Tapaturmavakuutuskeskus on julkaissut tuoreet työtapaturmatilastot, joiden mukaan työtapaturmien määrä on lisääntynyt. Vuonna 2024 suomalaisille palkansaajille sattui 115 000 työtapaturmaa, joista 91 000 oli työpaikkatapaturmia ja 24 000 työmatkatapaturmia. Edellisvuoteen verrattuna työpaikkatapaturmat lisääntyivät 4 prosenttia ja työmatkalla sattuneet tapaturmat peräti 10 prosenttia.
– Työtapaturmien määrän kehitys on kulkemassa valitettavasti väärään suuntaan ja luvut ovat huolestuttavia. Työpaikoilla tulee kiinnittää voimakkaammin huomiota työturvallisuuteen, jotta tapaturmien määrä saadaan laskuun”, Työturvallisuuskeskuksen toimitusjohtaja Timo Koskinen toteaa.
Suurimpien toimialojen osalta korkein työpaikkatapaturmien taajuus oli rakentamisen toimialalla ja toiseksi korkein yksityisellä terveys- ja sosiaalipalvelualalla. Työpaikkatapaturmien lukumäärät kuitenkin laskivat rakentamisen toimialalla, teollisuudessa sekä hallinto- ja tukipalvelutoimialoilla edellisvuoteen verrattuna.
Työpaikkatapaturmista suurin osa (23 %) aiheutui työntekijän liukastumisesta, horjahtamisesta tai kompastumisesta. Toiseksi eniten työpaikkatapaturmia aiheutui erilaisiin esineisiin osumisesta tai kolhiintumisesta (16 %).
Väkivalta tai järkyttävä tilanne oli viidenneksi yleisin työpaikkatapaturman aiheuttaja. Väkivallasta aiheutuneiden työpaikkatapaturmien määrä myös kasvoi edellisestä vuodesta selvästi. Näitä kirjattiin viime vuonna 7 700 työpaikkatapaturmaa, kun tätä edellisenä vuotena näitä ilmoitettiin vakuutusyhtiöille lähes 1 500 vähemmän.
– Väkivallasta johtuvien työpaikkatapaturmien määrä on kasvanut jo kymmenen vuoden ajan hoito- ja oppilaitoksissa sekä päiväkodeissa. Tämä näkyy erityisesti hoivapalveluiden, terveydenhuollon ja sosiaalialan työntekijöiden työpaikkatapaturmissa”, Janne Sysi-Aho tapaturmavakuutuskeskuksesta toteaa.
Työtapaturmat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi
Työtapaturmista aiheutuu yhteiskunnalle ja työpaikoille miljardien eurojen kustannukset vuosittain. Lisäksi ne vaikuttavat lukemattomien ihmisten ja perheiden hyvinvointiin ja toimeentuloon.
– Tuoreet tilastot osoittavat, että nyt viimeistään työturvallisuuden on noustava työpaikoilla ykkösprioriteettien joukkoon. Fakta kuitenkin on, että lähes kaikki työtapaturmat olisivat estettävissä ennakoinnilla ja paremmalla turvallisuuskulttuurilla. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa tähän – ei työnantajien näkökulmasta eikä inhimillisesti tarkastellen, Timo Koskinen painottaa.
Työtapaturmien vähentäminen edellyttää, että työturvallisuus ja sen johtaminen ovat osa arkea ja työpaikan toimintakulttuuria. Jokaisen työyhteisön jäsenen on tunnettava oma roolinsa ja vastuunsa turvallisuuden edistämisessä ja toimittava niiden mukaisesti.
Monilla meluisilla työpaikoilla käytetään musiikin kuunteluun tarkoitettuja vastamelukuulokkeita kuulonsuojaimina, vaikka ne eivät suojaa melulta.
– Olemme törmänneet työpaikkatarkastuksissa toistuvasti tilanteeseen, jossa meluisassa työympäristössä työntekijät käyttävät omia musiikin kuunteluun tarkoitettuja kuulokkeita tai nappikuulokkeita kuulonsuojaimina. Huolimatta siitä, että näissä kuulokkeissa voi olla vastamelutoiminto, ne eivät ole lainsäädännön edellyttämiä henkilönsuojaimia, tarkastaja Rami Laine Länsi- ja Sisä-Suomen Avin työsuojelun vastuualueelta kertoo.
Kuulonsuojainten tarkoitus on suojata kuuloa haitalliselta melulta ja estää kuulovaurion syntyminen. Suomessa meluvamma on yhä yleisin ammattitauti. Kuulonsuojaimia on käytettävä työssä aina, kun melualtistus ylittää 85 desibeliä dB(A). Työntekijä on kuitenkin oikeutettu saamaan kuulonsuojaimet käyttöön, kun melualtistus on yli 80 dB(A).
Tietoa osin puuttuu
– Rakennustyömailla asianmukaiset kuulonsuojaimet kulkevat usein työntekijän mukana kypärään kiinnitettynä, jolloin ne ovat myös helposti saatavilla. Viihdekäyttöön tarkoitettujen kuulokkeiden käyttöä esiintyy useammin työvaiheissa, joissa työnantajan valvonta on vähäisempää tai työstä ei synny niin paljon melua, että se miellettäisiin kuulovauriolle altistavaksi, Laine kertoo.
Laineen mukaan tarkastajien tekemiin huomautuksiin on reagoitu pääasiassa positiivisesti.
– Joissakin tapauksissa asia on herättänyt hämmennystä, kun henkilönsuojaimeksi tyyppihyväksyttyjen kuulonsuojainten ja viihdekäyttöön tarkoitettujen vastamelukuulokkeiden eroa ei kaikilta osin ole ymmärretty.
Vastamelukuulokkeet leikkaavat häiritsevää melua tehokkaastikin, jolloin käyttäjälle saattaa tulla vääränlainen turvallisuudentunne kuulokkeiden melunvaimennusominaisuuksista.
– Viihdekäyttöön tarkoitetuilta vastamelukuulokkeilta ei edellytetä samankaltaisia testauksia ja tyyppihyväksyntää kuin henkilösuojainkäyttöön tarkoitetuilta kuulonsuojaimilta. Näin ollen kuulokkeet saattavat päästää läpi sellaista melua tai taajuuksia, jotka altistavat kuulovauriolle.
Melulle altistumista on rajoitettava
Työturvallisuuslain mukaan työntekijän altistuminen melulle on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei siitä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle. Työnantajan on tunnistettava melua aiheuttavat tekijät ja selvitettävä työntekijöiden mahdollinen altistuminen melulle. Työnantajan on arvioinnin perusteella poistettava melun vaarat ja haitat tai vähennettävä niitä niin paljon kuin mahdollista.
– Työnantajien tietotaito ja ymmärrys kuulonsuojauksesta on pääsääntöisesti melko hyvällä tasolla. Asianmukaisia kuulonsuojaimia on yleensä työpaikoilla tarjolla, mutta suojainten käytön valvonnassa voi olla vielä parannettavaa, Laine toteaa.
Laine arvelee, että jos suojainten asianmukaisen käytön valvonta on työpaikalla vähäisellä huomiolla, saattaa työntekijälle tulla ajatus soveltaa kuulonsuojausta itselleen sopivimmalla tavalla.
– Tällöin voidaan olla tilanteessa, jossa kuuloa ei ole suojattu olosuhteiden vaatimalla tavalla.
Melun äänitasosta ja taajuudesta riippuen suojaimet on valittava niin, että työntekijä on melulta suojassa, mutta kuulee tarvittaessa esimerkiksi hälytys- ja varoitusäänet. Jos työssä on tarve kommunikoida, valitaan suojaimet, jotka tämän mahdollistavat.
– Kun suojainten käyttötarve on riskinarvioinnissa tunnistettu ja määritelty, on työntekijöiden käytettävä työnantajan tarjoamia suojaimia, Laine muistuttaa.
Tärinäaltistus on työvälineiden kehittymisestä huolimatta yhä iso työterveysongelma. Yli 59 prosenttia Rakentaja-lehden tärinäaltistuskyselyyn vastanneista kertoi, että heillä oli sormien puutumista ja pistelyä. Artikkelin sitaatit ovat kyselyyn tulleita vastauksia.
– Lähden töistä kotia ja puutuneet kädet vaivaavat sen jälkeen.
– En tiedä, koska se raja-arvojen mukaan ylittyy. Pidän taukoja aina kun käsissä tuntuu.
– Irrotan käden piikkarista, kun sormet puutuvat.
Huomattavasti vakavampia oireita eli kylmäsormisuutta tai lisääntynyttä kylmäherkkyyttä oli lähes 28 prosentilla vastaajista. Kylmäsormisuus on loppuiän pysyvä vaiva.
– En tee enää kyseistä työtä. Terveys ehti mennä jo. Pääsärky lopetti sahaamisen.
Työkalujen tärinäarvot eivät ole työntekijöiden tiedossa. Lähes 84 prosenttia vastaajista kertoi, ettei heitä ole informoitu asiasta. Tärinäaltistuksen ehkäiseminen kuuluu työnantajan vastuulle. Esimerkiksi ammattilaisten sähkötyökaluvalmistajien nettisivuilla on tärinäarvon ja altistusajan mukaan tehtyjä laskentataulukoita.
– Useammin käytettävissä koneissa, esimerkiksi poravasarassa, on jo valmistajan takaama hyvä tärinänvaimennus.
– Luen raja-arvoista nyt ensimmäistä kertaa elämässäni.
Jatkuvaa tärinää
Rakentajat käyttävät paljon erilaisia sähkötyökaluja. Vastaajista 82,5 prosenttia käytti niitä päivittäin. Perinteisten käsityökalujen päivittäisiä käyttäjiä oli lähes 80 prosenttia vastaajista. Vibraattoreita tärisytteli reilu neljännes vastaajaa työpäivän aikana. Työkoneiden päivittäistä tärinää koki reilut 19 prosenttia vastaajista. Maantiivistykseen käytettyjä työkoneita ajoi päivittäin 18,5 prosenttia vastaajista.
Reilu neljännes käytti tärinään altistavia työkaluja yli 6 tuntia päivässä. 4–6 tuntia päivittäistä työkalujen käyttöä kertyi 22 prosentille vastaajista. Lähes puolet vastaajista todennäköisesti ylittää tärinäaltistuksen riskirajan.
– Itse tietysti yritän vähän jaksottaa työtäni, mutta menee väkisin yli välillä.
– Porarit vaihtoivat siltatyömaalla uuden mittauslaitteen, kun edelliseen tuli rajat täyteen.
– Välillä joku toinen käyttää tärylätkää ja piikkauskonetta kaivojen irrotuksessa eli kierrätetään työtekijöitä.
– Jatkan elämää ja kiroan herroja.
Vastaajat toivoivat enemmän tiedotusta, parempia työolosuhteita, aktiivisempaa työterveyshuoltoa ja työnantajien roolia sekä käytännönläheistä tutkimusta ja valvontaa. Näiden toimenpiteiden avulla voitaisiin parantaa työturvallisuutta ja vähentää tärinäaltistuksen aiheuttamia terveysongelmia.
– Otapa tommonen asia puheeksi noiden vanhojen jäärien kanssa, niin…
Rakentaja-lehden tärinäaltistuskyselyyn vastasi 1 701 jäsentä. Kyselyn tulokset ovat tilastollisesti merkittäviä vastaajajoukossa. Vastanneiden kesken arvottiin 3 S-ryhmän lahjakorttia ja ne on toimitettu arvonnan voittajille.
Valkosormisuus on sitä kirjaimellisesti.
Mitä avovastaukset kertovat?
Toimituksessa louhittiin tekoälyn voimin ”Mitä teet silloin, kun päivittäinen tärinäaltistuksen raja-arvo on täyttynyt?” -kysymyksen vastaukset. Sitaatit ovat suoria lainauksia avovastauksista.
Suuri osa vastaajista ei ollut tietoinen päivittäisestä tärinäaltistuksen raja-arvosta. Monet eivät tienneet, että tällainen raja-arvo on olemassa, tai eivät olleet kuulleet siitä työpaikallaan.
Monet vastaajat ilmoittivat jatkavansa töitä normaalisti, vaikka raja-arvo olisi täyttynyt. He mainitsivat, että työ on tehtävä loppuun, eikä raja-arvojen täyttyminen vaikuta heidän työskentelyynsä. Erityisesti ulkomaalaisten työntekijöiden oli hankala kieltäytyä tärinäaltistuksen rajat ylittävistä töistä.
– Mikä on raja-arvo?
– Jatkan työtäni. Ei olla puhuttu töissä tärinän vaikutuksista, taikka puututtu liikakuormitukseen.
– Ei mitään hajua, en edes tiedä mikä on tärinäaltistuksen raja-arvo.
– Työtä ei keskeytetä asfalttialalla. Jyränkuljettamisessa sekä tärylätkän käytössä ei mahdollisuutta välttyä tärinältä.
– En ole raja-arvosta kuullutkaan.
– Jos tietäisin raja-arvon, niin varmaankin vähentäisin tärinää.
Avovastauksissa näkyi jonkin verran yritysten työsuojelun taso. Joissakin firmoissa asiat hoidetaan hyvin, osassa ei piitata pätkääkään.
– Kun päivittäinen tärinäaltistuksen raja-arvo on täyttynyt, lopetan tärinäaltistusta aiheuttavat työt ja pidän tauon. Lisäksi varmistan, että käytän tarvittaessa suojaimia ja noudatan työpaikan ohjeita tärinän vähentämiseksi.
Raja-arvoista ei piitata
Muutamat vastaajat mainitsivat, että heidän esimiehensä tai työterveyshuolto eivät yleensä reagoi raja-arvon täyttymiseen. Joissakin tapauksissa työntekijät olivat saaneet ohjeita työterveydestä, mutta esimiehet eivät olleet reagoineet tilanteeseen.
– Jatkan hommia, koska ei ole vaihtoehtoja. Aika äkkiä varmaan saisi potkut, jos pidättäytyisi tekemästä hommia.
– Koko päivä piikataan.
– En tiedä mikä se raja on. Viime kesänä hioimme työparini kanssa talon seiniä hiomakoneilla 2 viikkoa vähintään 7 tuntia päivässä.
– Lääkärini ilmoitti, että varaa aika työterveyteen tarvittaessa. Esimieheni ei yleensä reagoi raja-arvon täyttymiseen. Kerran tai pari olen saanut työparin vähentämään altistusaikaa. En saanut siirtoa pois tärinäaltistuksesta, joka on siis päivittäin 7–8 tuntia, siitä noin 6 tuntia jatkuvana altistuksena.
– Yleensä vuoro kestää 12 tuntia samalla koneella.
– Työnjohto ei ole maininnut sanallakaan mistään tärinäarvojen täyttymisistä.
– Voisin lopettaa työt, mutta työnjohdolla ei oikein ole vielä ymmärrystä tähän asiaan. Pitelen pitkin päivää taukoja, jotta kädet ei puutuisi niin paljon.
– Yksin työskennellessä ei voi jakaa työtehtävä. Voi mennä päiviä samaa työvaihetta tehden. Esimerkiksi seinien hiomisessa tai etuputsina pinnoista paakkujen piikkaamisessa.
– Aikaisempina vuosina porasin paineilmakiviporalla. Porattiin usein koko työvuoro, ei ollut mitään raja-arvoja.
Useat vastaajat kertoivat kokevansa fyysisiä oireita, kuten ranteiden ja hartioiden kipua, sormien turpoamista ja valkosormisuutta. Oireiden ilmetessä he pitivät taukoja tai vaihtoivat työtehtäviä.
– Jos huomaan häiritseviä oireita, pidän lyhyen tauon tarvittaessa. En mielestäni käytä työkaluja niin paljon, että mahdolliset oireet olisivat välttämättä tärinän aiheuttamia. Niille voi olla myös muita syitä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tietämättömyys tärinäaltistuksen raja-arvoista on yleistä, ja monet työntekijät jatkavat töitä normaalisti raja-arvon täyttyessä. Taukojen pitäminen ja työtehtävien vaihtaminen ovat yleisiä keinoja vähentää tärinäaltistusta, mutta työnantajien ja työterveyshuollon rooli tilanteen hallinnassa vaihtelee.
Työturvallisuuslaki edellyttää, että rakennustyömaalla on tehty vaarojen selvittäminen ja arviointi sekä työterveyshuollon työpaikkaselvitys. Lähes puolessa vuonna 2024 tehdyissä rakennusalan työpaikkojen tarkastuksissa oli puutteita vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa.
Työmaan fyysisen kuormituksen tunnistamisessa sekä kuormitusta vähentävien toimenpiteiden nimeämisessä työterveyshuollon lakisääteiset työpaikkaselvitykset ovat avainasemassa.
Työsuojelutarkastuksissa joka kolmannella työpaikalla havaittiin työterveyshuollon työpaikkaselvityksissä puutteita tai selvitys oli kokonaan tekemättä.
Hyvä putoamissuojaus, telineet ja kulkutiet parantavat sekä turvallisuutte että työn sujuvuutta. Kuva: Jukka Nissinen
Avien työsuojelun vastuualueiden tarkastajat tekivät vuonna 2024 yhteensä 2400 tarkastusta 1900 rakennustyömaalle koko Suomessa. Tarkastajat antoivat näillä tarkastuksilla yhteensä 2880 toimintaohjetta ja 928 kehotusta. Työsuojelutarkastaja antaa vähäisemmistä puutteista kertomuksessaan toimintaohjeet niiden korjaamiseksi. Jos puutteet ovat suurempia, tarkastaja antaa kehotuksen, jonka noudattamista hän valvoo ja voi tarvittaessa tehostaa joko uhkasakolla tai työnkeskeyttämis tai -lopettamisuhalla.
Eniten kehotuksia annettiin putoamissuojauksesta (477) ja putoamissuojauksesta annettiin myös 22 väliaikaista käyttökieltoa. Toiseksi eniten kehotuksia annettiin työtelineisiin liittyvistä puutteista (149) ja kolmanneksi eniten työmaiden kulkuteistä (138).
– Perustapauksessa putoamissuojauksessa puhutaan puutteista esimerkiksi kaiteissa ja jalkalistoissa. Joillain omakotitalotyömailla voi olla, että jossain kohtaa kaiteiden tarvetta ei ole huomioitu. Vakavammissa tapauksissa, joissa on annettu väliaikainen käyttökielto, putoamissuojaus on puuttunut kokonaan, ylitarkastaja Mikko Koivisto Länsi- ja Sisä-Suomen Avin työsuojelun vastuualueelta kertoo.
Tarkastajat näkevät paikalle tullessaan, että esimerkiksi katolla tehtävässä työskentelyssä on menty tikapuilla katolle, eikä putoamissuojausta ole.
– Sinä tilanteessa annetaan väliaikainen käyttökielto, kun tarkastaja arvioi tilanteen aiheuttavan välitöntä vaaraa hengelle ja terveydelle, Koivisto sanoo.
Telineiden ja kulkureittien puutteetkin liittyvät usein putoamissuojaukseen.
– Lisäksi telineitä ei esimerkiksi ole koottu käyttöohjeiden mukaan tai telinekortti puuttuu.
Työmaiden tarkastukset jatkuvat samalla sabluunalla myös vuonna 2025. Koivisto haluaa muistuttaa perusasiasta, jolla turvallisuutta työmailla olisi helppo kohentaa.
– Työvaihekohtainen riskinarviointi ja suunnittelu, joka perehdytetään kunnolla työntekijälle. Se on konkreettinen tapa, jolla asioita voi parantaa.
Putoamisturvallisuuteen on kiinnitettävä enemmän huomiota
Rakennusliiton työsuojeluasiantuntija Tapio Jääskeläiselle viime vuoden tilasto ei aiheuta suurta yllätystä.
– Putoamisturvallisuutta voitaisiin parantaa rakentamisen toimialalla esimerkiksi siten, että putoamiskorkeutta alennettaisiin kahdesta metristä puoleentoista metriin. Tällä putoamiskorkeuden alentamisella olisi parantava vaikutus varsinkin telineiltä ja A-tikkailta tehtävän työn putoamisturvallisuuteen, Jääskeläinen toteaa.
Jääskeläinen on huolissaan siitä, mitä tapahtuu, kun kaikesta leikataan tällä hetkellä.
– On varmaan turha odottaa työsuojeluviranomaisen tekemään valvontatyöhön lisäresursseja. Varsinkin rakentamisen toimialan erityispiirteitä tuntevia ja osaavia työsuojelutarkastajia tarvittaisiin lisää tekemään työmaiden valvontaa. Tilastoista käy hyvin ilmi, että tapaturmatorjuntaan keskittyvää viranomaisvalvontaa riittää jatkossakin rakennustyömailla.
Jääskeläisen mukaan valtiovallan tulisi nyt toimia niin, että työsuojeluviranomaisen keinovalikoima olisi riittävä.
– Toimivaltuuksien tulee olla ajanmukaiset ja tarvittaessa verenpysäyttävät. Siten pystytään puuttumaan rakennustyömaiden työturvallisuuspuuteisiin ja niiden korjaamisiin.
Helsinkiläisen, rakenteilla olevan päiväkoti Pelimanni ja Tiukun työmaalla imuri laulaa taukoamatta.
Vuodesta 2020 on työmailla pitänyt rajoittaa työntekijöiden altistumista syöpävaaralliselle kvartsipölylle. Pölyntorjunta pitäisi suunnitella ennalta työvaiheittain- ja tehtävittäin.
Työsuojelutarkastajat ovat tarkastaneet tänä vuonna syyskuuhun mennessä 600 rakennustyömaan päätoteuttajan pölyntorjuntasuunnitelmaa. Joka neljännessä pölyntorjuntasuunnitelmassa havaittiin puutteita. Osalla työmaista suunnitelmaa ei ollut tehty lainkaan.
– Kun katsoin meidän tarkastajien 2020, 2021, 2022, 2023 ja 2024 antamia velvoitteita pölynhallintaan liittyen, niin kävi ilmi, että alkuvuosina on annettu enemmän velvoitteita vakavista puutteista, joissa esimerkiksi pölynhallintasuunnitelmaa ei ole tehty ollenkaan. Vaikka tarkastajat ovat antaneet viime ja tänä vuonna lähes yhtä paljon velvoitteita, ne on annettu pienemmistä puutteista, ylitarkastaja Mikko Koivisto Länsi- ja Sisä-Suomen avin työsuojelun vastuualueelta kertoo.
Koiviston mukaan pölynhallinnassa onkin menty selvästi eteenpäin, vaikka vieläkin löytyy pienempiä työmaita, kuten esimerkiksi taloyhtiöiden remontteja, joissa rakennuttajan velvollisuudet eivät selvästi ole olleet tuttuja rakennuttajalle ja pölynhallinta on retuperällä.
– Lisäksi edelleen löytyy toimijoita, jotka eivät tiedä, että työmaalla on oltava H-luokan imuri. Tulkintamme tuli osalle toimijoista yllätyksenä ja edelleenkin aiheesta tulee kysymyksiä, erityisesti laitevalmistajilta, Koivisto kertoo.
Koivisto kertoo, että avin toteuttamissa yritystarkastuksissa (joissa tehdään tarkastus esimerkiksi rakennusyrityksen pääkonttorille, ei työmaalle), on kysytty yrityksen henkilökunnalta, tuntevatko he Työterveyslaitoksen toteuttamat ohjekortit kvartsipölyn hallintaan työmaalla.
– 75 prosenttia vastaajista tiesi korteista. Tietoisuus on kasvanut. TTL:n ohjekortit ovat hieno tuki työpaikoille.
Avit valvovat pölyntorjuntaa jatkossakin tehostetusti koko Suomessa.
– Pölyntorjunta ja pölyntorjuntasuunnitelma on aina asialistalla kaikilla työmaatarkastuksilla. Olemme menneet kvartsipöly edellä, mutta oikeasti se koskee mitä rakennuspölyä tahansa, Koivisto sanoo.
Pölyntorjunta on tehtävä kunnolla
Juha Takkunen tarkistaa, että ilmanvaihtokanavien päälle ei ole päässyt muodostumaan pölykerrosta ennen alakaton kiinnittämistä.
Rakennustyömailla on useita töitä, joissa betonista, sementistä, laasteista, tiilestä lähtöisin olevaa pölyä vapautuu hengitysilmaan. Rakennuspölyssä on kvartsipölyä, joka on syöpävaarallinen aine.
Kvartsipöly voi aiheuttaa (kivipölykeuhkoa sekä keuhkosyöpää hengitettäessä kvartsipitoista alveolijakeista pölyä (keuhkorakkulajae, hiukkasten halkaisija pienempi kuin 10 mikrometriä, mediaani 4,25 mikrometriä).
– Kvartsipölyllä on sitova raja-arvo alveolijakeille, jota ei saa ylittää. Kvartsipölyn alveolijakeet eivät poistu keuhkorakkuloista, vaan jäävät niihin, puhtaudenhallintaan erikoistunut aluejohtaja Juha Takkunen Sirate Groupista kertoo.
Takkunen on ollut tekemässä Sisäilmayhdistyksen tuottamaa opasta Puhtausluokan P1-mukainen rakennuttaminen ja valvonta, hän kouluttaa rakennusalan ammattilaisia puhtaudenhallinnassa ja on Puhtausala ry:n hallituksessa. Työkseen Takkunen toimii valvojana muun muassa varmistamassa työmaiden puhtautta, pölynhallintaa ja tulevaa sisäilmaa.
Kvartsipöly on niin hienoa, että se voi leijailla tilassa jopa 8 tuntia, eikä sitä näe. Käytännössä altistuminen työmaalla pitäisi mitata, ja jos niin ei tehdä, olisi käytettävä hengityssuojaimia.
Vaarallisen pölyn kulkeutuminen ympäri työmaata on estettävä teknisin menetelmin, kuten alipaineistuksella, osastoinnilla, kohdepoistolla ja märkätyömenetelmillä. Esimerkiksi imureissa hyväksytään nykyään enää H-luokan imurit, eikä M-luokan imureita saa enää käyttää lainkaan. Pahimmassa tapauksessa huono imuri pöläyttävää kvartsipölyt tehokkaasti huoneilmaan, sillä ne eivät jää kiinni imurin suodattimeen. Takkusen mukaan tieto imurien vaatimuksista ei ole jalkautunut kovin hyvin työmaille.
Työsuojeluvaltuutettujen on helppo tarkistaa, ovatko työmaan imurit kunnollisia: jos ne ovat H-luokkaa, ne ovat riittävän hyvin suodattavia, jos M-luokkaa, ne pitää vaihtaa.
Mikään imuri ei kuitenkaan riitä siinä tilassa, jossa pölyävää työtä tehdään.
– Pölyävää työtä tehtäessä on käytettävä hengityssuojainta, mutta ei mitä tahansa suojainta. Moottorimaski vaaditaan käytännössä aina, kun tehdään pölyävää työtä, Takkunen toteaa.
– On arvioitu, että jos pölylle ei tehdä mikään eikä siltä suojauduta, rakennustyöntekijä hengittää vuodessa 40 grammaa rakennuspölyä keuhkoihinsa, ja siitä määrästä 5 grammaa jää keuhkoihin, Takkunen jatkaa.
Kvartsipölyä ei saisi päästää leviämään työmaan sosiaalitiloihin työvaatteiden mukana, eli työvaatteille pitää olla oma säilytystilansa, eikä niitä tuoda puhtaisiin tiloihin. Tässä on vielä paljon kehitettävää.
– Kuinka monella työmaalla olette nähneet työvaatteiden imurointiin H-luokan imurilla tarkoitetun imurointikopin? Minä olen nähnyt vain parilla, Takkunen ihmettelee.
Asenteissa parantamisen varaa
Juha Takkunen muistuttaa, että työmaalla ei pitäisi säilyttää mitään ylimääräistä. Kanavanpätkät, joita ei enää käytetä, on siirrettävä kierrätykseen.
Takkusen mukaan tällä hetkellä on toimijoita ja työmaita, joissa pölynhallinta on hoidettu viimeisen päälle.
– Muutosta on siis tapahtunut. Hyvistä on tullut vielä parempia ja huonot eivät ole enää ihan niin huonoja.
Huonompien osalta syy ei ole pelkästään työmaiden toteuttajissa.
– Ongelmat lähtevät käytännössä aina tilaajan puolelta. Maksaja määrittelee, mitä halutaan. Sieltä päästä pitäisi tule tieto siitä, mitä tehdään ja miten, Takkunen sanoo.
Takkunen pitää myös työmaan johdon asennetta tärkeänä pölyn- ja puhtaudenhallinnan kannalta.
– He välittävät työmailla työskenteleville tiedon siitä, miten sillä työmaalla toimitaan.
– Mestareita ja työpäälliköitä on hyvin monenlaisia. Osa sanoo, että ”totta kai meillä tehdään näin”, mutta tosiasiassa mitään ei tehdä. Sitten on heitä, jotka oikeasti välittävät pölynhallinnasta ja myös valvovat sen toteutumista, Takkusen kollega Ville Holmberg Siratesta toteaa.
– Joskus tilannetta helpottaa se, että minä rakennusterveysasiantuntijana kerron, mitä työmaalla pitäisi parantaa. Mestari voi käyttää sitä selkänojana, että ”tuo käski tehdä näin”, Kati Kangasniemi Siratesta kertoo.
Takkunen muistuttaa, että kvartsipölynhallinta ei koske pelkästään työntekijöitä, vaan laissa vaaditaan myös, että muut työn vaikutuspiirissä olevat henkilöt eivät altistu sille.
– Rakennuspöly ei saisi levitä työmaan ulkopuolellekaan ja se pitäisi huomioida jo työn suunnittelussa. On käsittämätöntä, että vieläkin, kun taloyhtiössä alkaa putkiremontti, on ajatus, että aina kun rakennetaan, pölyä tupsahtaa. Tällainen ajatus on heitettävä romukoppaan. Pöly ei saa levitä, Takkunen sanoo.
Monella suomalaisella vaikutti menneen aamukahvi väärään kurkkuun, kun useissa lehdissä kerrottiin ennakkotietoa uusista suomalaisista ravitsemussuosituksista: leikkeleet pois leivältä ja 800 g kasviksia päivässä.
Uusien suositusten pitkän aikavälin tavoite todella on, että lihankulutus on 0–350 g viikossa. Prosessoitua lihaa suositellaan kulutettavan mahdollisimman vähän. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä suositellaan käytettävän monipuolisesti yhteensä 500–800 grammaa tai enemmän eli vähintään 5–6 annosta päivässä suosien kuitupitoisia vaihtoehtoja.
Kalaa suositellaan 300–450 g (kypsennetty/syötävä osa) viikossa. Määrästä vähintään 200 g/viikko tulisi olla rasvaista kalaa.
Järki ja kohtuus
– Suositus on suositus, ei kannata ryhtyä tekemään radikaaleja, yht’äkkisiä elämäntapamuutoksia. Suosituksiin kannattaa kuitenkin tutustua, josko niistä voisi tuoda palasia mukaan ruokavalioonsa, johtava asiantuntija Niina Silander Marttaliitosta rauhoittelee.
Silander ymmärtää rakentajien ruokavaliohaasteet.
– Työmailla ei aina välttämättä ole edes omille eväille säilytyspaikkaa. Ei voi myöskään välttämättä valita, minkälaisia ruokaravintoloita on riittävän lähellä työpaikkaa. Lautasmallin mukaan syöminen ei aina onnistu. Mutta jos on esimerkiksi buffet-ruokailu, voi omien suosikkiensa ohella kokeilla joskus uusia makuja, esimerkiksi kasvisruokaa.
Silander muistuttaa, että työpäivä on vain kuitenkin yksi – vaikkakin iso osa päivää. Aamupalan ja iltapalan osalta voi olla helpompi tehdä muutoksia.
Entäpä ne leikkeleet leivän päällä?
– Ei niistä tarvitse kokonaan luopua, mutta voi miettiä, että jos ennen on laittanut leivälle 2 siivua, laittaisikin vain yhden, Silander ehdottaa.
Mitäs tänään syötäisiin?
Jos siis lihaa pitäisi vähentää, mistä tarvittava proteiini arkeen nopeasti ja helposti?
– Palkokasvit ovat tosi hyviä proteiinin ja kuidun lähteitä. Kuitua olisi hyvä saada runsaasti, sillä se pitää yllä kylläisyyden tunnetta ja suolisto toimii paremmin. Suomalaisille tutuin on tietysti herne ja jos torstaisin on ruokalassa hernekeittoa tarjolla, siitä kannattaa nauttia, Silander sanoo.
Kuivattujen papujen ja linssien käyttö voi tuntua turhan työläältä, muitta niitäkin on saatavana monipuolisesti käyttövalmiina säilykkeinä.
– Ja pakasteherneitä on helppo käyttää, Silander muistuttaa.
Silander kehuu myös erilaisia härkis- ja hernistuotteita. Härkis: härkäpavusta tehty, lihankaltainen proteiini, hernis on vastaava, mutta tehty herneistä.
– Niistä pystyy laittamaan ruokaa nopeasti ja helposti, mutta toki niiden hinta on hiukan korkea. Edullista soijarouhetta voi lisätä makaronilaatikkoon jauhelihan lisäksi, jolloin saa tehtyä samalla lihamäärällä isomman määrän ruokaa.
Silanderin mukaan pakastevihannekset ovat käteviä ja oiva lisä ruokavalioon.
– Ne ovat hyvä ja näppärä apu arjessa. Pakastevihanneksissa myös ravintoarvot säilyvät, sillä pakastus tapahtuu nopeasti.
Kulttuuri näkyy ravintosuosituksissa
Esimerkiksi Japanissa ravintosuosituksissa puhutaan paljon ravinnon merkityksestä keholle ja mielelle. Suomessa suurempiin filosofisiin kysymyksiin ei oteta kantaa, mutta meillä, maidonjuojakansalla, maito on pysynyt osana suosituksia.
– Maitotuotteilla on pitkä historia suomalaisten ruokakulttuurissa ja ravitsemuksessa. Nykyään on saatavilla hyviä kasvipohjaisia vaihtoehtoja, heille jotka eivät maitotuotteita käytä. Maitotuotteet sisältävät – luontaisesti ja täydennyksinä – terveyden kannalta tärkeitä ravintoaineita, kuten kalsiumia ja D-vitamiinia. Mitään ruokaryhmiä ei kannata rajata pois ruokavaliosta pohtimatta ensin, mitä ruokavalioon tuodaan tilalle, Silander kertoo. Maidon lisäksi suomalaisesta ruokakulttuurista muistuttavat suomalaisissa suosituksissa näkyvät marjat ja sienet, joita Suomessa on totuttu käyttämään paljon. Lisäksi tietyt kalalajit sekä rukiin ja kauran korostuminen ovat lähtöisin suomalaisesta ruokaperinteestä.
Rami Ihalin sai ammattitautidiagnoosin melanoomasta, jonka syyksi katsottiin altistuminen auringon säteilylle 30 vuoden kattotyöuran aikana.
– Diagnoosista on nyt 2 vuotta. Kirjoitin silloin Facebookiin itselleni muistiin, että 30 vuotta kattotöissä eikä ole aina muistanut suojata itseään tarpeeksi tai edes noteerata aurinkoa, niin tässä se oli. Loppukaneetiksi kirjoitin vielä, että ”rusketus ei tee sinusta parempaa ihmistä”, työnjohtotehtäviin vuoden alussa siirtynyt kattohuopa-asentaja Rami Ihalin muistelee.
Ihalin on tehnyt pitkän uran Suomen katoilla.
– Tämä on ollut kivaa hommaa. Paikat vaihtuvat ja näkee konkreettisesti kättensä jäljen. Tässä työssä on ollut sellaista tekemisen vapautta.
Hän kertoo, että hänen asenteensa työhön muuttui syöpädiagnoosin jälkeen.
– Aloin noteerata ihan eri tavalla auringon polttavan kuumuuden.
Vaimo pakotti
Ihalin oli pari kertaa lääkärissä muiden asioiden yhteydessä maininnut luomesta kaulallaan, mutta lääkärit eivät olleet pitäneet sitä vaarallisena. He kuitenkin kehottivat tarkkailemaan sitä. Mies ei itsekään ottanut asiaa kovin vakavasti, sillä hänellä ei ollut minkäänlaisia oireita. Vaimon painostuksesta hän kuitenkin varasi ajan asiantuntijalle.
– Asiantuntija puuttui tilanteeseen heti ja määräsi koepalan otettavaksi. Tuloksia odottaessa rupesin katsomaan vanhempia valokuvia ja huomasin, että luomi ilmestyi kuviin 3–4 vuotta aiemmin. Eli siellä se on taustalla ollut jo pidemmän aikaa, Ihalin kertoo.
Koepalan tulokset tulivat 3 viikon kuluttua: kyseessä oli paikallinen, pahalaatuinen melanooma.
– Patologi soitti tulokset ja kysyi, miltä tämä kuulostaa. Vastasin, että ottaahan se tietysti päähän, mutta enhän minä sille mitään mahda. Kyllä se jäi päähän pyörimään.
Syöpä leikattiin ensimmäisen kerran joulukuussa 2022 ja toisen kerran vielä pari kuukautta myöhemmin.
– Se saatiin pois ja nyt on 5 vuotta kontrolleja. Aluksi puolen vuoden välein, sitten vuoden välein. Kaikki kehon luomet pitää tarkistaa säännöllisesti.
Syöpädiagnoosi oli Ihalinille pysähtymisen paikka.
– Kun tällaista käy, alkaa jollain tavalla arvostaa enemmän omaa elämäänsä. Sitä ei tajua, mitä sulla on, ennen kuin sen on menettänyt.
Ihalin on kiitollinen Suomen julkiselle terveydenhuollolle.
– Kyllä meillä aika tyytyväinen saa olla tähän järjestelmään. Ihan mielelläni maksan veroja.
Ammattitauti varmistui
Ammattitautidiagnoosin osalta tilanne lähti etenemään siten, että Tampereen yliopistollisen sairaalan työlääketieteen poliklinikka otti tapauksesta kopin.
– Kaikki meidän käyttöturvatiedotteet eri materiaaleista käytiin läpi, työpaikalla tehtiin olosuhdekysely ja lisäksi minun piti kirjoittaa oma tekstiosio. Se oli aika pitkä prosessi, jossa kertyi paljon materiaalia, Ihalin muistelee.
Tampereelta pallo siirtyi Helsinkiin Työterveyslaitokselle.
– Olin heidän kanssaan puhelimitse yhteydessä muutamia kertoja, mutta minun ei tarvinnut käydä Helsingissä.
Työterveyslaitoksen lausunnon mukaan Ihalinin ihosyöpä oli ammattitauti. Ammattitautidiagnoosilta edellytetään, että työ on todennäköisesti pääasiallinen taudinsyy (syyosuus yli 50 prosenttia).
Ihosyöpätapauksissa ammattitautia ei ole aina helppo osoittaa. Ihalinin tapauksessa tilanne oli kuitenkin aika selkeä.
– En ole auringonottaja. Kun on kesäkuumalla 10–12 tuntia katolla, niin ei tule ensimmäiseksi mieleen, että tuosta kotiin ja sitten ottamaan rannalle aurinkoa. En ole myöskään lomilla lähtenyt aurinkolomille. Sain työn takia maksimipistemäärät siitä, miten paljon Suomessa voi altistua auringon säteilylle.
Herätyksen paikka
Ihalinin mukaan nyt olisi korkea aika herätä siihen, että ilmastonmuutos tuo uudenlaisia riskejä työntekijöille. Tämän pitäisi näkyä myös työsuojelussa.
– Ilmasto muuttuu ja sen pystyy varmaan jokainen allekirjoittamaan. Kun katsoo taaksepäin 10–15 vuotta, niin kyllähän sen huomaa.
Kattotyössä ollaan säteilevän auringon alla monta tuntia päivässä. Ongelma pitäisi ensisijaisesti korjata poistamalla vaara tai haitta kokonaan.
– Helsingin suunnalla uudisrakennusten kattotöitä tehdään usein hupun alla. Täälläpäin (Länsi-Suomi) sitä ei juuri näe. Jotkut valittavat, että teltassa tulee kuuma, mutta kyllä minä olen kokeillut, miltä siellä tuntuu, kun ulkona on jo aamukymmeneltä 25 astetta lämmintä. Hupun alla on paljon miellyttävämpää.
Ihalin ei kuitenkaan unohtaisi myöskään henkilökohtaista suojautumista.
– Henkilökohtainen suojaus, eli aurinkorasva ja peittävä vaatetus olisi hyvä asia. Monen pitäisi näissä hommissa katsoa peiliinkin. Me ihmiset olemme vähän sellaisia, että tarvitsemme äärimmäistä herätystä, ennen kuin muutamme jotain.
– Ne eivät ole enää sellaista hammastahnaa, jonka käytön jälkeen työkalut eivät pysy kädessä. Aurinkorasvaa pitää sitten muistaa myös lisätä päivän aikana.
Kesäkuumalla rakennuksillakin ihmiset yleensä tykkäisivät vähentää vaatetusta. Tässä Ihalin kehottaa ottamaan oppia vielä kuumempien maiden työntekijöistä.
– Pitkälahkeisia housuja ja flanellipaitoja näkyi esimerkiksi Espanjassa, ei shortseja ja hihattomia. Siellä itsensä suojaaminen auringolta on arkipäivää.
Ihalin toivoo, että hänen haastattelullaan olisi merkitystä jollekin toiselle rakentajalle.
– Ihmisten ajatusmaailma muuttuu, mutta usein liian myöhään. Työntekovuodet ovat usein niitä parhaita elinvuosia. Pitäisi miettiä, miten niitä elää, että pitääkö itsestään huolen? Elätkö ja työskenteletkö niin, että se parhaiden vuosien jälkeinenkin aika on hyvää ja laadukasta? Itsensä uhraamisesta työlle ei jaeta mitaleita.
Nostoliinojen merkinnät kertovat viimeisen tarkastuksen ja käytöstä poiston ajankohdan sekä sallitun nimelliskuorman.
Kalibrointimittauksessa työmaan ulkopuolinen henkilö toteuttaa viikkomittauksen ja sitä verrataan työmaan itse tekemään mittaukseen. Toimintamalli antaa työmaahenkilöstölle arvokasta tietoa siitä, kuinka hyvin heidän oma mittaustapansa vastaa ohjeistuksia ja vaatimuksia sekä miten kattavasti eri osa-alueet tulee huomioitua.
Kalibrointimittaaja keskustelee poikkeamista työmaahenkilöstön kanssa ja jakaa tietoa asioista, joihin olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota turvallisen työympäristön varmistamiseksi.
– Käyn vähintään kerran projektin aikana paikan päällä. Mieluiten runkovaiheessa ja mahdollisesti vielä kerran tai toisen sisätöiden käynnistyttyä. TR-kalibroija on itse keksitty titteli, joka ehkä parhaiten kuvaa toimenkuvaani, Lindgren naurahtaa.
Vierailuiden myötä tutuksi ovat tulleet lukuisat paikkakunnat, alueelliset työsuojelun yhteyshenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut eri puolilla Suomea. Toisena ulottuvuutena ovat turvallisuuskierrokset, joihin osallistuu johtoa, aliurakoitsijoita sekä myös hankinnan ja suunnittelunohjauksen edustajia. Tällöin he pääsevät näkemään työmaiden todellisuuden ja hyödyntämään tätä omassa työssään. Lindgren osallistuu lisäksi vaaratilanteiden ja tapaturmien läpikäynteihin sekä raportointeihin.
Työturvallisuuslainsäädäntöön nojaavilla TR-mittauksilla (viikoittainen kunnossapitotarkastus) tarkastellaan talonrakennustyömaan kaikissa vaiheissa turvallisuutta eri osa-alueiden kautta.
Tavanomaisia havainnoitavia asioita ovat työskentely, telineet, kulkusillat ja tikkaat, koneet ja välineet, putoamissuojaus, sähköistys ja valaistus, järjestys ja jätehuolto sekä pölyisyys. Näiden lisäksi YIT:llä on käytössään myös koronapandemian myötä käyttöön otettu hygieniaosa-alue, joka keskittyy erityisesti työmaan sosiaalitilojen hygieniatason tarkkailuun.
– Viime vuosina erityisesti pölynhallinnan työskentelyn aikainen seuranta on noussut vahvasti esille, sillä siihen liittyy riskitekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa vakavia terveysongelmia vasta vuosien kuluttua, Lindgren toteaa.
Hän viittaa erityisesti betonin ja kivimateriaalin työstössä irtoavaan kvartsipölyyn. Hienojakoisena aineksena se jää ilmaan leijailemaan ja päätyy helposti hengityksen kautta elimistöön. Nykyisin käytössä on kuitenkin entistä tehokkaampia imureita ja kohdepoistolaitteita, joilla pöly otetaan talteen välittömästi hionnan tai muun työstövaiheen aikana. Työsuojeluviranomainenkin edellyttää kohdepoistoimurina käytettävän H-luokan imuria tai muuta riittävällä suodatuskyvyllä varustettua kohdepoistolaitetta. L- ja M-luokan matalamman suodatustehon imurit ovat vähän kerrassaan häviämässä rakennustyömailta.
– Jopa pienimmät rakennusyritykset ovat hankkineet suodatuskyvyltään tehokkaimpia H-luokan imureita. Vaihtoehtoisesti niitä voidaan vuokrata, mutta yhtä lailla kyseessä on kustannuksia lisäävä menoerä. Toisaalta hintaa on toissijaista pohdiskella, kun huolehditaan ihmisten terveydestä. Oikea-aikaisella pölynhallinnan toteutuksella on myös siivouskustannuksia alentava vaikutus.
Jokaisesta tarkasteltavasta osaindeksistä kirjataan plussia ja miinuksia. Niistä lasketaan prosenttiluku, joka kertoo vallitsevan tilanteen kohteessa. Määrittely perustuu vakiintuneeseen, viranomaisenkin käyttämään toimintatapaan. Tulkinnat ja ohjeet muuttuvat ja tarkentuvat aika ajoin, joten TR-mittaajan täytyy päivittää tietojaan pitääkseen ammattitaitoaan yllä.
– Kursseja ja koulutuksia tulee suoritettua sitä mukaan kuin tarve vaatii. YIT päivittää lisäksi omaa TR-mittausohjeistustaan säännöllisesti työmailla kohdatuista aidoista haasteista saatujen oppien pohjalta.
– Osallistun myös itse ohjeistuksen kehittämiseen yhteistyössä muiden työsuojeluasiantuntijoidemme kanssa, Lindgren toteaa.
Puun ja kuoren välissä
Jyrki Lindgren tarkistaa työnjohtoharjoittelija Topi Kauppisen (vas.) kanssa elementtien varastointituennat ”ylä- ja alapuukkoineen”.
Lindgrenin tausta on antanut oivat lähtökohdat TR-mittauksiin. Ennen niihin ryhtymistä hän ehti työskennellä 10 vuotta rakennuksilla monissa käytännön tehtävissä rakennustyöntekijänä.
– Entisenä raksamiehenä ymmärrän hyvin työmaiden arjen ja osaan tarkastella asioita rakennustyötä tekevien näkökulmasta. Toisaalta olen ”puun ja kuoren välissä”, kun työnjohto ja projektinhallinta ovat toisina osapuolina TR-mittauksissa. Mutta aina on päästy asioissa yhteisymmärrykseen, Lindgren selvittää.
Työturvallisuuden toimenkuvaan siirtymistä vauhditti iän myötä lisääntyneet vaivat ja krempat olkapäissä, niskassa ja ranteissa. Seisominen pitkiä aikoja työpäivien aikana tuntui erityisesti jaloissa. Kouluttautuminen uusiin tehtäviin alkoi tällöin kiinnostaa ja kun avautui mahdollisuus, Lindgren tarttui tilaisuuteen.
– Erilaisia kursseja kävin useita ja kuljin kokeneen mittaajan mukana työmailla. Koeaika kesti 3 kuukautta ja sen jälkeen sain luvan jatkaa itsenäisesti nykyisessä tehtävässäni.
Ensimmäiseksi tarkastuskohteeksi osoitettiin kauppakeskus Triplan monttu Helsingin Pasilassa, jonne kalibrointimittaukset usein suuntautuivatkin. Alkuvaiheessa Lindgrenin uuteen rooliin suhtauduttiin varauksella. Auktoriteetin ja arvostuksen saavuttaminen otti aikansa, mutta sitä edisti työturvallisuuden hyödyllisyys kaikille osapuolille sekä asialähtöinen asenne.
Omaa tehtäväänsä hän luonnehtiikin eräänlaiseksi putkinäön rikkojaksi, joka pystyy katselemaan työmaita ulkopuolisin silmin. Tällöin tulee havaituksi huomiotta jääviä asioita, olivatpa ne sitten epäkohtia tai esimerkillisesti hoidettuja. Työn luonteeseen kuuluu tietty jämäkkyys, mutta nipottaminen ja kyttääminen on syytä unohtaa.
– Diplomatiaa ja sosiaalista pelisilmää siis tarvitaan, kuten kaikessa ihmisten välisissä kanssakäymisissä. Lindgren kokee rakennusalalla työskentelevät kuitenkin melko yhtenäiseksi ja samanhenkiseksi porukaksi. Yhteydenpito pää- ja aliurakoitsijoiden työsuojeluvaltuutettuihin sekä Rakennusliittoon onkin ollut sujuvaa ja mutkatonta.
Pitkään jatkunut laskusuhdanne näkyy luonnollisesti tarkastettavien työmaiden vähentymisenä. Lindgrenin aloittaessa nykyiset tehtävänsä hän vieraili kiireisimpinä vuosina noin 300 kohteessa eri puolilla Suomea. Viime aikoina mittauksia on ollut vain noin puolet tästä. Kuluvana vuonna mittausten kokonaismäärä jäänee vielä hieman edellisiä vuosia matalammaksi.
– Totta kai tämä mietityttää ja herättää huolta työn jatkuvuudesta, vaikka TR-mittauksilla on vahvat perusteet työlainsäädännössä. Itselläni on tällä hetkellä 4-päiväinen työviikko ja perjantait olen lomautettuna.
TR-mittausten voidaan katsoa osaltaan vaikuttaneen työtapaturmien vähenemiseen. Lindgrenin mittaajauran aikana tapauksien lukumäärät ovat olleet laskussa, mutta hän muistuttaa rakentamisen yleisen hiljentymisen kaunistaneen tilastoja.
– Sinällään suotuisa kehitys pitää suhteuttaa vallitsevaa tilanteeseen. Tapaturmia sattuu tavanomaista vähemmän, kun koko rakennusala on aallonpohjassa.
Lindgren on nykyään toivottu vieras työmailla. Vaikka kalibrointimittaus tehdään lähtökohtaisesti siitä etukäteen ilmoittamatta, kutsuu osa työmaista kalibrointimittaajaan itsekin käymään, kun he kaipaavat ulkopuolista näkemystä mittausten suorittamiseen.
– Nykyisin työturvallisuus on oikeasti osa työntekoa eikä pelkkää sananhelinää. Terveenä kotiin työpäivän jälkeen, sopii motoksi nyt ja tulevaisuudessa.
Ammattilaisten erikoisryhmä
Congrid-sovellus laskee tehtyjen havaintojen perusteella kohteen TR-tason ja ilmoittaa tulokset prosenttilukuina.
TR-mittausten kalibroijia työskentelee isoissa rakennusyhtiöissä palkattuna henkilöstönä. Rakennusliittoon kuuluvat kollegat tuntevat melko hyvin toisensa ja tapaavat toisiaan osallistuessaan koulutuksiin tai muihin ammattikuntansa tapahtumiin.
– Pienimmissä firmoissa mittauspalvelut on ulkoistettu ja ne ostetaan alihankkijoilta. Heidän keskuudessaan on vähemmän tuttuja kuin isojen urakoitsijoiden väessä, Lindgren toteaa.
Käytännössä kalibrointimittaajat käyvät silmämääräisesti koko työmaan läpi ja merkitsevät havaintoja jokaisesta osa-alueesta. Tähän on olemassa erilaisia välineitä, kuten Jyrki Lindgrenin älypuhelimen Congrid-sovellus. Siihen hän kirjaa plussia ja miinuksia prosenttilukuna ilmoitettavaa yleisarvosanaa varten. Kalibrointimittauksesta saatavaa lukemaa verrataan työmaan omaan mittaukseen. YIT:n sisäisenä tavoitteena on, että mittausten erotus pysyy +/- 2 %-yksikön sisällä kalibroinnin ja työmaan oman mittaustuloksen välillä.
Mittauksen yhteydessä havainnoituja korjausta vaativia puutetietoja täydennetään valokuvilla. Kokonaisuus analysoidaan ja järjestelmästä saadaan yhteenvetoraportti jaettavaksi kaikille osapuolille. Järjestelmän etuna on reaaliaikaisuus, mikä mahdollistaa tiedonkulun ja epäkohtiin puuttumisen välittömästi. Hyvin hoidetut ja kunnossa olevat asiat nousevat yhtä lailla viiveettä esiin. Niistä voidaan lisäksi välittää tietoa urakoitsijan muille työmaille ja laatia dokumentteja myöhempiä tarkasteluja varten. Yhteenvedon pohjalta on myös helppo käydä keskustelua esimerkiksi työmaan yhteisissä turvallisuustuokioissa, Turvavarteissa.
Tulkinnalliset erimielisyydet ovat harvinaisia ja niistä päässään yhteisymmärrykseen ilman jälkijupinoita. Joskus on törmätty kielimuuriin muuta kuin suomea tai englantia puhuvien rakentajien kanssa.
– Työkulttuurikin voi erota, mutta työnjohdon avulla epäselvyydet on aina pystytty jotenkin ratkaisemaan, Lindgren sanoo viitatessaan Suomessa työskenteleviin ulkomaisiin rakentajiin.
Tarkalleen ottaen kalibrointimittaaja on jo Jyrki Lindgrenin 3. työuran muutos. Ennen rakennusalalle siirtymistään hän ehti työskennellä 25 vuotta kirjanpainoalalla.
– Uuteen tarttuminen kannattaa nähdä mahdollisuutena. Nykyisin tähän suhtaudutaan avarammin kuin ennen vanhaan, jolloin ura- ja ammatinvalinnat koettiin sitoviksi sekä koko työelämän pituisiksi.
