Hyvä yhteistyö ja työnantajan vahva rooli tekee rakentamisesta turvallista.

Laptin Oulun Sairaalanrinteen työsuojeluvaltuutettu ja yhteysmies Antti Mikkonen on työskennellyt lähes 3 vuotta samalla kerrostalotyömaalla. Ennen työmaapestiään Mikkonen tutustui mestaan työsuojeluvaltuutettuna jo Dosentti-talon perustusvaiheessa.

Lopullisesti Mikkonen siirtyi työmaalle Dosentin 4. kerroksen nostovaiheessa. Nyt Tohtori-kerrostalossa tehdään viimeistelyjä ja viimeisen Professori-talon runko on lähes valmis. Tontilla riittää töitä vielä vuoden verran.

Ensimmäisen talon asukkaat morjenstavat vanhasta muistista tuttua rakentajaa.

– Teimme ensimmäiseen tornitaloon lopputarkastuksen viimeisiä fiksauksia. Jos teet asiat vakuuttavasti niin kuin pitääkin, sinuun luotetaan, Mikkonen toteaa.

Luottamus antaa myös vapautta omaan työhön. Laptin työmailla työskentely on hyvin pitkälle itseohjautuvaa. Monipuolinen osaaminen tekee työstä mielenkiintoista

– Ennakoikaa ja kehittäkää itseänne. On mukava osata ja kehittyä omassa työssään. On myös mielekkäämpää tehdä erilaisia hommia kuin sitä yhtä ja samaa vuodesta toiseen.

TR-pisteitä reilut 97

Mikkonen on ollut lähes 10 vuotta Laptin palkkalistoilla.

– Alkuun olin määräaikaisella työsopimuksella, kun entinen työnantaja, Hirsiykköset Oy lomautti minut.

Hirsirakentamisen suhdanteet eivät kuitenkaan korjaantuneet ja Mikkonen siirtyi Laptille vakituiseksi työntekijäksi. Työsuojeluvaltuutetun pestissä Mikkonen on ollut vuodesta 2015 lähtien. Ensiksi työmaan tsv, vuonna 2016 yrityksen työsuojeluvaltuutetuksi, sitten aluetyösuojeluvaltuutettuna organisaatiomuutosten takia ja nyt Laptin Oulun Sairaalanrinteen työmaan työsuojeluvaltuutettuna.

– Meillä on kohta tulossa täyteen 400 tapaturmatonta päivää tällä työmaalla. Meillä palkitaan 100 päivää kakkukahveilla, 200 ja 300 päivää palkittiin lounaalla. Riittääkö lounas enää 400 päivän kohdalla, Mikkonen kyselee ilkikurisesti.

Tärkein palkinto on se, että jokaisen työpäivän jälkeen kaikki ovat lähteneet terveinä kotiin. Työmaalla on tällä hetkellä päivittäin keskimäärin 40 henkeä töissä. Mikkosen mukaan on tärkeää, että työturvallisuutta arvostetaan yrityksen ja työmaan johdossa. Tsv:n työsarka on silloin huomattavasti kevyempi.

– TR-mittaukset ovat paukkuneet 97 pisteen paremmalla puolella myös ulkopuolisilla mittaajilla. Muutama vuosi sitten meille tuli uutuutena työturvallisuushavainnot. Kaikki voivat ladata applikaation ja tehdä negatiivisia tai positiivisia havaintoja. Tieto menee työturvallisuuspäällikölle asti. Täkynä havaintojen teolle on alueelliset lahjakorttiarvonnat.

Vuonna 2021 rakennusalan tapaturmataajuus oli 59 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohti. Laptin valtakunnallinen tapaturmataajuus on reilut 5 eli alle 9 prosenttia alan yleisestä tasosta.

– Kun aloitin työsuojeluvaltuutettuna, lukema oli 41. En ota kehitystä omaan piikkiini, vaan se kertoo koko yrityksen asenteesta.

Pohjois-Suomen Laptin työmailla kaikkiin nostoihin on oltava alamieskoulutuksen saanut tekijä. Torninosturikuskin on helppo tunnistaa heidät ylhäältä, sillä kaikilla koulutuksen läpikäyneillä on erikoisteippaus kypärässä.

Uutta työsuojelutietoa tulee jatkuvasti

Työsuojeluvaltuutetun tehtäviin ei ole tunkua. Mikkosellekin on ollut vaikea saada varavaltuutettua.

– Jos puuttuu oikeisiin asioihin ja edistää työntekijöiden työturvallisuutta ja olosuhteita, kyllä se palkitaan jossain vaiheessa. Työmaan valtuutetun tukena ovat alueelliset työsuojeluvaltuutetut. He tuovat tietoa työmaalle, silloin pysytään paremmin kartalla.

Mikkonen kehuu tuoretta alueyksikön työsuojeluvaltuutettua Anni Koivukangasta sekä pääluottamusmies Kauko Kaistoa hyvästä yhteistyöstä.

– Käymme TR-mittaukset läpi aina työmaapalavereissa, Koivukangas kertoo.

Suurin yllätys Koivukankaalle työsuojeluvaltuutetun tehtävissä on ollut tarvittavan tiedon määrä.

– Olen oppinut valtavasti uutta ja todennäköisesti tulen oppimaan vielä lisää. Se on ollut mielenkiintoista.

Alueyksikön työsuojeluvaltuutettu kiersi viime vuonna paljon työmaita.

– Meillä oli työmaiden turvallisuuskilpailu ja kiersin kaikki työmaat 2 kuukauden välein, Koivukangas toteaa.

Koivukankaan mukaan työsuojeluvaltuutettuja pyritään saamaan koolle koulutustilaisuuksiin turvapuistoon, jotta kaikilla olisi samat kriteerit muun muassa TR-mittauksissa.

– Koko ajan pitää kouluttautua, sillä säännöt ja tilanteet muuttuvat. Kartalla pitää olla, Mikkonen muistuttaa.

Harrastukset auttavat Mikkosta jaksamaan myös töissä. Kesällä pesäpalloa, talvikelissä sählyä sisätiloissa. Lyhytkarvainen collie vie isäntänsä lenkille säännöllisesti.

– Kun on juossut 8 kilometriä, koira haluaa vielä uudestaan lenkille.

Laptin työntekijät on haastettu liikkumaan. Liikuntahaasteessa puoli pistettä saa puolen tunnin kuntoilusta. Enimmillään voi kerätä 2 pistettä päivässä. Haastekisan palkintona saa lisärahaa Sportti- tai ePassiin normaalin 200 euron työntekijäedun päälle. Lisäkannustimena on vielä arvontoja koville liikkujille.

– Minulla ei ole aamulla vaikeuksia herätä töihin. Täällä on hyvä ammattilaisten porukka töissä.

Työnjohdon luottamus näkyy myös siinä, että Laptin työntekijät sopivat suoraan aliurakoitsijoiden työntekijöiden kanssa aikataulutuksesta.

– Näemme aina kasvotusten tauoilla ja meillä on matala kynnys soittaa urakoiden aikataulutuksesta.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Pyhätunturin kupeella viimeistellään yhtä hirsihotellirakennusta käyttökuntoon. Toisen hirsirungon pystytys on jo aloitettu.

Marraskuun lopulla Pelkosenniemellä Pyhätunturin rinteen ilmassa on huurteista sumua. Kultakero 1 ja 2 -työmaiden väliseen monttuun asennetaan uutta sprinklerivesisäiliötä.

– Tämä on hankala tontti. Kaikki aikaisemmat kaapelit ja tekniikkavedot ovat huonosti dokumentoitu. Alue on isokivistä rakkamaata, kaivuualueet vyöryttyvät helposti. Massanvaihdoissa käytiin melkoisen syvällä ja kaukolämpöjä jouduttiin tukemaan väliaikaisesti, Lapin Mestarirakentajien työpäällikkö Juho Nieminen kertoo lähtökohdista.

Turistikohteessa rakennustontti on yllättävän ahdas, ylimääräistä varastotilaa ei ole. Turistit tuovat oman lisänsä kulunvalvontaan. Turistien liikkeitä on suitsittava tarkasti, jotta he eivät päädy työmaaliikenteen sekaan.

Ykkösvaihetta tehtiin viime talvena kunnollisen lumikuorman kanssa. Lumi jäi maahan jo lokakuussa ja sitä riitti alusta asti vähintään puoli metriä. Tänä syksynä on päästy vähemmällä, lunta ei ole maassa muutamaa senttiä enempää. Rinteiden lumitykit lisäävät jonkin verran rakenteiden huurtumista. Lumi ja huurre ovat kuitenkin vesisadetta pienempi ongelma hirsirakentamisessa.

Uuden hirsisen hotelli- ja lomahuoneistorakennuksen Kultakero 1:n liiketilat valmistuvat jouluksi. Ensimmäisen kerroksen liiketiloja kalustetaan parhaillaan.

– Työmaan kokonaisvahvuus on noin 40–50 henkeä. Omien työntekijöiden osuus on tällä hetkellä harvinaisen pieni, vain reilut 50 prosenttia. Pyrimme yleensä tekemään kaikki rakennustyöt itse, pois esimerkiksi lukien maalaus- ja laatoitustyöt. Tässä on hetkellisen ison kapasiteetin takia otettu ulkopuolista työvoimaa, Nieminen sanoo.

Kultakero 2:n hirsirungon pystyttäjät ovat Honkatalot-yhtiön omia sopimusaliurakoitsijoita.

– Honkatalot ovat siitä spesiaali hirsitoimittaja, että heillä on myös oma ikkunatehdas. Erityisesti päätyjen ikkunalasit ovat heidän omaa erikoistuotantoaan.

Liikenteessä sattuu ja tapahtuu

Kirvesmies Pasi Huttunen on työskennellyt Lapin Mestarirakentajilla vuodesta 2015.

– Ura tässä firmasta lähti Sodankylästä, mistä olen itsekin kotoisin.

Asiallisen työnantajan palkkalistoilla on helppo viihtyä. Huttusen kannalta ainoa miinus tällä työmaalla on se, että majoitusta ei ole järjestetty.  Vuonna 2019 Huttunen oli myös Pyhätunturin hotellitontilla töissä. Sillä kertaa Lapin Mestarirakentajat kustansi kortteerin Huttuselle.

– Teemme pitempää päivää ja saamme siitä hyvästä perjantain vapaaksi. Yksi ajopäivä vähemmän on hyvä asia näillä dieselin hinnoilla. Näin syksyisin lisävapaapäivä sopii metsämiehelle hyvin, pystykorvan kanssa linnustava Huttunen toteaa.

Päivittäistä työmatkaa kertyy lyhimmillään 68 kilometriä. Huttunen kulkee väliä työkaverinsa kanssa.

– Työkaveri asuu vähän syrjemmässä. Minun ajoviikoillani matkaa tulee 73 kilometriä.

Pyhätunturin ja Sodankylän väli on tullut tutuksi, sillä Vitostietä on posoteltu puolentoista vuoden ajan. Komeissa Pyhätunturin maisemissa on mukava tehdä töitä.

– Aloitimme Pyhälinnan huoneistohotellin kolmosvaiheen työmaalla toissakesänä ja olemme jatkaneet siitä muilla hotellityömailla.

Kolmosvaiheessa alueelle rakennettiin lomahuoneistoja. Porot tuovat Pohjois-Suomen työmatkaliikenteeseen oman lisävärinsä.

– 3 viikkoa sitten minun ajovuorollani jouduimme 4 poron väliin. Poron perseet olivat oman puolen ikkunan kohdalla ja työkaverin puolella poron turvat olivat lasissa kiinni. Siihen väliin sain auton pysähtymään. Siinä oli tuuri kohdillaan.

Huttunen joutui työkaverinsa kanssa autokolariin vuosi sitten.

– Lähdettiin ajelemaan työkaverin ajovuorolla kotia päin. Nuori tyttö tuli vastaan viiden sentin sohjokelillä ja hänen autonsa lähti heittelehtimään. Auton kulmat ottivat vastakkain, onneksi ei ajettu ihan nokikkain.

Huttunen selvisi vähällä, pakaralihaksen revähdyksellä ja kahden ja puolen viikon sairaslomalla. Magneettikuvaukset hoituivat työterveyshuollon kautta, sillä kunnallisessa terveydenhuollossa ei haluttu lähettää tarkempiin tutkimuksiin.

– Kävin onnettomuusiltana terveyskeskuksessa ja valittelin rintakehääni. Siellä todettiin, ettei tarvitse kuvata.

Sairaslomaa ja särkylääkereseptiä joutui kysymään itse.

Palkoista keskustellaan, lisäkorvaus työmatkoista

Huttunen suhtautuu tulevaan tes-kierrokseen levollisin mielin. Pelkällä tessin minimillä Lapin Mestarirakentajilla ei tarvitse työskennellä.

– Aina kun on pakertanut vuoden verran, istumme alas ja keskustelemme työnantajan kanssa palkan tarkastamisesta. Yleensä työnantaja on tullut vastaan tässä kysymyksessä. Tällä työmaalla saa ekstrakorvausta pitkän työmatkan takia.

Rakennusalan työllisyys on Lapissa hyvällä tasolla. Paikkakuntakohtaisia eroja kuitenkin on.

– Tällä hetkellä kotikunnassani Sodankylässä ei ole käynnissä isompia työmaita. Siellä on alkamassa hotellilaajennus, mutta urakan tekijästä ei ole vielä tietoa. Siinä olisi työmaa lähellä, 400 metrin päästä kotoa, Huttunen laskeskelee.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Työvehkeet väärässä paikassa ja hukassa. Tuomas Auvisen työkaluvaunu korjaa tilanteen.

Skanskan asennus- ja korjausmies Tuomas Auvinen tympääntyi lopullisesti edellisellä työmaalla.

– Yhteiset työkalut olivat huonokuntoisia ja ne olivat yleensä hukassa. Kaiken lisäksi työmaakontit olivat 400 metrin päässä.

Auvisella on kalustemuotoilijan koulutus ja hän päätti korjata tilanteen työkaluvaunulla. Ideointiin osallistui vastaava mestari Tuomo Pikkusilta. Suunnittelun lähtökohta oli, että materiaalit ovat tuttuja työmaalta. Runko kertopuusta ja seinät 15 millin havuvanerista. Tarveaineet maksoivat vajaat 100 euroa.

– Hifistelin vähän ja maalasin pohjan Miranolilla.

Kaupasta tarvittiin liiketunnistimella pelaava led-valo kaapin sisälle, pyörät kaapin pohjaan ja pätkä kettinkiä vaunun lukitsemista varten. Työkaluvaunuun mahtuvat kaikki urakkaa tekevän rakentajan työkalut. Vaunu toimii myös työtasona.

– Saan tämän tarvittaessa yksin pakettiautoon. Selviän päivän duuneista tällä sisällöllä.

Auvinen suunnitteli vaunun 3D-mallinnuksen avulla.

– Jos minulla olisi puuverstas käytössä, vaunun tekeminen kestäisi reilut puoli päivää.

Nykyisellä työmaalla Auvisella on urakka runkoelementtien aputöistä.

– Se on sellainen sillisalaattiurakka. Tykkään siitä, että tiedän mitä teen työpäivän aikana.

Työkalut löytyvät puolta nopeammin

Työmaalla on tehty myös opinnäytetyötä varaston järjestyksen vaikutuksesta työaikahävikkiin ja ajankäytön tehokkuuteen. Varaston käyttöä on kellotettu 4 työntekijän voimin. Vertailussa on ollut mukana 2 muuta Skanskan työmaata, jossa varaston järjestystä ei ole mietitty tavallista enempää.

Auvinen on suunnitellut varaston järjestelyt. Varastosta näkee yhdellä silmäyksellä, mitkä tarvikkeet ovat vähissä ja mitä työkaluja puuttuu. Varastossa on liukuovi, mikä helpottaa liikkumista ahtaassa työmaakopissa.

– Kaikki asiat ovat helposti saatavilla. Seinät on varattu työkaluille. Alhaalla on harvemmin käytetyt työkalut. Kaikki terät ovat työpöydän laatikossa.

Aluksi työkavereilla oli totuttelemista uuteen varastoon, mutta nyt tavarat palautuvat jo omille paikoilleen. Varastoon on tehty myös kaappitilaa työntekijöiden omille työkaluille.

– Olen opiskellut jonkin verran palvelumuotoilua. On mielenkiintoista ratkoa sitä, miksi jokin työkalu jää johonkin paikkaan.

Seuraavan varastoratkaisun Auvinen haluaa rakentaa moduuleista.

– Silloin varasto voitaisiin siirtää esimerkiksi pommisuojaan työmaan edetessä. Varasto liikkuisi työntekijöiden mukana.

Metropoliassa opiskelevan työnjohtoharjoittelija Aaro Heikkilän mukaan hyvin järjestelty varasto säästää 50 prosenttia yhteisten työkalujen hakuajasta sekavaan varastoon verrattuna. Heikkilän lopputyö valmistuu lähiaikoina.

– Tutkin myös miten ylimääräinen hakeminen vaikuttaa työmotivaatioon. Tässä pilottihankkeessa työntekijä haki työkaluja 15 minuuttia viikossa. Muualla aikaa kului puoli tuntia viikossa.

Heikkilän mukaan hakuaikojen erot saattavat olla jopa mitattuja suurempia. Mittauksessa mukana olleet työtekijät olivat kertoneet, että työkalujen hakemiseen oli saattanut mennä yli tunti päivässä.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

Yhdessä asiassa alan suunnannäyttäjä Fira on tullut jälkijunassa; työntekijäporukka sai oman pääluottamushenkilön vasta vuoden 2021 keväällä. Hän on mittamies Janne Vanhapelto, joka tuli yritykseen töihin 4 vuotta sitten NCC:ltä.

– Silloin NCC:stä lähti työmaajohtoa Firaan ja minä seurasin perässä, Vanhapelto kertoo.

Vanhapelto edustaa käytännössä yhtä timpuriporukkaa. Muuten työporukat vaihtuvat, sillä Fira teettää suurimman osan rakennustöistä aliurakoitsijoilla. Kun muuten työntekijät vaihtuvat, vaikuttaako se siihen, miten luottamushenkilö otetaan vastaan työmaalla?

– Ihan samanlaista mulkoilua on ollut muissakin paikoissa työmaan alussa, Vanhapelto naureskelee.

Vähän hommia

– Olen ollut nyt vähän yli vuoden luottamushenkilönä ja pakko sanoa, että näin vähällä ei kyllä pääse missään muualla. Ei minulta tule kukaan edes kysymään mitään. Aliurakoitsijatkin ovat niin isoja toimijoita, ettei sieltäkään tule tarpeita, Vanhapelto luonnehtii luottamushenkilön roolia.

Vanhapelto toimii pääkaupunkiseudun alueella mittamiehenä. Työmaista on ollut helppo neuvotella työnantajan kanssa. Hän ehtii varsinaisen työnsä ja luottamustehtäviensä lisäksi usein tekemään muutakin.

– Tällä työmaalla (Vantaan Kivistössä) teen välillä esimerkiksi porrasmuotteja sisääntuloaukkoihin.

Firalla työntekijöiden palkat ovat kohdillaan, eikä eduista voi valittaa.

– Meillä on täällä muun muassa polkupyöräetu, terveysvakuutukset, laaja työterveyshuolto, lounaskortit ja lisäksi olemme kaikki mukana yrityksen tulospalkkiojärjestelmässä. Se motivoi miettimään itsekin säästöä erilaisissa asioissa, on sellainen porkkana takaraivossa, Vanhapelto toteaa.

Teknologia näkyy

Huolenpito ulottuu myös työvälineisiin. Mittamiehen työssä tarvitaan monenlaista kalliimmanpuoleista laitetta työn sujuvuuden takaamiseksi. Niistä ei ole tarvinnut neuvotella.

– Kun katselimme, mitä kalustoa tarvitsen, oli minulla vapaat kädet. Täällä mennään teknologian osalta siten, että vähän överimmän mukaan. Minulla on esimerkiksi useampi tietokone erityyppisiä töitä varten.

Yksi koneista on kotona. Vaatiiko yritys tekemään siellä paljon töitä?

– Kotityötä tulee hirveän vähän. Joitain tunteja, ehkä päivän verran kuukauden aikana. Saatan tarkistaa joitain asioita kotona edellisenä iltana.  Työaika joustaa täällä puolin ja toisin.

Yrityksen teknologiavetoisuus näkyy Vanhapellon mukaan muussakin kuin tietotekniikassa.

– Uudisrakennuspuolella käytetään hiukan normaalia enemmän puolivalmisteita ja kokeillaan uutta. Yrityksellä on oma suunnittelukirjasto ja asioita yritetään tuotteistaa ja saada projektien läpimenoaikoja nopeammiksi.

Firan töistä noin 95 prosenttia on myyty ulos. Tarkoittaako se valtavaa määrä vuokratyöntekijöitä ja kevytyrittäjiä?

– Esimerkiksi tällä työmaalla ei ole ollenkaan vuokratyöntekijöitä. Jotkut pienimmät urakat ovat yhden, kahden miehen juttuja, muuten kaikki aliurakoitsijat ovat isompia yrityksiä. Myyrmäen asuntokohteessa taitaa olla yksi vuokratyöntekijä, mutta hän on ollut monta vuotta töissä Firan työmailla.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Yksi Suomen kohutuimmista rakennuskohteista, Tampereen Arena, komeilee uutuuttaan kiiltävänä Tampereen ydinkeskustassa. Sen sijainti on peräti otollinen: Arenan alla kulkee Tampere-Helsinki junarata, linja-autoasema on parin sadan metrin päässä ja ratikkalinjakin menee melkein ohitse.

Rakennusliiton Tampereen toimisto sijaitsi vuosikymmenet lähes Arenan seinänaapurissa, Sorinkadulla. Siellä pitää yhä majaa liiton suurin osasto, ”kymppi”.

Kun Rakentaja vieraili työmaalla, pantiin Arenaa kiihkeästi avajaiskuntoon. Tamperelaisessa jääkiekossa alkaa uusi aikakausi, kun Tappara ja Ilves jättävät legendaarisen Hakametsän – tamperelaisittain ”Hakamettän” – hallin ja siirtyvät pelaamaan Arenalla.

Ensi keväänä Arena isännöi jääkiekon MM-kisoja.

Rakentaja käväisi työmaalla ja kysyi kolmen Rakennusliiton jäsenen mietteitä uuden urheilu- ja tapahtumakeskuksen avajaisjuhlan aattona.

”Mahtava kokemus” ja ”työ kuin työ”

– Tämä on ollut aivan mahtava kokemus. Tunnen, että olen saanut olla mukana historiallisessa projektissa. Tällaista ei elämässä pääse ehkä koskaan enää kokemaan, ihastelee rakennuslogistiikkaa koordinoiva Sanna Virtanen.

– Olen 61-vuotias ja nähnyt monenlaisia työmaita, mutta kyllä tämä on yksi mieleen jäävimmistä. Työ on tietysti työtä, mutta on ollut hienoa nähdä parin vuoden aikana, miten kokonaisuus on syntynyt, säestää työsuojeluvaltuutettu Matti Malander.

Kolmas haastateltava Juhana Ruonakoski ei kuitenkaan lähde hypetykseen mukaan:

– Minusta tuntuu, että tämä on vain yksi työmaa muiden joukossa. Kun vielä olen ollut pääasiassa perehdyttämistehtävissä, niin en voi edes sanoa, että minun kädenjälkeni jäisi tähän millään tavalla. Olen oppinut täällä paljon uutta, mutta odotan jo siirtoa uudelle työmaalle ja sen mukanaan tuomia haasteita.

Eteläkannen päälle rakentuvista kerrostaloista toinen on jo valmistunut, mutta toista tehdään vielä täyttä päätä. Parhaimmillaan työmaalla on ollut noin 700 työntekijää, mutta nyt määrä on pudonnut 300:een. Kun eteläinen kansi rakennuksineen on valmis, siirrytään tekemään pohjoista kantta, lähemmäs rautatieasemaa. Sen päälle tulee vielä 3 kerrostaloa.

Paksu kansi

Kerrostaloja ja Arenaa kannatteleva kansi on rakennettu rautatien päälle. Se on paksu ja luja, koska heppoinen rakenne ei pystyisi kantamaan valtavia rakennusmassoja.

– Siinä on rautaa aivan jumalattomasti. Voi olla, että rautaa on enemmän kuin betonia, Matti Malander siunailee.

Ts-valtuutettu Malander on tehnyt työmaalle paljon turvallisuutta edistäviä rakenteita, kuten aitoja, aukkosuojia ja kaiteita.

– Aina kun olen nähnyt turvallisuuspuutteita, olen yrittänyt korjata niitä.

Malanderin ponnisteluista huolimatta työmaalla on sattunut muutama työtapaturma.

– Ne ovat olleet ikäviä juttuja, mutta kun verrataan tapaturmia valtavaan työntekijämäärään, niin ei tämä ehkä sittenkään ole ollut mikään kovin vaarallinen työmaa.

Isoimman turvallisuusongelman ovat muodostaneet suuret korkeuserot.

– Kun Arenan katsomoita ei ollut vielä asennettu, oli lehtereiltä aika hurja pudotus alas. Kaiteita on pitänyt tehdä paljon. Toinen ikävä asia on ollut koronaepidemia. Täällä on pyörinyt muutamia tartuntaryöpsähdyksiä ja kerran on järjestetty oikein iso joukkotestauskin, Malander kertoo.

Juhana Ruonakosken titteli on turvallisuustyöntekijä, mutta tällä työmaalla hän on ollut pääasiassa perehdyttämistehtävissä.

– Ennen työmaalle saapumista työntekijä suorittaa verkossa pääurakoitsijan eli SRV:n oman yleisperehdytyksen, jonka kieliversiot ovat viro, englanti, latvia, puola, suomi, ruotsi ja venäjä. Verkossa suoritettavan työmaaperehdytyksen kieliversioita ovat suomi, englanti, viro ja venäjä.

Perehdyttämisessä vieraat kielet ovat tarpeen, koska ulkomaalaisten osuus työntekijämäärästä on peräti neljännes.

Tavaraliikenteessä on ollut järjestämistä

Kansi ja Arena on mahdutettu pienelle tontille aivan Tampereen vilkasliikenteisessä keskustassa. Kun runko valmistui, ei tavaraliikenteelle jäänyt paljon tilaa. Logistiikalle tämä on asettanut aivan erityisiä vaatimuksia.

– Tavarantoimittajat eivät aina noudata sovittuja aikatauluja. Siitä seuraa väistämättä ongelmia, logistiikasta huolehtiva Sanna Virtanen huokaa.

Virtasen toinen tehtävä on toimia rakennussiivoojien esinaisena.

– Meillä on enimmillään ollut 13 siivoojaa. Nyt heitä on enää 3, Virtanen laskee marraskuun lopussa.

– Kun olen nyt ollut siivoajien kanssa tekemisissä, olen huomannut, kuinka tärkeää työtä he tekevät. Työmaan turvallisuus ja yleinen viihtyvyys riippuvat paljon heidän panoksestaan.

Kukaan Rakentajan haastattelemasta kolmikosta ei tunnustaudu jääkiekon ylimmäksi ystäväksi. Kaikki lupaavat kuitenkin ”jossain vaiheessa” tulla jonkun pelinkin katsomaan.

Kolmikon asenne tiivistyy Matti Malanderin diplomaattiseen tunnustukseen:

– Kun minulta Tampereella kysytään, olenko Tapparan vai Ilveksen kannattaja, vastaan yleensä, että en kummankaan. Kannatan Rauman Lukkoa.

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen

Urakkatyö on hyvä tapa parantaa oman työn mielekkyyttä.

Oululaisessa HT-Maalaus Oy:ssä kaikki työntekijät tekevät töistään urakalla mahdollisimman paljon.

– Siirryimme reilu vuosi sitten tekemään lähes kaiken urakalla, maalari Miia Keskikallio sanoo.

Alkuun urakan teko jännitti, mutta hyvin nopeasti parempi palkka ja sujuvampi töiden järjestely vei voiton. Paluu tuntitöihin ei kiinnosta. Yrityksessä urakat hinnoitellaan maalausalan tessin mukaisesti.

Piia Kariniemi ja Keskikallio ovat olleet HT-Maalauksen palkkalistoilla 3,5 vuotta. Molemmat ovat olleet alalla vuodesta 2011 lähtien. Firmassa on 2 omistajan lisäksi 10 maalaria. Yritykseen on tullut 2 uutta työntekijää tämän vuoden aikana.

– Paras työpaikka ja parhaat työkaverit tähän mennessä, Kariniemi ja Keskikallio kehuvat.

Hyvästä työporukasta kertoo se, että työparit vaihtelevat kohteen mukaan ja kaikilta sujuu urakanteko mallikkaasti. Kariniemi ja Keskikallio ovat identtisiä kaksosia, joten urakan työnjaosta ei tarvitse edes keskustella.

– Tiedämme puhumattakin tasan tarkkaan mitä toinen tekee, Keskikallio toteaa.

Kaksoset ovat tehneet etenkin omakotitalojen maalausurakoita työparina.

Urakkalaskennan alkeet ammattikouluun

Ammattikoulussa urakanlaskentaa ei opetettu lainkaan, mutta erikoisammattitutkintoon kuuluivat myös urakanteon perusteet, Kariniemi sanoo.

– Olisi hyvä, että urakanlaskennasta olisi kurssi ammattikoulussakin, jotta nuoret tajuaisivat sen mahdollisuudet.

Hyvä urakka lähtee siitä, että maalari pääsee tutustumaan työkohteeseen, tekemään laskelmat ja tilaamaan tarvittavat materiaalit työmaalle. Urakat ovat niin lyhytkestoisia, että välipohjia ei makseta.

Haastatteluhetkellä Kariniemi ja Keskikallio remppasivat Oulussa Pekurin kortteliin Ikealle suunnittelustudiota tuntitöinä. Tilassa ei ollut tarpeeksi suuria yhtenäisiä pintoja maalattavaksi ja remontin takia työmaalla on koko ajan muuta porukkaa.

– Urakasta on välillä mukava rauhoittua tuntitöihin, Kariniemi ja Keskikallio sanovat.

Seuraavaan tessiin Kariniemi ja Keskikallio haluaisivat paremmat pykälät raskauteen ja äitiyteen liittyvissä asioissa. Esimerkiksi lapsen sairauteen liittyvien operaatioiden käynneistä tessissä ei ole mainintaa.

– Näihin kysymyksiin on jouduttu kaivamaan vastauksia suoraan lainsäädännöstä, Rakennusliiton Oulun aluetoimitsija Mika Yli-Suvanto kertoo.

Yli-Suvanto löysi tulkinnan, että ne ovat lainmukaisia palkallisia vapaita. Maalausalalle tulee yhä enemmän töihin naisia. Tästä syystä alan tessi on edelläkävijän asemassa rakennusalan naistyöntekijöiden pulmakysymysten ratkaisemisessa.

Urakka lähti paalutuksesta

Rave Rakennus Oy:n oululaisella kerrostalotyömaalla Jyrki Alamikkelän urakkaporukka on ollut paikalla alusta lähtien.

– Ensimmäisenä valoimme teräspaalut täyteen ja teimme sitten paaluanturat, Alamikkelä sanoo.

Eteläisen Heinäpään maapohja on erittäin pehmeää. Alamikkelän mukaan teräspaalut upposivat ensimmäiset 6 metriä kuin tyhjään olisi painanut. Pommisuojan päälle on nyt nostettu 3 kerrosta ja 5 kerrosta odottaa vielä vuoroaan.

– Meillä on nyt tässä runkourakka. Kerros nousee 8 päivässä. Näillä näkymin teemme myös väliseinät ja alakatot.

Alakattotöiden jälkeen urakka on yleensä katkaistava, sillä työnteko muuttuu pirstaleisemaksi. Pienempiä urakoita voi sopia muun muassa listoituksesta sekä ovi- ja ikkuna-asennuksista.

– Kerrokset toistavat itseään kakkosesta seiskaan. Kahdeksas kerros on vähän hulppeampi. En erityisemmin tykkää kerrostalojen tekemisestä, sillä yhden kerroksen jälkeen alkaa se sama kaava, Alamikkelä toteaa.

Toistolla saadaan kuitenkin turhat työliikkeet minimoitua ja tuottavuus nostettua huippuunsa. Urakkaan kuuluvia töitä pitää myös olla sen verran edessä, että seuraavaan työvaiheeseen voi siirtyä saumattomasti. Näillä eväillä pääsee nostamaan keskituntiansiota.

Työn järkeistämisellä ja kehittämisellä pääsee paremmalle ansiotasolle, mutta urakkatyö vaatii myös hyvätahtista työntekoa. Alamikkelä muistuttaa, ettei kroppaa kannata repiä hajalle työnteolla. Sen on kestettävä eläkeikään asti.

– Toivo Tuppurainen on ollut oppi-isäni urakanteossa ja nokkamiehen työssä. Ensimmäinen yhteinen urakka meillä oli vuonna 2007. Alkuun olin opissa ja sihteerinä. Viime vuodet olen ollut nokkamiehenä. Topi on yhä tukena ja me mietimme urakoita yhdessä.

Alamikkelä huolehtii yhteydenpidosta urakoitsijaan ja neuvotteluistakin pääasiassa yksin. Toivo Tuppurainen osallistuu myös välillä urakkaneuvotteluihin.

– Se on helpompaa, kun on kahdet aivot käytössä. Topille on vuosikymmenten varrelta kertynyt sellainen hintatietoisuus, että ratkaisuja tulee kuin apteekin hyllyltä. Itse joudun kaivamaan niitä enemmän papereista.

7 urakkamiestä

Työkunnan kokonaisvahvuus on 7 henkeä, mutta yksi jäsenistä ei pysty tällä hetkellä työskentelemään urakalla lonkkaleikkauksen takia.

– Meidän porukassamme on aika hyvä ikärakenne. Topi on täyttänyt jo 60 vuotta. Itse olen 46-vuotias, samoin Voitto Manninen. Sen lisäksi meillä on pari kolmekymppistä Henri Kaiponen ja Olli Heikkinen.

Urakkaporukan nuorin on kirvesmies Antti Tuppurainen.

– Aloitin oppisopimuskoulutuksen lokakuun alussa. On tässä vielä hommaa.

Antti Tuppurainen on kuulunut urakkaporukkaan jo 5 vuotta.

– Antilla on vankka kokemus rakentamisesta. Tarkka ja jämpti kaveri, joka tekee töitä järjestelmällisesti ja kerralla valmiiksi. Sillä se raha tehdään, Alamikkelä kehaisee.

Tuleeko Antista Topin ja Jyrkin työn jatkaja nokkamiehenä 10 vuoden päästä?

– En tiedä vielä. Aika haastavalta se näyttää, mutta kyllä se on mahdollista.

Alamikkelällä on rakennusalan työkokemusta 25 vuotta ja nokkamiehen pestistä 14 vuotta, mutta vieläkin tulee vastaan uutta. Kiinnostus urakantekoon lähti jo mittakirvesmiesajoilta. Mittamiehen työtahti sidottiin urakkaan ja se näkyi myös tilinauhassa.

– Urakassa pääsee vaikuttamaan omaan tekemiseensä. Samalla kaikki turha nillittäminen työajoista ja muusta loppuu. Kun homma etenee, aikataulussa pysytään ja jälki on kunnollista, on sama, milloin töissä kuljetaan.

Kta sama, prosentti eri

Urakkaporukan nuorin tienaa 80 prosenttia urakan keskituntiansiosta. Toivo Tuppuraisen ja Jyrki Alamikkelän ansio on kiinnitetty 105 prosenttiin kta:sta. Muille maksetaan 100 prosentin kta:ta.

– Otamme Topin kanssa jonkin verran enemmän paperitöiden ja muun omalla ajalla tuumaamisen takia, Alamikkelä perustelee.

Urakanlaskennan vaatima aika vaihtelee paljon työmaan ja yrityksen mukaan.

– Pahimmassa tapauksessa joutuu itse massoittelemaan ja se vie paljon aikaa ennen kuin pystyy tekemään tarjouksen. Isoilla yrityksillä on yleensä massalistat ja yksikköhinnat valmiina. Tällaisessa kerrostalokohteessa se on helppoa. Laskee yhden kerroksen, kertoo sen kerrosmäärällä ja lisää kellarin omana laskelmana.

Päätöksenteko urakkaan lähtemisestä sujuu demokraattisesti. Kaikilla on sananvaltaa siihen, otetaanko urakka vai odotetaanko vielä parempaa tarjousta.

– Olemme joutuneet välillä hajaantumaan eri työmaille. Etenkin korona-aikaan olemme työskennelleet erillään.

Nokkamiehen työnkuvaan kuuluu kaikki mahdollinen urakoitsijan yhteydenpidosta apumiehen töihin. Pienessä porukassa kaikki tekevät kaikkia työvaiheita sujuvasti.

– Työtehtäviä pyritään myös vaihtamaan, ettei tekeminen mene liian yksitoikkoiseksi. Nuoremmat saavat samalla kokemusta.

Ennen urakkaporukan vetämistä ja lasten syntymää Alamikkelä oli Rakennusliiton mittamiestyöryhmässä. Siikarantakin ehti tulla tutuksi työnantajan kustantaman mittamieskoulutuksen ansiosta.

– Teen mittaukset ja naputtelen merkit perässä tulevalle muottiporukalle. Esimerkiksi tänään olen merkitsemässä väliseiniä ja asentamassa rankaa paikalle. Olen palveluammatissa ja mahdollistamassa sen, että kaikilla hommat rullaavat eteenpäin.