Jatkeen runkourakkaporukka oli juuri haastattelua edeltävänä päivänä lopettanut edellisen urakkansa ja hajaantunut useammalle työmaalle tuntitöihin. Ryhmän jäsenistä aluepääluottamusmies, kirvesmies Ville Korhosen ja kirvesmies Juha-Pekka Heikkosen uusi työmaa on Tampereen Hervannassa.

– Loppuryhmä jäi Raholaan. Viimeiset tulevat tänne joulukuun puolella, Heikkonen kertoo vaiheittaisesta siirtymisestä.

Raholassa tehdään vesikattourakka loppuun. Työkunta teki Raholaan kaikkiaan 3 kerrostalon rungot. Raholassa töitä riitti vajaan vuoden ajaksi 5–7-kerroksisten talojen teossa.

Hervannassa on luvassa seuraava urakka.

– Meillä on nyt 2 viikon pätkä ennen seuraavaa keikkaa. Toinen firma nostaa nyt taloa pystyyn, ja me aloitamme toisen talon urakan, Korhonen sanoo

Jatkeen urakkaporukka on perustettu vajaat 3 vuotta sitten. Heikkonen liittyi joukkueeseen puoli vuotta myöhemmin.

– Viime vuonna oli 3 viikon pätkä, ettei ollut urakkakeikkaa käynnissä. Olemme muuten päässeet siirtymään pystyttämään seuraavaa runkoa. Olemme joskus tehneet myös pohjia ensin, kuten anturat ja väestönsuojat, Korhonen kuvaa.

Seuraavassa urakkakohteessa aloitellaan pohjien teolla. Korhonen on ollut tyytyväinen työnjohdon urakkakauppojen tekokykyyn. Korhosen ja Heikkosen mielestä Jatke on muutenkin kaikin puolin hyvä työnantaja. Kehuihin yhtyy myös Hervannan työmaan työsuojeluvaltuutettu, kirvesmies Joona Karonen.

– Olen ollut Jatkeella vuodesta 2010. Tulin suoraan ammattikoulusta ja kävin intin välissä. Päivääkään ei ole tarvinnut olla poissa sen takia, etteikö olisi töitä, Karonen kehuu varmaa työllistäjää.

– Meillä kaikilla on täällä Tampereella tuttuja, jotka ovat lomautettuina. Jatke ei ole lomauttanut ketään, Korhonen jatkaa.

– Jatkeella on ollut töitä Tampereella, ettei ympäristökuntiin ole tarvinnut lähteä, Heikkonen muistuttaa.

Tieto kulkee hyvin työntekijöille asti Jatkeella.

– Seuraava kohde on tiedossa hyvissä ajoin. Aikaisemmissa työpaikoissa saattoi joutua miettimään ruokatauolla, minne siirrytään seuraavaksi. Tieto tuli sitten vasta iltapäivällä, Korhonen sanoi.

Parempi palkka, iloisempi mieli

Jatkeen urakkaporukassa on 7 jäsentä. Jatkeelle samoihin aikoihin tulleet kirvesmiehet olivat saaneet vihiä, että firmassa olisi mahdollista pistää työkunta pystyyn. Tesoman kaupunginosaan oli tulossa useampi kerrostalotyömaa, joista urakointi oli helppo aloittaa.

– Urakkaporukan perustamisesta liikkui huhuja vuosia aikaisemmin. Lopulta se rupesi kuulostamaan myytiltä, sillä muut tekivät koko ajan runkoja, Karonen muistelee.

Työkunnassa kaikki ovat palkanmaksussa tasavertaisia. Urakassa ei yleensä tarvita apumiehiä.

– Jos avustava työntekijä on ollut mukana 1–2 viikkoa, hän saa siltä ajalta saman palkan kuin mekin, Korhonen toteaa.

Parempi palkka houkuttaa ammattimiestä vähän riuskempaan työtahtiin. Urakkaporukan tienestit nousevat noin 40 prosenttia taulukkopalkkojen päälle.

– Reippaalla tekemisellä saadaan saavutettua se tulotaso, mitä haetaankin. Talvella saa kyllä lämmön työnteosta, mutta kenenkään ei tarvitse juosta, Korhonen sanoo.

Jatkeella ei tarvitse jarrutella urakan valmistumista. Työnantaja on tyytyväinen, kun työ etenee aikatauluja sutjakkaammin.

Hyvä työnantaja näkyy luottamusmiehen arjessa siinä, että kiistoja ei tarvitse selvitellä.

– Parin vuoden aikana minulle on tullut vain yksi puhelu, jonka takia minun piti ottaa yhteyttä Rakennusliittoon, ja sen jälkeen pystyin kertomaan jäsenelle, miten asia on.

Tampereen Jatkeella on 15 työntekijää. Järjestäytymisaste on hyvä.

– Päivällä on hankala lähteä luottamusmiestapaamisiin, kun on kiinni urakassa.

Korhonen valittiin juuri toiselle luottamusmieskaudelle. Vaalit hoituivat sopuisasti, sillä muita ehdokkaita ei ilmaantunut.

Jatkeen urakkaporukalla on selvät terveiset tuleviin tes-neuvotteluihin. Palkankorotukset ovat tärkein tavoite.

– Kun menee kauppaan ja katsoo hintoja, huomaa, että tarvitsee lisää palkkaa, Heikkonen kiteyttää.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

– Voi olla tyytyväinen, että työntekijöitä ei ole tarvinnut lomauttaa, haminalaisen rakennusliikkeen toimitusjohtaja Mika Suntio voi kehaista katsellessaan taaksepäin.

Suntion mielestä lomauttava yritys ottaa aina riskin, sillä väki hakeutuu sinne missä on töitä tarjolla ja nousukauden alkaessa hyvistä tekijöistä tulee pulaa. Siksi hän katsoo, että kannattaa pitää tekijät töissä vaikeiden aikojen yli, jos vain mitenkään mahdollista.

Pitkien työurien etu on sekin, että työnantaja oppii tuntemaan työntekijät ja on helpompi yhdistää tekijä ja tehtävä sen mukaan, missä kukin on hyvä. Työntekijän kannaltakin on mielekästä päästä sellaiseen tehtävään, ja tottakai jälki on silloin parempaa.

Rakennusliike Kalevi Suntio perustettiin 1980-luvun alussa Haminaan, ja pojat ovat jatkaneet isän yritystä. Mika Suntiosta tuli toimitusjohtaja 15 vuotta sitten. Yritys työllistää parikymmentä henkilöä, joista moni on ollut talossa häntä pidempään.

Luottamusmies Mika Forsbergilla tulee täyteen 34 vuotta perheyrityksen palveluksessa. Yhteistyö on ollut mutkatonta, kun kumpikin osapuoli yrittää parhaansa mukaan, että kaikki viihtyisivät työssään.

– Se on vähän sellainen pesti, mihin ei ole tunkua, kertoo puhelimitse tavoitettu Forsberg virnistystä äänessään.

Forsberg kiittelee, ettei ole varsinaisesti joutunut puolustamaan työntekijöitä työnantajaa vastaan vaan ilmapiiri on aina ollut rakentava ja on pyritty yhteisymmärrykseen. Päänvaivaa ovat aiheuttaneet työehtosopimuksen tekstit, joiden kohdalla on joutunut pohtimaan työnantajan kanssa, mitä ne käytännössä tarkoittavat. Forsbergin mielestä liiton koulutuksista on tässä suhteessa ollut suuri apu aina kun työehtosopimuksiin on tullut muutoksia.

Hän nostaa esiin sen, että palkanmaksu on aina ollut kohdallaan. On mukava mennä töihin, kun tietää että voi luottaa työnantajaan. Hän arvostaa myös sitä, että firmassa on pitkät työsuhteet ja laaja työterveys. Työntekijöiden toivomuksia myös aidosti kuunnellaan.

Forsberg toivoisi, että muissakin yrityksissä maltettaisiin pitää työntekijät töissä pidempään. Toki hän ymmärtää, että jos töitä ei kerta kaikkiaan ole, yritykset joutuvat lomauttamaan.

– Kehkeytyisi sellainen lojaliteetti puolin ja toisin, se kantaisi sitten eteenpäin. Kyllä meillä on vahva luotto siihen, että meille ei niitä lomautuksia tule, Forsberg sanoo.

Suntio ajattelee, että työntekijöitä kannattaa arvostaa, ja se on osoittautunut voittavaksi kortiksi. Yritys pitää kunnia-asiana sitä, että palkat on maksettu aina ajoissa. Käytössä on myös laajennettu työterveys, jossa työntekijä pääsee vaikka yksityiselle erikoislääkärille tai leikkaukseen, jos vaiva niin vaatii. Työntekijät voivat myös käydä hierojalla ja kuntosalilla työnantajan kustantamana.

– Näillä toimilla pyritään pitämään porukka työkykyisenä, Suntio valottaa.

Muuttotappioalueilla ei ole asuntorakentamista

Tällä hetkellä Kymenlaaksossa ei ole enää juuri lainkaan asuntorakentamista, vaan enemmän teollisuuden ja julkishallinnon urakoita. Asuntokohteissa on tarjolla saneerauksia.

Forsberg nostaa esiin seikan, että korjausrakentamiselle olisi alueella tarve ja korjausvelka kasvaa, sillä taloyhtiöiden on vaikea saada lainaa remontteihin. Jos taloyhtiöt saisivat lainaa peruskorjauksiin, se näkyisi myös rakennusmiesten työtilanteessa.

Suntio kertoo, että urakoiden etsimiseen satsataan tällä hetkellä paljon ja oma asuntorakentamisprojektikin on alkamassa.

– Yritetään sitten vaikka vähän tiukemmalla hinnalla ottaa urakoita, jotta yrityksellä ja työntekijöillä olisi töitä.

Samankaltainen tilanne on Imatralla. Rakennusliike Evälahti täyttää ensi vuonna 75 vuotta ja on koko ajan ollut saman perheen omistuksessa. Toimiala kattaa kaikenlaista asuntotuotannosta teollisuusrakentamiseen ja peruskorjauksiin. Peruskorjauksien sekä uusien asuntojen rakentamisen vähyyden taustalla Evälahden toimitusjohtaja Jouni Pohjolainen näkee ainakin osittain pankkien toiminnan.

– Pankit ovat tällä hetkellä hirveän varovaisia rahoittamaan hankkeita. Rahoituspäätökset ovat tiukassa ja se jarruttaa vähän kaikkea, Pohjolainen kuvailee.

Etelä-Karjalassa Venäjän kanssa tehty politiikka näkyy yritysten arjessa. Kun turisteja ei ole, kaikilla on vaikeampaa.

Toinen iso tekijä on hyvinvointialueiden kriisi. Niin kauan kuin niillä ei ole tietoa tulevasta rahoituksesta, ne eivät korjaa eivätkä rakenna. Rakennusalaa kannattelevat kaupungit ja teollisuus. Evälahdella ei mielellään lomauteta, mutta kevätpuolella sekin saattaa olla edessä. Töitä ei yksinkertaisesti ole.

Asuntojen rakentaminen ja peruskorjaaminen ovat jumissa.

– Imatra ei ole kasvava kaupunki ja tällä hetkellä vuokra-asuntotarve ei ole merkittävä, Pohjolainen valittelee.

Keskitetty työehtosopimus vähentää kitkaa

Pohjolainen kiittelee yhteistyötä luottamusmies Matti Kieron kanssa sujuvaksi. Hänen mielestään sellainen järjestelmä on hyvä, jossa palkkataksat tulevat edunvalvontajärjestöiltä ja käytännön toiminta eli se, mitä ja miten asiat tehdään, voidaan sopia paikallisesti. Välit pysyvät parempina, kun ei tarvitse kinata rahasta.

– Olen keskitetyn työehtosopimuksen kannalla. En näe ollenkaan hyvänä tavoitteena, että palkkausasiat siirtyisivät paikalliseen sopimiseen. Se aiheuttaisi sekamelskaa ja ylimääräistä työtä, Pohjolainen toteaa.

12 vuotta Evälahdella työskennellyt Matti Kiero pitää Evälahden työntekijöiden asioiden ajamista siinä mielessä helppona tehtävänä, että suuria ristiriitoja ei ole ollut. Työntekijät pysyvät pitkään töissä ja jopa yli sukupolvien, sillä heillä on muutamakin isä-poika-työpari.

Kiero on ollut luottamusmiehenä 8 vuotta. Tuolloin edellinen luottamusmies ilmoitti luopuvansa tehtävästä ja eräs toinen työntekijä ilmoitti ottavansa tehtävän vastuulleen.

– Mie tuumasin, että ei se silleen pidä mennä ja asetuin ehdolle ihan vaan sen takia, että saadaan vaalit.

Tarkoitus ei ollut voittaa äänestystä, siinä vain kävi niin. Hänelläkin on käynyt nyt mielessä, että joku toinen saisi jatkaa, mutta työkaverit olivat eri mieltä, joten Kiero on jatkanut. Hän on luottamustoiminnan lisäksi oman osastonsa puheenjohtaja, Rakennusliiton Kymen aluehallituksen puheenjohtaja ja mukana torninosturikuljettajien työehtosopimustyöryhmässä. Lisäksi hän on ehdolla kuntavaaleissa, joten ymmärrettävästi tekee mieli siirtää kapulaa seuraavalle joltain osin.

Nyt Evälahdella on työn alla Lappeenrannan entisen kasarmin tupien muuntaminen asunnoiksi. 1800-luvun lopulla rakennetut seinät ovat nähneet monen varusmiehen tulevan ja lähtevän. Muistoja kuuluu yhdestä ja toisesta suusta, toisinaan jopa ohikulkijoilta.

Matti Kiero on päässyt tekemään kaikenlaista kattohommista valuihin ja kirvestöihin. Välillä on pesty ikkunoitakin. Varsinaisesti hän on torninosturinkuljettaja, mutta niitä tehtäviä on lopulta ollut melko vähän.

– Olen sen verran maalta kotoisin, että olen valmis tekemään kaikkea. Olen sanonut, että jos parempaakaan ei ole, voin yrittää.

Asuntorakentamisen puuttuminen lähes kokonaan Kaakkois-Suomesta on tavallaan hyväkin asia, sillä juuri asuntorakentaminen on rakennusalan heilahdusliikkeiden taustalla. Heilahdusliikkeet taas tuovat herkemmin lieveilmiöitä mukanaan. Väki vaihtuu, laatu on mitä sattuu ja yritykset koettavat päästä mahdollisimman vähällä omalla porukalla ja mieluummin ketjuttavat niin että aliurakoitsijallakin on aliurakoitsija.

Suntiollakin käytetään aliurakointia ja vuokratyötä tasaamaan huippuja, mutta pääosan työstä tekevät omat työntekijät.

– Monesti työmaalle tuleva ulkopuolinen hämmästelee, että onko sinulla omat miehet töissä täällä. Kun muualla päin Suomea on aina jotain aliurakoitsijoita ja vuokramiehiä, Suntio kertoo.

Lieveilmiöissä on vahvasti mukana myös harmaa talous, joka rakennusalalla vaanii aina nurkan takana. Alueellinen ”sementoituminen” eli että kourallinen yrityksiä kilpailee urakoista keskenään, toimii siinä suhteessa eduksi että Suntion mukaan ulkopuolelta on kynnys tulla syrjä-Suomeen toimimaan.

Suntio pitää harmaan talouden torjuntaa tarpeellisena, vaikka se maksaa, sillä se poimii pois epäreilua kilpailua.

– Kyllä me varmaan ollaan hyötyjiä siinä. Jos mitään ei kontrolloitaisi, aina villimpää se voisi olla. Ne jotka toimivat niin kuin pitää, häviäisivät siinä.

Teksti ja kuvat: Elina Talvio

Suomen vankilat ovat vielä tällä hetkellä yliasutettuja. Tilanteeseen on kuitenkin luvassa korjaus, sillä Vantaalle valmistui tänä syksynä vanhan vankilan laajennusosa, joka tuo käyttöön 160 uutta vankipaikkaa.

– Vantaan vankila on nyt vankipaikoilla mitattuna Suomen suurin vankila. Käytössä on 345 paikkaa, Senaatin Turvallisuuskiinteistöt-toimialan johtaja Mikko Järvinen kertoi uudisrakennuksen käyttöönvihkimispäivänä.

Rakennuttajana allianssimallilla toteutetussa projektissa toimi Senaatti-kiinteistöt ja pääurakoitsijana Lujatalo. Rakennus valmistui etuajassa ja jäi miljoona euroa alle budjetin.

Vantaan vankilan perustehtävänä on tutkintavankeuden toimeenpano ja sinne sijoitetaan Etelä-Suomen käräjä- ja hovioikeuden päätöstä odottavat tutkintavangit.

– Lisärakennuksella varaudutaan tutkintavankien määrän kasvuun, kun tutkintavankeuslain muutoksen myötä tutkintavangit siirretään vankilaan heti vangitsemisen jälkeen, Rikosseuraamuslaitoksen (RISE) operatiivisen toiminnan vastuualueen johtaja Riitta Kari kertoi.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Galleriassa pääset tutustumaan vankilan sisäiseen maailmaan.

Rakennusmies Mikko Niskala tervehtii vierailijaa Häkinvaaran melkein keskelle metsää nousevalla päiväkotityömaalla. Oulun Rakennusteho Oy:n palveluksessa oleva yhteysmies muistuttaa, että nelostie, eli tärkeä kaupungin valtaväylä menee aivan tulevan päiväkodin vierestä. Päiväkoti on metsäisestä sijainnistaan huolimatta hyvin kätevällä paikalla työssäkäyvien vanhempien kannalta.

– Rovaniemi on laaja kunta, ja tätä tietä pääsee nopeasti moneen suuntaan.

Niskala tietää, hän on itsekin rovaniemeläinen ja kulkee yleensä työmaille polkupyörällä.

– Sähköpyörä on kätevä, kun sillä polkeminen ei ole huonollakaan säällä niin raskasta.

Niskala valittiin työmaan yhteysmieheksi, sillä hän oli omien sanojensa mukaan ensimmäisenä työmaalla ja tulee olemaan siellä vielä vuosikorjauksissakin.

Tähän mennessä yhteysmiehen tehtävät eivät ole työllistäneet ensikertalaista liikaa.

– Rakennusteho on hyvä työnantaja, mitään riitatilanteita ei ole. Olen saanut lähinnä kommunikoida ja tulkata ihmisille asioita, joillakin asioiden omaksuminen kestää hetken. Sekin, kun työporukka vaihtuu, vanhoja jää eläkkeelle ja uusia tulee töihin, tuo oman lisänsä, Niskala toteaa.

Vaikka ei töihin uusia naamoja tullut. Rovaniemi on pieni paikkakunta ja ammattikuntien jäsenet tuntevat toisensa. Tälläkin työmaalla rakentajat ovat paikallisia.

– Oulun Rakennusteholla on Rovaniemellä oma paikallisyksikkö, jonka kaikki työntekijät ovat rovaniemeläisiä.

– Ei ole ketään junantuomaa, Niskala sanoo naurahtaen.

Oulun Rakennusteho Oy on hankkeen KVR-urakoitsija, eli se vastaa sekä suunnittelusta että rakentamisesta. Tällä hetkellä työmaalla on noin 5 talon omaa miestä, loput ovat aliurakoitsijoiden palveluksessa.

Uudessa mukana

Oulun Rakennusteho on profiloitunut enemmän asuntojen betonirakentajana kuin puurakentajana.

– Nyt kun asuntorakentamisessa on hiljaista, on hyvä, kun on päästy julkisiin hankkeisiin mukaan. Kontiotuotteella on varsinaisiin liimapuupalkkiasennuksiin oma porukkansa. Me teemme muun. Tämä on minulle ensimmäinen kerta puurakennustyömaalla, Niskala kertoo.

Erityisesti työtä on helpottanut – ja työskentelyolosuhteita parantanut – asia on, että kaikki työt tehdään 31 metriä korkeassa teltassa.

­– Tämä on todella helppoa rakentamista kaikille muille paitsi teltan rakentajille. Se näytti hurjalta hommalta.

Niskalan mukaan kunnollinen sääsuoja on nopeuttanut työvaiheita ja rakenteet pysyvät varmasti kuivina säästä riippumatta.

– Tällä on satanut todella paljon eikä meidän ole tarvinnut välittää siitä. Sähköt, valot, kaikki saatiin tänne heti. On kuin rakentaisi hallissa. Normaalisti betonivalu olisi pitänyt peittää, eikä se lainapeitteiden vetäminen ole rakentajalle mitään herkkua. Talven tulo ei vaikuta täällä teltassa rakentamiseen mitenkään.

Epävakaisessa säässä on ollut hyvät puolensa, teltan sisällä ei ole myöskään tullut kuuma.

– Sen verran huonosti täällä liikkuu ilma, että betonivalun tekijät eivät voi käyttää suojalaseja. Ne menevät saman tien aivan huuruun.

Rakennuksessa on käytetty betonia vain pohjavalussa ja väestönsuojassa. Runko ja välipohjat ovat puuta. Niskala ihailee ”legopalikoiden” kokoamista.

– Eilen aamupäivällä homma alkoi sillä, että kuorma tuotiin paikalleen ja kaikki järjesteltiin niin, että kokoaminen voi alkaa. Nopeaa työtä.

Rakennustehon porukka poistuu joksikin aikaa työmaalta, kun hirsirakentajat hoitavat omaa osuuttaan. Käynnissä on tavaroiden poisvienti ja viimeisten betonivalujen teko. Kaikki mitä on tarvittu, on mahtunut tilavalle tontille. Nyt ne viedään pois. Myös koneille on ollut hyvin tilaa.

– Meillä melkein jokainen osaa ajaa koneitakin. Se on ollut kätevää, kun on voinut tuoda koneella omat tavaransa oviaukolle ja viedä roskansa pois.

Puretun tilalle puuta

Korkalovaaraan Vaaranlammelle rakennetaan uusi monitoimitalo, johon tulee koulu- ja varhaiskasvatuspalvelujen lisäksi kirjasto, nuorisotilat ja neuvola. Hankkeen on tarkoitus valmistua viimeistään elokuussa 2025. Hankkeen pääurakoitsija on Sakela Oy ja hirsistä sekä niiden asennuksesta on vastannut Ollikaisen Hirsirakenne Oy.

Monitoimitalon julkisivu on rakennettu hirrestä, muilta osin rakennus on betonia. Painumattomat hirret ovat 27-millisiä, joten niitä ei tarvitse eristää. Sisäpuolella on palonestomaali. Käynnissä ovat parhaillaan sisätyöt sekä piha-alueiden rakentaminen. Myös louhintaa joudutaan vielä tekemään tontin yhdessä osassa.

Paikalla sijaitsi aikaisemmin Vaaranlammen koulu, joka purettiin vakavien sisäilmaongelmien takia. Ongelmia ei saatu poistumaan edes mittavalla remontilla.

– Ilmeisesti rakenteisiin on päässyt valumaan vettä kallion pintaa pitkin. Nyt kalliota on louhittu pois, jotta vesi saadaan ohjattua poispäin rakennuksesta, työmaan yhteysmies Rauno Juutila sanoo.

Putoamissuojaus tärkeää

Työmaan vahvuus on tällä hetkellä korkeimmillaan, noin 50–60 työntekijää, joista Sakelan omia työntekijöitä 7–8 ja lisäksi toimihenkilöt. Sisällä talossa tehdään osassa kerroksia jo maalauksia, asennetaan IV-järjestelmiä, vesieristetään, laatoitetaan ja vedetään sähköjä.

Juutila on sekä työmaan yhteysmies että työsuojeluvaltuutettu. Molemmissa hommissa ensimmäistä kertaa.

– En itse hakeutunut tähän, mutta pojat päättivät, että menen, Juutila vitsailee.

Yhteysmiehen tehtäviä hänellä on tähän mennessä ollut vähän, työsuojeluvaltuutettuna sen sijaan on pidettävä silmät auki.

– Tällä työmaalla erityisesti putoamissuojaus on hyvin tärkeä. Rakennus on korkea ja siinä on paljon avointa tilaa. Kaiteet ovat nyt kohtuullisia, mutta välillä niissä on ollut puutteita.

Tähän mennessä asiat ovat menneet työmaalla hyvin, on sattunut vain yksi työtapaturma, jossa työntekijä iski vasaralla sormeensa.

Edellinen talvi oli kylmä ja pitkä ja työmaalla oli välillä tilanne, jossa mentiin sen mukaan, toimiiko nosturi vai ei.

– Lunta oli todella paljon, mutta täällä se on loppujen lopuksi normaalia rakentamista. Lumi täytyy poistaa, oli sitä sitten 5 senttimetriä tai 30.

Juutila on kiertänyt mukana TR-mittauksissa, mutta ei ole vielä suorittanut niitä itse.

– Siisteydestä tulee eniten merkintöjä, hän toteaa.

Yhteysmiehen ja tsv:n tehtävien lisäksi Jutila toimii myös työmaan yleismiehenä. Hänellä on vähän vastaavanlaiselta hirsityömaalta kokemusta, sillä yritys urakoi Kittilään uuden hirsikoulun, joka valmistui tämän vuoden puolella.

Koska työmaa on laaja, liikuntaa tulee runsaasti.

– Eilen oli askelmittarin mukaan tullut 16 000 askelta työpäivän aikana.

Askeleet eivät ihan pian lopukaan, sillä monitoimitalon pihalle rakennetaan vielä 16 ulkorakennusta syksyn ja talven aikana.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Joensuun Suvantokadulla on käynnissä harvinainen rakennuskohde. Rakennustoimisto Eero Reijonen Oy rakentaa parhaillaan omarahoitteisen kerrostalon ja Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO:n S-marketin yhdistelmää, johon lisäksi kuuluu kiinteistöjen yhteinen parkkihalli. Tämän lisäksi Reijosella on samassa korttelissa varaus 2 kerrostalolle, mikäli asuntomarkkinat lähtevät vetämään Joensuun keskustassa.

Luottamusmies, kirvesmies Sami Lukkariselle Suvantokadun työmaa on jo tuttu paikka. Lukkarinen oli työskennellyt tontilla jutuntekohetkellä pari viikkoa.

– Työmaa käynnistyi keväällä. S-marketin pitäisi olla valmis marraskuussa.

Kerrostalo valmistuu ensi keväänä. Reijosella tehdään jonkin verran urakkaa, mutta tällä työmaalla työt etenevät tuntipalkalla.

Lukkarinen on tullut Reijoselle töihin vuonna 2005. Edellinen työnantaja oli jo toimintansa lopettanut Karelian Rakennus Oy.

Reijosella on tällä hetkellä käynnissä Ouneva Groupin hallityömaa Tuupovaarassa, Hammaslahden koulu Joensuussa ja Scanpole Oy:n Höljäkän kyllästämön laajennus.

– Näiden lisäksi meillä on Porvoossa puukerrostalotyömaa, mutta se ei työllistä meiltä kuin muutaman miehen, Lukkarinen sanoo.

Lukkarinen toimii työmaiden heittomiehenä, mikä sopii myös luottamusmiehen työnkuvaan hyvin. Suvantokadun työmaalla on kymmenkunta Reijosen omaa miestä. Aliurakoitsijoiden työntekijöitä on saman verran.

– Ajattelen niin, että pienten lasten vanhempien on parempi olla tällaisella lähityömaalla. Itselläni lapset ovat jo aikuisia ja minun on helpompi lähteä pitemmälle reissuhommiin.

Lukkarisen on helppo hypätä tuttujen työkavereiden työremmiin millä työmaalla hyvänsä. Samalla luottamusmiehen tehtävät hoituvat kuin itsestään. Lukkarisella on nyt meneillään 3. luottamusmiespesti.

– Meillä oli viime kerralla vaalit, mikä on hyvä asia.

Tulevan tes-kierroksen kuvioista ei työkavereiden kanssa ole vielä keskusteltu, mutta ruokarahan verollisuuden poistaminen on talonrakennuksen tessin vanha kiistakysymys.

– Siitä lähtee veroina kolmasosa.

Ruokarahan verottomuus on jo saatu esimerkiksi talontekniikan tessiin ja Sähköliiton tesseihin.

Toisena korjauskohtana kahvitaukokeskustelussa nousi esille sosiaalitilojen vaatekaappien pienuus. Tuplakaapissa siviilivetimet säilyisivät puhtaampina, kun työvaatteille olisi oma tilat.

Lisää liksaa ja hikiseen

Sekatyömies Jani Jaatinen vääntää Suvantokadun työmaalla raudoitteita Joen Rakennustyö Oy:n palkkalistoilla.

– Olen ollut töissä muun muassa Lemminkäisellä, Rakennustoimisto K. Tervo Oy:llä ja Kiinteistökehitys Laakkonen Oy:llä.

Viisikymppiselle Jaatiselle muut Joensuun seudun rakennusfirmat ovat tulleet tutuiksi aliurakoinnin kautta. Jaatinen tekee kaikenlaisia rakennustöitä, joten sekatyömiehen titteli on aivan kohdillaan.

– Olen ollut töissä Joen Rakennustyö Oy:ssä reilut 6 vuotta. Yllättävän hyvin hommia riittänyt. Haittapuolena aliurakoitsijan töissä on se, että lähtö työmaalta voi tulla nopeastikin, Jaatinen viittaa työvoimatarpeen mukaiseen vaihtuvuuteen.

Sekatyömiehen mielestä tessin tärkein parannuskohde on palkkojen korotus.

– Eläminen maksaa koko ajan enemmän, Jaatinen muistuttaa.

Erityisesti työttömän elämä kallistuu jatkossa. Jaatinen laskee, että syyskuun muutosten jälkeen ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan alenee 20 prosenttia.

– Se merkitsee satojen eurojen menetystä kuukaudessa.

Työttömyysturvan heikentyminen lisää paineita palkankorotuksiin, sillä työttömyysjaksoihin on jatkossa varauduttava omilla säästöillä.

Maakunnan ainoa gryndikerrostalo

Suvantokatu 21:n rakennusurakan ensimmäisen vaiheen budjetti on 13 miljoonaa euroa, josta asuntorakentamisen osuus on 7,5 miljoonaa euroa ja 1 000-neliöisen S-marketin sekä pysäköintihallin osuus 5,5 miljoonaa euroa. Asunnoista on myymättä enää 7 kappaletta.

– Tämä taitaa olla ainoa gryndikohde, joka on Pohjois-Karjalassa käynnissä, Rakennustoimisto Eero Reijosen toimitusjohtaja Jarmo Hämäläinen toteaa.

Hämäläisen mukaan rakennusyhtiön tase ja hyvin käyntiin lähtenyt ensimmäisen kerrostalon ennakkomyynti mahdollistivat rakennushankkeen aloittamisen.

– Tämä hanke pitää saada ensin maaliin ennen kuin harkitsemme seuraavan kerrostalon rakentamisen aloittamista.

Hämäläinen uskoo, että seuraavan kerrostalon rakentaminen lähtee liikkeelle ensi vuoden aikana. Maakuntien keskuskaupungit hyötyvät maakunnan sisäisestä muuttoliikkeestä. Hämäläisen mukaan lähitulevaisuudessa keskustan liepeillä omakotitalossa asuvat eläkeläiset ovat merkittävä ostajaryhmä.  

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Larabe Oy:n työmaa Kirkkonummen Masalassa oli toukokuun lopulla 2 kerrostalon urakan osalta loppusuoralla.

– Nostamme juuri viimeistä kiveä. Olemme vuoron perään tehneet molempia taloja rinnakkain, Larabe Oy:n työsuojeluvaltuutettu, alamies Hannu Puustinen toteaa.

Seuraava työmaa on Järvenpäässä, jonne Larabe tekee pari 7-kerroksista kerrostaloa.

– Ne ovat ontelolaattatyömaita.

Puustinen kehuu koko työporukkaa. Erityiskiitokset saa Havatorin nosturikuski Jari Turpeinen.

– Hyvä kuski vaikuttaa paljon työntekoon. Silloin ei tarvitse kiroilla niin paljon, että päähän koskee illalla.

– Oikein hyvä kuski, rauhallinen ja taitava, runkorakentaja Axu Raitamaa jatkaa kehuja.

Larabella tehdään kaikki mahdolliset työt urakalla. Omia työntekijöitä on 15 henkeä, mikä riittää 2 työmaan pyörittämiseen yhtä aikaa.

– Joskus urakka menee paremmin, joskus huonommin, Raitamaa kertoo.

Raitamaa on tullut Laraben leipiin vajaat 5 vuotta sitten. Aikaisempi työpaikka oli PKR Groupissa

– Olen tehnyt runkotöitä 13 vuotta. Olen tehnyt kaikkia työvaiheita.

Eläkkeelle vasta 75-vuotiaana

Hannu Puustinen täyttää syksyllä 74 vuotta.

– Olen ollut alamiehenä pitkään, jo 20 vuotta, Puustinen laskee.

Alamiehen työ on liikkuvaa.

– Päivän aikana tulee otettua yli 15 000 askelta. Paikallaan ei tarvitse olla. Tälläkin työmaalla oli 5 fakkia käytössä.

Puustinen aikoo olla töissä 75-vuotiaaksi asti.

– Eläkkeellä olosta ei tulisi mitään. Täällä on hyvä porukka, joiden kanssa on mukava tehdä töitä. Minä suorastaan nautin työnteosta.

Työnteon herkkua Puustinen on maistellut lapsuudesta lähtien. Kotitilalla Vehmersalmella työntekoon harjaannuttiin heti kuin vain kynnelle kykeni. Puustinen teki savottaa hevosmiehenä jo ennen armeijaa.

– Silloin oli kovia talvia eivätkä työvaatteet ja -kengät olleet sellaisia kuin nykyään.

Puustinen ei osaa lomallakaan olla paikallaan. Kesämökillä Vehmersalmella on kaikenlaista puuhaa. Viime vuosina Puustinen on pitänyt pitempiä lomia. 

– Pidin viimeksi kesällä 4 kuukautta kesälomaa. Tein risusavottaa ja halkoja. Veljeni, joka oli kotitilan isäntänä, on menehtynyt, joten tein myös tilan töitä.

Vehmersalmella ei ole kuitenkaan riittänyt tarpeeksi tekemistä, sillä Puustinen on käynyt kahtena kesänä saneeraamassa Kuopiossa kerrostaloja Juhin Rakennus Oy:n työmailla.

Rakennustyöt Puustinen aloitti vuonna 1974 Rakennusliike Matti Rinttilä Oy:n leivissä Kuopiossa. Etelä-Suomeen Puustinen muutti vuonna 1989. Rakennusala on muuttunut parempaan suuntaan etenkin työturvallisuuden osalta.

– Oli se hurjaa, kun esimerkiksi kattotöissä ei ollut mitään kaiteita. Työturvallisuutta valvotaan nykyään paremmin. Aikaisemmin työmailla tuhrattiin viinan kanssa. Sitä ei enää tapahdu.

Puustisella on työtapaturmien takia leikattu sekä polvi että olkapää.

Pitkästä työurastaan huolimatta Puustinen on ensimmäistä kauttaan työsuojeluvaltuutettuna ja varaluottamusmiehenä.

– Tämä on helppoa työtä, kun Piitulainen hoitaa kaikki asiat kunnolla. Vaihdamme parhaillaan talvivaatteita kesäisempiin. Vanhat työvaatteet lähtevät pestäväksi ja korjattavaksi.

Laraben toimitusjohtaja Juha Piitulainen saa melkoiset kehut työntekijöiltään. Palkkaus on kohdillaan, turvavarusteet ovat kunnossa ja työnjohdolla on asiallinen ote. Piitulaiseen Puustinen tutustui 1980-luvun puolivälissä Neuvosto-Virossa Muugan sataman rakennustyömaan raudoitushommissa.

Sopuvaaleilla luottamusmieheksi

Puoli vuotta sitten pääluottamusmieheksi valittu urakkaporukan nokkamies Jani Thil on parhaillaan vanhempainvapaalla.

– Meillä oli vaalit, mutta olin ainoa ehdokas. Ei tarvinnut hirveästi taistella luottamusmiespaikasta, Thil hymähtää.

Thil on ollut Laraben palkkalistoilla 5 vuotta. Edellinen työnantaja oli jo konkurssin tehnyt ME-perustukset Oy.

Luottamusmiehen pesti on leppoisa, sillä asiat ovat kunnossa ja järjestäytymisaste hipoo 100:a prosenttia.

– Sen verran myyntipuheita joutuu pitämään ja muistuttamaan, että Rakennusliitto on työntekijän puolella.

Jäsenmaksun suuruus on eniten kritiikkiä aiheuttava tekijä.

– Puhumalla olen kuitenkin saanut kaikki pysymään jäseninä.

Thil tykkää tehdä töitä urakalla.

– Se on sekä pääurakoitsijan että aliurakoitsijan etu, kun homma toimii hyvin työmaalla.

Nokkamiehenä Thil tasapainoilee hyvän palkkatason ja yrityksen pärjäämisen kanssa. Tähän asti molemmat ovat onnistuneet Laraben työmailla.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Kun takuukorjaaja soittaa asukkaan ovikelloa, hyvä supliikki auttaa korjauskeikan onnistumisessa.  Juha Seittosella on puheenlahjat kunnossa, sillä hän on porilaisuudestaan huolimatta evakkokylän ja karjalaismummon kasvattama. Seittonen on ollut YIT:n kirjoilla 5 vuotta.

– Tein yrittäjänä maalarin hommia kymmenkunta vuotta. Paras opinahjo timpurin hommiin on se, että asuu vuonna 1952 rakennetussa rintamamiestalossa, Seittonen kuvaa.

Seitosella on pohjilla maalarin ammattikouluopinnot, mutta amiksen jälkeen oli muita kiireitä. 1980-luvun alusta lähtien porilainen Dingo-yhtye työllisti rumpalia pitkän tovin. Lopulta bändi hajosi ja Seittonen päätyi helsinkiläiseen musiikkiliikkeeseen rumpumyyjäksi.

Pojalleen rumpuja ostamaan tullut rakennusyrittäjä houkutteli Seittosen ensin satunnaisiin keikkatöihin ja lopulta töitä oli niin paljon, että hän pisti oman firman pystyyn. Vuonna 2008 iski maailmanlaajuinen pankkikriisi ja rakentaminen loppui kuin seinään.

– Jäin vähän tyhjän päälle. Mietin, että mitä nyt. Vaimo muistutti, että onhan sinulla ne lähihoitajan pahvit takataskussa.

Pienen epäröinnin jälkeen Seittonen haki sote-alan töitä. Työpaikkoja oli tarjolla valittavaksi asti. Seittonen työskenteli ensin Helsingin kaupungin Maunulan kotihoidossa 4 vuotta. Sen päälle yksityisessä sote-firman kouluttajana vajaat 3 vuotta.

– Palasin sen jälkeen takaisin kotihoitoon, mutta työ oli muuttunut sellaiseksi hullunmyllyksi mitä se tänä päivänä on.

Seittoselle sysättiin liian paljon vastuuta.

– Saatoin olla ainoa pistosluvallinen hoitaja iltavuorossa. Illalla  saattoi olla 20 kotikäyntiä diabeetikon luona. Siinä lopulta alkoi miettimään, onko antanut oikean insuliininannoksen oikealle ihmiselle. Vaikka niiden mummojen kanssa oli hauskaa tehdä töitä, oli pakko lopettaa.

Seittonen kokeili vielä sote-alan hommia yhden kesän Kymenlaaksossa. Suunnitelmat muuttuivat, kun tuttu mestari YIT:ltä soitti ja kysyi kiinnostaisiko vastuukorjaushommat.

Toisen asunto, korjaajan työmaa

Vaikka Seittosella ei ollut varsinaista työkokemusta pienkorjauksesta, aikaisempi työura loi hyvät pohjat takuukorjausten tekoon. Vastuukorjaajat ovat tärkeä lenkki YIT:n maineenhallinnassa.

– Olen oppinut, kuinka toisen kotiin mennään, koska se on samalla minun työmaani. Osaan säilyttää harmonian näiden välillä. Osaan myydä itseni siinä langanohuessa tilanteessa.

Välillä asukkaan kanssa ei kuitenkaan oikein päästä puheväleihin ja sopimaan asioista jouhevasti. YIT:n mestarit tulevat tässä vaiheessa neuvottelemaan ja takuukorjaukset etenevät jälleen yhden asunnon verran eteenpäin.

– Tällaisia tilanteita on aika vähän. Pääosa asukkaista on erittäin mukavia.

YIT:n työntekijä on aina paikalla myös silloin, kun vastuukorjaus kuuluu aliurakoitsijalle. Se tuo välillä lisäjenkaa asiakaspalveluun. Urakoitsijan työntekijät työskentelevät yleensä työmaalla, jossa ei ole asukkaita. Läppä saattaa olla liian roisia ulkopuolisten kuultavaksi tai asunnon suojaus voi unohtua, jolloin Seittonen viheltää pelin poikki ja kertaa porukalle käytöstapoja.

– Me YIT:n takuukorjaajat olemme iskunvaimentimena asukkaan ja urakoitsijoiden välillä.

Seittonen on tehnyt Kuninkaantammessa takuukorjauksia viime syksystä lähtien. YIT:n takuukorjaajia on alueella yhteensä 3 työparia.

– Asuntoon ei saa mennä yksin.

Kuivumishalkeamat ovat yleisin korjauskohde. Seittoselle lankeaa yleensä kuivuneiden akryylimaalien siistiminen ynnä muut maalaushommat.

– Sen lisäksi on jonkin verran ovien ja ikkunoiden säätöä. Jonkin verran tehdään pieniä laatoitushommia, mutta niitä tekevät aliurakoitsijatkin.

Aikaisemmin Seittonen teki 10-vuotiskorjauksia.

– Ne ovat yleensä isompia korjauksia. Niihin tarvitaan nostureita ja telineitä.

Isommissa korjauskohteissa kokeneemman työparin opastuksesta on ollut suurta apua.

Silmätippoja vanhukselle kittausten välissä

Seittonen on huomannut, että kaikesta rakennusalan ulkopuolisesta työkokemuksesta on hyötyä.

– Olin tekemässä asunnossa halkeamakorjausta. Asukas oli huolissaan ja kysyi, tuleeko korjauksesta paljon pölyä?

Seittonen kertoi vanhalle herralle, että työpari käyttää imuria koko ajan kohteessa, jotta pölyhaitat minimoidaan mahdollisimman vähäisiksi. Paljastui, että vanhan herran puoliso on juuri menossa kaihileikkaukseen. He pelkäsivät, että pöly kulkeutuisi verkkokalvolle ja hankaloittaisi leikkauskohdan paranemista.

Seittonen sai työparinsa kanssa alustavat kittaukset tehtyä ja sopivat pariskunnan kanssa seuraavan päivän aikatauluista. Paljastui, että vanhalla rouvalla oli myös huoli siitä, kuinka osaavatko he annostella leikkauksen jälkeisiä silmätippoja oikein.

– Mitäs, jos tulen aamulla kello 8 ja laitan ensimmäiset tipat ja opetan miehesi samalla tippojen laittoon. Minulla on tuhansien kertojen kokemus tippojen laitosta, Seittonen ehdotti rouvalle.

Rouva rauhoittui ja suostui hoitoratkaisuun.

– Seuraavana aamuna aviomies kertoi, että rouva oli koko ajan puhunut lääkärille, että hänellä on hoitaja kotona tippojen antamista varten. Kävin antamassa vielä päivätipatkin. Siitä tuli itsellekin oikein hyvä fiilis.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Hirrenveistäjä Kimmo Vuorijärven mielestä hirsirakentamista pidetään aivan turhaan tekijälleen raskaana rakennustapana.

– Tässä ei tarvitse paljoakaan nostella. Gyproc-levykin painaa, jos sitä joutuu siirtelemään.

Hirsien nostot sujuvat vanhan tukkiauton nosturilla ja hirsien nosteluun suunnitellulla kouralla.

– Tämä on vaihtelevaa työtä, eikä joudu konttailemaan.

– Teemme kaiken pukkien päällä, ylhäällä telineillä emme tee mitään, hirrenveistäjä Heikki Alaraatikka jatkaa.

Vuorijärvi ja Alaraatikka tekevät hirsirakennuksia rovaniemeläisellä teollisuusalueella. Vuorijärvellä on reilun 25 vuoden yhtämittainen kokemus hirsirakentamista. Vieläkin käytössä oleva koirankoppi oli ensimmäinen Vuorijärven pystyttämä hirsirakennus.

Alaraatikka on aiemmin tehnyt tavallisia omakotitaloja.

– Olen harrastanut hirsirakennustöitä 1980-luvun lopulta. Tämän porukan kanssa olen tehnyt töitä 6 vuotta, Alaraatikka kertoo.

Vuorijärvellä ja Alaraatikalla on parhaillaan työn alla omakotitalon hirsirunko. Talo pystytetään Simoon merenrannan tuntumaan.

– Rakennuttaja meinaa laittaa komean talon piiloon tekemällä ulkovuorauksen päälle, Vuorijärvi harmittelee puolitosissaan.

– Omistaja arvelee, että rannassa tuulee niin kovaa ja vettä tulee vaakasuorassa. Talo kestää seuraavat 300 vuotta, kun katto on ehjä.

Alaraatikan ja Vuorijärven hirsitaloissa ei käytetä muoveja tai liimoja. Lopputulos on perinteinen hirsirakennus.

Väljempi aikataulu, parempi lopputulos

Hirsitalon tilaajilla on yleensä väljemmät aikataulut. Talon ostajalla on ymmärrystä sille, että hosumalla ei synny kestävää rakennusta.

– Ennen ei ollut kiirettä, talon rakentamiseen saattoi olla vuosikin aikaa. Nyt tuntuu siltä, että huomenna pitäisi olla valmista, Vuorijärvi sanoo.

Vuorijärvi arvioi, että Simon omakotitalon rungon tekoon menee Rovaniemellä 5 viikkoa.

– Pystytyksessä menee 3–4 normaalia työpäivää, mutta reissuhommissa se usein kutistuu kahteen, Alaraatikka sanoo.

Pitkää päivää tehdään jo siksi, että kuljetuksessa käytettävällä tukkirekalla ja nostoja tekevällä kuljettajalla on jo kiire seuraavalle keikalle.

Isoon, 130 neliömetrin omakotitaloon uppoaa lähes 900 metriä pelkkahirttä.

– Hukkahirttä tulee vähän. Pystymme käyttämään kaikki yli 75-senttiset hirrenpalat hyödyksi, Alaraatikka laskee.

Perinteisen hirsitalon suunnitteluun kykeneviä arkkitehtejä on, mutta he ovat harvinaisempia ammattimiehiä.

– Piirustukset eivät ole niin vikaan piirrettyjä, etteikö niistä saisi korjaamalla kunnollisia, Vuorijärvi toteaa.

Piirustukset voidaan tehdä myös rungon pystyttämisen jälkeen, kuten Simon omakotitalon kohdalla tehdään.

Julkiset hirsirakennukset lisäsivät kysyntää

Ounaspuu Oy on urakkaporukan hirsitoimittaja. Paksumman pelkkahirren osalta saatavuus on heikentynyt parin viime vuoden aikana. Kunnollinen tukkipuu kasvaa hitaasti, kelohonka on hävinnyt lähes kokonaan.

– Etelässä olisi isompaakin puuta, mutta se on sitä nopeakasvuisempaa, Vuorijärvi moittii nuoren puun pehmeyttä.

Vuorijärven ja Alaraatikan ei ole tarvinnut mainostaa osaamistaan. Töitä on tullut tarjolle sopivassa tahdissa. Hirsitalon hankkijoiden tietotoimisto tuo ostajat paikalle.

Vuonna 2015 valmistunut Pudasjärven hirsitalokampus vauhditti hirsirakentamista selvästi. Perinteinen hirsi nousi arvoonsa, kun maailman suurin hirsirakennus nousi otsikoihin.

– Kun Suomessa ruvettiin tekemään julkisia rakennuksia hirrestä, myös omakotitaloja alettiin rakentaa enemmän. Sitä ennen hirsirakentaminen oli painottunut loma-asuntoihin.

Tontilla syntyy niin omakotitaloja, huviloita kuin saunojakin. Tilaajia on ympäri Suomea. Yksi Vuorijärven suurimmista rakennushankkeista pystytettiin Rymättylään. Talo oli myynnissä muutama vuosi sitten 1,75 miljoonan euron hintaan.

Joulumuorin talo Rovaniemellä on suurin hirsitalo, minkä teossa Alaraatikka ja Vuorijärvi ovat olleet mukana. Taloprojektissa työskenteli 5 veistäjää. Rakennuksen pinta-ala on 360 neliömetriä, tornin huippu keikkuu reilun 10 metrin korkeudessa. Hirsiä tarvittiin 4,5 kilometrin edestä.

– Tuntuu, että nyt on vähän hiljentynyt, Vuorijärvi miettii.

Kaksikolla on töitä jouluun asti. Näin vuodenvaihteessa tehdään vähän lyhyempää päivää.

– Maaliskuun puolivälistä alkaa hyvät rakennuskelit. Nyt on 2 pimeää vastakkain, Alaraatikka kuvaa.

Mistä seuraavat hirrenveistäjät?

Moottorisaha on hirsirakentajan perustyökalu. Hieman yllättäen sahanterää ei tarvitse olla jatkuvasti teroittamassa.

– Teroitusväli on helposti pari viikkoa. Puu on talvella otettuna puhdasta, siinä ei ole hiekkaa, Alaraatikka sanoo.

Hirret kuljetetaan sahalta hyvin suojattuna työmaalle.

– Silloin, kun Venäjältä tuotiin keloa, sitä kuljetettiin pitkiä matkoja tavallisella tukkirekalla hiekkateitä pitkin. Silloin saattoi aamuhämärissä lentää vähän kipinöitä. Sahaa teroittaa lähes joka tankillisen jälkeen, Vuorijärvi vertaa.

Hirsirakentajille ei ole ilmaantunut jatkajia, eikä alalle ole koulutusta. Vuorijärvi epäilee, että maaseudun tyhjenemisellä on osuutta asiaan.

– Maatilat ovat nykyään harvassa. Siellä oppi tekemään kaikenlaista.

Alaraatikka on huomannut, että metsureilla on hyvät lähtökohdat kehittyä hirrenveistäjäksi moottorisahan käytön osaamisen ansiosta.

Kivijärvi ja Alaraatikka eivät pääse puutöistä eroon vapaa-ajallakaan. Molemmat harrastavat lappilaisten jokiveneiden tekoa ja korjaamista.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen