Työturvallisuus arkistot - Rakennusliitto

Johdossa seuraavat 7 vuotta

Antti Koivula ei usko työterveyden ja perusterveydenhuollon vastakkainasetteluun.

–  Tämä on nollasummapeliä. Jos työterveyshuollon rahoitus siirretään perusterveydenhoitoon, tarkoittaa se samalla 2,1 miljoonaa uutta asiakasta perusterveyden puolelle, Antti Koivula toteaa.

Koivula valittiin keväällä uudelleen 7 vuoden pätkävirkaan Työterveyslaitoksen johtoon. Työpsykologia ja työelämän kehittäminen – erityisesti johtamisen kehittäminen – on ollut Koivulalle tärkeää jo opiskeluajoista lähtien.

Osaamiselle on ollut tarvettakin. Kun Koivula aloitti ensimmäistä kierrostaan TTL:n johdossa vuonna 2015, TTL:n rahoituksesta tiputettiin 5 miljoonaa euroa pois. Yli 100 ihmistä piti irtisanoa.

– Nyt rahoitustilanne on ihan hyvä ja henkilöstömäärä on noin 500. Tulevaisuudesta ei toki tiedä. Ensi vuonna on vaalit ja saa nähdä, mikä hallituksen kokoonpano silloin on. Toivottavasti työmme nähdään silloin edelleen tärkeänä, Koivula miettii.

Uudelleen nimitetylle Koivulallekin kakkoskierros on jo helpompi.

– Kun aloitin vuonna 2015, luulin, että minulla oli kuva suomalaisesta työelämästä ja sen haasteista. Oikeasti ei ollut. Nyt tiedän paremmin, vaikka tulevaisuus voi edelleen yllättää. Olemme eläneet poikkeuksellisia aikoja.

Koivulan mukaan hänellä on ollut pidempään ”fiilis”, että työn murros ja esimerkiksi ilmastonmuutos tuovat suoraan uusia kouluttautumistarpeita yhteiskunnassa.

– Pandemia, venäjän hyökkäys Ukrainaan, Nato, kaikki nämä ovat näyttäneet, että Suomessa on paljon luottamuspääomaa, joten vaikka muutosprosessista tuleekin vaikea, suomalaisten edellytykset selvitä siitä ovat hyvät.

Työterveyshuollolla tärkeä merkitys tulevaisuudessakin

– Työterveyshuolto Suomessa toimii hyvin ja sen kehittäminen on ollut pitkäjänteistä. Perusterveydenhuollon kehittäminen sen sijaan on ollut ailahtelevaa. Vierastan viime aikojen keskustelua, jossa perusterveydenhuollon toimimattomuus pannaan työterveyshuoltojärjestelmän syyksi, Koivula toteaa.

Koivulan mielestä olisikin tärkeää pohtia, miten järjestelmät toimivat yhdessä.

– Esimerkkinä se, millä tavoin työterveyshuolto tekee yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa siten, että ihmiset parantuvat nopeammin ja pääsevät myös takaisin töihin nopeammin.

Työntekijöiden mielenterveysongelmat ovat nousseet isoksi kysymykseksi. Työterveyshuolto hoitaa paljon niitäkin.

– Pitkän etätyöajan jäljiltä voi olla paljon piiloon jääneitä työkykyongelmia, jotka alkavat nyt tulla esiin. Etätoimistojen ergonomiapuutteet, mielenterveysongelmat, niistä olen eniten huolissani. Nuoret eivät saa pudota kelkasta ja vanhempien pitää jaksaa pidempään. Meillä on massiivinen työvoimapula, töissä olevat ovat kultaakin kalliimpia. Haluamme pitää huolta niistä, jotka ovat töissä. Kun meillä on samaan aikaan meneillään murros ja kutistuva työvoimareservi, työterveyshuollolle on suuri tarve.

Koivula näkee, että erityisesti rakennusalalla työsuojelun ja työterveyshuollon yhteistyö on jotain, mitä ei saa menettää.

– Kun meillä on vanheneva työväestö, miten muuten saisimme ihmisten kropat kestämään raskasta työtä?

Rakennusala sai turhaan huutia koronasta

– Julkinen keskustelu vuosi sitten, kun työmailta löytyi paljon koronaa, oli todella epäreilua. Alan yrityksissä oli tehty paljon oikeita toimenpiteitä; mietitty työvuoroja ja rytmitystä, käytetty jopa koronakoiria. Lehdet revittelivät yhteismajoituksiin ja -kuljetuksiin liittyvillä tartuntaketjuilla.

Koivulan mukaan keskustelussa unohdettiin se, että rakennusalalla oli todella helppo jäljittää tartuntaketjut.

– Ja kaikki testattiin, niin kyllähän niitä tartuntoja silloin myös löytyi. Harrastuksista ja ravintoloista ei mitenkään saada tautia kiinni samalla tavalla.

Koivula kertoo, että kun hän osallistui kansainvälisiin viranomaiskokouksiin, kollegat maailmalta ihmettelivät, kuinka Suomessa pystyttiin pitämään työelämä toiminnassa lähes normaalisti.

– Suomi todella pystyi pitämään työpaikat auki aivan poikkeuksellisella tavalla. Meidän systeemissämme on voima, joka tulee työsuojelun ja työterveyshuollon osaamisesta. Fiksuja käytäntöjä vietiin kaikkiin yrityksiin samanlaisina.

Epävarmuuden aika jatkuu

– Odotan epävarmojen aikojen jatkuvan vielä joitain vuosia. Raaka-ainepula ja taloudellinen epävarmuus heijastuu mielialoihin työpaikoilla. Sen kanssa saadaan tehdä vielä paljon töitä. Myös koronan osalta eletään poikkeustilassa, normaaliin ei palata vielä, Koivula sanoo.

Koivulan mukaan varautumista mietitään työpaikoilla eri suunnista.

– Energiateollisuus on erilainen kuin esimerkiksi lannoiteteollisuus tai softafirma.

Työterveyslaitoksessa hyödynnetään koronan takia muodostettuja valmiusryhmiä pienin muutoksin.

– Ylläpidämme yhteistä tilannekuvaa. lisäksi on tärkeää varmistaa henkinen tuki työntekijöille esimerkiksi yhdessä työterveyshuollon kanssa. Kaikilla työpaikoilla on tärkeää kertoa työntekijöille, että meillä on suunnitelmat ja näin asiat hoidetaan. Se luo turvaa ja ihmisille tulee sellainen olo, että asiat ovat hoidossa.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Antti Kirves

Pesukone, pesulapalvelut vai erilliskorvaus?

Ensi vuonna talonrakennusalan työnantajille tulee uusi velvollisuus: työntekijöiden suojavaatteiden puhtaanapidosta huolehtiminen.

Uuteen työehtosopimukseen on sisällytetty määräys, jonka mukaan Työnantaja vastaa suojavaatteiden ja suojavälineiden puhtaanapidosta, huollosta ja mahdollisista tarkastuksista. Toteutustapa sovitaan paikallisesti 28.2.2023 mennessä.

Joko työnantajat ovat ryhtyneet valmistautumaan uuteen käytäntöön? Rakentaja-lehti soitti kolmelle työnantajalle.

Suojavälineetkin putsattava

Tommi Niemen työvaatteet ovat päässeet hiukan likaantumaan.

Skanskan työsuhdepäällikkö Anu Aspiala on tietoinen tes:n uudesta ”pesupykälästä”. Hän muistuttaa, että uusi määräys ei koske vain työnantajan järjestämiä suojavaatteita vaan myös erilaisia suojavälineitä.

– Kypärät, turvakengät, suojalasit, viiltosuojahanskat, huomioliivit…kaikkien niiden puhtaanapito ja huolto kuuluu ensi vuoden maaliskuun alusta työnantajalle.

Skanskan työmailla on Aspialan mukaan tähän mennessä ollut vaihteleva käytäntö. Jossain on ollut pesukoneita käytössä, jossain on turvauduttu pesulapalveluihin ja jossain työnantajat ovat pesseet ja huoltaneet suojavaatteensa itse.

– Miten asia kullakin työmaalla hoidetaan, siitä täytyy sopia paikallisesti. Meillä on asiasta henkilökunnan edustajien kanssa jo alustavasti keskusteltu. Kesälomakauden jälkeen alkavat asiasta ihan oikeat neuvottelut.

Skanskassa on asiasta keskusteltu jo ennen uutta tes:n määräystäkin henkilökunnan esityksen pohjalta. Ratkaisua ei kuitenkaan ole löytynyt.

– Tämä ei ole aivan pikku asia hoidettavaksi. Meillä on vajaa tuhat työntekijää ja tuhansia suojavaatekertoja käytössä. Mutta kyllä tämä asia ajoissa ratkaisuun saadaan.

Monenlaisia työmaita

NCC:n turvallisuuspäällikkö Arto Huhtanen muistuttaa, että asiaan ei välttämättä löydy yhtä ainoaa ratkaisua, koska työmaat ovat kovin erilaisia.

– Jos on iso kohde ja paljon sosiaalitiloja, sinne saattaisi pesukone olla käyttökelpoinen ratkaisu. Toisenlaiselle työmaalle voitaisiin kenties hankkia pesupalveluiden tuottaja. Ratkaistavaksi tulee sellaisia asioita kuin että kuinka usein vaatteet pestään ja kuinka paljon pitää olla vaihtovaatteita.
Huhtanen muistuttaa, että työvaatteiden ja suojavälineiden puhdistaminen on myös työturvallisuus- ja terveyskysymys.

– Ymmärrän, että varsinkaan pölyävissä töissä käytettyjä vaatteita ei oikein voi viedä kotiin pestäväksi. Kivipöly ei ole pesukoneelle hyväksi.

Huhtasen mukaan NCC:llä on asiat ratkaistu henkilökunnan kanssa yleensä hyvässä hengessä, joten tuskin tästä pesuasiastakaan syntyy mitään dramatiikkaa.

– Mutta kyllä tähän ratkaisu löytyy määräaikaan mennessä.

Asia on tuttu

Peabin turvallisuuspäällikkö Marko Kilpeläinen sanoo vaatteiden pesua koskevan pykälän olevan hänellä hyvin tiedossa.

– Helmikuun loppuun asti on aikaa järjestää asia. Ja kyllä se jollakin tavalla siihen mennessä järjestyy.
Kilpeläisen mukaan asiasta on keskusteltu niin yt-neuvottelukunnassa kuin työnantajienkin kesken.

– Työmaat ovat niin erilaisia. Me, esimerkiksi, olemme valtakunnallinen rakennusliike, jolla on käynnissä 60–70 kohdetta eri puolilla maata. Sitten on firmoja, jotka toimivat vain jollain tietyllä alueella.

Kilpeläinen näkee 3 vaihtoehtoa ratkaisuksi:

– Ensinnäkin voidaan käyttää pesulapalvelua, sitten voidaan hankkia työmaille pesukoneita tai sitten maksaa työntekijöille pesukorvaus.

– Näistä jälkimmäinen olisi tietysti teknisesti helpoin kun taas kahteen ensimmäiseen sisältyy omat ongelmansa.

Alustavissa pohdiskeluissa Kilpeläinen on saanut käsityksen, että työntekijöille sopisi parhaiten pesukorvaus. Sen suuruudesta ei tosin ole käyty vielä mitään keskustelua.

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen

Turvapuisto yhdisti oppilaat ja ammattilaiset – katso kuvat!

Putoamissuojauksen esittelyä Kaskin rastilla.

Espoon Ämmässuolla sijaitsee Rudus Oy:n ylläpitämä Turvapuisto, jossa rakennusalan opiskelijat ja ammattilaiset pääsevät erilaisilla rasteilla tutustumaan todellisiin rakennusalan työturvallisuustilanteisiin. Työturvallisuusviikon aluksi puistoon oli kutsuttu oppilaita useista Uudenmaan ammattioppilaitoksista. Kaikkiaan paikalle oli ilmoittautunut yli 400 opiskelijaa.

Skanskan työturvallisuusvaltuutettu Oula Sinkkonen.

Turvapuistosta vastaava Ruduksen työturvallisuusasiantuntija Lasse Heikkinen tuli puistoon alun perin kesätöihin. Kun puiston edellinen vastaava eläköityi keväällä 2020, otti Heikkinen ohjat.

– Puisto perustettiin jo vuonna 2009, eli en ole itse suunnitellut rasteja. Mutta rastit toki muuttuvat, kun yhteistyökumppanit keksivät jotain uutta. Monia turvallisuusasioita ei välttämättä tule ajatelleeksi, mutta kun ne näkee, alkaa niitä ajatella, Heikkinen kertoo.

Turvapuisto on auki kesäkaudella. Se onnistui jopa pahimpaan korona-aikaan, mutta kävijämäärä oli rajatumpi.

Puiston yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Rakennusliitto, Rakennusteollisuus RT, SRV, Skanska, NCC, Konsti, YIT, Ramirent ja niin edelleen.

Hurjia tarinoita

Kauhakuormaaja peruutettuna työnjohtajan auton päälle.

Puiston työturvallisuusrasteilla muistutetaan todellisista sattuneista tapaturmista. Yhtä rastia vetää puiston kesätyöntekijä Jaakko Tieketo. Kun opiskelijat pääsivät rastille, heidän silmiensä edessä oli pyöräkuormaaja, jonka takaosan alla oli murskautunut henkilöauto.

– Työnjohtaja pysäköi autonsa pyöräkuormaajan taakse. Kuormaajan kuljettaja täytti ohjaamossa omia lappusiaan eikä huomannut sitä. Tämän kokoisessa kuormaajassa on paljon kuolleita kulmia, eli auto ei näkynyt kunnolla ohjaamoon. Kuljettaja lähti peruuttamaan. Näissä koneissa on paljon painoa ja vääntöä, joten kuljettaja huomasi onnettomuuden vasta, kun kuormaaja oli jo noussut henkilöauton päälle, Tieketo selventää.

Hän kysyy opiskelijoilta, miten tällaiset tilanteet voitaisiin välttää. Yksi opiskelijoista miettii:

– Alue, jossa on isoja koneita, pitäisi rajata huomioliinoilla niin, että sinne ei saisi edes pysäköidä henkilöautoja.

Perusasiat hallintaan

Jarno Salo vastaa SRV:n kontin ohjelmasta.

SRV:n rastilla tutustutaan nostotyön turvallisuuteen. Kontissa on torninosturisimulaattori ja useita tauluja, joissa käsitellään turvallisen työn tärkeimpiä puolia.

– Simulaattoria ei pääse itse ohjaamaan, mutta siinä pystyy ymmärtämään näkö- ja kuuloyhteyden tärkeyden, SRV:n pääluottamusmies Jarno Salo kertoo.

Rastilla käsitellään myös taakan sidontaa, nostojen suunnittelua ja lisäksi kerrotaan ikävimmistä tapaturmista, joita nostoissa on vuosien aikana sattunut.

Turvapuistosta vastaava Heikkinen on hypännyt työhyvinvointi ja jaksaminen -rastin puikkoihin.

– Kun muilla rasteilla keskitytään työturvallisuuteen ja siihen, että pääsee kotiin hengissä, tässä puhutaan siitä, miten selviää terveenä eläkkeelle, Heikkinen sanoo.

Heikkisen mukaan tämä on nuorille vaikea aihe.

– He eivät vielä ajattele sitä sillä tavalla. Nuorilla ei tunnu heti selässä, jos tekee esimerkiksi noston väärin. Vanhemmalla tuntuu. Mutta näistä asioista puhuminen on pakko aloittaa jo varhain, sillä jos aiheesta kuulee vasta 40-vuotiaana, on se jo liian myöhäistä.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Kevyttä sisäkattotyötä, tulevaisuudessa

Rakentajille eksoskeletoneista on hyötyä rajatuissa työtehtävissä. Inlookilla haetaan vielä sopivaa työkohdetta ja tekijää.

Sisäkattoasentaja Matti Ukkonen sovittaa eksoskeletonia.

Hankalia ja raskaita työvaiheita keventämään tarkoitettuja eksoskeletoneja käytetään jo teollisuudessa ja rakennustyömailla. Kaikkiin töihin ne eivät sovellu, joten eksoskeletonia sovitettava ja testattava ensin.

– Käykö liivit tähän päälle, Inlookin sisäkattoasentaja Matti Ukkonen kysyy eksoskeletonin testausvaiheessa.

Eksoskeletonin käytössä turvallisuus on etusijalla. Ylöspäin suuntautuvan työskentelyyn tarkoitetun eksoskeletonin jousirakenteen takia työkaluliivit pitäisi pukea niiden alle.

Ukkosen asennuskohteessa on jo lämmöt päällä ja katonrajassa on T-paitatyöskentelykelit. Eksoskeletonin alkuperäiset käsivarsikupit ovat liian isot. Niiden kanssa pitäisi pitkähihaista työpaitaa, jotta hihnat eivät hinkkaisi työmiehen nahkaa vereslihalle. Käsivarsikuppeja vaihtamalla eksoskeleton saataisiin istumaan paremmin työntekijän päälle.

– Kädet eivät taivu takataskuille ollenkaan, Ukkonen tavoittelee pihtejä liivien uumenista.

Ukkonen keksii työvaiheen, jossa eksoskeletonista olisi hyötyä.

– Tarkastusluukkuja voisin asentaa nämä päällä. Siinä ei tarvita ruuveja.

Viimeinen ongelma eksoskeletonin kannalta Ukkosen työssä on se, että töitä tehdään kattorungon sisässä. Eksoskeletonin runko nousee niin paljon olkapäiden yläpuolelle ja sivuille, että kiinnijäämisen riski kasvaa merkittävästi.

Tällä kertaa eksoskeletonia ei päästy kokeilemaan tositoimissa. Erilaisille eksoskeletoneille sopivia työkohteita ja tekijöitä löytyy varmasti Inlookin työmailta.

Yläkroppa lujilla sisäkattotöissä

Eksoskeletoneiden hinnat ovat pudonneet jo sen verran, että yrityksillä on mahdollisuus hankkia niitä useampia kokeiltavaksi eri työkohteissa.

– Hartiat ja selkä on asennushommissa kovilla, Inlookin pääluottamusmies, sisäkattoasentaja Aarne Penttinen sanoo.

Työturvallisuus ja hyvän työasennon löytäminen on tarkkaa hienosäätöä.

– Asennustelineen on oltava juuri oikealla korkeudella, ettei joudu kurkottelemaan.

Työsuojeluvaltuutettu, Helsingin Sisävalmistemiehet -osaston sihteeri Esa Tukiainen on samaa mieltä työsuojelun ja -terveyden tärkeimmistä ongelmista.

– Terveenä eläkkeelle meiltä on päässyt vain jokunen asentaja. Niska-, selkä- ja hartiavaivat ovat yleisiä.

Inlookin työsuojeluvaltuutettu Esa Tukiaisen mukaan lyhyen sairasloman omailmoitus on toimiva käytäntö.

Penttinen on joutunut jättämään tekonivelpolvileikkauksen jälkeen varsinaiset asennustyöt ja työskentelee nyt Tukiaisen työparina Inlookin keskusvarastolla Helsingin Herttoniemessä.

– Kun lopetin sisäkattotyöt, sen jälkeen alkoi jomottaa selkää ja hartioita. Polvi ei hajonnut työn takia, olen tehty sen verran heikoista osista, Penttinen vitsailee.

Viimeisimpiä työsuojelu-uudistuksia ovat olleet katon proppauksessa käytettävät umpisuojalasit ja proppukoneeseen kytketty imuri.

– Suurin osa pääurakoitsijoistakin vaatii imurin käyttöä, Tukiainen sanoo.

– Ylöspäin propatessa se on hyvä laite. Se vähentää huomattavasti pölyä, Penttinen jatkaa.

Inlookin työterveyshuolto on huomattavasti lain vaatimaa vähimmäistasoa parempi. Mehiläisen työterveyshuolto ympäri maata on käytössä myös työstä riippumattomien vaivojen hoitoon.

– Käytössämme on liikunta- ja hierontasetelit. Työnantaja panostaa siihen, että ukot pysyvät kunnossa, Tukiainen ja Penttinen sanovat.

– Lääkäriin pääsee heti ja meillä voi olla 3 päivää sairaslomalla omalla ilmoituksella.

Tukiaisen mukaan sairasloman omailmoitus on toiminut hyvin. Luottamus on hyvä lääke lyhyissä sairaslomissa.

Korona ei ole pahemmin sotkenut Inlookin töitä. Vain parilla työmaalla urakat on jouduttu keskeyttämään koko työmaan mentyä kiinni tartuntojen takia.

Työmaakierroksille heti, kun on mahdollista

Penttinen ja Tukiainen kiertävät työmaita mahdollisimman paljon ympäri maata. Työmaakäynnit keskittyvät Helsinki–Tampere–Turku-alueelle, sillä rakentaminenkin keskittyy sinne. Työmaakäynnit ovat nyt käynnistyneet uudelleen.

– Meillä meni 2 vuotta hukkaan työmaakäyntien osalta koronan takia. Ainoa työmaa, missä pääsimme pandemian aikana käymään, oli Siltasairaalan ulkolippa, Penttinen toteaa.

– Välillä meitä pyydetään työmaalle käymään. Menemme mielellämme ja vastaanotto on ollut aina hyvä, Tukiainen sanoo.

Tukiainen ja Penttinen ovat ilmoittautuneet tämän kevään luottamushenkilöiden täydennyskurssille.

– Tilanteet elävät koko ajan. Kurssilta saa aina uutta tietoa, Tukiainen tähdentää.

– Siellä tutustuu uusiin ihmisiin ja samalla saa tietoa, miten muualla toimitaan.

Kunnon luottamushenkilövaalit

Inlook Oy on Suomen suurin sisäkattoasennuksia urakoiva yritys. Sisäkattojen lisäksi Inlook asentaa järjestelmäseiniä, väliseiniä sekä julkisivuverhouksia. Inlook-konserni toimii myös Ruotsissa ja Baltian maissa. Penttinen ja Tukiainen ovat noin 300 asentajan luottamushenkilöitä.

Inlookilla työsuhteet ovat yleensä pitkiä. Penttinen on ollut talossa lähes 35 vuotta. Parhaimmillaan Inlookilla työskenteli myös 3 Penttisen poikaa.

– Minulla on nyt kolmas kausi luottamusmiehenä, Penttinen sanoo.

Tukiainen on ollut Inlookilla töissä 6 vuotta, mutta rakennusalan työkokemusta on kertynyt jo 34 vuoden edestä.

– Olen nyt toista kautta työsuojeluvaltuutettuna. Sitä ennen olin varatyösuojeluvaltuutettu.

Vuodenvaihteessa uudistettuihin pesteihin oli kiinnostusta niin paljon, että luottamushenkilöistä päästiin äänestämään.

– Työsuojeluvaltuutetuksi oli ehdolla 3 ja luottamusmiesehdokkaita oli 5, Tukiainen kertoo vaaliasetelmista.

Äänestämisessä käytetty Rakennusliiton sovellus sai niin kehuja kuin moitteitakin. Sovellus toimi hyvin ja tulokset tulivat nopeasti muutamassa minuutissa. Työnantajakin kannusti vaalien toteuttamiseen sähköisesti.

– Meilläkin on töissä vanhaa porukkaa ja kaikilla ei ole niitä älykännyköitä, Penttinen muistuttaa.

– Pienen setvimisen jälkeen selvisi, että äänestämään pääsi myös tietokoneen kautta. Sovellus oli meillä käytössä ensimmäistä kertaa.

Penttinen ei kaipaa takaisin 300 kirjeen lähetysrumbaa. Etenkään kun postin perillemenoon ei voi tänä päivänä luottaa.

Päänavaus alakattotöiden tes-hinnoittelussa

Talonrakennuksen tessiin tuli nyt uudestaan alakattotöiden hinnoittelu. Tätä ennen alakattotöiden hinnoittelua ei ole ollut tessissä. Työnantajat käyttivät Sisäkattoyhdistyksen hinnastoa 1990-luvun loppupuolelle asti.

– Teimme isolla porukalla töitä tes-hinnoittelun eteen yli 20 vuotta, Inlookin pääluottamusmies, sisäkattoasentaja Aarne Penttinen toteaa.

Uusi hinnoittelu ei muuta merkittävästi palkkausta ainakaan Inlookilla.

– Teemme töitä etupäässä urakalla, Inlookin työsuojeluvaltuutettu, Helsingin Sisävalmistemiehet -osaston sihteeri Esa Tukiainen muistuttaa.

Inlookin pääluottamusmies Aarne Penttinen on tyytyväinen sisäkattohinnoittelun saamisesta tessiin parinkymmenen vuoden väännön jälkeen.

Tes-hinnoittelun uskotaan yhtenäistävän sisäkattoasentajien palkkoja yritysten välillä. Uudessa tessissä ei ole kovin montaa kattotyyppiä, mutta sitä pidetään hyvänä päänavauksena. Rakennusliiton omassa Talonrakennusalan urakkahinnoittelu 2021–2022 -vihkosessa on lisää epävirallisia kattotyyppihinnoitteluja, mutta vihkosen hinnat perustuvat edellisen tessin mukaisiin palkkausperusteisiin.

– Tällä hetkellä joka firmassa on omat hinnastot käytössä, Penttinen sanoo.

Urakkahinnoittelua on ollut laatimassa laaja joukko sisäkattoasennuksen ammattilaisia.

– Olemme kokoontuneet useiden firmojen luottamushenkilöporukalla moneen kertaan 20 vuoden aikana miettimään yhteistyössä tätä hinnoittelua, Penttinen tähdentää.

Tukiainen ja Penttinen muistuttavat, että tes-hinnoittelu on vasta pohjahinta töille.

– Jokainen asentaja ja asennusmesta on erilainen. Joskus joutuu menemään töihin kaatopaikalle. Työmiehen tehokkuuteen monet tekijät, Tukiainen sanoo.

– Kuvissa kerrokset näyttävät samanlaisilta, mutta ne eivät ole sitä käytännössä, Penttinen jatkaa.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Työpaikkakuolemat laskussa

Vakuutuslaitokset korvasivat 110 100 palkansaajille sattunutta työtapaturmaa vuonna 2021. Määrä oli 8 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta yhä merkittävästi (-13 prosenttia) vähemmän kuin vuonna 2019.

– Korjausliike oli odotettavissa. Vuonna 2020 pudotus oli niin raju pandemian aiheuttamien sulkutoimien takia. Tapahtui äkkijarrutus, johtaja Mika Tynkkynen Tapaturmavakuutuskeskuksesta toteaa.

Tynkkysen mukaan työtapaturmat seuraavat käsikynkkää taloudellisen toimeliaisuuden kanssa. Kun talous nousee, nousee myös työtapaturmien määrä.

Toinen työtapaturmien määrään vaikuttava isompi asia on sääolosuhteet.

– Se ei vaikuta pelkästään työmatkoilla tapahtuviin tapaturmiin vaan myös esimerkiksi rakennusalan kaltaisiin aloihin, joilla tehdään työtä ulkona. 2021 oli hankala talvi eteläisessä Suomessa, jossa on suuri osa kaikista maamme työpaikoista. Lumi tuli varhain eteläänkin.

Yksi päivä voi tehdä ison nousun työmatkatapaturmien määrään. Tapaturmavakuutuskeskuksessa tehtiin asiasta tutkimus, jossa käytiin läpi kaikki vuonna 2008 sattuneet työmatkatapaturmat. Tuolloin yhtenä marraskuun päivänä tapahtui 1 000 työmatkatapaturmaa, joista 700 oli Etelä-Suomessa.

Työtapaturmista 91 800 sattui vuonna 2021 työpaikalla työtehtävissä ja 18 300 asunnon ja työpaikan välisellä matkalla.

Tapaturmataajuus nousi rakennusalalla

Rakentamisen toimialalla tapahtui viime vuonna 13 500 työtapaturmaa, joka on suunnilleen samoissa lukemissa kuin edellisenä vuonna. Nämä tapaturmat tapahtuivat henkilöille, jotka ovat rakentamisen toimialalla toimivien yritysten palveluksessa.

Rakennustyömailla tapahtui näiden lisäksi noin 5 500 tapaturmaa, kun mukaan lasketaan alihankinta, vuokratyö ja kuljetus. Muiden kuin rakennusalan yritysten palveluksessa olevien henkilöiden tapaturmat lisääntyivät selvästi (25 prosenttia), sillä vuonna 2020 heille tapahtui 4 400 työpaikkatapaturmaa työmailla.

Rakennustoimialan palkansaajien tapaturmataajuus nousi vuoden 2020 taajuudesta 55 tapaturmaa/miljoonaa työtuntia kohti vuoden 2021 taajuuteen 59 tapaturmaa/miljoonaa työtuntia. Toisaalta vuonna 2019 tapaturmataajuus oli 61.

– Toiminnan volyymi eli tehdyt työtunnit laskivat vuonna 2021, Tynkkynen sanoo.

RT ry:n toimitusjohtaja Kim Kaskiaro arvioi, että tapaturmataajuuden nousu liittyy useisiin asioihin.

– Varmasti taustalla on osin koronaväsymystä, herpaantumista, kun se on vaikuttanut jo pitkään kaikkeen työntekoon. Lisäksi työtunteja on todella tehty vähemmän; linjasaneerauksia on siirtynyt, kun taloyhtiöiden yhtiökokouksia ei ole voitu pitää, samoin julkisivusaneerauksia. Lisäksi työmaita on mennyt sulkuun. Eli tilanne on muodostunut useista pienistä puroista, Kaskiaro sanoo.

Länsi- ja Sisä-Suomen alueen Avin työsuojelun ylitarkastaja Janne Hokkanen sanoo, että tiettyjä huolestuttavia merkkejä on ollut ilmassa jo pidempään.

– Rakentamisen toimialalle on tullut tilanteesta johtuen eri tehtäviin kokematonta väkeä. Se näkyy työntekijöissä, mutta myös suunnittelussa ja työnjohdossa. Kiire yhdistettynä kokemattomuuteen on tapaturmien kannalta paha yhdistelmä. Pahimmillaan kokematon työnjohto ohjaa kokematonta vuokratyöporukkaa. Kokemattomuushan ei ole kenenkään työntekijän syy missään tehtävässä, mutta se vaatisi kaikilta työnantajilta työtehtävien ja lähtötasojen mukaista huolellista perehdytystä, Hokkanen toteaa.

– Yksi kysymys on, onko riskialttiimpia töitä siirtynyt vuokratyöyrityksille, Tynkkynen pohtii.

10 kuolemaa työssä

Vaikka kuolemaan johtavien tapaturmien määrä on pudonnut dramaattisesti 2000-luvun alun tilanteesta, jolloin niissä kuoli 30–40 henkilöä vuosittain, ei niissä ole päästy nollaan. Rakennusalalla niitä tapahtuu edelleen aloista eniten.

– Rakennusalallakin tilanne on kuitenkin paljon parempi kuin parikymmentä vuotta sitten. Toimiala on muuttunut hyvin paljon. Toimintatavat ovat muuttuneet tuotannossa ja on syntynyt uudenlaisia turvallisuuskäytäntöjä, Tynkkynen sanoo.

Vuonna 2021 sattui 10 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa, joista 2 yrittäjille. Lisäksi tiedossa on 2 palkansaajille sattunutta kuolemaan johtanutta työmatkatapaturmaa. Vuonna 2020 työpaikkatapaturmissa kuoli 16 palkansaajaa ja työmatkatapaturmissa 10 palkansaajaa.

Vuoden 2022 alku on ollut synkkä. Jo helmikuun loppuun mennessä työpaikoilla oli tapahtunut 5 kuolemaan johtanutta tapaturmaa.

Huomio elementtityöhön

Rakennusalalla sattuneista kuudesta kuolemaan johtaneesta tapaturmasta 3 koski jollain tavalla elementtien käsittelyä.

Liikuntasalin rakennustyömaalla noin 8 000 kg painava betonielementti putosi hitsaajan päälle. Hitsaaja oli ennen elementin putoamista juuri hitsannut sen toisen pään kiinni henkilönostimesta ja oli juuri siirtymässä hitsaamaan elementin toista päätä, kun elementti yllättäen putosi henkilönostimen korin päälle.

Maatilalla laakakiilojen rakennustyömaalla 3 500 kg painava betonielementti kaatui työntekijän päälle. Elementtien tuennassa oli käytetty lujuusluokittelematonta puumateriaalia. Puutukia ei ollut kiinnitetty ja ne nojasivat elementtiin vapaasti. Elementti oli irrotettu kuormausnosturin nostoraksista ennen sen kiinnittämistä. Työntekijä työskenteli tilanteessa yksin.

Pientaloelementtejä oltiin purkamassa kuorma-auton lavalta. Kuorman purun yhteydessä 1 elementti oli osunut työntekijään, joka putosi kuorma-auton lavalta maahan.

Nyt Tapaturmavakuutuskeskus, työsuojeluviranomaiset, Rakennusliitto ja Rakennusteollisuus ovat teettämässä tutkimusta, jossa tarkastellaan elementtityössä sattuneita tapaturmia vuosien 2011–2021 aikana. Työ valmistuu 30.4.2022, eli tahti on kova.

– Sen pohjalta mietitään, onko tarvetta joidenkin säädösten muuttamiseen. Itse en usko, että ongelma on ensisijaisesti säädöksissä. Se on tiedonkulussa aina suunnittelijan pöydältä asennusporukkaan asti, Hokkanen toteaa.

Saman toteaa Rakennusliiton työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen.

–Tiedonkulku aliurakoitsijoille on varsin ongelmallista. Mitä lähempänä ketjussa tekijät ovat päätoteuttajaa, sitä paremmin myös tieto kulkee. En väheksy suunnittelijoiden ja työnjohdon tietämystä, mutta niitä, jotka tekevät käytännön työn, kuullaan varsin vähän siihen nähden, kuinka paljon heillä olisi hiljaista tietoa asennuksen ongelmista. Väitän, että jos se tieto otettaisiin käyttöön, parantaisi se mahdollisista kustannuksista huolimatta elementtityön turvallisuutta, Jääskeläinen sanoo.

Jääskeläisen mukaan esimerkiksi nostoja hankaloittaa se, että kunnollista tietoa nostopisteiden todellisesta kestosta ja oikeasta nostotavasta ei välttämättä päädy työmaalle lainkaan.

– Joskus myös tehtaalta lähtevän kiven nostopisteet on laitettu niin syvälle, että niitä pitää piikata auki työmaalla, hän kertoo.

Betonielementtien kokoluokka on myös kasvanut valtavasti.

– 10 tonnia painava elementti ei ole enää mikään poikkeus. Sellaisten siirrot, varastointi ja asentaminen vaativat erityistä huolellisuutta sekä osaamista. Esimerkiksi betonielementtien varastointipaikoille tulee tehdä rakennekerrokset, jotka kestävät ja kantavat kaikissa olosuhteissa, Hokkanen jatkaa.

Betonielementtien asennus vaatii aina asennussuunnitelman. Työsuojelutarkastajien tarkastuskäynneillä ne ovat usein puutteellisia tai puuttuvat kokonaan.

Hokkanen kertoo, että joskus työmailla tuhahdellaan elementtien asennussuunnitelmien valvomiselle.

– Niitä pitää valvoa edelleen. Jos ei valvota, vuosien mittaan tilanne heikkenee entisestään. Valvonta vaatii myös tarkastajilta kokemusta ja osaamista, että näkee, miten suunnitelma ja todellisuus vastaavat toisiaan.

Teksti: Johanna Hellsten, kuvitus; Taiga Rapinat

TTL tutkii kvartsipölylle altistumista rakennuksilla

kuva: Lehtikuva

Kvartsipöly ei ole leikin asia: sille altistuminen aiheuttaa silikoosia ja keuhkosyöpää. Altistumisesta sairauteen saattaa kulua kymmeniä vuosia, mutta sairauden uhka on todellinen.

Ammattitautirekisteriin ilmoitetaan reilut 10 kvartsipölystä johtuvaa silikoosi- ja keuhkosyöpätapausta vuosittain.

– Rakennustyömailla kvartsipölyä syntyy kun hiotaan, sahataan, porataan, räjäytetään, piikataan tai murskataan betonia, tiiltä tai kiveä, määrittelee Työterveyslaitoksen (TTL) johtava asiantuntija Tapani Tuomi.

TTL on nyt ottanut kvartsipölyn suurennuslasin alle. Laitos haluaa tutkia, missä määrin työpaikoilla todella altistutaan kvartsipölylle, mitkä ovat tehokkaimmat työtehtäväkohtaiset pölyntorjuntakeinot ja missä tehtävissä pölyltä on suojauduttava hengityksensuojaimin.

– Olemme mitanneet kvartsipölypitoisuuksia erilaisissa työtehtävissä ja tämän perusteella olemme jo laatineet parikymmentä ohjetta altistumisen ehkäisemiseksi ja lisää ohjeita on tulossa, Tuomi kertoo.

Keinoja on

Vaikka kvartsipöly on terveydelle vaarallista, on olemassa keinoja, joilla altistumista voidaan torjua.

– On esimerkiksi konekohtaisia kohdepoistoja, jotka kytketään HEPA-suodattimilla varustettuihin imureihin. Monissa tehtävissä voidaan käyttää torjuntakeinona vettä. On myös yleisilmanpuhdistimia, Tuomi luettelee.

EU:n syöpädirektiivin päivityksen tuloksena Suomessakin on kvartsipölylle asetettu sitova raja-arvo, jota ei saa ylittää.

– Tietoisuus kvartsipölyn terveysvaikutuksista on yrityksissä ja työpaikoilla lisääntynyt, mutta ei vielä tarpeeksi. Toisinaan käy niin, että suojaudutaan vain kaikkein pölyisimmän työvaiheen aikana, mutta sitten otetaan suojain pois. Ei ymmärretä, että hienojakoinen pöly ei laskeudu heti. Yleisilmassa sitä saattaa leijailla vielä pitkään.

Meneillään olevassa tutkimuksessa on mukana suuria rakennusalan yrityksiä, kuten NCC, Hartela, CONSTI ja Destia. Ne ovat Tuomen mukaan olleet hyvin sitoutuneita tutkimukseen ja pölymittauksia on saatu tehdä työmailla kiitettävästi.  

Hienojakoista pölyä

Pienimmät kvartsipölyhiukkaset ovat haitallisimpia. Pienimpiä hiukkasia ei aina edes näe silmällä. Ne jäävät yleisilmaan pitkäksi aikaa, vaikka työ on jo lopetettu.

Pitkään kvartsipölylle altistuneiden keuhkoihin kerääntyy kvartsipartikkeleita. Seurauksena voi olla krooninen keuhkojen tulehdus tai kivipölykeuhko. Myös keuhkosyövän kasvaa altistuneilla riski.

Erityisen vaarallista pölyaltistuminen on henkilöille, jotka tupakoivat.

Kvartsipölylle altistuneet työntekijät on lain mukaan ilmoitettava TTL:n ylläpitämään ASA-rekisteriin, joka on ollut käytössä jo yli 40 vuotta. Työnantajan on ilmoitettava rekisteriin pölylle altistuneet työntekijät, kun altistuminen on todettu mittauksin.

ASA-rekisteriin ilmoitetaan syöpävaarallisten aineiden kanssa tekemiseen joutuneet työntekijät. Kvartsipöly lisättiin näiden aineiden joukkoon vuoden 2020 alusta lukien.

TTL:stä kerrotaan, että ASA-rekisteriin on kaikkinensa ilmoitettu yli 1 000 työpaikkaa. Suomessa kvartsipölylle altistuu noin 50 000 työntekijää, joista suuri osa työskentelee rakennusalalla.

Teksti: Esa Tuominen, kuva: Lehtikuva

Sellaista parempaa kenkää

Skyddan suosituimpia turvakenkiä.

Turvakengät, kuten moni muukin rakentajan turvallisuuden kannalta välttämätön tuote, kehittyvät eteenpäin turvallisuusvaatimusten ja käyttäjien halujen mukaan. Niiden ominaisuudet, mukavuus ja ulkonäkö paranevat, ne muuttuvat kevyemmiksi ja helpommin jalkaan sujautettaviksi.

Mitä pitää tietää turvakenkää valitessaan? Rakentaja vieraili kahden ison työvaateliikkeen – Skyddan ja IKH:n – myymälöissä tutustumassa ja asiantuntijoiden puheilla.

Kenkä käytön mukaan

– Esimerkiksi maalareille riittää sisätöissä perusmallinen matala turvakenkä, kun taas kirvesmies voi tarvita nilkkaa tukevaa korkeampaa mallia. Olennaista on, että työmaalla kaikissa kengissä on oltava naulaanastumissuoja sekä kärkisuoja, Heikki Petrov Skyddasta kertoo.

Heikki Petrov

Petrovin mukaan työmaat luovat omia käytäntöjään; joillakin työmailla esimerkiksi kaikilta vaaditaan korkeavartisia turvakenkiä. Puolikorkean varren lisäksi työmaalla voidaan vaatia umpikenkiä, jotta ne suojaavat paremmin kosteudelta.

– Korkeampivartisissa kengissä käytetään esimerkiksi memory foamia tukemaan nilkkaa. Se suojaa nyrjähdyksiltä ja venähdyksiltä, Senja Vuorma IKH:sta selittää.

Myös yksittäisillä yrityksillä on omia vaatimuksiaan kengille. Vuorma kertoo, että esimerkiksi joillain Ruduksen työmailla vaaditaan turvakengiltä myös jalkapöydän suojaamista.

Erityisesti ulkotyötä tekeville työntekijöille hankitaan usein sekä kesä- että talvikengät. Etelä-Suomessa, ja jos työssä ei olla kaiken aikaa ulkona, riittävät yleensä talvivuorettomat kengät.

– Toisaalta, jos turvakenkä on tehty kesäkäyttöön, sen pohja ei välttämättä pidä talvella. Talvikenkänä myytävissä turvakengissä pohjan on pidettävä myös kylmällä, Petrov toteaa.

– Esimerkiksi Sievin talvi- ja kesämallistossa alkaa olla useampi malli, jossa on erityinen kitkapohja, Vuorma kertoo.

Yksi tärkeä ominaisuuden on turvakengän kosteuskestävyys.

Senja Vuorma.

– Esimerkiksi Sievin turvakengissä käytetään nahkaa, joka kestää hyvin kosteutta, mutta vaatii huoltoa. Osassa kengistä käytetään myös goretex-suojakalvoa, joka tekee kengästä vedenpitävän, Vuorma kertoo.

Kesäkuumalla työskennellessä myös kengän tuulettuvuus lisää sen käyttömukavuutta. Ei-umpinainen turvakenkä ja ”sandaalimallinen” turvakenkä ovat viileämpiä vaihtoehtoja.

– Sandaalimallissakin on mukana naulaanastumis- ja kärkisuoja. Vaikka osalla työmaita vaaditaan umpinaisia kenkiä kesälläkin, myös sandaaleja menee, Vuorma kertoo.

– Kengän myyjän tehtävänä on kysellä, missä hommissa kenkää käytetään. Ei ole olemassa yhtä kenkää, joka sopisi kaikkeen, Petrov sanoo.

Mistä tuntee laadun?

Mistä tunnistaa laadukkaan turvakengän? Petrovin mukaan hinta antaa osviittaa.

– Paremmat turvakengät ovat kalliimpia. Myös tunnetun valmistajan kengät ovat useammin laadukkaita kuin täysin tuntemattoman. Silti tunnettu brändikään ei välttämättä riitä, sillä ostajan pitää tietää, mitä käyttötarkoitusta varten kenkä on tehty.

Petrov kertoo esimerkin: jos tarkastelee kahta samanlaista kenkää, joista toinen on kevyt ja toinen järeä, pitää ymmärtää, että se miellyttävän kevyt kenkä ei kestä kovemmissa hommissa kuin lyhyen aikaa.

– Vaikka hinta ei korreloisi 100-prosenttisesti laadun kanssa, niin kun verrataan 70 euron kenkää ja 170 euron kenkää, niissä on eroa. Laadukkaat materiaalit ovat yleensä suurin syy korkeampaan hintaan. Lisäksi Boa-kiinnitys nostaa hintaa suhteessa nauhoilla solmittaviin malleihin, Vuorma sanoo.

Vuorman mukaan myös välttämätön standardisointi näkyy hinnassa, sillä uusille malleille on haettava oma sertifikaattinsa.

Petrov harmittelee, että jotkin firmat laskevat, kaksien turvakenkien per työntekijä tulevan kalliiksi.

– Ei osata laskea, että jos niitä on kahdet, ne eivät myöskään kulu yhtä nopeasti.

Vuorman mukaan yrityksiltä olisi fiksuinta laittaa hintakatto työntekijöiden kengille ja antaa heidän valita omat turvakenkänsä.

– Silloin jokainen saisi itselleen sopivat kengät.

Hienosäätöä

Turvakengän käytettävyyteen vaikuttaa myös sen kiinnitys. Yhä useammissa turvakengissä on Boa-kiinnitys tai vastaava toisen merkin tuote, eli nauhojen solmimiseen ei enää menee aikaa, vaan kenkä ruuvataan kiinni.

– Meidän myymistämme kengistä jo 80 prosenttia on Boa-kiinnityksellä. Se näkyy myös kengän hinnassa, mutta toisaalta mekanismilla on elinikäinen takuu. Eli jos esimerkiksi teräsvaijeri katkeaa, se vaihdetaan uuteen. Joskus lukkomekanismiin pääsee sisälle työmaan pölyjä, jolloin se ei toimi. Silloin se voidaan vaihtaa myymälässä, Vuorma kertoo.

Pohjan ja kärkisuojan materiaaleissa on myös valinnanvaraa. Valittu materiaali vaikuttaa kengän painoon. Naulaanastumissuoja voi olla terästä, kevlaria tai komposiittia. Kärkisuojat valmistetaan teräksestä, alumiinista tai komposiitista.

Joissakin töissä joudutaan jatkuvasti kiipeämään tikapuille. Perusturvakengässä pohja voi alkaa antaa periksi, kun rasitus kohdistuu säännöllisesti jalan keskiosaan. Myös jalka rasittuu. Joihinkin turvakenkiin onkin tehty jalan kaarella teräsvahvike kiipeilyn varalle.

Usein kenkien käyttäjiltä unohtuu pohjallisten merkitys.

– Jos pitää samoja kenkiä 8 tuntia päivässä, 5 päivänä viikossa, pitäisi pohjallisia vaihtaa vähintään puolen vuoden välien. Muuten niiden vaimentavuus ja elastisuus on mennyttä. Todellisuus on se, että kun tullaan hankkimaan uusia pohjallisia, siitä edellisestä ei ole enää mitään jäljellä, Petrov sanoo.

Pohjallisia löytyy useilta valmistajilta ja niitä on monia erilaisia. Osa vaimentaa askelta, osa tukee jalkaholvia, jos se on korkea.

– Talvisin suositaan huopa-alumiinipohjallista, joka eristää kylmältä, varsinkin jos naulaanastumissuoja on terästä, Vuorma sanoo.

– Jos jalkojen kanssa on ongelmia, on myös lämmössä jalan muotoon muototutuvia. Pohjallinen laitetaan 90-asteiseen uuniin, istutaan alas odottamaan pari minuuttia, laitetaan lämmitetty pohjallinen kenkään ja kenkä jalkaan. Odotetaan toiset pari minuuttia ja pohjallinen muotoutuu oman jalan mukaan, Petrov kertoo.

IKH:n myymälässä on skanneri, joka mittaa jalan pohjan muotoa.

– Skanneri ehdottaa sitten oikeanlaista pohjallista, joka soveltuu mahdollisimman hyvin jalan muotoon, Vuorma sanoo.

Nuoret välittävät ulkonäöstä

Viime vuosina erityisesti nuoremmat rakentajat ovat toivoneet turvakengistä enemmän siviilikengän näköisiä. Lenkkarin ja klassisen CAT-kengän näköisiä tuotteita onkin tullut markkinoilla.

– Esimerkiksi australialaisen Steel Blue -merkin kengät näyttävät vaelluskengiltä. Turvakenkiäkin valmistavan lenkkarimerkki Reebokin kengät näyttävät lenkkitossuilta. Niissä on silti samat ominaisuudet kuin muissakin turvakengissä. ”Turvakenkämuodissa” korostuvat nyt ulkonäkö, keveys ja pikakiinnitys, Petrov kertoo.

– Helly Hansenin kapeamman lestin mallit ovat suosittuja erityisesti naisten keskuudessa. Suosiossa ovat nousseet enemmän lenkkarin näköiset turvakengät, Vuorma vahvistaa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Sinun turvallisuutesi edestä

Työsuojeluvaltuutetut tekevät jatkuvasti töitä työturvallisuuden parantamiseksi.

Ahtaalla tontilla kaupungin keskustassa nostotyön turvallisuus korostuu.

Helsingin ydinkeskustassa päärautatieasemaa vastapäätä tehdään remonttia ahtaassa korttelissa. Skanskan Grand Hansa -hotellityömaalla Uusi ylioppilastalo, Hansatalo sekä Hotelli Seurahuone yhdistetään yhdeksi hotelliksi. Uusi ylioppilastalo ei tosin ole enää uudisrakennus, sillä se valmistui vuonna 1910 ja Seurahuone 4 vuotta myöhemmin.

Tontin ahtaudessa nostot ovat työturvallisuuden kannalta erittäin kriittisiä.

– Nosturinkuljettaja Eero Hinkula ja alamies Jukka Pyykkönen ovat erittäin tärkeässä roolissa tällä työmaalla. Meillä on ollut paljon tapetilla nostotyön turvallisuus ja nostoalueiden rajaaminen, Skanska Talonrakennus Etelä-Suomen työsuojeluvaltuutettu Oula Sinkkonen kertoo.

Skanskalla on omaa alamieskoulutusta.

– Olen yksi meidän alamieskouluttajistamme. Meidän työmaillamme on oltava taakannostajan lupa ennen kuin niihin hommiin pääsee.

Oula Sinkkonen.

Yhtenä työturvallisuuden kehittämistyökaluna Skanskalla on 4 alueellista työsuojelun keskustoimikuntaa. Sinkkonen on Etelä-Suomen toimikunnan jäsen.

– Toimikunta kokoontuu neljännesvuosittain ja sillä on neuvonantajan rooli. Toimikunnassa on jäseniä korkeimmasta johdosta lähtien työntekijöihin asti. Käsittelemme pääasiassa työterveyteen, -turvallisuuteen ja -hyvinvointiin liittyviä asioita.

Skanskan työterveydenhuollosta vastaava Terveystalo on myös mukana toimikunnassa.

Sinkkonen on myös Rakennusliiton Uudenmaan työsuojelujaoston puheenjohtaja ja Muutosryhmä 23:n jäsen. Tämän vuoden alusta lähtien Sinkkonen on johtanut puhetta Helsingin kirvesmiehet, osasto 001:ssä.

– Työmaiden työsuojeluvaltuutettuna aloitin vuonna 2007. Päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna olen ollut kymmenkunta vuotta.

Koronapandemiasta on tullut takapakkia työturvallisuudessa.

– Korona-aika on rappeuttanut työmaiden henkilökohtaisten suojainten käyttöä ja jossain määrin työturvallisuutta muutenkin. Valvontaa on ollut vähemmän ja töitä on tehty pienemmissä porukoissa.

Työsuojeluvaltuutetun työhön kuuluvat muun muassa tulkin ja viestinviejän tehtävät.

– Työntekijät valittavat sosiaalitilojen määrästä ja päivittäisestä kunnossapidosta. Työntekijöiltä tulee myös kyselyitä oikea-aikaisista työvaatteiden ja -kenkien tilauksista.

Sinkkonen tekee TR-mittausten kalibrointia Skanskan työmailla. Työmaiden TR-mittaajat ottavat palautteen pääasiassa hyvin vastaan. Sinkkosen mukaan mittausten pisteytyksessä on sen verran huojuntaa, että kalibrointimittaukset ovat tarpeen yleisen tason säilyttämiseksi.

Työsuojelussa riittää ratkottavaa talonrakennuksessa tulevaisuudessakin.

– Haluaisin panostaa enemmän hiljaisen tappajan eli kvartsipölyn torjuntaan ja pölymäärien mittaamiseen.

Toinen tärkeä kohde tulevaisuudessa on psykososiaalisen kuormittavuuden tunnistaminen ja ehkäisy.

– Korona-aika ei ole ainakaan helpottanut tätä työtä. Toivottavasti tilanne helpottuu nyt.

Kielivaikeudet hankaloittavat

Tasoite ja Maalaus Vesa Oy:n työsuojeluvaltuutettu Jorma Koskinen käy läpi Vantaan Kivistössä kerrostalon vuosikorjauslistaa.

– Tätä ennen olin Helsingin Munkkiniemessä Vanhalla kadettikoululla tekemässä viimeistelytöitä. Odottelemme varsinaisten firman omien töiden alkua, jotka ovat vähän viivästyneet.

Koskinen on ollut reilut 10 vuotta yrityksen työsuojeluvaltuutettuna. Tasoite ja Maalaus Vesan palkkalistoille Koskinen tuli vuonna 1997. Pitkät työsuhteet ovat firmassa yleisiä.

– Olen vetänyt työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen tehtäviä yhdessä. Olen kysellyt kiinnostusta työsuojeluvaltuutetuksi ryhtymisestä, mutta lapasia ei ole noussut pystyyn.

Jorma Koskinen.

Tasoite ja Maalaus Vesalla on 15 vakituista työntekijää, joten luottamustehtävien yhdistäminen on järkevää. Päällimmäinen työturvallisuuden haaste on eteläsuomalaiselle maalausfirmalle tyypillinen: miten viestiä ymmärrettävästi työntekijöille.

– Suurin osa työntekijöistä on Uzbekistanista. Kielimuuri rakennuksilla on suuri, englanti ei ole enää pääkieli. Asiat on näytettävä kädestä pitäen.

Pahemmilta onnettomuuksilta on kuitenkin vielä vältytty. Tänä talvena jäiset kulkutiet ja liukastumiset ovat rakennustyömaiden riesana. Maalarit kantavat paljon tavaraa kerroksiin. Liukkaista kulkuteistä tulee oma riskilisänsä.

– Välillä tämä on aikamoista muulin hommaa. Kun olemme yleensä aliurakoitsijana, nostimet eivät ole monestikaan käytössä meidän tavaroidemme tullessa työmaalle.

Maalien liuottimet eivät ole enää työturvallisuusriski, mutta uusia ongelmia tulee aina entisten tilalle.

– Nykyään ovat ongelmana kovettajat. Niistä tulee monelle allergisia oireita. Pidän itse suojakäsineitä, jotta ei tulisi kontaktia.

Pintakäsittelijöiden työmailla betonipöly on iso työturvallisuusriski.

– Ennen työmailla oli siivoojia, mutta nyt jokainen työntekijä hoitaa omat roskansa. Rakentaminen on mennyt siihen, että kenelläkään ei ole päävastuuta. Urakat on jaettu niin pitkälle, että yksi tekijä käy lyömässä yhden naulan, Koskinen kärjistää.

Omien jälkien siivoaminen mestalla ei riitä ja se näkyy myös työn jäljessä.

– Maalarin pitäisi saada nätti seinä, mutta se on työlästä, jos lattian rajassa on puoli metriä hiekkaa.

Siivouksen lisäksi kulkuteiden avoinna pitämiseen ja työmaan kunnolliseen valaistukseen olisi panostettava enemmän.

Kursseilta uusia ideoita työsuojeluun

LVI-Lämsä Oy:n ilmastointiasentaja Erno Alanko on yllättäen joutunut yötöihin Rovaniemen Saarenkylän K-Citymarketille. Työrytmin muutos näkyy univelan kertymisessä.

– Kun on tehnyt lähes 15 vuotta samaan kellonaikaan töitä, rytmin vaihdos on vaikeaa. Maanantain ja keskiviikon välillä sain nukuttua yhteensä 4 tuntia. Silloin en enää ollut pelikunnossa.

Marketin työmaa saatiin onneksi sellaiselle mallille, että yötöistä pystyttiin luopumaan ja siirtymään normaalimpaan ylityöhön. Syy pahaan sumaan olivat sairaslomat ja kohteen vaatima tiukka aikataulutus.

– Tältä työmaalta oli puolenkymmentä työntekijää yhtä aikaa sairaslomalla.

Suurin osa Alangon työajasta kuluu tällä hetkellä Lapin keskussairaalan laajennusosan työmaalla.

Erno Alanko.

Alanko oli haastatteluhetkellä työsuojeluvaltuutettu. Uudeksi työsuojeluvaltuutetuksi valittiin putkiasentaja Jaakko Varrio, joka on myös osasto 406, Rovaniemen putkimiesten puheenjohtaja.  Valinta tehtiin mobiilisovelluksella etänä, mikä sopii korona-aikaan ja hajallaan oleville työmaille erinomaisesti. LVI-Lämsällä on noin 40 työntekijää.

– Monesti työsuojelun pienet puutteet ja liian vähäisten sosiaalitilojen ongelmat ratkeavat sillä, että paikalla olevat työntekijät huomauttavat asiasta itse, Alanko sanoo.

Alanko ehti käydä hyvissä ajoin ennen koronasulkua luottamushenkilökoulutusessa.

– Siellä oppi uutta. Jopa sellaistakin, mitä itse ei olisi osannut hakea.

Erilaisten yritysten toimintatavat ja alueelliset eroavaisuudet selvenivät kurssin aikana.

– Miten esimerkiksi sairasloman omailmoitustavat ovat toimineet muissa yrityksissä, Alanko heittää esimerkin ratkaisujen esittelystä kurssilla.

LVI-Lämsällä pääsee joustavasti työterveydenhuoltoon. Lyhyet sairauspoissaolot onnistuvat omalla ilmoituksella. Lämsällä on ollut mahdollista päästä 3 fysioterapeuttikäynnille ja tarpeen tullen erikoislääkärin konsultointiin. Firma tukee työntekijöiden liikuntaharrastuksia 150 eurolla vuodessa.

Työtä keventäviä työkaluja saa käyttöönsä tarpeen mukaan.

– Minullakin alkoi tulla niittaushommissa ongelmia kyynärvarsien kanssa jo kolmikymppisenä.

Työnantaja empi alkuun kalliin akkukäyttöisen vetoniittikoneen hankintaa. Alanko perusteli hankintaa sillä, että jo muutaman sairaslomapäivän peruuntuminen vuodessa tekee hankinnasta edullisen.

– Eteläsuomalaisessa firmassa on otettu käyttöön viiltosuojahihat. Silloin ei tarvitse käyttää pitkähihaista paitaa, joka tarttuu helposti kiinni, Alanko kertaa kurssin antia.

Putki- ja ilmastointiasentajat ovat usein aliurakoitsijana työmaalla. Isommat pääurakoitsijafirmat ja isot työmaat ovat työsuojeluvaltuutetun työn kannalta helppoja kohteita. Pienemmillä työmailla joutuu joskus vääntämään perusasioista. Yleisin puute on sosiaalitilojen vähyys ja niiden huono kunto.

– Esimerkiksi keskussairaan työmaalla on siistiä. Joka kerta, kun siellä joutuu sahaamaan reiän, sen päällä on luukku ja maalaukset kunnossa. Telineet rakennetaan, kun niitä tarvitaan, Alanko sanoo.

Työturvallisuuden ja työssä jaksamisen kannalta helppo ja nopea tapa olisi siirrettävien työmaahissien yleistyminen työmailla.

– Muistan Rovaniemeltä 2 työmaata, joissa oli Alimakin hissi. Se oli todella hyvä kampe. Vaikka työmaalla on torninosturi ja kurottajia, jossain vaiheessa ne ovat koko päivän kiinni muissa nostohommissa. Se on myös työtehokkuuden parantaja.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Nykyinen työvaatteiden huoltotapa ei ole tätä päivää

Rakentajien työvaatteet eivät ole vain työvaatteita, vaan ne toimivat myös suojavaatteina. Rakentamiseen liittyy altistumista erilaisille syöpävaarallisillekin aineille, liuottimille ja sen tyyppiselle lialle, jota ei pitäisi päästä kulkeutumaan työmaan ulkopuolelle. Kuitenkin monella työmaalla rakentajan arkivaatteet ja suojavaatteet viettävät aikaa samassa ahtaassa kaapissa. Usein kaapin ovi ei edes mahdu kiinni, sillä varsinkin näin talviaikana työmaavarusteet vievät tilaa.

– Meillä on selkeä jako sosiaalitilojen laadussa yleensäkin työmailla: isot vakiintuneet toimijat tarjoavat varsin hyvät sosiaalitilat työntekijöilleen. Pienillä työmailla kuten esimerkiksi maalaus- ja julkisivutyömailla sekä taloyhtiöiden muilla remonttityömailla sosiaalitilat on tungettu ahtaisiin pannuhuoneisiin tai kerhotiloihin, eikä niiden varustelu ole kovin hyvä, Rakennusliiton työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen kertoo.

Tämä jako näkyy myös vaatteiden säilytyksessä.

– Oma kokemukseni on, että isolla työmaalla työmaan päätoteuttaja tarjoaa omille työntekijöilleen heti työmaan alussa kaapit varusteiden säilytykseen. Ali- ja sivu-urakoitsijoiden työntekijät saavat mitä saavat ja vuokratyöntekijät saavat olla ilman, Jääskeläinen sanoo.

Kaksi kunnon kaappia: likainen ja puhdas

Sosiaalitila-asetuksessa vaaditaan, että jokaisella työmaan työntekijällä tulee olla yksi 400 mm leveä kaappi. Rakennusliitto on jo pitkään toivonut asetukseen muutosta, jolla työntekijälle taattaisiin 2 saman kokoista kaappia, joista toinen olisi ”puhdas”, eli tarkoitettu yksinomaan omille vaatteille. Yksi kaappi täytyy ääriään myöten talviaikaan.

– Sinne pitäisi mahtua työkaluvyö, housut, talvitakki, fleece, kypärä, lasit hanskat, talvikengät, sisätyökengät ja kumisaappaat ja sitten toisinpäin siviilihousut, kengät, takki, reppu, mahdollisesti pyöräilykypäräkin, Jääskeläinen luettelee.

Hän pitää hyvin huolestuttavana sitä, että yhden kaapin politiikalla erilaiset altisteet kuten kvartsipöly tarttuvat muihinkin vaatteisiin kuin työvaatteisiin.

– Ei ole kiva lähteä kotiin likaisissa vaatteissa ja viedä altisteita kuten pölyjä ja maaleja kotiin. Rakennusalan työvaatteita ei voida ajatella vain työvaatteina, vaan ne ovat suojavaatteita, hän toteaa.

Kuka pesee vaatteet?

Rakentaja-lehdessä oli vuonna 2018 artikkeli työvaatteiden pesusta. Joillakin työmailla on omia pesukoneita ja esimerkiksi tuoteteollisuuden yrityksissä työnantaja hoitaa kertarytinällä isomman satsin pesut yhteistyössä pesulayritysten kanssa. Jutussa useampi rakentaja kertoo, miten kotona on hajonnut pesukoneita työmaavaatteiden pesun jäljiltä.

Miten työmailla voisi toimia työvaatteiden huoltopalvelu?

– Jos sellaiselle olisi kysyntää, joku palvelutarjoaja alkaisi varmasti tarjota sellaista palvelua, että auto kiertäisi yrityksen työmaat, keräisi likaiset vaatteet pesuun ja toisi puhtaat tilalle. Joka tapauksessa olisi järkevää, että jokin muu taho pesisi ne kuin työntekijä itse, samassa pesukoneessa puolison ja muksujen vaatteiden kanssa, Jääskeläinen miettii.

Jääskeläinen myöntää, että pienemmillä yrityksillä tämä voisi tuottaa haasteita, mutta toteaa, ettei nykyinen käytäntö ole tätä päivää.

Hän ei pidä erityisen hyvänä ratkaisuna, että kaikilla työmailla olisi oma pesukoneensa. Se voi toimia pienellä porukalla, mutta miten pesu saataisiin organisoitua isommilla mestoilla?

– Hyvä kysymys myös on, milloin vaatteita pestäisiin? Pitäisikö työmaalle jäädä työpäivän jälkeen omalla ajalla pesemään vaatteitaan? Ei pitäisi jäädä Jääskeläinen, vastaa.

Teksti: Johanna Hellsten, Kuvat: Tapio Jääskeläinen

Parmaco suunnitteli Rakennusliiton pyynnöstä kunnollisen sosiaalitilakokonaisuuden 50 työntekijälle.