Niin kauan kuin muistan, maukkaat kotimaiset herneet ovat kuuluneet kesän ykkösjuttuihin. Jos niitä ei jostain syystä ole saatavilla, pakasteherneistäkin syntyy herkullista ruokaa.

Muikean maun ohella herneissä on mukavasti proteiinia, suolistolle suotuisia kuituja sekä ravinto- ja kivennäisaineita. Yllätyn kerta toisensa jälkeen siitä, miten täyttäviä nämä vähäkaloriset pikku vitamiinipommit ovatkaan! Herneet pitävät kylläisyydentunnetta hyvin yllä – huomaat sen kokeiltuasi kesäistä hernepestoreseptiäni. Myös pakasteherneiden hintalappu ilahduttaa näinä aikoina, kun kaikki ympärillä tuntuu vain kallistuvan.

Helppokäyttöiset herneet taipuvat niin keitoiksi, kasvispihveiksi, tahnoiksi, muhennoksiksi kuin lisäkkeiksikin. Ne sopivat erinomaisesti myös pastaan ja risottoon. Pohjoisitalialainen herne-riisiherkku risi e bisi sekä brittiläistä fish n’ chips -annosta saatteleva hernepyree ovat klassikkoja, joihin ei kyllästy koskaan. Kenties ainut herneitä sisältävä ruoka, jota en ole vieläkään oppinut ymmärtämään, on kesäkeitto. Ja se ei ole herneiden vika.

Näin kesällä herneet ovat ihanimmillaan sellaisinaan, vasta pyydetyn kalan kyljessä sekä tietysti salaateissa. Hernepeston kera tarjottava ruokaisa salaattini hurmaa makunsa ohella värikkyydellään. Kokeile ja ihastu!

Teksti ja kuva: Sanna Pöyry

Kerava aiheutti pienimuotoisen skandaalin puolitoista vuotta sitten, kun se peruutti tänä kesänä suunnitelmissa olleet asuntomessut.

– Keravan valtuusto päätti silloin, että edellytyksiä asuntomessujen järjestämiselle ei ole. Firmat olivat alkaneet perua jo varattujen tonttien hankkeita, ja rakentamisen tilanne alkoi näyttää huonolta. Se oli viimeinen hetki irtisanoa esisopimus Suomen Asuntomessujen kanssa ilman isoja sopimussakkoja, URF:n projektipäällikkö Pia Lohikoski kertoo.

Kerava oli kuitenkin varannut messuille ison alueen ja kun sopivasti tänä vuonna kaupunki täyttää 100 vuotta, tarve jonkinlaiselle näyttävälle tapahtumalle oli olemassa. Syntyi ajatus 11 päivää kestävistä asumisen ja rakentamisen festivaaleista. Festivaalit järjestetään 26.7.–7.8. Maanantaisin alue on suljettu.

– Asuntomessuilla yleensä näkyviä näytteilleasettajia oli hiukan vaikea saada mukaan, kun festivaali ei keskity samalla tavalla sisustamiseen kuin Asuntomessut, Lohikoski kertoo.

Onneksi festivaalien järjestäjillä oli kuitenkin vahvat verkostot, joiden avulla saatiin koottua joka päivä vaihtuva festivaaliohjelma.

Ammattilaisista amatööreihin

Messujen vaihtuvat teemat ovat muun muassa villiruoka, luonnon monimuotoisuus, arjen arkkitehtuuri, kestävä rakentaminen, uuden ajan kaupungit, energia sekä yhteisöllisyys ja paikallisuus. Kahtena sunnuntaina on lisäksi perhepäivä, jolloin keskitytään lapsia kiinnostavaan ohjelmaan. Päiväohjelmat ovat yleisölle maksullisia, ja vaikka alueella on ravintolatarjontaa, saa sinne saapua myös omien eväiden kanssa.

– Halusimme, että myös pienituloisilla on mahdollisuus osallistua festivaaleille, Lohikoski sanoo.

Alueella on erilaisia rakennuskohteita, joihin pääsee tutustumaan. Yksi kiinnostavimmista on keski-Uudenmaan ammattiopisto Keudan oppilaiden parhaillaan rakentama Honkarakenteen hirsitalo. Lisäksi alueella voi tutustua muun muassa uuden ajan palveluasumiseen.

Päiväohjelmassa on muun muassa remppa corner, jossa voi saada neuvoja omiin remonttipulmiinsa ja kokeilla erilaisia työkaluja.

– Remontointi on muutenkin vahvasti esillä tapahtumassa. Se kuuluu kestävään asumiseen, Lohikoski kertoo.

Puhujina päivisin kuullaan muun muassa kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaraa, suosittuja omaa kotiaan remontoivia blogisteja, huippukokki, villiyrttiekspertti Ossi Palonevaa ja arkkitehti Anne Stenroosia.

Lisäksi aamupäivisin alueella järjestetään ammattilais-aamiaisia, joiden teemat vaihtelevat kaupunkisuunnittelusta kohtuuhintaiseen asumiseen ja energiatehokkuudesta kaupunkisuunnitteluun. Ammattilaistapahtumat ovat maksullisia.

Festivaaleilla kuullaan luonnollisesti myös musiikkia. Maksullisissa iltakonserteissa esiintyvät muun muassa Coitus Int. Revival, Asa, Yona, A. W. Yrjänä, Maustetytöt ja Aino & Hajonneet.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Meillä kotona ei ollut pulaa ruoasta eikä kokkailutaidoista. Silti kaikki epäterveellisen stigmaa kantavat einekset olivat lasten herkkua. Muistan yhä, miten kristillisesti piskuinen einespizza piti puolittaa – muuten repesi raivo. Veljeni kaverit väittävät, että meillä frisbeet jaettiin vatupassilla.

Legendaa tai ei, ihmeellisintä on se, miten vähän genre on muuttunut sitten 1980-luvun. Samat brändit hallitsevat roiskeläppämarkkinaa. Alepassa, S-marketissa, Prismassa, K-kaupassa ja jopa Pasilan aseman Lidlissä hyllyt notkuvat saarioista ja atriaa. Nostalgian aalto humahtaa ylitseni.

Kokoerojakaan ei ole: testipizzat painavat 200 grammaa. Toinen yhteinen nimittäjä on pohjien tutun turvallinen kumimaisuus, joka kostuttaa nostalgiafanin silmäkulman. Onneksi kaiken tässä maailmassa ei tarvitse muuttua?

Atria Mozzarellapizza on valmistettu ”mozzarellasta, tomaatista ja pinaatista”. Vaikka mozzarella on juustomaailman neutraaleimpia, toivoisi lättyyn enemmän makua. Lisään aromisuolaa ja pippuria. Basilika nousee kivasti esiin, mutta mauttomat reunat jäävät lautaselle: on suorastaan maagista, miten ne ovat edelleen yhtä kumimaisia kuin 80-luvulla! 1 ½ minuuttia mikrossa jättää kiekon haaleaksi. Lisäminuutti, jota ennen raastan päälle Mustaleimaa, saa täytteen liian kuumaksi, muttei tee pohjaa maukkaammaksi.

Saarioisten tonnikalapizza hehkuttaa olevansa ”klassikko jo vuodesta 1981”. Jokseenkin noihin aikoihin meillä alettiin popsia – äidiltä salaa – sitä, vaikka mikro tuli kyökkiimme vasta vuosia myöhemmin. Toisin kuin edellisessä, tässä pääraaka-aine tuoksuu mikrosta tullessaan. Aromiin nähden ensimmäinen suupala on pettymys; tosin maku syvenee suussa hieman. Reunus näyttää tutun kelmeältä. Suolaus on kohdillaan, mutta muuten kalaräipäke tarvitsee hitusen chilijauhetta ja oreganoa. Plussaa omaa lapsuutta sivuavista takateksteistä.

Toinen klassikko, Atria Jauhelihapizza on ”juustosta, viljaporsaan-, naudan- ja broilerinlihasta” leivottu kiekko, jonka ulkonäkö ei juuri eroa saman valmistajan mozzapizzasta. Maku on harmoninen ja suolaus oiva. Mehevyyttäkin löytyy, koska rasvaa on hieman edeltäjiä enemmän. Tämä kiekko muuttaa myös lupaavasti väriä kypsyessään, mutta pohja on mauton lämpimänäkin. Mittelee silti testivoittajan tittelistä tonnikalapizzan kanssa.

Edellisen raaka-aineista sekä ”maissista ja paprikasta” tehty Atria Mexican Pizza on pizzoista tummin ja tuoksuvin – etenkin jos pitää halpistexmexiin liitetystä hikimäisestä mielikuvasta. Maku on tuoksuun nähden pettymys: mausteet ovat mukavasti pinnassa, mutta siihen se jää. Tällaisesta latinokiekosta olisin vatupassivuosina ollut onneni kukkuloilla.

Saarioisten Lätkäpizzassa lukee ”jauheliha & pekoni” ja ”klassikko”. Itselle uusi tuttavuus – ja ulkonäöltään testin vähiten houkuttava. Mikrosta tullessaan ylivoimaisesti tuoksuvin pizza, jossa on kivan savumaista vibaa. Jos tykkää pekonista, suolasta ja ronskista mausta, Lätkäpizza toimii. Elävöitän kurmee-kokemusta savupaprikajauheella ja kuivatuilla yrteillä, koska pizzan ulkonäkö muistuttaa liikaa vappupäivän rappukäytävää. Äijäpizzaa ilmaveivin vahtaajille.

Viiden kiekon testin jälkeen tekee mieli heittää pari-kolme lisäeuroa kehiin isompaan – ja maukkaampaan – pakastepizzaan.

Teksti ja kuva: Sanna Pöyry

Parsakaali ja varsiparsakaali ovat mahtavia maku- ja vitamiinipommeja, joita moni lapsi ja vannoutunut lihansyöjä syyttä vierastaa.

Muistan 1970-luvun lapsuudestani sen, että kaikki missä äidin mukaan oli ”paljon vitamiinia ja ravinteita”, maistui mielestäni ankealta. Kun pöytään kannettiin kesäkurpitsahöystöä tai parsakaalisoppaa, nyrpistelin – ja söin lähinnä vanhempieni mieliksi. Eipä lihaa rakastanut isäkään hihkunut innosta näiden Supervihannesten, saati sitten tehosekoittimessa väsätyn Pinaattipommin äärellä.

Tänä päivänä osaan jo olla toista mieltä. Vaikken vieläkään ole sinut kaikkien vihannesmaailman ihmeiden kanssa, maukas ja monikäyttöinen varsiparsakaali viihtyy kyökissäni. Broccolini- ja bimi-nimillä tunnettu ohutvartinen parsakaali on tavallisen (broccoli) ja kiinalaisen parsakaalin ristisiitos – ja todellinen supervihannes täynnä vitamiineja, kaliumia sekä kivennäisaineita.

Myös tavallinen parsakaali kuuluu suosimiini terveyspommeihin, sillä se sopii pyttipannuun, pastaan, gratiiniin, munakkaaseen, keittoihin, piiraisiin ja wokkeihin. Maku tuntuu vielä paremmalta, kun tietää elimistön saavan roppakaupalla vitamiineja, kuituja ja hivenaineita. Edullisessa parsakaalissa on myös enemmän proteiineja kuin useissa vihanneksissa.

Hetkessä hyvää

Kun töiden jälkeen haluat hyvää ja sassiin, kokeile tätä näppärää, mausteiltaan simppeliä peltiruokaa, jossa parsakaalit hurmaavat perunapedillä. Uunissa parsakaaleista tulee ihanan meheviä ja lehtikaalista sipsimäisen rapeaa.

Jos tekee mieli vielä ruokaisampaa ja proteiinipitoisempaa päivällistä, lisää pellille halkaistuja MUU-pyöryköitä tai valmiiksi kuutioitua, aasialaisittain marinoitua tofua, jota saa Alepoista ja S-marketeista. Broccoli ja broccolini rakastavat yhtä lailla pekonia.

Jos et illalla jaksa loihtia vihreää apetta pöytään, pyöräytä aamulla broccolinista ja lehtikaalista ravitseva vihersmoothie. Peittoaa maussa ja proteiinipitoisuudessa 70-luvun Pinaattipommin mennen tullen!

Vaikka aamulla tai töissä olisi kuinka kiire, syömisistä ei kannata lipsua. Ruokailurytmin ja ruokavalion merkitys korostuu entisestään fyysisesti vaativassa työssä.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jaana Laitinen muistuttaa, että tehdäkseen työtä turvallisesti on tärkeää syödä monipuolisesti aamusta lähtien.

– Jos aamusta ei ehdi haukata mitään, laita illalla tuorepuuro tekeytymään ja tee samalla eväät työpäivää varten. Aamupalan voimalla jaksat painaa lounaaseen. Lounas auttaa palautumaan aamun työstä ja antaa virtaa iltapäivään. Ja välipala takaa, että jaksat tehdä järkevää ruokaa ja syödä sopivasti kotiin palattuasi.

Hyvä ravinto ei ole kieltäytymistä

Ravitsemusterapeuttinakin toimivan Laitisen mukaan fyysisen työn tekijän ruokailun tulisi muistuttaa pikemminkin kestävyysurheilijan ruokavaliota kuin kehonrakennusdieettiä.

– Proteiininsaantia korostava ajattelu tuntuu taas olevan kovasti vallalla. Leipää ja perunaa pidetään pahana, vaikkei sopiva määrä leipää lihota, vaan usein energiapommeja ovat ne leivänpäälliset ja kovat ravintorasvat. Tai sitten mennään toiseen ääripäähän eli liian kevyelle salaattilinjalle.

– Kumpikaan ruokavalio ei edistä työmaalla jaksamista. Ruoasta pitää saada myös hiilihydraatteja ja nesteitä, jotta keho palautuu työstä.

Rakentajan aterialla on siis hyvä olla runsaasti kuitupitoista viljatuotetta. Eikä kasviksiksi riitä pelkkä ”vihreä” eli tomaatti, kurkku ja paprika, vaan juureksiakin tarvitaan.

Myös vettä on saatava riittävästi. Pelkkä kahvi ei riitä juomaksi, sillä se poistaa nestettä kehosta.

– Kesähelteillä vettä saa myös melonin kaltaisista välipaloista.

Lautasmallista tarjotinmalliin

Suositussa lautasmallissa neljäsosa lautasella on proteiinia, toinen neljännes hiilihydraatteja ja loput kasviksia. Jos proteiini on kasviperäistä, sitä tulee olla kolmasosa, kuten hiilihydraattejakin.

– Raskaimpina työmaapäivinä hiilihydraatteja tarvitaan enemmän. Lautasmallin kanssa vaan käy helposti niin, että moni ei syö lainkaan leipää.

Laitinen puhuukin mieluummin tarjotinmallista.

– Tarjotinaterialla nautitaan riittävästi kuitupitoista leipää. Ateriaa täydentää ruokajuoma, kuten rasvaton piimä, ja jälkiruoaksi sopii banaani tai marjasoppa.

Työmaaruokalat eivät saa varauksetonta hyväksyntää Laitiselta.

– Ruokapalvelujen tuottajalla on usein oma käsitys siitä, mikä on sopivaa ruokaa kullekin. Jos tarjolla on raskasta ruokaa isoina annoksina, kannattaa esittää toiveita ja antaa asiakaspalautetta.

Osa lämmittääkin mieluummin eineksiä ruokalassa murkinoinnin sijaan.

– 300 gramman einesannos ei vielä ole ravitseva ateria, vaan sitä tulee täydentää kasviksilla, leivällä, ruokajuomalla ja vaikka jälkiruokahedelmällä.

Unen ja syömisten rytmittäminen

Raskaassa työssä jaksamiseen ja siitä palautumiseen tarvitaan myös hyvää unta. Väsyneenä ihminen tekee virheitä ja ottaa turhia riskejä, kun kokee toimintakykynsä paremmaksi kuin se on.

– Illalla kannattaa nauttia kevyt, ravitseva iltapala, jotta unen aikana palautuu hyvin.

Jos työpäivän jälkeen kotona tekee mieli ahmia pellillinen ranskanperunoita, ei päivän aikana ole syönyt oikealla tavalla.

– Kotiin voi varata terveellisiä lämmitettäviä ruokia, jos ei jaksa heti kokata. Fiksuilla ruokavalinnoilla edistät työkykyäsi ja terveyttäsi pidemmälläkin tähtäimellä.

Teksti: Sanna Pöyry, kuva: Annukka Pakarinen/Työterveyslaitos