilmestyy taukohuoneen seinälle joku lippulappu muiden lippulappujen joukkoon, jossa tartunnasta kerrotaan viikkoa myöhemmin sen ilmenemisestä. Pimentoon jää, että kuka koronaan on sairastunut ja sitä sitten yksin pohtii, että olikohan kyseinen henkilö työskentelemässä samoissa tiloissa minun kanssani.
– Ethän sä niillä isoilla työmailla edes osaa sanoa kuka sun kanssa on ollut samassa tilassa vartin tai pidempään ja millä etäisyydellä. Kaikkia ei edes tunne, etkä sä yksinkertaisesti voi kiinnittää huomiota siihen, että kuka siellä samassa tilassa sun kanssa hengittää, yksi vastaaja pohtii.
Kyselyn tekijä: Jukka Nissinen, teksti: Johanna Hellsten, kuvitus: Taïga Rapinat
