Parsakaali ja varsiparsakaali ovat mahtavia maku- ja vitamiinipommeja, joita moni lapsi ja vannoutunut lihansyöjä syyttä vierastaa.

Muistan 1970-luvun lapsuudestani sen, että kaikki missä äidin mukaan oli ”paljon vitamiinia ja ravinteita”, maistui mielestäni ankealta. Kun pöytään kannettiin kesäkurpitsahöystöä tai parsakaalisoppaa, nyrpistelin – ja söin lähinnä vanhempieni mieliksi. Eipä lihaa rakastanut isäkään hihkunut innosta näiden Supervihannesten, saati sitten tehosekoittimessa väsätyn Pinaattipommin äärellä.

Tänä päivänä osaan jo olla toista mieltä. Vaikken vieläkään ole sinut kaikkien vihannesmaailman ihmeiden kanssa, maukas ja monikäyttöinen varsiparsakaali viihtyy kyökissäni. Broccolini- ja bimi-nimillä tunnettu ohutvartinen parsakaali on tavallisen (broccoli) ja kiinalaisen parsakaalin ristisiitos – ja todellinen supervihannes täynnä vitamiineja, kaliumia sekä kivennäisaineita.

Myös tavallinen parsakaali kuuluu suosimiini terveyspommeihin, sillä se sopii pyttipannuun, pastaan, gratiiniin, munakkaaseen, keittoihin, piiraisiin ja wokkeihin. Maku tuntuu vielä paremmalta, kun tietää elimistön saavan roppakaupalla vitamiineja, kuituja ja hivenaineita. Edullisessa parsakaalissa on myös enemmän proteiineja kuin useissa vihanneksissa.

Hetkessä hyvää

Kun töiden jälkeen haluat hyvää ja sassiin, kokeile tätä näppärää, mausteiltaan simppeliä peltiruokaa, jossa parsakaalit hurmaavat perunapedillä. Uunissa parsakaaleista tulee ihanan meheviä ja lehtikaalista sipsimäisen rapeaa.

Jos tekee mieli vielä ruokaisampaa ja proteiinipitoisempaa päivällistä, lisää pellille halkaistuja MUU-pyöryköitä tai valmiiksi kuutioitua, aasialaisittain marinoitua tofua, jota saa Alepoista ja S-marketeista. Broccoli ja broccolini rakastavat yhtä lailla pekonia.

Jos et illalla jaksa loihtia vihreää apetta pöytään, pyöräytä aamulla broccolinista ja lehtikaalista ravitseva vihersmoothie. Peittoaa maussa ja proteiinipitoisuudessa 70-luvun Pinaattipommin mennen tullen!

Vaikka aamulla tai töissä olisi kuinka kiire, syömisistä ei kannata lipsua. Ruokailurytmin ja ruokavalion merkitys korostuu entisestään fyysisesti vaativassa työssä.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jaana Laitinen muistuttaa, että tehdäkseen työtä turvallisesti on tärkeää syödä monipuolisesti aamusta lähtien.

– Jos aamusta ei ehdi haukata mitään, laita illalla tuorepuuro tekeytymään ja tee samalla eväät työpäivää varten. Aamupalan voimalla jaksat painaa lounaaseen. Lounas auttaa palautumaan aamun työstä ja antaa virtaa iltapäivään. Ja välipala takaa, että jaksat tehdä järkevää ruokaa ja syödä sopivasti kotiin palattuasi.

Hyvä ravinto ei ole kieltäytymistä

Ravitsemusterapeuttinakin toimivan Laitisen mukaan fyysisen työn tekijän ruokailun tulisi muistuttaa pikemminkin kestävyysurheilijan ruokavaliota kuin kehonrakennusdieettiä.

– Proteiininsaantia korostava ajattelu tuntuu taas olevan kovasti vallalla. Leipää ja perunaa pidetään pahana, vaikkei sopiva määrä leipää lihota, vaan usein energiapommeja ovat ne leivänpäälliset ja kovat ravintorasvat. Tai sitten mennään toiseen ääripäähän eli liian kevyelle salaattilinjalle.

– Kumpikaan ruokavalio ei edistä työmaalla jaksamista. Ruoasta pitää saada myös hiilihydraatteja ja nesteitä, jotta keho palautuu työstä.

Rakentajan aterialla on siis hyvä olla runsaasti kuitupitoista viljatuotetta. Eikä kasviksiksi riitä pelkkä ”vihreä” eli tomaatti, kurkku ja paprika, vaan juureksiakin tarvitaan.

Myös vettä on saatava riittävästi. Pelkkä kahvi ei riitä juomaksi, sillä se poistaa nestettä kehosta.

– Kesähelteillä vettä saa myös melonin kaltaisista välipaloista.

Lautasmallista tarjotinmalliin

Suositussa lautasmallissa neljäsosa lautasella on proteiinia, toinen neljännes hiilihydraatteja ja loput kasviksia. Jos proteiini on kasviperäistä, sitä tulee olla kolmasosa, kuten hiilihydraattejakin.

– Raskaimpina työmaapäivinä hiilihydraatteja tarvitaan enemmän. Lautasmallin kanssa vaan käy helposti niin, että moni ei syö lainkaan leipää.

Laitinen puhuukin mieluummin tarjotinmallista.

– Tarjotinaterialla nautitaan riittävästi kuitupitoista leipää. Ateriaa täydentää ruokajuoma, kuten rasvaton piimä, ja jälkiruoaksi sopii banaani tai marjasoppa.

Työmaaruokalat eivät saa varauksetonta hyväksyntää Laitiselta.

– Ruokapalvelujen tuottajalla on usein oma käsitys siitä, mikä on sopivaa ruokaa kullekin. Jos tarjolla on raskasta ruokaa isoina annoksina, kannattaa esittää toiveita ja antaa asiakaspalautetta.

Osa lämmittääkin mieluummin eineksiä ruokalassa murkinoinnin sijaan.

– 300 gramman einesannos ei vielä ole ravitseva ateria, vaan sitä tulee täydentää kasviksilla, leivällä, ruokajuomalla ja vaikka jälkiruokahedelmällä.

Unen ja syömisten rytmittäminen

Raskaassa työssä jaksamiseen ja siitä palautumiseen tarvitaan myös hyvää unta. Väsyneenä ihminen tekee virheitä ja ottaa turhia riskejä, kun kokee toimintakykynsä paremmaksi kuin se on.

– Illalla kannattaa nauttia kevyt, ravitseva iltapala, jotta unen aikana palautuu hyvin.

Jos työpäivän jälkeen kotona tekee mieli ahmia pellillinen ranskanperunoita, ei päivän aikana ole syönyt oikealla tavalla.

– Kotiin voi varata terveellisiä lämmitettäviä ruokia, jos ei jaksa heti kokata. Fiksuilla ruokavalinnoilla edistät työkykyäsi ja terveyttäsi pidemmälläkin tähtäimellä.

Teksti: Sanna Pöyry, kuva: Annukka Pakarinen/Työterveyslaitos

Jokainen etikkamarinoituja tuoreita sardelleja maistanut Espanjan-kävijä muistaa taatusti, miten ihanalta tämä perinteinen boquerones en vinagre -niminen kalatapas maistuu. Mikä parasta, simppeli boquerones-versio valmistuu helposti kotikeittiössäkin.

Rakastettuja klassikkoja ei ole tarpeen luoda uusiksi. Siksi boquerones’ta valmistettaessa on hyvä olla käsillä laadukasta oliiviöljyä ja viinietikkaa sekä tuoretta valkosipulia ja persiljaa.  Itse elävöitän tämän klassisen kalaherkun makumaailmaa vain kevyesti – eli lisäämällä sitruunamehun ohella marinadiin vastapuristettua appelsiinimehua sekä hitusen chiliä.

Boquerones suomalaisittain valmistuu sardellien sijaan usein silakoista. Jos tuoreita silakkafileitä ei ole saatavilla, kotimainen kilohaili ajaa asian – joskin annoksen ulkonäkö poikkeaa tällöin totutusta.

Alla olevasta reseptistä syntyy mukava iltapala kahdelle.  Kaksin- tai nelinkertaistamalla reseptin saat makoisan alkupalan joulun kalapöytään.

Teksti ja kuva: Sanna Pöyry

Timpurina ja Constin luottamusmiehenä toimivalle Koistiselle riista ei ole ”jokapäiväistä lihaa”.

– Silloin kun riistaa saa, on mahtavaa jakaa se laittamalla ruokaa toisille. Se tunne, kun on ihan itse hankkinut ravinnon lautaselle ja tietää tarkoin, mistä ja mllloin – siinä piilee metsästyksen viehätys.

Metsästys ei ole ryppyotsaista suorittamista. Syke nousee jo sillä, kun eläin tulee näköpiiriin.

– Klaukkalan pelloilla kyttäillään kaurispukkeja eli istutaan laavulla ja tiiraillaan, josko sieltä jotakin tulisi. Jos en saa ammuttua laukaustakaan, se ei haittaa. Luonnossa samoilun autuus ja hetkien jakaminen kaverin kanssa merkitsee minulle eniten. Saalis on vain kirsikka kakun päällä.

Jos saalista ei näy, saalistaminen muuttuu helposti kasvispainotteiseksi.

– Rakastan sieniä ja saan niistä samanlaista löytämisen ja saalistamisen iloa. Jos heiluu koko viikonlopun metsällä, ei kotiin sovi mennä saaliitta. Vähintään sienisäkki pitää olla tuomisina.

Itse hankittu, käsitelty ja valmistettu

Joonas Koistisen metsästysetiikkaan kuuluu, että kaikki mitä saadaan, otetaan talteen ja syödään.

– Huvin vuoksi metsästäminen on väärin. Eläintä ei saa tappaa ampumisen ilosta. Saalis hoidetaan loppuun asti, sinne lautaselle.

Työ alkaa siis vasta ammuntasuorituksen jälkeen. Saaliinsa Koistinen käsittelee alusta loppuun itse.

– Hirvi toki on niin iso eläin, että nylkeminen ja paloittelu on joukkuelaji. Kun viime viikonloppuna kaatui hirvi, otin maksan talteen vaimolle. Itselle nappasin kielen, koska uskon, että siitä tulee hurjan herkullista soijassa, valkosipulissa, votkassa ja mausteissa keitettäessä. Liemen resepti on tätini mieheltä, joka sai sen aikoinaan kiinalaisilta muurareilta.

Hirvestys on Koistiselle verrattain uusi ajanviete. Pitkään linnustaneen miehen lempiriistaruokia on ollut metsopaisti. Myös riistakäristys tekee nousua viikonloppusuosikkien joukkoon.

– Riistassa on toki oma makunsa, joka jakaa mielipiteitä, mutta on se kokistakin kiinni. Moni kypsentää riistaa liikaa. Silloin se maistuu yhtä kengänpohjalta kuin mikä tahansa ylikypsä liha.

 Isompien eläinten kulmapaisteista Koistinen tekee yhä useammin ilmakuivattua lihaa.

– Aiemmin tuli savustettua paljon. Nykyään ilmakuivaan varastossa, kylmäeteisessä tai kotipihalla. Ilmakuivaukseen ei kannata käyttää kalliita lihoja: paistit ja kulmapaistit sopivat mainiosti.

Teksti: Sanna Pöyry, kuvat: Joonas Koistinen