Tärinätauti vei työkyvyn - Rakennusliitto

Takaisin

Tärinätauti vei työkyvyn

24.3.2022

Kavalasti hiipivää tautia ei huomaa ennen kuin on liian myöhäistä. Sitten edessä voi olla taistelu vakuutusyhtiön kanssa.

Heikki Turunen alkaa olla lopen kyllästynyt vakuutusyhtiöiden kanssa vääntämiseen.

Maanrakentaja Heikki Turunen astui työelämään infra-alalle vuonna 1986. Hän aloitti maanrakennuskoneen kuljettajana ja ajoi välillä myös turvekonetta. Vuonna 1989 työt vaihtuivat louhintaan.

– Siihen aikaan kivimiehet kalliolouhinnassa porasivat käsikoneilla. Tein niitä hommia 28 vuotta putkeen. Sinä aikana laitteisto toki kehittyi paremmaksi, mutta työn muut fyysiset rasitteet pysyivät samoina, Turunen kertoo.

Turunen alkoi saada tärinätaudin ensimmäisiä oireita jo 1990-luvun alkupuolella. Hän meni Kirkkonummen terveysaseman lääkärin puheille käsien puutumisen ja kylmyyden takia.

– Puheeni ohitettiin lääkärin toteamuksella ”raskas työ”. Minua ei tutkittu sen kummemmin. Jotenkin itsekään en sitten ajatellut enää asiaa työkiireiden keskellä, halusin vain tehdä töitä.

Vakuutusvääntö alkaa

Arvaahan sen, että käsien ongelmat eivät jääneet siihen, vaan ongelmat jatkoivat pahenemistaan.

– Aloin ihmetellä, mistä on kyse, kun kädet jäätyivät ulkona, vaikka olisi käyttänyt minkälaisia hanskoja. Lisäksi ne alkoivat puutua öisin niin pahasti, että heräsin siihen. Tuntui siltä, kuin olisi ollut kädet täynnä tikkuja. Aloin myös tiputella tavaroita, kun ote ei pitänyt, Turunen sanoo.

Turunen meni uudelleen lääkäriin vuonna 2017, kun oireet eivät lähteneet paranemaan, vaikka hän jäi pois työelämästä. Silloin oireita alettiin tutkia. Tähän mennessä Turusella on 14 eri huippulääkärin lausunto työkyvyttömyydestä, joukossa muun muassa Työterveyslaitoksen asiantuntijoita, työterveyslääkäreitä ja HUS:in huippu-erikoislääkäreiden arvioita. Kyseessä on tärinätauti ammattitautina.

– Siitä alkoi sitten vakuutusyhtiöiden vääntö. Työkyvyttömyyseläkettä käsitellään nyt vakuutusoikeudessa. Vakuuttajana siinä on Varma. Tapaturma- ja ammattitautivakuutus on Pohjolassa, joka on päättänyt, että olen 30-prosenttisesti työkykyinen. Kyllä tämä on aika raskasta, kun asian piti jo olla ratkennut oikaisulautakunnassa, että olen 100-prosenttisesti työkyvytön.

Ongelma on ammattitautikorvauksen osalta siinä, että vaikka Turusen työkyvyttömyyden on todennut jo valtava joukko lääkäreitä, Pohjola haluaa hänen käyvän läpi heidän ammatillisen kuntoutuksen selvityksensä, jossa Turusen tutkisi vielä yksi Pohjolan määrittämä lääkäri ja päätökset tehtäisiin sen jälkeen.

Raskas taistelu

–Moni tyytyy vakuutusyhtiöiden ensimmäiseen päätökseen. Jollen olisi saanut apua Rakennusliitolta, minäkin olisin lirissä. Niiden, jotka eivät kuulu liittoon, täytyy tyytyä, kun ei yksi ihminen pysty edes ymmärtämään vakuutusprosessin monimutkaisuutta, Turunen toteaa.

Turusesta on tuntunut monta kertaa siltä, että hän haluaisi luovuttaa.

– Aina pitää kerätä voimat uudelleen, sillä muutenhan käy niin, että kaikki haitat jätettiin työntekijälle. Nyt on aika saada myös korvaus.

Turunen haluaa myös varoittaa nuoria rakentajia siitä, mitä fyysisesti raskas ammatti voi aiheuttaa.

– Ei se työn raskaus nuorena tunnu. Silloin jaksaa kantaa vaikka koko maailman. Nyt se tuntuu. Tämä sairaus on salakavala; kun alkaa tajuta tilanteen, on jo liian myöhäistä.

Turusella on nyt työurasta muistona kädet, joiden hermoradat ovat vahingoittuneet. Vaikka kesällä olisi 20 astetta lämmintä, kädet ovat jääkylmät. Kahvikuppi voi pudota kourasta tuosta noin vaan. Ja jopa tämän lyhyen haastattelun aikana puhelinkäsi puutui tunnottomaksi.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Jukka Nissinen