Ilmastonmuutoksen tuoman talouskasvun voi pitää Suomessa tai antaa ulkomaille.

Janne M. Korhonen aloitti 15. helmikuuta Kalevi Sorsa -säätiössä oikeudenmukaisen kestävän siirtymän asiantuntijana.

– Työni hakee vielä muotoaan. Mietin keinoja siihen miten tuleva siirtymä olisi Suomelle ja suomalaisille mahdollisimman hyödyllinen ja oikeudenmukainen. Kansainvälisyys pidetään mielessä, jotta ratkaisut eivät ainakaan pahentaisi tilannetta muualla.

Korhonen on kotoisin pieneltä paikkakunnalta Kuopion kupeesta ja ymmärtää hyvin kuinka hankalalta maailman muuttuminen voi nyt tuntua.

– Ihmisten elämä on ollut yhtä myllerrystä 1990-luvun lamasta lähtien. On ymmärrettävää, että on helppo syyttää niitä, jotka ovat yrittäneet varoittaa kriiseistä.

Tuomiopäivän profeetat ovat unohtaneet kertoa, miten ongelmista selvittäisiin mahdollisimman vähin yhteiskunnallisin vaurioin. Asiantuntijat jäävät helposti oman jargoninsa vangeiksi eivätkä pysty kertomaan ratkaisuista ymmärrettävästi.

Vihreä siirtymä on Korhosen mukaan jo tapahtumassa oleva tosiasia. Suomen kannattaa olla mieluummin edelläkävijä kuin kehityksen jarruttaja.

– Ajurin paikalla ovat isot maat ja iso raha. Vuosittaiset investoinnit vihreään siirtymään arvioidaan maailmalla 3 000–5 000 miljardiksi dollariksi. Voimme valita haluammeko surffata tämän aallon harjalla vai jäädä sen alle.

Edellisen 1970-luvun energiakriisin jälkimainingeissa kehitettiin uusia energiantuotantotapoja, mutta ne hautautuivat Korhosen mukaan erityisesti halvan fossiilisen energian mutta myös Thatcherin ja Reaganin nostattaman markkinaliberalismin alle.

– Palloa potkittiin eteenpäin ja nyt olemme tässä tilanteessa. Velka tulee nyt maksettavaksi, Korhonen muistuttaa ilmastonmuutoksen luomasta pakosta.

Usean ydinvoimalan verran aurinkosähköä

Uusiutuvan energian ja sähköautojen tuotannossa otetaan parhaillaan suurta loikkaa eteenpäin.

– Amatöörit katsovat taktiikkaa, ammattilaiset seuraavat logistiikkaa, Korhonen kiteyttää.

Erityisesti aurinkosähkön tuotantokapasiteetti kasvaa merkittävästi lähitulevaisuudessa. Monikiteisen piin tuotantolisäyksestä voi päätellä, että jo vuonna 2025 aurinkosähkön tuotantoa voitaisiin lisätä joka vuosi jopa 270 ydinvoimalan tuotantoa vastaavilla määrillä. Suomen Kuvalehden mukaan Suomeen on kaavailtu lähivuosiksi aurinkoenergiaa 3 ydinvoimalan verran.

– Eli jos kaikki monikiteinen pii päätyy aurinkokennoihin, lähitulevaisuudessa aurinkosähkön tuotanto voi kasvaa vuosittain jopa enemmän kuin kaikki maailman ydinvoimalat tuottavat sähköä yhteensä, Korhonen laskee.

Energiantuotannossa on käynnissä monia vihreää siirtymää nopeuttavia prosesseja. Sarjatuotanto halventaa hintoja.

– Ne ovat jo olemassa olevaa tekniikkaa. Sarjatuotannon skaalaus tuo kustannussäästöjä.

Aurinko- ja tuulivoiman vastustajat puhuvat siitä, että nämä tuotantomuodot vaativat tuekseen varavoimantuotantoa. Korhosen mukaan säätö- ja varavoimaa tarvitaan, mutta todellisuudessa paljon vähemmän kuin mielikuvissa.

– Asiantuntijoiden mukaan säätövoimaa on jo tarpeeksi normaaliolojen tarpeisiin. Uutta kapasiteettia tarvitaan ehkä vuosikymmenen lopulla pikkuisen lisää.

Tuotantorakenteen muutokset saattavat tasapainottaa energiantarvetta itsestään. Esimerkiksi nykyisin kesällä tehtävät suuret tehtaiden huoltoseisokit voivat siirtyä talvikaudelle.

Rakentajille lisää töitä

Vihreä siirtymä voi tuoda rakentajille töitä myös viennistä. Vaikka Korhonen suhtautuu varovasti talouskonsulttien ennusteisiin, puurakentamiselle ja hiilineutraalin asumisen ratkaisuille on kysyntää. Boston Consulting Group arvioi, että vuonna 2035 suomalaisen hiiltä sitovan rakennusviennin arvo voisi olla 9–12 miljardia euroa.

– Puurakentaminen olisi meille valtava mahdollisuus aivan ilmiselvistä syistä.

Massiivipuurakenteet ja CLT-levyt voisivat korvata betonin käyttöä ja pienentää hiilidioksidikuormaa. Suomessa pitäisi kuitenkin panostaa energiakorjausrakentamiseen ja julkiseen puurakentamiseen, jotta vientituotteista olisi olemassa näytekappaleita ostajille.

– Pienestä maasta on hankala ponnistaa vientimarkkinoille, jos omassa maassa ei ole yhtään referenssejä.

Kotimaisista energiaremonteista olisi iso apu juuri keskitalven pahimpien kulutushuippujen tasaamisessa. Puurakentaminen tarjoaisi paljon töitä rakentajille. Alan osaajista tulee olemaan pulaa tulevina vuosina.

Valitettavasti Suomessa on poliittisesti hirttäydytty selluteollisuusyhtiöiden raaka-ainetarpeiden tyydyttämiseen. Tämä näkyy esimerkiksi Suomen neliraajajarrutuksessa EU:n ympäristöhankkeiden osalta.

– Metsäpolitiikkaa on tehty pitkälle kemiallisen metsäteollisuuden ehdoilla. Yritykset ovat käyttäneet paljon rahaa pelotteluun, että kaikki uudistukset tuovat metsänomistajille hankaluuksia. Se on jännää, kilpailu puutavarasta voisi näkyä hintojen nousuna.

Korhonen haluaa säilyttää nykyisen kaltaisen teollisen yhteiskunnan ja sen päälle rakennetun hyvinvointivaltion. Se vaatii teollisten tuotantotapojen muutosta. Tällä hetkellä lupaavin muutosmalli on vetytalouteen siirtyminen.

– Vetyä hypetetään nyt liikenteessä, mutta liikenteen sähköistyminen etenee nähtävästi yllättävän pitkälle. Sähköön perustuvalle liikennejärjestelmälle on jo olemassa valmiit puitteet.

– Teollisuudessa lähes kaikki fossiilisiin poltto- tai raaka-aineisiin perustuva tuotanto on muutettava sähköiseksi tai jos se ei ole mahdollista, on käytettävä vetyä. Ne määrät ovat huikeita. Esimerkiksi Raahen SSAB:n sulatto vaatisi ydinvoimalan verran sähköä, jos se muutetaan vetypelkistyksellä toimivaksi. Mutta sitä vaihtoehtoa, ettei tehdä mitään, ei ole. Nykyiset Raahen masuunit sulkeutuvat vuonna 2030.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves

Matti Harjuniemi valittiin Rakennusliiton puheenjohtajaksi liittokokouksessa 2003 ja puheenjohtajan pestin hän aloitti vuoden 2004 lopussa, kun Pekka Hynönen siirtyi eläkkeelle. Harjuniemen mukaan kovin isoja muutoksia liittotoiminnassa ei ole vuosikymmenten aikana tapahtunut, toimintaympäristössä kylläkin. Mutta liiton omassa toiminnassa se, mikä oli tärkeää vuosituhannen vaihteessa, on tärkeää edelleen.

– Olennaista oli ja on, että liitto ja liittoyhteisö pystyy turvaamaan jäsenille sellaisen elämän edellytykset, että he pystyvät olemaan oman elämänsä ohjaimissa, Harjuniemi sanoo.

Kun puhutaan Matti Harjuniemen kanssa Rakennusliitosta, esiin nousee toistuvasti 2 asiaa: jäsenet ja luottamusmiehet. Luottamushenkilöjärjestelmän kehittäminen ja valittujen luottamushenkilöiden, niin luottamusmiesten kuin työsuojeluvaltuutettujen, kouluttaminen ja heidän toimintansa tukeminen on ammattiliiton toiminnan ytimessä.

– Muuta pärjäämisen tapaa ei rakennusalan työntekijöillä edes ole, kuin valita luottamusmiehet ja -naiset ja työsuojeluihmiset, ja ajaa yhdessä rakentajien asioita.

Harjuniemen mukaan aika-ajoin on syytä pohtia, mikä ammattiliiton toiminnassa on keskeistä. Muutoin on vaarana, että toiminta harhautuu sivupoluille. Ammattiliitto on melkoinen joukko ihmisiä, jotka ovat järjestäytyneet sopimaan työehtosopimuksen, kehittämään niin palkkatasoa kuin muita työehtoja, sekä puolustamaan jäseniä työelämässä. Organisaatio ei ole tärkein asia, vaan ihmiset ja toiminta.

– Tärkeitä eivät lopulta ole liitot, ammattiosastot tai aluejärjestöt. Ne ovat työkaluja. Minä väitän, että tulevaisuudessa rakenteet ja organisaatiot muuttuvat kovasti. Yhteistä tämän hetken ay-liikkeellä ja tulevaisuuden ay-liikkeellä on se, että ihmiset toimivat niissä yhdessä ajaen heille tärkeitä asioita.

Ay-toiminta on osa demokratiaa

Ammattiyhdistysliikkeellä on aikojen alusta alkaen ollut myös vastustajansa. Suomessakin on etujärjestöjä ja puolueita, jotka vaativat ay-liikkeen ”kuriin laittamista”. Tälle ei Harjuniemeltä löydy ymmärrystä. Oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen kuuluu demokratiaan.

– On demokraattisen yhteiskunnan mittari, että ihmisillä on oikeus kokoontua yhteen puolustamaan oman alansa työehtoja.

Diktatuureissa käydään aina ensimmäisenä ammattiyhdistysliikkeen kimppuun, rajoitetaan sen oikeuksia ja vainotaan liittojen jäseniä. Siksi on outoa, että Suomestakin löytyy tahoja, jotka suhtautuvat ay-liikkeeseen vihollisena. Outoa on Harjuniemen mielestä myös se, että ammattiyhdistysliike halutaan ymmärtää vain Hakaniemen ”pääkonttoreiden” ja liittojohtajien kautta.

– Kyse on ihmisistä, ei liittokonttoreista. Jos ihmisillä on oikeus perustaa liittoja ja pyrkiä työehtosopimuksiin, niin jonkinlainen organisaatio siinä tarvitaan. Ja organisaatiolle neuvottelija tai puheenjohtaja. Kysymys on kansanliikkeestä, ei Hakaniemen torin reunoille asettuneista liittojen konttoreista, hän painottaa.

Järjestäytymisestä pidettävä huoli

Yleinen järjestäytymisaste on Suomessa 55 prosentin tasolla. Rakennusalalla ollaan tätä jonkin verran paremmissa lukemissa. Pitääkö tulevaisuutta pelätä?

– Jos järjestäytymisaste edelleen laskee, vaarantuu siinä paljon suomalaisen yhteiskunnan olemusta. Kyllä työntekijöiden ja myös työnantajien järjestäytymisen tulee pysyä riittävällä tasolla, jotta voidaan tehdä alaa raamittavia työehtosopimuksia ja kyetään puolustamaan niitä riittävällä voimalla, Harjuniemi painottaa.

Sopimustoiminta on kuin pitkän matkan juoksua, jossa tulosta ei tehdä loppusuoran kirillä. Tulos näkyy ajan kanssa. Jos tutustuu rakennusalan työehtosopimuksiin 20 vuoden takaa, on ero nykyisiin valtava.

– On menty kiistatta eteenpäin ja tehty alasta työntekijöille parempi. Ne tulokset on tehty yhdessä jäsenistön, liiton hallituksen ja liiton toimistojen työporukan kanssa, ei liittopuheenjohtajan työllä.

Sopimukset vaarassa?

Viime vuosina paperiteollisuus ja teknologiateollisuus jopa kieltäytyivät tekemästä valtakunnallisia työehtosopimuksia. Rakennusalalla on sopimukset toistaiseksi saatu tehtyä, ja työnantajapuoli on jopa ääneen lausunut kannattavansa yleissitovuusjärjestelmää.

– Meillähän on fiksut työnantajajärjestöt rakennusalalla. Ne ovat ymmärtäneet sen, että rakentaminen on toimiala, joka menee yhdeksi hurlumheiksi ilman yhdessä tehtyjä sopimuksia, Harjuniemi kehuu.

Jatkuva puhe paikallisen sopimisen lisäämisestä on Harjuniemen mielestä suurelta osin tyhjää täynnä. Rakennusalan työehtosopimukset eivät estä tuottavaa työntekoa tai joustavaa neuvottelua yrityksissä.

– Jos näillä sopimuksilla ei yritys bisneksessä pärjää, kannattaa sitten vaihtaa alaa, Harjuniemi letkauttaa.

Liiton talous vakaalla pohjalla

Rakennusliitolla on mittava sijoitusomaisuus, joka mahdollistaa tehokkaan edunvalvonnan ja laajat jäsenpalvelut kohtuullisella jäsenmaksulla. Talouden ohjaamisessa puheenjohtajalla on tärkeä rooli. Rakennusliiton omaisuuden tulee olla vastuullisesti sijoitettuna, turvallisella ja tuottavalla tavalla hajautettuna ja sen tuoton on oltava sellainen, että se mahdollistaa kohtuuhintaisen liiton jäsenyyden ja samaan aikaa laadukkaiden jäsenpalveluiden ylläpitämisen ja kehittämisen. Siinä on tavoitetta kerrakseen

– Itse pidän arvokkaana sitä, että meillä on ollut sellaiset hallitukset liitossa, että on pystytty  kehittämään liiton taloudellisia resursseja. Liiton talouspäälliköllä on myös tässä iso rooli, kuten koko johtoryhmällä.

Taloutta on vakautettu monin toimin ja osasta toimenpiteitä on tullut jäsenistöltä kirpeääkin palautetta.  Sille palautteelle pitää antaa arvoa, mutta vastuu on kannettava ja muistettava koko ajan, miksi muutoksia tehdään, Harjuniemi sanoo.

Jäsenmäärä kääntyi kasvuun

Vahva talous on mahdollistanut sen, että Rakennusliiton jäsenmaksua alennettiin reippaasti viime vuoden alusta alkaen. Nyt jaetaan omaisuuden tuottoja jäsenille matalamman jäsenmaksun muodossa.  Jäsenmaksun alentaminen ja aktiivinen jäsenhankinta on kääntänyt liiton jäsenmäärän pitkästä aikaa nousuun.

– Sekin on fakta, että rakennusalalle ammattiuransa suuntaavien nuorten määrä on aiempaa pienempi eli Rakennusliiton jäsenpotentiaali pienenee.

Ammattiliittojen jäsenmääriä menneisyydessä selittää osin se, että liiton ajateltiin olevan myös työttömyyskassa. Rakennusliiton jäsenille työttömyysturva on muun muassa alan kausiluonteisuuden vuoksi erityisen tärkeä asia. Siksi Rakennusliitto oli perustamassa isoa avointa työttömyyskassaa. Konkreettisesti Rakennusalan työttömyyskassa sulautui osaksi A-kassaa vuoden 2022 alusta alkaen.

– Se oli toisaalta taloudellinen välttämättömyys, kun työttömyyskassojen keskinäinen tasausrahasto lakkautettiin. Toisaalta iso ja monialainen A-kassa mahdollistaa edullisen jäsenmaksun sekä nopean ja laadukkaan palvelun, Harjuniemi arvioi.

Harjuniemi uskoo, että tulevaisuudessa kassat erottuvat vielä voimakkaammin ay-liikkeestä, jonka tulee keskittyä työttömyysturvan tason ja keston puolustamiseen. Näköpiirissä oleva yleinen työttömyysvakuutus tulee toteuttaa työttömyyskassojen kautta.

Rakentajien puolesta Euroopassa ja maailmassa

Mitä kansainvälinen ay-liike ja nimenomaan rakentajien kansainvälinen toiminta merkitsee suomalaisen rakentajan näkökulmasta? Matti Harjuniemi haluaa vastata ensin eurooppalaisen yhteistyön osalta.

– Olemme olleet nykyisessä Euroopan rakentajien federaatiossa EFBWW:ssä mukana 90-luvun alusta alkaen. Yhteistyössä on saatu paljon aikaan. On saatu työkaluja sosiaalisen dumppauksen estämiseen ja paljon hyvää työturvallisuussäätelyä.

Mutta paljon työtä on vielä tekemättä EU:n tasolla. Työntekijöiden sosiaalisen turvallisuuden kehittäminen vaatii rutkasti parantamista.

– EFBWW:n työ EU:n komission ja europarlamentin suuntaan ja erilaisten Euroopan toimielinten suuntaan on ihan välttämätöntä hommaa.

Koko maailman tasolla Rakennusliitto kuuluu kansainväliseen rakennus- ja puutyöläisten internationaaliin BWI:hin.

– Se on kansainvälinen ammattiyhdistys ja siellä korostuu solidaarisuustyö. Olemme mukana BWI:n ja Suomen SASK:n kanssa valituissa hankkeissa kouluttamassa ja rakentamassa eri maihin pysyviä toiminnallisia edellytyksiä ammattiliitoille. Se on käytännöllistä työtä, kouluttamista ja vaikkapa lapsityön vastustamista.

Mitään erityistä lopputervehdystä Harjuniemi ei haastattelussa halua antaa. Mutta yksi toivomus liiton jäsenille hänellä on:

– Katsokaa omia kengänkärkiä pidemmälle ja toimikaa ja olkaa aktiivisia Rakennusliitossa!

Teksti: Janne Mäkinen, kuvat: Antti Kirves

On varhainen talviaamu itäisessä Helsingissä. Autossa istuu 2 naista, Emma Hyvönen ja Pirita Järvinen. He ovat palaveeranneet aamun aluksi, minne tämän kuun yhteinen työmaakierros suuntautuu ja mitä asioita sillä käydään läpi.

Maalausliike Vilen & Syrjäsen työsuojeluvaltuutettu Hyvönen ja luottamusmies Järvinen ovat jo jonkin aikaa sitten kehittäneet strategiakseen kuukausittaiset kierrokset, joilla kuunnellaan työntekijöiden murheita ja iloja ja viestitään aina jostain ajankohtaisesta asiasta. Yrityksellä on vajaa 60 työntekijää ripoteltuna eri työmaille pitkin pääkaupunkiseutua.

Hyvönen ja Järvinen ovat perustaneet firmalle myös whatsapp-ryhmän, jossa he tiedottavat ajankohtaisista asioista. Ryhmästä on poistettu kommentointimahdollisuus – jotta kenenkään puhelin ei pingaa jatkuvasti – mutta naiset korostavat, että heille itselleen saa aina laittaa yksityisviestiä mieltä askarruttavista asioista.

Luottamustoimi innostaa

Järvisellä on jo toinen kausi meneillään yrityksen luottamusmiehenä. Hyvönen istuu ensimmäistä kauttaan työsuojeluvaltuutettuna. Molemmilla on vahva kiinnostus myös jatkaa luottamustehtävissä.

– On edelleen todella innostavaa olla luottamusmiehenä. Ensimmäinen kausihan on vähän sellaista opettelua. Nyt ollaan Emman kanssa luotu meille kahdelle sopiva tapa tehdä näitä asioita, Järvinen kertoo.

– Työsuojeluvaltuutettuna pääsee näkemään alaa laajemmin ja itsellä on mahdollisuus vaikuttaa toisten rakentajien terveyteen ja turvallisuuteen. Olen tykännyt tästä todella paljon, Hyvönen sanoo.

Molemmat ovat käyneet ahkerasti Rakennusliiton luottamushenkilökoulutuksissa. Järvinen kertoo käyneensä kaikki muut kurssit paitsi työoikeuden. Sekin on suunnitelmissa.

– Olemme molemmat menossa täykkärille eli luottamusmiesten täydennyskoulutukseen tässä kuussa. Olemme molemmat myös mukana Vaikuttaja-koulutuksessa, Järvinen kertoo.

Kumpikin kehuu, että työnantajan kanssa on hyvä keskusteluyhteys.

– Olemme olleet tyytyväisiä. Meillä työnantajakin ajattelee työntekijöiden hyvinvointia, Hyvönen sanoo.

Suojavaatehuoltoa

Päivän ensimmäinen työmaa on Stadin Ammattiopiston uusi rakennus Myllypurossa. Opiston rakennus- ja talotekniikka-alojen koulutus ollaan keskittämässä uuteen rakennukseen. Rakentaminen alkoi kesäkuussa 2021, ja uudet tilat otetaan käyttöön syyslukukaudella 2023. Vilen & Syrjäsen porukkaa on työmaalla töissä 3 kappaletta tekemässä sisävalmistustöitä, parhaillaan on menossa seinien panelointi. Kohteen pääurakoitsijana toimii Fira Rakennus Oy.

Tämänkertaisen työmaakierroksen ilosanomana on työvaatteiden huolto. Rakennusalan edellisessä tessissä vastuu työvaatteiden huollosta määriteltiin selkeästi työnantajan vastuulle. Toteutustapoja voi olla erilaisia. Hyvönen kertoo luottamushenkilöiden ideasta, jolle vielä odotetaan työnantajan kuittausta.

– Ajatuksena olisi, että yritys palkkaa tai järjestää henkilön, joka hakee likaiset vaatteet työmailta, hoitaa niiden pesun ja tuo takaisin. Kaikilla on useammat työvaatteet. Omat vaatteet nimikoidaan ja pannaan pesupussiin, Hyvönen sanoo.

Järvinen kertoo, että he tekivät työnantajaa varten kunnolliset laskelmat sitä, miten systeemi saadaan toimimaan.

– Koko homman idea on, että vaatteet eivät enää kulkeudu kotiin pestäviksi. Pidän siitä, että meillä on vastuullinen työnantaja, joka haluaa ratkaista tämän asian kunnolla, hän toteaa.

Ajatusta teemoitetuista työmaakierroksista on hyödynnetty jo aikaisemmin. Kesällä naiset puhuivat kuumatyöskentelystä, seuraavana oli muistuttaminen työterveystarkastuksista.

Pientä pintaremonttia

Päivän toinen työmaa sijaitsee Helsingin Pihlajistossa. Kauniissa vanhassa lähiössä tehdään yksityisasunnon pintaremonttia kahden naisen voimin.

– Toinen tekijöistä on vasta aloittanut meillä ja toinen taas on pitkän linjan tekijä, joka on juuri tullut takaisin, Järvinen kertoo.

– Olen ollut 20 vuotta Vilen & Syrjäsen palveluksessa, nyt olin 1,5 vuotta MTW Maalaus Oy:ssä sen konkurssiin asti. Oli kyllä helppo tulla takaisin, 40 vuotta maalaustöitä tehnyt Katri Wilen kertoilee.

Wilenin mukaan tällaisia pienempiä asuntojen pintaremontteja tehdään yrityksessä aika vähän, mutta viime vuosina niitä on ollut hiukan useammin kuin ennen.

– Nämä pienet kohteet ovat mukavia tehdä, jaetaan vaan hommat että ”sinä teet tuota ja minä tätä”. Tomppa (toimitusjohtaja Tomi Oksanen) ottaa huomioon sen, että meitä vanhimpia ei laiteta kaikkein raskaimmille työmaille, Wilen sanoo.

Luottamushenkilöt kertovat työvaateajatuksistaan ja lisäävät yrityksen tuoreimman työntekijän whatsapp-ryhmään. Sitten onkin jo aika lähteä eteenpäin.

– Meillä on Emman kanssa todella hyvä yhteistyö. On tosi tärkeää, että toinenkin on innostunut, sillä innostus tarttuu, Järvinen sanoo.

– Me olemme ystävystyneet muutenkin. On kiva, kun on joku, jonka kanssa näitä asioita tekee ja pohtii. Aamuviideltä meiltä lähtee jo toisillemme ekat viestit, Hyvönen kertoo naurahtaen.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Suomalainen moderni arkkitehtuuri on muovannut ihmisten käsitystä hyvinvointivaltiosta.

Arkkitehtuurin tutkija Aleksi Lohtaja aloitti syksyllä Archinfossa yhteiskunnallisen vaikuttamisen asiantuntijana.

– Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen tavoitteena on tehdä suomalaista arkkitehtuuria tunnetuksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Lohtaja on myös mukana arkkitehtuuriin liittyvässä kansalaiskeskustelussa.

– Se voi kuulostaa lobbaustyöltä, mutta itse näen sen niin, että ihmisten olisi koettava rakentaminen ja kaupunkisuunnittelun omaksi asiakseen. Laadukkaan arkkitehtuurin avulla voimme ratkoa akuutteja sosiaalisia, poliittisia ja ekologisia kysymyksiä.

Arkkitehtuuri ei ole vain silmiä hiveleviä wau-kohteita vaan se on jokapäiväisen elämän sujuvuutta. Lohtajan mukaan perinteinen suomalainen arkkitehtuuri on tuottanut toimivia asuntojen pohjaratkaisuja. Hyviä esimerkkejä ovat Helsingin Olympiakylä ja rintamiestalojen tyyppipiirustukset.

– Moni on parjannut 1960–1970-lukujen rakennuskantaa. Koronapandemian myötä huomattiin, että lähiöiden, kuten Helsingin Pihlajaniemen ja Herttoniemen, asunnot ovat pohjien puolesta hyvin toimivia. Nykyisissä gryndikohteissa ei välttämättä ole samanlaista muuntojoustavuutta. Miten valo tulee asuntoon ja miten sitä voi muokata elämäntilanteen mukaan.

Lohtaja haluaisi palata yksinkertaisempiin rakennusratkaisuihin, kuten painovoimaiseen ilmanvaihtoon ja massiivirakenteisiin.

– Koehankkeista pitäisi päästä oikeaan tuotantoon. Itseäni kiinnostaa miten käsityövaltaisia menetelmiä voitaisiin yhdistää teolliseen valmistamiseen.

Lohtaja uskoo, että painovoimaisen ilmanvaihdon ja muurauksen arvostus sekä CLT-elementtien käyttö nousevat Euroopassa lähivuosina. Elementtirakentamisella on oma paikkansa ja sitä voi yhdistää käsityövaltaisempiin rakennustekniikoihin. Samalla se olisi paluuta suomalaisen arkkitehtuurin vanhoihin käytäntöihin.

– Arkkitehdin ja tekijöiden vuorovaikutus on hedelmällinen tapa tuottaa ratkaisuja. Tunnetuin esimerkki on Alvar Aallon punatiilirakennukset Jyväskylän seudulla. Aalto arvosti muurareita ja kysyi heiltä neuvoja ideoiden toteutukseen.

Lohtaja vertaa tilannetta Qatarin urheilustadionien rakentamisurakkaan, joka vaati tuhansien rakennustyöläisten hengen.

– Rakentamisen pitää olla kestävää niin ekologisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisestikin.

Hyvinvointia kaikkialle

Suomessa arkkitehtuuri ei ole samalla lailla politisoitunut kuin vaikkapa Britanniassa, jossa kuningas Charles on arvostellut modernia arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua rumaksi ja kaoottiseksi.

– Suomessa arkkitehtuuri on ollut demokraattista ja sitä on tehty kaikille.

Lohtajan mukaan suomalaista hyvinvointivaltiota rakennettiin 1950–1970-luvulla hajautetusti. Arkkitehtuurin merkkirakennuksia nousi niin kirkonkyliin kuin isoihin kaupunkeihinkin. Tehtaiden ja sairaaloiden työntekijöille tehtiin laadukkaita asuinalueita.

Lohtajan mukaan ihmisten elämänkaarikokemus hyvinvointivaltiosta kiteytyy rakennettuun ympäristöön. Synnytyssairaalasta kouluihin ja kirjastoihin, kotoa tieinfraa pitkin työpaikalle.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves

Muutama vuosi sitten kuopiolainen Heli Kokkonen jäi kesälomalle torninosturinkuljettajan töistään. Silloin hänet tunnettiin töissä eri nimellä ja häntä luultiin mieheksi, vaikka hän oli lapsuudesta saakka tiennyt olevansa nainen. Kokkonen oli elänyt kaksoiselämää: elämää omana itsenään ja elämää piilossa.

Sitten Kokkonen ei enää jaksanut. Kun oli aika palata lomalta, hän soitti seuraavan työmaan vastaavan mestarin pomolle, jonka tunsi jo vuosien takaa, ja kertoi kaiken.

– Hän otti sen asiakseen: muutti nimet ja kaikki työmaiden tietojärjestelmiin, kävi työmaalla sanomassa vastaavalle mestarille, että on tulossa tämmöinen nosturikuski. Hoiti ihanasti ja teki homman helpoksi, Kokkonen kehuu.

Myöhemmin myös liiton työntekijät auttoivat, kun Kokkonen selvitteli henkilötunnuksen vaihtoon liittyviä asioita.

Entä työkaverit? Kokkonen pelkäsi heidän reaktiotaan ja valmistautui jopa alanvaihtoon.

Kaikki meni kuitenkin paljon paremmin, kuin hän olisi osannut odottaa. Kokkonen on edelleen sama ihminen kuin ennenkin, ja niin häneen myös suhtaudutaan. Huumori kukkii työporukassa edelleen. Kukaan ei ole ollut ilkeä päin naamaa.

Kaikki vitsit eivät kuitenkaan työkavereita enää huvita.

– Kerran uusi mies tuli sinne koppiin ja oikein mojovan transvitsin kertoi siellä. Koko ruokakämppä hiljeni ihan täysin, kukaan ei nauranut.

Kokkonen tietää, että selän takana varmasti välillä puhutaan. Jotkut eivät enää tervehdi samalla tavalla, mutta sellaiset työkaverit ovat onneksi aika harvassa.

– Tietysti minun asemanikin on työmaalla semmoinen, että kaikki tarvitsevat minulta palveluita ja apua, niin haluavat olla ystävällisiä, Kokkonen nauraa.

Jälkikäteen Kokkosta on kaduttanut, että hän ei päättänyt kertoa itsestään avoimesti jo aiemmin.

– Elämä olisi voinut olla ihan erilaista. Sain elää tietynlaista helvettiä tämän ajan, kun ei pystynyt olemaan oma itsensä. Se heijastui perhe-elämään ja kaikkeen muuhunkin sitten.

Epäasiallinen kohtelu on yleistä

Vaikka Kokkosella sujuu töissä hyvin, hän on kuullut onnettomampiakin kertomuksia. Moni todellisen sukupuolensa kertonut on kokenut kiusaamista ja syrjintää tai jopa joutunut vaihtamaan työpaikkaa.

Siksi yhdenvertaisuuskouluttaja Anukatariina Saloheimo on kirjoittanut sateenkaari-ihmisille oppaan työsyrjinnän kohtaamiseen. Sen on julkaissut sukupuolen moninaisuuden järjestö Dreamwear Club DwC ry.

Saloheimon transihmisille tekemissä kyselyissä näkyy, että vaikka suhtautuminen on parantunut, ongelmia on edelleen. Työelämässä kohdataan monenlaista syrjintää ja häirintää.

Työsyrjintää on kohtelu, jossa työnantaja asettaa työntekijöitä eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sukupuolen tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Työsyrjintä on rikos, mutta kaikki työmaalla tapahtuva epäasiallinen käytös ei ole syrjintää.

– Vuoden 2020 kyselyssä työkavereiden harrastama kiusaaminen ja häirintä oli yleisempää kuin esihenkilöiden epäasiallinen kohtelu, Saloheimo kertoo.

– On epäasiallista kohtelua, erilaista vitsailua. On sellaista, jossa jätetään porukasta pois. Sitten on ihan häirintää, sekä seksuaalista että sukupuoli-identiteettiin liittyvää.

Asenteiden muuttamisessa esihenkilöt ovat avainasemassa. Jos ilmapiiri on sellainen, että moninaisuus saa olla esillä, ja syrjinnän vastaiset rakenteet ovat kunnossa, jokaisen on helpompi olla oma itsensä.

Varsinaisia työsyrjintätapauksia ei useinkaan viedä eteenpäin, koska syrjityksi tulleella ei ole siihen voimavaroja. Toinen iso ongelma on näytön saaminen. Saloheimon mukaan luottamushenkilö voi auttaa molemmissa asioissa ja olla transihmiselle tärkeä rinnalla kulkija.

Jokainen työntekijä voi omalta osaltaan vaikuttaa työmaan ilmapiiriin jättämällä esimerkiksi transvitsit kertomatta.

– Vaikkei siellä sillä hetkellä ole ketään, joka julkisesti on seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva, niin siinä siitä huolimatta saattaa olla sellainen.

Eikö mitään sitten saa sanoa? Vaikka työpaikalle kuuluisi tietynlainen huumori, täytyy sitä pystyä maailman muuttuessa säätämään. Kaikesta ei tarvitse vitsailla.

– Ole ihmisiksi ihmisten kanssa, Saloheimo tiivistää.

Teksti: Salla Virtanen

A-klinikkasäätiö on addiktioiden asiantuntija.

Maailma ja ihmisten käyttäytyminen muuttuu koko ajan.

– A-klinikkasäätiö on perustettu vuonna 1955 ratkaisemaan päihdehuollon ongelmat. Silloin se tarkoitti alkoholia. Tänä päivänä addiktioiden määrä on laaja ja tuntuu siltä, että niiden määrä lisääntyy koko ajan, A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki toteaa.

Tajuntaa on aina hämärretty mitä erilaisimmilla konsteilla. Huumeita on nyt yhä helpommin saatavilla vaikkapa pimeän verkon kautta. Yhteiskunnan monimutkaistuminen ja vaatimusten kasvu luo tarvetta todellisuuspakoon.

– Meidän pitäisi oppia katsomaan riippuvuuden ilmenemismuotojen taakse. Addiktioissa aivojen palkitsemisjärjestelmä on häiriintynyt ja se saa ihmisen toimimaan epätarkoituksenmukaisesti.

Lopputulos voi olla esimerkiksi huumeriippuvuus, alkoholismi, himokuntoilu tai hallitsematon syöminen. Kaikkia riippuvuuskäyttäytymisen muotoja ei voi niputtaa yhteen, mutta lähes mihin tahansa mielihyvää tuottavaan aineeseen tai toimintaan voi jäädä koukkuun.

– Tämä on nykyajan elämänilmiö. Kukaan ei ole siltä suojassa. Siitä syystä ketään ei saa toiseuttaa.

Huumeita käyttäviä ihmisiä ja alkoholisteja on helppo syyttää omista ongelmistaan ja jättää heidät heitteille.  A-klinikkasäätiö haluaa inhimillistää suomalaista huumepolitiikkaa. Rikostuomioiden sijaan addiktiokoukkuun jääneitä olisi autettava mahdollisuuksien mukaan.

Yksi tapa vähentää haittoja olisi huumeiden käyttöhuoneet. Sitä varten lainsäädäntöä olisi muutettava. Jouhkin mukaan käyttöhuoneiden etu on se, että pistämällä huumeita käyttävät saadaan helpommin tukipalvelujen piiriin. Käyttöhuoneita on jo ympäri Eurooppaa ja ne on todettu toimiviksi.  

– Hygieenisissä oloissa infektiot ja tartuntataudit vähenevät. Yliannostusten estämisellä luotaisiin käyttöturvallisuutta, Jouhki listaa etuja.

Säätiö on puhunut myös naloksoni-reseptien helpomman saatavuuden puolesta. Naloksoni on vasta-aine opioidien yliannostukseen.

– Sitä voi annostella myös nenäsumutteena. Naloksoni kuuluu ensihoitajien varustukseen, mutta myös poliisilla olisi hyvä olla naloksonia, sillä he tulevat usein ensimmäisenä paikalle hätätilanteessa.

Terveysneuvontaan ohjeita THL:ltä

Terveysneuvontakäytäntöjen yhtenäistämisessä koko maassa on Jouhkin mukaan vielä paljon tehtävää.

– THL:n pitäisi organisoida asia uudelleen ja sille antaa määräaika valtakunnallisen ohjeistuksen antamiseen.

Vuodenvaihteessa aloittaneille hyvinvointialueille tämä olisi hyvää perusohjeistusta ja apua resurssien kohdentamiseen.

Aikaisempi rahoituskytkös Veikkauksen ja yleishyödyllisten järjestöjen välillä oli Jouhkin mielestä välttämätöntä purkaa. Arpajaislain muutos selkiyttää tilannetta, kun jatkossa yleishyödyllisen toiminnan rahoituksesta päätetään osana valtion talousarviota.

– Se oli oikea muutos. Olemme joutuneet aiheettomasti kritiikin kohteeksi, jonka mukaan kaikki, mitä teimme pelihaittojen vähentämiseksi, oli arvotonta. Olimme kuitenkin aloittamassa sitä työtä Suomessa.

Parhaillaan puhutaan Veikkauksen monopolin korvaamisesta lisenssijärjestelmällä, joka merkitsee kansainvälisten rahapeliyhtiöiden tuloa Suomen markkinoille.

– Lyhyellä aikavälillä se tarkoittaa pelaamisen lisääntymistä, Jouhki ennustaa.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves

Kutominen on sanattoman kansainvälinen harrastus.

Eläköitynyt putkimies Jyrki Lipponen on ehtinyt tehdä kaikenlaista. Yli 40 vuoden työura ja reilut 30 vuotta ay-toimintaa. Harrastuksina valokuvaus, sienestys, maastoretkeily, kajakkimelonta, avantouinti, hiihtäminen, maantie- ja maastopyöräily. Vasta kutominen räjäytti julkisuuspotin. Yle on tehnyt 2 juttua kutomisharrastuksesta, Kotiliesi haastatteli vanttuiden valmistuttua.

– Työurani aikana vain Kansan Tahto haastatteli minua kerran yhden liittokokouksen alla, Lipponen vertaa.

Tämän lisäksi Lipposen harrastuksista on kerrottu Rakentajassa SAK:n valokuvauskulttuuriapurahan tiimoilta. Kutomisessa Lipposen perimmäisenä ajatuksena on se, että käden taitojen perinne siirtyy edelliseltä sukupolvelta eteenpäin.

– Olin päättänyt, että opettelen villasukan kutomisen eläkkeelle jäätyäni. Sitten työnantaja meni konkurssiin, jouduin pakkolomalle ja eläkeputkeen. Päälle tuli vielä korona.

– Ensiksi tein sukanvarren ja sen jälkeen lähdin käymään äidin luona Raumalla. Hän näytti minulle kädestä pitäen kantapään teon.

Kutominen on hyvää ajankulua eläkeläiselle, joka on tottunut tekemään käsillään töitä.

– Kuvioneuleen teossa on paljon samaa kuin putkitöissä. Kalustaessani kylppäriä olin onnellinen, kun putket olivat suorassa. Kuvioneuletta tehdessä tulee hauska tunne, kun se menee nätisti.

Kutoessaan Lipponen kuuntelee äänikirjoja. Ensiksi hän käytti kaikkien äänikirjapalvelujen ilmaistarjoukset. Nyt ovat vuorossa kirjaston äänikirjat. Yle Areenan kunnolliset suomenkieliset tv-sarjat on jo käyty läpi.

– Englantilaisiin rikossarjoihin pitää keskittyä. Niitä seuratessa tulee helposti virheitä. Oikeata pystyy kutomaan, mutta jännässä paikassa pitää lopettaa. Kerran tein vahingossa naisten vanttuisiin miesten peukalon.

Lipponen on hyödyntänyt vanhaa valokuvausharrastustaan ja perustanut Instagramiin jyrkikutoo-tilin, jolla on lähes 2 300 seuraajaa.

– Kun laittaa villapaidan veden päälle, siitä tulee lähes kolmiulotteinen kuva. Islantilaisvilla ei ime vettä, se kelluu vaikka kuinka pitkään.

Kädet puhuvat kielitaidottoman puolesta

Kutominen on kansainvälinen harrastus. Lipposen vävyn kautta avautui mahdollisuus tavata islantilaismummo, joka oli islantilaisvillapaitojen asiantuntija. Kanssakäymiseen ei tarvittu yhteistä kieltä.

– Puhuimme keskenämme käsin ja kuvin. Näytimme toisillemme erilaisia aloituksia. Se oli hauska kohtaaminen, joka näytti kuinka käsityöt yhdistävät ihmisiä.

Lipposella on monta erilaista kudontatyötä käynnissä.

– Teen villapaidan kanssa vaikkapa pipoa ja sukkaa. Kun villapaidan tekeminen kyllästyttää, kudon välillä jotain muuta. 40 senttiä pelkkää oikeata vaatii väliin vanttuun tekoa. Tilaustöitä on nyt reilun kuukauden työskentelyn verran tekemättä.

Tavoitteena on matkalaukullinen kudontatöitä, joita voisi lähteä kesällä myymään Tampereen Sorsapuistoon. Laukku ei tahdo täyttyä, sillä tutut tilaavat niin paljon töitä.

– Tarkoitus on pistää puistossa samalla putkipihdit myyntiin. Niillä on jo tienattu eläkerahat. Kutominen on tuonut uusia ulottuvuuksia elämään.

Toinen vaihtoehto kutomiselle olisi ollut puutyöharrastus, mutta tarvittavat työstökoneet eivät mahdu tamperelaiskaksioon.

– Minulla on nojatuoli, joka pitäisi verhoilla ja sisuskalut korjata. Opettelen vielä senkin homman, Lipponen uhkailee.

Juna- ja lentomatkoilla kutominen on hyvää ajankulua.

– Kutominen tekee hyvää aivoille. Opettelet koko ajan uutta. Aluksi ohjeen lukeminen on ihan hebreaa. Sitten siihen pääsee pikkuhiljaa sisälle ja hoksaat sen kuvion. Joillakin kielen opiskelu ajaa saman asian, mutta minulle kielet eivät tartu päähän.