Kuka työmaita jatkossa rakentaa?
Rakentaja-lehti 3.11.2023
Luemme päivittäin uutisia konkurssin tehneistä rakennusliikkeistä ja lomautus- ja irtisanomisaalloista. Asuntorakentamisen lupakuutiomäärät ovat tippuneet tasolle, joita on viimeksi nähty ysärin puolivälissä. Myös työnantajaliitto Rakennusteollisuus ry povaa suurtyöttömyyttä, ennustaen mahdollisesti jopa 30 000 työtöntä rakentajaa tuleville vuosille.
Tällä hetkellä taitaa olla päätös pitää kiinni saatavuusharkinnasta, ainakin sanana. Edes kokoomus ei ole pahemmin huudellut sen poistamisesta viime aikoina, eikä tietysti tarvitsekaan. Joustoa kun löytyy vain yhteen suuntaan. Parempina rakentamisen aikoina päätökset nuijitaan nopeasti, ammatteja vapauttaen, jos edes hiukankin aavistellaan vaikeuksia löytää ulkomaista osaajaa.
Ely-alueet sanelevat maahanmuuttotoimikunnissaan, mitkä ammatit milloinkin ovat työvoimapula-aloja. Kun pulaa ilmenee – tai muutenkin – ammatti vapautetaan saatavuusharkinnasta. Tässä ei työntekijäpuolen sana paljoa paina. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ko. ammatin Suomessa tai edes EU:ssa vapaana olevaa työvoimaa tarvitse ottaa huomioon. EU:n alueella on miljoonia työttömiä rakentajia.
Vallitsevasta suhdanteesta huolimatta Maahanmuuttovirasto paukuttaa kuukausitasolla n. 300 työlupaa rakennusalalle, TE-keskuksen myöntävästä osapäätöksestä. Se on suunnilleen saman verran kuin hoiva- ja palvelualoille myönnetään yhteensä, joissa taitaa työvoimasta oikeasti olla pulaa.
Tämä mahdollistuu siitä syytä, että ely-alueet pitävät edelleen, rakennusalan ahdingosta välittämättä, puolessa Suomessa käytännössä kaikki rakennusalan ammatit vapautettuina saatavuusharkinnasta.
Mitä tämä tarkoittaa? Onko niin, että uusilla työluvilla tänne tulevat eivät pääsekään luvattuun työsuhteeseen vallitsevan tilanteen takia vai kenties niin, että uudet tulijat joustavampina korvaavat täällä olevan työvoiman. Ovatko työntekijät tarvikkeita, jotka otetaan varaston hyllylle odottamaan tarvetta?
Totta kai on myös todettava, että ulkomaalaiselle lisätyövoimalle on tarve, joihinkin ammatteihin, joillekin alueille, ajoittain. Tätä vartenhan saatavuusharkinta on aikanaan luotu, huomioimaan alueelliset ja vaihtelevat suhdanteet. Kun tarve on, tulee todellisen osaajan päästä nopeasti työhön kiinni byrokratian rattaiden sitä viivyttämättä.
Emme tule esimerkiksi menettämään lähetettyjä noin 12 000–13 000 työntekijää, vaikka työnantajat tätä kovasti pelkäävätkin, vaan he varmasti tulevat löytämään tänne takaisin, jos ylipäätään täältä poistuvat. Rakennusalan ollessa hyvin suhdanneherkkä ala hyvinäkin aikoina, jolloin työttömyys yleensä tuplaantuu talvella, on täysin epäoikeudenmukaista pakottaa työttömiksi Suomessa jo valmiiksi oleva työvoima ja ajaa nuoret ammattikoululaiset valmistuttuaan suoraan kortistoon.
Työmailta terveiset ovat rajuja. Perinteiset rakennusyritykset lomauttavat ja irtisanovat omia työntekijöitään työn puutteen vuoksi. Samaan aikaan julkisia hankkeita, sairaaloita ja päiväkoteja rakentavat työntekijät, joiden statuksesta, työnantajasta tai työnteko-oikeudesta ei ole tilaajalla tai pääurakoitsijalla hajuakaan. Työmaille tullaan laittomilla henkilötunnistekorteilla ja väärän yrityksen työvaatteilla. Myöskään saatu korvaus, täyttyykö TES:n minimi, onko Virosta lähetetyn komennusmiehen päivärahat maksettu, ei useinkaan paina vaakakupissa. Ketjutukset venyvät, vastuut häilyvät ja silmät ummistetaan toivotaan ettei ”lottovoitto” eli Rakennusliiton vierailu osu tälle työmaalle. Pahimmillaan rangaistuksena joutuu maksamaan ainakin osan palkasta, joka alun perinkin olisi pitänyt maksaa.
Kaikesta huolimatta pitää jaksaa nähdä myös tulevaan nousukauteen, sekin sieltä saapuu, ennemmin tai myöhemmin. Pidetään yhdessä huoli, että rakennustyömailla on jatkossakin paikka rehelliselle ja reilulle työlle.
Toni Malmström
Talonrakennusalan sopimusalavastaava