Jossain vaiheessa työnantaja alkoi kuitenkin miettiä, että Rauni ei enää suoriutunut työstään yhtä hyvin kuin ennen. Ihan kelvollisesti edelleen, mutta moni muu paiski työmaalla hommia vähän tuottavammin. Oli vuosi 2026, ja koska maan hallitus oli suuressa viisaudessaan esittänyt ja eduskunta niin päättänyt, työntekijän irtisanomiseen riitti asiallinen – ei enää painava – syy. Raunin työsuoritus oli turhan tehoton, joten Rauni sai kenkää.

Mistä Raunin heikompi suoriutuminen johtui? Ehkä diagnosoimattomasta sairaudesta, ehkä pitkittyneestä stressistä, työn tai yksityiselämän kuormituksesta tai huonosta työilmapiiristä. Ehkä työteho oli hiukan hidastunut vain väliaikaisesti ja pian Rauni olisi paiskinut hommia entiseen malliin.

Ehkä Rauni ei itsekään tiennyt syytä. Kun ei ollut lääkärinlausuntoa tai virallista syytä, oli vaikea puolustautua. Ehkä hän uskoi itsekin vain laiskistuneensa ja tyhmentyneensä.

Sen pituinen se.

—

Hallituksen esitys niin sanotusta potkulaista, eli henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen keventämisestä, on asiantuntijoiden mukaan sekava. Jos lakiesitys menee läpi, tiedämme sen vaikutukset ja irtisanomiskynnyksen tason vasta, kun oikeuskäytäntö muodostuu. Sinä aikana moni Rauni voi menettää työpaikkansa ja vielä useampi elää pelossa. SAK:n juristi Katariina Sahlberg toteaa: ”Jos esitys etenee tällaisenaan lainsäädännöksi, Suomen noin 2,1 miljoona palkansaajaa tulevat elämään useita vuosia epätietoisina siitä, millä tasolla irtisanomiskynnys tulee tosiasiassa olemaan.”

Jotain hyötyähän tästä muutoksesta sitten on pakko olla? Hallituksen esityksen mukaan se on epävarmaa: ”Joka tapauksessa ehdotetuilla muutoksilla arvioidaan olevan vain vähäisiä vaikutuksia työllisyyteen ja tätä kautta julkiseen talouteen. Myös ehdotettujen muutosten vaikutukset työttömyysturvamenoihin ovat epävarmoja.” Eli ehkäpä jokin yritys uskaltaa helpommin palkata työntekijän. Siitä maksuksi rapautamme palkansaajien työsuhdeturvaa, turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia.

Joidenkin miesvaltaisten alojen työehtosopimuksissa on vanhastaan kirjaus irtisanomissuojasta. Julkisuudessa on tuotu esiin, että sen vuoksi jatkossa naiset on helpompi irtisanoa. Rakentajat ovat kuitenkin samassa porukassa esimerkiksi kaupan alan työntekijöiden ja lähihoitajien kanssa: juuri päättyneissä tesseissä (rakennustuoteteollisuutta lukuun ottamatta) ei ole kirjausta painavasta syystä. Toivottavasti neuvottelijamme onnistuvat lisäämään painavan syyn työehtosopimukseen ja pelastamaan Raunin, mutta ei sekään torjuntavoitto ilmaiseksi neuvotteluissa tule.

Salla Virtanen, Rakennusliiton viestinnän asiantuntija

Keskustelemme Suomessa aivan vääristä asioista, tartumme helppoihin täkyihin, joita meille tarjoillaan räikeinä kohuotsikoina. Milloin etsimme selityksiä sille, miksi suuren valtion tuleva päämies haluaa vallata Grönlannin, jaksamme ihmetellä merestä nostettua ankkuria tai pyörittelemme päiväkausia silmiämme humalassa toikkaroineelle kansanedustajalle.

Oma osastonsa ovat tiedotteet siitä, mitä jälleen olet tehnyt aina väärin, kuten myös ohjeet siitä miten väistää välittömästi uhkaava kuolema. Klikit tarjoavat pääasiassa sisällötöntä roskaa, joka on helppolukuista, mutta ei lisää omaa ajatteluamme tai ohjaa paremman tiedon äärelle. Tätähän pidetään viihteenä ja naksutellessamme auki otsikon toisensa perään tuotamme mediayhtiölle tuloja, joita sille kertyykin valtavasti.

Oikeat asiat, joista meille pitäisi kertoa ja joita meidän pitäisi myös lukea, eivät ole välttämättä helppoja ja kevyitä. Tarvitsisimme vastauksia siihen, miksi Suomen hallitus tekee monella tapaa kestämättömiä päätöksiä, minkä vuoksi kapitalismille ei tuoda vaihtoehtoja tai miksi emme tee tarvittavia toimia ilmastokriisin torjumiseksi. Valtion, jossa silitellään äärioikeistolaisia poliitikkoja hallitusta myöten tai maailman, jossa kaikista rikkain voi ostaa presidentin ja ohjata politiikkaa mielensä mukaan, ei pitäisi tarjota yhtäkään viihdyttävää kohuraporttia, jossa ei ole pisaraakaan kritiikkiä.

Totuudella ja tutkitulla tiedolla pitäisi olla huomattavasti merkittävämpi asema yhteiskunnassa, mutta vielä paskanpuhumisella ja valehtelulla on valitettavasti mahdollista hallita mediaa ja pitää todelliset asiat poissa keskustelusta. Minulla tai sinulla on yksin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa asian tilaan. Kansalaisaktivistien mielenilmauksissa on mahdollista osoittaa mieltä, vaikka ihmisoikeuksien, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta. Jos tämä on liian pelottavaa, niin keväällä voi kunnallisvaaleissa äänestää ehdokasta, joka ei kampanjoi bensan hinnalla tai maahanmuuttajilla.

Pete Risku, raudoittaja, luottamusmies, Tampere

Raksan tes-korotukset ovat olleet 9/2020–5/2024 yhteensä 11,36 % (korkoa korolle). Tilastokeskuksen mukaan elinkustannusindeksi on 2020–2024 noussut 18,14 %.  Kilometrikorvaus 2020 oli 43 snt/km ja nyt 53 snt/km eli kustannusnousua on hyväksytty 23 %. Duunarin ostovoima on jäänyt inflaation alle.

Kuluttajien luottamus on poikkeuksellisen heikko. Ihmiset eivät uskalla ostaa asuntoja ja rakentaminenkin on jumissa. Työttömyys raksalla noussee taas kevättalvella 25 %:n huitteille.

Suomen Pankki arvioi 2025 inflaation 1,8 %:ksi ja 2026 taas 1,6 %:ksi. Eurostat kertoo EU-alueen inflaation kiihtyneen juuri 2,4 %:ksi.

Meneillään on neuvottelut palkoista. Oletetaan, että niistä sovittaisiin 2 vuodeksi. Pitäisikö menetetty ostovoima eli inflaatiokuoppa kompensoida? Onko 10 %:n palkankorotus tulevaksi 2 vuodeksi vastuuton tai kohtuuton vaatimus?

Ymmärrän huolesi ostovoiman menetyksestä ja inflaation vaikutuksista. Rakennusalan palkankorotukset ovat jääneet jälkeen elinkustannusten noususta, mikä on heikentänyt työntekijöiden ostovoimaa. Kuluttajien luottamus on heikko ja rakentaminen on hidastunut, mikä lisää työttömyysriskiä alalla.

10 %:n palkankorotus kahdelle vuodelle voi tuntua suurelta, mutta se ei välttämättä ole kohtuuton, kun otetaan huomioon inflaation vaikutukset ja ostovoiman menetys. Suomen Pankin ennusteiden mukaan inflaatio on maltillinen tulevina vuosina (1,8 % vuonna 2025 ja 1,6 % vuonna 2026).  Tämä tarkoittaa, että palkankorotukset voisivat auttaa kompensoimaan aiempien vuosien inflaatiokuoppaa ja parantamaan työntekijöiden ostovoimaa.

On tärkeää, että palkkaneuvotteluissa otetaan huomioon sekä työntekijöiden että työnantajien näkökulmat. Kohtuullinen palkankorotus voi auttaa ylläpitämään työntekijöiden motivaatiota ja hyvinvointia, mikä puolestaan voi parantaa tuottavuutta ja vähentää työttömyysriskiä.

Mitä mieltä itse olet? Onko sinulla muita näkökulmia tai huolenaiheita, joita haluaisit jakaa?

Entäs jos huomioidaan myös työnantajien huoli kilpailukyvyn turvaamisesta, mikä olisi sopiva korotusprosentti?

Työnantajien huoli kilpailukyvyn säilyttämisestä on ymmärrettävä, erityisesti kun rakennusala on kohdannut merkittäviä haasteita viime vuosina. Rakennusalan tuotanto on laskenut huomattavasti, ja työttömyys on noussut

Sopiva palkankorotusprosentti voisi olla kompromissi, joka ottaa huomioon sekä työntekijöiden ostovoiman parantamisen että työnantajien kilpailukyvyn säilyttämisen. Esimerkiksi 4–5 %:n vuosittainen korotus voisi olla realistinen ja tasapainoinen ratkaisu. Tämä olisi hieman korkeampi kuin Suomen Pankin ennustama inflaatio (1,8 % vuonna 2025 ja 1,6 % vuonna 2026), mutta ei liian korkea, jotta se vaarantaisi yritysten kilpailukyvyn.

Tärkeää on, että palkkaneuvotteluissa pyritään löytämään ratkaisu, joka tukee sekä työntekijöiden että työnantajien tarpeita. Keskustelu avoimesti ja yhteistyössä voi auttaa löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun.

Mitä mieltä olet tästä ehdotuksesta? Onko sinulla muita näkökulmia tai kysymyksiä?

Kiitti vastauksista. Joku muistaakseni sanoikin, että realismia olisi kyky säilyttää jaloimmat kaipaukset huokauksista huolimatta.

Jyrki Ojanen, Rakennusliiton varapuheenjohtaja

”Nyt on oikea aika lopettaa velaksi eläminen”

”Onpa melkoinen sotku. Kukahan tämän kaiken siivoaa?”

”Lisää hyvinvointia ja vähemmän syrjäytymistä”

Näillä iskulauseilla kokoomus nousi viime eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi ja hallituksen vetäjäksi. Tällä hetkellä valtionvelka kasvaa eniten EU:ssa. Julkinen terveydenhuolto on ajautumassa taloudelliseen ahdinkoon.  Sosiaali- ja terveysjärjestö Soste laski jo reilu vuosi sitten, että 17 000 alaikäistä lisää on tippunut köyhyysrajan alapuolelle. Vuodenvaihteessa tuli lisää heikennyksiä sosiaaliturvaan.

Kokoomuksen kunta- ja aluevaalikampanjaa ei ole vielä julkaistu. Olisi mukava olla mukana mainostoimiston ja puoluejohdon uusia sloganeita kipunoivassa ideariihessä. Ennustan, että tällä kertaa mainoskärkeen napataan sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarlan loistava kiteytys: ”Jos köyhiä ei olisi, kukaan ei siivoaisi pulloja puistosta – siksi Kokoomus”.

Ennusteeni on huono, sillä se kertoo totuuden. Kokoomuksesta heitellään todennäköisemmin taas jotain kivoja ”Yksityiset lääkäriasemat kuuluvat teille” -tyyppisiä iskusanoja.

Amsterdamin yliopiston apulaisprofessori Petter Törnberg ja Vrije Universiteit Amsterdamin apulaisprofessori Juliana Chueri ovat tutkineet parlamentaarikkojen Twitter-viestejä 26 läntisestä demokratiasta vuosilta 2017–2022. Suomi oli mukana aineistossa. Tutkijoiden mukaan oikeistopopulistipuolueet jakavat väärää tietoa eli misinformaatiota todennäköisemmin kuin vasemmistopopulistiset puolueet. Tutkimusta ei ole voitu jatkaa näihin päiviin, sillä Elon Musk kielsi somealustan datan käyttämisen tutkijoilta.

Yhdysvalloissa Donald Trumpin presidentinvaalikampanja oli hyvä esimerkki siitä, että paskaa ei saa kaupaksi muuten kuin valehtelemalla naama peruslukemilla. Ja meidän pikkunilkit hiihtävät varmasti perässä aivan tohkeissaan samaa metsälänttiä haravoimaan.

Kunta- ja aluevaaleissa jaetaan taas valtaa. Jokaisen valtaan haluavan vaalilupaukset kannattaa punnita tarkkaan ennen äänestyspäätöstä. Ettei tarvitse taas kärvistellä tulevaa vaalikautta paskoja päätöksiä harmitellen.

Jukka Nissinen, toimittaja

Lukusuositus: Pekka Lounela: Kun toinen sanoo ”vapaus” teoksesta Vastarinnan mietekirja. Suomennos: lukijan omassa päässä.

Musiikkisuositus: Nieminen & Litmanen & Paleface: Vaalirahakynytys

Sisältöä ei voida näyttää.

Et ole sallinut evästeitä, joita tarvitaan tämän sisällön näyttämiseen. Salli Markkinointi-evästeet evästeasetuksissa nähdäksesi sisällön.

Muuta hyväksyntääsi

Tätä saman virttä saamme kuulla myös nyt kun työnantajat ja heidän järjestönsä ampuivat alas vaatimuksemme palkankorotuksista.

SAK:n liitot tekivät poikkeuksellisen ulostulon kertomalla vaatimuksensa palkankorotuksista seuraavalle kahdelle vuodelle. Luvut ovat 6 % tai vähintään 150 euroa ja 4 % tai vähintään 100 euroa. Vaatimus perustuu kylmiin faktoihin siitä, että palkansaajien ostovoima on heikentynyt ja kilpailijamaissa, kuten Ruotsissa ja Saksassa on tehty viime vuosina huomattavasti korkeampia palkkaratkaisuja kuin Suomessa.

Korotusesitystä kiirehdittiin ampumaan alas mitä hienoimmin laatusanoin. Jäätävä, ei tästä maailmasta, tuhoisa ja turmiollinen. Kukaan ei kuitenkaan pysty kiistämään sitä tosiasiaa, että ostovoimakuoppa on todellinen. Kotimarkkinatoimijat, kuten kauppa ja palvelut kärvistelevät kannattavuusongelmiensa kanssa ja työntekijöitä irtisanotaan tai lomautetaan kun kauppa ei käy. En tiedä koska työnantajien mielestä olisi oikea aika palkankorotuksille, jos ei nyt.

Niin tai näin, SAK:n liitot ovat liikkeellä yksituumaisempana kuin vuosikymmeniin. Kaveria ei jätetä ja olemme valmistautuneet kaikkiin mahdollisiin toimiin tavoitteen saavuttamiseksi.

EK:n toimitusjohtaja Häkämies oli ensimmäisten joukossa tyrmäämässä korotusvaatimukset vastuuttomina. Hän rohkeni myös paheksua tällaista yhteistyötä liittojen kesken. Pata kattilaa soimaa, vai miten pitäisi suhtautua tällaisiin kommentteihin mieheltä, jonka johtama organisaatio on jo vuosia koordinoinut mitä tiukimmin palkankorotusten ja kustannusvaikutusten tasoa. Häkämiehen oma palkka on noussut kahdessa vuodessa 21 000 euroa. Tämäkö ei ole jäätävää, vastuutonta tai turmiollista.

Ihan kaikki poliitikotkaan eivät ole malttaneet olla hiljaa, vaikka heille ei kuuleman mukaan työmarkkina-asiat kuulukkaan. Ministeri Rydman valisti meitä kertomalla, että maltilliset palkankorotukset olisivat isänmaallinen teko. Sama mies, joka nimitteli liittojohtajia mafiosoiksi ja tukee täysin rinnoin hallituksen työntekijävihamielistä politiikkaa.

Työnantajapuolella näyttää myös unohtuneen se, että he ovat juuri saaneet ja samassa jättipotin maan hallitukselta. Irtisanomissuojan heikentäminen, YT-neuvotteluaikojen puolitus, paikallisen sopimisen laajentaminen, lakko-oikeuden rajoittaminen jne., ovat melkoinen huomenlahja työnantajille.

Jos jotain positiivista pitää tästä kaikesta kaivaa niin se on työntekijäpuolen rivien tiivistyminen. Samoin suomalaisille tulee selväksi millaista politiikkaa oikeistopuolueet tekevät valtaan päästessään.

Rakennusalalla ei juuri nyt mene erityisen hyvin – päinvastoin. Siitä huolimatta rakentajat ansaitsevat palkankorotukset siinä missä kaikki muutkin. Meille on jo etukäteen kerrottu, ettei alan yrityksillä ole varaa maksaa yleisen linjan mukaisia palkankorotuksia. Nämä kommentit kuulimme jo ennen kuin palkkavaatimus oli edes julkaistu. Saatammekin olla ensi talvena ja keväänä tilanteessa, jossa joudumme turvautumaan kuuluisiin järjestöllistä toimiin varmistaaksemme sen, että rakentajat saavat samansuuruiset palkankorotukset kuin kaikki muutkin.

Kimmo Palonen, Rakennusliiton puheenjohtaja

Uutisissa kerrottiin juuri, että Wolt-lähetit ovat alkaneet järjestäytyä. Uuden ammattiosaston (PAM Couriers) puheenjohtaja totesi, että pärjätäkseen on nykyisin tehtävä vähintään 12-tuntisia työpäiviä. Tyypillinen tienesti on silloin 75 euroa. Se on kuulemma liian vähän.

Wolt laski taannoin yksipuolisesti liksoja eikä ole heltynyt vaatimuksiin. Kyse kun on matalan katteen toiminnasta, jonka on oltava liiketaloudellisesti kannattavaa. Puhkikulunut keissi: työn ja pääoman välinen ristiriita?

Wolt on alustatalouden suomalainen sankaritarina. Kolmisen vuotta sitten uutisoitiin 7 miljardin kauppahinnasta, kun yhtiö myytiin yhdysvaltalaiselle teknologiajätille. Luonnollisesti kyse oli alustasta algoritmeineen, ei pelkästään pizzatoimituksista. 

Wolt teki viime vuonna 106 miljoonan liikevaihdolla 579 miljoonaa tappiota. Kasvuyrityksen kohdalla pitää tietenkin nähdä, että panostukset nostavat myyntivolyymit kymmeniin miljardeihin. Ja tappiot käännetään voitoiksi.

Kohtalonkysymykseksi on kannattavuuden osalta esitetty se, katsotaanko lähetit (kevyt)yrittäjiksi vai työntekijöiksi. Toimitusjohtaja Tony Xu kiisti arvion ja kertoi, suurin osa haluaa tehdä vain pari keikkaa viikossa ja lähetteihin kuuluu myös opettajia, lääkäreitä ja olympiaurheilijoita. Kaikki perustuu yksilön omaan haluun tehdä työtä vapaammin. Ulos ikkunasta katsellessa luotuun mielikuvaan ei toistaiseksi pysty täysin eläytymään.

Turha meikäreiän on vähätellä miljardi-idean näppäryyttä tai epäillä rahamiesten tuottolaskelmia, mutta jotain nyrjyä tarinassa on. Eikä huolta vähennä se, että lähetit on meillä jo katsottu yrittäjiksi vain siksi, että voivat erikseen kuittaamalleen vartin reissulle (á 3,20€) ottaa – kaiketi sattumalta saapuvilla olevan – sijaisen ilman, että täytyy yhtiöstä lupaa kysellä. Raskaaksi menee, jos alkaa vielä pohtia kuka kenenkin sosiaalivakuuttamisesta silloin maksaa, jos maksaa.

Wolt on myös aloittanut kumppanuuden Klarnan kanssa. Klarna on digiturvalliseksi mainostettu maksunvälityspalvelu, mutta oikeasti myös luottolaitos. Ansaintalogiikka on korko. Klarna kertoi äskettäin irtisanovansa yli puolet työntekijöistään ja korvaavansa nämä tekoälyllä. 

Klarnan avulla voi nyt ”woltata” ruokaa, vaikka tili on tyhjä. Maksaa kebabit 30 päivän päästä. Sosiaalityön suunnasta on jo vihelletty, että nerokas palvelukonsepti ajaa ihmisiä syvemmälle velkakierteeseen.

Yksilön omaa vastuuta voi julistaa loppuun asti ja kaikessa. Mutta ehkä myös kysyä: pitääkö olla niin helppo ja houkutteleva tapa tilata ravintola-aterioita kotiin, jos on matti kukkarossa? Tai jos on sitä pinkkaa, pitäisikö palvelusta yksinkertaisesti maksaa niin, että palvelijakin pärjäilee?

Woltin kilpailijan, Foodoran, mainoksissa esiintyy asiakas, jolle lähetti tuo hampurilaisen elokuvasaliin.  Asiakas tiivistää vastauksen: ”Koska minä haluan”. Mikäs siinä sitten, kun kaikki haluavat.

Jyrki Ojanen, Rakennusliiton varapuheenjohtaja

Brysselissä päämajaansa pitävään federaatioon kuuluu 77 liittoa 36:a maasta, yhteensä noin 1,5 miljoonaa jäsentä, ja se on Euroopan ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestö ETUC:n jäsen. Helsingin kokouksessa oli poikkeuksellisen hyvä henki, josta vakiintui nimike ”Helsinki Spirit”.

Ei muuten ole ihan helppoa löytää 77 liiton yhteistä tahtotilaa. Jäsenvaltioissa on hyvinkin erilaiset lähtökohdat, kulttuuritaustat ja lainsäädännöt. Pohjoismaissa olemme tähän asti voineet olla ylpeitä hyvinvointivaltioistamme ja pohjoismaisesta mallista, jossa työmarkkinaosapuolet luontevalla tavalla osallistuvat päätösprosesseihin. Muitakin malleja on. Itä-Euroopassa ammattiliittoja ei kuulla, ei edes, kun pöydällä on jäseniä suoraan koskevia asioita. Työlainsäädännöstä, työsuojelusta, eläkkeistä ja koulutuksesta päättävät muut kuin työntekijät itse. Keski-Euroopassa taas nähdään kaduilla ja toreilla säännöllisesti mielenosoituksia. Sitä pidetään aivan normaalina tapana viestittää päättäjille ongelmista ja muutostarpeista.

Niinpä syyskuussa EFBWW järjesti ison mielenosoituksen Strasbourgissa. Vastavalitun Euroopan parlamentin ensimmäistä istuntoa edeltävänä päivänä kokosimme voimat kuljetusalojen ja elintarviketyöntekijöiden kanssa. Paikalle pääsi yli 700 ihmistä eri puolilta Eurooppaa. Norjastakin saapui 20:n hengen delegaatio rakentajia, koska he halusivat tuoda tietoon sen, että Norjan kansallisia toimenpiteitä harmaan talouden taistelua vastaan parhaillaan kyseenalaistetaan EU:n suunnalta.

Toistakymmentä meppiä, parlamentin työllisyyden- ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtaja Li Andersson mukaan lukien, oli kuuntelemassa. Viestimme heille on selkeä; haluamme, että työelämän rikollisuudelle ja työntekijöiden hyväksikäytölle tehdään jotain. Kampanjan nimi on suomeksi ”Rajoitetaan alihankintaketjuja”. Rakennusalan pitkät ketjut mahdollistavat kaiken sen, mitä työmailla valitettavasti tapahtuu, alipalkkausta, ylipitkiä työpäiviä, työympäristörikoksia, ihmiskauppaa. Tilaajat ja pääurakoitsijat sulkevat silmänsä siltä, miten alempana ketjuissa toimitaan. Tärkeintä on alhainen hinta, ikävä kyllä, myös julkisessa rakentamisessa.

Keskitymme nyt Euroopan tasolla kertomaan, että tarvitaan lainsäädäntöä, jolla asiat saadaan paremmalle tolalle. Vaikka tuntuu kaukaiselta ajatukselta, on täysin mahdollista rajoittaa alihankintaketjujen määrää laillisin keinoin. Näin on jo tehty joissakin valtioissa, Italiassa, Espanjassa ja joissakin Euroopan kaupungeissa. Myös henkilöstövuokrausyritysten käyttö voidaan kieltää, kuten Saksassa.

EFBWW tavoittelee vuokrausyritysten kieltoa sellaisissa tilanteissa, joissa työntekijöitä lähetetään toisiin maihin työhön. Näin oli alun perin suunniteltukin, kun työntekijät saivat alkaa liikkua vapaasti Euroopassa, että ammattilaiset, osaajat, liikkuvat vapaasti, kun tarvetta toisessa maassa on. Ei ollut tarkoitus, että työntekijöiden lähettämisestä tulisi rikollisten liiketoimintamalli.

Lopuksi vielä mielenkiintoinen näkökulma; olisiko syytä pohtia sitäkin, että Euroopan kansalaisille pitää taata oikeus ja mahdollisuudet pysyä kotiseuduillaan? Näin kirjoittaa vastikään julkaistussa raportissaan Enrico Letta, entinen Italian pääministeri, sosiaalisen EU:n asiantuntija. Letta matkusti kaikissa jäsenvaltioissa ja tapasi kansalaisyhteiskuntaa, työmarkkinaosapuolia, mahdollisimman laajaa yleisöä, kootessaan asiakirjaansa. Kerran hän törmäsi mieheen, joka kysyi, miksi aina kehutaan sitä, että EU:n alueella ei enää tarvitse passia. Mies sanoi, että häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta matkustaminen, hän haluaa pysyä kotonaan. Työ ja onnellinen elämä pitäisi löytyä kotikonnuilta, niinkin Eurooppaa pitää muistaa kehittää.

Eurooppalainen yhteistyö voi olla monimutkaista ja kärsivällisyyttä todella vaaditaan. Mutta tällä hetkellä on positiivinen virtaus. Monet asiat etenevät rakentajien kannalta hitaasti mutta hyvin. EFBWW:ssä sanotaan, että Helsingin hengen mukaan.

Teksti: Nina Kreutzman, Rakennusliiton kansainvälisten asioiden asiantuntija

Ihmisarvoinen työ tarkoittaa sosiaalisesti kestävää työelämää. Sen perustana ovat YK:n kansainvälisen työjärjestön ILOn määrittämät työelämän perusoikeudet ja elämiseen riittävä palkka. Ihmisarvoinen työ voi kukoistaa vain rauhan ja demokratian oloissa.

Globaalin etelän maissa ihmisarvoisen työn tavoitteet eivät useinkaan toteudu edes rauhan aikana. Aikuisten palkka ei riitä elämiseen, ja lastenkin on tehtävä töitä turvatakseen perheen toimeentulo. Työolot eivät ole turvallisia, ja ihmisiä kuolee tai vammautuu pysyvästi paljon enemmän kuin meillä Suomessa. Työntekijät eivät uskalla liittyä ammattiliittoon painostuksen ja pelon takia, tai liitot on kokonaan kielletty. Jos vielä demokratia natisee liitoksissaan tai sitä ei ole, kansalaisten mahdollisuudet puolustaa työelämän ihmisoikeuksia ovat vähäiset.

Kaiken tämän seurauksena työelämän oikeuksien puolustajien ääni yhteiskunnassa jää heikoksi. Silloin myöskään työoloihin ei saada parannuksia – ja noidankehä on valmis.

Sota heikentää entisestään työntekijöiden mahdollisuuksia ihmisarvoisiin työoloihin. Viime vuosina uutiset Venäjän laittomasta hyökkäyksestä Ukrainaan ja nyt myös Lähi-idän konfliktista ja ovat vyöryneet eteemme mediassa joka ikinen päivä. Ihmisten ahdinko tulee lähelle. Kun ihmisiä kuolee ja asunnot murskautuvat pommien alle, arkeaan jatkavien ihmisten tilanne jää luonnollisesti vähemmälle huomiolle. Miten pärjäävät ne työtä tekevät ihmiset, joiden elämä sodasta huolimatta jatkuu suhteellisen normaalina?

Työntekijöiden oikeuksia puolustavalle ay-liikkeelle sotilaallinen konflikti tarkoittaa yleensä toimintaedellytysten heikentymistä tai päättymistä kokonaan. Kolme vuotta sitten Myanmarissa valtaan noussut sotilasjuntta kielsi ay-liikkeen ja pakotti ammattiliittojen toimijat piiloon. Silti vaatetehtaissa ommellaan edelleen, mutta nyt se tehdään pakkotyönä alle 1,5 euron päiväpalkalla. Ukrainassa työlainsäädäntöä on heikennetty, ja heikennysten oikeutus on haettu meneillään olevasta sodasta. Kun sota joskus on ohi, oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan löytäminen on entistäkin vaikeampaa.

Ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUCin pääsihteeri Luc Trianglen sanoin: “Työntekijöiden on oltava mukana rauhan ja jälleenrakennuksen prosesseissa, jotta ne onnistuvat ja luovat tarvittavat olosuhteet kestävälle rauhalle ja vakaudelle.”

Maailmanlaajuinen ammattiyhdistysliike viettää kunnon työn päivää 7. lokakuuta. Tänä vuonna teemaksi on valittu rauha ja demokratia. Ilman rauhaa ei ole ihmisarvoista työtä.

Hyvää kunnon työn päivää – tai sanotaanko mieluummin ihmisarvoisen työn päivää! 

Teksti: Juska Kivioja

Kirjoittaja on Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin toiminnanjohtaja

Jo aiemmin tänä vuonna työttömyysturvaa on leikattu pidentämällä nk. syyttömän karenssia 5 päivästä 7 päivään ja poistamalla lapsikorotukset. Myös lomakorvausten jaksotus on jo otettu käyttöön. Nämä kaikki yhdessä paitsi heikentävät saatavan päivärahan määrää myös viivästyttävät ensimmäisen päivärahan saamista.

Nyt voimaan tulevat leikkaukset ovat erityisen myrkyllisiä rakentajille ja etenkin kausityötä tekeville. Neljänkymmenen päivän kuluttua työttömyyden tai lomautuksen alkamisesta päivärahaa leikataan 20 %. Viiden prosentin suuruinen lisäleikkaus iskee 170 päivän kuluttua, jolloin päivärahan määrä on enää 75 % verrattuna lähtötilanteeseen.

Kaiken tämän kerrotaan kannustavan ihmisiä ottamaan työtä vastaan. Sallittaneen ilmaisu VMP, sillä tässä rakentamisen suhdannetilanteessa töitä ei kerta kaikkiaan vaan ole. Päättäjiltä näyttää kokonaan unohtuneen se, että jo ennen näitä työttömyysturvan kiristyksiä työ on pitänyt ottaa vastaan, jos sitä on ollut. Kieltäytyminen on johtanut lopulta päivärahamaksun keskeytykseen. Mielikuva kotona ansiosidonnaisella päivärahalla loisivista työnvieroksujista on päähallituspuolueiden ja median luoma illuusio.

Kausityötä tekevät, kuten asfalttialan työntekijät joutuvat erityisen vaikeaan tilanteeseen. Voidakseen saada täyttä päivärahaa on työntekijän työskenneltävä 12 kuukautta 28 kuukauden aikana. Kun asfaltinlaskukauden jälkeen työntekijät lomautetaan tai irtisanotaan, iskee 40 päivän jälkeen leikkuri. Työntekijä ei ehdi kerryttämään työssäoloehtoa seuraavaksi talvikaudeksi vaan joutuu lähtemään seuraavaan talvikauteen valmiiksi 20 % pienemmällä päivärahalla. Mihin töihin maan hallitus arvelee näiden ammattilaisten työllistyvän talvikausiksi?

Käytännössä moni alan työntekijä joutuu vakavasti pohtimaan alan vaihtoa. Nuoremmasta päästä siirtymää pois kausityöaloilta tapahtuu jo nyt. Alan työnantajat ovat myös huolissaan työvoiman saatavuudesta, joka on ollut vaikeaa ilman näitä järjettömiä leikkauksiakin. Vaikka työnantajat huolissaan ovatkin niin pitävät silti kiltisti turpansa kiinni maan hallituksen ja Elinkeinoelämän Keskusliiton suuntaan.

Ei tämä vielä tähän jää. Seuraavana hallituksen kiikaritähtäimessä ovat työeläkkeet. Orpon hallituksen työryhmätoimeksiannossa ilmoitetaan tarvittavan 0,4 % suuruinen säästö verraten bruttokansantuotteeseen. Tämä siis ilmoitusasiana. Jollei työryhmä saa tulosta aikaiseksi tekee hallitus omat toimenpiteensä, joilla tavoite saavutetaan. Tämä hallituksen tapa antaa vaihtoehdoiksi rutto tai kolera on jo tuttua aiemmista lainsäädäntömuutoksista.  

Kimmo Palonen, Rakennusliiton puheenjohtaja