Perehdyttämisen maantiede
Rakentaja-lehti 4.11.2022Tarja Mäki vertaa hyvää perehdyttämistä isälliseen huolenpitoon.
Mittaviiva Oy:n tutkimusjohtaja Tarja Mäki tietää tutkimuksen kautta mikä rakennustyömaiden perehdyttämisessä olisi kuuminta kamaa.
– Perehdytettävät työntekijät kaipaavat erityisesti työmaan maantieteen esittelyä. He tietävät jo ennestään kypärän käytön, suojavaatetuksen ja 1 000 muuta työturvallisuusasiaa, mutta uusi työmaa on heille tuntematon maaperä, Mäki kiteyttää.
– Hyvääkin perehdyttämistä tehdään. Silloin kierretään työntekijän kanssa työmaa ja katsotaan mistä tehdään siirrot, missä on parkkipaikat ja sosiaalitilat.
Kunnollinen perehdyttäminen mahdollistaa Mäen mukaan hyvän yhteistyön mestalla. Se takaa rakennusurakan sujuvuuden ja luo perusteet turvalliselle työnteolle. Mäki muistuttaa, että rakennusalalla on vahva puheeseen perustuva kulttuuri.
– Yhtään työmaata ei ole koskaan johdettu aanelosilla. Kaikki täsmentäminen ja viime hetken ohjaaminen tehdään keskustelemalla ja ongelmia ratkaisemalla.
Hautausmääräraha vai turvallinen työmaa?
Mäki kuvaa työturvallisuuden kehitystä Bradleyn käyrän avulla. Alimmalla tasolla työturvallisuuskulttuuri perustuu lähinnä sattumaan ja tapaturmat nähdään väistämättömänä osana jokapäiväistä työtä.
– Radikaali esimerkki menneiltä vuosikymmeniltä tällaisesta kulttuurista on se, että budjettiin varattiin määräraha hautajaisia varten. Emme enää elä tätä aikakautta.
Nykyisin työmailla eletään pääasiassa valvontakulttuurin vaiheessa.
– Kaikilla on tiedossa, miten pitää toimia. Siitä huolimatta turvallisuus perustuu siihen, että valvojat kulkevat perässä katsomassa miten työntekijät toimivat työmaalla. Tämä on kestämätön tilanne, sillä siihen ei ole koskaan riittävästi resursseja.
Seuraavalla tasolla Bradleyn käyrällä ammattilaiset ymmärtävät työturvallisuuden tärkeyden ja käyttävät tarvittavia suojaimia ja turvallisia työvälineitä ilman erillistä holhousta. Työtapaturmat vähenevät merkittävästi.
– Tämä ei ole vielä se paras tilanne. Seuraavalla tasolla tapaturmat vähenevät dramaattisesti, Mäki kertoo.
– Ammattilaiset huolehtivat silloin oman turvallisuutensa lisäksi ympäristöstään. Kun he näkevät jonkun ottavan turhia riskejä, he puuttuvat siihen heti. Tämä tuntuu utopialta, mutta olen tutkimushaastatteluissa löytänyt ryhmän, joka jo tekee tätä työtä. He ovat pääurakoitsijoiden kokeneet omat työntekijät. He edustivat pääurakoitsijan yrityskulttuuria. Heillä ammattilaisuuteen liittyy vastuunkanto. Meidän työmaallemme kukaan ei kuole.
Tällaisia yhteisen vastuun kulttuurin yrityksiä löytyy erityisesti maakuntien rakennusyritysten joukosta.
– Tällaista kehitystä haluan olla tutkijana kannustamassa, sillä se tuottaa kaikille hyvää.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves