Onko hyvä asunto kansalaisoikeus?

Tutkija Mika Hyötyläisen mukaan asuinalueiden eriarvoistuminen voi pahentua nykyhallituksen politiikan seurauksena.

1980-luvulla kunta hankki raakamaata ja laati kaavan. Sen jälkeen kunta myi tai vuokrasi kaavoitettua maata ja sai tuloja. Kuntien maapolitiikka muuttui vuosituhannen taitteessa, kun maankäyttösopimukset ja kumppanuuskaavoitus yleistyivät. Maanomistaja ja kunta sopivat, kuinka kaavoituksesta saadut hyödyt jaetaan.

– Tutkimuksessani piirtyy kuva kumppanien voimistuneesta sananvallasta kuntakaavoittajaan nähden. Eräs haastateltava sanoi, että kumppanuuskaavoituksessa kaavoittajan valta on kuin narulla ohjaamista, tutkija Mika Hyötyläinen toteaa.

– Valtion ja kuntien maapolitiikkaan on tullut yrittäjähenkisiä, maanvuokraa maksimoivia piirteitä, jotka rajoittavat pyrkimyksiä vähentää kaupunkien eriarvoisuutta.

Hyötyläinen on tutkinut muun muassa maa- ja asuntopolitiikan muuttuvia ja ristiriitaisia keinoja ja tavoitteita Suomessa. Uppsalan yliopistossa tutkijanpestiään lopettelevalta Hyötyläiseltä ilmestyy helmikuussa vertaisarvioitu Urban Inequality in Finland  -kirja.

Maapolitiikan muutosten kanssa samaan aikaan on tapahtunut käänne asuntopolitiikassa.

– Vielä 1970-luvulla asumista pidettiin kansalaisoikeutena ja julkinen valta tuki asuntopolitiikallaan ihmisten asumisolojen parantamista.

Hyötyläisen mukaan markkinavoimille on annettu suurempi valta asuntomarkkinoilla. Valtion ja kuntien tehtäväksi on jäänyt erityisryhmien, kuten eläkeläisten ja opiskelijoiden asuntojen rakentaminen.

Kaupungit kamppailevat toisiaan vastaan

Hyötyläisen mukaan hyvinvointiyhteiskunnassa kaikille kuuluvasta mahdollisuudesta asua laadukkaassa asunnossa on siirrytty moraalipaniikin vaiheeseen, jossa pelätään väärien ihmisten hyötyvän julkisesti rahoitetusta asuntotuotannosta.

– Keskiluokka halutaan ajaa yksityisille asuntomarkkinoille. Ei haluta, että keskituloinen kotitalous asuisi valtion jollain tavalla subventoimassa asunnossa. Aiemmin markkinoiden ei uskottu tuottavan asumisen kautta tapahtuvaa hyvinvointia kaikille, jolloin valtion pitää tehdä interventioita.

Hyötyläisen mukaan julkinen tuki halutaan kohdistaa erityisryhmiin.

– Jotkut puhuvat asuntomarkkinoiden väliinputoajista, mutta se termi ei kerro yhtään mitään. Silloin puhutaan vain yksilön ongelmista, ei asuntomarkkinoiden epätäydellisestä toiminnasta.  

Aiemmin suomalainen asuntopolitiikka on ollut taloussuhdanteisiin nähden vastasyklistä. Petteri Orpon (kok.) hallituksen toimettomuus näyttää poikkeavan tästä kaavasta.

– Olemme taas talouskriisissä, jolloin valtion apu olisi tervetullutta jopa markkinoiden näkökulmasta.

Hallituksen ohjelmassa on monia heikennyksiä, jotka kohdistuvat suoraan köyhimpien asumismenoihin, kuten yleisen asumistuen pienentäminen ja tulojen tarkempi huomioiminen tukea laskettaessa.

– Nyt ollaan asuntomarkkinoilla tekemässä heikennyksiä sekä kysyntään että tarjontaan yhtä aikaa.

Hyötyläinen pelkää, että asuinalueiden eriarvoistuminen eli segregaatio ja gentrifikaatio saattavat pahentua Orpon hallituksen toimien takia. Tämä näkyy myös kuntien välisen kilpailun kiristymisenä.

– Aiemmin aluepolitiikalla tuettiin alueiden tasapuolista kehittymistä. Nyt sanotaan, että kaupungit kilpailkoot keskenään.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves

Seksuaalista häirintää ei oteta tosissaan rakennusalalla

Rakentaja-lehti lähetti joulukuun lopulla sähköpostitse Rakennusliiton naispuolisille jäsenille kyselyn seksuaalisesta häirinnästä rakennusalalla. Kyselyyn vastasi 464 liiton naisjäsentä. 44 prosenttia vastanneista oli kohdannut jossain vaiheessa työuraansa seksuaalista häirintää työssään.

Yleisimmin häiritsijä oli eri työyhteisön palveluksessa oleva henkilö (62 %), mutta myös työkaverit olivat syyllistyneet häirintään (58 %).

Huolestuttavaa on, että 66 % kyselyyn vastanneista naisista ei kokenut saaneensa minkäänlaista tukea häirintätilanteessa. Kun häirinnästä kerrottiin, siitä kerrottiin kuitenkin ensisijaisesti esihenkilölle (55 %), mutta esimerkiksi työsuojeluvaltuutetulle häirinnästä oli kertonut vain 11 %.

Kyselyyn vastanneista naisista 62 % oli kokenut henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksia työssään.

”Joskus on koskettu perseeseen ja naureskeltu. Jos kesällä on ollut kuuma ja olen ollut teepaidassa, niin heti on tuijoteltu ja yritetty koskea.”

”Minua ahdisteli vanhempi timpuri, joka on ollut firmassa pitkään ja joidenkin esihenkilöiden reaktio oli ”se on aina ollut sellainen” ja ”Kari on Kari” (nimi muutettu).”

”Esimerkiksi itse löysin pari viikkoa sitten Sejon tyttökalenterin vuodelle 2024 työpaikkani yhteisestä varastosta.”

”Jos on lattianrajassa töissä ja joutuu kyykistelemään, ei oikeuta kommentteihin perseestä tai siihen, että jäädään taakse tuijottelemaan.”

Niistä vastaajista, jotka ovat joutuneet häirinnän kohteeksi, 80 % koki asiasta ahdistusta ja 66 % koki stressiä. Työssäjaksamiseen häirintä vaikutti paljon 28 %:lla ja työmotivaatioon 26 %:lla vastaajista.

Esihenkilöt ja työmaajohto vähättelevät

Rakentaja-lehti kysyi, minkälaista tukea vastaajat olivat saaneet työpaikalla seksuaaliseen häirintään liittyen. Avovastauksia tuli 100 vastaajalta. Työmaiden johto ja esimiehet eivät pääse helpolla naisten kommenteissa. Moni kertoo vähättelevästä asenteesta.

Myös häiritsijöiden joukossa oli esimiehiä. Vastaajista 38 % nimesi seksuaaliseksi häiritsijäksi esimiehen.

Useissa vastauksissa toistui myös se, että häirinnästä ei uskalleta kertoa esimiehelle. Pelättiin oman aseman heikkenemistä työpaikalla sekä sitä, että kertomusta ei oteta tosissaan.

”Mielestäni tämä aihe voitaisiin ottaa paljon vakavammin työmailla. Olen nähnyt paljon välinpitämättömyyttä ja hiljaisuutta aiheesta.”

”En saanut tukea. Työterveydestä voivottelua. Esimies kertoi, että olisi pitänyt sanoa siinä hetkessä, vaikka olin shokissa. Kertoi että kannattaa vaihtaa alaa.”

”Esimiesasemassa olevien pitäisi ottaa pienempiäkin tilanteita vakavasti. Tuntuu, että ahdistelun täytyy olla fyysistä kiinni käymistä, että siihen puututaan.”

”Ensinnäkin se, että jos asiasta ilmoittaa esimiehelle niin otetaan tosissaan, eikä niin että ilmoittaja ylireagoi. Valistusta, valistusta…”

”Työmaiden työnjohto ei minun nähden ole suoranaisesti osallistunut seksuaaliseen häirintään esim. seksistisen kommentoinnin muodossa, mutten koskaan ole nähnyt myöskään tilanteisiin puuttumista tai kommentointia ettei käytös ole ok.”

”Haluaisin, että työnjohto tekisi selväksi, että häirinnälle on nollatoleranssi, ja että ovat aina tukena. En ole uskaltanut valittaa, kun pelkään että ei oteta tosissaan, ja että asema työmaalla heikentyisi entisestään tai työt loppuisivat.”

”Varsinkin miespuoliset esihenkilöt ja työnjohto vähättelevät tapahtunutta.”

”Lähinnä vähättelyä saanut osakseni ja perinteinen ”no tällaista pitää vain kestää, koska miehet nyt on miehiä” eli tukea en ole saanut.”

Mitä häirinnälle pitäisi tehdä?

Rakentaja-lehti kysyi myös, mitä rakennusalalla tapahtuvalle seksuaaliselle häirinnälle pitäisi tehdä. Johdolta odotetaan nollatoleranssia ja asioihin puuttumista, mutta kommenttien mukaan näin tapahtuu van harvalla työpaikalla. Vastaajat toivovat kampanjointia ja koulutusta työmailla, jotta tietoisuus seksuaalisestä häirinnästä ja sen vahingollisuudesta lisääntyisi.

”Seksuaalista häirintää voitaisiin ehkäistä ja vähentää lisäämällä tietoisuutta siitä, mikä kaikki on seksuaalista häirintää ja miten se voi vaikuttaa työntekijän työssä jaksamiseen.”

”Lisää infoa asiasta. Paljon. Ei toimi näin tämä homma.”

”Työpaikan/työmaan perehdytyksiin voisi panostaa ja lisätä turvallisen tilan periaatteiden mukaisia osuuksia sekä tasa-arvoisen työmaan toimintaohjeita.”

”Minusta olisi hyvä järjestää koulutuksia seksuaalisesta häirinnästä ja ottaa myös huomioon erilaiset kulttuurit työmaalla, mikä voi lisätä häirintää.”

”Kampanja, joka ilmaisee miehille sen, että nainen rakennusalalla on töissä, ei näyteikkunassa kuolattavana, näytti hän miltä tahansa. Nainen ei halua töissä osakseen ihailua tai seksuaalista huomiota, nainen haluaa arvostusta tekemästä työstään sellaisenaan.”

Vaan riittääkö valistus?

Kaikki eivät usko koulutuksen voimaan, vaan toivovat suoria ja kovia sanktioita häiritsijöille.

”Mielestäni jokaisen esimiehen olisi välittömästi puututtava häirintään ja annettava esimerkiksi varoitus tällaiselle häiritsevälle työntekijälle.”

”Sitä voitaisiin kitkeä tuntuvilla sanktioilla ja varoituksilla/irtisanomisella.”

”Seksuaalisen häirinnän sanktiointi on tarpeen. Häirinnän kohteeksi joutuneen tulee myös kyetä nostamaan ääntä asiasta eikä antaa asian jäädä pimentoon. Esihenkilön tulee myös rohkeasti kuulla asiaa ja puuttua siihen, vaikka kuinka tuntuisi häveliäälle ja tekisi mieli vain hyssytellä ja toivoa, että ongelma katoaa itsestään.”

”Ahdistelijan irtisanominen.”

”Vanhat miehet pitäisi laittaa johonkin puhuttelevaan ”käytöskouluun” ja se tulisi kohdistaa vain miehiin. Olen nainen ja kokenut ainoastaan miehiltä seksuaalista ahdistelua.”

”Kunnon rangaistukset ja pelotteet käyttöön.”

”En usko, että valistuskampanjoista on niinkään hyötyä. Nollatoleranssi ahdisteluun ja sakkokäytäntö varmaan toimisi parhaiten.”

”Häiritsijä pitäisi poistaa työmaalta.”

”En tiedä, auttaako mikään siihen, jos työpaikalla on henkilö, joka ajattelee, että on sallittavaa ahdistella muita ja saa siitä iloa. Ainakin näkisin tarpeellisena, että sellaiselle henkilölle annetaan varoitus ja potkut, jos ei lopeta käytöstään.

Työmaiden kulttuuri kaipaa pöyhimistä

Häirintä ei rajoitu työmailla pelkästään seksuaaliseen häirintään, vaan naiset kokevat, että heihin kohdistetaan myös muunlaista epäasiallista kohtelua. Vastaajista peräti 69 % kokee, että heihin on kohdistettu työnteon perusteetonta arvostelua, 57 %, että heidän mainettaan tai asemaansa on kyseenalaistettu.

Moni näkee, että seksuaalinen häirintä on osa naisia aliarvioivaa kulttuuria työmailla.

”Ehkä enemmän tulee vastaan vähättelyä (jaksatko/pystytkö kantaa, osaatko käyttää tätä ja tota konetta) kun seksuaalista häirintää. Tuntuu, että omaa osaamistaan pitää todistella enemmän.”

”Monesti tuntuu, että naisena joutuu jatkuvasti todistelemaan muille osaamistaan ja tekemään paljon enemmän töitä kuin mies vastaavassa asemassa. Silti työpanosta vähätellään.”

”Naisten eriarvoisuus työpaikalla on suuri ongelma ja moittimista työnjäljestä ja teosta saan enemmän sukupuoleni takia.”

”En keksi tapaa, jolla muutettaisiin ennakkoluuloja ja vanhoillista ajattelutapaa siitä, että naiset eivät kuuluisi rakennusalalle, voisi olla fyysisissä miesvaltaisissa työtehtävissä kuten rakennusalalla tai sitä että naiset olisivat yllätys ja vääränlainen näky rakennusalalla. Ainoastaan aika voi muovata tätä käsitystä.”

”Yleisesti ottaen mielestäni suomalaista sukupuolten tasa-arvoa painottavaa työkulttuuria täytyisi edistää rohkeasti ja selkeästi kansallisuudesta riippumatta.”

”Hyvin näkee vielä takapajuista ajattelumallia alalla. Tuntuu erikoiselta, että nykypäivänäkin saa nainen todistella ammattitaitoaan.”

Teksti: Johanna Hellsten, kuvat: Kimmo Brandt, kyselyn toteutus: Jukka Nissinen ja Johanna Hellsten

Kontrolli hyvä, luottamus parempi

– Jos maailmassa on yksi ilmainen lounas, se on ammattiliiton jäsenyys, Ari-Matti Näätänen kiteyttää.

Suomi on SAK:n tutkimusasiantuntija Ari-Matti Näätäsen mukaan luottamusyhteiskunta. Suomalaiset uskovat yhteiskunnan toimivan etupäässä kansalaisten parhaaksi.

– Luottamus heijastuu työpaikkatasolla tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Tutkimus osoittaa, että mitä parempi luottamus työpaikoilla on, sitä enemmän yritystasolla on innovaatioita ja sitä tuottavampia yritykset ovat, Näätänen toteaa.

– Jos työntekijöihin luotetaan ja heidän annetaan päättää, miten työ suoritetaan, se korreloi selvästi tuotteiden ja palveluiden kehittämisen kanssa. Luottamus auttaa myös jaksamaan eläkeikään asti.

Luottamuksen puute on tavallisempaa miesvoittoisilla työpaikoilla.

– Miesvaltaisilla aloilla on enemmän vanhakantaista management by perkele -johtamista. 100 000 SAK:laisista työntekijää on työpaikoissa, joissa heihin ei luoteta ollenkaan.

Kun isäntä vei tehtaan pois

Ihmisten luottamus instituutioihin on koetuksella. Näätäsen tuoreen väitöskirjan yksi perusajatus on, että talouden globalisaatio luo työntekijöille epävarmuutta. Näätäselle epävarmuus tuli tutuksi erityisesti Nokian Salon tehtaiden alasajossa vuonna 2012, jonka hän näki työministeri Lauri Ihalaisen avustajana.

– Suomalainen paperi- tai matkapuhelintehdas voi olla kannattava, mutta sillä ei ole mitään väliä, jos se on Kiinassa, Intiassa Yhdysvalloissa vielä kannattavampi.

Globalisaatiolla on kuitenkin kahdet kasvot.

–  Talouden globalisaatiossa on huomattavia uhkia hyvinvointivaltiolle verotulojen alenemisen takia. Mutta toisaalta, jos onnistutaan houkuttelemaan kansainvälisiä investointeja, työttömyys alenee ja hyvinvointivaltion kustannukset pienenevät.

Näätänen selvitti väitöskirjassaan, onko pohjoismainen tasa-arvoinen hyvinvointivaltio yhdistettävissä kansainvälisillä markkinoilla pärjäävän talouden kanssa samaan pakettiin.

– Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa sosiaalimenot enemminkin nousevat kuin laskevat globalisaation seurauksena. Kansalaisten vaatimukset työelämän riskien kompensoimiseksi lisääntyvät.

Kilpailukyky syntyy osaavan työvoiman ansiosta, mikä vaatii myös investointeja koulutukseen. Sosiaalipolitiikan lisäksi tuloeroja loivennetaan verotuksen avulla.

Sekä sosiaalipolitiikan että verotuksen osalta on kovia paineita menojen alentamiseksi kaikkialla. Näätäsen mukaan ay-liikkeen järjestäytymisasteen lasku viime vuosikymmeninä näkyy myös sosiaaliturvan rahoituspohjan rapautumisena kansainvälisessä vertailussa.

– Etenkin matalapalkka-alojen työntekijät, joille olisi eniten hyötyä tuloeroja tasaavasta sosiaalipolitiikasta, eivät yleensä liity ammattiliittoihin.

Amerikka, vapaa maa

Näätäsen mukaan hyvä esimerkki on Yhdysvallat, jossa duunareiden ostovoima on pysynyt 1970-luvun tasolla. Heikko sosiaaliturva ja huono palkkakehitys linkittyy alhaiseen järjestäytymisasteeseen. Samaan aikaan pääoman tuottavuus on noussut huimaavasti ja palkkaerot ovat kasvaneet.

Näätäsen mukaan työntekijöiden järjestäytymistä kannattaisi tukea.

– Ay-liike ja hyvinvointivaltio ovat historiallisista syistä kuin majakka ja perävaunu. Samat historialliset syyt kantavat tänä päivänä.

Järjestäytymisen tukiohjelmaa ei kannata jäädä odottelemaan.

– En usko, että työnantajat yhtäkkiä alkaisivat kannustamaan yhteistoiminnan lisäämistä.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves

Harmaan talouden jäljillä

– Olin töissä Olkiluoto 3:n Verohallinnon neuvontaprojektissa siitä asti, kun työmaa alkoi. Se toi minulle paljon ymmärrystä, mitä tulee ulkomaalaisiin työntekijöihin, verotukseen ja viranomaisvelvoitteisiin. Työskentelin OL3 neuvontaprojektin parissa vuoteen 2011 saakka, jolloin siirryin eri Verohallinnon yksikköön ja uusiin tehtäviin liittyen juuri rakennusalaan. Olen samalla tiellä edelleen eli näiden asioiden kanssa tekemisissä, verohallinnon ylitarkastaja Tommi Lehtinen kertoo päätymisestään rakennusalan harmaan talouden asiantuntijaksi.

Lehtinen toimii Verohallinnon asiakkuusyksikössä harmaan talouden torjunnassa. Suomi on käynyt Lehtisen tähänastisen reilun 20 vuotisen uran aikana läpi suuria muutoksia.

– Kun Olkiluodon rakentaminen alkoi, oli Satakunnan alueella kirjoilla joitakin kymmeniä ulkomaalaisia ja OL3-projektin myötä Satakuntaan odotettiin tuhansia ulkomaisia työntekijöitä. Silloin ei ollut veronumeroita ja työntekijät rekisteröitiin paikallisessa maistraatissa. Jouduimme opettelemaan sitä kenttää ja kaikkea, mitä siihen liittyy.

Talouden taantuma tuo riskejä

Suomessa on menty viime vuosina kriisistä kriisiin. Miten tämä näkyy harmaan talouden torjunnassa?

– Tiedämme kokemuksesta, että silloin kun menee huonosti ja katteet pienenevät, yrityksissä karsitaan kuluja. Yksi tapa on miettiä, millä hinnalla ostetaan palveluita, joita ei tuoteta omalla väellä. Sitten meidän korviimme kantautuu tietoja urakkahinnoista, jotka eivät kuulosta siltä, että niillä pystytään huolehtimaan kaikista velvoitteista, Lehtinen kertoo.

– Tulee kiusaus ottaa vastaan niitä halvimpia tarjoajia, vaikka tiedetään, että liikkeellä on vähän kaikenlaista toimijaa, hän jatkaa.

Lehtinen kuitenkin toteaa samaan hengenvetoon, että toisissa yrityksissä kustannuksia ei lähdetä karsimaan laadun kustannuksella, vaan tiedostetaan, että voi tulla kalliiksi korjata, jos aliurakoitsija tekee sutta ja sekundaa.

– Toivoisin, että se kehitys sosiaalisesti vastuullisempaan liiketoimintaan, joka oli nousussa vielä ennen koronaa, ei nyt jäisi huonommassa taloudellisessa tilanteessa taka-alalle. Tiedän, että huonoina aikoina halutaan keskittyä ydinliiketoimintaan, mutta pitäisi pystyä miettimään myös jatkuvuutta oman tuloksenteon kannalta. Päätoteuttajatasolla on varmasti myös nähty hyötyjä sosiaalisesta kestävyydestä, kun työmailla toimii kunnollisia firmoja ja tekijöitä ja laatu on hyvää.

Lehtinen myös toivoo – henkilökohtaisesti – että yritykset pyrkisivät itse ja vaatisivat myös yhteistyökumppaneiltaan läpinäkyvyyttä.

– Esimerkkinä tästä on tilanne, jos esimerkiksi aliurakoitsija esittää päätoteuttajalle, että meillä hoidetaan hommat kunnolla. Todellisuudessa työt on ketjutettu seuraavalle firmalle, mutta silti työntekijät esitetään olevan ketjun ensimmäisen lenkin palveluksessa. Jos tähän (kuka kenellekin työskentelee) saataisiin läpinäkyvyyttä, siitä hyötyisivät sekä viranomaiset että reilusti toimivat yritykset. Pelisääntöjä noudattamattomat yritykset tekevät toiminnan vaikeammaksi sääntöjä noudattaville yrityksille.

Yhteistarkastuksilla tehoja

Haastattelun tekoviikolla verottajalla, Eläketurvakeskuksella ja Avin työsuojelun vastuualueella on meneillään yhteinen tarkastusviikko rakennustyömailla. Viranomaisyhteistyö tuo etuja myös tarkastusten kohteille.

– Silloin emme työllistä työmaan hallintoa yksi kerrallaan, joten hekin pääsevät vähemmällä, kuin jos viranomaiset kävisivät tarkastuksillaan yksi kerrallaan. Toisaalta meidän on laajemmalla ryhmällä helpompi käydä isompiakin työmaita läpi, Lehtinen kertoo.

Jokainen viranomainen tekee työmaalla omaan toimivaltaansa kuuluvaa valvontaa.

– Mutta olemme tietoisempia toistemme tekemisistä ja tietoja voidaan vaihtaa salassapitosäännösten puitteissa. Verottaja valvoo pääosin rakentamisen tiedonantovelvollisuutta eli tietoja, joita hyödynnetään rakennusalan yritysten ja työntekijöiden verovalvonnassa.

Lehtisen mukaan yhteisvalvontakäynneistä on jo niin paljon kokemusta, että viranomaiset alkavat tuntea toistensa työn sisällön paremmin. Silloin tiedetään myös ristiin, minkälaisista asioista toinen virnaomainen saattaisi olla kiinnostunut.

– Me voimme omassa valvonnassamme huomata tietoja, jotka kiinnostaisivat esimerkiksi tilaajavastuuta valvovaa viranomaista. Näistä on mahdollista sitten antaa valvontailmoitus Aville.

Aina viranomaisten tietojenvaihto ei vieläkään ole mahdollista. Suomessa ei ole käytössä yhtä lakia, joka säätelisi viranomaisten tietojenvaihtoa, vaan jokaisella viranomaisella on omansa.

– Verohallinnon oma-aloitteisen tietojenvaihdon näkökulmasta esimerkiksi tilaajavastuulakia koskeva lain muotoilu on toimiva, sillä se mahdollistaa tietojenvaihdon silloin, kun asialla ”saattaa olla merkitystä” tilaajavastuulain valvonnassa. Osasta tapauksia sen sijaan tietojenvaihtoa voi esimerkiksi tehdä Verohallinnon omasta aloitteesta vain, jos kohteena olevasta rikoksesta voidaan tuomita enemmän kuin 6 kuukautta vankeutta, eli kynnys on korkea tai sitä voi olla vaikea tulkita, Lehtinen selventää.

Viranomaisyhteistyö kuitenkin toimii vuosi vuodelta paremmin, rajoitteistaan huolimatta.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Antti Kirves

Miten rakennustyömaalla puhutaan?

Niina Liljan työryhmä tekee kansainvälisesti merkittävää kielitutkimusta suomalaisilla rakennusmestoilla.

– Meitä kiinnostaa onko rakennustöissä mahdollista oppia suomea, professori Niina Lilja sanoo.

Kun Niina Lilja menee työryhmineen ensimmäistä kertaa työmaalle, ensimmäinen kommentti on yleensä tämä:

– Ettehän te kuule täällä mitään muuta kuin kirosanoja.

Rakennustyömaiden karkea puhe on Liljan mukaan kuitenkin osittain tarua. Esimerkiksi aloittelevalle, suomen kieltä heikosti taitavalle työntekijälle työkaverit jaksavat selittää kärsivällisesti ja näyttää työvaiheita. Erilaiset työhön liittyvät pyynnöt tehdään myös asiallisesti.

– Rakentajat eivät käske yhtään sen epäkohteliaammin kuin muutkaan, Lilja kertoo.

Lilja tutkii rakennustyömailla puhuttua kieltä työtilanteissa. Tutkimusta varten ryhmä on viettänyt rakennustyömailla pitkiä aikoja ja videoinut työtilanteita 6 työmaalla yhteensä noin 250 tuntia. Työpäiväkirjaan on kertynyt huomiota 100 havainnointipäivän ajalta. Liljan lisäksi työryhmään kuuluu 3 tutkijatohtoria ja väitöskirjaansa tekevä tutkimusavustaja.

– Rakennusala on yksi monikielisimmistä aloista. Minut yllätti se, kuinka kielet ovat erillään toisistaan. Romanialaiset työskentelevät omissa porukoissaan, samoin virolaiset. Työtehtävät eriytyvät kielen mukaan. Putkareina on esimerkiksi virolaisia, sillä heidän on ymmärrettävä enemmän suomen kieltä.

Liljan mukaan monikielinen viestintä rajautuu lähinnä erilaisten työporukoiden nokkamiesten välisiin keskusteluihin.

– Rakennusalalla on paljon näkymätöntä kielityötä. Nokkamies voi esimerkiksi kääntää ohjeita urakkaporukalleen. Joskus työmaalta soitetaan jollekin, kun eleetkään eivät riitä kertomaan työtehtävistä. Tällainen työ on tärkeää ja siitä pitäisi myös palkita. Projektit eivät etene, jos tietoa ei saada välitettyä.

Viestintä ei ole vain puhetta

Lilja haluaisikin tutkia tarkemmin työmaakokousten ja urakkaporukoiden välistä keskustelua, koska silloin kanssakäymisessä on eniten monikielisyyttä.

– Meidän pitäisi mennä niihin hetkiin mukaan, jolloin ohjeita annetaan. Silloin pitäisi olla kamerat käynnissä. Niissä hetkissä ei aina ole yhteistä kieltä. Miten kääntäminen tapahtuu, jos joudutaan tekemään se jonkun muun kuin suomen kautta?

Kielen lisäksi Liljan työryhmä on tutkinut muuta työmaan viestintää. Seinämerkinnöillä ohjataan työvaiheita, mutta myös käydään välillä humorististakin keskustelua.

– Ulkomaiset työntekijät eivät välttämättä ymmärrä niitä, vaikka ne ovat lyhyitä tekstejä.

Toisaalta tekstistä voi tulla toistuessaan helposti tunnistettava, kuten poisto tai vaihto.

Liljan työryhmä tekee uraauurtavaa työtä.

– Halusimme selvittää mihin kieltä rakennustyössä tarvitaan. Kielentutkimuksessa ei ole tämän tyyppisiä töitä aikaisemmin tutkittu. Etupäässä on tutkittu toimistotyötä. Fyysistä, käsillä tehtävää työtä ja kielen roolia siinä, on tutkittu paljon vähemmän. On ajateltu, ettei kieltä tarvita kyseisissä ammateissa.

Liljan työryhmän lisäksi Pohjoismaissa on muutama vastaavanlaista tutkimusta tekevää ryhmää. Muualla fyysistä työntekoa kielen näkökulmasta ei tutkita paljoakaan.

Kielen rooli korostuu etenkin ongelmatilanteissa. Miten tästä päästään eteenpäin? Rakentaminen vaatii paljon sopimista myös sujuvan työnteon kannalta.

– Neuvottelut voivat olla hyvinkin monimutkaisia, Lilja painottaa.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Petri Kangas

Rakennukset kiertoon

Rakennuskanta vanhenee ja käyttäjien tarpeet muuttuvat. Se, mikä toimi 30 vuotta sitten, ei välttämättä toimi enää tänään. Yhä jatkuvan kaupungistumisen, niukkenevien resurssien ja hiilipäästöjen vähentämisen paineessa tarvitaan ratkaisuja siihen, mitä korjataan, mitä puretaan ja millä tavalla vanhaa voidaan käyttää uusiksi.

Suomessa on tällä hetkellä meneillään parikin selvitystyötä, kuinka purettavien rakennusten osia saataisiin lähes sellaisenaan uudelleenkäyttöön. Ei siis pelkkää materiaalia, kuten ikkunalasien kierrätystä lasivillan raaka-aineeksi, vaan kokonaisia betonielementtejä.

– Kiertotalouden kannalta pelkkä materiaalin kierrätys on se vihoviimeisin ja alkeellisin kierrätyksen muoto. Siitä pitäisi oikeastaan pyrkiä pois. Korjausrakentaminen on kiertotalouden ensimmäinen periaate. Keskitason vaihtoehtona on rakennusosien uudelleenkäyttö siten, että niiden arvo pyritään säilyttämään. Niihin kun on jo käytetty monen monta työtuntia ja paljon energiaa, kun ne on työstetty valmiiksi komponenteiksi tai rakennuksiksi, Tampereen yliopiston korjausrakentamisen tenure track -professori Satu Huuhka selventää.

Huuhkalla on jo pitkä historia korjausrakentamisen ja kiertotalouden asiantuntijana. Hän kiinnostui arkkitehtuurista jo nuorena, kotikaupungissaan Hämeenlinnassa.

– Täällä on vanhaa rautatieläisten rakennuskantaa 1800–1900-luvun taitteesta ja suuri yhtenäinen rintamamiestaloalue, joita katsellessani olen alkanut kiinnostua rakentamisesta ja arkkitehtuurista. Toinen hetki oli, kun minun piti aloittaa diplomityöni; minulle lähetettiin lehtileike siitä, miten vanhan DDR:n betonirakennusten elementtejä oli käytetty uudestaan. Diplomityöni aiheeksi valikoitui sitten rakennusmateriaalien kierrätys ja elementtien uudelleenkäyttö.

Väitöskirjassaan hän palasi samaan aihepiiriin.

Tampereella luodaan vanhasta uutta

Huuhka vetää paria yhteistyöprojektia, joissa rakentamisen kiertotaloutta lähestytään käytännön kautta. Niistä isompi, ReCreate, toteutetaan Tampereella. Kokonainen toimistorakennus puretaan ja sen betonielementit menevät uudelleen käyttöön. Projekti on kansainvälinen, ja mukana on Saksa, Alankomaat, Ruotsi ja Kroatia sekä yliopistoja ja yrityksiä, Suomesta muun muassa Parma. Pääurakoitsijana toimii Skanska, mutta sitä ei vielä paljasteta, minkälaiseen rakennukseen purettavat elementin käytetään.

– Se, miksi isot rakennusliikkeet sanovat ”kyllä” tällaisille projekteille, liittyy siihen, että niillä alkaa olla kaikilla vähähiilisyys- ja vastuullisuusstrategioita. Isojen konsernien tasolla ymmärretään, että EU:sta on tulossa lisää sääntelyä, joka tarkoittaa, että sitoumuksia pitää ihan oikeasti alkaa täyttää. Yrityksissä ehkä nähdään, että näissä projekteissa voidaan oppia ja löytää ratkaisuja, Huuhka sanoo.

Pian ei riitä, että yritys sanoo pyrkivänsä vähähiilisyyteen, vaan se täytyy myös osoittaa. EU:n taksonomia-asetus määrittää tulevaisuudessa sitä, minkälainen liiketoiminta on jatkossa hyväksyttävää EU-alueella. Viherpesu ei riitä.

Kierrätysmateriaalin käyttö saattaa myös olla halvempaa kuin neitseellisten materiaalien käyttö.

– Silti niitä ei vielä uskalleta tai haluta käyttää teollisessa mittakaavassa. Niiden tilaamisen pitäisi olla yritykselle yhtä helppoa, kuin minkä tahansa rakennusmateriaalin: suoraan tuotetehtaalta, aikataulussa, laatu varmistettuna.

Ihanne olisi, että ketju olisi selkeä: purkaja tuottaa tuotteen, joka siirtyy tuoteteollisuuteen, jossa sen laatu testataan ja se sertifioidaan tiettyyn käyttöön soveltuvaksi. Ennen kuin tämä toteutuu, on vielä pitkä tie kuljettavana.

Löytyykö yhteistyökumppanimaista hyviä esimerkkejä kierrätyksen toteuttamisesta?

– Muuallakin kyse on enemmän yksittäisistä projekteista. Ongelmana tiedonjaossa on se, että mukana on yrityksiä, jotka eivät mielellään jaa tietoa vaan haluavat suojata omaa osaamistaan. Ja vaikka yliopistot viestivät tuloksista avoimemmin, osaamista ei ole ihan helppoa siirtää maasta toiseen, sillä rakennusala on organisoitunut eri tavalla eri maissa ja myös rakentamistavat ovat erilaisia, Huuhka sanoo.

Nopeita ratkaisuja tarvitaan

Yhtenä ratkaisuna on esitetty, että rakennuksista tehdään jo valmiiksi tarpeeksi muunneltavia tai jopa siirrettäviä tai että niiden osat suunniteltaisiin jo alun perin uudelleenkäytettäviksi.

– Meillähän on esimerkkejä tällaisista ”lyhytikäisistä” rakennuksista, kuten peltomarketeista, joita on jo siirretty paikasta toiseen. Toinen esimerkki ovat koulu- ja päiväkotiremonttien aikaisina väistötiloina toimivat paviljonkirakennukset, Huuhka kertoo.

Ongelma Huuhkan mukaan on siinä, että peltomarketit ovat jo alun perin yksinkertaisempia rakennuksia kuin esimerkiksi asuinrakennukset, sillä marketeissa ei tarvitse huomioida samalla tavalla esimerkiksi ääneneristystä ja vesi- ja viemäriratkaisut ovat suoraviivaisempia. Lisäksi tällä tavoin ei ratkaistaisi nykyisiä ongelmia.

– Siksi tutkimme nimenomaan niitä rakennuksia, joita ei ole suunniteltu uudelleenkäyttöä varten. Me uskomme siihen, että rakentaja, insinööri ja arkkitehti ovat fiksuja ja me pystymme löytämään ratkaisut. Koska jos me nyt rupeaisimme suunnittelemaan uudelleenkäytettäviä rakennuksia ja ne tulisivat purkuikään 100 vuoden päästä, oltaisiin jo vuodessa 2123. Se on aivan liian hidasta.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Kesäduunari-info neuvoo nuoria

Vee Tirinen vastaa Kesäduunari-infon kysymyksiin elokuun loppuun saakka.

Kesäduunarineuvoja Vee Tirinen saa kysymyksiä etenkin palkkaan ja työaikoihin liittyen. Aiheet vaihtelevat jonkin verran pitkin kesää – esimerkiksi kesän alussa kysyjiä kiinnostivat työsopimukseen ja perehdytykseen liittyvät asiat.

– Alkukesästä tuli myös joitain kysymyksiä, pitääkö suojavarusteet hankkia ja kustantaa itse, Tirinen kertoo.

Loppukesän ongelmia puolestaan ovat palkkasaatavat: joko palkkaa on maksettu liian vähän tai loppupalkan maksaminen työsuhteen päättymisen jälkeen viivästyy. Monelle nuorelle tulee yllätyksenä, että työntekijällä voi tällöin olla oikeus odotusajan palkkaan.

Viime vuonna 9 prosenttia Kesäduunari-infon kysymyksistä tuli rakennusalalta. Tänä vuonna määrä vaikutti ainakin heinäkuun loppuun mennessä olevan hieman vähäisempi.

Suurin osa kysymyksistä tulee joka vuosi aloilta, joilla on paljon nuoria kesätyöntekijöitä: kaupan alalta, matkailu- ja ravintola-alalta sekä maaseutualoilta.

Keskustelua kokonaistilanteesta

Kesäduunarineuvojakin on kesätöissä: muuna aikana Vee Tirinen opiskelee oikeustieteitä Itä-Suomen yliopistossa. Kesäduunari-infossa hän nauttii siitä, että pääsee selvittämään työehtoihin liittyviä asioita nuorille kysyjille. Monimutkaisten työoikeudellisten kysymysten selkeyttäminen ymmärrettäväksi on palkitsevaa.

Yksittäiseen kysymykseen vastaamisen sijaan Tirinen käy usein pidempiä keskusteluja. Yhteydenottaja voi kysyä yhtä asiaa, mutta keskustelussa käy ilmi, että taustalta löytyy muitakin ongelmia, joita nuori ei itse ole hahmottanut.

Kesäduunarineuvoja suosittelee nuorille myös ammattiliittoon liittymistä. Oman alan liitossa on työehtosopimusten parhaat asiantuntijat, ja jos isompia ongelmia tulee, liitosta voi saada oikeusapua.

Monta yhteydenottotapaa

Usein nuoret ovat kuulleet Kesäduunari-infosta omilta vanhemmiltaan. Vanhemmat myös soittavat etenkin alaikäisten kesätyöntekijöiden asioista.

Kesäduunari-infoon voi ottaa yhteyttä WhatsApp-viestillä, soittamalla tai verkkolomakkeella myös nimettömästi. Alkukesällä järjestettiin perehdytykseen liittyvä kyselytuokio sosiaalisen median palvelu Jodelissa.

Moni nuori kertoi tuolloin, että perehdytystä ei ollut ollenkaan, se oli ollut puutteellista tai erilaisiin materiaaleihin piti perehtyä omalla ajalla.

– Tosi moni ei tiennyt, että perehdytys on lakiin pohjautuva oikeus, Tirinen mainitsee.

Jodelin tapaisten palveluiden käyttöä aiotaan jatkaa, koska niiden avulla nuoria tavoitetaan siellä, missä he muutenkin ovat.

Teksti: Salla Virtanen, kuva: Pauli Vento

Omallakin rakennustyömaalla tarvitaan muita ammattilaisia

Rakentajille on tavallista jatkaa työpäivää illasta, nipistää lomista ja viikonlopuista, jotta saa tehtyä itselleen ja perheelleen omakotitalon. Vapaa-ajan rakentaminen voi olla myös harrastus ja vastapainoa työlle.

Rakentaja-lehti esittelee 3 rakennusurakkaa. Ammattilainen ymmärtää myös oman osaamisensa rajat ja tekee sitä, mitä osaa parhaiten. Muut työt kannattaa jättää suosiolla oman alansa ammattilaisille.

Rakentajan oma jaksaminen on tärkeää omassakin rakennusprojektissa. Välillä on vedettävä henkeä, jotta jaksaa taas jatkaa.

Mieluinen tontti löytyi Kellosta

Pesoset ovat asuneet uudessa talossa  tammikuusta lähtien.

Autotalli on vielä vähän kesken, vaikka runko pystytettiin tontille ensimmäisenä.

Oulun Kelloon on viime vuosina rakennettu paljon omakotitaloja. Maalari Miia ja laskentainsinööri Joonas Pesosen omakotitalo on mukavasti uuden asuinalueen nurkkatontti, joka rajautuu 2 sivulta nuoreen kangasmetsikköön.

– Tässä ei ole hirveää trafiikkia, se on lasten kannalta hyvä asia, Miia Pesonen sanoo.

Pesoset olivat etsineet tonttia Oulun pohjoisosista jo jonkin aikaan.

– Osallistuttiin tonttiarvontaankin toissa syksynä. Sitten tämä tontti ilmestyi tori.fi-sivustolle myyntiin. Tontin omistaja oli saanut kaupungilta luvan myydä tämän eteenpäin, Joonas kertoo.

Pariskunta löi tontilla kuokan maahan huhtikuussa 2022. Pesoset olivat valinneet Kastellin säältä suojaan -talopakettitoimituksen. Loppu oli pääasiassa oman työpäivän jälkeistä urakointia. Molempien lähisuvussa on osaavia rakentajia, jotka ovat käyneet talkoilemassa. Miia oli viimeisillään raskaana, kun hän maalasi siskonsa Piia Kariniemen kanssa sisäpintoja.

– Kävin välillä synnyttämässä ja sen jälkeen tulin vauvan kanssa jatkamaan maalaamista, Miia sanoo.

Autotalli on itse suunniteltu ja rakennettu, tosin vielä vähän keskeneräinen. Tallin runko tehtiin ensimmäiseksi. Se oli hyvä aputila varastoinnissa pienehköllä tontilla.

– Muutimme tänne tammikuun lopussa 2023. Kunnianhimoisena haasteena oli se perinteinen jouluksi omaan kotiin, mutta sovimme jo hyvissä ajoin, ettemme ala kiireellä tätä pilaamaan. Silloin olisi varmasti jäänyt listoja laittamatta, Joonas sanoo.

Parisuhdekin selvisi kolhuitta rakennusurakasta.

– Olenkin suositellut muille, että ei muuta kuin rakentamaan ja tehkää vauvakin siihen samaan syssyyn. Alkuvuodesta karkasimme naimisiinkin, kun kaikki meni niin hyvin, Miia sanoo.

– Asennoituminen pitää olla kohdillaan, Joonas jatkaa.

Rakentamisen etenemistä seurattiin Instagramissa

Haastattelua edeltävänä päivänä ammattivalokuvaaja oli käynyt kuvaamassa sisätiloja. Kuville on heti käyttöä, sillä Miia on pitänyt Instagramissa kotikelloon-työpäiväkirjaa lumisesta ja tyhjästä tontista lähtien.

Pesoset ovat nähneet tarpeeksi valkeita seinäpintoja työmailla, joten värimaailma kattoa lukuun ottamatta on jotain muuta. Väliovet ja pistokkeet ovat mustia.

– Kertopuurimakatto on meidän ylpeydenaiheemme. Se ei ole niin siloinen vaan raffimpi, Miia sanoo.

– Se on tehty väliseinätolpista, Joonas jatkaa.

Näyttävä sisäkatto oli työläs tehdä, mutta itse tehtynä säästi merkittävästi kuluja.

Tuoreen asuinalueen sijainti on lasten kannalta optimaalinen. Koulut ovat lähellä ja naapurustossa on saman ikäisiä leikkikavereita mukavasti.

Oulun rakennuslupakäytännöt toimivat pääasiassa sujuvasti. Rakennusbudjetti meni jonkin verran yli alkuperäisestä, mutta se johtui pääasiassa suunniteltua laadukkaammista materiaaleista. Perinteinen excel-taulukko on hyvä työkalu kulujen seurantaan.

– Kannattaa olla realistinen jo lähtövaiheessa oman ammattitaidon suhteen. Kaikkea ei kannata harjoitella itse. Silloin ei tarvitse maksaa moneen kertaan samoista asioista, Joonas toteaa.

Joonas jätti esimerkiksi liippaustyöt ammattilaiselle.

– Tässä on mukava juoda aamukahvit. Pasi Kallinen muutti avokuistin melko pian valokatteiseksi.

Talo lähelle Joensuun keskustaa

16 vuotta sitten tontteja ostettiin rivi-ilmoitusten avustuksella.

Kirvesmies Pasi Kallisen omakotitalo sijaitsee Liperin Salokylässä varttitunnin ajomatkan päästä Joensuun keskustasta.

– Lähin naapuri on 100 metrin päässä. 300 metrin säteellä on 12 taloa. Kyllä tässä maalla ollaan, näiden talojen jälkeen on pitkä pätkä ilman yhtään taloa.

2000-luvun alkussa Kallinen rupesi suunnittelemaan rakennusprojektia. Perheen lisäksi tilaa olisi oltava myös karhukoiran kasvatukseen.

– 16 vuotta sitten maakuntalehtien rivi-ilmoitukset olivat vielä voimissaan. Laitoimme ilmoituksen Karjalaiseen, että haemme omakotitalotonttia 20 kilometrin säteellä Joensuun keskusta.

Kalliset kävivät katsomassa useampaakin tonttia. Yksi oli 100 metrin päässä nykyisestä asuinpaikasta. Kallinen kiinnitti jo silloin huomiota mäennyppylään ja vanhaan talonpaikkaan. Siitä ei tullut kauppoja, mutta tien toiselta puolelta omistaja myi maapalstan rakentajalle.

Ensiksi elokuun lopulla 2007 tontilta kaadettiin puut. Polttopuiden lisäksi järeistä kuusista sai kenttäsirkkelissä tehtyä varastorakennuksen rungon tarveaineet. Asuinrakennus tehtiin Jukka-talon pienelementtipaketista. Kallinen rakensi taloaan ylitöinä ja viikonloppuisin. Isommissa hommissa apuna oli jo edesmennyt työkaveri, velipoika autteli viikonloppuisin.

– Loppysyksystä lunta oli jo 10–15 senttiä, kun rupesimme pystyttämään pienelementtejä. Sitten yllättäen tuli leuto sää. Lumet sulivat, saatiin vesikatto päälle. Leudolla kelillä aloin kaivaa viemärimonttuja ja puuhaamaan lattiavaluja ennen pakkasia. Se oli aika tiukkaa aikaa, ei tullut paljoakaan nukuttua ja viikonloputkin menivät täällä.

Pohjien liippaaja oli tilattu joulun aatonaatoksi. Talvella rakentaminen jatkui ylitöinä. Kun vaimo oli iltavuorossa, lapset lähtivät isän mukaan työmaalle. Sunnuntait Kallinen piti vapaata perheen kanssa. Omaa taloa haaveilevalle Kallinen muistuttaa, että rakennusprojekti on tiukka rypistys koko perheelle.

– Juhannusaattona nukuttiin ensimmäinen yö uudessa talossa. Sisältä oli kaikki valmista viimeistä listaa myöten. Päätin, että meillä ei muuteta keskeneräiseen taloon.

Ulkotöitä ja varastorakennuksen teko jäi vielä muuton jälkeen tehtäviksi

– Tasan 2 vuotta meni siihen, kun kaikki pihatöitä myöten oli valmista.

Pitkä työpäivä kuuluu nuoruuteen

Kallinen myöntää, että viiskymppinen ei enää tekisi sellaista määrää työtunteja vapaa-aikanaan.

– Nykyään 8 tunnin työpäivä riittää.

Tontin viimeisin uudisrakennus on pentutalo, johon karjalankarhukoiraemä Piitu pyöräytti keväällä 6 pentua. Vuosien varrella pintoja on uusittu niin sisällä kuin ulkonakin. Sisäänkäynnin harjakatoksen pellitykset on jouduttu uusimaan viime lumitalven jäljiltä.

Kallinen on ollut tyytyväinen 16 vuoden takaiseen taloprojektiinsa. Ainoastaan saunakuisti muuttui pian avokuistista valokatteiseksi.

– Minulla on varastorakennuksessa 10 neliön lämmin tila, joka toimii töihinlähtötukikohtana. Kuivattelen työvaatteeni siellä, eivät ole sisällä vaimon riesana.

Liperin kunta hoitaa asiat rakentajan kannalta asiallisesti. Lupa-asiat ovat pelanneet ja kunnallinen viemäriverkosto ulottuu nykyään Salokylään asti.

– Olemme joskus puolileikillämme puhuneet muuttamisesta vanhalle kotipaikalleni Juukaan lähemmäs metsästysharrastuksiani. Siellä palvelut kuitenkin karkaavat koko ajan kauemmaksi. Iän myötä suunta saattaa muuttua lähemmäksi palveluita.

Hyvän kelin terassi alkaa olla valmis.

Vanha kesämökki uudessa kuosissa

Vanhan kesämökin korjaaminen auttaa irtautumaan luottamusmiehen työstä.

Caverionin pääluottamushenkilön, putkiasentaja Timo Mikkosen kesämökin remontointi lähti liikkeelle siitä, kun myrsky kaatoi vuosi sitten puun mökin katolle. Peltikatto meni uusiksi ja samalla käväisi mielessä 1970-luvun alussa rakennetun kesämökin uudistaminen.

Alkutoimet hoituivat Lupapiste-verkkopalvelun kautta ja rakennuslupa tuli kuukaudessa.

– Pidimme aloituskokouksen joulun välipäivinä viime vuonna, Mikkonen kertoo.

Purkutyöt oli jo aloitettu. Lautamökistä ei jäänyt jäljelle muuta kuin runko ja korjattu katto. Sisäremontin alkusyy oli vanhoissa tunkkaisen hajuisista rakennuslevyissä. Rakennusjätettä tuli puolen tusinan peräkärrykuormallisen verran.

– Yläpohjan villat poistettiin ensimmäisenä. Villat purettiin myös lattioista ja seinistä.

Vaikka mökkiremppa sujui suhteellisen kivuttomasti, Vantaan ja Mäntyharjun välinen etäisyys teetti enemmän vaivaa muun muassa työmaan valvomisen ja rakennustarvikkeiden hankkimisen takia.

Remontin jäljiltä mökin sisäilma on raikkaampaa, tila on avarampi, valoisampi ja toimivampi. Piirustusten tekijä ja valvoja ehdotti ulko-oven siirtämistä mökin päätyyn, jonka jatkoksi tuli katettu terassi. Oven siirtämisen jälkeen sisätilojen järjestys muuttui toimivammaksi.

– Lopputulemaan olen hyvin tyytyväinen. Runko pysyi samana, mutta kaikki pyörähti sisällä vähän eri asentoon. Terassi parani ja siihen tuli ekstrana vielä hyvän kelin terassiosuus.

– Samalla uusittiin kaikki sähköistykset, jotka onnistuivat vävyn ammattiosaamisen ansiosta. Ilmalämpöpumppu tuo viihtyvyyttä asumiseen.

Vaikka Mikkonen tykkää puuhastella kesämökkitontilla, rakentaminen ei ole lähtenyt ihan lapasesta.

– Aitta on tehty vuonna 2009, jotta tenavat ja vieraat mahtuvat paremmin.

Putkarin hommia vapaa-ajalla

Putkitöitä Mikkonen pääsi tekemään, kun kaivinkonekuski katkaisi remontin alussa kaivolta tulevan vesiputken ja vesipumpun sähkövedon.

– Tehtiin pätkä uutta vesiputkea. Nyt juoksee taas kylmä vesi sisälle.

Keittiön kalusteet menivät osittain uusiksi ja samalla piti uusia putkituksia. Mökin saniteettipuoli on nyt ratkaistu pakastavalla kuivakäymälällä.

Kesäloman viimeinen iso rakennustyömaa on ollut kesämökin etuterassin teko.

– Onneksi uusioperheen pojat olivat avustamassa, sillä odotan pääsyä selkäleikkaukseen. Nuorten miesten apu nopeutti rakentamista kummasti. Meille ei jäänyt kuin lautojen katkominen ja mittaaminen. Tyttäret miehineen ja lapsenlapset ovat auttaneet pihatöissä.

Myöhemmin on tarkoitus vielä lasittaa katollisen terassin osuus.

– Silloin kalusteita ei tarvitse viedä minnekään.

Mikkonen on pitänyt huolta Mäntyharjun mökistä jo useamman vuoden ajan, mutta varsinaiset kaupat perikunnan kanssa tehtiin viime syksynä. Mikkosen vanhemmat olivat hankkineet mökkitontin vuonna 1972.

– Tämä on vastapainoa pääluottamusmiehen työlle. Täällä pääsee toteuttamaan itseään.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

10 kysymystä liiton uusille puheenjohtajille

Jyrki Ojanen ja Kimmo Palonen

1. Tässä vaiheessa kuuluu kysyä, miltä nyt tuntuu?

Jyrki: Alkukiihdytyksessä on hieman huolta siitä, että kestääkö kalenteri, eli kiire on nyt kova. Mutta tottakai tunne on hyvä, kun pääsee aloittamaan työn.

Kimmo: Kiireestä huolimatta on nyt löydettävä aikaa suunnittelulle ja asioiden laittamiselle tärkeysjärjestykseen. Ja hyvältä tietenkin tuntuu!

2. Mikä on tärkeintä rakentajien edunvalvonnassa juuri nyt?

Kimmo: Palkansaajien edunvalvonnan kannalta meneillään olevissa hallitusneuvotteluissa ratkaistaan tärkeitä asioita. Vaarana on, että lakko-oikeutta rajoitetaan – tai heikennetään työehtosopimusten yleissitovuutta. Työttömyysturvaan näyttäisi valitettavasti olevan myös tulossa tiukat leikkurit. Näitä kaikkia pitää vastustaa.

Jyrki: Monenlaisia uhkakuvia on ilmassa ja tässä ajassa on etenemisen sijasta painotus siinä, että saadaan estettyä kielteisiä asioita. Kriisitietoisuus on ihan korkealla tasolla.

3. Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö on jatkuvasti esillä, ainakin kasvukeskusten rakennustyömailla ja -tehtaissa. Mistä löydämme siihen vastalääkkeen?

Jyrki: Liitto on esitellyt useita ideoita myös yhteistyössä RT:n kanssa. Julkisten tilaajien, isojen rakennusalan yritysten ja sijoittajien vastuuajattelua tulisi kirittää. Hyväksikäyttöä ja palkkadumppausta suosivan kulttuurin muutos edellyttää vahvaa sitoutumista, eikä se synny pelkästään säännöistä räksyttämällä. Työelämä on arvokkaampi asia kuin peli, jossa toiset tekevät rikkomuksia ja yrittävät välttää kiinni jäämistä, ja toiset etsivät syyllisiä.

Kimmo: Kadonnutta moraalia etsimässä… Kaikki osapuolet tietävät, että urakointiketjussa asiat ovat vastuuttomalla tolalla, mutta mitään ei tehdä, paitsi jos jäädään kiinni. Heikossa asemassa ovat tietenkin ulkomaalaiset työntekijät, mutta yleensä myös pienimmät aliurakoitsijat. Samaa mieltä Jyrkin kanssa siitä, että pelkillä lakimuutoksilla tai rangaistuksilla asiat eivät korjaannu, tarvitaan muutos asenteisiin ja arvoihin.

4. Miten rakentajien työehtosopimusten laadullista sisältöä pitäisi kehittää? Palkka on aina keskeinen asia, mutta myös työelämän laatua parantavia tekstimuutoksia tarvitaan?

Kimmo: Vuokratyöntekijöiden asema on kaikkein heikoin. Elämän suunnittelu on täysin mahdotonta, kun ei ole mitään tietoa tulevista tuntimääristä. Valitettavasti edes lakisääteiset terveystarkastukset eivät rakennusalalla toteudu isolla osalla liiton jäseniä.

Jyrki: Rakentajien terveys ja jaksaminen ovat asioita, joissa myös työehtosopimuksilla pitää olla iso rooli, vaikka työnantajat toisin sanovat.

5. Liittokokousasiakirjassa lukee, että Rakennusliitto tavoittelee jatkossa laajempaa ay-liikkeen yhteistyötä työnantajien palkka-ankkurin murtamiseksi. Mitä se tarkoittaa käytännössä?

Kimmo: SAK:ssa yhdessä mietitty ja sovittu kustannustasotavoite sopimuskierrokselle ja liitoille vapautta sopia sen puitteissa. Liittojen tuki toisilleen on erityisen tärkeää tavoitteen saavuttamiselle. Tarvittaessa siis myös työtaistelutoimin.

Jyrki: Viime vuosina on ollut vaikea olla havaitsematta, että ay-liikkeen historiallinen linja yhteisrintamasta on osoittautunut varsin tehokkaaksi – työnantajien toimesta. Työmarkkinat ovat nyt sen verran murtovesissä, että mikään ammattiliitto ei ole riittävän suuri pysymään pinnalla yksinään.

6. Valittaminen ja epäkohtien etsiminen on helppoa, mutta entä mikä rakentajien työelämässä on mielestänne hyvin?

Kimmo: Palkkataso kestää vertailun muiden duunarialojen kanssa. Tessit on verraten hyvässä kunnossa pitkäjänteisen työn tuloksena.

Jyrki: Haen tähän vastauksen vähän erilaisesta kulmasta. Rakentaminen muuttaa konkreettisesti todellisuutta ja useimmiten paremmaksi. Siinä näkee työnsä tuloksen omin silmin, mikä ei ole ihan yleistä nykypäivän työelämässä. On iso arvo sillä, että voi käytännössä nähdä, mitä omasta työstä muodostuu.

Olen monta kertaa herkistynyt kuullessani rakentajien puhuvan käytännön ratkaisuista työssään, vaikka en siitä käytännössä oikein mitään ymmärrä.

7. Liittokokouksessa kannettiin huolta pienien ammattiosastojen puolesta, niin toiminnallisesti kuin resurssien suhteen. Liiton uudet puheenjohtajat ottivat huomioon liittokokouksen viestin osastoiminnan haasteista. Mitä on luvassa?

Kimmo: Syksyllä kutsutaan koolle paikallistason toimijoille tarkoitettu seminaari pohtimaan toiminnan kehittämistä. Yhdessä näitä asioita pitää ratkoa ja varmistaa se, että kaikilla liiton jäsenillä on tasavertainen mahdollisuus osallistua toimintaan.

8. Luottamushenkilöt ovat jäsenille keskeisin linkki liittoon ja ensimmäinen avun ja neuvojen lähde. Miten heidän asemaansa ja toimintamahdollisuuksiaan saadaan edistettyä?

Jyrki: Luottamushenkilöiden tukeminen on Rakennusliiton toiminnan keskiössä. Pitää terävöittää liiton toimiston viestiä luottamushenkilökenttään siitä, me olemme olemassa heitä varten. Kynnys yhteydenottoon pitää saada matalaksi. Kehitystä tarvitaan myös siinä, että liitto osaa tukea luottamushenkilöitä jaksamisenkin kanssa.

Kimmo: Liiton henkilökunnan entistä parempi tuki ja yhteydenpito luottamushenkilöihin on avainasemassa.

9. Kuinka voidaan edistää nuorten sitoutumista Rakennusliittoon?

Jyrki: Nuorten osallistuminen ei ole vain Rakennusliittoa koskeva asia, vaan kyse on koko ay-liikkeestä. Siksi myös ratkaisut on löydettävä yhdessä esimerkiksi SAK:n piirissä. Jos saadaan toteen se, että ay-liike ja liitot toimivat vaikuttavasti yhdessä, niin uskon sen kiinnostavan ja innostavan myös nuoria.

Kimmo: Nuoriin pitää saada yhteys muutenkin kuin sinänsä tärkeiden oppilaitoskäyntien yhteydessä. Nuoret varmasti ymmärtävät liiton olemassaolon välttämättömyyden. Yhteydenpito nuoriin uran alkutaipaleella on tärkeää, jotta liittoyhteys säilyy. Luonnollisesti nuorille tulee järjestää myös vapaampaa yhdessäoloa, joka ei voi kuitenkaan olla pääasia.

10. Rakennusliitto täyttää ensi vuonna sata vuotta. Millaiset juhlat lupaatte liiton jäsenille?

Kimmo: Juhlavuoden kesäpäiviä vietetään kansanjuhlan merkeissä Tampereella kesäkuussa 2024, tarjolla on yhdessäoloa, musiikkia ja muuta mukavaa koko perheelle. Virallisemmissa merkeissä juhlitaan Helsingissä jo hieman aiemmin toukokuussa kutsuvierastilaisuuden ja liiton valtuuston juhlakokouksen merkeissä. Luvassa on myös mm. liitosta kertova elokuva.

Teksti: Janne Mäkinen, kuva: Kimmmo Brandt