Hauku harkiten työnantajaa
Rakentaja-lehti 16.12.2021Luottamusmies Aki Ollila sai vuonna 1991 lama-Suomesta tarpeekseen ja lähti ulkomaille. Entisen kirvesmiehen väitöskirja työntekijän lojaalisuusvelvollisuudesta on nyt paketissa.
Oulusta lähtöisin olevalle Aki Ollilalle opiskelut eivät napanneet nuoruudessa.
– Peruskoulun päästötodistus riitti ammattikoulun kirvesmieslinjalle.
Vuonna 1991 Suomi romahti lamaan. YIT:n Oulun sairaanhoito-oppilaitoksen rakennustyömaan pääluottamusmieheksi noussut Ollila sai tarpeekseen ja lähti seikkailemaan pariksi vuodeksi maailmalle. Kotimaahan palattuaan hän törmäsi sattumalta Siikaranta-opiston opettajaan, joka kysyi joko Ollilla oli hakenut oikeustieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan.
– En ollut tiennytkään, että luottamusmieskurssin työoikeuden tentin suorittaminen oikeutti hakemaan yliopistoon.
Ollilla pääsi opiskelemaan lakia Turkuun. 2010-luvun alussa Ollilla työskenteli Puu- ja erityisalojen liiton lakimiehenä. Käytännön työmarkkinoiden oikeustapausten syvällisempi pohdinta sai Ollilan hakeutumaan jatko-opintoihin Helsingin yliopistolle. Lokakuussa Ollila väitteli tohtoriksi aiheenaan työntekijän lojaalisuusvelvollisuuden perusta, sisältö ja rajoitukset. Ollilan duunaritausta näkyy väitöskirjan näkökulmassa. Keskeinen kysymys on työntekijän sananvapauden laajuus työsuhteessa, joka asettaa joitakin rajoituksia sananvapauden suhteen.
– Yksi keskeinen kysymys on työntekijän sananvapauden ja lojaalisuusvelvollisuuden suhde työsuhteessa: lojaalisuusvelvollisuus rajoittaa työntekijän sananvapautta.
Tarkkana somessa
Perusperiaate on, että työntekijällä on suurempi oikeus moittia työnantajaansa julkisesti kuin esimerkiksi työmaan vastaavalla mestarilla. Välillä työnantajan toilailut voivat ottaa pattiin ja somessa tekisi mieli avautua pöljyyksistä.
– Sananvapaus perusoikeutena ei oikeuta sen väärinkäyttöön. Työnantajan julkinen solvaaminen voi olla työsuhteen päättämisperuste.
Ollila pitää työntekijän oikeusturvan kannalta ongelmallisena, että oikeuteen päätyneissä työntekijän epäasiallista käyttäytymistä koskeneissa tapauksissa näyttää unohtuneen työsopimuslain 3:1:n toinen virke, joka ilmentää työntekijän lojaalisuusvelvollisuutta lain tasolla.
– Uskoakseni lainkohdan sivuuttamien johtuu siitä, että TSL 3:1:n toinen virke on kirjoitettu avoimeen muotoon ja se ymmärretään usein periaateluontoisena säännöksenä. Virkkeen tunnistaminen ja sen johdonmukainen soveltaminen parantaisi työntekijän oikeusturvaa, Ollilla miettii.
Moni rakentaja törmää työmailla työsuojelun laiminlyönteihin, jotka ylittävät viranomaisten puuttumiskynnyksen. Mikä merkitys lojaalisuusvelvollisuudella on tällaisissa tilanteissa?
– Lojaalisuusvelvollisuus itsessään ei velvoita työntekijää ilmoittamaan väärinkäytöksistä. Työntekijän asemasta tai työsopimuksesta tällainen velvollisuus voi seurata. Muutoin työntekijä toimii oma-aloitteisesti. Lojaalisuusvelvollisuus edellyttää, että hänen tulee aiheuttaa väärinkäytöksestä ilmoittaessaan mahdollisimman vähän vahinkoa työnantajalle. Tämä tarkoittaa, että ensisijaisesti ongelmasta kerrotaan työnantajalle, Ollilla sanoo.
Teksti: Jukka Nissinen Kuvat: Antti Kirves