Vakuutuslääkärien maine ei julkisuudessa ole ollut erityisen imarteleva. Se perustuu monelta osin väärinkäsityksiin siitä, mitä vakuutuslääkärit tekevät ja mitä vakuutuslääketiede on. Yli 90 prosentissa tapauksista esimerkiksi työtapaturmissa tapahtuneista vammautumisista ja loukkaantumisista johtaa myönteiseen vakuutuspäätökseen. Ongelman muodostavat epäselvemmät tapaukset.

Hämmennystä aiheuttaa esimerkiksi se, että pohjoismaisessa järjestelmässä hoitava lääkäri ja vakuutuslääkäri ovat eri asia.

­– Suomessa on käytännössä järjestelmä, jota voisi kuvata niin, että hoitava lääkäri on kuin oma opettaja koulussa ja vakuutuslääkäri on ylioppilastutkintolautakunta. Oma opettaja tuntee ihmisen, mutta ei sitä, miten koko Suomessa arvioidaan oppilaita. Vakuutuslääkärit pyrkivät yhteismitallistamaan arviointia. Tavoitteena on vakuutettujen yhdenvertaisuus, Lähi-Tapiolan lääketieteellinen johtaja Ari Kaukiainen selventää.

Edes Suomen lääkäriliitto ei pidä hyvänä ajatuksena, että hoitava lääkäri olisi se, joka tekee vakuutuspäätöksiä.

– Hoitava lääkäri joutuisi silloin toimimaan portinvartijana. Se hankaloittaisi potilassuhdetta, erityisesti, jos päätös olisi kielteinen.

Lainsäädännöstä tai vakuutusehdoista johtuen vakuutuslääkärin ratkaisuehdotukset eivät ole aina ole yhdensuuntaisia hoitavan lääkärin esittämien hoito- tai kuntoutussuunnitelmien kanssa.

Mitä vakuutuslääkäri arvioi?

Otetaan tilanne, jossa rakentaja loukkaa esimerkiksi olkapäänsä työtapaturmassa. Jos tälli on todella kova ja vamma on selkeästi sen aiheuttama, korvauksen myöntöpäätös tulee yleensä nopeasti ja on myöntävä. Näitä tilanteita on noin 90 prosenttia työtapaturmista.

Vamman ja vahinkotapahtuman väliltä pitäisi aina löytyä selkeä syy-yhteys. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun loukkaantuminen on lievä ja olkapäässä on jo valmiiksi kulumia.

– Tällöin myönteisessäkin päätöksessä vahinkoa arvioidaan vain tapaturman osuuden kannalta. Yli 50-vuotiaista melkein kaikilla on magneettikuvassa nähtävillä jonkinlaisia kulumia olkapäissä. Siinä tilanteessa ei tarvita kuin pieni tälli ja olkapää alkaa oireilla. Silloin arvioidaan sitä, mikä osuus vammalla asiassa on, Kaukiainen kertoo.

Aina pienemmän loukkaantumisen seurauksena ei myöskään tehdä tapaturmailmoitusta, eikä ihminen ole yhteydessä työterveyshuoltoon, jotta tapaturma tulisi edes kirjattua. Lääkäriin hakeudutaan pahimmassa tapauksessa kuukausien päästä, kun on ensin kärvistelty vamman kanssa ja vasta tilanteen ollessa todella paha, hakeudutaan lääkäriin.

– Vammaa voi enää siinä vaiheessa olla todella vaikea yhdistää tapaturmaan. Sitten kun siitä korvataan vain tietty osuus, on se potilaan kannalta tietysti raskasta. Hänen olkapäänsä on edelleen kipeä.

Kielimuuri

Vakuutuspäätöksissä käytetty kieli näyttäytyy tavalliselle kansalaiselle täydellisenä hepreana. Se on juridista ja vilisee lääketieteen slangia, josta on vaikea saada selvää. Miksi näin on?

– Tämä hankaluus on ymmärretty myös sosiaali- ja terveysministeriössä. Sen alaisuudessa toimii vakuutuslääketieteen kehittämisryhmä, jossa tätä kieliasiaa nyt mietitään, Kaukiainen kertoo.

Rajankäynti siinä, kuinka yksityiskohtaiselle tasolle vakuutuspäätöksen perustelu viedään, on vaikeaa.

– Lyhyt tapa olisi sanoa, että polvessa on vamma ja polvessa on kulumaa. Kulumaa ei korvata tapaturmana. Vai pitääkö sanoa, että polvessa on 10 erilaista löydöstä ja kuvailla ne?

Ongelma ei ole pelkästään päätösten kieli, vaan myös päätöskirjeiden muoto. Kaukiaisen mukaan kirjeiden muoto ei ole riittävän selkeä.

Päätöksen saaminen kestää

Silloin tällöin myös prosessi korvauspäätöksen saamiseen kestää kauan. Se voi tuntua vakuutetusta kohtuuttomalta.

– Uudessa työtapaturmalaissa on juridisia määräaikoja, jotka määrittävät, missä ajassa päätös korvauksesta tai ammatillisesta kuntoutuksesta pitää saada. Sen lisäksi yhtiöt seuraavat itse läpimenoaikoja, Kaukiainen kertoo.

Usein asian pitkittyminen johtuu siitä, että kaikkia lääketieteellisiä asiakirjoja ei ole toimitettu vakuutusyhtiöön, ja yhtiö joutuu tilaamaan ne hoitolaitokselta. Lakisääteisten vakuutusten, kuten työtapaturmavakuutuksen osalta tähän ei tarvita vakuutetun lupaa.

– Papereiden tilaaminen hidastaa prosessia. Siihen saadaan ehkä helpotusta tulevaisuudessa, kun asiakirjat sähköistyvät.

Välillä vakuutusyhtiö myös lähettää vakuutetun lääketieteelliseen arviointiin, jos asiakirjasta ei saada selkää kuvaa vammasta. Tällöin vakuutusyhtiö myös kattaa tutkimuksen kulut.

Joskus kyseessä voi yksinkertaisesti ollut kuormittunut järjestelmä.

– Jos talvella tulee äkillisesti liukkaita kelejä ja ihmiset liukastuvat tai kolaroivat, voivat vakuutusyhtiöiden palvelupisteet ruuhkautua, Kaukiainen sanoo.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Cecilia Kaukiainen

– Pysyvään muutokseen -kurssit on tarkoitettu niille, jotka ovat tyytymättömiä omaan kuntoonsa, jaksamiseensa tai muuten elämäntapoihinsa, koordinaattori Marjukka Somiska PHT:sta kertoo.

Rakentajat ovat vielä tähän asti hakeneet kursseille melko laiskasti, vaikka varmasti raskasta työtä tekevillä siihen olisi tarvetta.

– Miehiä on hakijoista vain 15 prosenttia, Somiska ihmettelee.

Kurssien tarkoituksena on saada aikaan pysyviä muutoksia arjessa. Kyseessä ei siis ole kuntoloma tai laihdutusleiri.

– Ohjauksessa on käytössä psykologinen lähestymistapa. Siinä pyritään pohtimaan omia valintoja ja esteitä elämäntapojen muutokselle.

Raavas rakentaja joogaa

Lavasterakentaja Jouni Rantanen on osallistunut kahteen kertaan PHT:n kurssille. Vielä 5 vuotta sitten kurssit olivat hyvin erilaisia kuin nykyään.

– Se oli täyttä sotaa. Silkkaa suorittamista, tehtiin fyysistä maksimia. Minulla oli 2. kurssipäivänä reidet niin kipeät, että en päässyt portaita ylös. Ei niitä harjoituksia kai olisi ollut pakko niin kovaa tehdä, mutta minä vedän aina täysillä, Rantanen kertoo.

Nyt toisella kerralla kurssi oli aika erilainen. Siihen liittyi mielen valmennusta ja pehmeämpiä urheilulajeja, kuten pilatesta, kahvakuulatreeniä ja joogaa. Rantanen on nuoruudessaan urheillut paljon, pelannut jalkapalloa, harrastanut ju-jutsua ja painonnostoa. Polven hajottua liikunta jäi ja kunto oli mitä oli.

– Kun tulin 2. kurssille Imatran kylpylään, tajusin olevani käytännössä työkyvytön invalidi. En pystynyt edes menemään kyykkyyn. Joogan ja syvävenyttelyn avulla siihen saatiin korjaus, Rantala kertoo.

Kurssien tarkoituksena on saada aikaan pysyvä elämäntapojen muutos, mutta se ei ole helppoa.

– Yksi pahimmista terveyteeni vaikuttavista tekijöistä on tupakointi. Sain tehtyä päätöksen päätöksen, etten enää polta sisällä. Ja se on pitänyt.

Entä onko liikunnasta tullut säännöllistä?

– Heti kurssin jälkeen kävin vesijuoksemassa 4 kertaa viikossa, ja lisäksi juoksin ja sauvakävelin. Sitten polvet eivät kestäneetkään vesijuoksua. Arjessa en pysty säännölliseen liikuntaan. Se johtuu laiskuudesta.

Rantanen sai kuitenkin kurssilla henkilökohtaisia jumppaohjeita, miten polvet pidetään paremmassa kunnossa ja ohjeista on ollut myös iloa. Hän kannustaakin rakentajia hakemaan kurssille.

– Sehän on käytännössä ilmaista. Aamupala, lounas ja päivällinen kuuluvat hintaan. Saa jumpata ja retkeillä. Porukka on todella hyvä, samoin ohjaajat. Jos ei oikein ymmärrä fiksusta ruokavaliosta, siihenkin saa reseptejä ja tietoa, Rantanen kehuu.

Kurssin mielenhuolto lisää motivaatiota, mutta tärkeintä Rantaselle oli silti liikuntakyvyn paraneminen.

– Minä en ollut pystynyt juoksemaan vuosikausiin. Kun sitten ensimmäisen kerran pääsin vesijuoksemaan ja polvet nousivat korkealle, oli se fiilis ihan mahtava, hän kertoo.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

– Ensimmäiseksi täytyy selvittää riittävillä mittauksilla, paljonko työmailla on kvartsipölyä ja missä vaiheessa sitä syntyy, Rakennusliiton sosiaalisihteeri Tiina Nurmi-Kokko vaatii.

Kvartsipölyn sitova raja-arvo 0,1 mg/m³ on huomattava parannus rakentajien terveydelle tämän vuoden alusta lähtien. Samalla valtioneuvoston asetuksella tuli voimaan myös 21 muuta syöpävaarallista ainetta ja niiden sitovat raja-arvot. Asetus vastaa EU:n syöpädirektiivin päivitystä, joka saatiin maaliin viime syksynä.

Moni rakennustuote sisältää kvartsipölyä, joka on osa kiviainesta, tai sitä syntyy esimerkiksi betonielementtien hionnassa. Syöpävaarallisia ovat kvartsipölyn pienet, silmin näkymättömät hiukkaset, jotka kulkeutuvat syvälle hengityselimiin ja aiheuttavat riskin sairastua hengityselinten syöpiin.

Rakennustyömaiden kvartsipölyä on mitattu vain vähän. Julkaistut mittaustulokset kuitenkin kertovat vaarallisista pitoisuuksista, jopa nykyiseen raja-arvoon verrattuna monikymmenkertaisesta.

Lisää ohjeistusta kaivataan

– Kvartsipölyn uudet raja-arvot tulivat esiin työsuojelutoimikunnassa viime vuonna. Työnantaja lupasi silloin lisää ohjeistusta pölyn hallintaan, kertoo Lehto Asuntojen pääluottamusmies ja rakennustyöntekijä Satu Mäkinen.

Mäkinen siivoaa roskia, imuroi, suojaa ja tekee TR-mittauksia. Hän käyttää hengityssuojainta, mutta kaipaa tietoa työmaan todellisista kvartsipitoisuuksista.

– Valitettavasti törmään usein siihen, ettei aliurakoitsijan työkoneessa ole kohdepoistoa. Ei ymmärretä, että oman terveyden lisäksi vaarannetaan toistenkin. Koska kohdepoisto vaaditaan, työ keskeytetään kunnes se on käytössä, pääluottamusmies sanoo.

Lujabetoni Oy:n Siilinjärven tehtaan pääluottamusmies ja betonimylläri Janne Rautiaisen mukaan työnantaja on suhtautunut hyvin kvartsin uuteen sitovaan raja-arvoon ja valmistautunut siihen.

– Tuotantolaitoksissa tehdyissä pölymittauksissa ei ole ollut mitään hirveän hälyttävää, Rautiainen sanoo.

Mittauksista ei voi tinkiä

Kvartsin sitova raja-arvo on Rakennusliiton suuri painopiste tänä vuonna.

– Ensimmäiseksi täytyy selvittää riittävillä mittauksilla, paljonko työmailla on kvartsipölyä ja missä vaiheessa sitä syntyy, Rakennusliiton sosiaalisihteeri Tiina Nurmi-Kokko vaatii.

Haasteena rakennusalalla ovat työmaiden erilaiset olosuhteet. Siksi mittausten määrästä on vaikeaa tinkiä. Työmailla vallitsevan kvartsipölyn mittaukset ja riskiarvio ovat työnantajan tehtäviä. Laajempi rakennusalan mittaushanke olisi mahdollista toteuttaa julkisella hankerahalla esimerkiksi Työterveyslaitoksen kanssa.

– Mittaushankkeella pystyisi luomaan malliesimerkit, miten pölyä vähennetään eri tilanteissa. Tarvittaessa pitää olla mahdollisuus tarkistusmittauksiin, Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Lasse Ketola selvittää.

Keinot pölyjen tehokkaaseen vähentämiseen ovat jo olemassa kuten alipaineistus, kohdepoistot ja kastelu. Edelleen tarvitaan myös hengityssuojaimia, jos raja-arvoa ei saavuteta.

– Kvartsipölystä pidetään tänä vuonna runsaasti tietoiskuja rakennusteollisuuden ja aluehallintoviraston kanssa, Nurmi-Kokko kertoo.

Ketola on kuitenkin huolissaan, miten kvartsitieto tavoittaa järjestäytymättömän kentän.

– Sanoisin, että edistämme asiaa enemmän porkkanalla kuin kepillä. Oletamme, että työnantajat lukevat tiedotteet ja uuden asetuksen sekä toimivat niiden mukaan. Kvartsi otetaan esille myös työsuojelutarkastuksilla, Ketola selventää.

Työvaatteiden oikea säilytys ja huolto

Kvartsipölylle altistutaan myös likaisten työvaatteiden kautta.

– Rakentajat tarvitsevat useamman parin puhtaita työvaatteita sekä toisen kaapin työvaatteille ja toisen siviilivaatteille.  On ollut puhetta myös siitä, että sosiaalitilan pitäisi olla puhdas syöpävaarallisesta pölystä. Kun työnantaja huolehtii työvaatteiden pesusta eikä niitä pestä kotona, estetään perheenjäsenten altistuminen, Nurmi-Kokko ehdottaa.

Nurmi-Kokko pohtii, milloin tilaajat ja asuntojen ostajat kiinnostuvat niistä tapaturmista ja sairauksista, jopa syövistä, joita rakennustyö aiheuttaa rakentajille yhä myös Suomessa.

Miltä kuulostaisi Reilun rakentamisen merkki asuntojen ja kiinteistöjen myyntivalttina? Se takaisi muun muassa, ettei kenenkään tarvitse sairastua syöpään työn takia.

Teksti ja kuvat: Riitta Malve