Porin palvelupisteessä ei ole pingispöytää eikä saunaa.
Pisimpään Porin palvelupisteessä on työskennellyt läntisen palvelualueen toimistonhoitaja Kirsi Ceder-Kallio. Työsuhde alkoi vuonna 1986.
– Päätyöni on jäsenhuolto. Hoidamme koko porukalla satakuntalaisten luottamushenkilöiden asioita. Työni on mielenkiintoista ja monipuolista.
Osa Ceder-Kallion työrutiineista on kiertymässä alkutilanteeseen.
– Kun tulin töihin, meillä oli käytössä tyhmiä päätteitä, jotka olivat hirveän isoja pömpeleitä.
Päätteeltä pystyi vain lukemaan tietoja, ei tallentamaan. Tänä päivänä tietosuojan tiukentuminen ja eräiden palvelujen muutokset siirtävät osan jäsenten tiedoista verhon taakse.
Ceder-Kallio muistelee, kuinka toimistolla porukalla kirjattiin pakkaspäivälistoja lauantaisin ylitöinä. Toimiston yhteistyön saumattomuus näkyy tänä päivänä muun muassa luottamushenkilöhankinnassa.
– Huomasin pyöräretkelläni työmaan, jostain kerroin Lindgrenin Jukalle. Jukka kävi työmaalla ja hankki sinne yhteysmiehen.
Aluetoimitsija Jukka Lindgren kiertää muutenkin paljon työmaita ja kuuluu riita-asioiden valmistelutiimiin.
– Aloitin työt liitossa Porissa vuonna 2006. Siirryin Tampereelle vuonna 2011. Tämän vuoden huhtikuussa tulin takaisin Poriin.
– Satakuntalaiset työmaat ovat samanlaisia kuin muuallakin. Ei se rakentaminen muuksi muutu muuallakaan. Pirkanmaalla oli vähän vilkkaampaa.
Viimeinen varsinainen Lindgrenin rakennustyömaa oli Olkiluoto 3, jossa hän oli pari vuotta työsuojeluvaltuutettuna. Muualla maata harmitellaan rakentamisen venymistä, mutta työmaa on tarjonnut pitkiä työsuhteita monille rakentajille ja ydinvoimalat tuovat veroeuroja kuntatalouteen.
Aluetoimitsija Jari Kostiainen on tullut Poriin organisaatiomuutosten siivellä.
– Olen tullut liiton töihin vuonna 2007 Turkuun. Sieltä vuonna 2011 Hämeenlinnaan ja vuonna 2016 Poriin.
Kostiainen kuuluu riita-asioiden valmistelutiimiin. Sen lisäksi maalausalan tessi on tuttu kirja aikaisemman työkokemuksen ansiosta.
– Meillä on täällä hyvä yhteisen tekemisen meininki, vaikka meillä ei ole täällä pingispöytää ja saunaa, Kostiainen komppaa.
Porin toimiston tuorein työntekijä, aluetoimitsija Tarmo Keränen aloitti työt Rakennusliitossa maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 2012.
– Ensimmäinen työpäiväni oli lauantaina luottamushenkilöristeilyllä. Se oli aika simppeliä, pidin reilulle 50 hengelle koulutustilaisuuden, Keränen kuvaa syvän päädyn aloitusta toimitsijan uralla.
Keräsen motto on, että mitä vähemmän on toimistolla, sitä enemmän tulee työmaakäyntejä. Välillä on kuitenkin neuvoteltava riita-asioita pois päiväjärjestyksestä.
Keränen on lähtöisin Pohjois-Karjalasta ja hänestä piti tulla lohkoasentaja telakalle. Töitä kuitenkin löytyi nopeammin rakennustuoteteollisuudesta ja maalausalalta.
– Kun keskustelen satakuntalaisten kanssa, he huomaavat nopeasti, etten ole täältä kotoisin. Minä tulen toimeen kaikkien kanssa, Keränen kuittaa heimoerot.
Korona paljasti kulttuurialan heikot sosiaaliturvan rakenteet. Aki Hauru haluaa korjata tilanteen joukkovoiman avulla.
Aki Haurun mukaan kulttuuriin kaivataan alan sisäistä solidaarisuutta, jotta sosiaaliturva saadaan parempaan kuosiin.
Kulttuurialan mielenilmaus keräsi eduskuntatalon edustalle 3 500 mustiin pukeutunutta mielenosoittajaa kesäkuun alussa. Näky oli vaikuttava, sillä mielenosoittajat olivat levittäytyneet koronarajoitusten turvavälien mukaisesti Kansalaistorille ja Musiikkitalon edustalle.
– Mielenosoitus näytti, että pystymme löytämään yhteisen hengen, yksi tilaisuuden järjestäjistä, muusikko Aki Hauru toteaa.
Koronapandemia on valottanut ikävällä tavalla kuinka suuren joukon ihmisiä kulttuuriala työllistää Suomessa. Tilastokeskuksen mukaan kulttuurialalla työskentelee 127 000 henkeä. Varsinaisten taiteilijoiden lisäksi ala työllistää ison teknisten ammattilaisten joukon, joka takaa keikkojen ja näyttelyiden sujuvuuden.
Hauru aloitti oman mielenosoituksensa sosiaali- ja terveysministeriön edustalla helmikuussa, jotta kulttuurin tekijöiden taloudellinen ahdinko ei unohtuisi päättäjiltä. Pilkkihaalaripäivystys muuttui keväällä musisoinniksi, kun hallituksen kehysriihi pohti Säätytalolla budjettilinjauksia.
– Meillä oli parhaimmillaan pieni torvisoittokunta soittamassa valtioneuvostolle. Lopulta saimme jopa kulttuuriministeri Annika Saarikon (kesk.) kuuntelemaan Finlandia-hymniä.
Ministeri ei kuitenkaan heltynyt, vaan taiteelta ja kulttuurilta leikataan 17,5 miljoonaa euroa ensi vuonna. Samaan aikaan turvealan talousongelmiin löytyi budjetista rutkasi lisärahaa. Haurun mielestä kulttuurialan on koottava voimansa ja ajettava parempaa sosiaaliturvaa kulttuurin tekijöille. Kulttuurialalla tulot ovat hyvinäkin aikoina epäsäännöllisiä ja pieninä palasina maailmalla.
– Pitkän aikavälin tavoite on parantaa kokonaisuutta freelancereiden sosiaaliturvasta lähtien, Hauru sanoo.
Toinen tärkeä kokonaisuus on apurahojen jakoperusteiden suurempi läpinäkyvyys.
– Apurahaprosessit ovat hyvin hähmäisiä.
Kulttuurialalla on totuttu kamppailemaan näkyvyydestä ja yksittäisistä keikoista.
– Tämä aika on näyttänyt, että tarvitsemme alan sisäistä solidaarisuutta.
Aki Hauru liittyi Muusikkojen liittoon jo opiskeluaikoinaan. Keväällä Hauru sai ensimmäisenä liiton
– Ideani oli muita kannustava ja toimintaan osallistava, Hauru toteaa mielenilmauksistaan.
Nyrkki-patsaan on tehnyt kuvataiteilija Jani Leinonen. Mallina on käytetty Aki Haurun nyrkkiä.
– Se on minulle suuri kunnia.
Koronapandemia on näkynyt myös Haurun tuloissa. Keikkakalenteri on alkanut vasta viime aikoina täyttymään pitkä hiljaiselon jälkeen.
– Vuosiin 2018–2019 verrattuna keikkojen määrä on tippunut lähes 90 prosenttia.
Koronapandemian alku sattui Django Collective Helsingin kannalta huonoimpaan mahdolliseen hetkeen vuonna 2020. Haurun keikkakalenteri näytti siltä, että siirtyminen täysipäiväiseksi muusikoksi onnistuisi.
– Ensilevyn julkistuskeikka oli 12. maaliskuuta. Samana päivän aamuna uutisoitiin lockdownin alkamisesta.
Mika Lyytinen mittaa Marjukalle uuden ikkunan paikkaa.
Helsingin Pirkkola on kuin pieni paratiisi keskellä kaupunkia. Vehreät runsaat pihat ja kauniit vanhat puutalot suorissa riveissään ovat tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä. Yhdessä satumaisessa puutarhassa keskustelevat omistaja Marjukka ja rakennusmies Mika Lyytinen; taloon pitäisi saada kokonaan uusi ikkuna- aukko.
Lyytinen on tehnyt taloon vuosien varrella kaikenlaista. Uuden kuistin, kylpyhuoneremontin ja kattokorjauksen. Kaiken tämän hän on tehnyt suoraan Marjukan palkkalistoilla, työntekijänä. Samanlaisia itsensätyöllistäjiä on Rakennusliiton jäseninä monia.
Lyytisen päätyminen nykyisiin hommiinsa oli sattuman ja kiinnostuksen summa.
– Työskentelin vuosia sitten ns. valkokaulushommissa, välillä isojenkin projektien vetäjänä. Sitten taas ties kuinka monensien yt-neuvottelujen jälkeen lähdin pois. Olin ensin pari vuotta tapahtumamarkkinointitoimistossa. Olen kuitenkin aina tykännyt tehdä remontteja ja yksi ystävä pyysi tekemään yhden homman itselleen. Siitä yhdestä pienestä hommasta alkoi sitten tulla niitä hommia joka suunnasta, Lyytinen kertoo.
Lyytinen ei ole koskaan markkinoinut työtään. Sana kulkee suusta suuhun, joku suosittelee eteenpäin.
– En ole oikein edes uskaltanut mainostaa, kun ei yksi ihminen voi tehdä enempää, hän kertoo.
Lyytinen on samalla kouluttanut itseään tuoteyritysten tarjoamilla kursseilla. Sitä kautta on tarttunut mukaan muun muassa vedeneristyssertifikaatti. Hänellä on lisäksi omassa verkostossaan tuttu putkimies ja sähkömies, joten porukalla saadaan monimutkaisemmatkin hommat tehtyä.
– Olen aina tykännyt tehdä töitä käsilläni ja nähdä työni tuloksen. Pääsen myös toteuttamaan ratkaisukeskeistä työtapaa.
Omana pomona
Korona-aika on pitänyt Lyytisen kiireisenä.
– Ihmiset ovat enemmän kotona ja haluavat parantaa kotiaan. Olen rakentanut heille esimerkiksi työpisteitä ja terasseja. Monella on nyt mahdollisuus teettää töitä, kun rahaa säästyy, kun sitä ei mene matkailuun, Lyytinen sanoo.
Yksi itsensätyöllistäjän tärkeimmistä taidoista on kyky johtaa itseään.
– Päivien pituus vaihtelee. Välillä teen yli 12-tuntisia päiviä. Se tietysti sisältää myös erilaista tavaranhakua ja muuta järjestelyä. Välillä työpäivä voi olla vain kuusituntinen. Viikonpäivien nimet ovat menettäneet merkityksensä. Niillä ei enää ole samalla tavalla väliä kuin aikoinaan toimistotyössä. Joku projekti voi vaatia työskentelyä viikonloppuna, välillä taas pidän vapaata keskellä viikkoa. Joskus teen töitä 2 viikkoa putkeen.
Työssä on siis paljon joustavuutta ja omaa ajankäyttöään pitää osata hallita. Toinen hyvä ominaisuus on ymmärrys projektinjohtamisesta.
– Minulla on välillä meneillään samaan aikaan 4–5 projektia. Teen tunnin siellä, pari tuntia täällä ja asioiden pitää edetä. Pitää myös tietää, mihin pystyy ja mihin ei. Kysyn työn teettämistä miettivältä, mitä pitää tehdä ja kerron sitten pystynkö siihen. Hyvä esimerkki on vaikka kaihdinasennukset; se on paljon järkevämpää tilata kaihdinyritykseltä, sillä heillä on siihen paras osaaminen.
Työllisyysaste on korkea ja keskitetyt sopimukset vähensivät työttömyyttä.
Tutkija Satu Ojalan mukaan myös työnantajien järjestäytymisaste vaikuttaa tessien kattavuuteen.
OECD:n ekonomisti Andrea Garneron 36 maan työmarkkinoita käsittelevässä tutkimuksessa Suomi on saanut yllättävän kumppanin.
– Belgia ja Suomi laskettiin keskitetyn mallin maiksi. Muut pohjoismaat kuuluivat koordinoidun mallin maihin, tutkimusaineistoon perehtynyt tutkija Satu Ojala kertoo.
Molempien työmarkkinaneuvottelumallien maissa työllisyysasteet olivat OECD-maiden korkeimpia ja palkkaerot pienempiä. Belgiassa ja Suomessa keskitetty malli alensi myös työttömyyttä.
Laajat työehtosopimukset olivat yhteydessä erilaisten määräaikaisten työsopimusten laajaan käyttöön. Tämä vastinpari unohtuu Ojalan mukaan työmarkkinakeskustelussa kokonaan.
– Suomessa on verrattain laajat mahdollisuudet käyttää joustavaa työvoimaa kuten alihankintaa, nollatuntisopimuksia tai vuokratyötä. En uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu, jos alustatalous yleistyisi esimerkiksi rakennusalalla.
Alustatalouden ituja on jo nähty Ukko.fi-palvelun muodossa rakennustyömailla.
Suomalaisen järjestelmän erityispiirteitä ovat joustavat lomautuskäytännöt ja irtisanomisen helppous. OECD:n tutkimus kumoaa osaltaan väitteitä jäykistä suomalaisista työmarkkinoista.
– Tutkimuskentällä ei tutkita riittävästi työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmäkokonaisuutta. Siitä seuraa se, että poliittista päätöksentekoa ei voida ruokkia tutkitulla tiedolla, Ojala harmittelee.
Ojalan mukaan olisi hyvä, jos esimerkiksi paikallisesta sopimisesta puhuttaessa selvennettäisiin alkuun, tarkoitetaanko sillä tes-neuvottelujärjestelmän sisällä tehtäviä muutoksia vai tessien yleissitovuudesta luopumista.
– Joissakin maissa yritysten järjestäytymisaste on suurempi, mistä johtuen suurin osa palkansaajista on työehtosopimusten piirissä. Emme tiedä toimisiko yleissitovuuden poistaminen samalla tavalla Suomessa, Ojala miettii.
Ruotsissa ja Tanskassa ei ole yleissitovia tessejä, mutta molemmissa maissa yli 80 prosenttia työntekijöistä on koordinoitujen tessien piirissä. Vastaavasti työntekijöiden tulkintaoikeudet ovat molemmissa maissa laajemmat. Suomessa työnantajalla on suurempi määräysvalta työpaikoilla.
Tupo, köyhän paras ystävä?
Tutkijana Ojala on miettinyt, olisiko vanhanaikainen keskitetty tupo-sopimusjärjestelmä yhä hyvä tapa sopia tulonjaosta ja työehdoista.
– Garneron analyysissa tutkimusaineiston viimeinen vuosi oli 2015. Sekä Belgiassa että Suomessa on menty kohti hajautetumpaa mallia, joka on käytössä muissa pohjoismaissa, Ojala muistuttaa.
Vahvasti koordinoitu malli toimii yhä Suomessa, vaikka työnantajien keskusliitto EK on irtisanoutunut keskitetyistä neuvotteluista. Tämä on näkynyt työnantajien näkemyksissä myös Rakennusliiton tes-neuvotteluissa.
Keskitettyihin tesseihin liittyy myös muutakin kuin palkasta ja työajasta sopiminen.
– Miten käy työrauhavelvoitteen, kun lisätään paikallista sopimista, Ojala kysyy.
Ojala pelkää, että yleissitovien tessien katoaminen heikentäisi työmarkkinoilla erityisesti naisten ja muiden jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien tilannetta.
– Jos nykyistä sopimisjärjestelmää leväytetään nykyisestä, nämä ryhmät kärsisivät siitä eniten. Meillä on jo nyt matalapalkkasektori. Siitä ei ole enää varaa mennä alaspäin.
Liiton lakiosaston assistentti Anna Fingerroos vaihtoi muutama vuosi sitten työtehtäviä.
– Suurimman osa työajastani vie juuri uudistuneisiin liiton urapalveluiden työnvälityksen tehtävät, jäsenten ja työnantajien neuvominen työnvälityspalvelun käytössä ja yhteydenpito työnantajiin, palveluneuvoja, jäsenyysasiantuntija Fingerrooskertoo.
Vanhojen töiden lisäksi Fingerroos aloittaa Rakennusliiton vakuutuskassan hallituksen kokoussihteerinä elokuussa.
Palveluneuvoja, jäsenyysasiantuntija Kati Räsänen pitää huolen siitä, että jäsenmaksut saapuvat liittoon oikeaan aikaan ja yhdistyvät oikeisiin henkilöihin.
– Tulin 3 vuotta sitten liittoon tekemään työnantajatilityksiä, kun niiden hoito otettiin takaisin liiton huolehdittavaksi, Räsänen kertoo.
Räsäsen työ pitää sisällään monenlaista yhteydenpitoa työnantajien kanssa: tilitysten kohdistusta oikeille ajoille ja oikeille henkilöille, oikeiden tilinumeroiden ja viitteiden lähettämistä. Monelle pienyrittäjälle toimistotyöt eivät ole ominta osaamisaluetta.
– Jäsenmaksujen viitenumerot ovat lähes maksimipituisia, Räsänen harmittelee.
Jäsenasiainhoitaja Minttu Hyötynen työskentelee talvisin osa-aikaisena opintojensa ohella ja kesällä kokopäiväisesti.
– Soittelen juuri ammattiin valmistuneille opiskelijajäsenille. Esittelen mitä etuja jäsenyyden jatkamiseen kuuluu. Sen lisäksi autan liiton puhelinpalvelussa, jos soittolistoilta jää aikaa.
Opiskelijajäsenien soittokierrokset aloitettiin vuonna 2013. Soittolistoilla on juuri jäsenyyden ja opintojen taitekohdassa olevat ihmiset.
– Palaute on yleensä positiivista. On mukavampi kuulla puuttuvista jäsenyystiedoista puhelimitse kuin postitse, sillä usein asia hoituu puhelimitse nopeammin ja helpommin.
Jäsenasiainhoitaja Enver Lepistöllä on samanlainen työnkuva ja opiskelijatausta kuin Hyötysellä. Lepistö osaa serbiaa, bosniaa ja kroatiaa sekä jonkin verran venäjää. Tästä kielitaidosta on hyötyä, sillä ammattikouluissa on paljon balkanilaistaustaisia opiskelijoita.
– Itäeurooppalaisille ay-liike on tuttu asia ja he suhtautuvat ay-toimintaan yleensä positiivisesti.
Afrikasta ja Lähi-idästä kotoisin olevat jäsenet kysyvät usein hyvin perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten mikä liitto on, mitä se tekee ja onko siitä hyötyä.
Entinen mittakirvesmies, nykyinen aluetoimitsija Jani Virtanen on aloittanut työt liitossa huhtikuussa. Talonrakennusalan työmaakäynnit ja luottamushenkilöverkoston vahvistaminen ovat päällimmäisiä töitä jahka koronasta selvitään. Virtanen haluaa tuoda uusia tuulia toimitsijan työhön vaikka pienin askelin.
– Vanhat jäärät sanovat aina työmaallakin, että näin on aina tehty ja niin tehdään jatkossakin, Virtanen vertaa.
Aluetoimitsija Julius Setälällä on toimitsijaksi harvinaisempi tausta.
– Valmistuin joulukuussa rakennusinsinööriksi. Taidan olla liiton nuorin toimitsija, Setälä arvioi.
– Työnkuvaani kuuluu tulevaisuudessa todennäköisesti koulutus. Koetan aktivoida nuoria mukaan liiton toimintaan ja kehittää järjestötoimintaa. Syksyllä ohjelmassa on oppilaitoskäyntejä.
Aluetoimitsija Laura Aholalla on sekä LVI-alan että infra-alan työkokemusta. Vasta 9 kuukautta talossa ollutta Aholaa innostaa Tampereen toimiston nuorennusleikkaus.
– Me voimme kehittää toimitsijoiden työtä jäsenien kannalta toimivammaksi. Tämä on hyvä porukka siihen.
Tampereen palvelupisteessä työskentelee myös riita-asioita valmisteleva aluetoimitsija Mika Saarinen, joka ei ollut haastatteluhetkellä paikalla toimistossa.
Henkilöstövuokrausyritysten luottamushenkilöt pitävät säännöllisesti yhteyttä toisiinsa. Kuva otettiin yhteisessä kokouksessa Hämeenlinnassa toukokuussa. Kuva: Ari Koli
– Barona Rakennuksen vuosi on ollut kohtalainen. Meillä on ollut vuoden aikana noin 1 000 työntekijää, kaikilta ammattialoilta. Korona vaikutti eniten asuntopuoleen, Barona Rakennuksen pääluottamushenkilö Pauli Nousiainen kertoo.
Pandemia on vaikuttanut eniten siihen, miten ihmisten kanssa on voitu pitää yhteyttä.
– Me luottamushenkilöt olemme tehneet etänä töitä lähes koko ajan. Työmaat eivät ole ottaneet meitä vastaan, sillä monessa firmassa on ollut se periaate, ettei ulkopuolisia oteta sisään työmaille. Olemme sitten olleet muilla keinoin yhteydessä jäseniin, Sihti Adeccon pääluottamushenkilö Nina Koivumäki kertoo.
– Luottamusmiehenä olen käynyt niin paljon kuin mahdollista työmailla tapaamassa työntekijöitä, mutta pahimpana epidemian aikana sielläkin pääsy evättiin, Bolt Works Oy:n luottamushenkilö Andreas Lillemets kertoo.
Kyselyitä koronasta
Koivumäelle tuli aiemmin paljon koronaan liittyviä puheluita. Erityisesti työmaiden hygienia herätti huolta.
– Olen selittänyt, että jokainen huolehtii omasta hygieniastaan ja varusteistaan, vaikka jotkut eivät työmailla näin tekisikään. Jos jollain työmaalla on ollut puutteita turvallisuustoimissa, olen voinut soittaa urakoitsijoiden luottamushenkilöille. Meillä on Tampereella tosi tiiviit välit, Koivumäki kertoo.
Tampereella on ollut harvoja työmaiden keskeytyksiä.
– Olemme onnistuneet väistelemään tautia melko hyvin. Täällä Tampereella ollaan oltu vähän herran kukkarossa verrattuna pääkaupunkiseutuun.
Työmaiden koronaturvallisuuden taso on aiheuttanut huolta eri puolilla Suomea.
– Se oli aiemmin retuperällä, mutta tilannetta on saatu paremmaksi. Nyt turvallisuus on pääosin ihan hyvä. Tosin alalla on paljon pieniä ämpärifirmoja. Kuka niistä pystyy sanomaan, Selekta Rakennus Oy:n pääluottamushenkilö Ari Terkki kertoo.
Terkki ja Nousiainen kertovat, että työmaiden maskipakot ovat aiheuttaneet pientä nurinaa.
– Meillä oli yksi työntekijä, joka ei suostunut käyttämään maskia. Työmaan mestari soitti minulle, että jos ei meno muutu, työntekijä lentää pihalle. Maskipakot ovat olleet työmaakohtaisia ja ne määrittää asiakas. Työntekijä luuli, että minä olen määrännyt sen. Tällaiset tapaukset ovat vähemmistössä, suurin osa kyllä ymmärtää tarpeen. Sekä kotimaiset että ulkomaalaiset työntekijät, Terkki toteaa.
Kuka maksaa ja mitä?
Terkin mukaan korona-aikanakin raha on ollut ihmisten suurin huoli.
– On ollut huolta myös töiden jatkumisesta, mutta isoin asia, josta on saanut vääntää, kuka maksaa ja mitä jos työmaa menee kiinni koronan takia, Terkki kertoo.
Aiemmin epäselvyyttä palkanmaksussa aiheutti se, että olemassa ei ollut kunnollista tulkintaa, maksetaanko palkkaa vuokratyöntekijöille, jotka eivät ole karanteenissa, mikäli työmaa suljetaan koronaviruksen takia väliaikaisesti. Sittemmin asiasta on saatu myös virallinen tulkinta.
– Asiasta väännettiin yhdessä Rakennusliiton kanssa ja lopputuloksena palkat on maksettu firman puolesta ulos, Terkki kertoo.
– Meillä on joitakin työntekijöitä joutunut karanteeniin ja esimerkiksi yksi YIT:n työmaa keskeytettiin. Silloin tuli kyselyjä palkoista. Jos työmaa on mennyt kiinni koronan takia, palkka on maksettu normaalisti, Nousiainen komppaa.
Lillemetsin mukaan alun epäselvä tilanne aiheutti luottamusmiehelle päänvaivaa.
– Tietoa tuli usein eri tahoilta (työntekijä, urakoitsija, viranomaiset) ja usein juuri viranomaiset olivat myöhässä, kun ketjuja jäljitettiin. Käytännössä urakoitsija joutui lähettämään miehet kotiin työmaalta ennen kuin oli saatu viranomaisen vahvistus. Työntekijä taas ihmettelivät, saavatko he palkkaa ja kuka maksaa. Teimme parhaamme ja yritimme saada omat miehet nopeasti uudelle työmaalle. Onneksi tällaisia oli sen verran vähän, että onnistuimme siinä, Lillemets sanoo.
Käännekohta keväällä
Vuodenvaihteeseen asettui vuokrafirmoillakin hiljaisempi aika. Se ei ole tavatonta muutenkaan, että syvimpinä talvikuukausina rakennusala hiljenee aina.
– Jakso marraskuusta helmikuuhun oli selvästi vähemmän töitä. Se ei ole ihme, sillä rakennusyrityksillä oli omaakin väkeä lomautettuna. Siinä vaiheessa oli myös koronasulkuja, Nousiainen sanoo
Samaa kertovat myös Koivumäki ja Terkki. Molemmat kertovat myös, että joitakin työmaita siirtyi ja jotkut olivat hetkellisesti kokonaan kiinni. Työntekijät ovat kaikissa yrityksissä pitäneet kesälomia hiljaisempina hetkinä.
Nyt kevään tulleen näkyy positiivista kuhinaa. Projekteja on lähtenyt liikkeelle.
– Esimerkiksi Selektalta on ollut iso joukko väkeä Nesteen jalostamon seisakin aikana tulityövahtina. 136 henkilöä meiltä meni sinne. He tekevät siellä töitä 12 viikkoa. Ihmisiä on haettu sinne ympäri Uuttamaata, Terkki sanoo.
Terkin mukaan Selektassa on ollut nyt hyvä tunnelma.
– Nyt on pikkuisen pirteämpää. Luulen, että väki on aika toiveikasta kesää kohti mentäessä. Rokotteet tulevat tekemään tehtävänsä.
– Toukokuussa alkoi kiihtyä. Meneillään on useita isoja hankkeita, kuten Länsimetron rakentamista ja Raide-Jokerin työmaa. Molemmissa on ollut aina Baronan väkeä, Nousiainen sanoo.
Koivumäen mukaan Sihdillä on alkanut useampiakin uusia työmaita Tampereen seudulla.
– Väkeä on hajallaan vähän joka paikassa. Singahdan heti työmaille, kun se on mahdollista, hän kertoo.
Rekrytoinneissa kahtalainen suunta
Toiset vuokrafirmat, kuten Sihti, ovat saaneet rekrytoitua kohtuullisen hyvin myös uusia tekijöitä. Toisilla tilanne on ollut hankalampi. Terkin mukaan uutta väkeä kaivattaisiin jo lisää, eikä rekrytointi ole vetänyt niin hyvin kuin toivoisi.
Boltin palveluksessa on paljon ammattimiehiä Baltian maista ja rajasulku on ymmärrettävästi aiheuttanut ongelmia.
– He eivät ole päässeet töihin rajojen ollessa kiinni. Kesä lähenee ja töitä on tarjolla paljon, Lillemets sanoo.
Nousiainen toteaa, ettei vuokratyövoiman käyttö ole ainakaan vähenemässä Suomessa.
– En näe, että yritykset olisivat muuttamassa strategiaansa. Minulla on luottavaiset odotukset, että töitä riittää.
Vakituisten työsopimusten määrä lisääntyy vuokratyössä kokon ajan, mutta edes se ei ole saanut tehtyä työstä kaikkia houkuttelevaa. Esimerkiksi Baronalla ja Selektalla on jo useita vakituisia työsuhteita. Myös Bolt on alkanut mennä siihen suuntaan.
– Töitä riittää yhä enemmän ja samalla pystymme sitouttamaan ammattilaisia työskentelemään juuri meillä, Lillemets sanoo.
Myös koulutusmahdollisuuksien parantaminen voisi lisätä vuokratyön houkuttelevuutta ja työn mielekkyyttä. Esimerkiksi Sihdissä on kehittelyssä uusia mahdollisuuksia työntekijöille.
– Olemme suunnitelleet Tampereen seudun ammattiopisto Tredun kanssa yhteistyötä syksylle. Työntekijät voisivat suorittaa ammattitutkinnon osia ja jopa ammattitutkintoja oppisopimuksella. Esimerkiksi siivoojilla ja apumiehillä on usein hyvin vähän muodollista koulutusta. Rakennussiivoojia ei oikein kouluteta missään, ja olemme miettineet puhdistus- ja raksapuolen yhdistelmää, Koivumäki kertoo.
– Jos minusta riippuu, olen töissä Skanskalla siihen saakka kun henki pihisee, työmaan ympäristövastaava Eetu Virtanen kommentoi ruokatauollaan Kalasatamassa.
Virtanen pääsi 5 muun hakijan kanssa Skanskan, Rakennusliiton ja Baronan yhdessä ideoimaan työssäoppimisohjelmaan syksyllä vuonna 2019. Työssäoppimisohjelma kohdennettiin nuorille, jota oppivat paremmin tekemällä kuin koulun penkillä istuen. Skanska tarjosi 6 kuukauden palkallisen työmaaharjoittelun kuudelle rakentamisesta kiinnostuneelle nuorelle.
Huhtikuussa 2020 Virtasen kanssa solmittiin työsopimus.
– Ensimmäisen puolen vuoden ajan oli niin paljon uutta opittavaa, että aika meni todella nopeasti. Tuli heti sellainen fiilis, että kuulun tähän firmaan ja se vahvistui, kun sain vakisopimuksen, Virtanen kertoo.
– Työkaverit alkoivat nopeasti tuntua omilta, hän jatkaa.
Lisää vastuuta
Virtasen mestarina toimi puolen vuoden ajan kokenut ympäristövastaava Jarmo Heino. Työssäoppimisjakson jälkeen Virtanen siirtyi kadun toiselle puolelle, joka on osa samaa työmaata. Siellä hommien päälle katsoo vastaava mestari Tapio Tapaninen.
Virtasesta tehtiin työmaan toinen ympäristö- ja logistiikkavastaava.
– Aluksi oli pää pyörällä, oli paljon vastuuta ja piti päästä selville, miten kaikki työmaalla pyörii. Vastaanotan kuljetuksia aina pienestä paketista monen tonnin kuormiin, huolehdin siitä, että kulkureitit pysyvät esteettöminä ja että työskentely-ympäristö on siisti ja turvallinen. Työmaan jätehuolto on osa työtäni, ja infoan Jarmo Heinolle ajankohtaisesta jätetilanteesta kuten esimerkiksi siitä, mitkä lavat pitää kuljettaa pois. Joskus tulee muutakin kysyttävää Jarmolta, esimerkiksi kierrätyksestä, Virtanen luettelee.
Eikä siinä vielä kaikki. Virtanen tekee myös sekalaisia rakennustöitä.
– Sellaista pienimuotoista kirvesmiehen työtä. Rakennan apuna ramppeja, kaiteita ja niin edelleen. Minulla on myös työmaan yleisavaimet, eli availen ovia ja katson, että paikat ovat kiinni, kun väki lähtee töistä.
Virtanen sanoo pitävänsä työstään muun muassa siksi, että häneen luotetaan Skanskalla.
– Arvostan vastuun antamista ja luottamusta. En olisi osannut pari vuotta sitten kuvitellakaan, minkälaista tämä voi olla.
Epidemia sotkee opintoja
Virtanen opiskelee oppisopimuksella talonrakennusalan perustutkintoa. Työtä aidossa ympäristössä riittää, mutta ongelmana ovat pandemiavuoden ajan olleet näyttöjen suorittaminen ja huonosti organisoitu etäopetus.
– Syksyllä kun opinnot alkoivat, ne olivat kokonaan etänä. Minulla ei ole tällä hetkellä tietokonetta. En ole opettajan ainoa oppisopimusoppilas, mutta jotain apua kyllä tarvitsisin. En ole tavannut häntä kertaakaan. Kun minulla piti olla näyttö, minulle annettiin väärän opettajan puhelinnumero.
Virtanen on itse dokumentoinut syksystä asti erilaisia työvaiheitaan valokuvin ja materiaaliluetteloin. Hän toivoo, että niitä voitaisiin käyttää osana näyttöjä.
– Se etäopetus kuulostaa niin simppeliltä, mutta kyllä minun pitäisi tavata opettajia edes kerran. Silloin voitaisiin katsoa yhdessä opintoja ja etenemistä. Ja kun kerran on tavattu, voisin lähettää tekemistäni asioista kuvia ja dokumentteja ja he oikeasti tietäisivät, että olen tehnyt ne itse.
Tällä hetkellä Virtanen kuitenkin keskittyy hoitamaan työnsä hyvin. Hän toivoo, että keväällä tilanne olisi sen verran erilainen, että opintoja pystyisi edistämään paremmin.
– Haluaisin erikoistua kirvesmiehen hommiin ja päästä sitten ajan myötä Skanskan Oppiva-ohjelman kautta lukemaan vaikka mestariksi asti. Mutta ensin opettelen työmaalla.
Rakennusliiton Lahden palvelupiste sijaitsee maantieteellisesti vedenjakajaseudulla. Samanlainen saumakohta on myös liiton organisaatiorakenteessa.
– Lahdesta palvellaan 3 toiminta-alueen mestoja. Esimerkiksi Hartola ja Sysmä kuuluvat pohjoiseen toiminta-alueeseen. Lahti ympäristöineen kuuluu eteläiseen toiminta-alueeseen, aluetoimitsija Jari Lindqvist kertoo.
Lahden tuntumassa pohjois- ja länsipuolella aukeaa läntinen palvelualue. Lähikuntien työmaat ja jäsenpalvelu hoituvat Lahdesta käsin. Lindqvist on työskennellyt Lahden palvelupisteessä yksin 3 vuotta.
Lahdessa ja sen ympäristössä on rakennettu kiivaasti viime vuosina ja isoja rakennushankkeita on käynnistymässä lähitulevaisuudessa. Seudulla on myös paljon rakennustuoteteollisuutta, mikä tulee näkymään tuoreimman lahtelaisen työntekijän kalenterissa.
– Aloitin työt Rakennusliitossa 8. maaliskuuta. Olen ollut koko työurani rakennustuoteteollisuudessa. Edellinen työpaikkani oli Ruskon Betoni Etelä Oy:ssä, aluetoimitsija Jani Heinonen kertoo.
– Ensimmäinen työviikko oli melkoista hässäkkää erityisesti tietokoneohjelmien kanssa.
Heinosen konttorityöaika jakaantuu Helsingin ja Lahden toimistojen kesken. Rakennustuotepuolen osaaminen vie tarvittaessa miestä jatkossa ympäri Suomea.
Sosiaalipoliittisen asiantuntijan avustaja Nelli Onikki on työskennellyt Lahdessa reilun vuoden verran.
– Olen ollut Rakennusliitossa vähän yli 5 vuotta. Alkuun työskentelin puolipäiväisenä opiskelun ohessa. Valmistuin yhteiskuntapolitiikan maisteriksi ja olen jatkanut töitä osa-aikaisena.
– Siirryin tänne marraskuussa 2019 keskustoimistolta. Täällä on rauhallista ja koronasta huolimatta voi työskennellä täällä toimistolla.
Onikki auttaa liiton jäseniä muun muassa sosiaalivakuutuksen kiemuroihin, kuten tapaturmiin, sairaspäivärahoihin ja eläkepäätöksiin liittyvissä asioissa.
– Jäsenet soittavat ja kysyvät neuvoja. Monesti se riittää, eikä isompia toimenpiteitä tarvita.
Viranomaisten ja vakuutuslaitosten päätökset eivät mene aivan nappiin, joten Onikki tekee paljon valituksia ja oikaisuvaatimuksia.
Lindqvistin mukaan Lahden seudulla työnantajien kanssa on helppo tulla toimeen. Riita-asiat selviävät yleensä ilman kommervenkkejä.
– Täällä on hyvin neuvottelukykyistä porukkaa, Lindqvist toteaa.
Lindqvistillä on kertynyt vertailuaineistoa reilun 10 vuoden verran Helsingin toimistolta. Pääkaupunkiseudulla työnantajat halusivat monesti riidellä tuomioistuimessa asti. Lahden seutukunnan alueella myös työntekijät ovat avoimempia yhteistyölle.
– Meillä on täällä hyvä puhumisen kulttuuri. Täällä ei ole kuppikuntia, vaan koko porukka mahtuu samaan pöytään. Aliurakoitsijat ja vuokratyövoima mahtuu samaan sosiaalitilaan vakinaisten työntekijöiden kanssa. Saamme hyvin näkyvyyttä meidän luottamushenkilöiden ja yhteysmiesten kautta.
Lindqvistin mukaan hyvä luottamushenkilöverkosto helpottaa työmaiden hankaliin asioihin puuttumista ajoissa.
– Sellaisen työmaakäynnin yhteydessä Rakennusliitolle tulee aina uusia jäseniä.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen, taustakartta: Maanmittauslaitoksen Vanhat kartat -palvelu
Yksinasujien osuus kotitalouksista on jo lähes 45 prosenttia. Ryhmä on väliinputoaja niin asuntopolitiikassa kuin tutkimuksessakin.
Anne Tervo kaipaa tiiviimpää tutkijayhteisöä asumiseen liittyvään arkkitehtuuritutkimukseen.
Aalto-yliopiston asuntosuunnittelun lehtori Anne Tervon tutkimustyö yksinasuvien asumistarpeita ja -toiveista on saavuttanut yhden etapin.
– Luulin, että yksinasumista olisi tutkittu paljon ja olisi olemassa tutkimustraditio, jonka päälle rakentaisin oman väitöskirjatyöni. Yksinasuminen pilkahtelee erilaisissa tutkimusaineistoissa. Kotimainen tutkimus keskittyy yksinasumiseen elämäntilanteena tai elämäntapavalintana.
Yksinasuminen näyttäytyy silloin sosiaalisena suhteena ja yleensä yksinäisyytenä tai taloudellisina ongelmina. Toinen yksinasumisen tutkimuksen vinouma on siinä, että tilastolliset aineistot voivat häivyttää yksinasuvien ongelmat. Se vaikeuttaa asuntosuunnittelua, jos 45 prosenttia asuntokunnista jää huomioimatta suunnitteluprosessissa.
Yhden ihmisen talous tarvitsee enemmän neliöitä kuin isompi huonekunta. Keittiötilat, vessa ja suihku vaativat oman minimitilansa, vaikka käyttäjiä olisi vain yksi. Myös yksinasujien ahtauden kokemuksesta kertovat tulokset puoltavat tätä näkökulmaa.
Yksinasuminen on myös hankala ja arka aihe tutkittavaksi ja se sotketaan helposti sinkkuelämän haasteisiin.
– Yksinasumisen syyt ovat hyvin moninaisia, eivätkä välttämättä liity suoraan parisuhteeseen. Nämä ilmiöt jäävät helposti tilastojen ulkopuolelle, Tervo huomauttaa.
Hyvinvointivaltio mahdollistaa yksinasumisen
Yksinasumisen yleisyyteen vaikuttavat esimerkiksi hyvinvointivaltion luomat mahdollisuudet ja sukupuolten välinen tasa-arvo.
– Naisilla on varallisuutta ja he saavat valita itse, miten asuvat. Tämä on globaalissa tarkastelussa merkittävä asia. Sosiaalipolitiikan professori Juho Saari on sanonut, että yksinasuminen on hyvinvointivaltion saavutus, Tervo muistuttaa.
Yksinasujien haastattelututkimukset ovat hankalia toteuttaa. Haastatteluihin eivät tule ne, joilla menee huonosti. Ryhmähaastatteluissa voi olla hankala puhua omista toiveistaan muiden ihmisten kuunnellessa. Silti haastattelututkimuksia tarvitaan, sillä ne valottavat tilastoja paremmin monia yksinasumiseen liittyviä kysymyksiä. Yhdessä väitöskirja-aineistossaan Tervo selvitti ihmisten ajatuksia ihannekodista.
– Yllättäen erilliskeittiön tarve nousi haastatteluissa vahvana esille.
Yksi syy yllätykseen on se, että perinteisesti tutkijat kysyvät ihmisiltä montako huonetta asunnossa pitää olla. Keittiötä ei huomioida millään lailla tällaisessa kysymyspatterissa.
– Asuntosuunnittelun kannalta huoneiden määrään perustuvilla tutkimuksilla ei ole paljoakaan merkitystä.
Tervo on vahvasti sitä mieltä, että asuntorakentamisen pienimmän yksikön olisi oltava huone ja keittiö. Varsinaista neliömäärää Tervo ei naulaa yhtä vahvasti kiinni tyyppipiirustukseen.
– Neliöitä enemmän pitäisi puhua asuttavuudesta. Yhden huoneen asunto vastaa harvoin yksinasujien asumistarpeisiin. Haastatteluissani 10 neliön lisätila haluttiin käyttää mieluummin keittiöön tai erilliseen huoneeseen.
Suunnittelupeli kartoittaa toiveet
Tervo on ollut mukana kehittämässä suunnittelupeliä, jonka avulla asumiseen liittyvien tarpeiden ja toiveiden kartoittaminen on luontevampaa. Tutkimustapana peli voi avartaa vastaajan näkemystä mahdollisista kehitysratkaisuista. Kaiken asumiseen liittyvän ei tarvitse tapahtua omien seinien sisällä.
– Haluan jatkaa näiden menetelmien kehittämistä ja ison datan keräämistä.
Tervon mielestä asumiseen liittyvän arkkitehtuuritutkimuksen tekijät ovat liian levällään jopa Aalto-yliopiston sisällä, koko maan tilanteesta puhumattakaan.
– Me emme saa tutkimusryhmiin kuulumisen mukanaan tuomia synergiaetuja. Asumisen tutkimus on liian hajanaista.
