Liiton lakiosaston assistentti Anna Fingerroos vaihtoi muutama vuosi sitten työtehtäviä.
– Suurimman osa työajastani vie juuri uudistuneisiin liiton urapalveluiden työnvälityksen tehtävät, jäsenten ja työnantajien neuvominen työnvälityspalvelun käytössä ja yhteydenpito työnantajiin, palveluneuvoja, jäsenyysasiantuntija Fingerrooskertoo.
Vanhojen töiden lisäksi Fingerroos aloittaa Rakennusliiton vakuutuskassan hallituksen kokoussihteerinä elokuussa.
Palveluneuvoja, jäsenyysasiantuntija Kati Räsänen pitää huolen siitä, että jäsenmaksut saapuvat liittoon oikeaan aikaan ja yhdistyvät oikeisiin henkilöihin.
– Tulin 3 vuotta sitten liittoon tekemään työnantajatilityksiä, kun niiden hoito otettiin takaisin liiton huolehdittavaksi, Räsänen kertoo.
Räsäsen työ pitää sisällään monenlaista yhteydenpitoa työnantajien kanssa: tilitysten kohdistusta oikeille ajoille ja oikeille henkilöille, oikeiden tilinumeroiden ja viitteiden lähettämistä. Monelle pienyrittäjälle toimistotyöt eivät ole ominta osaamisaluetta.
– Jäsenmaksujen viitenumerot ovat lähes maksimipituisia, Räsänen harmittelee.
Jäsenasiainhoitaja Minttu Hyötynen työskentelee talvisin osa-aikaisena opintojensa ohella ja kesällä kokopäiväisesti.
– Soittelen juuri ammattiin valmistuneille opiskelijajäsenille. Esittelen mitä etuja jäsenyyden jatkamiseen kuuluu. Sen lisäksi autan liiton puhelinpalvelussa, jos soittolistoilta jää aikaa.
Opiskelijajäsenien soittokierrokset aloitettiin vuonna 2013. Soittolistoilla on juuri jäsenyyden ja opintojen taitekohdassa olevat ihmiset.
– Palaute on yleensä positiivista. On mukavampi kuulla puuttuvista jäsenyystiedoista puhelimitse kuin postitse, sillä usein asia hoituu puhelimitse nopeammin ja helpommin.
Jäsenasiainhoitaja Enver Lepistöllä on samanlainen työnkuva ja opiskelijatausta kuin Hyötysellä. Lepistö osaa serbiaa, bosniaa ja kroatiaa sekä jonkin verran venäjää. Tästä kielitaidosta on hyötyä, sillä ammattikouluissa on paljon balkanilaistaustaisia opiskelijoita.
– Itäeurooppalaisille ay-liike on tuttu asia ja he suhtautuvat ay-toimintaan yleensä positiivisesti.
Afrikasta ja Lähi-idästä kotoisin olevat jäsenet kysyvät usein hyvin perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten mikä liitto on, mitä se tekee ja onko siitä hyötyä.
Entinen mittakirvesmies, nykyinen aluetoimitsija Jani Virtanen on aloittanut työt liitossa huhtikuussa. Talonrakennusalan työmaakäynnit ja luottamushenkilöverkoston vahvistaminen ovat päällimmäisiä töitä jahka koronasta selvitään. Virtanen haluaa tuoda uusia tuulia toimitsijan työhön vaikka pienin askelin.
– Vanhat jäärät sanovat aina työmaallakin, että näin on aina tehty ja niin tehdään jatkossakin, Virtanen vertaa.
Aluetoimitsija Julius Setälällä on toimitsijaksi harvinaisempi tausta.
– Valmistuin joulukuussa rakennusinsinööriksi. Taidan olla liiton nuorin toimitsija, Setälä arvioi.
– Työnkuvaani kuuluu tulevaisuudessa todennäköisesti koulutus. Koetan aktivoida nuoria mukaan liiton toimintaan ja kehittää järjestötoimintaa. Syksyllä ohjelmassa on oppilaitoskäyntejä.
Aluetoimitsija Laura Aholalla on sekä LVI-alan että infra-alan työkokemusta. Vasta 9 kuukautta talossa ollutta Aholaa innostaa Tampereen toimiston nuorennusleikkaus.
– Me voimme kehittää toimitsijoiden työtä jäsenien kannalta toimivammaksi. Tämä on hyvä porukka siihen.
Tampereen palvelupisteessä työskentelee myös riita-asioita valmisteleva aluetoimitsija Mika Saarinen, joka ei ollut haastatteluhetkellä paikalla toimistossa.
Henkilöstövuokrausyritysten luottamushenkilöt pitävät säännöllisesti yhteyttä toisiinsa. Kuva otettiin yhteisessä kokouksessa Hämeenlinnassa toukokuussa. Kuva: Ari Koli
– Barona Rakennuksen vuosi on ollut kohtalainen. Meillä on ollut vuoden aikana noin 1 000 työntekijää, kaikilta ammattialoilta. Korona vaikutti eniten asuntopuoleen, Barona Rakennuksen pääluottamushenkilö Pauli Nousiainen kertoo.
Pandemia on vaikuttanut eniten siihen, miten ihmisten kanssa on voitu pitää yhteyttä.
– Me luottamushenkilöt olemme tehneet etänä töitä lähes koko ajan. Työmaat eivät ole ottaneet meitä vastaan, sillä monessa firmassa on ollut se periaate, ettei ulkopuolisia oteta sisään työmaille. Olemme sitten olleet muilla keinoin yhteydessä jäseniin, Sihti Adeccon pääluottamushenkilö Nina Koivumäki kertoo.
– Luottamusmiehenä olen käynyt niin paljon kuin mahdollista työmailla tapaamassa työntekijöitä, mutta pahimpana epidemian aikana sielläkin pääsy evättiin, Bolt Works Oy:n luottamushenkilö Andreas Lillemets kertoo.
Kyselyitä koronasta
Koivumäelle tuli aiemmin paljon koronaan liittyviä puheluita. Erityisesti työmaiden hygienia herätti huolta.
– Olen selittänyt, että jokainen huolehtii omasta hygieniastaan ja varusteistaan, vaikka jotkut eivät työmailla näin tekisikään. Jos jollain työmaalla on ollut puutteita turvallisuustoimissa, olen voinut soittaa urakoitsijoiden luottamushenkilöille. Meillä on Tampereella tosi tiiviit välit, Koivumäki kertoo.
Tampereella on ollut harvoja työmaiden keskeytyksiä.
– Olemme onnistuneet väistelemään tautia melko hyvin. Täällä Tampereella ollaan oltu vähän herran kukkarossa verrattuna pääkaupunkiseutuun.
Työmaiden koronaturvallisuuden taso on aiheuttanut huolta eri puolilla Suomea.
– Se oli aiemmin retuperällä, mutta tilannetta on saatu paremmaksi. Nyt turvallisuus on pääosin ihan hyvä. Tosin alalla on paljon pieniä ämpärifirmoja. Kuka niistä pystyy sanomaan, Selekta Rakennus Oy:n pääluottamushenkilö Ari Terkki kertoo.
Terkki ja Nousiainen kertovat, että työmaiden maskipakot ovat aiheuttaneet pientä nurinaa.
– Meillä oli yksi työntekijä, joka ei suostunut käyttämään maskia. Työmaan mestari soitti minulle, että jos ei meno muutu, työntekijä lentää pihalle. Maskipakot ovat olleet työmaakohtaisia ja ne määrittää asiakas. Työntekijä luuli, että minä olen määrännyt sen. Tällaiset tapaukset ovat vähemmistössä, suurin osa kyllä ymmärtää tarpeen. Sekä kotimaiset että ulkomaalaiset työntekijät, Terkki toteaa.
Kuka maksaa ja mitä?
Terkin mukaan korona-aikanakin raha on ollut ihmisten suurin huoli.
– On ollut huolta myös töiden jatkumisesta, mutta isoin asia, josta on saanut vääntää, kuka maksaa ja mitä jos työmaa menee kiinni koronan takia, Terkki kertoo.
Aiemmin epäselvyyttä palkanmaksussa aiheutti se, että olemassa ei ollut kunnollista tulkintaa, maksetaanko palkkaa vuokratyöntekijöille, jotka eivät ole karanteenissa, mikäli työmaa suljetaan koronaviruksen takia väliaikaisesti. Sittemmin asiasta on saatu myös virallinen tulkinta.
– Asiasta väännettiin yhdessä Rakennusliiton kanssa ja lopputuloksena palkat on maksettu firman puolesta ulos, Terkki kertoo.
– Meillä on joitakin työntekijöitä joutunut karanteeniin ja esimerkiksi yksi YIT:n työmaa keskeytettiin. Silloin tuli kyselyjä palkoista. Jos työmaa on mennyt kiinni koronan takia, palkka on maksettu normaalisti, Nousiainen komppaa.
Lillemetsin mukaan alun epäselvä tilanne aiheutti luottamusmiehelle päänvaivaa.
– Tietoa tuli usein eri tahoilta (työntekijä, urakoitsija, viranomaiset) ja usein juuri viranomaiset olivat myöhässä, kun ketjuja jäljitettiin. Käytännössä urakoitsija joutui lähettämään miehet kotiin työmaalta ennen kuin oli saatu viranomaisen vahvistus. Työntekijä taas ihmettelivät, saavatko he palkkaa ja kuka maksaa. Teimme parhaamme ja yritimme saada omat miehet nopeasti uudelle työmaalle. Onneksi tällaisia oli sen verran vähän, että onnistuimme siinä, Lillemets sanoo.
Käännekohta keväällä
Vuodenvaihteeseen asettui vuokrafirmoillakin hiljaisempi aika. Se ei ole tavatonta muutenkaan, että syvimpinä talvikuukausina rakennusala hiljenee aina.
– Jakso marraskuusta helmikuuhun oli selvästi vähemmän töitä. Se ei ole ihme, sillä rakennusyrityksillä oli omaakin väkeä lomautettuna. Siinä vaiheessa oli myös koronasulkuja, Nousiainen sanoo
Samaa kertovat myös Koivumäki ja Terkki. Molemmat kertovat myös, että joitakin työmaita siirtyi ja jotkut olivat hetkellisesti kokonaan kiinni. Työntekijät ovat kaikissa yrityksissä pitäneet kesälomia hiljaisempina hetkinä.
Nyt kevään tulleen näkyy positiivista kuhinaa. Projekteja on lähtenyt liikkeelle.
– Esimerkiksi Selektalta on ollut iso joukko väkeä Nesteen jalostamon seisakin aikana tulityövahtina. 136 henkilöä meiltä meni sinne. He tekevät siellä töitä 12 viikkoa. Ihmisiä on haettu sinne ympäri Uuttamaata, Terkki sanoo.
Terkin mukaan Selektassa on ollut nyt hyvä tunnelma.
– Nyt on pikkuisen pirteämpää. Luulen, että väki on aika toiveikasta kesää kohti mentäessä. Rokotteet tulevat tekemään tehtävänsä.
– Toukokuussa alkoi kiihtyä. Meneillään on useita isoja hankkeita, kuten Länsimetron rakentamista ja Raide-Jokerin työmaa. Molemmissa on ollut aina Baronan väkeä, Nousiainen sanoo.
Koivumäen mukaan Sihdillä on alkanut useampiakin uusia työmaita Tampereen seudulla.
– Väkeä on hajallaan vähän joka paikassa. Singahdan heti työmaille, kun se on mahdollista, hän kertoo.
Rekrytoinneissa kahtalainen suunta
Toiset vuokrafirmat, kuten Sihti, ovat saaneet rekrytoitua kohtuullisen hyvin myös uusia tekijöitä. Toisilla tilanne on ollut hankalampi. Terkin mukaan uutta väkeä kaivattaisiin jo lisää, eikä rekrytointi ole vetänyt niin hyvin kuin toivoisi.
Boltin palveluksessa on paljon ammattimiehiä Baltian maista ja rajasulku on ymmärrettävästi aiheuttanut ongelmia.
– He eivät ole päässeet töihin rajojen ollessa kiinni. Kesä lähenee ja töitä on tarjolla paljon, Lillemets sanoo.
Nousiainen toteaa, ettei vuokratyövoiman käyttö ole ainakaan vähenemässä Suomessa.
– En näe, että yritykset olisivat muuttamassa strategiaansa. Minulla on luottavaiset odotukset, että töitä riittää.
Vakituisten työsopimusten määrä lisääntyy vuokratyössä kokon ajan, mutta edes se ei ole saanut tehtyä työstä kaikkia houkuttelevaa. Esimerkiksi Baronalla ja Selektalla on jo useita vakituisia työsuhteita. Myös Bolt on alkanut mennä siihen suuntaan.
– Töitä riittää yhä enemmän ja samalla pystymme sitouttamaan ammattilaisia työskentelemään juuri meillä, Lillemets sanoo.
Myös koulutusmahdollisuuksien parantaminen voisi lisätä vuokratyön houkuttelevuutta ja työn mielekkyyttä. Esimerkiksi Sihdissä on kehittelyssä uusia mahdollisuuksia työntekijöille.
– Olemme suunnitelleet Tampereen seudun ammattiopisto Tredun kanssa yhteistyötä syksylle. Työntekijät voisivat suorittaa ammattitutkinnon osia ja jopa ammattitutkintoja oppisopimuksella. Esimerkiksi siivoojilla ja apumiehillä on usein hyvin vähän muodollista koulutusta. Rakennussiivoojia ei oikein kouluteta missään, ja olemme miettineet puhdistus- ja raksapuolen yhdistelmää, Koivumäki kertoo.
– Jos minusta riippuu, olen töissä Skanskalla siihen saakka kun henki pihisee, työmaan ympäristövastaava Eetu Virtanen kommentoi ruokatauollaan Kalasatamassa.
Virtanen pääsi 5 muun hakijan kanssa Skanskan, Rakennusliiton ja Baronan yhdessä ideoimaan työssäoppimisohjelmaan syksyllä vuonna 2019. Työssäoppimisohjelma kohdennettiin nuorille, jota oppivat paremmin tekemällä kuin koulun penkillä istuen. Skanska tarjosi 6 kuukauden palkallisen työmaaharjoittelun kuudelle rakentamisesta kiinnostuneelle nuorelle.
Huhtikuussa 2020 Virtasen kanssa solmittiin työsopimus.
– Ensimmäisen puolen vuoden ajan oli niin paljon uutta opittavaa, että aika meni todella nopeasti. Tuli heti sellainen fiilis, että kuulun tähän firmaan ja se vahvistui, kun sain vakisopimuksen, Virtanen kertoo.
– Työkaverit alkoivat nopeasti tuntua omilta, hän jatkaa.
Lisää vastuuta
Virtasen mestarina toimi puolen vuoden ajan kokenut ympäristövastaava Jarmo Heino. Työssäoppimisjakson jälkeen Virtanen siirtyi kadun toiselle puolelle, joka on osa samaa työmaata. Siellä hommien päälle katsoo vastaava mestari Tapio Tapaninen.
Virtasesta tehtiin työmaan toinen ympäristö- ja logistiikkavastaava.
– Aluksi oli pää pyörällä, oli paljon vastuuta ja piti päästä selville, miten kaikki työmaalla pyörii. Vastaanotan kuljetuksia aina pienestä paketista monen tonnin kuormiin, huolehdin siitä, että kulkureitit pysyvät esteettöminä ja että työskentely-ympäristö on siisti ja turvallinen. Työmaan jätehuolto on osa työtäni, ja infoan Jarmo Heinolle ajankohtaisesta jätetilanteesta kuten esimerkiksi siitä, mitkä lavat pitää kuljettaa pois. Joskus tulee muutakin kysyttävää Jarmolta, esimerkiksi kierrätyksestä, Virtanen luettelee.
Eikä siinä vielä kaikki. Virtanen tekee myös sekalaisia rakennustöitä.
– Sellaista pienimuotoista kirvesmiehen työtä. Rakennan apuna ramppeja, kaiteita ja niin edelleen. Minulla on myös työmaan yleisavaimet, eli availen ovia ja katson, että paikat ovat kiinni, kun väki lähtee töistä.
Virtanen sanoo pitävänsä työstään muun muassa siksi, että häneen luotetaan Skanskalla.
– Arvostan vastuun antamista ja luottamusta. En olisi osannut pari vuotta sitten kuvitellakaan, minkälaista tämä voi olla.
Epidemia sotkee opintoja
Virtanen opiskelee oppisopimuksella talonrakennusalan perustutkintoa. Työtä aidossa ympäristössä riittää, mutta ongelmana ovat pandemiavuoden ajan olleet näyttöjen suorittaminen ja huonosti organisoitu etäopetus.
– Syksyllä kun opinnot alkoivat, ne olivat kokonaan etänä. Minulla ei ole tällä hetkellä tietokonetta. En ole opettajan ainoa oppisopimusoppilas, mutta jotain apua kyllä tarvitsisin. En ole tavannut häntä kertaakaan. Kun minulla piti olla näyttö, minulle annettiin väärän opettajan puhelinnumero.
Virtanen on itse dokumentoinut syksystä asti erilaisia työvaiheitaan valokuvin ja materiaaliluetteloin. Hän toivoo, että niitä voitaisiin käyttää osana näyttöjä.
– Se etäopetus kuulostaa niin simppeliltä, mutta kyllä minun pitäisi tavata opettajia edes kerran. Silloin voitaisiin katsoa yhdessä opintoja ja etenemistä. Ja kun kerran on tavattu, voisin lähettää tekemistäni asioista kuvia ja dokumentteja ja he oikeasti tietäisivät, että olen tehnyt ne itse.
Tällä hetkellä Virtanen kuitenkin keskittyy hoitamaan työnsä hyvin. Hän toivoo, että keväällä tilanne olisi sen verran erilainen, että opintoja pystyisi edistämään paremmin.
– Haluaisin erikoistua kirvesmiehen hommiin ja päästä sitten ajan myötä Skanskan Oppiva-ohjelman kautta lukemaan vaikka mestariksi asti. Mutta ensin opettelen työmaalla.
Rakennusliiton Lahden palvelupiste sijaitsee maantieteellisesti vedenjakajaseudulla. Samanlainen saumakohta on myös liiton organisaatiorakenteessa.
– Lahdesta palvellaan 3 toiminta-alueen mestoja. Esimerkiksi Hartola ja Sysmä kuuluvat pohjoiseen toiminta-alueeseen. Lahti ympäristöineen kuuluu eteläiseen toiminta-alueeseen, aluetoimitsija Jari Lindqvist kertoo.
Lahden tuntumassa pohjois- ja länsipuolella aukeaa läntinen palvelualue. Lähikuntien työmaat ja jäsenpalvelu hoituvat Lahdesta käsin. Lindqvist on työskennellyt Lahden palvelupisteessä yksin 3 vuotta.
Lahdessa ja sen ympäristössä on rakennettu kiivaasti viime vuosina ja isoja rakennushankkeita on käynnistymässä lähitulevaisuudessa. Seudulla on myös paljon rakennustuoteteollisuutta, mikä tulee näkymään tuoreimman lahtelaisen työntekijän kalenterissa.
– Aloitin työt Rakennusliitossa 8. maaliskuuta. Olen ollut koko työurani rakennustuoteteollisuudessa. Edellinen työpaikkani oli Ruskon Betoni Etelä Oy:ssä, aluetoimitsija Jani Heinonen kertoo.
– Ensimmäinen työviikko oli melkoista hässäkkää erityisesti tietokoneohjelmien kanssa.
Heinosen konttorityöaika jakaantuu Helsingin ja Lahden toimistojen kesken. Rakennustuotepuolen osaaminen vie tarvittaessa miestä jatkossa ympäri Suomea.
Sosiaalipoliittisen asiantuntijan avustaja Nelli Onikki on työskennellyt Lahdessa reilun vuoden verran.
– Olen ollut Rakennusliitossa vähän yli 5 vuotta. Alkuun työskentelin puolipäiväisenä opiskelun ohessa. Valmistuin yhteiskuntapolitiikan maisteriksi ja olen jatkanut töitä osa-aikaisena.
– Siirryin tänne marraskuussa 2019 keskustoimistolta. Täällä on rauhallista ja koronasta huolimatta voi työskennellä täällä toimistolla.
Onikki auttaa liiton jäseniä muun muassa sosiaalivakuutuksen kiemuroihin, kuten tapaturmiin, sairaspäivärahoihin ja eläkepäätöksiin liittyvissä asioissa.
– Jäsenet soittavat ja kysyvät neuvoja. Monesti se riittää, eikä isompia toimenpiteitä tarvita.
Viranomaisten ja vakuutuslaitosten päätökset eivät mene aivan nappiin, joten Onikki tekee paljon valituksia ja oikaisuvaatimuksia.
Lindqvistin mukaan Lahden seudulla työnantajien kanssa on helppo tulla toimeen. Riita-asiat selviävät yleensä ilman kommervenkkejä.
– Täällä on hyvin neuvottelukykyistä porukkaa, Lindqvist toteaa.
Lindqvistillä on kertynyt vertailuaineistoa reilun 10 vuoden verran Helsingin toimistolta. Pääkaupunkiseudulla työnantajat halusivat monesti riidellä tuomioistuimessa asti. Lahden seutukunnan alueella myös työntekijät ovat avoimempia yhteistyölle.
– Meillä on täällä hyvä puhumisen kulttuuri. Täällä ei ole kuppikuntia, vaan koko porukka mahtuu samaan pöytään. Aliurakoitsijat ja vuokratyövoima mahtuu samaan sosiaalitilaan vakinaisten työntekijöiden kanssa. Saamme hyvin näkyvyyttä meidän luottamushenkilöiden ja yhteysmiesten kautta.
Lindqvistin mukaan hyvä luottamushenkilöverkosto helpottaa työmaiden hankaliin asioihin puuttumista ajoissa.
– Sellaisen työmaakäynnin yhteydessä Rakennusliitolle tulee aina uusia jäseniä.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen, taustakartta: Maanmittauslaitoksen Vanhat kartat -palvelu
Yksinasujien osuus kotitalouksista on jo lähes 45 prosenttia. Ryhmä on väliinputoaja niin asuntopolitiikassa kuin tutkimuksessakin.
Anne Tervo kaipaa tiiviimpää tutkijayhteisöä asumiseen liittyvään arkkitehtuuritutkimukseen.
Aalto-yliopiston asuntosuunnittelun lehtori Anne Tervon tutkimustyö yksinasuvien asumistarpeita ja -toiveista on saavuttanut yhden etapin.
– Luulin, että yksinasumista olisi tutkittu paljon ja olisi olemassa tutkimustraditio, jonka päälle rakentaisin oman väitöskirjatyöni. Yksinasuminen pilkahtelee erilaisissa tutkimusaineistoissa. Kotimainen tutkimus keskittyy yksinasumiseen elämäntilanteena tai elämäntapavalintana.
Yksinasuminen näyttäytyy silloin sosiaalisena suhteena ja yleensä yksinäisyytenä tai taloudellisina ongelmina. Toinen yksinasumisen tutkimuksen vinouma on siinä, että tilastolliset aineistot voivat häivyttää yksinasuvien ongelmat. Se vaikeuttaa asuntosuunnittelua, jos 45 prosenttia asuntokunnista jää huomioimatta suunnitteluprosessissa.
Yhden ihmisen talous tarvitsee enemmän neliöitä kuin isompi huonekunta. Keittiötilat, vessa ja suihku vaativat oman minimitilansa, vaikka käyttäjiä olisi vain yksi. Myös yksinasujien ahtauden kokemuksesta kertovat tulokset puoltavat tätä näkökulmaa.
Yksinasuminen on myös hankala ja arka aihe tutkittavaksi ja se sotketaan helposti sinkkuelämän haasteisiin.
– Yksinasumisen syyt ovat hyvin moninaisia, eivätkä välttämättä liity suoraan parisuhteeseen. Nämä ilmiöt jäävät helposti tilastojen ulkopuolelle, Tervo huomauttaa.
Hyvinvointivaltio mahdollistaa yksinasumisen
Yksinasumisen yleisyyteen vaikuttavat esimerkiksi hyvinvointivaltion luomat mahdollisuudet ja sukupuolten välinen tasa-arvo.
– Naisilla on varallisuutta ja he saavat valita itse, miten asuvat. Tämä on globaalissa tarkastelussa merkittävä asia. Sosiaalipolitiikan professori Juho Saari on sanonut, että yksinasuminen on hyvinvointivaltion saavutus, Tervo muistuttaa.
Yksinasujien haastattelututkimukset ovat hankalia toteuttaa. Haastatteluihin eivät tule ne, joilla menee huonosti. Ryhmähaastatteluissa voi olla hankala puhua omista toiveistaan muiden ihmisten kuunnellessa. Silti haastattelututkimuksia tarvitaan, sillä ne valottavat tilastoja paremmin monia yksinasumiseen liittyviä kysymyksiä. Yhdessä väitöskirja-aineistossaan Tervo selvitti ihmisten ajatuksia ihannekodista.
– Yllättäen erilliskeittiön tarve nousi haastatteluissa vahvana esille.
Yksi syy yllätykseen on se, että perinteisesti tutkijat kysyvät ihmisiltä montako huonetta asunnossa pitää olla. Keittiötä ei huomioida millään lailla tällaisessa kysymyspatterissa.
– Asuntosuunnittelun kannalta huoneiden määrään perustuvilla tutkimuksilla ei ole paljoakaan merkitystä.
Tervo on vahvasti sitä mieltä, että asuntorakentamisen pienimmän yksikön olisi oltava huone ja keittiö. Varsinaista neliömäärää Tervo ei naulaa yhtä vahvasti kiinni tyyppipiirustukseen.
– Neliöitä enemmän pitäisi puhua asuttavuudesta. Yhden huoneen asunto vastaa harvoin yksinasujien asumistarpeisiin. Haastatteluissani 10 neliön lisätila haluttiin käyttää mieluummin keittiöön tai erilliseen huoneeseen.
Suunnittelupeli kartoittaa toiveet
Tervo on ollut mukana kehittämässä suunnittelupeliä, jonka avulla asumiseen liittyvien tarpeiden ja toiveiden kartoittaminen on luontevampaa. Tutkimustapana peli voi avartaa vastaajan näkemystä mahdollisista kehitysratkaisuista. Kaiken asumiseen liittyvän ei tarvitse tapahtua omien seinien sisällä.
– Haluan jatkaa näiden menetelmien kehittämistä ja ison datan keräämistä.
Tervon mielestä asumiseen liittyvän arkkitehtuuritutkimuksen tekijät ovat liian levällään jopa Aalto-yliopiston sisällä, koko maan tilanteesta puhumattakaan.
– Me emme saa tutkimusryhmiin kuulumisen mukanaan tuomia synergiaetuja. Asumisen tutkimus on liian hajanaista.
Kouvolan palvelupisteen nykyinen osoite Kouvolankatu 18 on ollut voimassa vuodesta 2016, kun silloinen aluetoimisto muutti Salpausselänkadulta. Palvelupisteen tuorein työntekijä ei ehtinyt muuttokuormaan mukaan.
– Olen ollut Rakennusliitossa töissä 3 vuotta. Edellisessä työpaikassa ehdin olla 30 vuotta, aluetoimitsija Jarkko Harjumaaskola muistelee.
Pisimpään kouvolalaisista Rakennusliiton leivissä on ollut palveluneuvoja, jäsenyysasiantuntija Paula Lipiäinen.
– 18 vuotta tuli juuri täyteen. Tulin Salpausselänkadun toimistoon töihin 2. tammikuuta 2003. Ensimmäisen kerran olin Rakennusliitossa töissä 1980-luvulla.
Aluetoimitsija Petri Hiltunen on aloittanut Rakennusliitossa joulukuussa 2004.
– Olin aluksi Helsingin aluetoimistossa 2,5 vuotta, sitten siirryin Kouvolaan.
Hiltunen kiistää, että kustannuspaikan vaihtamiseen olisi vaikuttanut Lieksassa eletty lapsuus ja nuoruus.
Kouvola siirtyi reilu vuosi sitten Rakennusliiton eteläiseen palvelualueeseen. Siirto on luonteva, sillä merkittävä osa Kymenlaakson rakentajista käy töissä pääkaupunkiseudulla.
– Kymenlaaksolaiset ovat meille hyviä asiakkaita. Täällä ei ole läheskään niin monimutkaisia riitoja työnantajien kanssa kuin pääkaupunkiseudulla. Meillä on ollut aina hiljaista liiton lakiosaston kannalta. Valtaosa riidoista selviää puhelinsoitolla, Hiltunen vertaa.
– Palkkaturvahakemuksia ei ole tarvinnut kovin montaa tehdä, Harjumaaskola komppaa.
– Täällä ei taida olla niin hankalia työnantajia, Hiltunen miettii syitä tilanteeseen.
Lipiäisen työpöydällä näkyy paheneva työttömyystilanne.
– Viime maanantaina oli paljon työttömyyspäivärahahakemusten tuojia. Ihmiset tulevat Kotkasta ja Savitaipaleelta asti. Ensimmäinen hakemus tuodaan mielellään itse. Samalla voidaan katsoa, onko kaikki tarvittavat todistukset ovat matkassa. Tiistaina tuotiin puuttuvia papereita sovitusti, aiemmin etuuskäsittelijänä työskennellyt Lipiäinen kertoo.
Kymen rakentajien työttömyysaste on yli 22 prosenttia.
– Työttömyyspäivärahan hakijoiden joukossa on paljon sellaisia, jotka ovat olleet työttömänä viimeksi 1990-luvulla, Lipiäinen sanoo.
Lipiäinen kuuluu liiton jäsenrekisterin työntekijöiden kouluttajarinkiin, joten erilaiset jäsenyyslajit ovat tuttuja.
– Minulta kysytään jäsenyyteen liittyviä tulkintoja ja neuvoja. Haluan auttaa liiton jäseniä asioiden hoidossa ja tehdä työtäni jäsenen edun mukaisesti.
Lipiäinen ottaa selvää myös työttömyysturvan muutoksista, joita tulee vähintään kerran vuodessa. Koronapandemian aikana on voimassa myös erilaisia poikkeussääntöjä. Puhelinpäivystys kuuluu myös jokaviikkoiseen työrutiiniin.
Koko konttori oli huhti–toukokuun ajan etätöissä. Työmaakierroksille toimitsijat pääsivät kesäkuun alussa ja palvelupiste palasi lähemmäksi normaalia ajanrientoa.
– Maskit ovat käytössä ja emme mene sosiaalitiloihin. Jututamme porukkaa ulkona, Harjumaaskola kuvaa voimassa olevaa käytäntöä.
Yrittäjät kyselevät jatkuvasti ammattitaitoista työvoimaa toimitsijoilta. Hiltunen auttoi vähän aikaa sitten rakennusfirmaa löytämään mittakirvesmiehen.
– Lähetin 421 sähköpostia jäsenrekisteristä kirjatuille mittakirvesmiehille. Yksi mittakirvesmies työllistyi tätä kautta.
Oma ammattiluokitus kannattaa pitää ajan tasalla. Se voi helpottaa työpaikan löytämisessä.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen, taustakartta: Maanmittauslaitoksen Vanhat kartat -palvelu
Miesfiguuri näyttää syöksähtävän eteenpäin. Ponnistaessa toinen jalka potkaisee maata. Käsivarsista kasvaa siivet.
– Lentäminen! Semmoinen siipien varan heittäytyminen, se kiehtoo minua.
Martti Korpelan sylissä levänneet kädet heilahtavat ilmassa, pää kääntyy ylös, ja hän hymyilee. Muuten itähelsinkiläisessä tehostetun palveluasumisen esteettömässä pikkukodissaan pyörätuolissa istuva mies on liikkumaton.
Viime aikoina Korpela on piirtänyt Ikaros-hahmoa. Mutta kun hän selailee pulpettipöydällä isoa paperiläjää, eri aiheet nousevat loputtomina kuvina. Juokseva pieni poika muistuttaa vähän nuorinta lapsenlasta, jonka kuva on seinällä.
– Näin sen pikkupojan ikkunasta tuossa juoksemassa, ja heti piirsin.
Korpela halvaantui epäonnisen ruokamyrkytyksen seurauksena vuonna 2004. 30-vuotinen ura ensin metallialalla ja sitten alakattofirmassa värintekijänä ja ”yleismiesjantusena” päättyi siihen.
– Kun halvaannuin, niin paljon se vei, mutta paljon myös sain. Nyt on aikaa ja rauhaa piirtää.
Lapsena Kokkolassa Korpela piirsi kaikkea, mitä näki. Ihmisiä tietenkin ja hevosia, joita oli mummolan naapurissa. Piirrosten ohella syntyi lennokkeja.
Vahtimestari-isän ja siivooja-äidin viisilapsisen perheen poika kävi kansakoulun ja myöhemmin oppikoulun, mutta taideopintoihin ei ollut varaa. Korpela muutti tyttöystävän perässä 1970-luvun alussa Helsinkiin, meni töihin ja sai 2 lasta. Niinä vuosina ei hirveästi piirretty, mutta työssäkäyvänä perheen isänäkin hän ehti muun muassa SAK:n Kiljavan kursseille ja Vapaan taidekoulun iltaisin suoritettavalle koeluokalle. Hyviltä opettajilta omaksuttuja oppeja on nyt aikaa hyödyntää.
Korpelan kuvat syntyvät enimmäkseen lyijykynillä.
– Kädet ovat niin huonot, että öljyväreillä maalatessa vain sotken itseni. Hiiletkin tippuu käsistä, mutta kynä pysyy.
Joskus hän murskaa pastelliliitua ja sekoittaa sitä vesiväriin, saadakseen piirroksen sävyihin syvyyttä.
Hiukan vaivalloisesti kädet nostelevat kasasta kuvia:
– Heposia, heposia… Ja urheilijoita, jännitystä, liikettä, humööriä… Olen opetellut ihmisen anatomiaa silmillä varastamalla. Tunnistan heidän karaktäärit kyllä.
Korpela myös leikkelee lehdestä kuvia muistilapuiksi, joista hän katsoo, miltä näyttää esimerkiksi laukkaavan hevosen lihas tai jänne.
Kuvissa ihmishahmot ovat yleensä alasti, koska ”ilman vaatteita on aina uskottava”. Korpela vitsailee, että voisi joskus piirtää vaikka rakennusmiehen seinää piikkaamassa, mutta silläkin olisi sitten korkeintaan lannevaate.
– Naisia piirrän vanhasta muistista. Mutta niistä tulee liian kauniita, hän naurahtaa.
Yhdessä kuvassa mies ja nainen hellivät sylissään pieniä lapsia. Korpela sipaisee kuvaa.
– Pienet siinä… Silloin kun kaikki oli vielä onnellista.
Piirrosten aiheet voivat vaihdella kausiluontoisesti, mutta Ikarokseen Korpela palaa yhä uudelleen.
– Se on jotenkin niin mahoton juttu. Aurinko sulatti vahan siivistä ja se putosi mereen.
Korpela ei väsy pohtimaan lentoon lähdön jännitystä, vauhdin ottamisen hetkeä ja pelkoa jyrkänteen reunalla.
Katson Ikaroksen kuvaa uudelleen ja huomaan siivet levällään lentoon syöksyvän mieshahmon takana jotakin, joka on vasta luonnosteltu hennolla viivalla. Kaatunut pyörätuoli.
Teksti ja Kuvat: Sini Saaritsa
Mapen piirroksiin voi käydä tutustumassa Instagramissa nimimerkillä mappe.piirtaa:
Suomen keskeisin palvelupiste aloittaa uuden Rakentaja-lehden sarjan.
Rakennusliiton Jyväskylän palvelupiste sijaitsee Yrjönkadun ja Rauhankadun kulmassa melkein Tourujoen partaalla. Viereisestä Tourulan kaupunginosasta huolimatta konttori ei sijaitse aluetoimitsija Mika Tourusen suvun vanhoilla mailla.
Tourunen on ollut liitossa töissä 5 vuotta. Hänelle on tänä syksynä keskitetty Keski-Suomen alueen riita-asioiden valmistelut oikeusapua varten.
– Olen työkorttikouluttaja ja mukana liiton ulkomaalaistiimissä.
Palveluneuvoja, jäsenyysasiantuntija Riikka Antinaho tuli töihin Rakennusliittoon SAK:n Jyväskylän aluepalvelukeskuksesta 4 vuotta sitten. Rakennusliiton palveluipiste on avoinna maanantaisin. Merkittävä osa Antinahon asiakkaista tuo erilaisia työttömyysturvaan, eläkepäätöksiin ja jäsenmaksuun liittyviä hakemuksia ja tositteita.
– Puhelinpalvelu on iso työtäni. Osallistun 2–3 päivänä viikossa puhelinpäivystykseen. Olen erikoistunut opiskelijoiden ja eläkeläisten vapaajäsenyyksien selvitykseen, mutta teen kaikkia jäsenasioihin liittyvää työtä.
Maanantain kävijämäärä on 5–10 henkeä. Toimitsijat ottavat suurimman osan kävijöistä vastaan, Antinaho purkaa jonoa, sillä kävijät tulevat yleensä yhdessä ryppäässä.
– Iso osa kävijöistä on avaimen hakijoita. Toimiston neuvottelutilat ovat osastojen kokous- ja muussa käytössä, Tourunen sanoo.
Vaikka korona rajoittaa konttorilla käyntiä, se on tärkeä osa liiton toimintaa.
– Keskusteleminen on tärkeä sosiaalinen osa työtämme, tuore aluetoimitsija Tuomas Tihinen muistuttaa.
Tihinen on aloittanut työt Rakennusliitossa 1. marraskuuta.
– Suuria yllätyksiä ei ole tullut vastaan. Olen päässyt sisään työyhteisöön yllättävän helposti, vaikka olen tehnyt 20 vuotta aivan toisenlaista työtä, rakennustuotetehtaalla työskennellyt Tihinen toteaa.
Rakennustuotepuolen kokemus tuo jatkossa Tihiselle töitä läntisen palvelualueen tehtailta.
Tihisen vastuulla on tällä hetkellä pääasiassa luottamushenkilöiden perehdyttämiset.
– Perehdytykset on nyt helpointa tehdä toimistolla, sillä työmaakäyntien järjestäminen on pandemian takia hankalampaa. Luottamushenkilöt ovat myös pitäneet tätä hyvänä mallina.
Jyväskylässä työskentelee myös Rakennuskassan Kirsi Kolmonen.
– Aikaisemmin työttömyyspäivärahat maksettiin alueellisesti, mutta me olemme jo pitkään toimineet valtakunnallisesti.
Kolmonen on tullut Rakennusliittoon töihin vuonna 1997 muutamaksi viikoksi sairaslomasijaiseksi.
Hajautettu kassan toimintamalli tarkoitti viikoittaisia etäpalavereita jo ennen koronapandemiaa. Kolmoselle etäpalaverit eivät ole ongelma.
Jyväskylässä tykätään siitä, että kaikilla on omat työhuoneet avokonttorin sijaan. Se takaa paremmin työrauhan.
Mikä on jyväskyläläisten koronavinkki?
– Älkää olko puolison kanssa samaan aikaan etätöissä. Silloin joutuu tekemään töitä sohvan nurkassa pahvilaatikko työpöytänä. Kroppa ei ole vieläkään toipunut siitä solmusta, Tourunen sanoo.
Antinaho, 6- ja 10- vuotiaiden poikien äiti on samaa mieltä etätyön epäautuaallisuudesta.
– Koti ja työ on pidettävä erillään.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen, taustakartta: Maanmittauslaitoksen Vanhat kartat -palvelu
Katja Syvärinen valittiin SAK:n varapuheenjohtajaksi erikoiseen aikaan. Valintaprosessi siirtyi – koronan takia. Suurin osa työyhteisöstä toimii etänä – koronan takia. Silti perustehtävät ovat tavallista, arkista työtä. Syvärinen johtaa muun muassa keskusjärjestön järjestöosastoa, johon kuuluvat myös alueelliset toimistot, nuorisotyötä, ay-koulutustoimintaa, oppilaistoyhteistyötä ja niin edelleen. Työhön ei siis liity yksin varapuheenjohtajan yhteiskuntavaikuttaminen ja edustaminen.
– Minä olen pyrkinyt olemaan aika paljon konttorilla. SAK:n työntekijöistä suuri osa työskentelee etänä, joten täällä on maksimissaan noin neljännes paikalla. Onneksi näen kuitenkin ihmisiä jonkin verran. Se on tutustumisen ja perehtymisen kannalta todella tärkeää, Syvärinen kertoo.
Syvärinen on joutunut pohtimaan, miten koko ay-liike toimii etämaailmassa.
– Miten tässä tilanteessa pystytään hakemaan uusia jäseniä, miten pystymme tekemään työtämme näkyväksi tai edunvalvontatyötä arjessa. Tämä tilanne haastaa monella tapaa.
Jäsenyys, jäsenyys, jäsenyys
SAK:n uudessa strategiassa painotetaan vahvasti jäsenyyden merkitystä; miten saadaan uusia jäseniä, miten pidetään vanhat jäsenet ja miten huolehditaan siitä, että erilaisissa ammateissa työskentelevät tai opiskelevat haluavat tulla toimintaan mukaan.
– Meillä on paljon toimivia käytäntöjä, jotka tulevaisuudessakin ovat perusteltuja. Mutta kyllä meidän pitää olla pari askelta edellä, jos halutaan homman menevän myös tulevaisuudessa maaliin. Jäsenkehitys ei ole ollut kovin auvoisaa monessakaan liitossa. Kolkutellaan jo yleissitovuuden rajoja. Onko silloin aidosti mahdollisuus puhua, edustaa ja vaatia? Joukkovoima perustuu laajaan jäsenpohjaan, Syvärinen sanoo.
Joskus muinoin liittoon kuuluminen oli itsestäänselvyys, enää ei.
– Jos me haluamme pärjätä, meidän on kuunneltava ihmisiä. Oltava jäsenen iholla, mutta myös jäsenyyttä empivien ja jopa liitosta eronneiden iholla. Miten he näkevät meidät? Olen itse muotoilijataustainen, joten työskentelytapani on asiakaslähtöisyys. Heitä on kuunneltava ja heille on kehitettävä palvelua. Hyödyn pitää näkyä jatkuvasti.
Syvärisen mukaan liiton avun pitää olla saatavissa välittömästi, kun jäsen sitä tarvitsee.
– Tänä päivänä sen pitää olla 24/7, monella kielellä ja monissa kanavissa. Tämä on kaikkien liittojen haaste.
Syvärinen näkee SAK:n johtamisen hyvin samanlaisena kuin minkä tahansa järjestön, jossa jäsenet edistävät omalla vapaa-ajallaan sekä toisten ihmisten että omaa hyvinvointiaan. Ihmisten vapaa-ajasta kuitenkin kilpaillaan verisesti.
– Joku voi vielä työmaalla toimia ay-liikkeessä, mutta osallistuuko hän osasto- tai aluejärjestötoimintaan tai liiton toimintaan laajemminkin? Miten teemme toiminnasta 2020-luvulla houkuttelevaa, yhteisöllistä toimintaa, jossa yhteiskunnallinen vaikuttaminen, osallisuuden kokemus ja mukava yhdessäolo niveltyvät hyvällä tavalla? Sen etsimisessä voi aivan mainiosti ottaa inspiraatiota muista järjestöistä ja vapaaehtoistoiminnasta.
Pieni ja äänekäs ay-vihamielistö
Sosiaalinen media tarjoaa nykyään laajan areenan ay-liikkeen parjaamiselle. Tästä Syvärinen on käyttänyt puheessaan termiä ”ay-vihamielistö”. Onko ay-vastainen puhe lisääntynyt?
– En tiedä, onko ilmiö sen laajempi kuin se on ennenkään ollut. Vastakkainasettelua työn ja pääoman välille lietsojia ja kovia asenteita on ollut aina. Näitä asenteita ei suinkaan ole kaikilla, vaan kyseessä ovat yksittäiset toimialat, yritykset ja jopa yksittäiset yrittäjät. Tämä on sellainen mediasota, jota vastaan tälläkin puolella on pakko taistella, mutta asiallisesti. Ei kannata lähteä mukaan samoilla aseilla, vaan kestävä lähtökohta on korostaa sopimisen merkitystä, Syvärinen muistuttaa.
Syvärinen muistelee, minkälainen vyörytys syntyi, kun Metsäteollisuus ry ilmoitti, ettei se enää tee liittotason sopimuksia.
– Ei se sitten kuitenkaan saanut vastakaikua muissa työnantajaliitoissa eikä edes Metsäteollisuuden sisällä varauksetonta kannatusta. On ehkä joidenkin intressi, että sopimisen systeemiä heikennetään, mutta luulen, että suuri osaa näkee, että toimivat rakenteet ja vahvat, asiantuntevat ammattiliitot ovat edellytys yhteiskunnan vakaalle taloudelliselle kehitykselle, ennustettavuudelle ja hyvinvoinnille.
Syvärinen kuitenkin myöntää, kuinka hämmästyttävää on, minkälaiselle ”likasankosysteemille” hänen asemassaan joutuu altistumaan.
– Noh, toki se on ammatinvalintakysymys. Aina löytyy niitä, jotka hyökkäävät, mutta siitä sitten vaan.
Keskinäinen kähinä vahingoittaa kaikkia
Haave yhdestä suuresta yhteisestä palkansaajien keskusjärjestöstä kaatui ja SAK:n sisälläkään liitot eivät aina onnistu puhaltamaan yhteiseen hiileen. Mitä tälle on tehtävissä?
– Pitkällä tähtäimellä ymmärrys on, että jäsenten puolustaminen ei välttämättä tarkoita aina sitä, että pidetään niistä omista reviireistä hulluna kiinni. Se saattaa kääntyä itseään vastaan ja koko järjestäytymisen suosiota vastaan, jos alamme näyttäytyä riitaisena ja keskenään toraisena, Syvärinen toteaa.
Syvärisellä ei ole viisastenkiveä asian ratkaisemiseksi.
– Liittojen sisällä on tietysti omat toimintatapansa. Tärkeintä on, että meillä on hyvät välit ja puheyhteydet ja että pystytään miettimään tavoitteita laajemmin. En usko, että kokonaan pääsemme tästä tilanteesta, kun koko työelämä on niin turbulenttia tällä hetkellä. Mennään yhdestä ammatista moniosaamiseen, eikä silloin ole itsestään selvää, kenelle kuuluu jonkin alan työntekijöiden edunvalvonta.
Kun väistämättömiä konfliktitilanteita liittojen ja järjestöjen välillä tulee, on pahinta antaa riitojen paisua.
– Uutisointi ei ole silloin kovin iloista. Se on sekä ilkkuvaa että vahingollista koko ay-liikkeelle. Mitä nopeammin riidat saadaan ratkaistua, sen parempi. Kaikilla on varmasti perimmiltään vilpitön halu puolustaa omia jäseniään, mutta järjestöjohtajana en toivo sellaista kilpailua, joka vahingoittaa kaikkia.
Syvärinen näkee myönteisenä sen, että liittoja on yhdistynyt leveämpien hartioiden alle.
– Niissä on pystytty ehkä ratkomaan liittoraja- konflikteja. Toisaalta kun syntyy isoja kokonaisuuksia, niiden sisällä voi ainakin jonkin aikaa olla samanlaisia ongelmia. Ay-liike on tunnettu siitä, että osaamme neuvotella, mutta meidän pitäisi pystyä tekemään niin myös keskenämme.
