Vuosisata taaksepäin
Rakentaja-lehti 29.9.2023Kun Suomessa rustattiin köyhäinhoitolakia vuonna 1918, oli yksi sen tärkeistä puolista lainaluonteisuus. Köyhäinapu oli maksettava takaisin, kun sen saajan tilanne parani. Samalla esitettiin myös työlaitosjärjestelmää, mikäli köyhä ei hyvällä suorittanut takaisin saamaansa apua. Pelotteella haluttiin estää se, että järjestelmää käytettäisiin liian paljon.
1970-luvulle tultaessa tuulen suunta oli muuttunut. Yleisiksi yhteiskuntapoliittisiksi tavoitteiksi nähtiin muun muassa köyhyyden poistaminen, tuloerojen tasoittaminen ja toimeentuloa uhkaavien taloudellisten riskien vähentäminen. Köyhyyden poistaminen edellytti aihetta pohtineen sosiaalihuollon periaatekomitean mukaan, että yhteiskunta omaksuu täyden vastuun vähimmäistoimeentulon turvaamisesta jokaiselle jäsenelleen. Väestön elinolosuhteiden parantaminen katsottiin tärkeäksi arvoksi.
Missä olemme nyt? Heiluri ainakin on heilahtanut takaisin vuosisadan alkuun. Köyhyys ja työttömyys on taas yksilön oma vika. Todennäköisesti laiskuuden ja saamattomuuden takia ja tietysti sosiaaliturva on liian avokätinen.
Ilmoille heitetään sellaisia käsitteitä kuin viimesijaisen toimeentulotuen omavastuuosuus. Mistä omavastuuosuus on tarkoitus ottaa? Sosiaaliturvan vastikkeellisuus vastaa tähän kysymykseen; ihminen voidaan pakottaa töihin, muuten talousruuvia kiristetään entisestään. Jo nyt niin sanottua työkokeilua, jossa töihin mennään 9 eurolla päivässä, käytetään työnantajapuolella härskisti hyväksi. Tätä järjestelyäkö halutaan laajentaa?
Hyvinvointivaltiota nakerretaan pala palalta pienemmäksi, kunnes lopputuloksena on yhteiskunta, jossa jokainen pärjätköön omillaan. Sellainen voi olla myös hyvin vaarallinen ja levoton yhteiskunta. Sosiaaliturvan juuret johtavat edellisen vuosisadan vaihteeseen ja Saksanmaalle. Työväestön pahimpia vallankumousintoja haluttiin hillitä tulemalla valtiovallan tasolta hiukan vastaan työntekijöiden taloudellisten huolien tasaamiseksi. Sosiaaliturvalla on yhteiskuntarauhaa takaava vaikutus.
Ehkä se on päässyt unohtumaan.
Johanna Hellsten, päätoimittaja