Taukopaikkana sikolätti
Rakentaja-lehti 6.11.2020Työsuojelutarkastajat uskovat, että tuntuva hallintomaksu parantaisi sosiaalitilojen tasoa.
Sosiaalitiloja ei ole järjestetty ollenkaan, työntekijät käyvät tarpeillaan lähimetsässä. Henkilöstötiloja ei ole siivottu kertaakaan niiden käytön aikana. Peseytymiseen ei ole edes juoksevaa vettä, saatikka että se olisi lämmintä. Kemikaaleja, työkaluja, maaleja ja pölyisiä työkamppeita säilytetään sosiaalitiloissa. Jääkaappia tai mikroaaltouunia ei ole. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, minkälaisten ”henkilöstötilojen” rakennusalan työntekijöiden koetaan ansaitsevan.
Työmaiden sosiaalitiloja säädellään Suomessa työministeriön päätöksellä rakennustyömaiden henkilöstötiloista vuodelta 1994. Henkilöstötiloilla tarkoitetaan työntekijöiden pukeutumista, peseytymistä, ruokailua sekä vaatteiden kuivaamista ja säilyttämistä varten varattuja tiloja ja käymälätiloja. Asetusta valvovat Avien työsuojelun vastuualueen tarkastajat.
Tähän juttuun on haastateltu Suomen kaikkien 5 Avin työsuojelun vastuualueen rakennusalan ylitarkastajia.
Puuttuva henkilöstötila
– Tarkastuksilla on käynyt ilmi, ettei henkilöstötiloja ole järjestetty ollenkaan ja näitä työmaita on yllättävän paljon, Pohjois-Suomen Avin ylitarkastaja Lasse Ketola kertoo.
Ongelmallisia ovat erityisesti kertarakennuttajat, kuten taloyhtiöt.
– Alalla liikkuu tahoja, joilla henkilöstötilojen kustannus on kyllä leivottu urakan hintaan, mutta niitä ei ole todellisuudessa järjestetty. Raha jää urakoitsijan katteeksi viivan alle, Ketola jatkaa.
Ketola antaa esimerkin Oulusta, jossa rakennetaan paljon omakotitaloja.
– Siellä saa käydä vääntöä henkilöstötiloista. Vaatteita vaihdetaan ulkona ja kuseksitaan lähimetsissä. Eihän se voi mennä näin, kun millään muulla alalla ei ole ollut mahdotonta järjestää kunnon tiloja, Ketola huokaa.
Länsi- ja Sisä-Suomen Avin ylitarkastaja Janne Hokkanen sanoo, että parhaiten asioihin päästään viranomaispuolelta vaikuttamaan ennakoivasti.
– Rakentamisen kohteisiin tulisi päästä kiinni jo suunnitteluvaiheessa, jolloin olisi mahdollisuuksia saada tilanne heti alussa kuntoon, Hokkanen neuvoo.
Myös Hokkanen on törmännyt tilanteisiin, joissa sosiaalitiloja ei ole järjestetty lainkaan.
– Mitä pienempi rakennuskohde, sitä todennäköisemmin ei ole huomioitu koppien vaatimaa tilaa, hän sanoo.
Uudenmaan Avin ylitarkastaja Ville Lappalainen sanoo, että sosiaalitilat puuttuvat välillä kokonaan.
– Tai sitten ne on tehty johonkin varastoon tai työtiloihin. Joissain tapauksissa, kuten maanrakennusurakoissa, sosiaalitila ei välttämättä voi sijaita kohteessa, mutta kulku pitää järjestää kauempana sijaitseviin sosiaalitiloihin, Lappalainen painottaa.
Kaikki ylitarkastajat kertovat, että sosiaalitiloja on myös käytetty työvälineiden, kemikaalien, maalien ja muiden rakennustarvikkeiden säilytyspaikkana, joka saa kysymään, puhutaanko silloin sosiaalitilasta vai varastosta?
Puutteita varustelussa
Asetuksessa sosiaalitilan varustelusta on säädetty, että sen täytyy olla riittävän iso ja pukeutumis-, peseytymis-, vaatteiden kuivatus- ja säilytys- sekä käymälätilat on järjestettävä erikseen miehille ja naisille.
– Joistain sosiaalitiloista on puuttunut esimerkiksi kokonaan vesipiste eikä wc-tiloja ole järjestetty lainkaan, Lounais-Suomen Avin ylitarkastaja Anette Lehtonen kertoo.
Syöpävaarallinen kvartsipöly ja muutkin pölyt pitäisi pitää poissa sosiaalitiloista ja puhtaista vaatteista.
– Pölynhallinta työmaalla pitää olla järjestetty, mutta jos pölyä pääsee vaatteisiin pitää arkivaatteille ja työvaatteille olla omat tilat. Näin ei kuitenkaan aina ole, Itä-Suomen Avin ylitarkastaja Janne Laakkonen sanoo.
– Pohjoisessa luulisi, että osaamista kvartsipölyn hallintaan on, sillä täällä siihen on totuttu kaivosten myötä. Varmasti pystyttäisiin parempaan myös kaupunki-infran alueella. Tahtoa vain tarvitaan, Lasse Ketola sanoo.
Länsi- ja Sisä-Suomessa on törmätty ”sosiaalitiloihin”, joissa ei ole sähkövirtaa, vettä tai viemäreitä.
Törkyiset tilat
Sitten tullaan tarkastajien useimmin mainitsemaan puutteeseen; siisteys ja järjestys sosiaalitiloissa.
– Tilat ovat välillä aivan törkyisiä. Niissä lojuu ylimääräisiä kamppeita eikä niitä siivota, Janne Hokkanen kertoo.
Anette Lehtosen mukaan vaihtelua on paljon.
– On työmaita, joiden sosiaalitilojen siisteys on hyvä ja sitten niitä, joita ei ole siivottu ikinä. Näyttää siltä, että erityisesti pienemmillä työmailla tietämys vaatimuksista ei ole kohdillaan, hän sanoo.
Järjestykseen ja siisteyteen liittyvät puutteet toistuvat useimmin. Niihin liittyy sekä siivouksen puutteita että sitä, että työmaakopeissa säilötään kaikenlaista tavaraa.
– Nykyisin on sentään normaalia, että sosiaalitilat löytyvät, mutta niiden pitäisi myös säilyä asiallisina siisteyden ja viihtyisyyden osalta, Janne Laakkonen toteaa.
Lisää muskeleita tarkastajille
Viime aikoina on väläytelty alipalkkaukseen liittyvää hallinnollista maksua, jonka tarkastaja voisi lätkäistä sääntöjen rikkojalle. Voisiko sama toimia myös sosiaalitilojen osalta? Ylitarkastajat eivät pidä sitä huonona ajatuksena, mutta sen pitäisi olla suuruusluokaltaan riittävä.
– Raha yleensä ratkaisee vähän kaikessa. Jos mahdollisuus sanktiomaksuun olisi, sen pitäisi olla tarpeeksi tuntuva, että se vaikuttaisi oikeasti, Anette Lehtonen toteaa.
– Tällä hetkellä työnantajan saaminen vastuuseen esimerkiksi sosiaalitilojen puutteista on pitkä ja raskas tie. Sanktiomahdollisuus kuulostaisi kokeilemisen arvoiselta. Se olisi melko keveä menettely ja tervetullut vaihtoehto tarkastajien keinovalikoimaan, Lasse Ketola komppaa.
Janne Hokkasen mukaan hallinnollinen maksu voisi toimia nopeana kirittäjänä, sillä varsinainen uhkasakko vie aikaa.
– Ne työmaat, joilla on eniten vikaa, ovat jo ohi muutamassa kuukaudessa. Siinä saadaan vain paperitöiden iloa ja se syö viranomaisen statusta.
Teksti: Johanna Hellsten, Kuva: Taiga Trilles