Muutama vuosi sitten kuopiolainen Heli Kokkonen jäi kesälomalle torninosturinkuljettajan töistään. Silloin hänet tunnettiin töissä eri nimellä ja häntä luultiin mieheksi, vaikka hän oli lapsuudesta saakka tiennyt olevansa nainen. Kokkonen oli elänyt kaksoiselämää: elämää omana itsenään ja elämää piilossa.

Sitten Kokkonen ei enää jaksanut. Kun oli aika palata lomalta, hän soitti seuraavan työmaan vastaavan mestarin pomolle, jonka tunsi jo vuosien takaa, ja kertoi kaiken.

– Hän otti sen asiakseen: muutti nimet ja kaikki työmaiden tietojärjestelmiin, kävi työmaalla sanomassa vastaavalle mestarille, että on tulossa tämmöinen nosturikuski. Hoiti ihanasti ja teki homman helpoksi, Kokkonen kehuu.

Myöhemmin myös liiton työntekijät auttoivat, kun Kokkonen selvitteli henkilötunnuksen vaihtoon liittyviä asioita.

Entä työkaverit? Kokkonen pelkäsi heidän reaktiotaan ja valmistautui jopa alanvaihtoon.

Kaikki meni kuitenkin paljon paremmin, kuin hän olisi osannut odottaa. Kokkonen on edelleen sama ihminen kuin ennenkin, ja niin häneen myös suhtaudutaan. Huumori kukkii työporukassa edelleen. Kukaan ei ole ollut ilkeä päin naamaa.

Kaikki vitsit eivät kuitenkaan työkavereita enää huvita.

– Kerran uusi mies tuli sinne koppiin ja oikein mojovan transvitsin kertoi siellä. Koko ruokakämppä hiljeni ihan täysin, kukaan ei nauranut.

Kokkonen tietää, että selän takana varmasti välillä puhutaan. Jotkut eivät enää tervehdi samalla tavalla, mutta sellaiset työkaverit ovat onneksi aika harvassa.

– Tietysti minun asemanikin on työmaalla semmoinen, että kaikki tarvitsevat minulta palveluita ja apua, niin haluavat olla ystävällisiä, Kokkonen nauraa.

Jälkikäteen Kokkosta on kaduttanut, että hän ei päättänyt kertoa itsestään avoimesti jo aiemmin.

– Elämä olisi voinut olla ihan erilaista. Sain elää tietynlaista helvettiä tämän ajan, kun ei pystynyt olemaan oma itsensä. Se heijastui perhe-elämään ja kaikkeen muuhunkin sitten.

Epäasiallinen kohtelu on yleistä

Vaikka Kokkosella sujuu töissä hyvin, hän on kuullut onnettomampiakin kertomuksia. Moni todellisen sukupuolensa kertonut on kokenut kiusaamista ja syrjintää tai jopa joutunut vaihtamaan työpaikkaa.

Siksi yhdenvertaisuuskouluttaja Anukatariina Saloheimo on kirjoittanut sateenkaari-ihmisille oppaan työsyrjinnän kohtaamiseen. Sen on julkaissut sukupuolen moninaisuuden järjestö Dreamwear Club DwC ry.

Saloheimon transihmisille tekemissä kyselyissä näkyy, että vaikka suhtautuminen on parantunut, ongelmia on edelleen. Työelämässä kohdataan monenlaista syrjintää ja häirintää.

Työsyrjintää on kohtelu, jossa työnantaja asettaa työntekijöitä eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sukupuolen tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Työsyrjintä on rikos, mutta kaikki työmaalla tapahtuva epäasiallinen käytös ei ole syrjintää.

– Vuoden 2020 kyselyssä työkavereiden harrastama kiusaaminen ja häirintä oli yleisempää kuin esihenkilöiden epäasiallinen kohtelu, Saloheimo kertoo.

– On epäasiallista kohtelua, erilaista vitsailua. On sellaista, jossa jätetään porukasta pois. Sitten on ihan häirintää, sekä seksuaalista että sukupuoli-identiteettiin liittyvää.

Asenteiden muuttamisessa esihenkilöt ovat avainasemassa. Jos ilmapiiri on sellainen, että moninaisuus saa olla esillä, ja syrjinnän vastaiset rakenteet ovat kunnossa, jokaisen on helpompi olla oma itsensä.

Varsinaisia työsyrjintätapauksia ei useinkaan viedä eteenpäin, koska syrjityksi tulleella ei ole siihen voimavaroja. Toinen iso ongelma on näytön saaminen. Saloheimon mukaan luottamushenkilö voi auttaa molemmissa asioissa ja olla transihmiselle tärkeä rinnalla kulkija.

Jokainen työntekijä voi omalta osaltaan vaikuttaa työmaan ilmapiiriin jättämällä esimerkiksi transvitsit kertomatta.

– Vaikkei siellä sillä hetkellä ole ketään, joka julkisesti on seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva, niin siinä siitä huolimatta saattaa olla sellainen.

Eikö mitään sitten saa sanoa? Vaikka työpaikalle kuuluisi tietynlainen huumori, täytyy sitä pystyä maailman muuttuessa säätämään. Kaikesta ei tarvitse vitsailla.

– Ole ihmisiksi ihmisten kanssa, Saloheimo tiivistää.

Teksti: Salla Virtanen

A-klinikkasäätiö on addiktioiden asiantuntija.

Maailma ja ihmisten käyttäytyminen muuttuu koko ajan.

– A-klinikkasäätiö on perustettu vuonna 1955 ratkaisemaan päihdehuollon ongelmat. Silloin se tarkoitti alkoholia. Tänä päivänä addiktioiden määrä on laaja ja tuntuu siltä, että niiden määrä lisääntyy koko ajan, A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki toteaa.

Tajuntaa on aina hämärretty mitä erilaisimmilla konsteilla. Huumeita on nyt yhä helpommin saatavilla vaikkapa pimeän verkon kautta. Yhteiskunnan monimutkaistuminen ja vaatimusten kasvu luo tarvetta todellisuuspakoon.

– Meidän pitäisi oppia katsomaan riippuvuuden ilmenemismuotojen taakse. Addiktioissa aivojen palkitsemisjärjestelmä on häiriintynyt ja se saa ihmisen toimimaan epätarkoituksenmukaisesti.

Lopputulos voi olla esimerkiksi huumeriippuvuus, alkoholismi, himokuntoilu tai hallitsematon syöminen. Kaikkia riippuvuuskäyttäytymisen muotoja ei voi niputtaa yhteen, mutta lähes mihin tahansa mielihyvää tuottavaan aineeseen tai toimintaan voi jäädä koukkuun.

– Tämä on nykyajan elämänilmiö. Kukaan ei ole siltä suojassa. Siitä syystä ketään ei saa toiseuttaa.

Huumeita käyttäviä ihmisiä ja alkoholisteja on helppo syyttää omista ongelmistaan ja jättää heidät heitteille.  A-klinikkasäätiö haluaa inhimillistää suomalaista huumepolitiikkaa. Rikostuomioiden sijaan addiktiokoukkuun jääneitä olisi autettava mahdollisuuksien mukaan.

Yksi tapa vähentää haittoja olisi huumeiden käyttöhuoneet. Sitä varten lainsäädäntöä olisi muutettava. Jouhkin mukaan käyttöhuoneiden etu on se, että pistämällä huumeita käyttävät saadaan helpommin tukipalvelujen piiriin. Käyttöhuoneita on jo ympäri Eurooppaa ja ne on todettu toimiviksi.  

– Hygieenisissä oloissa infektiot ja tartuntataudit vähenevät. Yliannostusten estämisellä luotaisiin käyttöturvallisuutta, Jouhki listaa etuja.

Säätiö on puhunut myös naloksoni-reseptien helpomman saatavuuden puolesta. Naloksoni on vasta-aine opioidien yliannostukseen.

– Sitä voi annostella myös nenäsumutteena. Naloksoni kuuluu ensihoitajien varustukseen, mutta myös poliisilla olisi hyvä olla naloksonia, sillä he tulevat usein ensimmäisenä paikalle hätätilanteessa.

Terveysneuvontaan ohjeita THL:ltä

Terveysneuvontakäytäntöjen yhtenäistämisessä koko maassa on Jouhkin mukaan vielä paljon tehtävää.

– THL:n pitäisi organisoida asia uudelleen ja sille antaa määräaika valtakunnallisen ohjeistuksen antamiseen.

Vuodenvaihteessa aloittaneille hyvinvointialueille tämä olisi hyvää perusohjeistusta ja apua resurssien kohdentamiseen.

Aikaisempi rahoituskytkös Veikkauksen ja yleishyödyllisten järjestöjen välillä oli Jouhkin mielestä välttämätöntä purkaa. Arpajaislain muutos selkiyttää tilannetta, kun jatkossa yleishyödyllisen toiminnan rahoituksesta päätetään osana valtion talousarviota.

– Se oli oikea muutos. Olemme joutuneet aiheettomasti kritiikin kohteeksi, jonka mukaan kaikki, mitä teimme pelihaittojen vähentämiseksi, oli arvotonta. Olimme kuitenkin aloittamassa sitä työtä Suomessa.

Parhaillaan puhutaan Veikkauksen monopolin korvaamisesta lisenssijärjestelmällä, joka merkitsee kansainvälisten rahapeliyhtiöiden tuloa Suomen markkinoille.

– Lyhyellä aikavälillä se tarkoittaa pelaamisen lisääntymistä, Jouhki ennustaa.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves

Kutominen on sanattoman kansainvälinen harrastus.

Eläköitynyt putkimies Jyrki Lipponen on ehtinyt tehdä kaikenlaista. Yli 40 vuoden työura ja reilut 30 vuotta ay-toimintaa. Harrastuksina valokuvaus, sienestys, maastoretkeily, kajakkimelonta, avantouinti, hiihtäminen, maantie- ja maastopyöräily. Vasta kutominen räjäytti julkisuuspotin. Yle on tehnyt 2 juttua kutomisharrastuksesta, Kotiliesi haastatteli vanttuiden valmistuttua.

– Työurani aikana vain Kansan Tahto haastatteli minua kerran yhden liittokokouksen alla, Lipponen vertaa.

Tämän lisäksi Lipposen harrastuksista on kerrottu Rakentajassa SAK:n valokuvauskulttuuriapurahan tiimoilta. Kutomisessa Lipposen perimmäisenä ajatuksena on se, että käden taitojen perinne siirtyy edelliseltä sukupolvelta eteenpäin.

– Olin päättänyt, että opettelen villasukan kutomisen eläkkeelle jäätyäni. Sitten työnantaja meni konkurssiin, jouduin pakkolomalle ja eläkeputkeen. Päälle tuli vielä korona.

– Ensiksi tein sukanvarren ja sen jälkeen lähdin käymään äidin luona Raumalla. Hän näytti minulle kädestä pitäen kantapään teon.

Kutominen on hyvää ajankulua eläkeläiselle, joka on tottunut tekemään käsillään töitä.

– Kuvioneuleen teossa on paljon samaa kuin putkitöissä. Kalustaessani kylppäriä olin onnellinen, kun putket olivat suorassa. Kuvioneuletta tehdessä tulee hauska tunne, kun se menee nätisti.

Kutoessaan Lipponen kuuntelee äänikirjoja. Ensiksi hän käytti kaikkien äänikirjapalvelujen ilmaistarjoukset. Nyt ovat vuorossa kirjaston äänikirjat. Yle Areenan kunnolliset suomenkieliset tv-sarjat on jo käyty läpi.

– Englantilaisiin rikossarjoihin pitää keskittyä. Niitä seuratessa tulee helposti virheitä. Oikeata pystyy kutomaan, mutta jännässä paikassa pitää lopettaa. Kerran tein vahingossa naisten vanttuisiin miesten peukalon.

Lipponen on hyödyntänyt vanhaa valokuvausharrastustaan ja perustanut Instagramiin jyrkikutoo-tilin, jolla on lähes 2 300 seuraajaa.

– Kun laittaa villapaidan veden päälle, siitä tulee lähes kolmiulotteinen kuva. Islantilaisvilla ei ime vettä, se kelluu vaikka kuinka pitkään.

Kädet puhuvat kielitaidottoman puolesta

Kutominen on kansainvälinen harrastus. Lipposen vävyn kautta avautui mahdollisuus tavata islantilaismummo, joka oli islantilaisvillapaitojen asiantuntija. Kanssakäymiseen ei tarvittu yhteistä kieltä.

– Puhuimme keskenämme käsin ja kuvin. Näytimme toisillemme erilaisia aloituksia. Se oli hauska kohtaaminen, joka näytti kuinka käsityöt yhdistävät ihmisiä.

Lipposella on monta erilaista kudontatyötä käynnissä.

– Teen villapaidan kanssa vaikkapa pipoa ja sukkaa. Kun villapaidan tekeminen kyllästyttää, kudon välillä jotain muuta. 40 senttiä pelkkää oikeata vaatii väliin vanttuun tekoa. Tilaustöitä on nyt reilun kuukauden työskentelyn verran tekemättä.

Tavoitteena on matkalaukullinen kudontatöitä, joita voisi lähteä kesällä myymään Tampereen Sorsapuistoon. Laukku ei tahdo täyttyä, sillä tutut tilaavat niin paljon töitä.

– Tarkoitus on pistää puistossa samalla putkipihdit myyntiin. Niillä on jo tienattu eläkerahat. Kutominen on tuonut uusia ulottuvuuksia elämään.

Toinen vaihtoehto kutomiselle olisi ollut puutyöharrastus, mutta tarvittavat työstökoneet eivät mahdu tamperelaiskaksioon.

– Minulla on nojatuoli, joka pitäisi verhoilla ja sisuskalut korjata. Opettelen vielä senkin homman, Lipponen uhkailee.

Juna- ja lentomatkoilla kutominen on hyvää ajankulua.

– Kutominen tekee hyvää aivoille. Opettelet koko ajan uutta. Aluksi ohjeen lukeminen on ihan hebreaa. Sitten siihen pääsee pikkuhiljaa sisälle ja hoksaat sen kuvion. Joillakin kielen opiskelu ajaa saman asian, mutta minulle kielet eivät tartu päähän.

Parecon Finlandin ja Antti Jauhiaisen mielestä politiikkaa ja taloutta on muutettava vastaamaan paremmin tämän päivän haasteisiin.

Suomessa on monien kansainvälisten vertailujen mukaan turvallista elää, yrittäminen helppoa ja luotettavat viranomaiset.

– Nämä ovat asioita, joista muualla vasta haaveillaan. Tästä syystä Pohjoismaat olisi se paikka, jossa voitaisiin mennä vielä pidemmälle, Parecon Finlandin perustajajäsen, luokanopettaja Antti Jauhiainen unelmoi.

Jauhiainen haluaa siirtyä nykyisestä talousjärjestelmästä osallisuustalouteen, mikä tarjoaisi yksittäiselle ihmiselle suuremman vaikutusmahdollisuuden työhönsä ja asuinalueeseensa. Asuinalueen tai kaupunginosan asukkaat päättäisivät enemmän oman koulun, terveyskeskuksen tai kirjaston toiminnasta.

Päätöksentekoa ei olisi myöskään rajattu pelkästään kunnalliseen lähidemokratiaan, vaan asukkaat voisivat saada enemmän valtaa myös kaavoitukseen, tiehankkeiden suunnitteluun ja pitkän aikavälin kehitystyöhön.

– Osallisuustaloudessa etsitään yhteisöille ja asuinalueille eri periaatteella toimivia tapoja kuin kapitalismissa tai keskusjohtoisissa suunnitelmatalouksissa ohjata omaa talouttaan ilman, että pääoma tai poliitikot määräävät kaikesta.

Vanhoista talousmalleista osuuskunta muistuttaa eniten osallisuustaloutta. Ilmastonmuutos on yksi uuden talousopin vauhdittaja. Tällä hetkellä ympäristön tuhoutumisen kustannukset eivät mene suoraan tuotantohintoihin, vaan ongelmaa yritetään ratkoa esimerkiksi haittaveroilla.

– Ympäristövaikutukset voisivat olla sisään rakennettuina hinnoissa.

Työpaikkademokratia kuuluu olennaisena osana osallisuustalouteen.

– Työpaikoilla voi olla johtajia, mutta vallan rajat on määriteltävä etukäteen ja olla sovittavissa uudelleen, Jauhiainen visioi.

Pitkäjänteistä vapaaehtoistyötä

Parecon Finland toimii lähinnä vapaaehtoisvoimin ja omakustanteisesti.

– Näemme itsemme kirittäjinä. Haluamme pitää käynnissä antikapitalistista keskustelua ja tuoda varteenotettavia vaihtoehtoja. Talouskeskustelu on usein hyvin lyhyen aikavälin keskustelua. Sama ongelma on myös poliitikoilla.

Jauhiainen ei usko, että talouden muuttamisessa olisi olemassa helppoja oikoteitä.

Taloustieteessä tutkitaan yhteiskuntaa yleensä isojen kokonaisuuksien, kuten valtion tai yritysten vinkkelistä.

– Tuomme keskusteluun työntekijän näkökulman sekä yhtymäkohtia talouden ja demokratian välille.

Demokraattinen talous ei ole mikään uusi ihanne, mutta Jauhiainen uskoo osallisuustalouden tuovan siihen tuoreita näkemyksiä.

– Teemme paljon yhteistyötä yhdysvaltalaisen taloustieteilijä Robin Hahnelin kanssa.

Hahnel on yksi osallisuustalouden teorian ensimmäisistä kehittäjistä. Yhteistyö on poikinut muun muassa Hahnelin teosten ja muiden taloustieteellisten artikkeleiden suomennoksia sekä tilaisuuksia muun muassa useiden yliopistojen kanssa. Parecon Finlandin Joona-Hermanni Mäkinen on vetänyt työpajoja myös Rakennusliiton kursseilla. Yhdistys on mukana perustamassa perustamassa The Participatory Economy Project -instituuttia Britanniaan.

Asuntoja vai kauppakeskuksia?

Vaikka yhteiskunnan muutosprosessit ovat yleensä hitaita, Jauhiaisella on myös lista nopeasti toteutettavista asioista. Yksi niistä on veroprogression vahvistaminen. Toinen helposti ratkaistava ongelma on listaamattomien osakeyhtiöiden verokohtelu.

– Suomessa on paljon pöytälaatikkofirmojen verotukseen liittyvää kikkailua. Ne ovat syntyneet lainsäädäntöön noin 20 vuoden aikana ja niitä on perusteltu maiden välisellä verokilpailulla, Jauhiainen löytää.

Julkisen sektorin vahvistaminen sekä pitkäaikaiset infrastruktuuri- ja ympäristön ennallistamisprojektit ovat myös Jauhiaisen pikalistalla.

– Sijoittajia ajatellen meidän pitäisi tehdä pitkiä, 12–16 vuoden investointiaikajänteitä. Rahoittajat voisivat luottaa siihen, että teemme lupaamme siirtymän.

Pitkät infralainat ovat vanha keksintö. Vuonna 2015 uutisoitiin vuonna 1648 liikkeelle lasketusta hollantilaisesta padonrakennuslainasta, josta maksettiin vieläkin vuosikorkoa. Omistamiselle ja pääomalle on paikkansa tulevaisuudessakin.

– Pääoman ja yksityisen omaisuuden vahvalle suojalle on hyvät syyt. Se mahdollistaa neuvottelun ja estää loputtoman riitelyn. Samanlaiset säännöt pitäisi pystyä luomaan myös yhteisomistukselle, mutta se on jäänyt tekemättä. Lainsäädäntömme on nyt vanhanaikaisesta maatilkkujen maailmasta, Jauhiainen kiteyttää.

Rakennusalaa Jauhiainen seuraa erityisesti helsinkiläisen asuntopolitiikan kautta.

– Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen rakentamiseen on lapattu hirveästi rahaa sijoittajien kautta. Se on tuonut talouteen esimerkiksi suuria ostoskeskusprojekteja, koska ne miellyttävät sijoittajia. Miksi emme ole keskustelleet siitä, että meidän koulumme remontti viivästyi 10 vuotta, vaikka sen hinta on aivan mitätön sijoittajien hankkeisiin verrattuna?

– Meillä voisi olla Helsingissä demokraattisempi keskustelu siitä, että olisiko saudisijoittajia miellyttäville megahankkeille vaihtoehtoja.

Pitkän aikavälin lopputuloksena voisi olla asukkaiden kannalta mukavampi, palveluiltaan toimivampi kaupunki.

– Tulevaisuudessa rakentamisessa on otettava tarkemmin huomioon kustannukset, energian käyttö ja raaka-aineiden tarkka arviointi.

Teksti: Jukka Nissinen Kuvat: Antti Kirves

Tarja Mäki vertaa hyvää perehdyttämistä isälliseen huolenpitoon.

Mittaviiva Oy:n tutkimusjohtaja Tarja Mäki tietää tutkimuksen kautta mikä rakennustyömaiden perehdyttämisessä olisi kuuminta kamaa.

– Perehdytettävät työntekijät kaipaavat erityisesti työmaan maantieteen esittelyä. He tietävät jo ennestään kypärän käytön, suojavaatetuksen ja 1 000 muuta työturvallisuusasiaa, mutta uusi työmaa on heille tuntematon maaperä, Mäki kiteyttää.

– Hyvääkin perehdyttämistä tehdään. Silloin kierretään työntekijän kanssa työmaa ja katsotaan mistä tehdään siirrot, missä on parkkipaikat ja sosiaalitilat.

Kunnollinen perehdyttäminen mahdollistaa Mäen mukaan hyvän yhteistyön mestalla. Se takaa rakennusurakan sujuvuuden ja luo perusteet turvalliselle työnteolle. Mäki muistuttaa, että rakennusalalla on vahva puheeseen perustuva kulttuuri.

– Yhtään työmaata ei ole koskaan johdettu aanelosilla. Kaikki täsmentäminen ja viime hetken ohjaaminen tehdään keskustelemalla ja ongelmia ratkaisemalla.

Hautausmääräraha vai turvallinen työmaa?

Mäki kuvaa työturvallisuuden kehitystä Bradleyn käyrän avulla. Alimmalla tasolla työturvallisuuskulttuuri perustuu lähinnä sattumaan ja tapaturmat nähdään väistämättömänä osana jokapäiväistä työtä.

– Radikaali esimerkki menneiltä vuosikymmeniltä tällaisesta kulttuurista on se, että budjettiin varattiin määräraha hautajaisia varten. Emme enää elä tätä aikakautta.

Nykyisin työmailla eletään pääasiassa valvontakulttuurin vaiheessa.

– Kaikilla on tiedossa, miten pitää toimia. Siitä huolimatta turvallisuus perustuu siihen, että valvojat kulkevat perässä katsomassa miten työntekijät toimivat työmaalla. Tämä on kestämätön tilanne, sillä siihen ei ole koskaan riittävästi resursseja.

Seuraavalla tasolla Bradleyn käyrällä ammattilaiset ymmärtävät työturvallisuuden tärkeyden ja käyttävät tarvittavia suojaimia ja turvallisia työvälineitä ilman erillistä holhousta. Työtapaturmat vähenevät merkittävästi.

– Tämä ei ole vielä se paras tilanne. Seuraavalla tasolla tapaturmat vähenevät dramaattisesti, Mäki kertoo.

– Ammattilaiset huolehtivat silloin oman turvallisuutensa lisäksi ympäristöstään. Kun he näkevät jonkun ottavan turhia riskejä, he puuttuvat siihen heti. Tämä tuntuu utopialta, mutta olen tutkimushaastatteluissa löytänyt ryhmän, joka jo tekee tätä työtä. He ovat pääurakoitsijoiden kokeneet omat työntekijät. He edustivat pääurakoitsijan yrityskulttuuria. Heillä ammattilaisuuteen liittyy vastuunkanto. Meidän työmaallemme kukaan ei kuole.

Tällaisia yhteisen vastuun kulttuurin yrityksiä löytyy erityisesti maakuntien rakennusyritysten joukosta.

– Tällaista kehitystä haluan olla tutkijana kannustamassa, sillä se tuottaa kaikille hyvää.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves

Poikkeuksellinen energiatalvi kirittää energian säästämistä Suomessa.

Motivan energiatehokkuusyksikön johtavan asiantuntijan Harri Heinaron työpäivät ovat viime aikoina kuluneet tehokkaasti energia-asioiden parissa.

– Suomessa on tehty pitkään energiansäästötyötä, mutta nyt mietitään, voidaanko vielä kiristää pikkuisen. Nyt mietitään myös sähkökatkoihin varautumista. Sitä ei ehkä ole kaikissa kiinteistöissä mietitty loppuun asti, miten kaikki talotekniset järjestelmät käynnistyvät sähkökatkon jälkeen, Heinaro huomauttaa.

Rajusti kohonnut energian hinta voi viedä pienyrityksiä konkurssiin. Velkaisten kuntien kiinteistöjen käyttökustannukset ovat ampaisseet pilviin muutamassa kuukaudessa.

– Miten tämä kerrotaan kiinteistöjen käyttäjille, jotta he käsittävät miksi energiatehokkuuteen liittyvät toimet ovat tässä tilanteessa tärkeitä. Kaikki miettivät oikeita toimenpiteitä ja niiden ajoitusta, Heinaro valottaa työsarkaa.

Motivan rooli on valtion kestävän kehityksen yhtiönä tuottaa tietoa energiansäästöstä kuluttajille, julkisyhteisöille ja yrityksille. Julkisuudessa tämä näkyy esimerkiksi 10. lokakuuta käynnistyvässä  Astetta alemmas -energiansäästökampanjan muodossa.

– Kampanjan ajatus on mitä helppoja toimia kuluttaja voi tehdä sähkön säästämiseen ja kulutusjoustoon liittyen, Heinaro kertoo.

Yritykset ja työyhteisöt ovat myös mukana kampanjassa tekemällä omia energiansäästöratkaisuja ja kertomalla niistä. Mukaan on ilmoittautunut jo lähes 230 yhteistyökumppania. Heinaron mukaan helppojakin säästökohteita on vielä olemassa.

– Osa yrityksistä, kiinteistön omistajista ja kunnista on tehnyt järjestelmällistä työtä energian säästämiseksi. Sen lisäksi löytyy vielä helppoja säästökohteita, kun toimenpiteitä lähdetään perkaamaan entistä tarkemmin. Katsotaan säädöt ja asetukset kohdalleen, minkä jälkeen niitä seurataan jatkuvasti.

Suomalainen energiatuotannon paletti on kohtuullisen hyvin hajautettu, ainoastaan sähkötuotannossa pelätään ensi talvena riittävyysongelmia. Onneksi Olkiluoto 3:n testauksesta on kuultu hyviäkin uutisia.

EU-rahaa energiainvestointeihin

Hallituksen budjettiriihestä ei vielä haastattelua tehdessä ollut tarkempia tietoja mahdollisista energiainvestointien tukitoimista. Suomi on mukana EU:n investointirahaston InvestEU-takausohjelmassa, jonka kautta saadaan pk-yritysten, kotitalouksien ja asunto-osakeyhtiöiden puhtaan teknologian investointeihin 700 miljoonaa euroa.

– Lainatakaus tulee pankkien käyttöön vuonna 2023. Tällä hetkellä on jo haasteena miten huonossa jamassa olevat asunto-osakeyhtiöt tai omakotitalojen omistajat saavat lainaa energiaremonttien toteuttamiseen.

Energiaremontteja voi hankaloittaa osaajapula, joka ulottuu suunnittelijoista laitteiden asentajiin asti.

– Lämpöpumppualalla on osaavista asentajista on pula muun muassa eläköitymisen ja suuren kysynnän takia. Suunnittelijoita kaivataan etenkin pientalopuolelle.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves

Ihminen heikentää luonnon monimuotoisuutta.

Juha Kauppinen on aiemmin kirjoittanut reportaasikirjan Talvivaarasta, matkastaan luonnonsuojelijaksi ja Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista -tietokirjan. Tuorein kirja Monimuotoisuus – Lyhyt oppimäärä ilmestyy alkusyksystä. Teokseen voi tutustua myös äänikirjana syksymmällä. Pitempikin Monimuotoisuus-kirja on löytänyt yleisönsä, sillä siitä on otettu jo 4. painos.

– Uuden kirjan ajatuksena on kirjoittaa niin lyhyesti, että se sopii nuorille ja muille kiireisille. Se on kompakti kertomus siitä, mitä luonnon monimuotoisuus on ja miten se häviää. Kirjan viimeisessä luvussa kerrotaan mitä nyt pitäisi tehdä.

Yksinkertaistettuna luonnon monimuotoisuus on syntynyt vastauksena erilaisiin elinolosuhteisiin ja -ympäristöihin maapallolla.

– Yksi kirjan keskeisistä käsitteistä on kirotut olosuhteet. Olosuhteet synnyttävät eliölajit ja myös hävittävät ne olosuhteiden muuttuessa.

Luontaisesti olosuhteiden muutos on yleensä hidas prosessi. Ihminen muuttaa tällä hetkellä maapalloa niin nopeasti, että lajien sukupuuttotahti kiihtyy. Samalla monimuotoisuus vähenee.

– Ilmastonmuutos on myös mukana kirjassa, Kauppinen lupaa.

Ilmaston lämpenemisen ääri-ilmiöistä kertovat uutiset Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta ovat taas loppukesästä täyttäneet uutismedian. Kauppisen mukaan ilmastopäästöjä on ruvettava vähentämään heti.

– Yhteiskunnat on rakennettava niin, että monimuotoisuutta tuhotaan mahdollisimman vähän.

Kauppisen mukaan jotain tullaan väkisinkin menettämään luonnosta, mutta suurin osa on vielä mahdollista säilyttää.

– Suomen valtion olisi mahdollista tehdä paljon, mutta on harmillista kuulla Suomen yrityksistä torpata unionissa ympäristöaloitteita. EU olisi iso peluri maailmassa, jos EU rakennettaisiin edellä kuvatulla tavalla. Jos rajoille tulisi hiili- ja monimuotoisuustullit, sillä olisi kyllä merkitystä.

Suomikin voisi toimia päänavaajana ja esimerkin näyttäjänä. Se helpottaisi ilmastoimia myös muissa maissa.

Kuluttaja päättää, yhteiskunta ohjaa

Miten yksittäinen ihminen voi pelastaa luontoa?

– Kaiken ytimessä on se, että ostaa tavaroita mahdollisimman vähän, mahdollisimman harvoin ja käyttää niin pitkään kuin mahdollista.

– On asioita, joille yksilö ei voi mitään. Tarvitaan myös rakenteellisia muutoksia ja yhteiskuntaa muuttavaa politiikkaa.

Yhteiskunnan pitäisi lisäksi ohjata ja tarvittaessa pakottaa vähentämään merkittävästi luonnonvarojen käyttöä.

– Monimuotoisuuden vähenemiseen, elinympäristöjen pirstoutumiseen ja lajien katoamiseen ylivoimaisesti tärkein syy on luonnonvarojen käyttöönotto. Se on yksinkertaista matematiikkaa, sillä luonnon rikkaita, elinvoimaisia ekosysteemejä voi olla olemassa vain sellaisissa paikoissa, joita ihminen ei ole ottanut omaan käyttöönsä. Harvinaisia poikkeuksia tästä ovat niityt ja kedot.

Kauppisen mukaan ihmisten tilalle tuomat ekosysteemit ovat heikompia ja vähälajisempia.

Kauppinen ei väheksy yksittäisen ihmisten tekojen merkitystä.

– Historiassa on paljon esimerkkejä, joissa ihmiset toimivat yhdessä väkivallattomasti yhteiskunnallisen muutoksen eteen.

Kauppinen ei haikaile paluuta menneeseen, vaan hakee uudenlaisen edistyksen löytämistä.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Roni Rekomaa

Vuodesta 2003 järjestetyt Maskaritreffit olivat 2 vuotta pakollisella koronatauolla, mutta lauantaina 14. toukokuuta päästiin jatkamaan perinnettä. Turun Maalarikillan ja Maalarimestariyhdistyksen järjestämille Maskaritreffeille osallistui 70 henkeä yhdessäolon ja leikkimielisen kisailun merkeissä.

Maskaritreffien pukukoodi on valkoiset maskarit, joilla viestitetään ulkomaalauskauden alkamista keväällä.

– Monille meistä se tarkoittaa tietysti enemmän työtä ja sen myötä myös turvaa tulevaisuudelle, Turun maalarimestariyhdistyksen puheenjohtaja Jaakko Lainio muistutti tilaisuuden avajaissanoissaan.

Tapahtuma käynnistyi Rettigin palatsia vastapäätä sijaitsevasta maalarimestari Samuel Koskisen talosta. Kulttuurihistoriallisesti arvokas kiinteistö on Turun Ammattiopistosäätiön ja Maalarimestariyhdistyksen omistuksessa. Maskaritreffien ulkoilmatapahtuma järjestettiin Aurajoen rannassa.

Vuonna 2003 Turun Maalarikillan alulle paneman tapahtuman avulla maalarit haluavat nostaa ammattinsa mainetta ja muistuttaa turkulaisia, että maalareiden paras työkausi on alkamaisillaan.