Unelman comeback
Rakentaja-lehti 14.8.2020
Keski-ikäisten ja sitä vanhempien sukupolvien elämänunelmana oli Ruotsista lainattuna: villa, vovve ja volvo. Unelma toteutui, jos sai perheelleen omakotitalon ja pittoreskin pihapiirin, jossa puutarha kukoistaa ja seurakoira täydentää harmoniaa ja farmariauto on valmiudessa pihassa odottaen seuraavaa kauppareissua.
Nuorempien sukupolvien haaveet näyttävät toisenlaisilta. Nuoruutta venytetään, perheen perustamista viivytetään ja tavoitteet muotoutuvat maailman megatrendien mukaan. Digitalisaatio tukee tätä toisenlaista unelmaa, jossa viitataan kintaalla fyysisille puitteille ja naapurikilpailulle. Myös vapaus turhanpäiväisestä puuhastelusta viehättää.
Viime vuosituhannen lopulta lähtien kaupungistumisen megatrendi on ollut suurten kaupunkien ydinkeskustojen vastustamatonta vetovoimaa. Kehyskunnista halutaan hinnalla millä hyvänsä pois. Kahvilat, ravintolat ja hengailu tapahtumissa on pääasia, joka toteutetaan keskustakämpän asuinneliöistä tinkimällä.
Mutta mitä tekikään korona? Pandemia muutti kertaheitolla parhaassa työiässä olevien ihmisten toiveita. Nyt vanhemman sukupolven elämänunelma tekee comebackin, ainakin asuinympäristön osalta. Tarttuvalta taudilta suojautuminen ja etätyöpakko laittoivat unelmat vaihtoon. Lande ja kehyskunnat kiinnostavat taas asuinpaikkana. Oma kasvimaa oman talon ympärillä on noussut suosioon, mikä näkyy asuntomarkkinoiden täyskäännöksenä. Vaatimattomat kesämökitkin käyvät kaupaksi pitkäaikaisen trendin vastaisesti.
Ilmiö on erittäin kiinnostava eri suunnilta katsottuna. Taloustieteilijänä itseäni kiehtoo se, pätevätkö asuntomarkkinoiden teoriat enää käytännössä vai onko aika korjata vanhoja teorioita nykyaikaan. Perinteisen teorian perusoletuksena on se, että kysyntä heiluttaa koko täydellä voimallaan hintoja, koska tarjonta ei pysty reagoimaan kasvaneeseen kysyntään lyhyellä aikavälillä lainkaan. Teorian mukaan sama pätee erityisesti maapohjaan. Maan tarjonta on vakio, koska sen valmistus on jo lopetettu (maapallon pinnanmuutokset ovat perin hitaita).
Luulenpa, ettei perinteinen teoriakehikko sovellu asuntomarkkinoiden tarkasteluun. Vaikka maata ei muodostu enää lisää, kaavoittamatonta tonttimaata on tarjolla vaikka kuinka paljon harvaan asutussa Suomessa, jopa pääkaupunkiseudulla. Espoon ja Vantaan teillä on hirvivaroituksia! Mutta ennen kaikkea teoria on vanhentunut rakennusten tarjonnan osalta. Rakentamisessa on otettu aimo harppauksia eteenpäin ja tuottavuus on kasvanut toimialalla vauhdikkaasti. Talo saadaan pystyyn parhaimmillaan parissa viikossa avaimet käteen -periaatteella. Tarjonta pystyy reagoimaan yhä nopeammin kysynnän muutoksiin.
Vaikka ensin myydään käyttämättöminä olleet omakotitalot ja mökit, seuraavassa aallossa on vuorossa tontit ja oman kodin suunnittelu ja rakentaminen, unelman toteuttaminen.
Elina Pylkkänen, johtaja, Palkansaajien tutkimuslaitos