Tiiliä ja tiililaattoja ammattitaidolla
Rakentaja-lehti 4.11.2022Keramia Oy on osa Tiileri-ryhmää ja sijaitsee Kemiönsaaressa. Tiiliä ja tiililaattoja valmistavalla yrityksellä on pitkä historia sadan vuoden takaa; missä mennään tänään?
Tehdasalue levittyy laajalle aivan meren rannalla Mjösundissa. Keramialla on oma satama, jonne tulee savilastissa kulkevia laivoja Englannista saakka. Vain sieltä saadaan valkoista savea, joka on Keramian lippulaivan, Edelweiss-tiilen, raaka-aine.
Kone-taitoa
Pihalla hurraa pyöräkuormaaja, jota yleensä käyttelisi luottamusmies, pyöräkuormaajankuljettaja Kai Lehtinen. Jutuntekohetkellä häntä tuuraa Jens Rodionoff. Kone kääntyy näppärästi pihalla, mutta sisällä massanvalmistusosaston varastolla kuormaajan käyttötaidot ovat jatkuvassa testissä ahtaissa tiloissa.
Pyöräkuormaajalla siirretään kaikkiaan 14 eri sorttia massaa 7 varastolokerosta laatikoihin, joista massa liikkuu tuotantoon.
– Moni raaka-aine näyttää samalta, eli tarkkana saa olla. Erityisesti vaaleat savet on vaikea erottaa toisistaan.
Rodionoff pitää siitä, että saa tehdä itsenäistä työtä, oman koneen kopissa, joka toimii kuin omana konttorina.
– Mitä isompi kone, sen mukavampaa, Rodionoff tiivistää.
Hän toivoo varastohallin valaistukseen lisää tehoa. Lehtinen lisää, että joitakin valaisimia on vaihdettu jo, mutta tilannetta pitäisi vielä katsoa kokonaisuutena.
Keramia-tehdas jakaantuu neljään osastoon: massanvalmistukseen, tiilenprässäykseen, rataukseen sekä purkuun. Lehtinen on itse työskennellyt tehtaalla tarkalleen 25 vuotta.
– Tiilenvalmistukseen ei ole olemassa suoraa koulutusta. Itsellä on taustakoulutuksena huonekalupuusepän opinnot Salon ammattikoulusta.
Lehtinen on asunut Kemiönsaaressa koko ikänsä.
– Luottarina olen toiminut 6 vuotta, ja sitä ennen työsuojeluvaltuutettuna. Kun aloitin tehtaalla, saarella oli enemmänkin teollisuutta, mutta vuosien varrella tuotantolaitoksia on lopettanut.
Lehtisen työssä pyöräkuormaajankuljettajana täytyy paitsi osata kaataa suppiloon oikeanlaista raaka-ainetta, myös oikeassa suhteessa. Vääränlainen ”taikina” aiheuttaa laatan halkeamia ja mittaheittoja.
Tarkkuus arvossa
Tiilen raaka-aineena on saven lisäksi tiilimursketta, sahanpurua sekä hiekkaa. Lisäaineena käytetään bariumkarbonaattia. Kun bariumia käsitellään, täytyy pitää hengityssuojainta.
Tiilerin Keramian tehtaalla työskentelee noin 40 työntekijää. Yksi heistä löytyy massanvalmistuksen valvomokopista. Massanvalmistaja Kristoffer Lindström tarkkailee savimateriaalin kuljettimia.
Parhaillaan hihnalla kulkee preeriamassaa, punaisen sävyistä saviainesta. Ennen tuotantoon menoa valmiin massan täytyy sumppaantua, eli painua muutaman viikon.
– Tärkeintä valvomotyössä on varmistaa, että koneet toimivat oikein ja raaka-aineet kulkevat sujuvasti. Tarkkana saa kyllä olla, että oikea tavara menee eteenpäin. Yleensä kyllä kaikki onnistuu hyvin, Lindström kertoo.
Lehtinen täydentää, että tehtaassa on sanonta, ”ettei se ikinä hyvää ole”. Huumorilla. Sanonta kertoo siitä, että liian ylpeiksi ei aiota ruveta. Ulkopuolinen voi todeta, että sopivan ylpeä kannattaa hyvästä työstä aina olla.
Tiililaattaa prässättynä
Tiilenprässäysosastolla työskentelee Kent Lehtonen. Hän juoksahtaa äkkiä tiililaatta-aihioita kuljettavalle radalle ja säätää jotain. Onko tilanne päällä?
– Oli tuolla lautoja sekaisin, kävin oikaisemassa.
Tiililaatta-aihiot kulkevat hihnalla lautojen päällä. Lehtosen kautta on juuri menossa sileitä v-kulmia.
– Teen erilaisia muotoja ja kuviota laattojen pintaan. Kuviot syntyvät tällä skraballa, hän kertoo.
On harjattua pintaa, lustoa, on robustia pintaa ja leikattua. Lehtonen on työskennellyt Keramiassa reilut 5 vuotta.
– Melkein voi nyt sanoa, että osaan tämän työn. Mutta kyllä siinä opetteluvaiheessa menee vuosia, niin monen sorttista tuotetta ja säätöä pitää osata ja muistaa, hän kuvaa.
Parasta työssä on itsenäisyys.
– Eikä tämä niin fyysisesti hirveän raskasta ole. Huonona puolena on ilman pöly. Ja lämpötila: kesällä on kuuma ja talvella vetoa.
Lehtonen kulkee työpaikalleen Kemiönsaaren toisesta päästä. Edestakaisin matkaa tulee 95 kilometriä. Iso saari.
Oppia ikä kaikki
Lehtosen läheisyydessä työskentelee Risto Aaltonen. Hän tuli nykyiseen työhönsä 5 vuotta sitten.
– Olin aiemmin Abloyn lukkotehtaalla 37 vuotta. Tehdas ajettiin alas, ja sain täältä töitä. Olen vielä saanut oppia uutta kuusikymppisenä.
– Tiilenprässääjänä saan tehdä itsenäistä työtä. Olen aina tällä samalla pisteellä. Nyt 5 vuoden jälkeen alkaa homma olla jo välillä hanskassa.
Harmaa savipatja kulkee Aaltosen työpisteeltä leikkuriin. Tiiliaihiot matkaavat seuraavaksi piikkivaunulla kuivaamoon.
Aaltonen antaa vielä vinkin nuorille:
– Kannattaa kouluttautua mahdollisimman hyvin. Nykypäivänä tarvitaan koulutusta, että pääsee työelämään kiinni.
Aaltosen työmatka on alle kahde8ksan kilometriä suuntaansa. Mitä toivot tulevaisuutta ajatellen?
– Toivon terveyttä ja elinvuosia pitkälle, että voi nauttia elämästä.
Uuni ja trukit
Yhdessä kuivaamon lokerossa mahtuu kuivumaan noin 20 000 laattaa tai 7 700 tiiltä. Kuivausaika on 70–100 tuntia. Kuivaamosta tiilet siirtyvät polttoon 2 vuorokaudeksi.
Poltonvalvoja Joni Västi istuu valvomossa ja pitää silmällä kahta polton automaatio-ohjauksen näyttöä.
– Järjestelmä on ollut käytössä pari kuukautta. Jotain säätöjä pitää varmaan vielä tehdä, mutta suhteellisen hyvin kaikki on toiminut.
Trukinkuljettaja Lucas Bergström on kahvitauolla.
– Pidän täällä työskentelystä, saa tehdä ulkona töitä. Aloitin vuonna 2016 kesätöillä ja pääsin armeijan jälkeen vakituiseksi työntekijäksi.
Bergströmin yllättävä taustakoulutus on putkiasentaja.
– Koneet on entuudestaan tuttuja, kun perheellä on ollut maatila. Trukin käytössä oppii nopeasti sen, miten kannattaa toimia. Että miten ja mistä kohdasta kannattaa kaivaa.
Bergströmin mielestä itse koneen ohjaaminen on helppoa.
– Jos osaa ajaa autoa niin osaa ajaa trukkia. Lisäksi tiilien siirtoon on saanut täältä kokeneempien opastusta. Voi sanoa, että kaiken olen oppinut vanhemmilta työntekijöiltä.
Energia mietinnässä
Toimitusjohtaja Heikki Ryöppy kertoo, että jopa puolet tämänhetkisen tuotannon raaka-aineesta on kierrätysmateriaalia teollisuuden sivuvirroista.
– Tuottamamme umpitiili on mahdollista kierrättää sellaisenaan kalkkilaastimuurauksella. Kiinnostus kiertotalousratkaisuihin on selvästi kasvamassa suunnittelussa. Suomessa ollaan tässä jäljessä verrattuna moniin muihin maihin, kuten Tanskaan.
Keramian ja koko Tiileri-ryhmän tärkein markkina-alue on Suomi, vaikka jonkun verran vientiä on muun muassa Ruotsiin ja Iso-Britanniaan.
– Tulevaisuudessa pohdimme energiapuolemme uudistamista. Tällä hetkellä poltamme rikkivapaata meridieseliä. Pohdimme LNG:hen siirtymistä, mutta onneksi emme tehneet tätä ratkaisua, näin jälkiviisaana. Iso kysymys lähitulevaisuudelle on, mitä energiaa käytetään.
Tiiliaihioiden kuivaamiseen käytetään biopolttoaineena metsähaketta.
– Haluamme parantaa tuotantomme kestävyyttä ja kehittää raaka-ainepohjaa, niin että päästöt vähenevät entisestään.
Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä