Harmaan talouden jäljillä
Rakentaja-lehti 3.11.2023Tommi Lehtisen oppikouluna toimi Olkiluodon ydinvoimalatyömaa.
– Olin töissä Olkiluoto 3:n Verohallinnon neuvontaprojektissa siitä asti, kun työmaa alkoi. Se toi minulle paljon ymmärrystä, mitä tulee ulkomaalaisiin työntekijöihin, verotukseen ja viranomaisvelvoitteisiin. Työskentelin OL3 neuvontaprojektin parissa vuoteen 2011 saakka, jolloin siirryin eri Verohallinnon yksikköön ja uusiin tehtäviin liittyen juuri rakennusalaan. Olen samalla tiellä edelleen eli näiden asioiden kanssa tekemisissä, verohallinnon ylitarkastaja Tommi Lehtinen kertoo päätymisestään rakennusalan harmaan talouden asiantuntijaksi.
Lehtinen toimii Verohallinnon asiakkuusyksikössä harmaan talouden torjunnassa. Suomi on käynyt Lehtisen tähänastisen reilun 20 vuotisen uran aikana läpi suuria muutoksia.
– Kun Olkiluodon rakentaminen alkoi, oli Satakunnan alueella kirjoilla joitakin kymmeniä ulkomaalaisia ja OL3-projektin myötä Satakuntaan odotettiin tuhansia ulkomaisia työntekijöitä. Silloin ei ollut veronumeroita ja työntekijät rekisteröitiin paikallisessa maistraatissa. Jouduimme opettelemaan sitä kenttää ja kaikkea, mitä siihen liittyy.
Talouden taantuma tuo riskejä
Suomessa on menty viime vuosina kriisistä kriisiin. Miten tämä näkyy harmaan talouden torjunnassa?
– Tiedämme kokemuksesta, että silloin kun menee huonosti ja katteet pienenevät, yrityksissä karsitaan kuluja. Yksi tapa on miettiä, millä hinnalla ostetaan palveluita, joita ei tuoteta omalla väellä. Sitten meidän korviimme kantautuu tietoja urakkahinnoista, jotka eivät kuulosta siltä, että niillä pystytään huolehtimaan kaikista velvoitteista, Lehtinen kertoo.
– Tulee kiusaus ottaa vastaan niitä halvimpia tarjoajia, vaikka tiedetään, että liikkeellä on vähän kaikenlaista toimijaa, hän jatkaa.
Lehtinen kuitenkin toteaa samaan hengenvetoon, että toisissa yrityksissä kustannuksia ei lähdetä karsimaan laadun kustannuksella, vaan tiedostetaan, että voi tulla kalliiksi korjata, jos aliurakoitsija tekee sutta ja sekundaa.
– Toivoisin, että se kehitys sosiaalisesti vastuullisempaan liiketoimintaan, joka oli nousussa vielä ennen koronaa, ei nyt jäisi huonommassa taloudellisessa tilanteessa taka-alalle. Tiedän, että huonoina aikoina halutaan keskittyä ydinliiketoimintaan, mutta pitäisi pystyä miettimään myös jatkuvuutta oman tuloksenteon kannalta. Päätoteuttajatasolla on varmasti myös nähty hyötyjä sosiaalisesta kestävyydestä, kun työmailla toimii kunnollisia firmoja ja tekijöitä ja laatu on hyvää.
Lehtinen myös toivoo – henkilökohtaisesti – että yritykset pyrkisivät itse ja vaatisivat myös yhteistyökumppaneiltaan läpinäkyvyyttä.
– Esimerkkinä tästä on tilanne, jos esimerkiksi aliurakoitsija esittää päätoteuttajalle, että meillä hoidetaan hommat kunnolla. Todellisuudessa työt on ketjutettu seuraavalle firmalle, mutta silti työntekijät esitetään olevan ketjun ensimmäisen lenkin palveluksessa. Jos tähän (kuka kenellekin työskentelee) saataisiin läpinäkyvyyttä, siitä hyötyisivät sekä viranomaiset että reilusti toimivat yritykset. Pelisääntöjä noudattamattomat yritykset tekevät toiminnan vaikeammaksi sääntöjä noudattaville yrityksille.
Yhteistarkastuksilla tehoja
Haastattelun tekoviikolla verottajalla, Eläketurvakeskuksella ja Avin työsuojelun vastuualueella on meneillään yhteinen tarkastusviikko rakennustyömailla. Viranomaisyhteistyö tuo etuja myös tarkastusten kohteille.
– Silloin emme työllistä työmaan hallintoa yksi kerrallaan, joten hekin pääsevät vähemmällä, kuin jos viranomaiset kävisivät tarkastuksillaan yksi kerrallaan. Toisaalta meidän on laajemmalla ryhmällä helpompi käydä isompiakin työmaita läpi, Lehtinen kertoo.
Jokainen viranomainen tekee työmaalla omaan toimivaltaansa kuuluvaa valvontaa.
– Mutta olemme tietoisempia toistemme tekemisistä ja tietoja voidaan vaihtaa salassapitosäännösten puitteissa. Verottaja valvoo pääosin rakentamisen tiedonantovelvollisuutta eli tietoja, joita hyödynnetään rakennusalan yritysten ja työntekijöiden verovalvonnassa.
Lehtisen mukaan yhteisvalvontakäynneistä on jo niin paljon kokemusta, että viranomaiset alkavat tuntea toistensa työn sisällön paremmin. Silloin tiedetään myös ristiin, minkälaisista asioista toinen virnaomainen saattaisi olla kiinnostunut.
– Me voimme omassa valvonnassamme huomata tietoja, jotka kiinnostaisivat esimerkiksi tilaajavastuuta valvovaa viranomaista. Näistä on mahdollista sitten antaa valvontailmoitus Aville.
Aina viranomaisten tietojenvaihto ei vieläkään ole mahdollista. Suomessa ei ole käytössä yhtä lakia, joka säätelisi viranomaisten tietojenvaihtoa, vaan jokaisella viranomaisella on omansa.
– Verohallinnon oma-aloitteisen tietojenvaihdon näkökulmasta esimerkiksi tilaajavastuulakia koskeva lain muotoilu on toimiva, sillä se mahdollistaa tietojenvaihdon silloin, kun asialla ”saattaa olla merkitystä” tilaajavastuulain valvonnassa. Osasta tapauksia sen sijaan tietojenvaihtoa voi esimerkiksi tehdä Verohallinnon omasta aloitteesta vain, jos kohteena olevasta rikoksesta voidaan tuomita enemmän kuin 6 kuukautta vankeutta, eli kynnys on korkea tai sitä voi olla vaikea tulkita, Lehtinen selventää.
Viranomaisyhteistyö kuitenkin toimii vuosi vuodelta paremmin, rajoitteistaan huolimatta.
Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Antti Kirves