Toni Malmström
Rakentaja-lehti 14.8.2020Aluetoimitsija
Toni, mitä teet työksesi?
– Olen aluetoimitsija Rakennusliiton Uudenmaan aluetoimistolla. Toimin luottamushenkilöiden ja työsuojeluvaltuutettujen yhteyshenkilönä liitossa. Me aluetoimitsijat käymme työmailla, perehdytämme luottareita ja työsuojeluvaltuutettuja ja vastaamme ringissä puhelimeen, kun jäsenellä on kysyttävää tai ongelmia. Lisäksi selvitämme riita-asioita ja siirrämme niitä eteenpäin liiton lakiosastolle, jos emme itse saa asiaa selvitettyä.
Milloin tulit liittoon töihin ja minkälainen ensimmäinen vuotesi oli?
– Tulin tänne töihin 3 vuotta sitten. Ensimmäinen vuosi oli ihan hurjaa aikaa. Ei edes ehtinyt kunnolla ymmärtää, mitä tapahtuu, kun uusia asioita ja uusia ihmisiä tuli niin vauhdilla eteen. Kaikki tunsivat minut ja minä en tuntenut ketään. Normaalisti tuore toimitsija kerää ensimmäisen vuoden aikana 10 kiloa lisää painoa, kun työt muuttuvat fyysisistä enemmän henkisiksi. Minä heräsin 8 kilon kohdalla, kun olin ollut täällä 10 kuukautta.
Tämäkään vuosi ei ole ollut tavallinen. Miten työsi muuttui maaliskuussa koronapandemian takia?
– Meillä Uudellamaalla tehtiin päätös, että työmaita ei kierretä normaaliin tapaan. Tietysti sitten, jos jotain todella akuuttia tuli, menimme paikalle. Se ei tarkoittanut töiden vähenemistä. Kun siirryimme enemmän toimistohommiin, alkoivat puhelimet soida. Jäseniä askarruttivat koronaan liittyvät asiat, kuten miten se vaikuttaa heidän työhönsä ja työllisyyteensä. Niitä puheluita tuli aivan hirveä määrä.
Yhteiskunta on avautumassa varovasti. Muuttuuko maailmasi taas?
– Toukokuun puolivälissä aloimme valmistella paluuta työmaalle ja nyt kun jonkinlaiset kokoontumisetkin ovat sallittuja, olemme alkaneet varovasti palata työmaakierrosten pariin.
Mikä on parasta työssäsi?
– Tykkään pyöriä rakentajien parissa työmailla, kuulla heidän asioistaan ja auttaa aina kun pystyn.
Mikä on työn raskain puoli?
– Uusia asioita tulee paljon. Juuri kun on opetellut jonkin työttömyyskassan säännön, se muuttuukin. Vaikka rakentaminen oli fyysisesti raskasta, tuntuu, että tässä työssä tulen väsyneempänä kotiin. Sitä ei olisi uskonut. Rakentajana, jos joku homma oli kesken, siihen ei tuotu uutta hommaa ennen kuin edellinen oli tehty. On pitänyt tottua siihen, että keskeneräisiä asioita on kymmeniä. Niistä aina joku nytkähtää vähän eteenpäin, mutta pöytää ei saa täysin tyhjäksi.
Joskus raskautta tuo jäsenten kokema kaltoinkohtelu. Ne tarinat ovat välillä hirveitä. Meillä oli juuri yksi tapaus, jossa virolainen työntekijä oli sairastunut koronaan ja työnantaja potkaisi hänet ulos asunnosta, ettei hän tartuttaisi muita. Liiton ja pääurakoitsijan yhteisellä painostuksella saatiin työnantaja hoitamaan hänelle karanteeniasunto.
Olet paljon tekemisissä ulkomaalaisten työntekijöiden kanssa. Kohdellaanko heitä huonommin kuin suomalaisia?
– Palkkaepäselvyyksien osalta kyllä. Tietysti nuoriin ja kokemattomiin suomalaisiinkin kohdistuu erilaista kaltoinkohtelua kuten perusteettomia irtisanomisia, mutta alipalkkaus kohdistuu ulkomaiseen työvoimaan. Muitakin epäselvyyksiä on. Teimme toukokuun puolessa välissä vinkkien perusteella tarkastuksen 2 työmaalla 15 ulkomaiseen rakennusalan yritykseen ja niistä 3:ssa oli asiat kunnossa.
Miten pidät kaiken härdellin keskellä huolta omasta jaksamisestasi?
– Olen harrastanut pitkään juoksua, muun muassa polkujuoksua ja ultrajuoksua. Nyt siihen on ollut vähemmän aikaa, mutta vieläkin juoksentelen jonkun verran. Lisäksi harrastan maastopyöräilyä. Myös se, kun perheen kanssa puuhastelee jotain ihan muuta, lepuuttaa nuppia.
Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten