Parisuhde, perhe, ystävät, työ ja harrastukset ovat miehen elämän keskeisiä kulmakiviä. Mitä enemmän niissä on ongelmia tai puutteita, sitä haastavampia tilanteita voi syntyä. Tällöin on tärkeätä, että erilaiset tukirakenteet ovat turvaamassa hyvinvointia.

Tietyt sosiaaliset ongelmat ja varsinkin vaikeudet selviytyä niistä kasautuvat erityisesti miehille. Haasteet liittyvät muun muassa eroon ja huoltajuuteen, koulumenestykseen, työllistymiseen ja yksinäisyyteen. Miesten hyvinvointia ylläpitävät tukiverkostot eivät aina ole riittävän vahvoja. Niistä olisi tärkeä huolehtia asioiden ollessa hyvin. Silloin niihin jaksaa panostaa. Haasteet ja kriisit on helpommin kohdattavissa, kun oma tukiverkosto on kunnossa.

Erilaisia tukiverkostoja on hyvä kutoa riittävästi. Perheyhteys ja ystäväpiiri mahdollistavat parhaimmillaan koko elämän kattavan tuen.  Myös työyhteisö voi tuottaa osallisilleen monimuotoista ja arvokasta tukea. Lisäksi miehet ovat yhä enemmän lähteneet luomaan niin kutsuttuja vertaistukiverkostoja, joissa miehet kohtaavat toisia vastaavassa tilanteessa olevia miehiä.

Isyys on monille voimanlähde

Perhe on hyvinvoinnin tyyssija. Monelle miehelle siihen sisältyy oma isyys yhtenä elämän suurimmista ylpeydenaiheista. Eläkeikään ehtineet isät kertovat usein, että jos jotain elämässään muuttaisivat, olisivat he viettäneet enemmän aikaa lastensa kanssa.

Tuore perhevapaauudistus mahdollistaa miehille yhä paremmat puitteet isyyteen. Uudistuksen myötä vanhempainrahapäivien määrä kasvoi; sekä isä että äiti saivat kumpikin 160 päivän kiintiön. Osallistuvan isyyden on todettu vahvistavan miesten sosiaalista hyvinvointia.

Toisaalta erotilanteissa isyyden jatkuminen voi muodostua huoltajuusriitojen takia varsin haasteelliseksi. Tällöin on tärkeätä, että myös miehille on tarjolla tukirakenteita, joiden avulla ero-ongelmat on mahdollista käsitellä mahdollisimman rakentavasti ja isyyden jatkuvuuden kannalta mielekkäästi.

Miesvaltaisilla aloilla on erityinen mahdollisuus tukea miehiä

Miehillä on usein melko yhtenevät tavat tuoda tai olla tuomatta esille hyvinvointiinsa liittyviä asioita. Työsuojeluhenkilöstön mieserityistä osaamista kannattaa vahvistaa koulutuksen kautta. Tämä lisäisi heidän kykyänsä kohdata miesten tarpeita ja ymmärtää miehille tyypillisiä kokemis- ja reaktiotapoja.

Erityisesti miesvaltaisilla aloilla olisi mielekästä kouluttaa joitakin henkilökunnasta vertaustukimiehiksi, joiden kanssa voisi matalalla kynnyksellä vaihtaa ajatuksia tukimahdollisuuksista esimerkiksi vanhemmuus- ja erohaasteisiin liittyen. Tällaiseen panostaminen olisi omiaan vahvistamaan miesten omanarvontuntoa ja lisäämään työssä viihtymistä ja jaksamista.

Miesten välinen vertaistuki vahvistaa hyvinvointia

Miesten välisellä vertaisuudella on miehille oma erityismerkityksensä. Miehille on tärkeätä saada tuntea kuuluvansa joukkoon. Toisten miesten kanssa asioiden käsittely vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja lisää hyvinvointia. Vertaismiehet ymmärtävät toistensa kokemuksia, ja siksi he pystyvät neuvomaan ja auttamaan tilanteeseen sopivasti.

Puhuminen on yksi tärkeimpiä keinoja löytää helpotusta ja ratkaisuja kriisiytyneisiin tilanteisiin. Vertaisille puhuttaessa on helpottavaa huomata, että joukossa on usein muitakin miehiä, jolla on vastaavia kokemuksia. Joskus puhumisen kynnys on vaikea ylittää. Etukäteen saattaa ajatella, etteivät toiset ymmärrä, eikä siksi kehtaa puhua. Joidenkin asioiden kohdalla saattaa jopa tuntua siltä, etteivät toiset hyväksy, että mies avautuu vaikeuksistaan. Se pitää harvoin paikkaansa. Miehet ovat empaattisia ja ymmärtävät hyvin, kun toisella miehellä on haasteita, joista on vaikea puhua. Niitä on ollut heillä itselläänkin.

Tarkastusmäärinä se tarkoitti viime vuonna noin 5 500 tarkastusta, mikä on enemmän kuin millekään muulle toimialalle. Tästä on helppo päätellä, että useat työsuojeluviranomaisen kiinnostuksen kohteena olevat ilmiöt ovat laajasti rakennusalalle tyypillisiä.

Työsuojeluviranomaiset suunnittelevat toimintaansa nelivuotiskausina. Nelivuotiskaudet noudattavat hallituskausien rytmitystä ja nyt käynnissä oleva suunnittelukausi kattaa vuodet 2020–2023.  Nykyisen hallitusohjelman mukaisesti työsuojeluviranomainen sai vahvistusta resursseihinsa. Lisäksi saimme viime vuodesta alkaen lisäresursointia ulkomaisen työvoiman valvontaan. Lisäresursseja on kohdistettu tarkastustoiminnan lisäksi myös valvonnan kehittämiseen.

Kuten tiedämme, rakennustyöhön liittyy paljon tapaturmavaarallista työtä. Tästä syystä rakennusalan valvonnasta iso osa on painottunut ja painottuu työolojen valvontaan. Keskeistä rakennusalan työolojen valvonnassa ovat olleet tapaturmien torjunta ja vaarallisten kemiallisten tekijöiden hallinta. Työsuojeluviranominen ei myöskään sulje silmiään rakennusalan kuormittumistekijöiltä, vaan myös ne ovat valvonnan kohteena. Samoin alan omat havainnot ovat tärkeitä syötteitä valvonnalle, esimerkkinä tästä mainittakoon viime vuosina torninostureihin suunnattu valvonta.

Työolojen ja kuormittumistekijöiden lisäksi rakennusalalla on olennaista myös työelämän pelisääntöjen ja työsuhteen vähimmäisehtojen valvonta. Työsuojeluviranomaisen ilmiökielellä kutsumme tätä ”pirstaloituvan työelämän” valvonnaksi.  Erityisesti tässä kokonaisuudessa uskomme viranomaisyhteistyöstä olevan apua. Hallitusohjelman sekä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelman mukaisesti muun muassa viranomaisyhteistyötä on kehitetty ja kehitetään edelleen. Olemme luoneet alueellisia yhteistyön muotoja veroviranomaisen, poliisin, tullin ynnä muiden keskeisten toimijoiden kanssa, unohtamatta myöskään rajat ylittävää valvontaa. Tavoitteena on muun muassa kehittää viranomaisten yhteistä riskiperusteista kohdevalintaa ja valvontayhteistyötä sekä tiedonvaihtoa.

Valvonnan kehittäminen myös muilla tavoin koskee myös rakennusalaa. Tänä vuonna huomiota on itse tarkastuksilla kiinnitetty toimivallan käyttöön eli yhtenäistämme kriteerejä, joilla annamme velvoitteita. Tänä vuonna yhtenäistämisen kohteena ovat putoamisvaaralliset työt.

Tällä kaudella kehitettävänä asiana olivat tarkastustoiminnan lisäksi myös muut valvonnan ja vaikuttamisen keinot. Tämä konkretisoitui viime vuonna muun muassa pientalorakentajille suunnatulla oppaalla, #Pölyntorjuntatalkoot-viestintäkampanjalla, verkkoseminaareilla sekä jatkuu muun muassa tänä vuonna korkealla tehtävän putoamisvaarallisen työn #Älätipu-viestintäkampanjalla. Uusilla keinoilla pystymme tavoittamaan runsaasti toimijoita, ja näillä keinoilla on tarkoitus täydentää työpaikkavalvontaa, ei korvata sitä. Uusien keinojen vaikuttavuutta arvioidaan ja se on osaltaan pohjana seuraavan suunnittelukauden valvonnalle. 

Seuraavan, vuosia 2024–2027, koskevan kauden suunnittelu on jo alkanut. Tunnistamme muutoksia toimintaympäristössämme, arvioimme keinovalikoimaamme ja sen käyttöä sekä käymme keskustelua sidosryhmiemme kanssa. Tavoitteenamme on, että seuraavan nelivuotiskauden suuntaviivat olisivat valmiit ensi keväänä.

Vaikka edellisellä ja tällä hallituskaudella on ollut valmisteluja ja työryhmiä viranomaisen rakenteiden kehittämiseksi, niin mitään linjauksia asian suhteen ei ole olemassa ja toimintaamme suunnitellaan jatkossakin viiden alueellisen työsuojeluviranomaisen pohjalta. Olennaista valvonnan kohteiden kannalta kuitenkin on, että valvontamme on alueesta riippumatta yhtenäistä ja vaikuttavaa.  

Myös rakennusalaa ja rakennustyön turvallisuutta koskevan sääntelyn ajantasaisuutta ja toimivuutta arvioidaan. Koronaan ja muihin kiireellisiin lainsäädäntöhankkeisiin liittyvien kiireiden vuoksi kolmikantaisen jaoston työ on ollut keskeytyksissä ja valmisteluja ei ole pystytty hetkeen edistämään, mutta tavoitteena on saada asia lähiaikoina työn alle.

Rakennusala tulee siis jatkossakin olemaan työsuojeluviranomaisen toiminnassa keskeisessä roolissa ja myös rakennusalan valvontaa myös kehitetään vahvasti.

Turvallista, terveellistä ja reilua työtä kaikille!

Ihmisistä. Ihmisten toiminta on keskeisessä asemassa siinä, että infra-alalla työt on mahdollista tehdä terveellisesti ja turvallisesti. Onnistumisen tai toisaalta epäonnistumisen avaimet ovat siinä, miten hyvin me ymmärrämme työn tekemistä yksilön, ryhmän ja organisaation näkökulmasta.

Huomioimalla kokonaisvaltaisesti ihmisen fysiologiset ja yksilölliset ominaisuudet, kiinnittämällä huomiota työtehtävien sisältöihin ja osaamisen varmistamiseen, ryhmän sisäiseen vuorovaikutukseen sekä ylipäätään johtamistapaan, edistämme turvallisuuden lisäksi myös työn sujuvampaa ja laadukkaampaa toteutumista.

Lainsäädännöstä. Työturvallisuuslainsäädännön perimmäisenä tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennaltaehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja.

Osaamisesta. Perehdytys, työnopastus ja osaaminen ovat turvallisen työn perusteita. Perehdytyksellä varmistetaan, että työntekijä oppii tuntemaan työpaikkansa, sen tavat ja ihmiset sekä itse työhön kohdistuvat vastuut ja velvoitteet.  Perehdyttäminen ei koske ainoastaan uusia työntekijöitä, vaan myös esimerkiksi pitkään poissa olleet työntekijät voivat tarvita perehdyttämistä.

Työnopastukseen kuuluvat kaikki ne asiat, jotka liittyvät itse työn tekemiseen. Hyvin suunniteltu ja hoidettu työnopastus varmistavat, että työntekijä oppii heti turvalliset työtavat, osaa toimia myös häiriö- ja poikkeustilanteissa sekä tuntee käyttämänsä koneet ja laitteet.

Työturvallisuusosaaminen tarkoittaa sitä, että työntekijällä on perustiedot työympäristöön liittyvistä vaaratekijöistä, ja toisaalta myös osaamista siihen, kuinka työt toteutetaan turvallisesti. Pidetään huolta siitä, että meillä kaikilla on mahdollista omaksua turvalliset työtavat.  

Turvallisuusdokumentaatiosta. Turvallisen työn taustalla on myös hyvin toteutettu työn vaarojen tunnistaminen ja riskienarviointi, joka laaditaan yhteistyönä. Riskienarvioinnissa olisi hyvä olla mukana työntekijöitä, koska he ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita. Hyvin laadittu turvallisuussuunnitelma on kohdekohtainen tehtävän työn ja työntekijät laaja-alaisesti huomioonottava. Huolellisella turvallisuussuunnittelulla varmistetaan kaikille turvallinen työskentely.

Turvallinen työyhteisö. Turvallinen työyhteisö on myös terveellinen ja hyvinvoiva. Kukapa ei tahtoisi työskennellä tasa-arvoisten ja oikeudenmukaisten työkavereiden kanssa; työpaikassa, jossa jokainen tuntee olevansa tervetullut ja arvostettu työyhteisön jäsen.

Työturvallisuutta tulisi toteuttaa yhteistyössä, koska yhteistyö on kestävin tie edistää turvallisuutta ja ennen kaikkea turvallisuudesta saatava hyöty on yhteistä. Yritetään muistaa huomioida ja kiittää vaikkapa työkaveria onnistumisista; hyvästä syntyy hyvää. Vahvistetaan hyviä turvallisia käytäntöjä niin vääriä turvattomia työtapoja ei välttämättä pääse syntymäänkään.

Ennakoidaan ja opitaan yhdessä tervettä ja turvallista työtä infra-alalla; se on inhimillistä!

Äskettäin vetämässäni koulutuksessa osallistuja kysyi, miksi mielenterveys nähdään usein kielteisenä, sairautena kun taas muu terveys on positiivinen asia. Hyvä kysymys – miksi näin?

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen kykenee käyttämään kykyjään, selviytyy elämään kuuluvien normaalien haasteiden kanssa, kykenee työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.

Mielenterveys ei ole pysyvä varanto, vaan se vaihtelee elämäntilanteiden mukaan. Mielen kuormittuminen näkyy myös rakennustyömailla. Rakentajan työssä stressaavat muun muassa jatkuva kiire, suuri työmäärä ja ulkopuolelta tuleva aikataulupaine. Yhteiskunnan kriisit ja yksityiselämän haasteet voivat läikkyä työajalle.

Työn yksitoikkoisuus tai vaativat riskitilanteet, vuorovaikutuksen ja tiedonkulun ongelmat voivat johtaa työturvallisuuden ja työtapaturmien riskeihin. Kuormitus aiheuttaa jaksamisen haasteita: väsyneenä sattuu ja tapahtuu helpommin.

Työntekijä ja työnantaja hyötyvät mielenterveyden vahvistamisesta

Mielenterveyden vahvistaminen on työelämätaito, jota jokainen voi oppia. Jokainen meistä vaikuttaa oman ja työkaverin hyvinvointiin. Mielenterveyttä vahvistetaan arjen pienillä teoilla.

Työpaikalla kannattaa puhua mielen asioista ja jaksamisesta matalalla kynnyksellä, jo ennen kuin voimat hiipuvat. Työkaverilta tai alaiselta kannattaa kysyä säännöllisesti, mitä hänelle kuuluu tai kuinka hän voi. Aika ajoin jokaisen kannattaa hetkeksi pysähtyä ja kuulostella omaa vointia. Kuormittaako työssä jokin? Mikä taas innostaa? Puhuminen auttaa myös löytämään ratkaisuja pulmatilanteisiin.

On tärkeää, että työssä kohtaamme toisemme ihmisinä. Toisten huomioiminen kertoo arvostuksesta, siitä, että pitää toista tärkeänä. Yhteiset jutut, saunaillat ja rupattelu kahvitauoilla lisäävät yhteenkuuluvuuden kokemusta. Hyvät huomenet ja kiitos osoittavat, että on huomannut toisen.

Tärkeää on myös työn merkityksellisyyden kokemus ja tuloksen näkeminen. Töiden valmistumista kannattaa juhlistaa. Myönteinen palaute kannustaa eteenpäin ja sitouttaa työpaikkaan.

Mielen kuormittuminen voi näkyä työssä monin tavoin

Työpaikalla olisi hyvä sopia yhteisesti toimintatavoista, mikäli työkaverin jaksamisessa tapahtuu näkyviä muutoksia. Kun huoli herää, tärkeä on jo kysymys, miten toisella menee.

Kuormittunut mieli näkyy työpaikalla monin tavoin. Siitä kertovat esimerkiksi hermojen kiristyminen, tunteiden kärjistyminen, keskittymiskyvyttömyys, unohtelu ja vaikeus hoitaa sovittuja asioita, poikkeava käytös, toistuvat mokat ja virheet. Hiljaisuus, apeus, ja syrjään vetäytyminen kertovat omaa kieltään, samoin päihteiden käyttö ja lisääntyneet poissaolot.

Työ tukee mielenterveyttä, kun työmäärä on kohtuullinen, ja tavoitteet selkeät ja saavutettavissa. Kun työssä voi oppia uutta ja näkee oman kädenjälkensä, mielen hyvinvointi vahvistuu. Mahdollisuus vaikuttaa omiin työskentelytapoihin saa innostumaan työstä ja tukee halua tehdä sitä laadukkaasti.

Työyhteisötaidot koostuvat vastuullisuudesta ja rakentavasta asenteesta toisia kohtaan. Hyvään työkaveruuteen kuuluu toisten auttaminen, arvostus ja luotettavuus.

Hyvä työyhteisö, mukavat työkaverit ja yhteinen tekemisen meininki ovat työn voimavaroja.  Laadukas työn tulos syntyy yleensä yhteistyönä. Mieliystävällinen työpaikka rakennetaan yhdessä.

Ammatillinen toisen asteen koulutus on suunnattu perusopetuksen päättäneille nuorille, vailla ammatillista tutkintoa oleville aikuisille ja kaikille, jotka haluavat lisätä osaamistaan. Perusopetuksen päättäneistä nuorista noin puolet hakeutuu ammatilliseen koulutukseen. Oppivelvollisuuden uudistus lisäsi merkittävästi rahoitusta opinto-ohjaukseen. Rahoitus ei kuitenkaan näytä kohdentuneen tavoitteen mukaisesti, sillä opinto-ohjaajien määrä ei ole kasvanut odotetulla tavalla.

Uudistuksen onnistuminen​ edellyttää myös tukiopetuksen ja ammatillisen osa-aikaisen erityisopetuksen säästämistä asetuksella.

Työllisyysasteeseen vaikuttaa erityisesti osaamisen taso, joka ei vastaa nykytyöelämän vaatimuksia. Alhaisen osaamistason tehtävät vähenevät ja asiantuntija- sekä johtotehtävät lisääntyvät. Tämä kehitys syventää työmarkkinoiden polarisoitumista. Yhteys osaamisen ja työllistymisen välillä on merkittävä. Suomen työllisyysaste on tällä hetkellä noin 72 prosenttia.

Tavoitteena pidetään jokaisen kouluttautumista vähintään toisen asteen tutkintoon.

Ammatillisen koulutukseen käytettiin vuonna 2021 noin 1,9 miljardia euroa. Vuonna 2017 säädetty reformilaki ja samaan ajankohtaan ajoittuneet merkittävät määrärahaleikkaukset ovat heikentäneet ammatillisen opetuksen laatua sekä kuormittaneet melkoisesti oppilaitosten johtoa ja opettajia.

Ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa ei ole onnistuttu takaamaan opiskelijoiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia opetukseen. Nyt 1.8.2022 voimaan tulevalla asetusmuutoksella pyritään korjaamaan tilannetta. Osaamispistettä kohden opetuksen ja ohjauksen määrän arvioinnissa lähtökohtana on käytettävä vähintään 12 tuntia, jos ammatillista perustutkintoa suorittavalla opiskelijalla ei ole tutkinnon osan tai yhteisen tutkinnon osan osa-alueen suorittamiseksi tarvittavaa aiemmin hankittua osaamista.

Maan nykyinen hallitus teki arvovalinnan rajatessaan koulutuksen leikkaukset kehysriihen ulkopuolelle. Ammatillisen koulutuksen perusrahoituksen lisääminen 50 miljoonalla on askel oikeaan suuntaan. Puuttumaan jäi kuitenkin odotetut 30 miljoonaa. Siitäkin on vielä pitkä matka rahoituksen palauttamiseen leikkauksia edeltävään aikaan.

Tärkeää on huolehtia ammatillisen toisen asteen opiskelijoiden valmiuksista korkea-asteen opintoihin.

Ammattikorkeakoulututkinnon suoritti vuonna 2020 vajaa 29 000. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa 2030 asetettiin tavoitteeksi korkeakoulutettujen osuuden nostaminen nuorissa ikäluokissa 50 prosenttiin. Tässä olemme selkeästi jäljessä tärkeimmistä kilpailijamaistamme.

Jatkuvan oppimisen periaatteen mukaisesti koulutuksella tuetaan osaamisen yhdistämistä, syventämistä ja suuntaamista. Korkeakoulujen rahoitusmalliin liitettiin jatkuvan oppimisen vastuu. Perusrahoitusta ei kuitenkaan lisätty, joten tutkintokoulutukseen on entistä vähemmän resursseja. Opiskelupaikkojen lisääminen ilman tarvittavaa rahoitusta ei tilannetta juurikaan paranna. Tämä näkyy muun muassa etäopetuksen ja itsenäisen opiskelun lisääntymisenä.

Yhteinen tavoite päästä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostuksissa 4 prosentin kasvu-uralle oli vaarantua leikkausten johdosta. Hallitus esitti 5 miljoonan euron pysyvää rahoitusta ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaan ja sen kehittämiseen. Päätöksellään hallitus osoitti, että Suomen kasvun tie on kytköksissä korkeaan osaamiseen ja laadukkaaseen tutkimukseen.

Työelämässä tarvitaan koulutuksella hankittua osaamista. Ajantasaisesta osaamisella huolehditaan myös työhyvinvoinnista ja työssä jaksamista.

Vievätkö työmarkkinat opettajamme ammatillisista oppilaitoksista?  Ammatillisen opettajan tehtävänkuva on viime vuosien aikana pirstaloitunut. Opettamisen, opetuksen suunnittelun, arvioinnin ja yhteistyön lisäksi työtehtäviin on tullut suuri määrä hallinnollista työtä. Työn kuormittavuuden takia monet harkitsevat siirtymistä pois opetustehtävistä. Opettajilla on aito huoli siitä, onko valmistuvien opiskelijoiden ammattitaito riittävällä tasolla.

Jatkuvasta oppimisesta on puhuttu viime vuosina paljon. Keskustelu realisoitui hiljattain toiminnaksi, kun opetushallitukseen perustettiin Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus. Palvelukeskuksella pyritään edistämään työikäisten osaamisen kehittämistä ja osaavan työvoiman saatavuutta. Itse keskus vasta käynnistelee toimintaansa, mutta sille on jo nyt ladattu merkittäviä odotuksia työllisyyden edistämisen suhteen.

Työttömyys ei ole koskaan hyvä asia. Ideaalitilanteessa työttömyysjaksot jäävät lyhyiksi, kun henkilöt siirtyvät saumattomasti vanhasta työpaikasta uuteen. Tämä onkin syy, miksi hallitus on päättänyt panostaa jatkuvan oppimisen edistämiseen. Työssäkäyvien tulisi päivittää omaa osaamistaan ennakoivasti, niin että uuden työpaikan löytäminen olisi tarvittaessa mahdollista ilman hyvinvointia tuhoavaa työttömyyttä.

Itse jatkuvan oppimisen idea ei ole kuitenkaan uusi, sillä tästä löytyy kirjallisuutta jo useiden vuosikymmenien takaa. Aikuisväestön koulutukseen osallistuminen ei ole myöskään mikään uusi asia, sillä jo nyt esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa on Suomessa opiskelijoina enemmän työikäisiä aikuisia kuin alaikäisiä nuoria. Mistä on siis kyse?

Pulmana on ollut jo varsin pitkään se, että omasta osaamisestaan pitävät yleensä huolta ne työntekijät, jotka ovat valmiiksi korkeasti kouluttautuneita. Julkiset koulutuspalvelut näyttävät nykyisellään hyödyttävän vain osaa työntekijöitä. Esimerkiksi pelkän peruskoulun varassa olevia aikuisia ei juuri löydy Työllisyysrahaston tarjoaman aikuiskoulutuen käyttäjistä. Tukea käyttävistä löytyy sen sijaan esimerkiksi juristeja, jotka opiskelevat itselleen työnohessa ammatillista tutkintoa. Tämä ei varmaan ole kovin järkevää julkisen rahan käyttöä.

Tätä rakenteellista ongelmaa koulutuksen kohdentumiseen liittyen pyritään nyt purkamaan uuden palvelukeskuksen avulla. Julkisella sektorilla ei ole ollut aikaisemmin välineitä kohdentaa tukea niihin työntekijäryhmiin, jotka ovat eniten osaamisen päivittämisen tarpeessa. Tuen kohdentaminen työttömyysriskissä oleviin työntekijäryhmiin on perusteltua, mutta se ei tule olemaan ainakaan alussa helppoa. Vanhoilla toimintatavoilla ei voida luoda tarvittavaa muutosta. Uusi toiminta vaatii ajattelutavan muutosta ja uuden oppimista asiaa hoitavalta virkamieskoneistolta. Onneksi jatkuvaa oppimista tuetaan Suomessa niin avokätisesti.

Keskustelusta unohtuu usein myös se tosiseikka, että suurin osa oppimisesta tapahtuu työtä tekemällä. Eri arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia työntekijän uran aikaisesta oppimisesta on työssäoppimista. Uusien työkalujen ja ohjelmistojen opettelu on osa monen työpaikan normaalia toimintaa eikä siihen tarvita erillisiä kursseja. Parhaimmillaan suomalainen koulutusjärjestelmä onnistuu luomaan nuorille niin hyvän pohjan uuden oppimiselle, että he pärjäävät työelämässä ilman ylimääräistä apua siirtyen tarvittaessa jouhevasti yhdestä työstä toiseen.

Koulutusjärjestelmän resurssipula ja rapautuminen voivat kuitenkin johtaa siihen, että entistä useampi nykyinen nuori tarvitsee tukea uuden oppimisessa tulevan työuran aikana. Siihen Suomella ei ole varaa. Mikään palvelukeskus tai jatkuvan oppimisen työkalu ei riitä, jos tulevaisuuden työntekijöiden oppimisen perusteet eivät ole kunnossa.

Ovatko nämä harmaan talouden ilmiöt sinulle tuttuja rakennusalan viime vuosien uutisoinnista tai yhteiskunnallisesta keskustelusta? Ajatteletko, että nämä esillä olleet tapaukset ovat ehkä vain yksittäistapauksia? Voin kertoa, että eivät ne valitettavasti ole. Erilaisiin harmaan talouden ilmiöihin liittyvät julkisuudessakin esiintyneet otsikot ovat ikävä kyllä vain jäävuorenhuippu niistä räikeistä tapauksista, joita rakennusalalla on viime vuosina havaittu.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ulkomaalaisvalvontaa tekevien tarkastajien valvontahavainnot rakennusalalta vuodelta 2021 ovat karua luettavaa. Valvontahavaintojen mukaan työntekijöiden palkkaus ei ollut kunnossa 62 prosentissa tehdyistä tarkastuksista. Työnteko-oikeudettomia ulkomaalaisia työntekijöitä puolestaan havaittiin enemmän kuin joka kolmannella rakennusalan tarkastuksella. Lisäksi tilaajavastuuvalvonnassa on viime vuosina tehty yhä useammin havaintoja alihintaisista rakennusalan sopimuksista, joihin usein liittyvät ongelmat työntekijöiden palkkauksessa.

Positiivisia havaintojakin rakennusalalta löytyy. Tilaajavastuulain selvitysvelvollisuuden noudattamisen osalta asiat ovat yhä useammin tarkastuksella kunnossa. Tilaajavastuuselvityksiä hankitaan oikeaan aikaan ja tilaajavastuulaki on yrittäjille tuttu työkalu. Rakennusalalla on myös entistä enemmän käytössä erilaisia hyviä lainsäädännön minimitason ylittäviä käytäntöjä alihankintaketjujen hallintaan sekä tilaajavastuulain ja ulkomaalaislain noudattamiseen. Yksittäisinä esimerkkeinä tästä ovat mm. ketjutuskiellot alihankkijoiden käytössä, tilaajavastuulain mukaisten selvitysten hankkiminen myös sopimussuhteen aikana sekä vaatimus EU- ja ETA-alueen ulkopuolisilta lähetetyiltä työntekijöiltä oleskelu- ja työnteko-oikeudesta Suomesta.

Hallituksen tavoitteet harmaan talouden torjunnassa ovat varsin kunnianhimoisia ja meneillään olevan hallituskauden aikana on tehty useita harmaan talouden torjumiseen tähtääviä toimenpiteitä mm. lainsäädännön kehittämiseen ja viranomaisyhteistyön parantamiseen liittyen. Työsuojeluviranomaisen vinkkelistä tärkeimpänä yksittäisenä toimenpiteenä on kuitenkin ehdottomasti ollut valvontaresurssien lisääminen ulkomaalaisvalvonnassa. Ulkomaalaisvalvonnan resurssit ovat olleet aiemmin täysin riittämättömät ja resurssien lisääntyminen mahdollistaa jatkossa laadukkaan ja vaikuttavan valvonnan valtakunnallisesti.

Valitettava tosiasia kuitenkin on, että vaikka viranomaisten valvontaresursseja lisätään, yhteistyötä viranomaisten välillä tehostetaan ja lainsäädäntöä parannetaan, niin nämä toimenpiteet eivät yksistään ratkaise rakennusalan ongelmia harmaan talouden ilmiöiden osalta. Tarvitaan paljon enemmän. Tarvitaan parempaa yhteistyötä ja laajempaa keskustelua ongelmien ratkaisemiseksi koko toimialalla. Näihin talkoisiin tarvitaan viranomaisia, liittoja, yrityksiä, kolmannen sektorin toimijoita sekä rakennustyömailla työskenteleviä työntekijöitä.

Olen aiempina vuosina itse nähnyt, että rakennusalalla pystytään ratkaisemaan ongelmia hyvällä yhteistyöllä saman pöydän ääressä. Tästä oiva esimerkki on rakennusalalle säädetty oma ”erityissäädäntö” harmaan talouden torjuntaan liittyen: veronumerot, käännetty arvonlisävero, rakennusalan ilmoitusvelvollisuus, kuvalliset henkilötunnisteet, henkilöluettelot ja tilaajavastuulain tiukempi säännöstö rakennusalalla. Tätä lainsäädäntöä olisi tuskin koskaan rakennusalalle tullut ilman laajaa yhteistä tahtoa taklata harmaata taloutta.

Tätä samaa tahtoa ja pyrkimystä vastuulliseen toimintaan toivoisin näkeväni jatkossa entistä laajemmin rakennusalalla. Vastuullisuus on kuitenkin myös jotain muuta kuin pelkkää kaunista sanahelinää, hienoja strategiapapereita tai uusia toimenpideohjelmia. Vastuullisuus on ennen kaikkea tekoja arjessa. Tekoja, joilla huolehditaan työmaiden alihankintaketjujen hallinnasta, läpinäkyvyydestä ja työntekijöiden reilusta kohtelusta.

Harmaan talouden torjunta kuuluu meille kaikille.

”Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä oli kesäkuun lopussa enemmän apua tarvitsevia kuin koskaan”. Kaleva, 21.7.2021.

”Siivoton ala: Ulkomaalaiset siivoavat Suomessa kouluja, päiväkoteja, kauppoja ja ravintoloita. Moni yritys riistää siivoojiaan ilman seuraamuksia. Hyväksikäytön kirjo on laaja. Pahimmillaan siivoojat jäävät palkatta ja nukkuvat työpaikalla.” HS, 5.7.2020.

”Ihmiskauppa on piilorikollisuutta: Raksatyöt satasella, kynnet kympillä – Työntekijöiden hyväksikäytön riski kasvaa Suomessakin”. Seura, 12.11.2019.

Hallitus ottaa ihmiskaupan vastaisen työn vakavasti ja etsii nyt aktiivisesti keinoja, joilla ihmiskauppaan ja hyväksikäyttöön voitaisiin puuttua nykyistä tehokkaammin. Poliisin ihmiskauppaan erikoistunut tutkintaryhmä perustettiin tämän vuoden alussa ja sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee lainmuutoksia ihmiskaupan uhrien aseman parantamiseksi. Toukokuun alussa valtioneuvosto hyväksyi ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman vuosille 2021–2023.

Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla kartoitetaan keinoja ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjumiseksi, ja osana tätä työtä pyritään edistämään hyväksikäytön ilmituloa. Lisäksi ministeriö asettaa syksyn aikana työryhmän kehittämään ulkomaisen työvoiman asumisolosuhteiden valvontaa. Se aikoo kuluvan syksyn aikana perustaa vielä uuden hankkeen, jolla pyritään tavoittamaan haavoittuvassa asemassa olevia hyväksikäytön uhreja.

Työsuojeluviranomaisten resursseja on lisätty, ja niiden toimivaltaa on laajennettu kattamaan myös ihmiskauppa. Työsuojeluviranomaiset ovat sitoutuneet kehittämään valvontatoimintaansa niin, että työvoiman hyväksikäyttö tulisi ilmi aikaisempaa paremmin. Lisäksi työsuojeluvalvonta on tänä vuonna käynnistänyt kolmevuotisen hankkeen, jossa tavoitteena on parantaa viranomaisten yhteistyötä valvonnassa ja tiedonvaihdossa.

Sisäministeriö ja Poliisihallitus kehittävät ihmiskaupparikosten tutkinta- ja torjuntatoimia. Syyttäjälaitos on perustanut ihmiskauppaan erikoistuneiden syyttäjien verkoston. Oikeusministeriö selvittää keinoja parantaa ihmiskaupan uhrin asemaa rikosprosessissa. Sosiaali- ja terveysministeriö pyrkii varmistamaan sen, että ihmiskaupan uhrit saisivat ne palvelut, joihin heillä on lainsäädännön mukaan oikeus.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä koordinoi hanketta, jolla vahvistetaan ihmiskaupan uhrien työelämätaitoja ja rakennetaan yhteistyötä yritysten kanssa, jotta ihmiskaupan uhrit voisivat saada asianmukaista työtä. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti on julkaissut yrityksille oppaan, joka sisältää työkaluja ja tukea riskienhallintaan alihankinnassa. Ihmiskauppaa torjutaan myös muun muassa julkisten hankintojen strategiassa.

Parhaillaan selvitetään sekä rikoslain että ulkomaalaislain soveltamiskäytäntöä, ja äskettäin käynnistettiin selvitystyö valtioneuvostotasoisen koordinaation tulevaisuudesta. Selvitysten pohjalta arvioidaan lainsäädännön ja viranomaistoiminnan kehittämistarpeita ja –tapoja.

Koulutusta suunnataan esimerkiksi työsuojeluviranomaisille, julkisille oikeusavustajille, maahanmuuttoviranomaisille, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, työ- ja elinkeinotoimistojen työntekijöille, poliiseille, Rajavartiolaitokselle, syyttäjille ja tuomioistuinten henkilöstölle.

Ihmiskauppaa torjutaan tehokkaimmin, kun ymmärretään, että ihmiskauppa on koko yhteiskuntaa koskettava ongelma ja että sen vastaiseen työhön tarvitaan kaikkia. Viranomaisten työ ei edes kaikkein onnistuneimmillaan riitä, vaan yhteistyötä on tehtävä myös kansalais- ja työmarkkinajärjestöjen sekä yritysten kanssa.

On kuitenkin selvää, ettei yhden hallituskauden aikana toteutetut toimet tule riittämään ihmiskaupan torjumiseksi. Ihmiskaupan vastainen työ edellyttää vuosien määrätietoista toimintaa, ja näin on jo pelkästään siitä syystä, että ihmiskauppa ilmiönä muuntautuu ja yhteiskunta ympärillä muuttuu jatkuvasti. Se, että ihmiskauppa on rajat ylittävää rikollista toimintaa, asettaa työlle valtavia lisähaasteita. Rahaakin työhön tarvitaan.

Valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattorina olen toiveikas, enkä vähiten siksi, että yhä useammat tahot ovat tulleet mukaan ihmiskaupan torjuntatyöhön. Kunnianhimoisia lainsäädäntö- ja kehittämishankkeita on käynnissä useita, ja työtä siivittää vahva poliittinen tahtotila saada aikaan muutosta.