Tilastokeskuksen erikoistutkija Anna Pärnänen tulkitsee työkseen työmarkkinoita koskevia tilastotietoja. Mitä ne kertovat työsuhteiden ja työnteon tapojen muutoksesta maassamme?

– Tilastokeskuksessa on kerätty tietoa työmarkkinoista jo 60 vuotta. Yksityiskohtaista tietoa meillä on viimeisten 20 vuoden ajalta. Sen perusteella vakituisessa kokoaikatyössä käyvien palkansaajien osuus, 65 prosenttia työvoimasta, ei ole muuttunut.

Lopun 35 prosentin sisällä sen sijaan on tapahtunut muutoksia: määräaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä on hiipunut, ja yksinyrittäjyys, freelancer-työskentely – maatalousyrittäjyyttä lukuun ottamatta – on nostanut päätään.

– Eli vaikka puhutaan, että pätkätyöt ovat lisääntyneet, ei työmarkkinoilla ole tapahtunut rakenteellista muutosta. Itsensä työllistävien määrä on kasvanut, ja kasvu on ollut suurinta media-, rakennus- ja kuljetusaloilla. Myös osa-aikatyö on lisääntynyt, vaikka Pohjoismaista meillä tehdään yhä vähiten osa-aikaista palkkatyötä.

Rakennusalan yrittäjillä pyyhkii hyvin

Muutama vuosi sitten julkaistussa artikkelissaan Pärnänen vertaili yrittäjien ja palkansaajien tuloja verotietojen valossa. Siinä missä monilla aloilla yrittäjien palkkataso jäi selvästi jälkeen palkansaajista, rakennusalalla yrittäjillä oli sama – tai jopa parempi – tulotaso kuin palkansaajilla.

– Siihen on varmasti useampiakin syitä. Arvelen yhdeksi syyksi sitä, että alalla ollaan hyvin tietoisia TES-tason palkasta. Markkinoilla oleva työvoima tietää, mitä he voivat työstään pyytää.

Pärnäsen mukaan alan tilannetta selittänee myös se, että rakennusosaamista vaativat työt ovat usein välttämättömiä. Jos vaikkapa katto vuotaa, palkataan ammattimies hätiin viipymättä.

– Lisäksi olemme eläneet hyvän työllisyystilanteen aikaa, ja rakennusmiehistä on ollut jopa pulaa. Ala on kuitenkin hyvin suhdanneherkkä: kun talous kääntyy laskuun, se heijastuu heti rakentamiseen.

Tilastojen valossa vuosina 2005–2019 rakennusalalle on tullut 34 000 ihmistä lisää töihin.

– Yrittäjien määrä alalla on kasvanut. Palkansaajiakin on tullut lisää, mutta yrittäjiä on tullut suhteessa enemmän. Tämä johtunee siitä, että alihankintaketjut työmailla ovat lisääntyneet, kun urakkatöitä pilkotaan yhä enemmän spesifeiksi osa-alueiksi.

Pärnänen huomauttaa, että luvut eivät silti kerro koko kuvaa alan tämän päivän tilanteesta:

– Meillä on paljon ulkomaalaistaustaisia työmiehiä. Moni heistä ei ole rekisteröitynyt Suomeen, joten näistä ihmisistä emme saa tietoja työvoimatilastoihimme.

Miksi tilastot sytyttävät?

Pärnänen itse astui työvoimaan jo varhain silloisessa kotikaupungissaan Kuopiossa.

– Olin 13-vuotiaana pesulassa kesätöissä. Halusimme kaverin kanssa rahaa uusiin farkkuihin, joten kiersimme Puijonkatua ovelta ovelle kysymässä hommia. Viides ovi tärppäsi, ja saimme pesulapestin kuudeksi viikoksi.

Seuraavat kesät kuluivat Kuopion torilla Hanna Partasen maankuuluja kalakukkoja, lihapiirakoita, munkkeja ja riisipiirakoita myyden. Sieltä tie vei Jyväskylän yliopistoon, josta Pärnänen väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi organisaatioiden ikäpolitiikoita koskevalla tutkimuksellaan. Tilastokeskus on työllistänyt vuodesta 2001.

– Tilastot heijastavat aikaansa. 1980-luvun lopulla alettiin kerätä tietoa osa-aikatyöstä ja 90-luvulla määräaikaistyöstä. Viime vuosina on kartoitettu nollasopimuksia ja tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä sekä alustatyöntekijöitä. Työelämän haasteet ovat erilaiset kuin 1950–70-lukujen rakennemuutoksen ja Ruotsiin muuttoliikkeen aikaan. Silloin tapetilla oli toimeentulon niukkuus.

Pärnänen sanoo, että Tilastokeskuksessa on työnjako tilastonikkareihin ja sisältöasiantuntijoihin.

– Sisältöasiantuntijana tehtäväni on ymmärtää työelämän ilmiöitä, ja tämä on näköalapaikka siihen, mitä työmarkkinoilla tapahtuu. Tässä työssä tajuaa myös sen, miten paljon lainsäädäntötyöhön tarvitaan lukujen avaamista ja selittämistä.

Pärnänen kuuluukin työministeriön kokoamaan riippumattomaan tutkijaryhmään, jonka tavoitteena on pohtia keinoja, joilla työllisyysasteemme saataisiin nostettua 75 prosenttiin.

– Meillä on useampia tietolähteitä, esimerkiksi työnvälitysrekisteri ja väestölle tehtävät kyselyt. Mutta vasta keväämmällä voin kertoa ensimmäisistä ehdotuksistamme tarkemmin.

Teksti: Sanna Pöyry, Kuva: Antti Kirves

Työympäristöasiantuntija

Tapsa, mitä teet työksesi?

– Tarjoan työsuojelun asiantuntija-apua työpaikoille, luottamushenkilöverkostolle ja liiton alueorganisaatiolle.  

Viime aikoina työtäni ovat ryydittäneet erilaiset työsuojeluun liittyvät lainsäädäntöhankkeet. Olen mukana lainsäädäntötyön kolmikannassa yhtenä työntekijäpuolen edustajana.

Näyttää siltä, että lähiaikoina muutostyön alle on tulossa rakennusalaa koskevaa säätelyä, kuten rakennustyön ja työterveyskortin asetukset sekä sosiaalitilojen vähimmäisvaatimukset. Jopa asbestikartoituksen tekijän pätevyysvaatimuksia saatetaan päivittää.

Miltä asetusten muutostyö vaikuttaa tällä hetkellä?

– Olemme jo odottaneet tätä muutostyötä. Me olemme keränneet luottamushenkilöiltä hyviä havaintoja siitä, miten rakentamisen työturvallisuutta voitaisiin parantamaan. Ne ovat käytännöllisiä neuvoja, jotka parantaisivat nykyistä lainsäädäntöä.

Voiko ammattiliitto vaikuttaa lainsäädäntöön?

– Jos saisimme ihan itse tehdä lait ja asetukset, ne olisivat toimivia. Valitettavasti euro määrää ja työnantaja sanelee paljon. Olemme kuitenkin vaikuttaneet esimerkiksi kypärän ja suojalasien yleistymiseen. Liittona olemme neuvotelleet suojavaatteiden pakollisuudesta.

Miten ison osan työajastasi lainsäädännön valmistelu vie?

– Työ vaatii perehtymistä, lukemista ja tekstiesitysten valmistelua. Työturvallisuudessa on välillä äkillisiä tilanteita, joihin on reagoitava heti. Esimerkiksi torninosturin kaatuminen Vantaalla vuoden vaihteessa vei hetkeksi kaiken huomion.

Joskus on hyvä ottaa tekstit iltalukemiseksi, jotta asian saa sisäistettyä ilman ajatuskatkoja.

Voisivatko laki- ja asetustekstit olla selkeämpiä?

– Minusta lakitekstit pitäisi kirjoittaa määräävämmiksi. Säätelyssä on paljon sellaisia sanoja kuin tulisi tai pitäisi. Ne ovat työntekijän kannalta hankalampia. Esimerkiksi sosiaalitilojen pitäisi olla ”riittävällä etäisyydellä työntekopaikasta” tai käsienpesupaikkoja ja vessanpyttyjä on oltava ”riittävä määrä”. Tällaisista epämääräisyyksistä tulee helposti riitaa.

Miten pitkään olet ollut töissä Rakennusliitossa?

– Tulin Rakennusliittoon töihin vuodenvaihteessa 2003–2004 Uudellemaalle aluetoimitsijaksi. Vuonna 2006 siirryin työsuojelusihteeriksi edunvalvontaosastolle.

Miten aluetoimitsijan työ eroaa työympäristöasiantuntijan työstä?

– Aluetoimitsija sammuttaa erilaisia tulipaloja kentällä. Työympäristöasiantuntijana kehitän työsuojelua ja koulutan luottamushenkilöitä vastamaan työsuojelun haasteisiin.

Olet myös mukana jäsenistön edunvalvontatyössä?

– Minulle kuuluvat torninosturinkuljettajien tes-asiat. Ne ovat osa talonrakennusalan tessiä. Ne istuivat hyvin työympäristöasiantuntijan työnkuvaan, sillä 15 vuotta sitten monet nostureiden ohjaamot olivat luokattoman huonoja. Niitä ammuttiin kirurgisesti alas yksitellen. Nostotyöt ovat työmaan vaarallisimpia töitä osaamattomien tekijöiden käsissä, joten työturvallisuusasiat ovat automaattisesti osa työnkuvaa.

Miten pidät huolta työssäjaksamisestasi?

– Työmatkapyöräily on ollut minulle kova juttu. Matkaa kertyy 10 kilometriä aamuin ja illoin. Vaihdoin juuri pyörääni uuden takapakan ja ketjut. Sähköpyöräily on tulevaisuutta!

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

Viime keväänä 3 lapsen kuolemaan johtanut mökkipalo Kittilän Levillä toi Onnettomuustutkintakeskuksen pitkästä aikaa suuren yleisön tietoon. Otkesin selvityksen mukaan palo sai alkunsa väärin asennetusta lattialämmityskaapelista.

Tutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmelle sähköpalot ovat sähkö- ja turvallisuustekniikkaa opiskelleelle diplomi-insinöörille ikävällä tavalla tuttuja.

– Olin mukana tutkinnassa 2000-luvun alkupuolella ensin Otkesin ottopoikana, kuten edeltäjäni Kari Lehtola kutsui meitä ulkopuolisia asiantuntijoita, Nurmi kertoo.

Vakavien onnettomuuksien yhteinen piirre on se, että niihin ei ole yhtä syytä. Ne johtuvat useiden yhteensattumien ja laiminlyöntien summaantumisesta. Levin mökin sähköt olivat oirehtineet aiemminkin. Sulakkeet olivat palaneet useaan otteeseen.

– Lomamökkiä oli tehty 7 vuoden ajan. Kävi ilmi, että vastaava mestari oli irtisanoutunut tehtävistään tilaajan vaatimusten takia, Nurmi kertaa tulipaloon johtavia riskipolkuja.

– Sähköpalo antaa tyypillisesti merkkejä itsestään vähintään viikkoja, joskus jopa kuukausia ennen paloa. Sulake ei pala, jos siellä ei ole ongelmaa.

Vaikka rakennus paloi pahoin, jäljellejääneet sähköasennukset kertoivat huolimattomasta työnjäljestä. Lattialämmityksen asentajasta ei ole tietoa, mutta asennustapa oli tavallisuudesta poikkeava ja paloaltis.

– Jos Suomesta löytyy valelääkäri, se on valtakunnan ykkösuutinen. Kun Suomesta löytyy valesähköasentaja, ihmiset naureskelevat sille. Ajatellaan, että kuka hyvänsä osaa tehdä sähkötöitä.

Ei tavata oikeudessa

Otkesin rooli on tutkia onnettomuuksien syitä ja ennaltaehkäistä niitä. Syyllisten hakeminen kuuluu muille viranomaisille.

– Meillä on todistamiskielto oikeudessa. Vastuukysymysten selvittäminen on tärkeää, mutta meidän on oltava uskottavia, jotta voimme parantaa turvallisuutta.

Syyllisten etsiminen ja turvallisuuden parantaminen ei onnistu samassa prosessissa. Onnettomuuden aiheuttajien on helpompi puhua ja auttaa selvitystyössä, jos sen voi tehdä pelkäämättä rangaistusta.

– Meillä on tarvittava toimivalta päästä kaikkeen siihen tietoon, mitä tutkinnassa tarvitaan.

Otkesin tutkijoita kiinnostavat silminnäkijöiden ja tekijöiden näkemykset onnettomuudesta. Rakentamiseen liittyvissä onnettomuuksissa rakentajat ovat tärkeä tietolähde tapahtumien hahmottamisessa.

– Jos halutaan estää onnettomuuksia, välitön syy on tutkinnan alkupiste lopputuloksen sijaan. Esimerkiksi on hyvä ymmärtää, miksi viallinen sähköasennus on tehty. Silloin olemme lähempänä vastaavan tapahtuman ennaltaehkäisyä.

Otkesin organisaatio venyy onnettomuustutkinnan mukaan.

– Organisaatio on rakennettu niin, että meitä ei ole kuin parikymmentä päätoimista työntekijää. Jokainen tutkinta on ryhmätyötä. Onnettomuuden satuttua me muodostamme tutkintaryhmän. Katsomme, mitä erityispiirteitä tapaukseen liittyy ja valitsemme asiantuntijapoolistamme sopivat ihmiset. Meillä on kominumeroinen luku näitä ottopoikia, Nurmi kertoo.

Tekninen tutkinta on vain osa Otkesin työtä. Suuronnettomuuksissa, kuten Estonian uppoamisessa, selvitetään myös pelastus- ja poliisiviranomaisten toimintaa.

Teksti: Jukka Nissinen, Kuva: Kimmo Brandt

Nuorisotyön asiantuntija

Karri, mitä teet työksesi?

– Toimin Rakennusliiton nuorisotyön kehittäjänä ja koordinoijana. Edustan nuoria jäseniä liitossa ja pyrin yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa parantamaan nuorten asemaa ja kehittymistä rakennusalalla.

Kyseessä on uusi toimenkuva liitossa. Miksi tälle nähtiin tarvetta?

– Rakennusala on ukkoutumassa, eikä sinne hakeudu riittävästi nuoria. Lisäksi niiden nuorten, jotka alalle tulevat, kiinnostus järjestäytymiseen on matala. Pohdimme, millä tavalla alalle ja liittoon saataisiin lisää motivoituneita ja aktiivisia nuoria.

Mitä olet tehnyt työksesi aikaisemmin?

– Toimin lähes 5 vuotta Telinekataja Oy:n palveluksessa teline- ja sääsuoja-asentajana. En olisi ikinä uskonut päätyväni rakennusalalle, mutta telineasennuksesta tuli ensirakkauteni. Ulkopuolelta katsoessa moni ei tiedä, miten rento ja omanlaisensa meininki rakennusalalla on.

Opiskelit työn ohessa yhteisöpedagogiksi. Mitä se tarkoittaa?

– Opiskelin nuoriso- ja järjestötyötä sekä kansalaistoimintaa. Koko sitä kenttää yleisesti mutta myös toiminnan organisoimista.

Mitä haasteita nuoret kohtaavat tällä hetkellä rakennusalalla?

– Suurin haaste on varmasti työsuhteiden epävarmuus. Suuri osa nuorista tekee töitä vuokratyöntekijöinä tai alihankkijoiden palveluksessa. Heidän työsuhteistaan harva on toistaiseksi voimassa oleva. Sellaisen varaan on vaikeaa rakentaa elämäänsä.

Ammattikouluissa moni keskeyttää opintonsa. Miten liitto voisi auttaa tällaisia nuoria?

– Rakennusalan ongelmana on osin se, että rakentamisen opintolinjoille hakeutuu jonkin verran sellaisia ihmisiä, joilla ei ole motivaatiota opiskeluun koulussa. Sitten kun he pääsevät työmaalle, he pärjäävätkin loistavasti. Oppisopimuskoulutus voi olla paljon parempi tapa tällaisille nuorille. Pyrin löytämään yhteistyökumppaneita, joiden kanssa sitä voitaisiin alkaa toteuttaa.

Onko hyviä yhteistyökumppaneita kiikarissa?

On. Törmäsin esimerkiksi sellaiseen nuorten tyyppien perustamaan Scotu Oy:hyn, jonka idea on tarjota nuorille oppisopimuskoulutusta vuokratyönä. Nuoret opiskelevat Keski-Uudenmaan Koulutuskuntayhtymä, Keudassa ja saavat yrityksiltä palkkaa sekä ajokorttiopetuksen korottomalla osamaksulla normaalia halvemmalla. Yrityksen listoilla on jo yli 40 nuorta ja saman verran oppisopimuspaikkoja on vielä auki, mikäli rakennusala ja siinä kehittyminen kiinnostaa.

Liitolla on tähänkin asti ollut aktiivista nuorisotoimintaa. Jatkuuko se?

Sehän on kaiken perusta. Nuorisotoiminta on kahden toimitsijan hallussa, minkä lisäksi oppilaitostiedottamista tekee aiempaa laajempi porukka liiton toimitsijoita. Myös erilaiset Raksanuorten tapahtumat jatkuvat edelleen.

Miten pidät huolta itsestäsi?

Olen pelannut sulkapalloa aiemmin kilpailumielessä ja nykyään se jatkuu harrastuksena. Sen lisäksi pelaan tennistä, squashia ja käyn kuntosalilla. Sulkapallo antaa hyvän pohjan näille muillekin mailapeleille. Lisäksi keikkailen bändin kanssa. Esitämme pääosin Agentsin musiikkia. Soitan bändissä bassoa.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten