Prosessit kuntoon, yhteiskunta! - Rakennusliitto

Takaisin

Prosessit kuntoon, yhteiskunta!

10.2.2022

Ekologisesti kestävä yhteiskunta syntyy suunnitelmallisella rakentamisella.

Jussi Ahokas luottaa suomalaisen yhteiskunnan kykyyn ratkaista ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset, vaikka aikaa ei ole tuhlattavaksi.

Jussi Ahokas aloitti BIOS-tutkimusyksikön ekonomistina vuodenvaihteessa.

– Työnkuvani on kaksijakoinen. Teen poliittisen talouden tutkimusta ja tutkin talouden yhdyspintoja ekologiseen jälleenrakentamiseen, Ahokas kuvaa yhtä puoliskoa työstään.

Ekonomistipuoli työssä on jokseenkin samanlaista kuin edellisessä työpaikassa Suomen sosiaali ja terveys ry:ssä eli Sostessa. Ahokas on aktiivinen keskustelija, joka perustelee vihreän siirtymän tarpeellisuutta niin talouden kuin yhteiskunnan edun kannalta.

Rakennusala on tärkeässä roolissa siirryttäessä ekologisesti kestävämpään talousjärjestelmään.

– Esimerkiksi energiatehokkuudessa rakentamisella ja remontoinnilla on valtava merkitys.

Rakentamisessa voidaan myös ehkäistä luontokatoa ja lisätä hiilen varastointia valitsemalla ja kehittämällä uusia raaka-aineita ja parantamalla vanhojen materiaalien pitkäikäisempää käyttöä. Tämä työ on vasta alussa.

– Rakentamisen prosessien on oltava nykyistä ekologisesti kestävämpiä. Miten esimerkiksi voidaan järjestää työntekijöiden kimppakuljetuksia tai huolehtia siitä, että lamput eivät pala turhaan työmaalla, pieniä konkreettisia asioita mainitakseni.

Esimerkiksi työmaalle järjestettävillä lukollisilla kaapeilla voitaisiin vähentää omien työkalujen jokapäiväistä kuljetusta.

– Nyt vastuu on yksittäisillä rakennusmiehillä. Tätä kokonaisprosessia ei kukaan ole edes vielä miettinyt.

Päätöksenteon pirstaloituminen hankaloittaa Ahokkaan mukaan siirtymää ekologisesti kestävään talouteen.

Talouteen luvassa  myrskyisiä aikoja

Ahokas ei lupaa kivutonta siirtymää. Tästä hyviä esimerkkejä ovat polttoaineen poukkoileva hinta ja turveteollisuuden äkillinen alasajo.

– Jos nopeaa päätöksenteko- tai toimeenpanokykyä ei ole ja suunnitelmallisuus puuttuu, silloin tulee tällaisia purskahduksia. Niihin joudutaan sopeutumaan.

Rakennusala on paremmassa turvassa kuin turpeentuotanto, sillä rakentajia tarvitaan aina. Vanhoja tekemisen tapoja joudutaan muokkaamaan kuitenkin aikaisempaa nopeammin muuttuvissa tilanteessa. Ahokas kaipaa suurempaa ”keskusjohtoisuutta” ja  yhteiskunnallisia investointeja muutoksen vauhdittamiseksi

– Taloudellisesti järkevätkään asiat eivät lähde liikkeelle, jos esimerkiksi alkuinvestointi on hyvin kallis. Näissä investointipisteissä voidaan tehdä vääriä valintoja.

Ahokas käyttää esimerkkinä kaupunkien kaukolämpöä, joka on ollut aikanaan erinomainen investointi. Se vähensi saasteita ja alensi energian hintaa, mutta sitä tehtiin fossiilisilla polttoaineilla. Nyt tilanne on jälleen palautumassa taloyhtiöiden erillisiin ratkaisuihin, kuten hukka- ja maalämpöön.

– Nyt hienolla instituutiolla tuotetaan haittoja.

Hajautetulla järjestelmällä on etunsa, mutta kokonaisnäkemyksen puute voi tuottaa resurssien tuhlausta ja jättää toiset huonompaan asemaan. Esimerkiksi kaupunkien keskustoissa joidenkin taloyhtiöiden tonteille ei voi rakentaa maalämpökaivoja. Vastaavasti viereisellä tontilla pystytään tuottamaan tarpeeksi lämpöenergiaa kaikille, mutta se jää osaoptimoinnin takia hyödyntämättä.

– Kaikkia ongelmia ei voida ratkaista paperilla vuosikymmeniksi eteenpäin, mutta raamit ja selvitettävät asiat olisi hyvä käydä yhdessä läpi, Ahokas muistuttaa.

Suunnittelu on muuttunut aikaisempaa monimutkaisemmaksi. Energiahuollossa tarvitsi aikaisemmin miettiä vain tuotantoa ja jakelua. Nyt on otettava huomioon myös energian käyttö ja varastointi. Energian varastointiin ei vielä ole hyviä ekologisia tapoja, jolloin tarvitaan sekä soveltavaa että perustutkimusta hyvien ratkaisujen löytämiseksi.

– Nyt puhutaan pienydinvoimaloista, mutta milloin ensimmäinen toimiva prototyyppi on valmis, Ahokas kuvittaa ideoiden ja todellisuuden välistä kuilua.

Uuden teknologian rakentamiseen tarvitaan ensiksi koulutettuja osaajia. Tuulivoiman osaajia Suomessa ei ole, sillä tuulivoimaan energianlähteenä ei uskottu aiempina vuosikymmeninä. Kotimaiset ydinvoimarakentamisen osaajat ovat myös ehtineet jo eläköityä.

– Nämä ovat hyviä esimerkkejä ongelmista yhteiskunnan sähköistämisessä. Rakentajien pitää osata rakentaa, insinöörien suunnitella ja korjaajien pitää osata huoltaa oikein.

Suomessa luotetaan yhteistoimintaan

Vaikka ilmastonmuutoksen selättäminen ja luontokadon pysäyttäminen ovat valtavia ongelmakimppuja, Ahokas uskoo suomalaisen yhteiskunnan pystyvän ratkomaan ne tyydyttävästi.

– Keskeinen kysymys on se, että meillä on aikaa muutokseen todella vähän. Muutokset pitäisi toteuttaa 10 vuodessa. Miten yhteiskunta kestää sen, se on vaikea kysymys.

Ahokkaan mukaan Suomi on maailman mittakaavassa yksi resiliensseimmistä yhteiskunnista. Ihmiset luottavat poliittiseen päätöksentekojärjestelmään ja sosiaalisia ongelmia pystytään ratkomaan yhteisvoimin.

– Kannattaa visioida suuresti, mutta varautua siihen, että kaikessa ei onnistuta. Eiköhän me jatkossakin löydetä ne tavat sopia asioista ja viedä prosessia rakentavasti eteenpäin.

Yksittäiset yritykset eivät pysty Ahokkaan mielestä ratkaisemaan ekologisia ongelmia. Yritykset odottavat, että joku muu ottaisi ensiaskeleen muutostyössä.

– Tarvitaan toimialat ylittävää koordinaatiota ennen kaikkea energiantuotannon, teollisuuden ja rakentamisen välillä. Siinä ei välttämättä tarvita valtiota, kunhan keskusteluyhteys syntyy osapuolien välillä. Projektien liikkeellelähdölle on yhteiskunnallista tilausta.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves