Kun laki ei riitä
Rakentaja-lehti 23.9.2021Syyskuussa YIT ilmoitti, että se alkaa vaatia EU- ja ETA-alueen ulkopuolisilta lähetetyiltä työntekijöiltä oleskelu- ja työnteko-oikeutta Suomesta. Laki ei tätä vaadi, mutta ilmeisesti yrityskenttä alkaa herätä ongelmiin, joita EU-alueen vapaa liikkuvuus edelleen aiheuttaa.
Laki sallii EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta lähetettyjen työntekijöiden työskentelyn Suomessa EU-lähtömaan työluvalla, mutta monessa selvityksessä on käynyt ilmi, että toisesta maasta lähetetyt EU- ja ETA-alueen ulkopuoliset työntekijät ovat alttiimpia erilaiselle hyväksikäytölle ja huonommille työehdoille. Hyvä kysymys toki on, eikö tosiaan koko Euroopasta löydy työvoimaa pienen Suomen rakennustyömaille? On kuitenkin jo askel eteenpäin, että tulijoiden paperit ovat täällä myönnettyjä, jolloin yksi epäselvä nivelkohta on hiukan vähemmän epäselvä.
Isot pääurakoitsijat ovat monessa kohden niitä, joilla on valtaa muuttaa asioita. Ne voivat vaatia sopimuksissa aliurakoitsijoilta paljon tiukempia kriteereitä, kuin mitä jokseenkin löperö lainsäädäntö vaatii. Tällainen työlupavaatimus on hyvä alku. Pääurakoitsija voi myös rajata, kuinka pitkiä aliurakointiketjuja työkohteessa sallitaan. Näin tekevät muun muassa NCC ja Skanska.
Myös työn tilaajilla olisi valtaa parantaa asioita, mutta löytyykö halua? Kuten Rakennusliitto kuntavaalien alla muistutti, kunnat ja kaupungit rakentavat meidän verovaroillamme. Tällöin vähimmäisvaatimuksena pitäisi olla rakennusprojektien toteutuksen sosiaalinen kestävyys. On noloa, että julkisten rakennuttajien työmailta tavataan työluvattomia ja alipalkattuja työntekijöitä, kun tilaaja on laukannut halvimman hinnan perässä.
Kunnollisia palkkoja ja työolosuhteita ei pitäisi kuitenkaan jättää yritysten tai yhteisöjen omantunnon varaan. Noin alkuun lainsäätäjä voisi aloitella alipalkkauksen kriminalisoinnista, todellisen ketjuvastuun säätämisestä pääurakoitsijoille ja nopeiden sanktiomaksujen määräämisoikeudesta viranomaisille, jotka törmäävät väärinkäytöksin työmailla.
Saa suorittaa.