Harjuniemi löysäisi kaavamääräyksiä
22.1.2015 Uutiset
Liian tiukat kaavamääräykset esimerkiksi kerrostalon runkomateriaalin osalta saavat tuomion Rakennusliiton puheenjohtajalta Matti Harjuniemeltä. Hänen mielestään rakennusmateriaalin valinnassa ratkaiskoon ennen muuta käyttäjän etu.
Harjuniemi puhui Kivistössä pidetyssä puukerrostalojen työmaapäivässä.
-Rakentamisen päättäjiä ja rakentajia haastetaan nykyisin materiaalivalintoihin asiatietoon, mutta joskus myös mielikuviin ja omalaatuisiinkin perusteisiin vedoten. Kyllä sitten syntyykin mielenkiintoisia päätöksiä. Eivätkö kulmakarvat hieman kohoakin, kun esimerkiksi kerrostalon runkomateriaali määrätään kaavassa, kysyi Harjuniemi.
Suomalaista rakennusalaa on morkattu puun käytön vähäisyydestä. Mistä lienee kysymys? Onhan puun markkinaosuus kaikesta Suomen rakentamisesta 40 prosenttia, kun Euroopassa osuus on maasta riippuen 4-9 prosenttia.
-Omakotitalojen runkomateriaaleissa puulla on 80 prosentin markkinaosuus ja omakotitalojen puuverhouksissa 70 prosentin osuus. Rivitalorungoista 60 ja verhouksista 50 prosenttia on puuta. Lähes kaikki vapaa-ajan rakennukset tehdään puusta, kuten suurin osa maatalousrakennuksista. Puu on kustannuksiltaan kilpailukykyinen vaihtoehto pienimuotoisessa rakentamisessa. Käyttäjät ja rakentajat ovat kyllä tienneet, mitä rakennusmateriaaleja mihinkin käytetään. Niin kuuluukin olla: Käyttäjän etu on, että kuhunkin tarkoitukseen valitaan siihen parhaiten sopiva materiaali. Puun käyttö onkin rakentamisessa melko lailla ”tapissa”.
Harjuniemi muistutti, että nimenomaan metsäteollisuus näkee kerrostaloissa, julkisissa rakennuksissa ja teollisuusrakentamisessa markkinapotentiaalia.
-Näillä aloilla puun osuutta pitää siis voida lisätä. Ovatko rakentajat siis toimineet tähän asti väärin, kun kerrostalot on tehty kivestä, betonista ja tiilestä tai kun hallien runkoina käytetään myös terästä?
-Puuta toki riittää. Suomen metsien kestävät käyttömahdollisuudet ovat 72 miljoonaa kuutiometriä, josta puuta korjataan teolliseen käyttöön noin 56 miljoonaa kuutiota. Käytettävää hiilinielua jäisi siis noin 16 miljoonaa kuutiometriä.
Mitä tapahtuu tälle biomassalle, jos puukerrostalojen markkinaosuus kasvaisi 20 prosenttiin rakennettavista kerrostaloista? Sehän on esitetty tavoitetilana. Hyppäys tarkoittaisi puun käytön vuotuista 200 000 kuutiometrin kasvua, joka on 2 prosenttia Suomen sahojen vuosittaisesta 10 miljoonan kuution tuotannosta, tietenkin sillä edellytyksellä, että käytettäisiin kotimaista puuta. Samalla, kun betoni korvattaisiin puulla ja kipsilevyllä, vähenisivät kasvihuonepäästöt noin 0,03 prosenttia. Sementin valmistushan tuottaa nykyisellään 1 prosentin Suomen hiilidioksidipäästöistä.
Rakennusala saa kuulla, että se ei ota uusia ideoita vastaan. Ei syytös ole perätön, mutta tietty nihkeys uusille keksinnöille on perusteltuakin: Rakentaja vastaa lopputuotteen toimivuudesta vuosien ajan. RIL:n puheenjohtaja Tuomas Särkilahti toteaa blogissaan, että on turvallisempaa vakioida hyviksi havaittuja ratkaisuja, kehittää niitä edelleen ja eliminoida niistä virheiden mahdollisuudet.
Harjuniemen mukaan alaa nimittäin moititaan aiheellisesti myös käyttäjän laiminlyönnistä. Siksi rakennusalan kuuluukin harkita myös materiaalivalintoja ennen kaikkea käyttäjän edun, ei pelkästään esimerkiksi metsäteollisuuden tai valtiollisten, suhdanteiden mukaan vaihtelevien politiikkalinjausten näkökulmasta.
Rakennusten energiatehokkuus on sen hiilijalanjäljen kannalta huomattavasti tärkeämpää kuin rakentamisvaiheen päästöt. Sadan vuoden elinkaaren aikana puisen kerrostalon päästöt eivät käytännössä eroa betonisten talojen päästöistä.
Kaikessa rakentamisessa on pyrittävä hyvään laatuun, energiatehokkuuteen ja älyjärjestelmien käyttöönottoon käyttäjän lähtökohdista. Haasteemme on saada aikaan käyttäjän kannalta toimivimmat, turvallisimmat, laadukkaimmat ja edullisimmat ratkaisut. Materiaalista, joka parhaiten täyttää nämä tavoitteet, kannattaa rakentaa. Puurakentamisen iskukyky paranee parhaiten avoimessa kisassa, jota raamittaa materiaalineutraali viranomaisohjaus. Kehitettävää on suunnittelussa, toteutusjärjestelmien standardisoinnissa, huoltokustannuksissa ja kilpailuolosuhteissa.
Rakennustyömiesten- ja naisten tähänastiset kokemukset kertovat, että puukerrostaloissa on paljon työtä. Rakentamisessa välttämättömän kuivaketjun ylläpito voi parantaa myös työskentelyolosuhteita. Olosuhteet ja työturvallisuus luovat ammattitaidon lisäksi edellytykset laatutyölle. Sitä edistää vakiintuneiden työporukoiden ja alihankintaverkostojen käyttö. Jo lähitulevaisuudessa tämä toimintamalli tuo puurakentamisen taitajille kilpailuedun ja merkittävän siivun kerrostalorakentamisesta, tehtiinpä sitten puusta, betonista tai molemmista.