Totista tympeilyä

Paikallista sopimista on kehitetty työehtosopimuksissa 90-luvun laman jälkeen. Isäntien vaatiessa sovittavaksi joustoja on edellytetty niitä tasapainottavaa turvaa. Systeemiin on kuulunut liiton luottamushenkilön rooli niin, ettei paikallinen sanelu ole päässyt täysin valloilleen. Näin on voitu luoda vaikutuksia myös yksilötason työehtoihin.

TES-järjestelmästä on kannettu vastuuta. Neuvotteluiden itsensä lisäksi on investoitu työelämän ja -turvallisuuden kehitykseen, harmaan talouden torjuntaan, koulutuksiin, sopimusten valvontaan, sanktioihin jne. Oikeudet ja velvoitteet on nähty toistensa edellytyksinä.  

Hallitus arvioi asiantilan tuottamattomaksi ja jäykäksi. Maailman pitää perustua yritysten ihmisoikeuksiin, yhdenvertaisuuteen vailla velvoitteita. Elinkeinovapauteen kuuluva mahdollisuus tehdä suotuisia valintoja, vaikkapa järjestäytyä tai olla järjestäytymättä karvoineen, ei riitä. On sallittava vapaamatkustus.

Esitys vähentää työnantajien motiivia järjestäytyä. Talonrakennusteollisuus ry:n jäsenyritysten omien työntekijöiden määrän osalta tilanne on jo nykyisin se, etteivät yleissitovuuden kriteerit täyty. Pirstaleisen alihankkijaketjun rahkeet riittävät lähinnä kilpailuun urakoiden saamiseksi.

Yleissitovuuden säilyminen on edellyttänyt Rakennusliiton jatkuvaa punnerrusta villissä kentässä liityntäsopimusten solmimiseksi. Hallituksen ja Suomen Yrittäjien toitotuksen jälkeen tämä ei ole enää ottanut onnistuakseen. Huolen liityntäsopimuksista ja riskistä yleissitovuuden suhteen on jakanut myös Rakennusteollisuus ry. lausunnossaan lakiesityksestä.  

Uudellamaalla viime joulukuussa jo noin 37 % alan työtekijöistä oli ulkomaalaisia. AVI:n raportit työehtojen toteutumisesta ulkomaalaisten työntekijöiden keskuudessa ovat vuosi toisensa jälkeen korutonta kertomaa. 

Yleissitovuuden jälkeen rakennustyölle ei ole pohjahintaa. Paikalliset pienet yritykset eivät voi enää hinnoitella urakoita asiallisiin palkkoihin pohjaten. Työmaat täyttyvät polkupalkoilla tänne tilapäisesti tuoduista ihmisistä, jotka maksavat verot kotimaahansa.  

Hallitus väittää, ettei tarkoitus ole koskea yleissitovuuteen. Se kuitenkin torjui ehdotuksen yleissitovuuden jäädyttämisestä määräajaksi niin, että paikallisen sopimisen vaikutukset voitaisiin arvioida. Miksi? Kumpi nyt sitten onkaan lohduttomampaa: se, että riski hyvinkin tiedostetaan vai se, että sitä ei tiedosteta.

Jyrki Ojanen, Rakennusliiton varapuheenjohtaja

Lakkoherkkyys huipussaan

Kuva: Compic/Kimmo Brandt.

Ministeri Satonen perustelee toimien tarpeellisuutta kerta toisensa jälkeen sillä, että kansainväliset investoinnit karttavat Suomea lakkoherkän ammattiyhdistysliikkeen vuoksi. Lapinlahden linnut lauloivat aikanaan osuvasti: ”Miksei asioista puhuta, niiden oikeilla nimillä”.  Mitään tilastoituja lukuja tuki- ja poliittisten lakkojen määristä Suomessa en ole nähnyt ministerin väitteidensä tueksi esittävän. Ääneen hän on sen sijaan sanonut, että teemme nyt ennakoivaa lainsäädäntöä. Toisin sanoen: viemme Ay-liikkeeltä tosiasialliset työkalut vastustaa tulevia työelämän heikennyksiä ja oikeuksien rajoituksia.

Kurkataanpa hieman lukuja ajalta ennen Orpon hallituksen aikaa. Tilastokeskuksen arvio työllisten määrästä 6/2023 oli 2,7 miljoonaa työllistä. Kun vuodessa on noin 220 työpäivää, saadaan henkilötyöpäivien kokonaismääräksi 594 miljoonaa. Poliittisia lakkoja on arvioitu olleen viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin 36 000 henkilötyöpäivää vuodessa. Kun tämä luku suhteutetaan 594 miljoonaan henkilötyöpäivään saadaan menetyksen osuudeksi 0,000061. Kolmas nolla pilkun jälkeen on promille ja ensimmäinen luku ilmestyy sadastuhannesosien kohdalla. Kysymys kuuluukin: kuinka pieni luvun pitäisi olla, ettei kansainvälinen sijoittaja kauhistuisi poliittisen lakkoilun aiheuttamaa investointiriskiä.

Tukilakkoja rajataan epämääräisellä kirjauksella. Lakko ei saa aiheuttaa suhteetonta vahinkoa ulkopuolisille yrityksille. Epäselväksi jää se, missä kulkee sallitun ja kielletyn tukilakon välinen raja. Kysytäänkö kenties yritykseltä mielipide vai miten suhteettomuus arvioidaan? Tukilakot ovat yhtä harvinaisia kuin poliittiset lakotkin. Kumpiakaan ei ole heppoisin perustein toimeenpantu. Tuoreimmat tapaukset ovat Keitele Groupin ja Postin kiistat. Keitele Group kieltäytyi solmimasta työehtosopimusta ja Posti halusi väkisin heikentää työntekijöidensä palkka- ja työehtoja työehtosopimusta vaihtamalla. Tukilakkojen rajoittamisella avataan latua niille työnantajaliitoille ja työnantajille, joilla on voimaa toteuttaa työehtojen heikennyksiä.

Niin kutsuttujen laittomien lakkojen sanktioita korotetaan merkittävästi. Käytännössä nämä laittomat lakot ovat työntekijöiden spontaaneja reagointeja yritysten lopettamisiin tai erityisen keljuun kohteluun työnantajan toimesta. Kirsikkana kakun päälle säädetään 200 euron suuruinen yksilölle kohdistuva seuraamusmaksu. Yksilön rankaiseminen kollektiivitoimesta on kyllä melkoinen innovaatio. On selvää, että maksun konkretisoituminen on enemmän teoreettinen kuin todellinen uhka ja siksi voikin kysyä, miksi ihmeessä tämä pitää säätää. Kyse lieneekin epätietoisuuden kylvämisestä ja siitä, että yksittäisen työntekijän motivaatiota osallistua mihin tahansa lakkoon halutaan heikentää.

Työehtosopimusta rikkoville järjestäytyneille työnantajille voidaan tuomita sanktio työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta työtuomioistuimessa. Arvatkaapa, onko näihin hyvityssakkoihin tulossa korotuksia.

Kimmo Palonen, Rakennusliiton puheenjohtaja

Taksissa barrikadeille

Urakka tunnetusti kusee, jos alkaa aasia neuvomaan. Mielessä silti käy; entä jos aasi haukkaisi reippaasti pois siitä tuppaasta, jolla ei ole todellisia budjetti- tai työllisyysvaikutuksia. Ja henkensä pitimiksi sitten siitäkin, jolla on. Tupasratkaisu edellyttäisi, että aasi kaikelta vapaudeltaan malttaisi eritellä mielessään, miksi kuviot ovat pielessä.

Lainkuuliaisuutemme on maailmanluokkaa. Se on puolustamisen arvoista. Välillä, esim. EU-normeihin liittyen, on voinut melkein kuulla saksanpähkinän halkeavan pakaroidemme välissä. Rakennusalalla on saatettu ottaa paikka paikoin vähän rennomminkin.

Lait päättää eduskunta. Jos se olisi hallitusten tehtävä, miksi eduskunnassa edes äänestetään? Liike-elämä toki säästäisi, kun tarvitsisi lobata vain kesällä 4 vuoden välein. Sotekin olisi ratkaistu kertalaakista jo 2005.

Poliittista lakkoa, uhanalaista lajia, on tavattu maassamme vain harvoin. Stadissa oli joitain protesteja 2018 taksiuudistuksen edellä. Nykyiset päähallituspuolueet pitivät silloin visionsa. Porukka ja hinnoittelu ainakin vaihtui, ehkä jotain muutakin? Muun muassa sanan taksijono merkitys.

Hallitus tavoittelee selkävoittoa työmarkkinoilla. Jos ay-liike ei nyt reagoisi, milloin sitten? Yöllä taksin takapenkillä ei käännetä enää kelloa taaksepäin.

Moni rakentajakin saattoi vaalien aikaan ja vielä leikkauksista kuullessaan ajatella, että sosiaalipummit kuriin vaan. Kun omavastuupäivien lisäämisen, lomakorvauksen jaksotuksen, työssäoloehdon pidentämisen ja päivärahan porrastuksen yhteisvaikutus paljastuu tiliotteelta, voi joku vielä soitella kansanedustajalleen. Minkäs rakentajat tuleville talville voivat.

On myös letkauteltu kommareista ja mafiasta. Voisi vaihteeksi letkautella siitä, kuinka tasapuolisesti neuvotellen paikallinen sopiminen sujuukaan yrityksissä, jotka tuovat kolmansista maista työntekijöitä ketjuihin. Ja mitä se palkkojen ja pienten paikallisten yritysten suhteen tulevaisuudessa tarkoittaa.

Väestökehitys kertoo, että oma kansamme ei riitä hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Sosiaalinen valmiutemme vastaanottaa maailmalta töihin saapuvat ihmiset ei ole aivan maailman huippua. Yhteisen, sopimiseen ja luottamukseen nojanneen työmarkkinakulttuurin hylkääminen ei asiassa ainakaan auta.

Jyrki Ojanen, Rakennusliiton varapuheenjohtaja

Kuva: Kimmo Brandt

Pari sanaa Hakaniemen mafiasta

Näin on, puhutaanpa sitten eduskuntakeskustelusta, sosiaalisesta mediasta tai ihan tavallisesta arjesta – viime mainitussa muutosta on kuitenkin tapahtunut kaikkien vähiten. Otetaan joitain esimerkkejä.

Kansanedustaja nimitteli edellisen hallituksen ministereitä ”säälittäviksi perserei´iksi” – eikä saanut siitä edes nuhteita omalta ryhmältään. Entisaikaan edustajan oma eduskuntaryhmä – puolueesta riippumatta – olisi potkinut edustajan persposket sinisiksi tuollaisen käytöksen johdosta.

Suomen Yrittäjien suurvisiiri Mikael Pentikäinen haukkui ay-liikettä ”Lapuan liikkeen toimintatavoista”, kun AKT saartoi Keitele Groupin tuotteet Teollisuusliiton sopimuskiistan yhteydessä. Oikeudessa Keitele Group kuitenkin määrättiin maksamaan AKT:lle korvauksia oikeudettomasti haetusta turvaamistoimesta. Yrittäjien edusmies siis puolusti yrityksen rikollista toimintaa ja haukkui lain mukaan toimineen ammattiliiton fasistiseksi kansanliikkeeksi.

Rakennusliitto nosti esiin ukrainalaisten sotapakolaisten selkeän riiston verovaroilla rahoitetulla Sulkavuoren puhdistamotyömaalla Tampereella. Kielitaidottomille työntekijöille oli tehty kevytyrittäjän status monimutkaisella veivauksella. Palkaksi kokeneille raudoittajille jäi noin kymmenen euroa tunnissa. Heiltä mm. perittiin yrittäjän eläkemaksua, vaikka palkat eivät ylittäneet YEL-rajaa.

Ukrainalaiset useiden välikäsien kautta työmaalle palkannut betonialan yritys AKR Betoni hakeutui konkurssiin tammikuussa 2024. Aamulehden haastattelussa yrityksen toimitusjohtaja nimitteli Rakennusliittoa ”mafiaksi”. Mitähän ukko näkisi peilistä, jos siihen katsoisi?

”Hakaniemen mafiaa” ovat hokeneet myös monet nykyhallituksen takuumiehet ja iltapäivälehdistön toimittajat. Ilmaisu on arkipäiväistynyt. Ne ilmaisua käyttävät journalistit, jotka edes teeskentelevät olevansa objektiivisia, ulkoistavat itsensä paskanheitosta ”näppärästi” epämääräisellä passiivilla: ”Hakaniemen mafiaksi syytetty…”.

Kun demokratia kaadetaan ja syntyy diktatuuri, oikeistolainen tai vasemmistolainen, ensimmäiseksi vankilaan rahdataan ammattiyhdistysväki. Vapaa ammattiyhdistystoiminta on länsimaisen demokratian merkki. Aidossa demokratiassa työntekijöillä on oikeus järjestäytyä, solmia työehtosopimuksia ja puolustaa jäseniään työnantajien mahdollista mielivaltaa vastaan.

Kun tarpeeksi kauan ja riittävän laajasti sallitaan ammattiyhdistysväen asiaton nimittely, muuttaa se laillisen ja demokratiaan kuuluvan toiminnan, ainakin mielikuvatasolla, rikolliseksi. Se lienee myös tavoite, ainakin osalla nimittelijöistä.

Yksi yhteiskunnallinen instituutio, joka ei juurikaan ole kielenkäyttöään koventanut, on ammattiyhdistysliike. On niitä onneksi sentään joitakin muitakin. Ammattiliittojen johtajat puhuvat edelleen maltillisesti neuvottelujen ja sopimusyhteiskunnan puolesta. Näin sen mielestäni pitää ollakin, sillä ainakaan minä en suostu aivan tällä syömisellä uskomaan, että yhteiskuntaa voi kehittää paskaa heittämällä.

Ps. Jos porvaripoliitikkoja on uskominen, käydään Suomessa lakkoihin ”Hakaniemen liittoherrojen etujen puolustamiseksi”. Onkohan kukaan huomannut, että ihan hiton paljon helpommalla ne ”liittoherrat” itsensä päästäisivät, jos antaisivat vain periksi. Ei ole Hakaniemen etua, on vain suomalaisten palkansaajien edut ja oikeudet, joiden päälle hallitus nyt kuseksii yksissä tuumin.

Kannattaa tutustua ammattiliittojen sääntöihin ja hallintomalliin niin näkee, kuinka päätökset liitoissa syntyvät. Mutta faktoista viis, kun vain saadaan sylkäistä Hakaniemen suuntaan.

Janne Mäkinen

Kirjoittaja on Rakennusliiton viestintäpäällikkö

Suomen työmarkkinamalli

Suomen hallitus on työnantajien tukemana keksinyt mielestään hyvän keinon suitsia mahdollisia tulevia työtaisteluita: pakotetaan rettelöitsijät ruotuun säätämällä laki. Lakiesitys lähtee siitä, että tulevaisuudessa, jo seuraavalla työmarkkinakierroksella, valtakunnansovittelijan kädet sidottaisiin lainsäädännön keinoin. Sovittelija ei saisi tehdä sovintoesitystä, joka ylittää vientialoilla sovitun kustannusvaikutuksen.

En oikein ymmärrä, mitä käyttöä sovittelijalla ylipäätään olisi tämän lakimuutoksen toteutuessa. Suomessa on sovittelupakko, vaan ei sovintopakkoa, ainakaan toistaiseksi. Jos joku kuvittelee, että tällä konstilla saisimme Suomeen rauhallisemmat työmarkkinat ja vähemmän työtaisteluita niin erehtyy.

Viime vuosien työtaistelut ovat lähtökohtaisesti seurausta työnantajien omasta valinnasta. Äärimmäisen tiukka, työnantajien itsensä päättämä kontrolli on aiheuttanut aivan liian jäykät ja konfliktiherkät työehtokierrokset. Sitten siunaillaan lakkojen määrää ja vaaditaan muutoksia lainsäädäntöön. Valtakunnansovittelijan toimetkaan eivät ole palkansaajapuolella luottamusta herättäneet.

Työministeri Arto Satonen kutsui työmarkkinaosapuolet seminaariin. Seminaarissa kuultiin Ruotsin sovitteluinstituutin johtaja Irene Wennemon terveiset sikäläisestä tavasta hoitaa työehtosopimusneuvotteluja. Keskeinen sanoma oli: työmarkkinaosapuolet – ei valtiovalta – sopivat työelämäasioista, kuten palkankorotuksista tai nk. Ruotsin mallista. Ruotsin mallissa palkkaratkaisuja kyllä koordinoidaan, mutta maan hallitus ei koske tikullakaan tähän peliin.

Meillä hallitus ja työnantajat näyttävät tietävän asiat paremmin. Ei tarvitse työntekijäpuolelta kysellä, kun tehdään laki, vähän niin kuin Ruotsissa, mutta ei nyt kuitenkaan ihan.

Seminaarin lopuksi ministeri Satonen vetosi työmarkkinaosapuoliin. Sopikaa malli, niin hallitus vetää lakiesityksensä pois. Aikaakin annettiin runsaat pari kuukautta. Evästyksenä todettiin, että jos ei valmista synny niin hallitus jatkaa lain valmistelua. Ei kovin tasapuolinen lähtökohta keskusteluille, kun miekka on koko ajan työntekijäpuolen niskan takana.

SAK esitti omaa malliaan, jossa tulee huomioida riittävä joustavuus. Tässä mallissa on voitava ottaa huomioon mm. eri toimialojen erityistarpeet, matalapalkka-alojen mahdollisuus erilaisiin palkkaohjelmiin ja euromääräisiin palkankorotuksiin. Kaiken perustana tulisi olla yhteinen, läpinäkyvä tietopohja taloustilanteesta. Samoin välttämätöntä olisi yhtenäistää sopimuskausien päättyminen. Nyt sopimuskaudet päättyvät eriaikaisesti pitkällä aikajanalla. On aika erikoista, jos tämän päivän taloustilannetta vasten tehdään palkkaratkaisuja esimerkiksi vuoden kuluttua.

Kutsu keskusteluihin mahdollisesta Suomen työmarkkinamallista esitettiin palkansaajakeskusjärjestöille. Kokoonkutsujana toimi työnantajaliittojen koalitio viidestä suuresta työnantajajärjestöstä. SAK nimesi omat edustajansa näihin keskusteluihin. Keskustelut ovat parhaillaan käynnissä. Itse en löisi kovin suurta summaa vetoa keskusteluiden jalostumisesta neuvotteluiksi ja lopulta sopimukseksi. Ylipäätään mahdollisen sopimuksen muoto ja velvoittavuus ovat hämärän peitossa. Selvää on, että joka tapauksessa itsenäiset ammattiliitot tekevät päätökset omista sitoutumisistaan.

Niin tai näin, aina kannattaa kuitenkin katsoa kaikki kortit. Eri osapuolilla on luonnollisesti omat intressinsä, eikä niiden yhteensovittamisesta tule helppo harjoitus. Asiaa vaikeuttaa entisestään se, että hallitusohjelmassa on edelleen lukuisa määrä aivan karmeita työelämää ja sosiaaliturvaa koskevia heikennysesityksiä, joilla ei ole mitään tekemistä kansantalouden tasapainottamisen kanssa. Jos hallitus haluaa, että työmarkkinamallista löytyy sopu, niin on sovittava myös paikallisesta sopimisesta ja työrauhasta työntekijäpuolenkin tarpeet huomioiva ratkaisu. Samoin työttömyysturvan valmistelussa olevat heikennykset on keskeytettävä.

Kaikesta huolimatta toivotan kaikille rauhaisaa joulunaikaa ja hyvää uutta vuotta.

Kimmo Palonen, puheenjohtaja

Vierailija: Tukiverkostot auttavat miestä mäessä

Parisuhde, perhe, ystävät, työ ja harrastukset ovat miehen elämän keskeisiä kulmakiviä. Mitä enemmän niissä on ongelmia tai puutteita, sitä haastavampia tilanteita voi syntyä. Tällöin on tärkeätä, että erilaiset tukirakenteet ovat turvaamassa hyvinvointia.

Tietyt sosiaaliset ongelmat ja varsinkin vaikeudet selviytyä niistä kasautuvat erityisesti miehille. Haasteet liittyvät muun muassa eroon ja huoltajuuteen, koulumenestykseen, työllistymiseen ja yksinäisyyteen. Miesten hyvinvointia ylläpitävät tukiverkostot eivät aina ole riittävän vahvoja. Niistä olisi tärkeä huolehtia asioiden ollessa hyvin. Silloin niihin jaksaa panostaa. Haasteet ja kriisit on helpommin kohdattavissa, kun oma tukiverkosto on kunnossa.

Erilaisia tukiverkostoja on hyvä kutoa riittävästi. Perheyhteys ja ystäväpiiri mahdollistavat parhaimmillaan koko elämän kattavan tuen.  Myös työyhteisö voi tuottaa osallisilleen monimuotoista ja arvokasta tukea. Lisäksi miehet ovat yhä enemmän lähteneet luomaan niin kutsuttuja vertaistukiverkostoja, joissa miehet kohtaavat toisia vastaavassa tilanteessa olevia miehiä.

Isyys on monille voimanlähde

Perhe on hyvinvoinnin tyyssija. Monelle miehelle siihen sisältyy oma isyys yhtenä elämän suurimmista ylpeydenaiheista. Eläkeikään ehtineet isät kertovat usein, että jos jotain elämässään muuttaisivat, olisivat he viettäneet enemmän aikaa lastensa kanssa.

Tuore perhevapaauudistus mahdollistaa miehille yhä paremmat puitteet isyyteen. Uudistuksen myötä vanhempainrahapäivien määrä kasvoi; sekä isä että äiti saivat kumpikin 160 päivän kiintiön. Osallistuvan isyyden on todettu vahvistavan miesten sosiaalista hyvinvointia.

Toisaalta erotilanteissa isyyden jatkuminen voi muodostua huoltajuusriitojen takia varsin haasteelliseksi. Tällöin on tärkeätä, että myös miehille on tarjolla tukirakenteita, joiden avulla ero-ongelmat on mahdollista käsitellä mahdollisimman rakentavasti ja isyyden jatkuvuuden kannalta mielekkäästi.

Miesvaltaisilla aloilla on erityinen mahdollisuus tukea miehiä

Miehillä on usein melko yhtenevät tavat tuoda tai olla tuomatta esille hyvinvointiinsa liittyviä asioita. Työsuojeluhenkilöstön mieserityistä osaamista kannattaa vahvistaa koulutuksen kautta. Tämä lisäisi heidän kykyänsä kohdata miesten tarpeita ja ymmärtää miehille tyypillisiä kokemis- ja reaktiotapoja.

Erityisesti miesvaltaisilla aloilla olisi mielekästä kouluttaa joitakin henkilökunnasta vertaustukimiehiksi, joiden kanssa voisi matalalla kynnyksellä vaihtaa ajatuksia tukimahdollisuuksista esimerkiksi vanhemmuus- ja erohaasteisiin liittyen. Tällaiseen panostaminen olisi omiaan vahvistamaan miesten omanarvontuntoa ja lisäämään työssä viihtymistä ja jaksamista.

Miesten välinen vertaistuki vahvistaa hyvinvointia

Miesten välisellä vertaisuudella on miehille oma erityismerkityksensä. Miehille on tärkeätä saada tuntea kuuluvansa joukkoon. Toisten miesten kanssa asioiden käsittely vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja lisää hyvinvointia. Vertaismiehet ymmärtävät toistensa kokemuksia, ja siksi he pystyvät neuvomaan ja auttamaan tilanteeseen sopivasti.

Puhuminen on yksi tärkeimpiä keinoja löytää helpotusta ja ratkaisuja kriisiytyneisiin tilanteisiin. Vertaisille puhuttaessa on helpottavaa huomata, että joukossa on usein muitakin miehiä, jolla on vastaavia kokemuksia. Joskus puhumisen kynnys on vaikea ylittää. Etukäteen saattaa ajatella, etteivät toiset ymmärrä, eikä siksi kehtaa puhua. Joidenkin asioiden kohdalla saattaa jopa tuntua siltä, etteivät toiset hyväksy, että mies avautuu vaikeuksistaan. Se pitää harvoin paikkaansa. Miehet ovat empaattisia ja ymmärtävät hyvin, kun toisella miehellä on haasteita, joista on vaikea puhua. Niitä on ollut heillä itselläänkin.

Vierailija: Raksa työsuojeluvalvonnan keskiössä

Tarkastusmäärinä se tarkoitti viime vuonna noin 5 500 tarkastusta, mikä on enemmän kuin millekään muulle toimialalle. Tästä on helppo päätellä, että useat työsuojeluviranomaisen kiinnostuksen kohteena olevat ilmiöt ovat laajasti rakennusalalle tyypillisiä.

Työsuojeluviranomaiset suunnittelevat toimintaansa nelivuotiskausina. Nelivuotiskaudet noudattavat hallituskausien rytmitystä ja nyt käynnissä oleva suunnittelukausi kattaa vuodet 2020–2023.  Nykyisen hallitusohjelman mukaisesti työsuojeluviranomainen sai vahvistusta resursseihinsa. Lisäksi saimme viime vuodesta alkaen lisäresursointia ulkomaisen työvoiman valvontaan. Lisäresursseja on kohdistettu tarkastustoiminnan lisäksi myös valvonnan kehittämiseen.

Kuten tiedämme, rakennustyöhön liittyy paljon tapaturmavaarallista työtä. Tästä syystä rakennusalan valvonnasta iso osa on painottunut ja painottuu työolojen valvontaan. Keskeistä rakennusalan työolojen valvonnassa ovat olleet tapaturmien torjunta ja vaarallisten kemiallisten tekijöiden hallinta. Työsuojeluviranominen ei myöskään sulje silmiään rakennusalan kuormittumistekijöiltä, vaan myös ne ovat valvonnan kohteena. Samoin alan omat havainnot ovat tärkeitä syötteitä valvonnalle, esimerkkinä tästä mainittakoon viime vuosina torninostureihin suunnattu valvonta.

Työolojen ja kuormittumistekijöiden lisäksi rakennusalalla on olennaista myös työelämän pelisääntöjen ja työsuhteen vähimmäisehtojen valvonta. Työsuojeluviranomaisen ilmiökielellä kutsumme tätä ”pirstaloituvan työelämän” valvonnaksi.  Erityisesti tässä kokonaisuudessa uskomme viranomaisyhteistyöstä olevan apua. Hallitusohjelman sekä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelman mukaisesti muun muassa viranomaisyhteistyötä on kehitetty ja kehitetään edelleen. Olemme luoneet alueellisia yhteistyön muotoja veroviranomaisen, poliisin, tullin ynnä muiden keskeisten toimijoiden kanssa, unohtamatta myöskään rajat ylittävää valvontaa. Tavoitteena on muun muassa kehittää viranomaisten yhteistä riskiperusteista kohdevalintaa ja valvontayhteistyötä sekä tiedonvaihtoa.

Valvonnan kehittäminen myös muilla tavoin koskee myös rakennusalaa. Tänä vuonna huomiota on itse tarkastuksilla kiinnitetty toimivallan käyttöön eli yhtenäistämme kriteerejä, joilla annamme velvoitteita. Tänä vuonna yhtenäistämisen kohteena ovat putoamisvaaralliset työt.

Tällä kaudella kehitettävänä asiana olivat tarkastustoiminnan lisäksi myös muut valvonnan ja vaikuttamisen keinot. Tämä konkretisoitui viime vuonna muun muassa pientalorakentajille suunnatulla oppaalla, #Pölyntorjuntatalkoot-viestintäkampanjalla, verkkoseminaareilla sekä jatkuu muun muassa tänä vuonna korkealla tehtävän putoamisvaarallisen työn #Älätipu-viestintäkampanjalla. Uusilla keinoilla pystymme tavoittamaan runsaasti toimijoita, ja näillä keinoilla on tarkoitus täydentää työpaikkavalvontaa, ei korvata sitä. Uusien keinojen vaikuttavuutta arvioidaan ja se on osaltaan pohjana seuraavan suunnittelukauden valvonnalle. 

Seuraavan, vuosia 2024–2027, koskevan kauden suunnittelu on jo alkanut. Tunnistamme muutoksia toimintaympäristössämme, arvioimme keinovalikoimaamme ja sen käyttöä sekä käymme keskustelua sidosryhmiemme kanssa. Tavoitteenamme on, että seuraavan nelivuotiskauden suuntaviivat olisivat valmiit ensi keväänä.

Vaikka edellisellä ja tällä hallituskaudella on ollut valmisteluja ja työryhmiä viranomaisen rakenteiden kehittämiseksi, niin mitään linjauksia asian suhteen ei ole olemassa ja toimintaamme suunnitellaan jatkossakin viiden alueellisen työsuojeluviranomaisen pohjalta. Olennaista valvonnan kohteiden kannalta kuitenkin on, että valvontamme on alueesta riippumatta yhtenäistä ja vaikuttavaa.  

Myös rakennusalaa ja rakennustyön turvallisuutta koskevan sääntelyn ajantasaisuutta ja toimivuutta arvioidaan. Koronaan ja muihin kiireellisiin lainsäädäntöhankkeisiin liittyvien kiireiden vuoksi kolmikantaisen jaoston työ on ollut keskeytyksissä ja valmisteluja ei ole pystytty hetkeen edistämään, mutta tavoitteena on saada asia lähiaikoina työn alle.

Rakennusala tulee siis jatkossakin olemaan työsuojeluviranomaisen toiminnassa keskeisessä roolissa ja myös rakennusalan valvontaa myös kehitetään vahvasti.

Turvallista, terveellistä ja reilua työtä kaikille!

Vierailija: Tervettä ja turvallista työtä infra-alalla

Ihmisistä. Ihmisten toiminta on keskeisessä asemassa siinä, että infra-alalla työt on mahdollista tehdä terveellisesti ja turvallisesti. Onnistumisen tai toisaalta epäonnistumisen avaimet ovat siinä, miten hyvin me ymmärrämme työn tekemistä yksilön, ryhmän ja organisaation näkökulmasta.

Huomioimalla kokonaisvaltaisesti ihmisen fysiologiset ja yksilölliset ominaisuudet, kiinnittämällä huomiota työtehtävien sisältöihin ja osaamisen varmistamiseen, ryhmän sisäiseen vuorovaikutukseen sekä ylipäätään johtamistapaan, edistämme turvallisuuden lisäksi myös työn sujuvampaa ja laadukkaampaa toteutumista.

Lainsäädännöstä. Työturvallisuuslainsäädännön perimmäisenä tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennaltaehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja.

Osaamisesta. Perehdytys, työnopastus ja osaaminen ovat turvallisen työn perusteita. Perehdytyksellä varmistetaan, että työntekijä oppii tuntemaan työpaikkansa, sen tavat ja ihmiset sekä itse työhön kohdistuvat vastuut ja velvoitteet.  Perehdyttäminen ei koske ainoastaan uusia työntekijöitä, vaan myös esimerkiksi pitkään poissa olleet työntekijät voivat tarvita perehdyttämistä.

Työnopastukseen kuuluvat kaikki ne asiat, jotka liittyvät itse työn tekemiseen. Hyvin suunniteltu ja hoidettu työnopastus varmistavat, että työntekijä oppii heti turvalliset työtavat, osaa toimia myös häiriö- ja poikkeustilanteissa sekä tuntee käyttämänsä koneet ja laitteet.

Työturvallisuusosaaminen tarkoittaa sitä, että työntekijällä on perustiedot työympäristöön liittyvistä vaaratekijöistä, ja toisaalta myös osaamista siihen, kuinka työt toteutetaan turvallisesti. Pidetään huolta siitä, että meillä kaikilla on mahdollista omaksua turvalliset työtavat.  

Turvallisuusdokumentaatiosta. Turvallisen työn taustalla on myös hyvin toteutettu työn vaarojen tunnistaminen ja riskienarviointi, joka laaditaan yhteistyönä. Riskienarvioinnissa olisi hyvä olla mukana työntekijöitä, koska he ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita. Hyvin laadittu turvallisuussuunnitelma on kohdekohtainen tehtävän työn ja työntekijät laaja-alaisesti huomioonottava. Huolellisella turvallisuussuunnittelulla varmistetaan kaikille turvallinen työskentely.

Turvallinen työyhteisö. Turvallinen työyhteisö on myös terveellinen ja hyvinvoiva. Kukapa ei tahtoisi työskennellä tasa-arvoisten ja oikeudenmukaisten työkavereiden kanssa; työpaikassa, jossa jokainen tuntee olevansa tervetullut ja arvostettu työyhteisön jäsen.

Työturvallisuutta tulisi toteuttaa yhteistyössä, koska yhteistyö on kestävin tie edistää turvallisuutta ja ennen kaikkea turvallisuudesta saatava hyöty on yhteistä. Yritetään muistaa huomioida ja kiittää vaikkapa työkaveria onnistumisista; hyvästä syntyy hyvää. Vahvistetaan hyviä turvallisia käytäntöjä niin vääriä turvattomia työtapoja ei välttämättä pääse syntymäänkään.

Ennakoidaan ja opitaan yhdessä tervettä ja turvallista työtä infra-alalla; se on inhimillistä!

Vierailija: Mieli on rakentajallekin tärkeintä pääomaa

Äskettäin vetämässäni koulutuksessa osallistuja kysyi, miksi mielenterveys nähdään usein kielteisenä, sairautena kun taas muu terveys on positiivinen asia. Hyvä kysymys – miksi näin?

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen kykenee käyttämään kykyjään, selviytyy elämään kuuluvien normaalien haasteiden kanssa, kykenee työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.

Mielenterveys ei ole pysyvä varanto, vaan se vaihtelee elämäntilanteiden mukaan. Mielen kuormittuminen näkyy myös rakennustyömailla. Rakentajan työssä stressaavat muun muassa jatkuva kiire, suuri työmäärä ja ulkopuolelta tuleva aikataulupaine. Yhteiskunnan kriisit ja yksityiselämän haasteet voivat läikkyä työajalle.

Työn yksitoikkoisuus tai vaativat riskitilanteet, vuorovaikutuksen ja tiedonkulun ongelmat voivat johtaa työturvallisuuden ja työtapaturmien riskeihin. Kuormitus aiheuttaa jaksamisen haasteita: väsyneenä sattuu ja tapahtuu helpommin.

Työntekijä ja työnantaja hyötyvät mielenterveyden vahvistamisesta

Mielenterveyden vahvistaminen on työelämätaito, jota jokainen voi oppia. Jokainen meistä vaikuttaa oman ja työkaverin hyvinvointiin. Mielenterveyttä vahvistetaan arjen pienillä teoilla.

Työpaikalla kannattaa puhua mielen asioista ja jaksamisesta matalalla kynnyksellä, jo ennen kuin voimat hiipuvat. Työkaverilta tai alaiselta kannattaa kysyä säännöllisesti, mitä hänelle kuuluu tai kuinka hän voi. Aika ajoin jokaisen kannattaa hetkeksi pysähtyä ja kuulostella omaa vointia. Kuormittaako työssä jokin? Mikä taas innostaa? Puhuminen auttaa myös löytämään ratkaisuja pulmatilanteisiin.

On tärkeää, että työssä kohtaamme toisemme ihmisinä. Toisten huomioiminen kertoo arvostuksesta, siitä, että pitää toista tärkeänä. Yhteiset jutut, saunaillat ja rupattelu kahvitauoilla lisäävät yhteenkuuluvuuden kokemusta. Hyvät huomenet ja kiitos osoittavat, että on huomannut toisen.

Tärkeää on myös työn merkityksellisyyden kokemus ja tuloksen näkeminen. Töiden valmistumista kannattaa juhlistaa. Myönteinen palaute kannustaa eteenpäin ja sitouttaa työpaikkaan.

Mielen kuormittuminen voi näkyä työssä monin tavoin

Työpaikalla olisi hyvä sopia yhteisesti toimintatavoista, mikäli työkaverin jaksamisessa tapahtuu näkyviä muutoksia. Kun huoli herää, tärkeä on jo kysymys, miten toisella menee.

Kuormittunut mieli näkyy työpaikalla monin tavoin. Siitä kertovat esimerkiksi hermojen kiristyminen, tunteiden kärjistyminen, keskittymiskyvyttömyys, unohtelu ja vaikeus hoitaa sovittuja asioita, poikkeava käytös, toistuvat mokat ja virheet. Hiljaisuus, apeus, ja syrjään vetäytyminen kertovat omaa kieltään, samoin päihteiden käyttö ja lisääntyneet poissaolot.

Työ tukee mielenterveyttä, kun työmäärä on kohtuullinen, ja tavoitteet selkeät ja saavutettavissa. Kun työssä voi oppia uutta ja näkee oman kädenjälkensä, mielen hyvinvointi vahvistuu. Mahdollisuus vaikuttaa omiin työskentelytapoihin saa innostumaan työstä ja tukee halua tehdä sitä laadukkaasti.

Työyhteisötaidot koostuvat vastuullisuudesta ja rakentavasta asenteesta toisia kohtaan. Hyvään työkaveruuteen kuuluu toisten auttaminen, arvostus ja luotettavuus.

Hyvä työyhteisö, mukavat työkaverit ja yhteinen tekemisen meininki ovat työn voimavaroja.  Laadukas työn tulos syntyy yleensä yhteistyönä. Mieliystävällinen työpaikka rakennetaan yhdessä.