Takaisin

Hyvä työyhteisö ja mahdollisuus oppia

Rakentaja-lehti 4.11.2021

Jälleen on se aika Suomen lehdistössä, kun eri alojen työnantajille annetaan tilaa valittaa työvoiman saatavuudesta. Ratkaisuksi tarjotaan kerta toisensa jälkeen työttömien kurittamista töihin, työehtojen heikentämistä, verojen laskemista ja ulkomaalaisen työvoiman roimaa lisäystä. Sivulauseessa erityisesti rakennusalan osalta kuitenkin mainitaan, että tarvetta olisi osaavalle työvoimalle.

Tämä osaavan työvoiman kysyntä on monimutkaisempi asia, sillä työnantajapuoli ei voi pestä käsiään kysymyksen ratkaisusta. Osaavaa työvoimaa syntyy kouluttamalla ja antamalla oppimismahdollisuuksia myös oikeassa työpaikassa. Rakennusalalla on siirrytty yhä pidemmälle projektinjohtomalliin, jossa pääurakoitsijan omia työntekijöitä on työmaalla kolme ja kaikki mahdolliset työt on ulkoistettu aliurakoitsijoille monimutkaisiin ketjuihin. Vuokratyötä käytetään vuosi vuodelta enemmän.

En halua demonisoida vuokratyötä. Sille on aikansa ja paikkansa rakentamisessa. Se ei kuitenkaan sellaisenaan luo kunnollista oppimisväylää nuorille ammattikoulusta valmistuneille, sillä sen liiketoimintalogiikkaan istuu huonosti esimerkiksi työssäoppimisen kannalta olennainen ohjaus.

Olen käynyt tänä syksynä kolmella työmaalla seuraamassa, miten opintopolku voi toimia. Edellisessä lehdessä kerroin rovaniemeläisellä Temotek Oy:n työmaalla työskentelevästä oppisopimuskoulutettavasta ja hänen ohjaajastaan. Tässä numerossa esittelen kaksi YIT:n työmaata, joilla on käytössä mestari-kisälli-malli, jossa kokenut ohjaaja opettaa nuorta alan tavoille ja taidoille kädestä pitäen.

Näiden juttujen pihvi on siinä, että jollakin on aikaa opettaa nuorelle käytännön rakentamista. Niitä yhdistää myös se erityinen suhde, joka ohjaajan ja ohjattavan ja oikeastaan koko työyhteisön välille syntyy. Palataan hiukan lähemmäksi vanhaa maailmaa, jossa apupojasta noustiin koko työyhteisön tuella varmaksi osaajaksi.

Tiedän, nykyrakentamisen aikataulu- ja tulospaineet tekevät tällaisesta oppimisesta aluksi kallista työnantajalle. Mutta olisiko mahdollista, että näin syntyisi myös sitoutuneita työntekijöitä, kovan luokan ammattilaisia, ja alan imagoa parantavia kokemuksia rakentamisesta?