Rakentajan eväät 6/2020 - Rakennusliitto

Takaisin

Rakentajan eväät 6/2020

25.9.2020

Onko eineslihiksistä mihinkään?

Moni meistä rakastaa kunnon lihapiirakkaa: lämmintä, tuoretta, tuoksuvaa ja juuri sopivan rasvaista. Kovin terveellistähän lihis ei ole, mutta jos työmaalla hiukoo huolella, lihapiirakka avittaa pahimman yli. Maku tietysti olisi parhaimmillaan vastaleivottuna, mutta aika usein on turvauduttava valmistavaraan. Nappasin testiin kolme lähikaupoistani löytyvää lihistä.

Vaikka lihis tavataan nauttia mausteiden ja höysteiden – ketsupin, sinapin, raa’an sipulin ja kurkkupikkelsin tai suolakurkun – kera, makuvertailua varten nautin lihapiirakat ilman niitä. Hyvän lihiksen nimittäin pitää maistua joltain jo sellaisenaan.

Testasin myös kaikki piirakat sekä kylminä että lämmitettyinä. Koska mikrossa lihapiirakoista tulee saman tien tulikuumia, kuoren rasvan maku helposti korostuu ikävällä tavalla. Siksi aina kun vain on mahdollista, lämmitän market-lihikset uunissa. Kiireen keskellä lihapiirakka tulee tosin usein hotkaistua sellaisenaan, lämmittämättä.

Yksi grahamversio,kaksi klassikkoa

Saarioisen Graham-lihapiirakka mainostaa olevansa ”muheva ja makoisa”. Jälkimmäistä se onkin, mutta muhevaksi en kutsuisi. Pikemminkin graham-lihiksen kanssa hampaat joutuvat hommiin: tässä lihiksessä on reippaasti purupintaa!

Grahamkuori narskuu kivasti hampaissa, eikä kuoresta jää näppeihin rasvan tuntua. Suutuntumaltaan miltei ryynimäisessä pikkulihiksessä on vertailun lihiksistä eniten lihaa suhteessa kuoreen, joskin jauheliha voisi olla mehevämpää. Graham-lihapiirakka on myös testikolmikon ainut, joka tuoksuu – ja hyvälle. Suolaus sen sijaan on niin maltillinen, että sitä voi lisätä halutessaan. Itse maustaisin tämän tujulla dijonsinapilla tai Turun Väkevällä Sinapilla.

HoviRuoka Lihapiirakan pakkauksessa lukee ”rypsiöljyssä rapeaksi paistettu”. Ensi puraisulla rapeus on kuitenkin tiessään: lihis ei maistu oikein miltään, suuhun jää lähinnä rasvan maku ja jauhomainen yleisfiilis. Miinusta tulee myös vaimeasta tuoksusta.

Sisuskaan ei säväytä: lihaa on kuoreen nähden selvästi vähemmän kuin grahampiirakassa, ja jauhelihaseoksessa on omaan makuun turhan paljon riisiä. Johtuneeko sitten riisin määrästä, että tämä lihis on melkoisen kuiva? Neutraali, ei sinänsä pahanmakuinen, mutta lattea kokonaisuus, joka tarvitsee aimo annoksen mausteita ja täytteitä.

Kolmikon kookkain pussi on Koskikylän Lihapiirakka, jossa on peräti 8 lihapiirakkaa. Mainoslauseita tai omakehuja kääreestä ei löydy. Näppituntuma on melko nahkea. Sisuksen liha-riisiseos sen sijaan on mehevämpi, maukkaampi ja ilmavampi kuin HoviRuoan lihiksessä. Kokonaisuutta nostaa myös onnistunut suolaus.

Koskikylän Lihapiirakka ei ole hassumpi esitys, vaan varmasti monen makuun taipuva hyvä peruslihis, josta tulee mieleen lapsuuden hiihtoreissut. On tyystin makuasia, pitääkö enemmän tästä vai grahampiirakasta. Omaksi suosikiksi nousee graham, koska pienestä koostaan huolimatta siinä on eniten ”syötävä”.

Teksti ja kuva: Sanna Pöyry