Pahoja unia
Rakentaja-lehti 9.6.2023Mitä jos porvarihallituksen suurimmat unelmat täyttyvät seuraavan 4 vuoden aikana?
Ensin poistetaan verovähennysoikeus ammattiliiton jäsenmaksulta. Vaikka monet liitot ovat laskeneet jäsenmaksujaan hyvinkin kohtuulliseksi, olisi naivia uskoa, että päätös ei vaikuttaisi liittojen jäsenmääriin. Pahimmassa tapauksessa se alkaisi pikkuhiljaa laskea järjestäytymisastetta, joka vaikuttaisi seuraavaan kohtaan;
Poistetaan työehtosopimusten yleissitovuus.
Se heikentäisi työntekijöiden mahdollisuuksia sopia kohtuullisista työehdoista, jolloin erityisesti heikommassa asemassa olevat työntekijät tulisivat alttiiksi epäedullisille työehdoille. Työnantajilla olisi suurempi valta määrittää työehdot yksipuolisesti.
Avataan paikallinen sopiminen ihan kaikille yrityksille.
Työntekijäpuolella ei olisi enää voimakasta vastapoolia ja jos lakko-oikeuttakin olisi kavennettu, mahdollisuudet vaikuttaa millään tavalla työnantajien saneluun olisivat varsin heikot. Joukkovoima ja sen kautta lakkoase on työvoiman vahvin tae tasapuolisista neuvotteluasemista.
Sitten poistetaan työvoiman saatavuusharkinta.
Työvoiman saatavuusharkinnalla pyritään tasapainottamaan työvoiman tarpeet ja suojella kotimaista työvoimaa epäreilulta kilpailulta. Vaikka järjestelmä ei toimi täydellisesti, se kuitenkin suojaa erityisesti matalapalkka-aloja hillitsemättömältä ulkomaisen työvoiman tulvimiselta työmarkkinoille.
Kun yleissitovia työehtosopimuksia eikä saatavuusharkintaa enää ole, mikään ei estä yrityksiä tuomasta Suomeen työntekijöitä kolmansista maista niillä työehdoilla, jotka sattuvat hotsittamaan. Maista, joissa 2 euronkin tuntipalkka tekee miehestä tai naisesta rikkaan. Suomalaiset työntekijät joutuisivat kilpailemaan työpaikoista alhaisemmilla palkkavaatimuksilla tai heikommilla työehdoilla.
Lopuksi heikennetään sosiaaliturvaa.
Työtätekevän turva, ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, sen suuruus ja kesto estävät oikeiston mielestä suomalaisia menemästä nopeasti uusiin töihin, mikäli he jäävät työttömäksi. Lyhennetään sitä ja heikennetään sen tasoa.
Siinä vaiheessa meillä on edessä tilanne, jossa töihin on pakko mennä, lähes millä työehdoilla tahansa. Työnsyrjässä on myös roikuttava, vaikka työntekijää kohdeltaisiin kuinka huonosti ja palkka ei riittäisi mitenkään edes normaaliin elämiseen.
Tervetuloa ”amerikkalainen” unelma.
Johanna Hellsten, päätoimittaja