Uudisrakentaminen arkistot - Rakennusliitto

70 hehtaarin rakennustontti

Kemijoen suistossa Metsä Fibren vanha sellutehdas korvataan uudella biotuotetehtaalla.

Metsä Fibren Kemin työmaalla on reilut 800 työmaakoppia.

Biotuotetehdastyömaan yhteyshenkilö Mika Vuoti on työskennellyt reilun vuoden verran Pajusaaressa.

– Tulin tänne sapattivapaalta. Olen ollut Raahen terästehtaalla töissä 30 vuotta, siitä pääluottamusmiehenä 14 vuotta.

Vuoti on myös Teollisuusliiton hallituksen jäsen. Terästehtaan luottamusmiehen työ poikkeaa merkittävästi suuren rakennustyömaan yhteyshenkilön työstä.

– Täällä on monia erilaisia työehtosopimuksia. Se lisää valvonnan tarvetta. Tässä työssä eri ammattiliittojen toimihenkilöt ovat tärkeitä, sillä heiltä saan vastauksia erilaisiin kysymyksiin.

– Täällä on paljon ulkomaalaisia lähetettyjä työntekijöitä, joiden asema on valitettavasti suomalaisia työntekijöitä heikompi.

Mika Vuoti.

Vuotin mukaan osaa suomalaisistakin yrityksistä joutuu ohjeistamaan jatkuvasti. Yhteyshenkilön työtä helpottaa se, että Metsä Group haluaa työmaan pyörivän kaikilta osin kelvollisesti.

– Metsä-Fibrellä on hyvä asenne. He pyrkivät kaitsemaan harmaata taloutta ja he haluavat, että täällä noudatetaan työehtoja. Toivottavasti muut isot yritykset ottavat tästä mallia, eikä yritetä tehdä kaikkea mahdollisimman halvalla.

Pääluottamusmiehen työstä merkittävä osa on taustatietojen hakemista yrityksistä. Työmaalta tulee Vuotille vinkkejä siitä, mihin valvontaa kannattaa kohdentaa.  Tessin alittavat palkat, sunnuntaityökorvaus, ylityökorvaukset ja työaikalakien noudattaminen ovat yleisimmät ongelmat.

– En yleensä joudu puuttumaan työpäivän aikaiseen tauotukseen, vaan työpäivän pituuteen. Tuleeko vuorokausi- ja viikkolepo huomioitua? Tasataanko työtunnit työehtojen mukaisesti?

Vuotin mielestä Rakennusliiton tessit antavat hyvän pohjan työajan valvontaan.

– Rakennusalan tessissä on paremmat määräykset kuin teknologian sopimuksissa asennustyössä. Ne ovat selkeästi väljemmät ja hankalammat valvoa.

Työsuojeluvaltuutettu Ilpo Hiltulan mukaan rakennustöissä lähtöpalkaksi on sovittu 4-palkkaryhmä.

– Tämä on ammattilaisten työtä. Ei voida lähteä siitä, että joku tuosta pyörätieltä haettaisiin tänne hommiin.

Palkkoja on korjattu niin koti- kuin ulkomaisten alihankkijoiden työntekijöille.

Maansiirtoa ja raskaita nostoja

Peabin monitoimimies Kyösti Siekkinen on työskennellyt puoli vuotta Metsä Fibren työmaalla.

– Tällä hetkellä alla on pyöräkone ja teemme muottihommia. Nostohommia on paljon, mutta ajan välillä myös kaivinkonetta.

Kyösti Siekkinen.

Peab rakentaa tehtaan kemikaalivarastoa. Lunta ja tuulta piisasi Kemijoen suistossa viime talvena. Isoimmat valut tehtiin telttojen suojissa. Peabilla on vain 2 omaa työntekijää tällä työmaalla. Työpäivän tauotus sujuu ongelmitta.

– Meillä on pieni kahvikoppi työmaan vieressä.

Havatorin pääluottamusmies, ajoneuvonosturinkuljettaja Veikko Tapiolle biotuotetehdastyömaat ovat tuttuja entuudestaan, sillä hän oli rakentamassa Metsä Fibren Äänekosken biotuotetehdasta reilu 5 vuotta sitten.

Tapio on tullut Kemin Metsä Fibren työmaalle toissatalvena, jolloin tehtiin 105-metrisen tehtaanpiipun pohjaraudoituksia. Jokisuiston maapohja on hyvin pehmeää ennen maansiirtoja.

– Alussa työmaa oli kaivuumonttu täynnä dumppereita. Nyt nostopaikoilla on hyvät sorapedit ja niitä muokataan tarpeen mukaan.

Havatorilla on Kemissä 30 koneyksikköä.

– Havatorilla on täällä 30 henkeä töissä. Kiivaimpaan aikaan syksyllä paikalla on arviolta 50 nosturia.

Torniosta lähtöisin olevan Havatorin paikalliset ajoneuvonosturinkuljettajat eivät riitä, vaan työntekijöitä kierrätetään muista toimipisteistä Kemiin töihin.

– Meillä on kymmenkunta kuljettajaa, jotka ajavat tänne Kemi–Tornio-alueelta. Loput pyörivät rotaatiossa: 2 viikkoa töitä ja viikko vapaata.

Veikko Tapio.

Lauantaisin työmaalla nostoja tehdään puolenkymmenen koneen voimin. Sunnuntaisin nostoja tehdään vaihtelevasti muutamalla nosturilla.

– Iltavuoroa ei tehdä, vaan jatketaan päivää tarvittaessa. Yövuoroja oli perustusvaiheessa ja varmaan myös laiteasennuksissakin.

Joitakin nostoja on pakko tehdä vasta sen jälkeen, kun työmaa on hiljentynyt muulta liikenteeltä. Havatorin asiakasyritysten määrä kasvaa työmaan edetessä laiteasennusta tekeviin firmoihin.

– Toivottavasti saamme selkeyttä merkinnäyttöön, että siellä alhaalla ei ole 8 merkinnäyttäjää näyttämässä eri suuntiin. Se toisi enemmän luottamusta liikkeellelähtöön.

Suurin osa Havatorin kuljettajista pitää tauot säntillisesti ajallaan.

– Pitkien työpäivien, esimerkiksi työaika on kello 7–17.30, tauot pyritään pitämään ajallaan.

Kotimaisten yritysten kanssa taukojen sopiminen on helpompaa.

– Ulkomaiset yritykset pitävät yhden pitkän tauon työpäivän aikana eikä muita taukoja. Teemme istumatyötä, joten olisi välttämätöntä päästä 2 tunnin välein tauolle. Tästä saan keskustella jatkuvasti asiakkaiden kanssa.

Lopputiliketju korvaa lippusiiman

Rakennusliiton toimitsija Ilpo Hiltula vaihtoi työpaikkaa huhtikuussa 2021 Metsä Fibren työmaan työsuojeluvaltuutetuksi.

– Kun aloitimme täällä Mika Vuotin kanssa, tässä oli aava kenttä ja puolet Suomen paalukoneista, Hiltula hahmottaa.

Ilpo Hiltula.

Työmaasta halutaan tehdä niin turvallinen kuin mahdollista.

– Työmaan tapaturmataajuus on työmaan alusta laskien 11,9, mikä on hyvä tulos. Tämä vuoden alusta laskettuna tapaturmataajuus on 10,6. Täällä on sattunut vain yksi vakavampi tapaturma. Siinäkin selvittiin reilun kuukauden sairaslomalla.

Rakennusalan tapaturmataajuus oli viime vuonna 19,4 työpaikkatapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden. Metsä Fibren työmaalla putoamissuojaus ja korkealla työskentelyn turvaratkaisut ovat keskeisellä sijalla.

– Kesäkuussa aloitetaan isot asennusnostot muun muassa haihduttamolla.  Jokainen nostotyökohde rajataan lippusiiman sijaan punavalkoisella lopputiliketjulla ja merkitään kieltokyltillä.

Tänä keväänä työmaalla aloitti vakituisten telinetarkastajien ryhmä.

Työmaalla on kaikille työntekijöille yleisperehdytys ennen työmaalle tuloa. Tämän lisäksi jokainen työnantaja antaa työkohteessa tarvittavan lisäperehdytyksen. Työturvallisuustiimi voi määrätä yrityksille ja työntekijöille lisäkoulutusta tarpeen mukaan.

– Teemme myös omia turvavartteja erilaisista aiheista, esimerkiksi kvartsipölyn hallinnasta tai korkealla työskentelystä. Jokaisessa alihankintafirmassa koulutus on käytävä läpi ja kuitattava se meidän järjestelmäämme.

– Kuka tahansa voi tehdä puhelimella ilmoituksen turvallisuuspuutteesta teehavainto.fi-palveluun. Havainnot käsitellään turvatiimissä ja kohdistetaan se siihen yritykseen, jolle sen korjaaminen kuuluu.

Yleinen TR-mittausluku oli toukokuun puolivälissä Pajusaaressa 95,3. Telinetarkastuksen TR-luku oli 98,3.

– Meillä on ollut reilun kuukauden käytössä siisteysmittari. Yleissiisteyden luku on 95,5.

Työmaalla on tehty 2 kertaa siivoustalkoot koko henkilökunnan voimin.  

– Siihen ovat osallistuneet kaikki työmaajohtajaa myöten. Portilla on jaettu roskasäkkejä ja suojakäsineitä sekä -laseja. Varsinkin lumien sulettua romua ja roinaa riitti.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Urakkahärveli

Työvehkeet väärässä paikassa ja hukassa. Tuomas Auvisen työkaluvaunu korjaa tilanteen.

Tuomas Auvisen kaikki työkalut kulkevat näppärästi mukana työmaalla. Liiketunnistin sytyttää led-valon kaapin sisällä.

Skanskan asennus- ja korjausmies Tuomas Auvinen tympääntyi lopullisesti edellisellä työmaalla.

– Yhteiset työkalut olivat huonokuntoisia ja ne olivat yleensä hukassa. Kaiken lisäksi työmaakontit olivat 400 metrin päässä.

Auvisella on kalustemuotoilijan koulutus ja hän päätti korjata tilanteen työkaluvaunulla. Ideointiin osallistui vastaava mestari Tuomo Pikkusilta. Suunnittelun lähtökohta oli, että materiaalit ovat tuttuja työmaalta. Runko kertopuusta ja seinät 15 millin havuvanerista. Tarveaineet maksoivat vajaat 100 euroa.

– Hifistelin vähän ja maalasin pohjan Miranolilla.

Kaupasta tarvittiin liiketunnistimella pelaava led-valo kaapin sisälle, pyörät kaapin pohjaan ja pätkä kettinkiä vaunun lukitsemista varten. Työkaluvaunuun mahtuvat kaikki urakkaa tekevän rakentajan työkalut. Vaunu toimii myös työtasona.

– Saan tämän tarvittaessa yksin pakettiautoon. Selviän päivän duuneista tällä sisällöllä.

Auvinen suunnitteli vaunun 3D-mallinnuksen avulla.

– Jos minulla olisi puuverstas käytössä, vaunun tekeminen kestäisi reilut puoli päivää.

Nykyisellä työmaalla Auvisella on urakka runkoelementtien aputöistä.

– Se on sellainen sillisalaattiurakka. Tykkään siitä, että tiedän mitä teen työpäivän aikana.

Työkalut löytyvät puolta nopeammin

Työmaalla on tehty myös opinnäytetyötä varaston järjestyksen vaikutuksesta työaikahävikkiin ja ajankäytön tehokkuuteen. Varaston käyttöä on kellotettu 4 työntekijän voimin. Vertailussa on ollut mukana 2 muuta Skanskan työmaata, jossa varaston järjestystä ei ole mietitty tavallista enempää.

Seuraavaksi Tuomas Auvinen aikoo suunnitella työmaan edistymisen mukaan siirrettävän, moduulipohjaisen varaston.

Auvinen on suunnitellut varaston järjestelyt. Varastosta näkee yhdellä silmäyksellä, mitkä tarvikkeet ovat vähissä ja mitä työkaluja puuttuu. Varastossa on liukuovi, mikä helpottaa liikkumista ahtaassa työmaakopissa.

– Kaikki asiat ovat helposti saatavilla. Seinät on varattu työkaluille. Alhaalla on harvemmin käytetyt työkalut. Kaikki terät ovat työpöydän laatikossa.

Aluksi työkavereilla oli totuttelemista uuteen varastoon, mutta nyt tavarat palautuvat jo omille paikoilleen. Varastoon on tehty myös kaappitilaa työntekijöiden omille työkaluille.

– Olen opiskellut jonkin verran palvelumuotoilua. On mielenkiintoista ratkoa sitä, miksi jokin työkalu jää johonkin paikkaan.

Seuraavan varastoratkaisun Auvinen haluaa rakentaa moduuleista.

– Silloin varasto voitaisiin siirtää esimerkiksi pommisuojaan työmaan edetessä. Varasto liikkuisi työntekijöiden mukana.

Metropoliassa opiskelevan työnjohtoharjoittelija Aaro Heikkilän mukaan hyvin järjestelty varasto säästää 50 prosenttia yhteisten työkalujen hakuajasta sekavaan varastoon verrattuna. Heikkilän lopputyö valmistuu lähiaikoina.

– Tutkin myös miten ylimääräinen hakeminen vaikuttaa työmotivaatioon. Tässä pilottihankkeessa työntekijä haki työkaluja 15 minuuttia viikossa. Muualla aikaa kului puoli tuntia viikossa.

Heikkilän mukaan hakuaikojen erot saattavat olla jopa mitattuja suurempia. Mittauksessa mukana olleet työtekijät olivat kertoneet, että työkalujen hakemiseen oli saattanut mennä yli tunti päivässä.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

Poranterät siististi pöytälaatikossa.

Raskas työ vaatii hyvät edut

Yhdessä asiassa alan suunnannäyttäjä Fira on tullut jälkijunassa; työntekijäporukka sai oman pääluottamushenkilön vasta vuoden 2021 keväällä. Hän on mittamies Janne Vanhapelto, joka tuli yritykseen töihin 4 vuotta sitten NCC:ltä.

– Silloin NCC:stä lähti työmaajohtoa Firaan ja minä seurasin perässä, Vanhapelto kertoo.

Vanhapelto edustaa käytännössä yhtä timpuriporukkaa. Muuten työporukat vaihtuvat, sillä Fira teettää suurimman osan rakennustöistä aliurakoitsijoilla. Kun muuten työntekijät vaihtuvat, vaikuttaako se siihen, miten luottamushenkilö otetaan vastaan työmaalla?

– Ihan samanlaista mulkoilua on ollut muissakin paikoissa työmaan alussa, Vanhapelto naureskelee.

Vähän hommia

– Olen ollut nyt vähän yli vuoden luottamushenkilönä ja pakko sanoa, että näin vähällä ei kyllä pääse missään muualla. Ei minulta tule kukaan edes kysymään mitään. Aliurakoitsijatkin ovat niin isoja toimijoita, ettei sieltäkään tule tarpeita, Vanhapelto luonnehtii luottamushenkilön roolia.

Vanhapelto toimii pääkaupunkiseudun alueella mittamiehenä. Työmaista on ollut helppo neuvotella työnantajan kanssa. Hän ehtii varsinaisen työnsä ja luottamustehtäviensä lisäksi usein tekemään muutakin.

– Tällä työmaalla (Vantaan Kivistössä) teen välillä esimerkiksi porrasmuotteja sisääntuloaukkoihin.

Firalla työntekijöiden palkat ovat kohdillaan, eikä eduista voi valittaa.

– Meillä on täällä muun muassa polkupyöräetu, terveysvakuutukset, laaja työterveyshuolto, lounaskortit ja lisäksi olemme kaikki mukana yrityksen tulospalkkiojärjestelmässä. Se motivoi miettimään itsekin säästöä erilaisissa asioissa, on sellainen porkkana takaraivossa, Vanhapelto toteaa.

Teknologia näkyy

Mittamies Janne Vanhapelto on ollut nyt vuoden ajan Firan pääluottamushenkilö.

Huolenpito ulottuu myös työvälineisiin. Mittamiehen työssä tarvitaan monenlaista kalliimmanpuoleista laitetta työn sujuvuuden takaamiseksi. Niistä ei ole tarvinnut neuvotella.

– Kun katselimme, mitä kalustoa tarvitsen, oli minulla vapaat kädet. Täällä mennään teknologian osalta siten, että vähän överimmän mukaan. Minulla on esimerkiksi useampi tietokone erityyppisiä töitä varten.

Yksi koneista on kotona. Vaatiiko yritys tekemään siellä paljon töitä?

– Kotityötä tulee hirveän vähän. Joitain tunteja, ehkä päivän verran kuukauden aikana. Saatan tarkistaa joitain asioita kotona edellisenä iltana.  Työaika joustaa täällä puolin ja toisin.

Yrityksen teknologiavetoisuus näkyy Vanhapellon mukaan muussakin kuin tietotekniikassa.

– Uudisrakennuspuolella käytetään hiukan normaalia enemmän puolivalmisteita ja kokeillaan uutta. Yrityksellä on oma suunnittelukirjasto ja asioita yritetään tuotteistaa ja saada projektien läpimenoaikoja nopeammiksi.

Firan töistä noin 95 prosenttia on myyty ulos. Tarkoittaako se valtavaa määrä vuokratyöntekijöitä ja kevytyrittäjiä?

– Esimerkiksi tällä työmaalla ei ole ollenkaan vuokratyöntekijöitä. Jotkut pienimmät urakat ovat yhden, kahden miehen juttuja, muuten kaikki aliurakoitsijat ovat isompia yrityksiä. Myyrmäen asuntokohteessa taitaa olla yksi vuokratyöntekijä, mutta hän on ollut monta vuotta töissä Firan työmailla.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Helpommin Hakaniemeen, tulevaisuudessa

Kruunusiltojen työmaalla ollaan meren ja kaupunkiliikenteen puristuksessa.

Työmaan yli kurottava Hakaniemen silta puretaan ja korvataan matalammalla sillalla.

Helsingissä Hakaniemen, Merihaan ja Kruunuhaan rannat ovat olleet täynnä järeitä työkoneita ja proomuja, kun Kruunusillat-hanke käynnistyi lokakuussa. Ennen suurten siltatyömaiden aloittamista alueella on vedetty viemäreitä ja hulevesikanavia uusiksi sähköjohtojen ja tietoliikennekaapeleiden sekamelskan selvittelystä puhumattakaan.

Työmaiden läpi puikkelehtii myös autoilijoita, sillä työmaan sisään jää katuyhteys Hakaniemestä Pohjoisrantaan ja Sörnäisten rantatielle. Kaikki autokuskit eivät muista noudattaa 30 kilometrin nopeusrajoitusta. Taksikuskitkin eksyvät välillä työmaapuomien sisäpuolelle.

– Nopeusrajoituksista piittaamattomuus kertoo yleisestä asenteesta liikennesääntöihin, työsuojeluvaltuutettu, liikennejärjestelijä Kimmo Birkavs toteaa.

Birkavs on työskennellyt infrarakentajana YIT:llä vuodesta 2010 lähtien. Sääntöjen noudattamisen vaikeuksiin hän törmäsi myös ennen rakentajan uraansa, sillä Birkavs työskenteli Virossa konstaapelina.

– Olen opiskellut Saksassa ja saanut FBI-koulutusta Yhdysvalloissa, Birkavs valottaa aiempaa työkokemustaan.

Kaikki alueella liikkujat saavat olla tarkkana, sillä työmaa muuttaa koko ajan muotoaan ja ajoreittejään. Välillä asfaltoidaan uusia tienpätkiä ja vanhoja siltarakenteita puretaan. Pahimmaksi pullonkaulaksi liikenteelle on osoittautunut Patentti- ja rekisterihallituksen edusta, mutta Birkavsin mukaan kyseisen korttelin liikennejärjestelyitä on saatu parannettua.

Millitiimin nokkamies

Jos kyse on liikenne- ja työturvallisuudesta, liikennejärjestelijä Kimmo Birkavs tekee töitä naapurinkin tontilla.

YIT:llä Birkavsin ensimmäinen työmaa oli Vuosaaressa.

– Minun oli siellä pakko kokeilla kaikki liikkuvat työkoneet. Opin käyttämään laseria ja lukemaan piirustuksia.

Birkavsista tuli pian Millitiimiksi kutsutun työporukan nokkamies.

– Otimme haasteena voimmeko tehdä putkitukset ja viemäröinnit millilleen. Onnistuimme tekemään työmaan kaikki linjat niin, että heitot jäivät millin sisään.

Millintarkkaa miestä harmittaa se, että infra-alalle on vaikea löytää osaavaa työvoimaa. Nuoria ei oikein tule alalle ja vanhemmat ammattilaiset siirtyvät hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Birkavs ei usko aliurakoinnin edullisuuteen.

– Olen sitä mieltä, että pitäisi tehdä kerralla kunnolla valmiiksi eikä toiseen tai kolmanteen kertaan korjaamalla.

Työsuojeluvaltuutettu joutuu yleensä paimentamaan aliurakoitsijoita enemmän kuin omia työntekijöitä. Kruunusillat-työmaalla on oltu alusta asti tarkkoja suojavarusteiden käytöstä ja oppi on mennyt yleensä hyvin perille. Valppaana on kuitenkin oltava.

– Kerran tällä työmaalla joku hitsasi ilman suojalaseja. Siitä tuli heti sanktio.

Yksittäisiä liukastumisia lukuun ottamatta Kruunusilloilla on vältytty työtapaturmilta.

Ensimmäisen kerran Birkavs valittiin työsuojeluvaltuutetun pestille Raidejokerin työmaalle pari vuotta sitten. Vaalit sujuivat sopuisasti, sillä muita ehdokkaita ei ilmaantunut.

– Olen oppinut työsuojeluvaltuutetun tehtäviin työmailla. Tavoitteenani on lähteä kurssille tulevaisuudessa.

Tärkeimmäksi opinahjokseen Birkavs nostaa E18-moottoritietyömaan. Kruunusillat-työmaalla Birkavs on liikennejärjestelijänä, mikä sopii hyvin yhteen työsuojeluvaltuutetun tehtävien kanssa.

– Käyn joka päivä työmaan läpi. Toimivatko valot, ovatko merkit oikeissa paikoissa.

Hiekoitussepeliä naapurinkin tontille

Birkavs on ollut Kruunusillat-työmaalla 4 kuukautta. Korjattavaa ja parannettavaa riittää jokaiselle päivälle. Haastatteluviikonkin talvikeli näytti Hakaniemen työmaalle pari jekkua. Maanantaina satoi räntää, jonka päälle paukahti vähän pakkasta. Hiekotussepeliä kuluu ja routa hidastaa työntekoa.

– Helsingin kaupunki oli jättänyt Näkinsillan rampin hiekoittamatta. Kävin itse hiekoittamassa, mistä tuli heti sanomista.

Tilanne laukesi, kun Birkavs kertoi olevansa ihan vapaaehtoisesti tekemässä kaupungille kuuluvia töitä. Kaiken kaikkiaan työsuojeluvaltuutetun kannattaa olla oma-aloitteinen ja tehdä tarvittavia suojaustöitä vastuurajoista välittämättä.

Birakvsin mukaan työmaa on edennyt hyvin aikataulussaan. Töitä tehdään näillä näkymin vuoteen 2026 asti. Tällä hetkellä Kruunusiltojen työmailla työskentelee reilut 100 henkeä.

– Joudumme välillä tekemään yötöitä. Yleensä pystymme lopettamaan viimeistään kello 18.

Teksti: Jukka Nissinen Kuvat: Kimmo Brandt

Työmaan paikalla lainehti 1900-luvun alussa merenlahti. Täyttöaines on Helsinki-moreenia eli kaikenlaista jätetavaraa vuosikymmenten takaa. Aluetta on jouduttu paaluttamaan raskaasti.

Arena on valmis, talonrakennus jatkuu

Kova kolmikko Juhani Ruonakoski (vas.), Sanna Virtanen ja Matti Malander on tehnyt töitä Tampereen kannen ja Arenan työmaalla melkein kaksi vuotta.

Yksi Suomen kohutuimmista rakennuskohteista, Tampereen Arena, komeilee uutuuttaan kiiltävänä Tampereen ydinkeskustassa. Sen sijainti on peräti otollinen: Arenan alla kulkee Tampere-Helsinki junarata, linja-autoasema on parin sadan metrin päässä ja ratikkalinjakin menee melkein ohitse.

Rakennusliiton Tampereen toimisto sijaitsi vuosikymmenet lähes Arenan seinänaapurissa, Sorinkadulla. Siellä pitää yhä majaa liiton suurin osasto, ”kymppi”.

Kun Rakentaja vieraili työmaalla, pantiin Arenaa kiihkeästi avajaiskuntoon. Tamperelaisessa jääkiekossa alkaa uusi aikakausi, kun Tappara ja Ilves jättävät legendaarisen Hakametsän – tamperelaisittain ”Hakamettän” – hallin ja siirtyvät pelaamaan Arenalla.

Ensi keväänä Arena isännöi jääkiekon MM-kisoja.

Rakentaja käväisi työmaalla ja kysyi kolmen Rakennusliiton jäsenen mietteitä uuden urheilu- ja tapahtumakeskuksen avajaisjuhlan aattona.

”Mahtava kokemus” ja ”työ kuin työ”

– Tämä on ollut aivan mahtava kokemus. Tunnen, että olen saanut olla mukana historiallisessa projektissa. Tällaista ei elämässä pääse ehkä koskaan enää kokemaan, ihastelee rakennuslogistiikkaa koordinoiva Sanna Virtanen.

– Olen 61-vuotias ja nähnyt monenlaisia työmaita, mutta kyllä tämä on yksi mieleen jäävimmistä. Työ on tietysti työtä, mutta on ollut hienoa nähdä parin vuoden aikana, miten kokonaisuus on syntynyt, säestää työsuojeluvaltuutettu Matti Malander.

Kolmas haastateltava Juhana Ruonakoski ei kuitenkaan lähde hypetykseen mukaan:

– Minusta tuntuu, että tämä on vain yksi työmaa muiden joukossa. Kun vielä olen ollut pääasiassa perehdyttämistehtävissä, niin en voi edes sanoa, että minun kädenjälkeni jäisi tähän millään tavalla. Olen oppinut täällä paljon uutta, mutta odotan jo siirtoa uudelle työmaalle ja sen mukanaan tuomia haasteita.

Eteläkannen päälle rakentuvista kerrostaloista toinen on jo valmistunut, mutta toista tehdään vielä täyttä päätä. Parhaimmillaan työmaalla on ollut noin 700 työntekijää, mutta nyt määrä on pudonnut 300:een. Kun eteläinen kansi rakennuksineen on valmis, siirrytään tekemään pohjoista kantta, lähemmäs rautatieasemaa. Sen päälle tulee vielä 3 kerrostaloa.

Paksu kansi

Kerrostaloja ja Arenaa kannatteleva kansi on rakennettu rautatien päälle. Se on paksu ja luja, koska heppoinen rakenne ei pystyisi kantamaan valtavia rakennusmassoja.

– Siinä on rautaa aivan jumalattomasti. Voi olla, että rautaa on enemmän kuin betonia, Matti Malander siunailee.

Ts-valtuutettu Malander on tehnyt työmaalle paljon turvallisuutta edistäviä rakenteita, kuten aitoja, aukkosuojia ja kaiteita.

– Aina kun olen nähnyt turvallisuuspuutteita, olen yrittänyt korjata niitä.

Malanderin ponnisteluista huolimatta työmaalla on sattunut muutama työtapaturma.

– Ne ovat olleet ikäviä juttuja, mutta kun verrataan tapaturmia valtavaan työntekijämäärään, niin ei tämä ehkä sittenkään ole ollut mikään kovin vaarallinen työmaa.

Isoimman turvallisuusongelman ovat muodostaneet suuret korkeuserot.

– Kun Arenan katsomoita ei ollut vielä asennettu, oli lehtereiltä aika hurja pudotus alas. Kaiteita on pitänyt tehdä paljon. Toinen ikävä asia on ollut koronaepidemia. Täällä on pyörinyt muutamia tartuntaryöpsähdyksiä ja kerran on järjestetty oikein iso joukkotestauskin, Malander kertoo.

Juhana Ruonakosken titteli on turvallisuustyöntekijä, mutta tällä työmaalla hän on ollut pääasiassa perehdyttämistehtävissä.

– Ennen työmaalle saapumista työntekijä suorittaa verkossa pääurakoitsijan eli SRV:n oman yleisperehdytyksen, jonka kieliversiot ovat viro, englanti, latvia, puola, suomi, ruotsi ja venäjä. Verkossa suoritettavan työmaaperehdytyksen kieliversioita ovat suomi, englanti, viro ja venäjä.

Perehdyttämisessä vieraat kielet ovat tarpeen, koska ulkomaalaisten osuus työntekijämäärästä on peräti neljännes.

Tavaraliikenteessä on ollut järjestämistä

Kansi ja Arena on mahdutettu pienelle tontille aivan Tampereen vilkasliikenteisessä keskustassa. Kun runko valmistui, ei tavaraliikenteelle jäänyt paljon tilaa. Logistiikalle tämä on asettanut aivan erityisiä vaatimuksia.

– Tavarantoimittajat eivät aina noudata sovittuja aikatauluja. Siitä seuraa väistämättä ongelmia, logistiikasta huolehtiva Sanna Virtanen huokaa.

Virtasen toinen tehtävä on toimia rakennussiivoojien esinaisena.

– Meillä on enimmillään ollut 13 siivoojaa. Nyt heitä on enää 3, Virtanen laskee marraskuun lopussa.

– Kun olen nyt ollut siivoajien kanssa tekemisissä, olen huomannut, kuinka tärkeää työtä he tekevät. Työmaan turvallisuus ja yleinen viihtyvyys riippuvat paljon heidän panoksestaan.

Kukaan Rakentajan haastattelemasta kolmikosta ei tunnustaudu jääkiekon ylimmäksi ystäväksi. Kaikki lupaavat kuitenkin ”jossain vaiheessa” tulla jonkun pelinkin katsomaan.

Kolmikon asenne tiivistyy Matti Malanderin diplomaattiseen tunnustukseen:

– Kun minulta Tampereella kysytään, olenko Tapparan vai Ilveksen kannattaja, vastaan yleensä, että en kummankaan. Kannatan Rauman Lukkoa.

Arenan 3D-mallinnos. Kuva: SRV

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen

Urakalla tienestissä

Urakkatyö on hyvä tapa parantaa oman työn mielekkyyttä.

Miia Keskikallio (vas.) ja Piia Kariniemi etsivät työmaan piirustuksista seuraavaa maalauskohdetta.

Oululaisessa HT-Maalaus Oy:ssä kaikki työntekijät tekevät töistään urakalla mahdollisimman paljon.

– Siirryimme reilu vuosi sitten tekemään lähes kaiken urakalla, maalari Miia Keskikallio sanoo.

Alkuun urakan teko jännitti, mutta hyvin nopeasti parempi palkka ja sujuvampi töiden järjestely vei voiton. Paluu tuntitöihin ei kiinnosta. Yrityksessä urakat hinnoitellaan maalausalan tessin mukaisesti.

Piia Kariniemi ja Keskikallio ovat olleet HT-Maalauksen palkkalistoilla 3,5 vuotta. Molemmat ovat olleet alalla vuodesta 2011 lähtien. Firmassa on 2 omistajan lisäksi 10 maalaria. Yritykseen on tullut 2 uutta työntekijää tämän vuoden aikana.

– Paras työpaikka ja parhaat työkaverit tähän mennessä, Kariniemi ja Keskikallio kehuvat.

Hyvästä työporukasta kertoo se, että työparit vaihtelevat kohteen mukaan ja kaikilta sujuu urakanteko mallikkaasti. Kariniemi ja Keskikallio ovat identtisiä kaksosia, joten urakan työnjaosta ei tarvitse edes keskustella.

– Tiedämme puhumattakin tasan tarkkaan mitä toinen tekee, Keskikallio toteaa.

Kaksoset ovat tehneet etenkin omakotitalojen maalausurakoita työparina.

Urakkalaskennan alkeet ammattikouluun

Ammattikoulussa urakanlaskentaa ei opetettu lainkaan, mutta erikoisammattitutkintoon kuuluivat myös urakanteon perusteet, Kariniemi sanoo.

– Olisi hyvä, että urakanlaskennasta olisi kurssi ammattikoulussakin, jotta nuoret tajuaisivat sen mahdollisuudet.

Hyvä urakka lähtee siitä, että maalari pääsee tutustumaan työkohteeseen, tekemään laskelmat ja tilaamaan tarvittavat materiaalit työmaalle. Urakat ovat niin lyhytkestoisia, että välipohjia ei makseta.

Haastatteluhetkellä Kariniemi ja Keskikallio remppasivat Oulussa Pekurin kortteliin Ikealle suunnittelustudiota tuntitöinä. Tilassa ei ollut tarpeeksi suuria yhtenäisiä pintoja maalattavaksi ja remontin takia työmaalla on koko ajan muuta porukkaa.

– Urakasta on välillä mukava rauhoittua tuntitöihin, Kariniemi ja Keskikallio sanovat.

Seuraavaan tessiin Kariniemi ja Keskikallio haluaisivat paremmat pykälät raskauteen ja äitiyteen liittyvissä asioissa. Esimerkiksi lapsen sairauteen liittyvien operaatioiden käynneistä tessissä ei ole mainintaa.

– Näihin kysymyksiin on jouduttu kaivamaan vastauksia suoraan lainsäädännöstä, Rakennusliiton Oulun aluetoimitsija Mika Yli-Suvanto kertoo.

Yli-Suvanto löysi tulkinnan, että ne ovat lainmukaisia palkallisia vapaita. Maalausalalle tulee yhä enemmän töihin naisia. Tästä syystä alan tessi on edelläkävijän asemassa rakennusalan naistyöntekijöiden pulmakysymysten ratkaisemisessa.

Urakka lähti paalutuksesta

Rave Rakennus Oy:n oululaisella kerrostalotyömaalla Jyrki Alamikkelän urakkaporukka on ollut paikalla alusta lähtien.

Urakkaporukka on kerroksenteon vaarallisimmassa vaiheessa, sillä kaiteita vasta asennetaan ontelolaattakentälle. Asennustöissä ovat Toivo Tuppurainen (vas.) ja Olli Heikkinen.

– Ensimmäisenä valoimme teräspaalut täyteen ja teimme sitten paaluanturat, Alamikkelä sanoo.

Eteläisen Heinäpään maapohja on erittäin pehmeää. Alamikkelän mukaan teräspaalut upposivat ensimmäiset 6 metriä kuin tyhjään olisi painanut. Pommisuojan päälle on nyt nostettu 3 kerrosta ja 5 kerrosta odottaa vielä vuoroaan.

– Meillä on nyt tässä runkourakka. Kerros nousee 8 päivässä. Näillä näkymin teemme myös väliseinät ja alakatot.

Alakattotöiden jälkeen urakka on yleensä katkaistava, sillä työnteko muuttuu pirstaleisemaksi. Pienempiä urakoita voi sopia muun muassa listoituksesta sekä ovi- ja ikkuna-asennuksista.

– Kerrokset toistavat itseään kakkosesta seiskaan. Kahdeksas kerros on vähän hulppeampi. En erityisemmin tykkää kerrostalojen tekemisestä, sillä yhden kerroksen jälkeen alkaa se sama kaava, Alamikkelä toteaa.

Toistolla saadaan kuitenkin turhat työliikkeet minimoitua ja tuottavuus nostettua huippuunsa. Urakkaan kuuluvia töitä pitää myös olla sen verran edessä, että seuraavaan työvaiheeseen voi siirtyä saumattomasti. Näillä eväillä pääsee nostamaan keskituntiansiota.

Työn järkeistämisellä ja kehittämisellä pääsee paremmalle ansiotasolle, mutta urakkatyö vaatii myös hyvätahtista työntekoa. Alamikkelä muistuttaa, ettei kroppaa kannata repiä hajalle työnteolla. Sen on kestettävä eläkeikään asti.

Toivo Tuppurainen on ollut oppi-isäni urakanteossa ja nokkamiehen työssä. Ensimmäinen yhteinen urakka meillä oli vuonna 2007. Alkuun olin opissa ja sihteerinä. Viime vuodet olen ollut nokkamiehenä. Topi on yhä tukena ja me mietimme urakoita yhdessä.

Alamikkelä huolehtii yhteydenpidosta urakoitsijaan ja neuvotteluistakin pääasiassa yksin. Toivo Tuppurainen osallistuu myös välillä urakkaneuvotteluihin.

– Se on helpompaa, kun on kahdet aivot käytössä. Topille on vuosikymmenten varrelta kertynyt sellainen hintatietoisuus, että ratkaisuja tulee kuin apteekin hyllyltä. Itse joudun kaivamaan niitä enemmän papereista.

7 urakkamiestä

Työkunnan kokonaisvahvuus on 7 henkeä, mutta yksi jäsenistä ei pysty tällä hetkellä työskentelemään urakalla lonkkaleikkauksen takia.

– Meidän porukassamme on aika hyvä ikärakenne. Topi on täyttänyt jo 60 vuotta. Itse olen 46-vuotias, samoin Voitto Manninen. Sen lisäksi meillä on pari kolmekymppistä Henri Kaiponen ja Olli Heikkinen.

Urakkaporukan nuorin on kirvesmies Antti Tuppurainen.

– Aloitin oppisopimuskoulutuksen lokakuun alussa. On tässä vielä hommaa.

Antti Tuppurainen on kuulunut urakkaporukkaan jo 5 vuotta.

– Antilla on vankka kokemus rakentamisesta. Tarkka ja jämpti kaveri, joka tekee töitä järjestelmällisesti ja kerralla valmiiksi. Sillä se raha tehdään, Alamikkelä kehaisee.

Tuleeko Antista Topin ja Jyrkin työn jatkaja nokkamiehenä 10 vuoden päästä?

– En tiedä vielä. Aika haastavalta se näyttää, mutta kyllä se on mahdollista.

Alamikkelällä on rakennusalan työkokemusta 25 vuotta ja nokkamiehen pestistä 14 vuotta, mutta vieläkin tulee vastaan uutta. Kiinnostus urakantekoon lähti jo mittakirvesmiesajoilta. Mittamiehen työtahti sidottiin urakkaan ja se näkyi myös tilinauhassa.

– Urakassa pääsee vaikuttamaan omaan tekemiseensä. Samalla kaikki turha nillittäminen työajoista ja muusta loppuu. Kun homma etenee, aikataulussa pysytään ja jälki on kunnollista, on sama, milloin töissä kuljetaan.

Kta sama, prosentti eri

Urakkaporukan nuorin tienaa 80 prosenttia urakan keskituntiansiosta. Toivo Tuppuraisen ja Jyrki Alamikkelän ansio on kiinnitetty 105 prosenttiin kta:sta. Muille maksetaan 100 prosentin kta:ta.

– Otamme Topin kanssa jonkin verran enemmän paperitöiden ja muun omalla ajalla tuumaamisen takia, Alamikkelä perustelee.

Urakanlaskennan vaatima aika vaihtelee paljon työmaan ja yrityksen mukaan.

– Pahimmassa tapauksessa joutuu itse massoittelemaan ja se vie paljon aikaa ennen kuin pystyy tekemään tarjouksen. Isoilla yrityksillä on yleensä massalistat ja yksikköhinnat valmiina. Tällaisessa kerrostalokohteessa se on helppoa. Laskee yhden kerroksen, kertoo sen kerrosmäärällä ja lisää kellarin omana laskelmana.

Päätöksenteko urakkaan lähtemisestä sujuu demokraattisesti. Kaikilla on sananvaltaa siihen, otetaanko urakka vai odotetaanko vielä parempaa tarjousta.

– Olemme joutuneet välillä hajaantumaan eri työmaille. Etenkin korona-aikaan olemme työskennelleet erillään.

Nokkamiehen työnkuvaan kuuluu kaikki mahdollinen urakoitsijan yhteydenpidosta apumiehen töihin. Pienessä porukassa kaikki tekevät kaikkia työvaiheita sujuvasti.

– Työtehtäviä pyritään myös vaihtamaan, ettei tekeminen mene liian yksitoikkoiseksi. Nuoremmat saavat samalla kokemusta.

Ennen urakkaporukan vetämistä ja lasten syntymää Alamikkelä oli Rakennusliiton mittamiestyöryhmässä. Siikarantakin ehti tulla tutuksi työnantajan kustantaman mittamieskoulutuksen ansiosta.

– Teen mittaukset ja naputtelen merkit perässä tulevalle muottiporukalle. Esimerkiksi tänään olen merkitsemässä väliseiniä ja asentamassa rankaa paikalle. Olen palveluammatissa ja mahdollistamassa sen, että kaikilla hommat rullaavat eteenpäin.

Toholla tehdään töitä touhottamatta

Vedeneristäjien työtilanne on tällä hetkellä kausivaihtelusta huolimatta hyvällä tolalla.

Vedeneristyksessä näpit eivät jäädy talvikelissäkään.

Kerabitin bitumieristäjä Jussi Sihto on tehnyt alan töitä vakituisesti vuodesta 1999 lähtien.

– Sitä ennen olin muutamaan otteeseen kesätöissä. Karttusen Timo  pyysi vuonna 1996 apumieheksi tekemään Espoonlahden jäähallin kattoa. Siinä kohteessa työskenneltiin puolitoista kuukautta.

Nykyisin Sihdon oppi-isä Timo Karttunen on Kerabitin pääluottamusmies.

Vedeneristys kuuluu ammattiopinnoissa talorakennustutkinnon piiriin. Vedeneristystä voi opiskella erillisillä kursseilla. Sihto on oppinut alan niksit ammattimiesten opastamana.

– Vedeneristyksen oppii toisten työtä ja selostusta seuraamalla, Sihto toteaa.

Ensimmäiset omat työsuoritukset kannattaa tehdä rauhallisesti. Kukaan ei ole mestari ensimmäisen työkeikan jälkeen, mutta ammattitaito karttuu töitä tekemällä.

– Olen itse opettanut muutamia nuoria vedeneristyksen tekoon. Näytän yhden esimerkkisuorituksen ja annan kaverin tehdä heti perässä. Seuraan vieressä työskentelyä, sillä laatu on tässä työssä tärkeää. Vedeneristyksen perusteet oppii kyllä nopeasti.

Kerabitillä on jatkuva haku uusista tekijöistä. Vanhemmat työntekijät lähtevät eläkkeelle ja yrityksellä olisi myös kasvuhaluja.

– Vedeneristys on kausiluontoista työtä. Talvella on hiljaisempaa, kesällä mennään lujempaa. Kerabitin Helsingin piirin noin 100 työntekijästä suunnilleen 20 henkeä on jonkin aikaa lomautettuna, Sihto selventää.

Yrityksen lomautustahti on harvempi koko Rakennusliiton lomautustilastoihin verrattuna. Vuosittain joka kolmas Rakennusalan työttömyyskassan jäsen on lomautettuna. Sihdolle lomautuslappu on työuran aikana lyöty kouraan vain yhden ainoan kerran. 

– Teemme pääkaupunkiseudulla etupäässä uudisrakentamista. Pisin työmatka on ollut Riihimäelle, mutta töitä on riittänyt hyvin pääkaupunkiseudulla.

Kattoja ja pihakansia

Yksi mieleenpainuvammista työmaista on ollut Espoon Leppävaaraan rakennetun Panorama Towerin kattotyömaa 73 metrin korkeudessa.

– Teimme kaikki katot työparin kanssa.

Keikkaan kuuluivat myös kirvesmiestyöt, räystäiden teko, papuvalut ja kermityöt. Laajaa osaamista Sihto tarvitsi etenkin Helsingin keskustan pihakansien saneeraustöissä. Niitä Sihto teki 10 vuotta.

Alkuun Sihdon työhaalarissa luki Lemminkäinen. Teksti muuttui Kerabitiksi vuoden 2011 yritysoston myötä.

– Olin alueyksikön varaluottamusmiehenä lähes firmaan tulostani lähtien. Sitten edellinen luottamusmies lähti opiskelemaan muuntokoulutuksen kautta mestariksi. Minä jäin suoraan varamiehen pestiltä luottamusmieheksi syksyllä 2018. Pestiä jatkettiin seuraavissa vaaleissa.

Sihto on samalla myös alueyksikön työsuojeluvaltuutettu. Liiton luottamushenkilökoulutus istuu hyvin myös erikoisalan ammattilaisille. Vedeneristysalan tessin tuntemusta on omasta takaa ja lakineuvoja on saanut tarvittaessa Rakennusliitosta.  

Alalle tulee parhaillaan uusia työkohteita, kuten viherkattoja, jotka vaativat uusien työmenetelmien opiskelua. Samalla mietitään uuden työtavan hinnoittelua, sillä Kerabitillä tehdään paljon urakalla.

– Tessistä puuttuu tällä hetkellä hinnoittelu muun muassa viherkattorakentamiselle ja höyrysulun alle tulevan vanerin asennukselle ponttilaudan päälle.

Mikä on pikimiehen optimipituus?

Urakalla tekeminen sopii Sihdolle, koska ansioihinsa voi itse vaikuttaa. Alan töistä yli puolet tehdään urakalla ja keskituntiansio on hyvällä tasolla rakennusalan palkkatilastoissa.

Urakkatyö vähentää myös mestareiden työpaineita.

– Mestarit tilaavat työmaalle alkuun tarvittavan materiaalin. Sen jälkeen laskemme ja ilmoitamme itse mitä työmaalle tarvitaan. Mestareilla on niin paljon muuta duunia ja paperihommia. Työmaa kannattaa itse hoitaa niin, ettei tavara pääse loppumaan, Sihto näkee omatoimisuudessa molemminpuolista hyötyä.

Vaikka vedeneristystöissä pyritään vähentämään työn kuormittavuutta nostimien käytöllä, työ vaatii hyvää kuntoa ja ketteryyttä.

– Vanhemmilla asentajilla on selkä- ja liikuntaelinongelmia. Ergonomiaa pitää miettiä, miten liikkuu ja toimii. Lihaksia kannattaa lämmitellä, Sihto muistuttaa työn huonoista puolista.

Kerabitilla on oma katehuopatehdas Lohjalla. Asentajien työtä on esimerkiksi helpotettu keventämällä sokkelieristyksissä käytettävää bitumihuopaa korvaamalla hiekka fleece-kankaalla. Kermin neliöpaino keveni materiaalivaihdoksen jälkeen. Samalla rullan pituus on pudotettu 10 metristä 7 metriin.

– Se on kätevä koko sokkelin eristämisessä. Normimittainen, 178-senttinen pikimieheksi optimoitu asentaja vetää tasan 3 palaa sokkeliin.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Jussi Sihdon mukaan bitumieristäjän työn hyviä puolia ovat itsenäisyys ja urakkapalkkaus.

Terveistä materiaaleista ja talotekniikan osaamisesta hyvä oppimisympäristö

Ylivieskan kaksikerroksisiin koulurakennuksiin on rakennettu yläpohjaan erityiset talotekniikan käytävät. Kuva Taanilasta.

Ylivieska saa kaksi uutta koulua tulevaksi syksyksi Skanskan ja Caverionin yhteishankkeena. Työmailla paiskii noin 65 rakentajaa, Taanilassa 35 ja Jokirannassa 30.

Skanska vastaa rakennustekniikasta ja sen suunnittelusta sekä toimii pääurakoitsijana. Caverion puolestaan vastaa talotekniikan kokonaistoteutuksesta suunnitteluineen ja hoitaa kunnossapitoon liittyvät tehtävät 20 vuoden ylläpitojakson ajan.

Skanskan alueluottamushenkilö Jani Mikkonen on itse töissä Ainolanpihan kerrostalotyömaalla Oulussa, mutta on käynyt useasti piipahtamassa Ylivieskassa. Hänen luottamushenkilövastuulleen kuuluu Skanskan Lapin ja Oulun seudun työmaat.

– Ylivieskassa on Skanskalle uusia motivoituneita työntekijöitä, ja työt luistavat hyvin. Koulut ovat isoja kohteita paikkakunnan ja alueen näkökulmasta. Elinkaarihanke merkitsee myös sitä, että rakentamisen laatuun panostetaan.

Mikkonen arvioi, että lähitulevaisuudessa asuntotuotanto saattaa hidastua. Koronan vaikutukset voivat näkyä tässä pienellä viiveellä.

– Se on sanottava, että Skanskalla on otettu pandemia vakavasti ja panostettu koronarajoituksiin. Esimerkiksi jos perheenjäsen käy testissä, Skanskan työntekijä odottaa kotona siihen asti, että tulos saadaan selville.

Ylivieskan jedit

Vastaava työnjohtaja Martti Siika-aho Taanilan koulutyömaalta sanoo, että elinkaarimalli on hyvä tapa toteuttaa kouluja, sillä hankkeeseen varataan riittävästi aikaa ja rakennus ehditään myös koekäyttää perusteellisesti ennen opetuksen alkamista.

– Rakenteellisesti kouluissa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Ulkoseinät ovat betonia, runko koostuu betonielementeistä ja paikallavaletuista seinistä, puuta on kattorakenteissa. Rakennuksen pohja jouduttiin paaluttamaan savisen maaperän takia.

Sellainen hienous rakennuksiin liittyy, että niissä on korkea koneellisesti tuulettuva alapohja. Pihojen pohjatyöt on tehty, pintatyöt jatkuvat kun talvi on ohi. Sisätyöt ovat parhaillaan käynnissä, ja ne ovat jo pitkällä.

Työsuojeluvaltuutettu, kirvesmies Mikko Kokko on menossa jatkamaan holkkien valamista lattioihin: ensin tehdään massa ja sen jälkeen valetaan paikat tuleville salin tolpille.

– Parasta näissä hommissa on töiden monipuolisuus, saa tehdä laidasta laitaan töitä. Haastavimpia kohtia ovat erilaisten liitosten teot. Pitää olla yhtä kuvien kanssa, jedimestari Kokko muotoilee.

– Ei kuvien lukeminen silti mitään rakettitiedettä ole. Ja tarvittaessa voi kysyä joltain vanhemmalta timpuriltä, mikä olisi hyvä tapa edetä.

Kokko miettii, että kirvesmiehen työt vaativat kolmiulotteista hahmotuskykyä ja sitä, että osaa soveltaa teoriaa käytäntöön.

– Toki alku-uralla jokaiselle pitää taata oppimisen mahdollisuus. Minullekin aikanaan koulun jälkeen näytettiin kädestä pitäen asioita ja niin osaaminen karttui.

Tekniikkakäytävät

Ylivieskan kaksikerroksisiin koulurakennuksiin on rakennettu yläpohjaan erityiset talotekniikan käytävät IV-linjoille. Tällä on suora vaikutus paitsi rakentamiseen niin, että alakattoihin ei tarvitse rakentaa suurta määrää kanavia, myös huoltoon, kun huoltotyöt voidaan tehdä koulutyötä häiritsemättä.

Hankekehityspäällikkö Teemu Liehu Caverionilta sanoo, että elinkaarimallin etuna kouluissa on hyvät ja ajantasaiset olosuhteet oppimiseen.

– Kouluille tulee tarkasti ohjattava tekniikka, jota voidaan säätää käyttötarpeen mukaan. Koulut ovat malliesimerkkejä nykyaikaisesta oppimis- ja oheiskäyttöympäristöstä, jossa digitaalisuuden ja tiedonhallinnan yhteensovittaminen toteutuu.

Liehun mukaan taloteknisesti optimaalinen koulurakennus olisi kuin Rubikin kuutio. Ylivieskaan syntyy kuitenkin kaksi ”kukkaa”, joissa rakennus levittyy keskusaukion ympärille.

– Kerroskorkeus olisi järkevää tehdä korkeammaksi kuin nykyisin tehdään, sillä se helpottaa talotekniikan toimivuutta ja tuo säästöjä. Osin pystyimme Ylivieskassa vähentämään tilanahtautta yläpohjan konehuoneilla.

Hyvästä paremmaksi

Tarkoitus on, että palvelujakson aikana käyttäjäkokemuksesta kerätään koko ajan tietoa, ja sen perusteella voidaan tehdä säätöjä, jotta ympäristö on paras mahdollinen oppimiseen.

– Tuotekehitys ei siis saa loppua rakennuksen luovutusvaiheessa. Olemme paikalla koko palvelujakson ajan. Tuomme samalla nykyaikaiset raportointimenetelmät päätöksien tueksi, Liehu muotoilee.

– Kun digitaalinen toiminnanohjausjärjestelmä toimii, saadaan joka vuosi säästöä rakennuksen elinkaaren ajalta, minkä lisäksi mahdollistuu koulun tärkein tehtävä eli oppiminen.

Oppimisympäristössä toteutuu esimerkiksi turvallinen kampuksella kaikkialla toimiva verkkoyhteys, joka voidaan yhdistää kaikkiin laitteisiin. Kulku tiloihin helpottuu, kun ovissa on henkilötunnistin, joka aukaisee ovet esimerkiksi siivoojille.

– Myös jokaisella lampulla on osoite, eli valaistustekniikkaa voidaan ohjata myös etänä. Siivoojalle syttyy automaattisesti siivoukseen sopivat valot, kun taas opettajat saavat heille sovitetun valaistuksen toiminnan mukaan.

Toteutuksen osalta Liehu sanoo Ylivieskan olevan malliesimerkki yhteistyöstä.

– Olemme saaneet tehdä hyvää yhteistyötä unelmatiimin kanssa, johon kuuluu niin Skanska kuin tilaajan edustajat.

Puhdasta ja paikallista

Sisällä Taanilassa loppusiivooja Johanna Prittinen on tekemässä P1:stä varten tarkastusta.

– Muutama kohta pitää korjata, esimerkiksi katon poikkikiskojen pölyttömyys pitää varmistaa ja folioputket pyyhkiä.

Prittinen vaihtoi rakennustyöhön hoitoalalta.

– On ollut mukava tehdä töitä ilman, että siihen liittyy asiakkaiden ohjausta. Toisaalta P1-siivous on haasteellista, ja samalla pitää löytää toiminnallinen yhtenäisyys, niin että kaikki ymmärtävät puhtauden merkityksen.

Ulkona kirvesmiehet Antti Polso ja Arto Ahokas lyövät levyä seinään. Ahokkaan mielestä kirpakka 19 asteen pakkanen on parempi kuin märkä keli.

– Haastavinta näin isolla työmaalla on työvaiheiden ennakointi, hän sanoo.

Välillä mestareita muistutetaan esimerkiksi koolinkitavaran loppumisuhasta. Molemmat ammattilaiset kulkevat Ylivieskan työmaalle Toholammilta, jonne on 45 kilometriä suuntaansa.

Miksi valitsitte alun perin rakennusalan?

– Rakennusmiehet ovat kovia jätkiä, Polso lataa ja nauraa päälle.

Ja mehän tiedämme jo paikallisista jedivoimista. Ahokas taas arvostaa monipuolista työnkuvaa, mikä motivoi.

– Pystytin ennen Skanskaa elementtitaloja. Homma kesti kerrallaan viikon tai kaksi. Nyt saa tehdä monipuolisemmin töitä.

Materiaalit ja vaatimukset

Koululle rakennetaan kansainväliset mitat täyttävä liikuntahalli. Ylivieskassa ollaan intohimoisia futsal-pelaajia, ja hallissa voidaan järjestää sarjapelejä iltaisin, kun rakennus ei ole koulukäytössä.

Työmaan ollessa käynnissä liikuntahallia on voitu käyttää kuivana materiaalien säilytyspaikkana. Pääpaino on kuitenkin ollut täsmätoimituksissa, jolloin materiaaleja ei jouduta pitämään työmaalla pitkiä aikoja.

Koulutyömailla on kunnianhimoinen neljän tähden RTS-luokitustavoite. Martti Siika-ahon mukaan sen eteen pitää tehdä töitä.

– Ympäristövaatimuksia on paljon enemmän kuin kahden tähden luokassa. Pitää osata ottaa ympäristövaatimukset huomioon kokonaisvaltaisesti koko hankkeen ajan ja koko rakennusketjussa.

– Käytännössä luokitustavoite merkitsee dokumenttien tekemistä ja vaatimustasoon pääsyn osoittamista esimerkiksi materiaalien oikeasta käsittelystä. Mutta nämä menevät aika hyvin käsi kädessä Kuivaketju10-järjestelmän vaatimusten kanssa.

Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä

Pasila laajenee pohjoiseen

Rakentamista radan varressa.

Pasilaa jatketaan Helsingissä pohjoiseen. Entisen Maaliikennekeskuksen alueella NCC:llä on työn alla 4 vierekkäistä kerrostalotyömaata.

– Olen ollut täällä töissä vähän yli vuoden verran. Tulin jo anturavaiheessa työmaalle, Postimiehen ja Kuriirin työmaiden yhteysmies Timo Hautamäki laskee.

– Tulin juuri ennen pääsiäistä tänne, Postiljoonin ja Kustinpolun työmaiden yhteysmies Jari Matilainen jatkaa.

NCC urakoi Pohjois-Pasilassa vuoden 2022 syyskuulle asti.

Maaliikennekeskuksen alue on kallioista. Naapurityömailla räjäytellään vielä. Kerrostalojen perustukset on tehty anturakumien päälle, sillä Helsingin kaupunki suunnittelee raitiovaunulinjan jatkamista alueelle.

Tänä syksynä aloitettiin raitiotien rakentaminen Länsi-Pasilan ja tulevan Pohjois-Pasilan väliin jäävään Ilmalaan asti. Linjan 9 päätepysäkin pitäisi olla käytössä vuonna 2021. Raitsikan saapumisesta Pohjois-Pasilaan ei ole vielä tarkempia suunnitelmia.

Parkkipaikkoja on vielä tarpeeksi. Liikennejärjestelyt muuttuvat koko ajan uudella asuinalueella.

– Reitit ovat muuttuneet jo 3 kertaa puolen vuoden aikana, Matilainen toteaa.

NCC:n työmailla on tällä hetkellä lähes 200 työntekijää. Väkeä tulee lisää, kun varsinaiset sisätyöt saadaan käyntiin. NCC:n omia työntekijöitä on 20.

Luottamus parempi

Matilainen on ollut NCC:n kirjoilla pysyvästi vuodesta 2007 lähtien.

– Olen kotoisin Jyväskylästä, jossa kävin ammattikouluni. Ennen armeijaan menoa sain työpestin NCC:ltä. Muutin Turkuun vuonna 2007 ja kävin kysymässä töitä työmaalta. Pääsin töihin lokakuussa 2007. Turusta muutin Espooseen kesällä 2008. Sain jatkaa pääkaupunkiseudulla NCC:n palkkalistoilla.

– Ensimmäiset hyvä kokemukset NCC:stä työnantajana saivat tulemaan uudestaan. Työtilanne on ollut hyvä. Uusi työmaa on alkanut sopivasti edellisen loputtua. Työkaverit ja työnjohtajat ovat tulleet tutuiksi.

Jari Matilainen: luottamus helpottaa työntekoa.

Hautamäki muistaa NCC:lle tulopäivänsä tarkalleen juuri tulleiden lomalistojen ansiosta: 1.6.2012.

Matilainen tekee töitä runkoporukan tahdissa. Työviihtyvyyden kannalta iso tekijä on molemminpuolinen luottamus. Matilainen tietää mitä töitä seuraavaksi mestalla tehdään ja mestari tietää, että hommat tehdään niin kuin pitääkin.

– Välillä joku työnjohtajista käy kysymässä ehdinkö tekemään jonkin homman välissä. Ystävällisellä puheella saa paljon aikaan, Matilainen sanoo.

Matilainen tekee tuntitöitä, mutta joistakin työvaiheista maksetaan suoritusrahaa. Hautamäelle tulee ylimääräinen korvaus ovien sulkemisesta työpäivän päätteeksi.

– Edellisestä Tapiolan työmaasta ei pysty pistämään paremmaksi. Viime vuonna tuli laki vastaan: ylityötunteja ei voinut tehdä enempää.

Molemmat ovat sitä mieltä, että palkan lisistä työajoista pystyy neuvottelemaan työmailla. Jousto toimii molempiin suuntiin, ylitöihin jäädään tarvittaessa.

– Se on molemminpuolista venymistä. Jos jokin tehtävä vaatii ylitöihin jäämistä, se tehdään, jos ei ole omia menoja. Vastaavasti vapaata ja pekkasia voi pitää tarvittaessa, Matilainen sanoo.

– Olen monesti jäänyt perjantaina ylitöihin, koska se vähentää maanantain kiireitä. Se on jo todettu, että betonivalun tilaaminen perjantaiksi on huono idea, Hautamäki kiteyttää.

– Se myöhästyy aina. Muillakin työmailla valetaan yleensä samaan aikaan. Valupäivä on kiireinen kaikille, Matilainen komppaa.

Yhteysmiehen helppo valinta

Matilainen oli yhteysmiehenä ensimmäisen kerran vuonna 2011.

– Moni ei halua yhteysmieheksi työmaalla. Yleensä he osoittavat Jaria sormella: Jarihan voisi olla yhteysmies. Soraääniä ei ole valinnoista kuulunut.

Hautamäki oli edellisellä pitkäaikaisella työmaalla Tapiolassa yhteysmiehenä.

– Se on yksi tapa vaikuttaa työsuojeluun. Tykkään haasteista ja miettiä, mikä on paras tapa tehdä jokin työvaihe turvallisesti. TR-kierroksella näkee ne puutteet, joita seuraavaksi on korjaamassa.

NCC:n pääluottamusmies Pauli Haapiainen kiertää työmaat kerran kuukaudessa, jotta mittaukset pysyvät tasalaatuisina.

Koronapandemia on kiertänyt NCC:n Pohjois-Pasilan työmaat kaukaa. Korona lopetti perinteiset työmaan aamujumppatuokiot, koska kokoontuminen samaan paikkaan ei ole fiksua.

– Tulemme porrastetusti työmaalle, samoin tauot on porrastettu, Matilainen sanoo.

Varotoimenpiteitä on tehty tarpeen mukaan. Desinfiointipullojen ohi ei pysty kävelemään sisätiloihin.

– Siivooja käy joka päivä sosiaalitiloissa, Matilainen sanoo.

Sosiaalitilojen siivous on ulkoistettu, mutta työmaalla on NCC:n omat rakennussiivoojat.

– Joka työmaalla on huomattu, että omat siivoojat pitävät hyvin yllä yleistä siisteyttä. Työmaa muuttuu koko ajan, Hautamäki toteaa.

– Jokainen työntekijä siivoaa omat roskansa, mutta pölynhallinta jää rakennussiivoojan tehtäväksi, Matilainen muistuttaa.

Timo Hautamäki: yhteysmiehellä on sopivasti haasteita.

Säilytystiloista puutetta

Etenkin betonityövaiheessa työvaatteiden säilytystilaa ei ole koskaan riittävästi.

– Tessiin pitäisi saada parempi kirjaus vaatekaapeista. Kaikilla pitäisi olla käytössään 2 kaappia, toinen betonin ryvettämille työvaatteille. Siviilikamat pitää nyt tunkea pikkuiseen ylälokeroon, Hautamäki.

Tuleviin tes-neuvotteluihin Hautamäki lähettää tasakorotusterveiset.

– Korotuksen tulee olla euromääräinen. Prosenttipohjaisesta korotukset hyötyvät enemmän kovapalkkaiset työntekijät, Hautamäki muistuttaa.

Pohjois-Pasila

Maaliikennekeskuksen ja Postin lajittelukeskuksen paikalle rakennetaan nauhakaupunkimaista jatketta työn alla olevalle Keski-Pasilalle ja Ilmalalle.

Asuntorakentaminen alkoi viime vuonna entisen Maaliikennekeskuksen alueelta Postipuistosta. Helsingin kaupungin suunnitelmien mukaan Pohjois-Pasilan asukasluku kasvaa yli 12 000 henkeen. Seuraavaksi rakentaminen siirtyy Ilmalan aseman ympäristöön. Viimeisenä rakennetaan Postin lajittelukeskuksen alue 2030-luvulla.

Tällä hetkellä Postipuiston alueella urakoivat muun muassa Evälahti Uusimaa, Fira,

EKE Rakennus, Skanska, Bonava, NCC, U-H Rakennus ja Luja.