Ruotsalainen leninismi
Rakentaja-lehti 3.11.2023
Hallituksen ajamien työ- ja lakkolakien ajuriksi on hoettu Ruotsin mallia. Vaalivoittajien mukaan kyse on soivasta pelistä, mutta edellyttää härmässä, että isäntä kepittää soolot. Ei mene läpi ihan sukkana, mutta entäs suppona?
Työministeri Satonen myönsi taannoin, että Ruotsissa vallitsee meikäläistä parempi keskinäinen luottamus. Se tuntuu oleelliselta tulevaisuutta ajatellen. Ruotsin SAK:n pääekonomisti Hartmankin on arvioinut, että itse mallin muotoilua ratkaisevampaa on ollut se, kuinka siihen päädyttiin. Yhdessä sopien.
Hakaniemestä on puhkuttu sopimisen tärkeyttä yhteiskunnan vakauden ja ennakoitavuuden kannalta. Elinkeinoelämä on vaivautuneena väistellyt ja viittoillut kohti paikallista, yrityskohtaista autuutta. Kuinka luoda ja ylläpitää tuntu siitä, ettei toinen kuseta? Yleisesti on kai oletettu, että luottamus kasvaa vuorovaikutuksen ympärille, vastavuoroisuudesta ja opitusta maineesta. NATO-jumista päätellen edes ruotsalaiset eivät vielä osaa paketoida luottamusta vientituotteeksi, jonka hallitus voisi ostaa.
Hallitus aikoo samalla ovenavauksella irrottaa paikallisen sopimisen ja järjestäytymisen kokonaan toisistaan. Ajatus kai on, että järjestäytymättömissä yrityksissä on jonoksi henkilöitä, jotka haluavat sopia muiden työehdoista, mutta nimenomaan kuulumatta ammattiliittoon. Koska vapaus. Oletus edelleen lienee, että liitoilla on asiaton syynsä olla siunaamatta win-win -sopimuksia?
Hallitusohjelmassa todetaan uudesta maailmasta: Tehtäviin valittujen henkilöiden mahdollisuus koulutukseen ja riittävään tiedonsaantiin varmistetaan. Kuulostaa TES-vaatimukselta vuosikymmenten takaa. Avoimeksi tällä kertaa jää kuitenkin se, mikäköhän taho henkilöt kouluttaa ja minkälaiseen tietoon.
Mestoilla sovitaan käytännössä paljon. Kokemukseni on, että luotot kaipaavat paitsi tukea arvioidakseen sopimisen vaikutuksia myös usein ihan rohkaisua liitolta ennen kuin työkavereiden asioihin sörkkivät.
Näkökulmani on tietenkin värittynyt, mutta kaukana tiedolla johtamisesta vaikuttavat hallituksen aikeet mullistaa vuosikymmenten sopimiskulttuuri niin, että kulloinenkin poliittinen koalitio ylivoimalla pelatessaan sanelee uudet säännöt.
No mitä itse toivoisin? Nöyryyttä tosiasioiden äärellä. Ei ihminen käy kepillä kuin autoritaarisissa maissa. Paikan näyttämisen sijasta ihminen käy kiitoksella ja arvostuksella. Ay-liike onkin jo roiminut hallitusta työelämän viemisestä kohti itäblokkia. Tuskin sitä ihan tieten edes tavoitellaan, mutta mieleen tulee vanha slogan: Luottamus hyvä, kontrolli parempi. Ensin haisee neukuilta ja sitten muistaakin, että just Leninhän niin sanoi.
Jyrki Ojanen, varapuheenjohtaja