Suomen työmarkkinamalli
Rakentaja-lehti 14.12.2023
Suomen hallitus on työnantajien tukemana keksinyt mielestään hyvän keinon suitsia mahdollisia tulevia työtaisteluita: pakotetaan rettelöitsijät ruotuun säätämällä laki. Lakiesitys lähtee siitä, että tulevaisuudessa, jo seuraavalla työmarkkinakierroksella, valtakunnansovittelijan kädet sidottaisiin lainsäädännön keinoin. Sovittelija ei saisi tehdä sovintoesitystä, joka ylittää vientialoilla sovitun kustannusvaikutuksen.
En oikein ymmärrä, mitä käyttöä sovittelijalla ylipäätään olisi tämän lakimuutoksen toteutuessa. Suomessa on sovittelupakko, vaan ei sovintopakkoa, ainakaan toistaiseksi. Jos joku kuvittelee, että tällä konstilla saisimme Suomeen rauhallisemmat työmarkkinat ja vähemmän työtaisteluita niin erehtyy.
Viime vuosien työtaistelut ovat lähtökohtaisesti seurausta työnantajien omasta valinnasta. Äärimmäisen tiukka, työnantajien itsensä päättämä kontrolli on aiheuttanut aivan liian jäykät ja konfliktiherkät työehtokierrokset. Sitten siunaillaan lakkojen määrää ja vaaditaan muutoksia lainsäädäntöön. Valtakunnansovittelijan toimetkaan eivät ole palkansaajapuolella luottamusta herättäneet.
Työministeri Arto Satonen kutsui työmarkkinaosapuolet seminaariin. Seminaarissa kuultiin Ruotsin sovitteluinstituutin johtaja Irene Wennemon terveiset sikäläisestä tavasta hoitaa työehtosopimusneuvotteluja. Keskeinen sanoma oli: työmarkkinaosapuolet – ei valtiovalta – sopivat työelämäasioista, kuten palkankorotuksista tai nk. Ruotsin mallista. Ruotsin mallissa palkkaratkaisuja kyllä koordinoidaan, mutta maan hallitus ei koske tikullakaan tähän peliin.
Meillä hallitus ja työnantajat näyttävät tietävän asiat paremmin. Ei tarvitse työntekijäpuolelta kysellä, kun tehdään laki, vähän niin kuin Ruotsissa, mutta ei nyt kuitenkaan ihan.
Seminaarin lopuksi ministeri Satonen vetosi työmarkkinaosapuoliin. Sopikaa malli, niin hallitus vetää lakiesityksensä pois. Aikaakin annettiin runsaat pari kuukautta. Evästyksenä todettiin, että jos ei valmista synny niin hallitus jatkaa lain valmistelua. Ei kovin tasapuolinen lähtökohta keskusteluille, kun miekka on koko ajan työntekijäpuolen niskan takana.
SAK esitti omaa malliaan, jossa tulee huomioida riittävä joustavuus. Tässä mallissa on voitava ottaa huomioon mm. eri toimialojen erityistarpeet, matalapalkka-alojen mahdollisuus erilaisiin palkkaohjelmiin ja euromääräisiin palkankorotuksiin. Kaiken perustana tulisi olla yhteinen, läpinäkyvä tietopohja taloustilanteesta. Samoin välttämätöntä olisi yhtenäistää sopimuskausien päättyminen. Nyt sopimuskaudet päättyvät eriaikaisesti pitkällä aikajanalla. On aika erikoista, jos tämän päivän taloustilannetta vasten tehdään palkkaratkaisuja esimerkiksi vuoden kuluttua.
Kutsu keskusteluihin mahdollisesta Suomen työmarkkinamallista esitettiin palkansaajakeskusjärjestöille. Kokoonkutsujana toimi työnantajaliittojen koalitio viidestä suuresta työnantajajärjestöstä. SAK nimesi omat edustajansa näihin keskusteluihin. Keskustelut ovat parhaillaan käynnissä. Itse en löisi kovin suurta summaa vetoa keskusteluiden jalostumisesta neuvotteluiksi ja lopulta sopimukseksi. Ylipäätään mahdollisen sopimuksen muoto ja velvoittavuus ovat hämärän peitossa. Selvää on, että joka tapauksessa itsenäiset ammattiliitot tekevät päätökset omista sitoutumisistaan.
Niin tai näin, aina kannattaa kuitenkin katsoa kaikki kortit. Eri osapuolilla on luonnollisesti omat intressinsä, eikä niiden yhteensovittamisesta tule helppo harjoitus. Asiaa vaikeuttaa entisestään se, että hallitusohjelmassa on edelleen lukuisa määrä aivan karmeita työelämää ja sosiaaliturvaa koskevia heikennysesityksiä, joilla ei ole mitään tekemistä kansantalouden tasapainottamisen kanssa. Jos hallitus haluaa, että työmarkkinamallista löytyy sopu, niin on sovittava myös paikallisesta sopimisesta ja työrauhasta työntekijäpuolenkin tarpeet huomioiva ratkaisu. Samoin työttömyysturvan valmistelussa olevat heikennykset on keskeytettävä.
Kaikesta huolimatta toivotan kaikille rauhaisaa joulunaikaa ja hyvää uutta vuotta.
Kimmo Palonen, puheenjohtaja