YIT:n iskunvaimentimet
Rakentaja-lehti 3.5.2024Takuukorjauksen tekijät tarvitsevat hyvää pelisilmää asukkaiden kanssa työskennellessä.
Kun takuukorjaaja soittaa asukkaan ovikelloa, hyvä supliikki auttaa korjauskeikan onnistumisessa. Juha Seittosella on puheenlahjat kunnossa, sillä hän on porilaisuudestaan huolimatta evakkokylän ja karjalaismummon kasvattama. Seittonen on ollut YIT:n kirjoilla 5 vuotta.
– Tein yrittäjänä maalarin hommia kymmenkunta vuotta. Paras opinahjo timpurin hommiin on se, että asuu vuonna 1952 rakennetussa rintamamiestalossa, Seittonen kuvaa.
Seitosella on pohjilla maalarin ammattikouluopinnot, mutta amiksen jälkeen oli muita kiireitä. 1980-luvun alusta lähtien porilainen Dingo-yhtye työllisti rumpalia pitkän tovin. Lopulta bändi hajosi ja Seittonen päätyi helsinkiläiseen musiikkiliikkeeseen rumpumyyjäksi.
Pojalleen rumpuja ostamaan tullut rakennusyrittäjä houkutteli Seittosen ensin satunnaisiin keikkatöihin ja lopulta töitä oli niin paljon, että hän pisti oman firman pystyyn. Vuonna 2008 iski maailmanlaajuinen pankkikriisi ja rakentaminen loppui kuin seinään.
– Jäin vähän tyhjän päälle. Mietin, että mitä nyt. Vaimo muistutti, että onhan sinulla ne lähihoitajan pahvit takataskussa.
Pienen epäröinnin jälkeen Seittonen haki sote-alan töitä. Työpaikkoja oli tarjolla valittavaksi asti. Seittonen työskenteli ensin Helsingin kaupungin Maunulan kotihoidossa 4 vuotta. Sen päälle yksityisessä sote-firman kouluttajana vajaat 3 vuotta.
– Palasin sen jälkeen takaisin kotihoitoon, mutta työ oli muuttunut sellaiseksi hullunmyllyksi mitä se tänä päivänä on.
Seittoselle sysättiin liian paljon vastuuta.
– Saatoin olla ainoa pistosluvallinen hoitaja iltavuorossa. Illalla saattoi olla 20 kotikäyntiä diabeetikon luona. Siinä lopulta alkoi miettimään, onko antanut oikean insuliininannoksen oikealle ihmiselle. Vaikka niiden mummojen kanssa oli hauskaa tehdä töitä, oli pakko lopettaa.
Seittonen kokeili vielä sote-alan hommia yhden kesän Kymenlaaksossa. Suunnitelmat muuttuivat, kun tuttu mestari YIT:ltä soitti ja kysyi kiinnostaisiko vastuukorjaushommat.
Toisen asunto, korjaajan työmaa
Vaikka Seittosella ei ollut varsinaista työkokemusta pienkorjauksesta, aikaisempi työura loi hyvät pohjat takuukorjausten tekoon. Vastuukorjaajat ovat tärkeä lenkki YIT:n maineenhallinnassa.
– Olen oppinut, kuinka toisen kotiin mennään, koska se on samalla minun työmaani. Osaan säilyttää harmonian näiden välillä. Osaan myydä itseni siinä langanohuessa tilanteessa.
Välillä asukkaan kanssa ei kuitenkaan oikein päästä puheväleihin ja sopimaan asioista jouhevasti. YIT:n mestarit tulevat tässä vaiheessa neuvottelemaan ja takuukorjaukset etenevät jälleen yhden asunnon verran eteenpäin.
– Tällaisia tilanteita on aika vähän. Pääosa asukkaista on erittäin mukavia.
YIT:n työntekijä on aina paikalla myös silloin, kun vastuukorjaus kuuluu aliurakoitsijalle. Se tuo välillä lisäjenkaa asiakaspalveluun. Urakoitsijan työntekijät työskentelevät yleensä työmaalla, jossa ei ole asukkaita. Läppä saattaa olla liian roisia ulkopuolisten kuultavaksi tai asunnon suojaus voi unohtua, jolloin Seittonen viheltää pelin poikki ja kertaa porukalle käytöstapoja.
– Me YIT:n takuukorjaajat olemme iskunvaimentimena asukkaan ja urakoitsijoiden välillä.
Seittonen on tehnyt Kuninkaantammessa takuukorjauksia viime syksystä lähtien. YIT:n takuukorjaajia on alueella yhteensä 3 työparia.
– Asuntoon ei saa mennä yksin.
Kuivumishalkeamat ovat yleisin korjauskohde. Seittoselle lankeaa yleensä kuivuneiden akryylimaalien siistiminen ynnä muut maalaushommat.
– Sen lisäksi on jonkin verran ovien ja ikkunoiden säätöä. Jonkin verran tehdään pieniä laatoitushommia, mutta niitä tekevät aliurakoitsijatkin.
Aikaisemmin Seittonen teki 10-vuotiskorjauksia.
– Ne ovat yleensä isompia korjauksia. Niihin tarvitaan nostureita ja telineitä.
Isommissa korjauskohteissa kokeneemman työparin opastuksesta on ollut suurta apua.
Silmätippoja vanhukselle kittausten välissä
Seittonen on huomannut, että kaikesta rakennusalan ulkopuolisesta työkokemuksesta on hyötyä.
– Olin tekemässä asunnossa halkeamakorjausta. Asukas oli huolissaan ja kysyi, tuleeko korjauksesta paljon pölyä?
Seittonen kertoi vanhalle herralle, että työpari käyttää imuria koko ajan kohteessa, jotta pölyhaitat minimoidaan mahdollisimman vähäisiksi. Paljastui, että vanhan herran puoliso on juuri menossa kaihileikkaukseen. He pelkäsivät, että pöly kulkeutuisi verkkokalvolle ja hankaloittaisi leikkauskohdan paranemista.
Seittonen sai työparinsa kanssa alustavat kittaukset tehtyä ja sopivat pariskunnan kanssa seuraavan päivän aikatauluista. Paljastui, että vanhalla rouvalla oli myös huoli siitä, kuinka osaavatko he annostella leikkauksen jälkeisiä silmätippoja oikein.
– Mitäs, jos tulen aamulla kello 8 ja laitan ensimmäiset tipat ja opetan miehesi samalla tippojen laittoon. Minulla on tuhansien kertojen kokemus tippojen laitosta, Seittonen ehdotti rouvalle.
Rouva rauhoittui ja suostui hoitoratkaisuun.
– Seuraavana aamuna aviomies kertoi, että rouva oli koko ajan puhunut lääkärille, että hänellä on hoitaja kotona tippojen antamista varten. Kävin antamassa vielä päivätipatkin. Siitä tuli itsellekin oikein hyvä fiilis.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen